Työryhmät ja abstraktihaku

Työryhmän kieli: suomi

Työryhmän vetäjät: Satu Luostarinen, Sanna Lähteinen, Janissa Miettinen, Aini Pehkonen

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kehittämisessä korostetaan laadun, vaikuttavuuden ja asiakasturvallisuuden varmistamista. Sosiaalihuollossa yhteistyön merkitys korostuu sen varmistamiseksi, että asiakkaan tuen tarpeisiin vastataan kokonaisvaltaisesti ja että asiakkaan tarvitsemat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut muodostavat mielekkään kokonaisuuden. Monialainen yhteistyö ja verkostomainen työskentelytapa ovat yleensä vaikuttavan ja asiakasturvallisen sosiaalityön edellytyksiä. 

Sosiaalityössä tavoitellaan muutosta asiakkaan tilanteessa, ja tämä muutostyö edellyttää eri toimijoiden – niin ammattilaisten, asiakkaan kuin hänen läheistensä – välistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Asiakkaan ja työntekijän välinen suhde, vuorovaikutus ja luottamus ovat keskeisiä asiakasturvallisuuden näkökulmasta.  

Sosiaalityöntekijät toimivat osana sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioita ja työyhteisöjä, jotka tarjoavat toimintaympäristön ja puitteet asiakastyölle. Lainsäädäntö, organisaatioiden tarjoamat resurssit ja työyhteisöt kulttuureineen tuottavat ne puitteet, joissa vaikuttavaa ja asiakasturvallista sosiaalityötä tehdään.    

Työryhmään ovat tervetulleita esitykset, joissa pohditaan asiakasturvallisuutta, laatua ja vaikuttavuutta eri näkökulmista. Esitykset voivat käsitellä työryhmän teemoja esimerkiksi monitoimijaisen yhteistyön, asiakkaan ja työntekijän välisen suhteen, asiakastyössä havaittujen riskien ja epäkohtien, rakenteellisen sosiaalityön tai asiakasosallisuuden näkökulmista. Näkökulma voi olla teoreettinen, käsitteellinen tai empiiriseen tutkimukseen perustuva taikka käsitellä sosiaalityön käytäntöjä.   

Työryhmän kieli: suomi ja englanti

Työryhmän vetäjät: Linda Majander, Elisa Rainerma, Ossi Laaksamo, Taija Nöjd

Vallitseva globaali ekologinen kriisi kytkeytyy moninaisin tavoin yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskuntien mahdollisuuksiin edistää ja ylläpitää ihmisarvoisen elämän edellytyksiä niin Suomessa kuin kaikkialla maailmassa. Tämä ekososiaalinen kriisi haastaa sosiaalityön itseymmärrystä, ja myös sosiaalipalvelujärjestelmä etsii vielä paikkaansa ja ymmärrystään näiden ilmiöiden äärellä. Sosiaalityö on historiansa ajan tarkastellut ihmisen ja ympäristön vuorovaikutteista suhdetta, ja tämän suhteen merkitystä ihmisen hyvinvoinnille kuin myös pahoinvoinnille. Ekososiaalinen kriisi laajentaa tarkastelukulmaa ja tuo ilmiöiden ylirajaisuuden sekä globaalin vastuun kysymykset uudella tavalla sosiaalityön keskiöön.

Kriisi haastaa sosiaalityötä tarkastelemaan tehtäväänsä, tavoitteitaan sekä ymmärrystään hyvinvoinnista ja hyvän elämän edellytyksistä. Kyse on sosiaalityön asiantuntijuuden ja vastuualueiden uudelleen arvioinnista niin globaalin ylirajaisuuden kuin paikallisen rajatyön näkökulmasta. Käytännön asiantuntijuuden niin sanottu rajatyö kuvaa sosiaali- ja terveysalalla eri toimijoiden tiedon ja vastuun jakamista. Kun sosiaalityön asiakasta ympäröivä monimerkityksellisen tila havaitaan taustaksi hänen hyvinvoinnillensa tai pahoinvoinnillensa, on pohdittava minkä kaikkien tahojen ja asioiden kanssa sosiaalityö todellisuudessa jakaakaan rajoja ja miten se tässä paikantaa itsensä. Kysymys laajenee näin myös sekä hyvinvointi- että kansalaisyhteiskunnan kykyyn ja liikkumavaraan vastata ekososiaalisen kriisin tuomiin haasteisiin.

Ekososiaaliset kysymykset ovat monitieteisiä ja edellyttävät tieteiden välistä keskustelua, ratkaisujen yhteistä etsimistä ja löytämistä. Työryhmään ovat tervetulleita niin käsitteelliset, empiiriset, kuin käytännön työtä koskevat esitykset ja keskustelun avaukset. Avaukset voivat liittyä esimerkiksi käytännön asiakastyöstä nouseviin näkökulmiin, siihen, mitä sosiaalityön asiantuntijuus voisi olla ekologisen kriisin aikakaudella tai monitieteiseen ja monitoimijaiseen työhön kriisin ratkaisemiseksi. Esitysten kieli voi olla suomi tai englanti. Mikäli työryhmästä tulee kaksikielinen, jaamme sen suomen -ja englanninkieliseen osuuteen.

The prevailing global ecological crisis is intricately linked to the ability of individuals, communities, and societies to promote and maintain the conditions for a dignified life, both in Finland and worldwide. This eco-social crisis challenges the self-understanding of social work, and the social service system is seeking its place and understanding in front of these phenomena. Throughout its history, social work has examined the interactive relationship between humans and the environment (person in environment), and the significance of this relationship for human well-being. The eco-social crisis broadens the perspective and brings the issues of transboundary phenomena and global responsibility to the forefront of social work in a new way.

The crisis challenges social work to examine its mission, goals, and understanding of well-being and the prerequisites for a good life. It involves reassessing the expertise and responsibilities of social work from the perspectives of both global transnationalism and local boundary work. The so-called boundary work of practical expertise describes the sharing of knowledge and responsibility among different actors in the social and health sector. When the multifaceted space surrounding a social work client is recognized as the background for their well-being or lack thereof, it is necessary to consider with which parties and matters social work actually shares boundaries and how it positions itself in this context. This question thus also extends to the capacity and flexibility of both the welfare society and civil society to respond to the challenges brought by the eco-social crisis.

Eco-social issues are multidisciplinary and require inter-disciplinary dialogue, as well as searching for and discovering solutions together. The working group welcomes conceptual, empirical, and practical presentations and discussion openings. These openings may relate, for example, to what social work expertise is in the era of the ecological crisis, or to multidisciplinary and multi-actor work to solve the crisis. The language of the presentations can be Finnish or English. If bilingual, we’ll schedule the working group into a Finnish- and an English-speaking sessions.

Työryhmän kieli: suomi

Työryhmän vetäjät: Lotta Mäkipää, Nia Raut, Marjukka Nyström, Larissa Söderling
 
Yhdenvertaisuus, syrjimättömyys ja osallisuus ovat oikeudenmukaisen ja sosiaalisesti kestävän yhteiskunnan perusta. Purkamalla rakenteita, jotka ylläpitävät huono-osaisuutta ja haavoittuvuutta, vahvistetaan sekä ihmisten hyvinvointia että koko yhteiskunnan etua.  
  
Yksi keskeinen keino tähän on osallisuuden ja yhdenvertaisuuden vahvistaminen sosiaalipalveluissa. Haavoittuvuus ei ole vain yksilön ominaisuus, vaan se voidaan nähdä sitä ylläpitävien rakenteiden, poliittisen ilmapiirin, elämäntilanteiden ja ympäristön kautta. Sosiaalityössä on tärkeää tunnistaa, miten haavoittuvuutta voidaan purkaa vuorovaikutuksessa ja kohtaamisissa.   
  
Miten haavoittuvuuden eri muotojen yhteyksiä on mahdollista tunnistaa ja millaisia yhteiskuntapoliittisia toimenpiteitä luottamuksen vahvistaminen ja kohtaava sosiaalityö edellyttää?  Ollakseen vaikuttavia, toimien tulisi kohdistua konkreettisten toimintatapojen kehittämisen lisäksi myös huono-osaisuusriskissä olevien henkilöiden aktiivisen toimijuuden sekä voimavarojen edistämiseen, ja samalla myös ammattilaisten ja laajemmin yhteiskunnan asenteisiin vaikuttamiseen.   
  
Työryhmä kytkeytyy Sosiaalityön tutkimuksen päivien teemaan Yhdessä paremmin korostaen monialaista yhteistyötä, osallisuutta ja asiakkaiden toimijuutta haavoittavuuden purkamisen välineinä. Haavoittuvuuden ja toimijuuden kysymyksiä voidaan tarkastella esimerkiksi maahan muuttaneiden, paperittomien, lastensuojelun asiakkaiden, vammaispalveluiden piirissä olevien sekä aikuissosiaalityön, kuten päihde- ja työllisyyspalveluiden, konteksteissa. Työryhmä kutsuu mukaan esityksiä, joissa pohditaan haavoittuvuuden eri muotoja ja niiden tutkimisen tapoja sekä haavoittuvuutta ylläpitävien ja sitä luovien rakenteiden haasteita. Toivotamme tervetulleiksi sekä teoreettisesti, menetelmällisesti että empiirisesti keskustelevia alustuksia.

Työryhmän kieli: englanti

Työryhmän vetäjät: Honglin Chen  

As global ageing intensifies and digital transformation reshapes care landscapes, the need for coherent, evidence-based, and context-sensitive models of elderly care has never been more urgent. This panel invites contributions that explore the full spectrum of care innovation—from identifying and evaluating care models to analyzing implementation dynamics and digital competence development. We welcome interdisciplinary perspectives that bridge theory, practice, and policy across dementia care, smart ageing technologies, and professional education. 

