Marjo Katajisto (Lapin yliopisto): ”Voimat kehiin”
Teen Lapin yliopistossa monimenetelmäistä tutkimusta, jonka tarkoituksena on tarkastella, miten VOIMAKEHÄ ®- ohjaus ja materiaali tukevat 9.-luokkalaisten psykologisen pääoman karttumista sekä minkälaisia kokemuksia oppilailla ja opinto-ohjaajilla on voimakehäohjauksesta.
VOIMAKEHÄ® jäsentää vahvuuksia kuudella eri osa-alueella: luonteenvahvuudet (character strengths), taidot ja osaaminen (skills), luontainen kyvykkyys (talents), kiinnostukset (interests), arvot (values) ja resurssit (resources). Sen avulla voidaan sanoittaa ja tunnistaa vahvuuksia sekä kiinnostuksia laaja-alaisesti, ei rajoittumalla pelkästään luonteenvahvuuksien tai ammatillisen osaamisen kartoittamiseen.
Kyseessä on artikkeliväitöskirja, joka koostuu kolmesta osatutkimuksesta. Osatutkimuksessa I tutkimusjoukkona olivat VOIMAKEHÄ ® -lisenssivalmentajakoulutukseen osallistuneet, yläkoulussa ohjausta tehneet opettajat, joiden kokemuksia kerättin sähköisin kyselylomakkein. Osatutkimukseen II osallistuivat sekä 9.-luokkalaisista koostuva koeryhmä että vastaava kontrolliryhmä, joiden keskuudessa kerättiin strukturoitu kyselyaineisto voimakehäohjauksen vaikuttavuudesta. Osatutkimukseen III valittiin osatutkimukseen II osallistuneita 9.-luokkalaisia harkinnanvaraisesti henkilökohtaiseen teemahaastatteluun.
Ensimmäisessä artikkelissani (katajisto, Hyvärinen & Uusiautti, 2021) tutkin voimakehäohjausintervention vaikutusta oppilaiden psykologiseen pääomaan, tietoisuuteen omista vahvuuksistaan ja voimavaroistaan sekä kokemuksiin opinto-ohjauksesta (osatutkimus II). Tutkimustulokset olivat positiivisia. Koeryhmän keskiarvot psykologisen pääoman, vahvuuksien ja opinto-ohjauksen osalta kasvoivat alku- ja loppumittauksen välillä kontrolliryhmää enemmän. Opinto-ohjauksen suhteen kasvu oli tilastollisesti erittäin merkitsevä ja vahvuuksien tunnistamisen suhteen tilastollisesti merkitsevä.
Toisessa artikkelissani “The best thing was to realize that I am not a nobody. I am meaningful.” (Katajisto, Uusiautti & Hyvärinen, 2022, valmiina vertaisarvioitavaksi) tutkin oppilaiden kuvaamaa muutosta heidän omissa käsityksissään voimakehäohjauksen aikana (osatutkimus III). Haastateltujen oppilaiden mukaan voimakehäohjaus auttoi heitä tunnistamaan vahvuutensa, vahvisti heidän itsetuntoaan sekä rohkaisi heitä kokeilemaan uusia asioita. Voimakehäohjauksella oli oppilaiden kokemuksen mukaan myös vaikutusta heidän uravalintoihinsa joko vahvistaen aiemmin tehtyä valintaa tai antaen ajatuksia mahdollisesta koulutus-/urapolusta. Työn alla oleva kolmas artikkelini (valmistuu kevään -22 aikana) avaa voimakehäohjausta antaneiden opinto-ohjaajien ajatuksia ja kokemuksia menetelmän toimivuudesta (osatutkimus I). Opinto-ohjaajien mielestä VOIMAKEHÄ ®-ohjaus ja materiaali lisäsivät paitsi oppilaiden itseluottamusta auttamalla heitä löytämään omia vahvuuksiaan aiempaa helpommin myös antamalla oppilaille vahvistusta päätöksentekoon oman jatko-opintopaikan tai ammatinvalinnan suhteen.