Maailmanlaajuisen ikääntymisen ja digitaalisen muutoksen myötä vanhustenhoidon kenttä on murroksessa. Paneeli kutsuu tutkijoita tarkastelemaan hoitoinnovaatioiden koko kirjoa – mallien tunnistamisesta ja arvioinnista niiden käytännön toimeenpanoon ja digitaalisen osaamisen kehittämiseen. 

Panel Focus /Paneelin painopisteet: 

This panel will explore how care models are conceptualized, implemented, and optimized across diverse contexts. We aim to foster dialogue on: 

• Comparative analysis of care models and their implementation  

Hoitomallien ja niiden toimeenpanon vertailuanalyysi 

• Digital transformation in elderly care and social work 

Digitaalinen muutos vanhustenhoidossa ja sosiaalityössä 

• Measurement and development of digital competence in care professions 

Digitaalisen osaamisen mittaaminen ja kehittäminen hoitoaloilla 

• Policy frameworks and governance mechanisms in AgeTech 

AgeTechin politiikkakehykset ja hallintomekanismit 

• Evidence gaps and methodological innovations in care research 

Näyttöaukot ja menetelmälliset innovaatiot hoitotutkimuksessa 

Työryhmän kieli: suomi ja englanti

Työryhmän vetäjät: Elina Aaltio, Nanne Isokuortti, Anna Miettinen, Essi Rovamo, Katariina Similä, Anne Walden

Sosiaalityön ja sosiaalipalvelujen tutkimusperustan vahvistaminen on asiakastyön legitimoinnin kannalta tärkeää. Asiakkailla on oikeus yhdenvertaisiin ja laadukkaisiin sosiaalipalveluihin, jotka toteutuvat parhaiten silloin kun sosiaalityöntekijät työskentelevät näyttöön perustuen. Näyttöön perustuvan toiminnan toteutuminen puolestaan edellyttää, että sosiaalityössä on saatavilla käyttökelpoisia ja tutkitusti vaikuttavia interventioita. Sosiaalityössä tarvitaan siten lisää tutkimusnäyttöä eri interventioista, myös ymmärrystä niiden käyttöönotosta ja tutkimusperustaisesta kehittämisestä.  

Työryhmässä ollaan kiinnostuneita niin näyttöä, implementointia, adaptointia, vaikuttavuutta kuin interventioiden vaikutusmekanismeja ja ydinelementtejä koskevista tutkimuksista. Lisäksi olemme kiinnostuneita esityksistä, joissa käsitellään interventioiden tutkimusperustaista kehittämistä sekä näyttöön perustuvaa toimintaa. 

Interventioilla tarkoitamme työkaluja, menetelmiä, malleja tai ohjelmia, joiden sisältö ja tavoitteet on selkeästi määritelty. Implementoinnilla tarkoitamme sitä prosessia ja niitä toimenpiteitä, joilla jokin valittu interventio pyritään saamaan käyttöön todellisissa olosuhteissa. Adaptoinnilla tarkoitetaan intervention suunnitelmallista muokkaamista parhaalla mahdollisella tavalla uuteen käyttöympäristöön. Vaikuttavuudella tarkoitamme sitä, missä määrin interventio pystyy tuottamaan toivottuja tuloksia. Vaikutusmekanismeja ja ydinelementtejä puolestaan kuvataan esimerkiksi ohjelmateorialla, joka selventää miten interventiolla pyritään saavuttamaan toivotut tulokset. Näytöllä tarkoitamme ajantasaista, järjestelmällisesti koottua ja kriittisesti arvioitua tutkimustietoa. Näyttöön perustuvassa toiminnassa tutkimustietoa hyödynnetään huomioiden samanaikaisesti asiakkaan näkemykset ja arvot, sosiaalityön asiantuntemus sekä kontekstin ominaispiirteet.  

Työryhmään toivotetaan tervetulleiksi empiiristä tutkimusta esitteleviä papereita. Tervetulleita ovat erilaisin menetelmin toteutetut tutkimukset kuten kokeelliset tutkimukset eri muodoissaan, monimenetelmälliset ja laadulliset arviointitutkimukset, mittareiden adaptointia ja validointia koskevat tutkimukset ja ohjelmateoriakuvaukset. Myös kirjallisuuskatsaukset, metodologiset paperit tai käynnistysvaiheessa olevaa empiiristä tutkimusta koskevat tutkimussuunnitelmat ovat tervetulleita. Ovet ovat avoinna esityksille eri tieteenaloilta – yhdessä paremmin. 

Työryhmän kieli: suomi ja englanti

Työryhmän vetäjät: Merja Anis, Minna Raappana,Minna Taipale, Johanna Wikgren

Yhteiskunnan moninaistuminen, ylirajaiset ilmiöt ja kompleksinen toimintaympäristö haastavat sosiaalityön tutkimusta ja käytäntöjä menetelmällisesti ja eettisesti. Globaalin muuttoliikkeen monenlaiset muodot laajentavat kulttuurien, kielten ja uskontojen kirjoa samalla kun vähemmistöjen asemasta ja moninaisuudesta käytävä keskustelu on jännitteistä. Tällä on suoria yhteyksiä sosiaalityön eettisiin sitoumuksiin ja käytäntöihin. Ammattilaisilla ja tutkijoilla tulisi olla välineitä tarkastella kriittisreflektiivisesti paitsi yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen arjen merkityksellisiä asioita, myös sosiaalityön työnkuvaa ja osaamistarpeita. 

Sosiaalityön kentällä yksilötyö on perinteisesti toiminnan ytimessä. Eriarvoisuus voi lisääntyä yhteiskunnan moninaistuessa, jolloin on tärkeää pohtia yhteisösosiaalityön mahdollisuuksia osallisuuden vahvistajana. Yhteisöllinen näkökulma yksilöiden elämäntilanteisiin voi vahvistaa paikallisia ja ylirajaisia verkostoja sekä ehkäistä kriisitilanteita. Yksilö- ja yhteisötyö eivät ole toistensa vastakohtia, vaan toisiaan täydentäviä lähestymistapoja. Kun sosiaalityö kykenee yhdistämään henkilökohtaisen tuen ja yhteisöllisen vaikuttamisen, se voi vastata paremmin nyky-yhteiskunnan haasteisiin ja edistää kestävää hyvinvointia.  

Työryhmässä käsiteltävät teemat kiinnittyvät keskusteluun sosiaalityön toimintaympäristön moninaistumisesta sekä työmenetelmien, asiantuntijuuden ja tutkimuksen kehitystarpeista. Työryhmään haetaan esityksiä, joissa käsitellään monipuolisesti sosiaalityön universaaleiksi määriteltyjen perusteiden tunnistamista, mutta myös kriittistä tarkastelua ja haastamista.  

Työryhmän esityksissä ovat mahdollisia esimerkiksi seuraavat aiheet:  

• Sosiaalityön tietoperusta ja muuttuvat toimintaympäristöt 

• Sosiaalityön ammatti- ja tutkimuseettiset kysymykset moninaistuvassa yhteiskunnassa 

• Sosiaalityön osaamis- ja tutkimustarpeet kulttuurisen, uskonnollisen, kielellisen tai muun moninaisuuden huomioimisessa 

• Asiakassuhteet, vuorovaikutus ja luottamuksen rakentaminen palveluiden käyttäjien ja ammattilaisten välillä 

• Yhteisösosiaalityön teoreettiset viitekehykset ja työmenetelmien kehittäminen 

• Vähemmistöjen osallisuus asiakkuuksissa ja vähemmistöjä koskevassa tutkimuksessa 

Työryhmään ovat tervetulleita tutkimukseen perustuvat esitykset sekä puheenvuorot eri tieteenaloilta. Esityksen näkökulma voi olla teoreettinen, empiiriseen tutkimukseen perustuva tai käsitellä esimerkiksi sosiaalityön erilaisia työkäytäntöjä tai yhteistyötä yli tieteenalojen ja organisaatioiden. 

Työryhmän kieli: suomi, ruotsi ja englanti 

Työryhmän vetäjät: Ilona Fagerström ja Johanna Holappa 

Sosiaalityössä on pitkään ollut työntekijöiden vaihtuvuutta ja työhyvinvoinnin ongelmia. Jo vastavalmistuneet sosiaalityöntekijät saattavat pohtia alanvaihtoa. Sote-uudistus on muuttanut sosiaalityön järjestämistä luomalla yhtenäisempiä rakenteita ja mahdollisuuksia, mutta myös haastamalla sosiaalityön tekemistä ja johtamista. Digitalisaatio, tiivistyvät työtilat sekä etätyö ovat luoneet uudenlaisia työn tekemisen tapoja. Taloudellinen niukkuus, poliittiset päätökset sekä eriarvoisuuden ja köyhyyden kasvu heijastuvat sosiaalityön toimintakenttään. Mihin suuntaan sosiaalityön työelämä on menossa kaikkien muutosten keskellä?  

Työryhmän tavoitteena on luoda tilaa yhteiselle keskustelulle sosiaalityön työelämästä, esimerkiksi ammatillisen kehittymisen, ammatti-identiteetin, johtamisen, työhyvinvoinnin tai kestävien urapolkujen näkökulmasta. Työryhmässä käsitellään myös sitä, miten sosiaalityöntekijöitä voidaan tukea työuran eri vaiheissa: opinnoissa, työelämään siirtymisessä ja työelämän aikana. Työryhmässä pohditaan näitä seikkoja moninäkökulmaisesti ja monitieteellisesti. 

Kutsumme työryhmään sosiaalityön työelämää eri näkökulmista tarkastelevia esityksiä. 

Työryhmän kieli: suomi

Työryhmän vetäjät: Tanja Koskinen, Emilia Jääskeläinen, Jenni Lohvansuu, Ville Venesmäki

Sosiaalityössä kokemusasiantuntijuus on vakiintunut osaksi palvelujen kehittämistä, tutkimusta ja käytäntöjä. Kokemusasiantuntijuudella tarkoitetaan sellaisten henkilöiden asiantuntemusta, joilla on omakohtaista kokemusta sosiaalipalveluista ja jotka hyödyntävät kokemustaan esimerkiksi palvelujen kehittämisessä. Kokemusasiantuntijuus tarjoaa arvokkaan näkökulman sosiaalityön kehittämiseen ja täydentää teoria- ja asiantuntijatietoa. Sen kautta voidaan tehdä näkyväksi esimerkiksi, miten sosiaalityö kietoutuu ihmisten jokapäiväiseen elämään ja sen sujuvuuteen.  

Kokemusasiantuntijuus ei ole yhtenäinen ilmiö sosiaalityössä, vaan se muotoutuu eri tavoin eri konteksteissa. Viime vuosina kokemusasiantuntijat ovat nousseet keskeiseen rooliin myös sosiaalityön tutkimuksessa – ei ainoastaan tiedon kohteina, vaan aktiivisina tiedon tuottajina ja kanssatutkijoina. Tämä haastaa perinteisiä tiedon valtahierarkioita ja kutsuu pohtimaan, millaista tietoa pidetään arvokkaana ja kenen kokemukset tulevat kuulluiksi. Kanssatutkimuksen avulla voidaan tuoda näkyväksi asiakkaiden arjen kokemuksia, pieniä muutoksia ja selviytymisen tapoja, jotka usein jäävät järjestelmälähtöisen tiedon varjoon. 

Työryhmässä käsittelemme kokemusasiantuntijuutta ja kanssatutkijuutta, sekä näiden merkityksiä sosiaalityössä, esimerkiksi seuraavien näkökulmien kautta: 

• Miten kokemusasiantuntijuutta hyödynnetään päätöksenteossa, palvelujen kehittämisessä ja tutkimuksessa? 

• Millainen asema kokemustiedolla on suhteessa teoriatietoon ja ammatilliseen asiantuntijuuteen? 

• Miten kokemusasiantuntijuus ja kanssatutkijuus voivat auttaa ymmärtämään ihmisten arkea ja siinä tapahtuvia muutoksia? 

• Miten kokemusasiantuntijuus eroaa sosiaalityön eri konteksteissa, kuten mielenterveyspalveluissa ja lastensuojelussa? 

• Miten kokemusasiantuntijuus suhteutuu muuhun osallisuuteen sosiaalityössä? 

• Missä määrin kokemusasiantuntijuus mahdollistaa todellista vaikuttamista ja yhteistä tiedontuotantoa, ja milloin se jää symboliseksi tai rajatuksi? 

Kokemusasiantuntijuus kytkeytyy vahvasti vuoden 2026 Sosiaalityön tutkimuksen päivien teemaan Yhdessä paremmin, sillä sen hyödyntäminen edellyttää dialogia, vastavuoroisuutta ja yhteistä tiedon tuottamista eri toimijoiden välillä. Työryhmämme kutsuu mukaan esityksiä, jotka käsittelevät kokemusasiantuntijuuden mahdollisuuksia ja haasteita sosiaalityön eri konteksteissa. Esitykset voivat perustua esimerkiksi laadullisiin tai määrällisiin menetelmiin, osallistaviin lähestymistapoihin sekä käsitteellisiin ja metodologisiin pohdintoihin. 

Työryhmän kieli: suomi

Työryhmän vetäjät: Minna Veistilä, Heidi Muurinen, Kaisa Palomäki 

Työryhmässä tarkastellaan, miten yhteissuunnittelu hyvinvointialueiden edustajien ja tutkijoiden välillä voi edistää sosiaalityön käytäntötutkimushankkeiden toteuttamista ja tutkimusperustaista kehittämistä. Yhteissuunnittelun avulla voidaan tunnistaa käytännön kannalta keskeisiä ja ajankohtaisia kysymyksiä sekä löytää ratkaisuja tutkimustulosten soveltamiseksi käytäntöjen kehittämisessä.  

Työryhmä tuo esiin, miten tutkimus voi vastata palvelujärjestelmän kehittämistarpeisiin, edistää asiakasosallisuutta sekä tukea ammattilaisten osaamista ja työhyvinvointia. Keskustelussa korostuvat monialaiset ja monitieteiset lähestymistavat, jotka yhdistävät sosiaalityön, palvelumuotoilun, käytäntötutkimuksen ja organisaatiotutkimuksen näkökulmia. Työryhmään ovat tervetulleita esitykset, jotka käsittelevät näitä teemoja.  

Keskeiset teemat: 

• Tutkimushankkeiden yhteissuunnittelun ehdot ja edellytykset 

• Sosiaalityön ajankohtaiset haasteet ja kehittämistarpeet 

• Asiakasosallisuus ja kanssatutkijuus tutkimusprosessissa 

• Monialainen yhteistyö ja sote-palveluiden integraatio 

• Tutkimuksen rooli työhyvinvoinnin ja osaamisen tukemisessa 

• Tulosten palauttaminen käytäntöön ja yhteiskehittäminen 

Työryhmän tavoitteet: 

• Jakaa kokemuksia ja käytäntöjä yhteissuunnitellusta tai yhdessä toteutetusta tutkimuksesta 

• Käsitteellistää ja problematisoida tutkimuksen ja käytännön välistä vuorovaikutusta 

• Tunnistaa keinoja, joilla tutkimus voi tukea palveluiden kehittämistä ja asiakaslähtöisyyttä 

• Luoda verkostoja tutkijoiden ja hyvinvointialueiden toimijoiden välille 

Työryhmän kieli: suomi

Työryhmän vetäjät: Johanna Lehtonen, Kati Kallinen, Riitta Vornanen 

Sosiaalityö lasten ja perheiden parissa edellyttää moninaista yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Lasten ja perheiden tilanteet ovat usein kompleksisia ja edellyttävät monialaista yhteistyötä. Kysymykset työn koordinoinnista ja vastuusta ovat keskeisiä. Yhteistyön merkitys lapsen edun toteuttamiseksi nousee keskiöön. Pirstaleinen palvelujärjestelmä voi estää oikea-aikaisen avun saantia ja siten lapsen edun toteutumista.  

Sosiaalihuollon palveluiden porrasteisuudella tavoitellaan oikea-aikaista, yhdenvertaista ja koordinoitua lasten ja heidän perheidensä tukea kehittyvässä palvelukokonaisuudessa. Porrasteiset palvelut edellyttävät ammattilaisilta ja järjestelmältä saumatonta yhteistyötä, tiedonkulun esteiden purkamista, yhteensovittavia työkäytäntöjä, yhteistä tavoitteenasettelua ja lapsilähtöistä arviointia. Palveluiden määrittyminen hallinnollisista lähtökohdista voi kaventaa lapsinäkökulmaisuutta. Kompleksisissa asiakastapauksissa ongelmana on lisäksi palveluiden siiloutuminen, eikä kukaan ota kokonaisvastuuta lapsen tilanteesta.  

Työryhmässä keskitytään lasten ja perheiden parissa tehtävän sosiaalityön palveluiden porrasteisuuden haastaviin kysymyksiin lasten ja perheiden erilaisissa muutostilanteissa niin lapsiperhesosiaalityössä, lastensuojelun avo- ja sijaishuollossa. Kuinka porrasteinen palvelujärjestelmä kykenee huomioimaan lapsen edun toteutumisen? Muodostuuko riittävästi yhteistä ymmärrystä lasten ja perheiden kompleksisista tilanteista eri palveluiden välillä, jotta tuki olisi tarkoituksenmukaista? Miten lapsinäkökulmainen arviointi toteutuu palveluihin ohjaamisessa? Mitä keinoja sosiaalityöntekijällä on järjestelmän ja lapsen edun toteutumisen välissä? Ovatko lasten ja perheiden kompleksiset tarpeet vaarassa jäädä huomioimatta järjestelmän yhteistyön puutteen vuoksi?  

Työryhmään ovat tervetulleita eri vaiheissa olevat tutkimuspaperit, teoreettiset ja metodologiset kysymykset, kehittämistyöt ja muut pohdinnat, joissa ollaan kiinnostuneita ratkomaan sosiaalihuollon porrasteisuuden aiheuttamia haasteita erityisesti lasten ja perheiden kanssa toteutettavassa sosiaalityössä.  

Työryhmän kieli: suomi

Työryhmän vetäjät: Ursula Grönvall, Elina Virokannas 

Työryhmässä käsitellään hyvinvointipalveluissa usein merkittävää roolia kantavaa mutta piiloon jäävää läheisten ja omaisten ryhmää. Vapaaehtoinen auttaminen ja tukeminen voi tuoda läheisen omaan elämään tarkoituksenmukaisuuden tunnetta ja positiivisia kokemuksia. Toisaalta kyseessä voi olla elämäntilanteen pakottamana otettu tehtävä, joka paikkaa julkisten palveluiden puutteita ja aukkokohtia. 

Läheiset eivät useinkaan itse hakeudu palveluihin, vaikka heidän elämäntilanteensa voi sisältää monenlaisia kuormittavia tekijöitä. Esimerkiksi päihteitä käyttävän henkilön läheinen saattaa huolehtia käyttävästä läheisestään ja yhteisestä arjesta oman hyvinvointinsa kustannuksella. Läheisten, esimerkiksi ikääntyneiden henkilöiden omaishoitajien, rooliin kohdistuu yhä kasvavia paineita sotepalveluiden kamppaillessa riittämättömien resurssien kanssa. Palvelujärjestelmässä usein oletetaan, että läheiset toimivat informaalin eli epävirallisen hoivan ja avun lähteinä, ja heille itsestäänselvästi asetetusta roolista on nähtävissä viitteitä myös lainsäädännössä.