Kirsi Raetsaari (Oulun yliopisto): Monialainen ohjaus lukiolaisten tukena
Hahmottelen esityksessäni lukiolaisten ohjauksen monialaista ulottuvuutta väitöskirjatyöni pohjalta. Lukio on erityinen ohjauksen konteksti, jota leimaavat toisaalta tulevaisuuden suunnitelmien pohtiminen ja toisaalta täysi-ikäiseksi kasvaminen. Lukiokoulutuksella on sekä opetus- että kasvatustehtävä. Esitykseni kontekstina jäsennän lukiolaisille tarjottavan ohjauksen funktioita Lukion opetussuunnitelman perusteet 2019 -asiakirjan pohjalta. Monialaisuus on paitsi lukiossa, myös muissa ohjauksen konteksteissa yksi ohjauksen ulottuvuuksista.
Väitöskirjatyössäni olen tutkinut lukiolaisten kasvun tukemista suhteessa lukion keskeyttämiseen. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys on kulttuurihistorialliseen psykologiaan pohjautuva subjektitieteellinen psykologia, jonka käsitteiden avulla toimintaa tutkitaan toimijoiden perspektiivistä yhdessä toimijoiden kanssa. Erityistä on toiminnan näkeminen olosuhteissaan ja aina toimijalle subjektiivisesti perusteltuna ja merkityksellisenä.
Pohdin esityksessäni erityisesti, mitä monialaisuus tarkoittaa ohjauksessa, kun sitä jäsennetään toimijan perspektiivistä suhteessa käytäntöön, jossa se toteutuu. Ohjauksessa ja siihen kiinteästi liittyvässä huoliin puuttumisessa on erityistä se, että toimijoita on aina vähintään kaksi: ohjauksesta tukea hakeva opiskelija ja ohjaustyötä tekevä ammattilainen. Molempien toimijoiden perspektiivit ovat oleellisia. Monialaisessa ohjauksessa perspektiivien määrä lisääntyy. Tämän ymmärtäminen auttaa tarkastelemaan ohjausta, sen koettua tarvetta ja onnistumista uudella tavalla. Esittelen puheenvuorossani ristiriitaisen yhteistyön (conflictual cooperation; Axel, 2011; Højholt & Kousholt, 2019) käsitteen empiirisen aineistoni avulla. Aineistoni sisältää seitsemän ryhmäkeskustelua lukion keskeyttämistä harkitsevien tukemisesta yhteensä 32 lukiolaisten ohjaustyötä tekevän ammattilaisen kanssa. Olen jäsentänyt aineistosta ammattilaisten kokemia yleisiä ristiriitoja. Osoitan puheenvuorossani, että ristiriitaisen yhteistyön käsite sopii monialaisen yhteistyön jäsentämiseen ja että sen avulla voidaan perustellusti nostaa esiin kehittämiskohteita yhteisessä käytännössä.
Sanni Tiitinen (Jyväskylän ammattikorkeakoulu), Aija Logren (Tampereen yliopisto) & Sanna Vehviläinen (Itä-Suomen yliopisto): Tavoitteiden risteävät kehykset kuntouttavan työtoiminnan yksilövalmennuksessa
Kuntouttavan työtoiminnan yleisenä, lakiin perustuvana tavoitteena on tukea kuntoutujan elämänhallintaa ja työllistymisen edellytyksiä. Työtoimintaan kuuluu työskentelyä työpajalla ja siihen liittyvää ohjausta, jota kutsutaan työvalmennukseksi, sekä kuntoutujan omaan tilanteeseen keskittyvää ohjausta, jota kutsutaan yksilövalmennukseksi. Yksilövalmennusta toteutetaan joustavasti kuntoutujan tarpeista ja tilanteesta lähtien. Tässä esityksessä keskitymme yksilövalmennukseen.
Yksi ohjauksen keskeisistä periaatteista on määrittää yhteinen suunta ohjausprosessille yhdessä ohjattavan kanssa. Yhteistä suuntaa voidaan etsiä esimerkiksi keskustelemalla ja päättämällä yhdessä ohjausprosessin tavoitteista. Tässä esityksessä tarkastelemme tavoitteisiin liittyvää keskustelua kuntouttavan työtoiminnan yksilövalmennuksessa. Tutkimuksessamme mukana olleilla työpajoilla käytettiin yksilövalmennuksessa tavoitteiden asettamisen apuna sähköistä työkalua, jossa ennalta määriteltyjen kysymysten avulla kartoitetaan kuntoutujan työ- ja toimintakykyä.
Tarkastelemme tavoitteista käytävää keskustelua ja päätöksentekoa yksilövalmennuksessa yhden kuntoutujan ohjausprosessin kautta. Aineistona ovat neljä nauhoitettua yksilövalmennustilannetta, jotka sijoittuvat noin puolen vuoden ajalle. Nauhoitukset ovat osa laajempaa aineistokokonaisuutta. Analysoimme aineistoja vuorovaikutuksen näkökulmasta keskustelunanalyysia menetelmänä käyttäen.