Sosiaalityössä on olennaista tunnistaa läheisten merkittävä rooli palvelujärjestelmässä sekä läheisten mahdolliset, usein piilossa olevat tuen tarpeet. Sosiaalityö on tärkeässä roolissa neuvomassa ja tukemassa myös läheisiä sekä ohjaamassa heitä heidän tarpeitaan vastaaviin palveluihin. Läheinen saattaa olla myös lapsi tai nuori, jolloin sosiaalityöllä on erityinen vastuu puuttua tilanteeseen.

Toivomme työryhmään esityksiä, jotka käsittelevät esimerkiksi 

• eri ikäisten ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien läheisten ja omaisten tuen tarvetta ja asemaa palvelujärjestelmässä 

• kokemuksia läheisenä tai vertaisena toimimisesta 

• läheisille erilaisissa asiakirjoissa, toimintasuunnitelmissa tai muissa dokumenteissa määrittyvää asemaa 

• yhteiskunnallista keskustelua (some, media yms.) läheisten roolista 

Työryhmän kieli: suomi

Työryhmän vetäjät: Anu Holappa, Larissa Franz-Koivisto 

Vuoden 2023 alussa toimintansa aloittaneet hyvinvointialueet ovat tuoneet uudenlaisen rakenteen palveluiden järjestämiseen. Hyvinvointialueiden rooli maahanmuuttajien hyvinvoinnin ja kotoutumisen edistämisessä on merkittävä, sillä ne vastaavat sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Vastuu kotoutumisen edistämisen koordinaatiosta on säilynyt kunnilla. Nykyään kunnan kotoutumispalvelut vastaavat asettautumiseen ja kotoutumiseen liittyvistä palveluista, väestösuhteista ja työllistymisestä ja asiakkuus sosiaalihuollossa perustuu sosiaalihuollon tarpeeseen. Tämä työnjako on tuonut haasteita viranomaisten väliseen yhteistyöhön, eivätkä kuntien ja hyvinvointialueiden työntekijöiden roolit ole kaikilta osin selvät. 

Kotoutumisen edistäminen on keskeinen osa yhteiskunnan kykyä vastata muuttuvaan väestörakenteeseen ja vahvistaa maahanmuuttajien osallisuutta. Työryhmässä tullaan tarkastelemaan, mitä kotoutumisen edistäminen tarkoittaa hyvinvointialueilla ja kunnissa sekä niiden yhdyspinnassa. Työryhmässä pyritään vastaamaan ajankohtaiseen tiedon tarpeeseen hyvinvointialueiden sekä kuntien kotoutumista edistävän työn sisällöistä ja prosesseista sekä yhteisestä työstä. Työryhmän vetäjät koordinoivat myös valtakunnallista KOTU-verkostoa, joka muodostuu jokaisen hyvinvointialueen nimetyistä edustajista. Vetäjillä on ajankohtainen tieto lakimuutoksista ja he tekevät kehittämistyötä paremman palvelurakenteen luomiseksi osana hanketyötä ja työryhmäesitykset kokoavat samalla tietoa sosiaalityöstä kentältä ja palvelurakenteista kehittämistyön tueksi.  

Työryhmä kokoaa yhteen tutkimuksia, selvityksiä ja eri hankkeissa tuotettuja tuloksia, jotka tunnistavat rakenteellisia esteitä ja edistäviä tekijöitä, joilla on merkitystä kotoutumista edistävään työhön. Työryhmään toivotetaan tervetulleeksi tutkimuksellisten puheenvuorojen lisäksi kotoutumisen edistämistä koskevia alustuksia käytännön työstä. Työryhmässä pureudutaan muun muassa siihen, miten vahvistetaan kotoutumisen edistämistä osana hyvinvointialueiden sosiaalipalveluita sekä malleja kuntien ja hyvinvointialeuiden yhteistyöstä ja tuetaan kotoutumista tukevan sosiaalityön palveluiden kehittämistä. 

Esimerkkejä teemoista: kotoutumisen edistäminen, sote-palvelut ja rakenteet, valtasuhteet, toiseuttaminen, rasismi, monikulttuurisuus, väestösuhteet, pakolaistyö, maahanmuutto, monimuotoisuus, yhdenvertaisuus, osallisuus, syrjintä 

Työryhmän kieli: suomi

Työryhmän vetäjät: Satu Mäenpää, Rosa Karjalainen, Vera Ylinen, Reetta Kettunen, Ella Plaami, Heidi Kantsila-Korhonen

Sosiaalityön voidaan ajatella olevan käytännölliseltä ja tutkimukselliselta perusolemukseltaan monialaista. Sosiaali- ja terveyspalveluiden muuttuvissa palvelurakenteissa sekä tieteellisen tutkimuksen kentällä korostuu monialaisuuden ideaali. Monialainen yhteistyö rakentuu vuorovaikutuksessa tutkijoiden ja kansalaisten, sekä eri tieteenalojen välillä. Se vaatii toteutuakseen myös erilaisten tietojen yhdistämistä ja niiden integroivaa hyödyntämistä. Toimivalla monialaisella yhteistyöllä on keskeinen rooli asiakkaiden kompleksisiin palvelutarpeisiin vastaamisessa.  

Monialaisuudella tarkoitamme eri ammattiryhmien sekä ammattilaisten ja asiakkaiden välillä tapahtuvaa, yhteiseen päämäärään pyrkivää vuorovaikutusta sekä toisaalta tieteenalat ylittävää sosiaalityön tutkimusta. Monialaisessa yhteistyössä rakennetaan yhteistä ymmärrystä toimintaympäristöistä sekä oikeudenmukaisista palveluista. Toisaalta monialainen yhteistyö on jännitteistä, kun toimijoiden eroavaisuudet tulevat näkyviksi ja niitä yhteensovitetaan.  

Työryhmään toivotaan empiirisiä, teoreettisia, käsitteellisiä ja metodologisia esityksiä, jotka käsittelevät monialaisuutta ja monialaista vuorovaikutusta sosiaalityössä ja sen tutkimuksessa. Esitykset voivat lähestyä aihetta esimerkiksi palveluiden oikeudenmukaisuuden ja saavutettavuuden, sekä yhdenvertaisuuden toteutumisen näkökulmista monialaisissa toimintaympäristöissä. Näkökulmana voi myös esimerkiksi olla monialainen yhteistyö asiakaslähtöisten ratkaisujen kehittämisessä, sosiaalityön asema ja paikka integroituvissa palvelurakenteissa tai monialaisen vuorovaikutuksen haasteet, riskit ja onnistumisen kriteerit. Toivotamme työryhmään tervetulleeksi esityksiä sosiaalityön lisäksi myös muilta tieteenaloilta.  

Työryhmän kieli: suomi

Työryhmän vetäjät: Anna-Sofia Holappa, Tiina Timperi, Mika Kiela, Kaarina Mönkkönen

Sosiaali- ja terveysalalla on meneillään isoja sekä rakenteellisia että työtapoihin liittyviä muutoksia, jotka haastavat kehittämään vaikuttavampia toimintatapoja. Viime vuosina sosiaalityön asiakastyön menetelmiä on kehitetty asiakkaan toimijuuden ja ammattilaisten keskinäisen työskentelyn edistämiseksi. Vahvaa tukea ja paljon palveluja tarvitsevat asiakkaat ovat yksi keskeisimmistä ryhmistä, joiden tilanteet edellyttävät moniammatillista yhteistyötä ja vaikuttavia ratkaisuja. 

Palvelunkäyttöä lisää kompleksiset hyvinvointivajeet, avun tarpeen ja tarjonnan kohtaamattomuus sekä palvelujärjestelmän pistemäisyys. Uusilla työmenetelmillä pyritään vahvistamaan asiakkaan toimijuutta ja osallisuutta oman palvelunsa suunnitteluun.  

Työryhmä tarjoaa mahdollisuuden tutkimuksen ja käytännön vuoropuheluun, keskustella eri lähestymistavoista ja pohtia yhdessä, miten sosiaali- ja terveyden huollossa voi sekä tutkimuksen että käytännön tasolla vahvistaa moniammatillista yhteistyötä.   

Esityksiä toivotaan esimerkiksi seuraavista aiheista:  

• Moniammatillisuuden rooli ja sen toteutumista käytännön sosiaalityössä
• Moniammatillisten interventioiden vaikuttavuus sekä resurssien kohdentaminen 
• Erilaiset toimintamallit ja interventiot paljon tukea tarvitsevien asiakkaiden tukemiseksi
• Toimintamallien juurruttaminen ja työskentelykulttuurin muutokset

Työryhmän kieli: suomi

Työryhmän vetäjät: Essi Kurki, Jenni Simola, Piia Puurunen

Työryhmässä tarkastellaan sosiaalityön historian ja sen tutkimuksen moniäänisyyttä. Moniäänisyys voi näkyä niin tutkimuksen aiheissa, kuin teoreettisissa ja metodologisissa valinnoissakin. Sosiaalityön historian tutkimuksessa yhdistyvät usein sosiaalitieteelliset ja historiatieteelliset lähestymistavat. Tieteenalojen keskinäistä vuoropuhelua voidaan käydä esimerkiksi sosiaalityön arvojen, käytännön ja itseymmärryksen kautta. Sosiaalityön historiasta voidaan tuoda esiin vaiettuja ja vähän tutkittuja aiheita, marginaaliin jääneitä toimijoita tai etsiä uusia näkökulmia jo vakiintuneempaan tutkimusperinteeseen.  

Moniäänisyys kiinnittyy sosiaalityön eettisiin periaatteisiin, kuten yhdenvertaisuuteen, osallisuuteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Moniääninen sosiaalityön historian tutkimus voi siten paljastaa epätasa-arvoisia rakenteita ja valtasuhteita sekä tuoda esiin valtavirtanarratiivista poikkeavia kehityskulkuja ja näkökulmia. Historiallisen tutkimuksen metodologia tarjoaa sosiaalityön menneisyyden ymmärtämiseen välineitä, joilla menneisyyden toimijoita ei tuomita nykypäivän standardeilla, vaan syvennetään tietoa siitä, miten sosiaalinen työ on muodostunut ja muuttunut kussakin yhteiskunnallisessa tilanteessa. Ymmärrys sosiaalityön historiallisista juurista on välttämätöntä tämän päivän sosiaalityön yhteiskunnallisen tehtävän ja ammatti-identiteetin analyyttisessa ja kriittisessä tarkastelussa. 

Työryhmäesityksissä sosiaalityön historiaa ja sen moniäänisyyttä on mahdollista lähestyä esimerkiksi seuraavista näkökulmista: 

• Sosiaalityön tekijöiden ja sen kohteena olleiden suhteet 

• Sosiaalityön yhteistyö ja rajapinnat muiden alojen ja ammattilaisten kanssa 

• Kansainväliset vaikutteet ja yhteistyö sosiaalityön historiassa 

• Sosiaalityön ja yhteiskunnan välinen suhde eri aikoina 

• Tutkimuksen metodologinen moniäänisyys 

Työryhmän tarkoituksena on koota yhteen sosiaalityön historiaa tutkivia ja siitä kiinnostuneita ihmisiä. Toivotamme tervetulleeksi niin empiiriseen tutkimukseen perustuvat kuin muutkin esitykset sekä maisterintutkielmaa tekevät opiskelijat eri tieteenaloilta. Kutsumme mukaan eri vaiheissa olevia tutkimuksia sosiaalityön historiasta ja tutkimusmetodologisia teemoja tarkastelevat esitykset. 

Työryhmän kieli: suomi ja englanti

Työryhmän vetäjät: Riikka Korkiamäki,Annika Lehtonen 

Solidaarisuutta ja sen rakentumista yksilöiden, ryhmien ja yhteisöjen välillä pidetään välttämättömänä ihmisten hyvinvoinnille, osattomuuden ehkäisemiselle ja yhteiskuntien toimivuudelle. Solidaarisuus on paitsi klassisia yhteiskuntatieteellisiä käsitteitä, elää se myös vahvana tämän päivän julkisessa keskustelussa. Sosiaalityön kontekstissa solidariteetin ja solidaarisuuden käsitteitä on kuitenkin hyödynnetty varsin harvoin. Onko sosiaalityöllä roolia solidaarisuuden edistämisessä? Miten ja millaisia sosiaalityölle relevantteja kysymyksiä voidaan käsitellä solidaarisuuden käsitettä hyödyntäen, ja millaisia solidaarisuuden elementtejä – tai sitä uhkaavia tekijöitä – on mahdollista tunnistaa ja jäsentää osana sosiaalityötä ja sen kohteena olevia ilmiöitä? Mitä muuta solidaarisuus voi tarkoittaa, ja millaisiin käsitteisiin tai ilmiöihin ymmärryksemme solidaarisuudesta voi linkittyä? 

Viimeaikainen tutkimus on ottanut etäisyyttä perinteiseen tapaan käsittää solidaarisuus tietyn ryhmän jäseniä yhteen sitovana, samanlaisuuteen ja emotionaaliseen kiintymykseen perustuvana empatiana ja jaettuina kiinnostuksen kohteina. Nykyinen ymmärrys solidaarisuudesta on moniulotteisempi sisältäen näkemyksen, että ihmisten sosiaalinen elämä rakentuu monimutkaisissa sosiaalisissa suhteissa ja erilaistuneissa yhteisöissä sekä useiden rinnakkaisten ryhmien ja intersektionaalisten kategorisointien ehdollistamana. Solidaarisuudet ovat yhteisöllisten identiteettien ilmentymiä ja rakentuvat yhteisyyden kokemuksesta, vastavuoroisuudesta ja jaetusta tuesta, mutta ne liittyvät myös erilaistumiseen, toiseuteen ja kontrolliin. Näin solidaarisuus ilmiönä ja käsitteenä tulee lähelle sosiaalityölle olennaisia kysymyksiä ihmisarvosta, oikeudenmukaisuudesta, yhteisymmärryksestä, tunnustuksesta ja siitä, miten nämä arvosidonnaiset periaatteet realisoituvat käytännön työssä. 

Kutsumme työryhmään puheenvuoroja, jotka esittelevät, pohtivat tai jäsentävät solidaarisuutta ja sille rinnasteisia käsitteitä ja ilmiöitä esimerkiksi seuraavissa väljästi tulkittavissa yhteyksissä: 

– ihmisten, ryhmien ja yhteisöjen sisäinen ja välinen solidaarisuus 

– yhteiskunnallinen solidaarisuus suhteessa yhteiskunnan marginaaleihin 

– solidaarisuutta uhkaavat tai rajoittavat tekijät 

– sosiaalityön rooli ja paikka solidaarisuuden edistämisessä 

– solidaariset liikkeet ja sosiaalityö 

– solidaarisuus sosiaalityössä, esimerkiksi työntekijöiden ja asiakkaiden välillä. 

Solidarity is increasingly recognized as essential to human well-being, social inclusion, and societal cohesion. However, while widely discussed in the social sciences and celebrated in contemporary public discourse, the concept of solidarity remains underutilized in social work research and practice. In this working group, we wish to discuss how solidarity can be conceptualized, practiced, and advanced in social work. We explore the relevance of solidarity in social work – its meanings, challenges, and potential – and recognize contemporary understandings of solidarity that move beyond traditional notions of sameness and emotional attachment, emphasizing complexity, diversity, and intersectionality. We welcome theoretical, empirical, and practice-oriented papers that examine solidarity and related views, concepts, and practices within and between individuals, groups, and communities; societal solidarity in relation to marginalized populations; factors that threaten or limit solidarity; and the role of social work in promoting solidarity. Topics may also include solidarity movements and solidarity in professional-client relationships, among others. 

Työryhmän kieli: suomi

Työryhmän vetäjät: Nina Rantamäki, Tuomo Kokkonen, Jiri Nieminen, Sini Pallasvuo 

Rakenteellinen sosiaalityö on monimuotoista sekä tavoitteeltaan että toteutustavoiltaan. Suomalaista rakenteellista sosiaalityötä kuvataan usein konventionaaliseksi sekä vahvasti julkiseen hyvinvointipalvelujärjestelmään kiinnittyneeksi. Se korostaa tiedon merkitystä tavoitellen asiakkaan sopeutumista ja tuen tarjoamista vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän sisällä. Kansainvälisissä keskusteluissa painottuu puolestaan kriittisiin yhteiskuntateorioihin pohjautuva sosiaalityön poliittisuutta korostava lähestymistapa, joka nostaa tarkastelun keskiöön yhteiskunnan sosiaaliset ja taloudelliset rakenteet ja valtasuhteet sekä näistä aiheutuvan syrjinnän ja epäoikeudenmukaisuuden. Suomalaiselle poliittiselle kulttuurille ominaisen reformismin sijaan kansainvälisen keskustelun tavoitteena on yksilöiden voimaantuminen sekä radikaali yhteiskunnallinen muutos.  

Viimeisten vuosien aikana rakenteellisen sosiaalityön kentällä on tapahtunut paljon. Osana Suomen kestävän kasvun ohjelmaa hyvinvointialueilla on THL:n johdolla kehitetty sosiaalista raportointia sekä kansallista tiedontuotannon ja tietojohtamisen mallia. Ammattikunnan sisällä on tapahtunut rakenteelliseen sosiaalityöhön liittyvää organisoitumista, mikä on näkynyt sosiaalityöntekijöiden aktivoitumisena yhteiskunnallisessa keskustelussa ja vaikuttamisessa. Näistä esimerkkeinä Sosiaalityöntekijöiden seura sekä sosiaalisessa mediassa sosiaalityötä ja siihen liittyviä ilmiöitä eri tavoin esiintuovat ja siitä keskustelevat ammattilaiset. Yliopistoissa sekä muissa tutkimus- ja koulutusorganisaatioissa on toteutettu rakenteellista sosiaalityötä eri näkökulmista tarkastelevia tutkimus- ja kehittämishankkeita.  

Suomi on tällä hetkellä monella tavalla uuden edessä. Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistus, hyvinvointivaltion rahoituksen ongelmat, digitalisaatiokehitys, yhteiskunnallisen ilmapiirin polarisoituminen sekä lisääntyvä eriarvoisuus muuttavat yhteiskuntaa merkittävällä tavalla. Ne synnyttävät uusia rakenteellisia ongelmia ja kärjistävät vanhoja. Samanaikaisesti käsillä oleva kehitys avaa rakenteellisen sosiaalityön toteuttamiselle uudenlaisia mahdollisuuksia. Työryhmän tavoitteena on keskustella siitä, millaisena rakenteellisen sosiaalityön nykytila ja tulevaisuus vallitsevassa tilanteessa näyttäytyvät. Tervetulleita ovat niin kirjallisuuteen pohjautuvat ja empiiriset analyysit kuin rakenteellista sosiaalityötä kehittämisen sekä käytännön työn näkökulmasta tarkastelevat puheenvuorot. 