Analyysimme pohjalta esitämme, että kuntouttavan työtoiminnan yksilövalmennuksessa risteää kaksi erilaista toiminnan kehystä, kun keskustellaan tavoitteista. Ensimmäisessä kehyksessä suuntaudutaan tulevaisuuteen ja kohdellaan tärkeinä kuntoutujan omia, mahdollisesti muuttuvia kiinnostuksenkohteita ja pyrkimystä osata työtehtävät hyvin. Tässä kehyksessä tavoitteet näyttäytyvät seuraamuksellisina ja perusteluita vaativina. Toisessa kehyksessä kuntoutujasta rakennetaan haavoittuvaa ja kannatellaan tätä haavoittuvuutta. Tässä kehyksessä tavoitteet ovat alisteisia kuntoutujan selviytymiselle ja työpajan tarjoamille mahdollisuuksille. Aineistossamme kuntoutuja toimi pääosin ensimmäisessä ja yksilövalmentaja toisessa kehyksessä. Kumpikin kehys on kuntouttavan työtoiminnan yleisten tavoitteiden näkökulmasta olennainen. Esitämme, että aineistossamme nousee haasteeksi se, että kehyksiä ei soviteta yhteen. Vaikka tavoitteista keskusteltiin ja niistä tehtiin yhdessä päätöksiä, tavoitteet tuntuivat tarkoittavan kuntoutujalle ja yksilövalmentajalle läpi ohjausprosessin eri asioita.
Miika Kekki & Anne-Mari Souto (Itä-Suomen yliopisto): Ohjaajan harkintavalta sekä sotkuiset ja yksinäisen tilanteet maahanmuuttotaustaisten asiakkaiden ohjauksessa
Millaiset tilanteet näyttäytyvät ohjaajille sotkuisina, vaikeina ja ohjaajaa haastavina maahanmuuttotaustaisten asiakkaiden ohjauksessa? Mikä näistä tilanteista tekee sotkuisia tai haastavia ja mihin sotkuisuus/ haastavuus kiinnittyy? Entä mihin nojaten ohjaaja ratkaisee sen, kuinka etenee näissä tilanteissa? Tarkastelemme esityksessämme maahanmuuttotaustaisten ohjattavien parissa työskenteleviä ohjaajia katutason työntekijöinä, joiden työtä leimaa yhtäältä vaativat yhteiskuntapoliittiset tavoitteet ja odotukset asiakkaiden ohjauksesta, toisaalta ammattieettiset odotukset asiakaslähtöisestä ohjauksesta. Olemme tutkimuksessamme kiinnostuneita etenkin siitä, millaista harkintavaltaa ohjaajat käyttävät ohjauksessaan, joka käytännössä on usein varsin itsenäistä työtä.
Tutkimuksemme keskeisenä teoreettisena lähtökohtana on Michael Lipskyn (1980) klassinen jäsennys katutason byrokratiasta. Lipskyn mukaan julkishallinnollisia tehtäviä suorittavat ammattilaiset (tässä ohjaajat) käyttävät työssään harkintavaltaa siinä, kuinka he muuttavat erilaiset poliittiset tavoitteet käytännön työksi ja päättävät, miten he käyttävät olemassa olevat, usein vähäiset resurssit ylhäältä päin asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Harkintavallan käyttö on paitsi vaativaa ja vastuullista myös usein ristiriitaista: esimerkiksi palvelulle asetetut poliittiset tai organisatoriset tavoitteet, käytännön työn reunaehdot sekä asiakkaiden moninaiset tarpeet voivat olla keskenään kaukana toisistaan. Esityksessä, ja sen pohjana olevassa analyysissä, olemme yhdistäneet kahden eri tutkimuksen aineistot. Toinen aineisto koostuu neljän aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksessa toimivan uraohjaajan haastatteluista, ja toinen aineisto yhdentoista eri kouluasteilla maahanmuuttotaustaisten ohjattavien kanssa toimivan opinto- ja uraohjaajan haastatteluista. Molempia empiirisiä konteksteja yhdistää paitsi kohderyhmä myös koulutukseen ja työelämään ohjaavat kotouttamispoliittiset tavoitteet. Alustavan analyysimme mukaan erityisen ristiriitaisina ja sotkuisina näyttäytyvät tilanteet, jotka edellyttävät ohjaajilta arvoihin ja ammattieettisyyteen kytkeytyvää harkintavaltaa. Haastavuutta lisää ohjaajien kokema yksinäisyys näissä tilanteissa, joissa ohjaaja joutuu tekemään nopeita ja itsenäisiä päätöksiä siitä, miten rajaa ohjaustilannetta, miten reagoi erilaisiin kriittisiin teemoihin tai miten toimii epäselvien tai uusien kysymysten suhteen.