Työryhmän kieli: suomi 

Työryhmän vetäjät: Rosa Karjalainen, Mari Suonio, Katja Surakka 

Rikostaustaisia asiakkaita sekä heidän läheisiään kohdataan kaikkialla sosiaalityössä. Niin lastensuojelussa, aikuissosiaalityössä, päihde- ja mielenterveystyössä kuin myös vammaispalveluissa tai gerontologisessa sosiaalityössä. Toisaalta esimerkiksi terveydenhuollon palvelut ja rikosseuraamusalan organisaatiot ovat myös keskeisiä kohtaamisen paikkoja. Rikostaustaisilla henkilöillä ja heidän läheisillään voi olla monialaisia palvelutarpeita, jonka vuoksi erilaiset samanaikaiset, aktiivisena olevat asiakkuudet ovat melko tavallisia. Näissä työmuodoissa kukin ammattilainen työskentelee rikostaustaisen ja/tai heidän läheistensä kanssa omasta näkökulmastaan ja institutionaalisesta tehtävästään käsin. Samanaikaisasiakkuudet parhaimmillaan mahdollistavat yksilöllisiin palvelun- ja tuen tarpeisiin vastaamisen, mutta toisaalta monialainen työskentely voi aiheuttaa päällekkäistä työskentelyä sekä palveluiden yhteensovittamisen haasteita. Rikostaustaisten parissa tehtävässä työssä keskeistä onkin yksilöllisen työhön, organisaatio- ja ammattirajat ylittävän yhteistyöhön sekä rikostaustaisen asiakkaan asemaan ja oikeuksiin liittyvät kysymykset.   

Työryhmään toivotaan esityksiä, joissa tarkastellaan rikollisuuteen ja rikostaustaan liittyviä kysymyksiä. Esimerkiksi rikostaustaisten henkilöiden yhteiskunnallinen asema, sosiaalityön käytännöt ja menetelmät ja rooli uusintarikollisuuden vähentämiseen vaikuttamisessa, rikollisuudesta irtautumisen kysymykset sekä erityyppiset rikostaustaisten tai heidän läheistensä parissa tehtävän työn teoretisoinnit. Työryhmään tarjottavat alustukset voivat olla teoreettisesti, menetelmällisesti tai empiirisesti painottuneita. Pääpainon toivotaan olevan esityksissä, joissa esitellään tutkimustuloksia, mutta myös tutkimussuunnitelmavaiheessa olevat tekstit, joissa on kiinnostava asetelma tai joissa pohditaan rikostaustaisuuteen liittyviä kysymyksiä tuoreilla/innovatiivisilla tavoilla, ovat tervetulleita. 

Työryhmän kieli: suomi tai englanti

Työryhmän vetäjät: Suvi Holmberg, Leena Leinonen 

Sosiaalityön tutkimuksen alueella erilaisten sairauksien tarkastelu on ollut yleistä. Se on kiinnittynyt esimerkiksi sairastumisen aiheuttamiin sosiaalisiin kysymyksiin, ollut elämäntilannelähtöistä ja kohdistunut paitsi yksilöiden myös yhteisöjen mahdollisuuksiin elää somaattisten tai psyykkisten sairauksien ja niiden aiheuttaman vammautumisen tai toimintakyvyn aleneman kanssa. Lisäksi tutkimuksen keskiössä on ollut kiinnostus terveydenhuollossa tehtävän sosiaalityön sisältöihin sekä sairastuneille suunnattujen palvelujen ja kuntoutuksen tutkimiseen.  

Vuoden 2023 sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen myötä terveydenhuollossa tehtävän sosiaalityön asema on heikentynyt, sillä terveyssosiaalityöntekijöiden vakansseja on vähennetty. Sairastuneiden ja läheisten sama tuki ja palveluohjaus sekä professionaalinen moniammatillinen työskentely terveydenhuollossa ovat oletettavasti muuttuneet terveyssosiaalityöhön kohdistuneiden muutosten myötä.  

Sairauksien tutkimusta ja terveyssosiaalityön kysymyksiä käsittelevä työryhmä kutsuu koolle ajankohtaisia teoreettisia ja empiirisiä esityksiä sosiaalityössä tehtävästä – myös monitieteisestä – sairaus – ja terveyssosiaalityön tutkimuksesta. Esityskehikko on väljä ja puheenvuorot voivat käsitellä esimerkiksi yksilöllisten sairauskokemusten tutkimusta, sairauksien tutkimuksen teoreettismetodologisia teemoja tai kohdistua moniammatilliseen työskentelyyn terveydenhuollossa tai terveyssosiaalityön käytännön kysymyksiin. 

Arbetsgruppens språk: svenska

Ordförande: Christa Järvinen, Leo Larjank 

Arbetsgruppen riktar sig till forskare inom socialt arbete som verkar på svenska eller i tvåspråkiga sammanhang. Syftet är att erbjuda ett svenskspråkigt forum för presentationer och diskussioner kring aktuell inhemsk forskning som i vid bemärkelse behandlar samarbete och samverkan i dess olika former, samt relaterade samtida utmaningar med relevans för socialt arbete. Gruppen strävar efter att främja kollegialt utbyte mellan forskare i olika skeden av sin akademiska bana och vi välkomnar presentationer från både doktorander och etablerade forskare. Bidrag som öppnar för nordiskt erfarenhets- och kunskapsutbyte är också varmt välkomna. 

Presentationerna kan utgå ifrån forskningsarbeten i olika skeden och vara teoretiskt, metodologiskt och/eller empiriskt orienterade. Tematiskt kan de behandla samarbete på olika nivåer och mellan olika aktörer från ett brett spektrum, och utforska exempelvis följande frågor: 

• Vilken roll spelar organisatoriska strukturer, policy och professionell identitet i olika typer
  av gränsöverskridande samarbete både inom och utanför socialt arbete?  

• Hur formas kunskap om socialt arbete i samverkan mellan akademi, praktik och klienter, och vilka möjligheter och utmaningar finns när det gäller att bedriva forskning i nära dialog med det sociala arbetets fält?  
• På vilket sätt kan samverkan mellan socialt arbete som akademisk disciplin och andra forskningsfält utvecklas för att åstadkomma kunskapsbaserade och socialt hållbara lösningar på komplexa samhällsutmaningar? 

Työryhmän kieli: suomi

Työryhmän vetäjät: Heidi Vanjusov, Katja Kuusisto

Työryhmä käsittelee asiakkaiden palvelutarpeen arviointia sosiaalihuollossa, keskittyen sosiaalioikeuden ja sosiaalityön väliseen keskinäisriippuvuuteen. Sosiaalihuoltolain sääntely määrittää juridiset puitteet, mutta palveluiden toteutuminen edellyttää sosiaalityön ammatillista harkintaa ja käytännön osaamista. Työryhmä tarkastelee, miten sosiaalioikeudellinen sääntely ja sosiaalityön käytännöt muodostavat toisiaan edellyttävän kokonaisuuden. Keskinäisriippuvuus ilmenee siinä, että juridinen oikeus palveluihin ei toteudu ilman sosiaalityön asiantuntemusta, ja toisaalta sosiaalityön vaikuttavuus rakentuu lainsäädännön tarjoamalle perustalle.  

Esimerkiksi erityisen tuen tarpeessa olevat asiakkaat ovat usein monimutkaisissa elämäntilanteissa, joissa palveluiden saavutettavuus, yhteensovittaminen ja jatkuvuus korostuvat. Sosiaalioikeus määrittelee asiakkaan oikeudet ja velvoittaa viranomaiset toimimaan lain mukaisesti, mutta sosiaalityö konkretisoi nämä oikeudet asiakastyössä. Palvelutarpeen arviointi on juridisesti velvoittava prosessi, jonka onnistuminen riippuu sosiaalityöntekijän kyvystä tunnistaa asiakkaan tilanne, koordinoida palveluita ja tehdä vaikuttavia ratkaisuja.  

Sosiaalioikeuden rooli sosiaalityössä ja sen tutkimuksessa on varsin merkittävä. Oikeudellinen osaaminen antaa mahdollisuudet vaikuttaa sekä mikro- että makrotasoilla. Yhtäältä sosiaalioikeudellinen lainsäädäntö antaa raamit sosiaalihuollon toiminnalle ja yksittäisen asiakkaan kohtaamiselle. Sosiaalityön asiantuntijuuteen kuuluu sisäänrakennettuna haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten ja heidän haasteidensa kohtaaminen sekä pyrkimys kehitykseen ja muutokseen. Sosiaalityö kohdistuu yksittäisten asiakaskohtaamisten lisäksi myös yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Sosiaalioikeuden ja sosiaalityön vuoropuhelun tarpeesta huolimatta, näiden kahden tieteenalan yhteistyö tutkimuksessa on varsin tuoretta ja kaipaa uusia avauksia. 

Toivotamme työryhmään tervetulleiksi alustukset, joissa liikutaan sosiaalioikeuden ja sosiaalityön yhteisissä teemoissa. Työryhmän tarkoituksena on nostaa esiin, miten palveluprosessien sujuvuus ja asiakkaan edun mukaiset ratkaisut syntyvät näiden kahden tieteenalan vuorovaikutuksessa. Haluamme tuoda esille tieteenalojen välistä yhteistyötä ja monialaisten teemojen hedelmällistä keskustelua. 

Työryhmän kieli: suomi

Työryhmän vetäjät: Vilja Vähä-Aho, Maija Jäppinen

Työryhmä käsittelee sosiaalityön ja eläinsuojelutyön välisiä yhteyksiä ja yhteistyötä. Suhteet muunlajisiin eläimiin ovat merkittävässä osassa monen ihmisen arkea ja sosiaalista ympäristöä. Parhaimmillaan nämä suhteet ovat molemminpuolisesti myönteisiä ja hyvinvointia tukevia, mutta ne saattavat olla myös ristiriitaisia ja vahingollisia. 

Eläinsuojelulliset kysymykset tulevat eri asiakasryhmien kanssa tehtävässä sosiaalialan työssä esiin monin tavoin. Sosiaalialan ammattilaiselle voi esimerkiksi kotikäynnin yhteydessä herätä huoli muunlajisen eläimen tilanteesta, kuten hoidon laiminlyönnistä tai muusta kaltoinkohtelusta. Vastaavasti myös eläinsuojelun kentällä tunnistetaan, että eläinten kaltoinkohtelu on usein yhteydessä ihmisten pahoinvointiin ja sosiaalisen tuen tarpeisiin. Sosiaalityössä ja eläinsuojelussa ollaankin usein tekemisissä samojen teemojen ja ilmiöiden kanssa, vaikka yhteiskunnallisina toimijoina ne ovat tällä hetkellä vahvasti eriytyneet.  

Sosiaalityön ja eläinsuojelun yhteistyö on ajankohtainen kysymys, sillä vuonna 2024 voimaan tullut laki eläinten hyvinvoinnista säätää aiempaa tarkemmin ilmoitusvelvollisuudesta ja velvoittaa sosiaalihuollon ammattihenkilöitä ilmoittamaan eläinsuojeluviranomaiselle, jos he työssään saavat tietää avun tarpeessa olevasta eläimestä. Lisäksi sosiaalityön ja eläinsuojelun yhteistyön kehittäminen nostetaan esiin yhtenä keskeisenä tekijänä eläinsuojelurikosten torjunnassa ja ennaltaehkäisyssä vastikään julkaistussa Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin eläinsuojeluvalvontaa ja -rikoksia koskevassa katsauksessa. 

Toivotamme työryhmään tervetulleiksi aihepiiriin liittyvät teoreettiset, käsitteelliset, metodologiset ja empiiriset sekä käytännön sosiaalityöhön ja eläinsuojelutyöhön liittyvät esitykset niin sosiaalityön tutkimuksen kuin muidenkin tieteenalojen piiristä.  

Työryhmän kieli: suomi ja englanti

Työryhmän vetäjät: Joa Hiitola, Ilo Söderström, Samuel Salovaara

Työryhmämme käsittelee sosiaalityötä sateenkaariasiakkaiden kanssa ja se kytkeytyy vireillä olevaan oppikirjahankkeeseen. Sateenkaariasiakkailla viittaamme laajasti henkilöihin, jotka kuuluvat sukupuoli-, seksuaali- tai suhdevähemmistöihin. Tähän laajaan joukkoon kuuluvat esimerkiksi homoksi, lesboksi, biseksuaaliksi, transsukupuoliseksi, muunsukupuoliseksi, queeriksi tai intersukupuoliseksi identifioituvat ihmiset.  Suomalaista tutkimusta liittyen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen palvelutarpeisiin tai heidän kokemuksiinsa sosiaalipalveluista on tehty hyvin vähän, ja valtaosa siitä on tuotettu sosiaalityön tieteenalan ulkopuolella ja/tai järjestökentältä käsin. Työryhmän keskeinen tematiikka on yksilön ja yhteisöjen oikeus määrittää itseään ja elämäänsä koskevia kysymyksiä. Tarkastelemme myös vähemmistöstressiä, joka viittaa toistuviin ja luonteeltaan jatkuviin syrjinnän kokemuksiin sekä niiden aiheuttamaan syrjinnän pelkoon ja varuillaanoloon. Haastamme kuitenkin teoriaa vähemmistöstressistä pohtimalla vähemmistöilon ja yhteisöllisyyden kysymyksiä. Työryhmän tavoitteena on syventää ymmärrystä sateenkaarevien asiakkaiden kokemuksista ja palvelukohtaamisten lähtökohdista. Tämän kautta pyritään vahvistamaan sosiaalityön ammattilaisten valmiuksia kohdata seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia asiakkaita sensitiivisesti ja affirmatiivisesti. Etsimme työryhmässä välineitä asiakkaiden kohtaamiseen tavalla, joka ehkäisee ohittamista ja tukee heidän näkemistään kokonaisina yksilöinä. Työryhmässä käsitellään ensisijaisesti tulevan ”Sosiaalityö sateenkaariasiakkaiden kanssa” -oppikirjan lukuja, mutta voit myös ehdottaa kirjasta erillistä esitystä työryhmään. Työryhmään voi ehdottaa esityksiä suomeksi tai englanniksi, ja keskustelu käydään esityksen kielellä. 

Social Work with Queer People 

Our workshop addresses social work with queer people and is connected to an ongoing social work textbook project. By queer people, we refer broadly to individuals who belong to gender, sexual, or relationship minorities. This diverse group includes, for example, people who identify as gay, lesbian, bisexual, transgender, non-binary, queer, or intersex. Finnish research concerning the service needs of sexual and gender minorities or their experiences in social services remains limited, with the majority produced outside the discipline of social work and/or by civil society organisations. The central theme of the workshop is the right of individuals and communities to define questions concerning themselves and their lives. We also examine minority stress, which refers to repeated and ongoing experiences of discrimination as well as the fear of discrimination and heightened vigilance these experiences generate. However, we challenge minority stress theory by exploring questions of minority joy and community. The workshop aims to deepen understanding of queer clients’ experiences and the foundations of service encounters. Through this, we seek to strengthen social work professionals’ competencies in meeting clients belonging to sexual and gender minorities sensitively and affirmatively. In the workshop, we seek tools for encountering clients in ways that prevent bypassing and support seeing them as whole individuals. The workshop primarily addresses chapters from the forthcoming Finnish language textbook ”Sosiaalityö sateenkaariasiakkaiden kanssa,” but participants may also propose presentations separate from the book for inclusion in the workshop.

Työryhmän kieli: suomi 

Työryhmän vetäjät:  Leena Tikkala, Anu Niemi-Weckström

Hyvinvointialueilla on nähty tärkeänä sosiaalityön asiantuntijuuden vahvistamisen tarve. Toimintaympäristön muutoksessa monialaiset palvelujärjestelmärakenteet eivät aina ole tunnistaneet sitä, mikä on sosiaalityön tehtävä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmässä. Kokemuksena on korostunut myös se, että sosiaalityö vaatii määrittelyä uusissa monialaisissa rakenteissa. Hyvinvointialueilla korostuu tärkeänä sosiaalityön tehtävänä se, että viranomaissosiaalihuollon orientaatio vastaa erityisen haavoittuvissa elämäntilanteissa elävien ihmisten tuen tarpeisiin, ja tehtävässään sosiaalityöntekijät vastaavat kokonaisvaltaisesti asiakkaiden sosiaalihuollon tarpeisiin ja kysymyksiin. Sosiaalityön ydinosaamista on syytä korostaa muutoksessa kokonaisvaltaisena arkielämän asiantuntijuutena. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen muutoksessa on korostunut monialaisen yhteistyön vahvistaminen, mikä luo haasteensa myös sosiaalityön vahvistamiselle. Yhtäällä profession ydintä tulee vahvistaa ja toisaalla monialaisessa yhteistyössä yhteisasiakkuuksien mahdollisimman asiakaslähtöinen työorientaatio vaatii monialaista osaamista. Aihe on tärkeä, sillä muuttuvissa rakenteissa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa sosiaalityön asiantuntijuus voi hämärtyä, ellei sitä tietoisesti vahvisteta. Monialaisessa yhteistyössä tarvitaan myös yhteisiä käsitteitä ja yhteistä ymmärrystä kaikkien eri ammattilaisten kanssa siten, että sosiaalityön orientaatio ei katoa haavoittuvien elämäntilanteiden tunnistajana. Suomalaisessa sote-kehittäjien tulevaisuusdiskursseja tarkastelevassa tutkimuksessa havaittiin, että sosiaalityön paikkaa ei aina tunnisteta, eikä se ole välttämättä ansaitsemassaan asemassa sote-järjestelmässä. 

Työryhmään kutsutaan erilaisia esityksiä siitä, miten sosiaalityön asiantuntijuutta voidaan tukea osana monialaisia osaamisen ja palveluiden rakenteita ja millaista kehittämistä ja tutkimusta hyvinvointialueilla vaativan sosiaalityön tukemiseksi tehdään. Työryhmään tervetulleita ovat esitykset, joissa kuvataan hyvinvointialueen sosiaalityön asiantuntijuuden kehittämistä ja tutkimusta sekä innovatiivisia osaamisen kokeiluja monialaisen osaamisen yhdistämiseksi. Myös hyvinvointialueiden rakenteellisen sosiaalityön kehittämiseen liittyvät esitykset ovat soveltuvia työryhmään, jossa tavoitellaan sosiaalityön kirkastamiseksi tehtyä konkreettista kehittämistyötä.  

Työryhmän kieli: suomi

Työryhmän vetäjät: Camilla Granholm, Kirsi Günther, Heli Tiirola, Sanni Salonen

Pedagogiikka on keskeinen osa sosiaalityön koulutusta. Se on tapa välittää sosiaalityön arvoja ja keino tehdä näkyväksi sosiaalityön yhteiskunnallista merkitystä. Opetus ja erilaiset pedagogiset ratkaisut voivat tukea opiskelijoiden ammatillista kasvua, kriittistä ajattelua ja kykyä vastata monimutkaisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin.  

Tässä työryhmässä kutsumme sosiaalityön tutkijoita, opiskelijoita ja opettajia tarkastelemaan sosiaalityön pedagogiikkaa koskevia kysymyksiä laajasti ja moniäänisesti. Haluamme avata keskustelun siitä, mitä sosiaalityön oppiminen on, missä sitä tapahtuu ja miten pedagogiset käytännöt voivat tukea kriittistä, dialogista ja osallistavaa ammatillista kasvua. Työryhmässä voidaan käsitellä esimerkiksi opetuksen muotoja, oppimisen tiloja (esimerkiksi fyysiset, digitaaliset ja kokemukselliset tilat), pedagogisia suhteita, reflektion roolia, yhteisöllisyyttä, hiljaisen tiedon siirtymistä sekä opiskelijoiden ja opettajien kokemuksia oppimisesta ja toimivasta pedagogiikasta.  