Sanna Vehviläinen (Itä-Suomen yliopisto): Työskentelyn kohde opinto-ohjauksen erityyppisissä kohtaamisissa
Tarkastelen keskustelunanalyysiä hyödyntävässä esitelmässäni työskentelyongelman määrittämisen tapaa erilaisissa opinto- ja uraohjauksen kohtaamisissa. Pilottiaineistossa, joka on kerätty Itä-Suomen yliopiston Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksen osallistujien ohjaustallenteista, esiintyi kokonaisjäsennyksensä perusteella kolmenlaisia ohjauskohtaamisia, jotka nimesin counselling -tyyppiseksi, tarkastelupiste-tyyppiseksi ja neuvontatyyppiseksi kohtaamiseksi.
Työskentelyongelman määrittäminen on ohjauksen avainkäytäntö monella tapaa. Sen kautta käytetään valtaa, kun määritetään, mitä asioita otetaan puheeksi ja kenen valintoja otetaan huomioon. Yhteistyösuhteeseen vaikuttaa, onko työskentelyn fokus jaettu ja riittävän läpinäkyvä. Lisäksi työskentelyongelman määrittäminen vaikuttaa tulokseen, eli siihen, mitä työskentelystä seuraa, mitä siinä rakennetaan ja mitä merkitystä sillä on asiakkaalle.
Aiempi vuorovaikutustutkimus työskentelyongelman muovaamisesta on nostanut esiin useita tekijöitä, jotka vahvistavat yhteistyötä. Ammattilainen tekee tilaa asiakkaan nimeämille aiheille ja hyödyntää asiakkaan kuvausta kuunnellessaan mm. formulointeja sekä myötätunnon ilmauksia. Vuorovaikutuksessa esiintyy kuultuun perustuva selkeä fokus, josta muovataan työskentelyongelmatarjous, johon asiakas myös vastaa. Lisäksi seuraa työskentelyn suunnittelua sovitun fokuksen suunnassa. Näin asiakkaalla säilyy sekä tietämiseen että asioista päättämiseen liittyvää auktoriteettia.
Omassa aineistossani näitä keinoja esiintyi erityisesti counselling-tyyppisessä kohtaamisessa, siten aiempaa tutkimusta vahvistaen. Tässä selvitän, miten kahdessa muun tyyppisessä kohtaamisessa työskentelyn fokusta muovataan ja miten asiakkaan näkökulma pääsee esiin.
Tsekkauspiste-tyyppisessä kohtaamisessa ohjaajalla on oma agenda – hän mieltää tehtäväkseen tuoda käsittelyyn tiettyjä asioita ohjausprosessin tietyssä vaiheessa. Sen ohella hän voi kuitenkin tehdä opiskelijan agendalle tilaa tarjoamalla hänelle ensin aiheen määrittelyn mahdollisuuden ja pitämällä jatkokysymyksillä huolen siitä, että aiheesta ei siirrytä pois liian nopeasti. Neuvontatyyppisessä tilanteessa puolestaan ohjattavan neuvonpyyntö on keskeinen keino säädellä työskentelyongelmaa. Neuvonpyynnöt muovataan tietoa pyytäviksi kysymyksiksi ja ohjaaja neuvoo. Opinto-ohjauksessa tähän liittyy samalla ”rivien välistä” vuorovaikutuksellista työtä, jossa käsitellään institutionaalisia intressejä: loppuun suorittamisen intressi vs. keskeyttäminen, autonomia vs. avun tarvitseminen sekä kykenemisen vs. täytymisen modaliteetit. Näytän miten ohjaaja voi kuulla näitä rivien välisiä heikkoja signaaleja ja laajentaa neuvoa niin että hän hienovaraisesti auttaa opiskelijaa myös näissä rivien välisissä kysymyksissä tinkimättä opiskelijan mahdollisuudesta olla tietoa pyytävässä (eikä huolta kertovassa) asemassa.