Toivotamme työryhmään tervetulleiksi esitykset, jotka voivat olla tutkimuksellisia, teoreettisia, käytäntölähtöisiä tai kokeilevia. Erityisesti kannustamme osallistujia tuomaan esiin myös kriittisiä, monimuotoisuutta huomioivia ja uudistavia näkökulmia sosiaalityön pedagogiikkaan. Tavoitteena on luoda avoin tila, jossa pedagogiikkaa voidaan tarkastella yhteiskunnallisesti merkittävänä ja jatkuvasti kehittyvänä osana sosiaalityön tutkimusta ja käytäntöä. Toivomme, että tämä työryhmä toimii innoittajana ja keskustelun avaajana sosiaalityön opetuksen tutkimukselle ja kehittämiselle – kohti entistä osallistavampaa, tutkimusperustaista ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaa koulutusta.   

Työryhmän kieli: suomi tai englanti 

Työryhmän vetäjät: Sisko Piippo, Leo Nyqvist, Anniina Kaittila, Johanna Hietamäki,  Marita Husso 

Väkivalta on hyvinvointiin eri tavoin vaikuttava sosiaalinen ongelma, joka heikentää ihmisen turvaa ja kokonaisvaltaista elämänlaatua. Väkivalta kietoutuu läheisiin ihmissuhteisiin, työelämään, julkisiin tiloihin ja digitaalisiin ympäristöihin sekä laajempiin kulttuurisiin merkityksiin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin, jotka voivat ylläpitää, oikeuttaa tai peittää väkivallan muotoja. Väkivallan kokemukset ja seuraukset risteävät myös erilaisten sosiaalisten erojen ja identiteettien – kuten sukupuolen, etnisyyden, iän ja taloudellisen tilanteen – kanssa, ja ilmiö ulottuu kansalliset rajat ylittäviin yhteyksiin ja globaaleihin prosesseihin. Väkivallan laaja-alaisuus tekee siitä haastavan kysymyksen sosiaalityön tutkimukselle ja käytännöille. 

Lainsäädännöstä nousevaa velvoitetta väkivaltaan puuttumiseen on tuettu kansallisilla strategioilla sekä palvelurakenteiden kehittämistyöllä. Silti alueelliset erot palvelujen saatavuudessa ja laadussa ovat yhä ongelma.  Väkivallan ehkäisy ja siihen puuttuminen edellyttävät ajantasaista tutkimustietoa, monitieteistä tiedonmuodostusta ja vahvaa monitoimijaista yhteistyötä, väkivallan kokijoiden osallisuutta sekä selkeitä rakenteita palvelujen koordinaatioon ja ammattilaisten koulutukseen. Sote-uudistuksen myötä on herännyt huoli siitä, että väkivallan ehkäisy voi jäädä muiden sosiaalisten ja terveydellisten haasteiden varjoon. 

Työryhmään tervetulleita ovat teoreettiset, menetelmälliset ja empiiriset esitykset esimerkiksi seuraavista teemoista: 

• väkivallan määrittyminen ja ilmeneminen erilaisissa suhteissa, tilanteissa ja ympäristöissä, myös digitalisaation muovaamissa konteksteissa 

• väkivallan tunnistaminen ja tutkiminen sekä intersektionaalisten ja ylirajaisten ilmiöiden vaikutukset 

• väkivallan seuraukset yksilöille, yhteisöille ja yhteiskunnalle sekä rakenteiden, lainsäädännön ja poliittisten ratkaisujen merkitys ehkäisyssä ja puuttumisessa 
• käytännöt ja toimintamallit väkivallan ehkäisyyn ja siihen puuttumiseen 

Työryhmän kieli: suomi

Työryhmän vetäjät: Mari Kivistö, Oona Lipponen, Merja Tarvainen

Muun sosiaalityön tavoin vammaissosiaalityö toimii erilaisissa ja monitasoisissa suhteissa, joissa yhteistyön merkitys korostuu. Viimeaikaisessa vammaissosiaalityön tutkimuksessa yhteistyö mainitaan esimerkiksi palvelujärjestelmän asiakaslähtöisyyden ja asiakkaiden osallisuuden, laadukkaan harkintavallan käytön sekä vaikuttavan rakenteellisen vammaissosiaalityön edellytyksenä. Toimivaa yhteistyötä tarvitaan sekä asiakas–sosiaalityöntekijä -suhteissa että ammattilaisten keskinäisissä ja rakenteiden eri tasoja edustavien toimijoiden välisissä suhteissa. Yhteistyö on välttämätöntä asiakkaiden moninaisiin tarpeisiin vastaavien tarkoituksenmukaisten palvelukokonaisuuksien muodostamiseksi. Vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumisessa vammaissosiaalityö on merkityksellinen toimija, mutta se ei toimi yksin eikä tyhjiössä. Hyvinvointialueuudistuksen ja vammaispalvelulainsäädännön muutosten myötä yhteistyön merkitys on korostunut entisestään. 

Vaikka tarve yhteistyölle on ilmeinen, ei yhteistyön onnistuminen ole itsestään selvää. Menestyksekkäässä yhteistyössä osapuolet kuuntelevat ja arvostavat toisiaan, ja ratkaisut tehdään yhdessä. Vammaissosiaalityön hyvien käytänteiden kehittäminen vaatii koulutus-, tutkimus- ja kehittämisorganisaatioiden, hyvinvointialueiden sekä asiakkaiden ja heitä edustavien tahojen yhteistyötä. Voidaankin sanoa myös yhteistyön tarvitsevan sitä mahdollistavat rakenteet. Yhteistyön todellisista toimintamahdollisuuksista tarvitaan kuitenkin lisää tietoa.  

Vammaissosiaalityön tutkimus on viime vuosina ilahduttavalla tavalla vahvistunut, mutta sen pariin tarvitaan edelleen lisää tutkijoita ja tutkimusta sekä tietoa käytäntöön vievää toimintaa. Toivomme työryhmään tutkimuksen ja käytäntöjen kehittämisen välistä vuoropuhelua ja kutsumme siihen esityksiä laaja-alaisesti paitsi vammaissosiaalityön tutkijoilta, myös esimerkiksi muiden sosiaalityön alojen ja muiden tieteenalojen tutkijoilta, hyvinvointialueiden tutkimus- ja kehittämistoiminnasta sekä järjestöistä. Esitykset voivat liittyä esimerkiksi asiakkaiden ja ammattilaisten väliseen yhteistyöhön tai yhteiskehittämiseen, yhteistyöhön monialaisissa ja monitoimijaisissa suhteissa tai palveluintegraation edellyttämään yhteistyöhön.

Työpajan kieli: suomi ja englanti

Työryhmän vetäjät: Sisko Piippo, Elina Turjanmaa, Heli Tiirola

Sensitiivisten ja raskaiden aiheiden tutkiminen voi vaikuttaa tutkijaan syvästi ja vaikeuttaa työssä jaksamista. Silti tutkijan hyvinvointi saa tutkimusetiikassa vain vähän huomiota, ja aiheesta keskustellaan akateemisessa maailmassa harvoin. Tämä työpaja tarjoaa tilan tutkijoille, sosiaalialan ammattilaisille ja opiskelijoille reflektoida omia kokemuksiaan, tarkastella tunnesitoutumisen roolia työssään sekä jakaa keinoja hallita haasteita, joita sensitiivisesti raskaiden aiheiden – kuten väkivallan, päihteiden, rikollisuuden, sairastumisen, trauman, vankeuden, pakolaisuuden tai lasten hyvinvoinnin – tutkiminen voi herättää. 

Työpajassa pureudumme tutkijan asemoitumiseen suhteessa tutkimuskohteeseen ja tunteiden rooliin tutkimusprosessissa. Pohdimme erilaisten aihe- ja menetelmävalintojen yhteyttä emotionaaliseen kuormitukseen sekä sitä, kuinka tutkimusprosessin herättämiin tunteisiin pitäisi suhtautua. Tutkijan emotionaalinen kuormitus voi syntyä esimerkiksi suorassa vuorovaikutuksessa vaikeassa elämäntilanteessa olevien osallistujien kanssa, mutta myös esimerkiksi nauhoitteiden, blogi- ja lakitekstien, arkistoaineistojen tai muiden valmiiden aineistojen analyysissa. 

Työpajan keskeisiä teemoja ovat: 

• Mikä kuormittaa tutkijaa ja miten kuormittavat aiheet “menevät ihon alle” menetelmästä ja tutkijan asemoitumisesta riippuen? 

• Tutkimuseettisten ohjeistusten rajallisuus tutkijan hyvinvoinnin näkökulmasta 

• Institutionaalinen ja epämuodollinen tuki: Mitä jo on, mitä puuttuu, mitä toivomme? 

• Käytännön menetelmät tutkimuksen teosta seuraavan kuormituksen, tunnesitoutumisen, empatiauupumuksen sekä sijaistraumatisoitumisen kanssa selviytymiseen  

Työpajaan ovat tervetulleita tutkijat ja opiskelijat kaikissa työuran vaiheissa – sekä kaikki, jotka haluavat jakaa omia kokemuksiaan tai jäsentää aiheeseen liittyviä teemoja muiden kanssa. Abstrakteja ei pyydetä, mutta työpajaan tulee ilmoittautua etukäteen 9.1.2025 mennessä täältä. Työpaja sisältää lyhyen johdantopaneelin, pienryhmäkeskusteluja ja yhteisen loppukeskustelun. Tavoitteenamme on luoda tila, joka rohkaisee avoimeen vuoropuheluun ja keskinäiseen tukeen sekä siltojen rakentamiseen aiheesta kiinnostuneiden välille. Työpaja on jatkoa sosiaalipsykologian päivillä Kuopiossa keväällä 2025 järjestettyyn englanninkieliseen työpajaan kuormittavien tutkimusaiheiden tutkimisesta.