Vahvan kestävyyden metsäsuunnittelu

Kuvat: Mirkka Rovamo

Vahvan kestävyyden metsäsuunnittelussa etsitään parempaa tasapainoa luonnon huomioimisen ja metsätalouden välille metsänomistajakohtaisin ratkaisuin. Metsäsuunnittelussa metsäammattilainen ja metsänomistaja yhdessä suunnittelevat metsien käyttöä ja tavoitteena on tehdä metsien käytöstä luontoa huomioivampaa.

Hankkeessa tutkitaan, miten vahvan kestävyyden ajatusmallin mukainen metsäsuunnitteluprosessi voisi toimia eri toimijoiden näkökulmasta ja kehityksessä kuunnellaan sekä nykyisiä, että uusia toimijoita. Prosessin toimivuutta kokeillaan myös käytännössä, kun metsäsuunnittelijat eri organisaatioista toteuttavat suunnitteluprosessia metsänomistajien kanssa.

Luonnon paremmalla huomioimisella pyritään turvaamaan ja parantamaan taantuneiden ja uhanalaisten lajien elinolosuhteita. Suunnittelu toteutetaan metsänomistajalle sopivalla tavalla ja siinä pyritään rakentamaan tulevaisuutta, ei ainoastaan suojelemaan nykyisiä luontoarvoja. Suunnittelussa huomioidaan, että jokaisella metsäkuvioilla voi tulevaisuudessa olla jotain luonnon kannalta arvokasta. Esimerkiksi taimikonhoidon toteutus on aivan keskeistä tulevien luontoarvojen kannalta. Monilla tiloilla on luonnon näkökulmasta tarve lisätä vanhaa metsää ja huomioida maiseman kytkeytyneisyys laajemmalla tasolla.

Suunnittelussa metsätilan kuviot jaetaan kolmeen ”koriin”: tavanomaisessa metsätalouskäytössä oleviin, hellävaraisemmassa käytössä oleviin sekä metsätalouden ulkopuolelle rajattuihin kuvioihin. Suunnittelun aluksi pohditaan huolella, mitä metsänomistaja on valmis jättämään metsätalouden ulkopuolelle. Hellävaraisemman käsittelyn keinoja ovat esimerkiksi jatketut kiertoajat, lievennetyt harvennusvoimakkuudet, eri-ikäisrakenteisuuden ylläpito, käsittelemättömät monimuotoisuuskohteet, tavanomaista laajemmat säästöpuuryhmät ja suojavyöhykkeet, ennakkoraivauksen minimointi sekä taloudellisesti vähämerkityksellisten puulajien säilyttäminen. Hellävaraisempien käsittelyjen suunnittelussa ei seurata kaavamaisesti etukäteen annettuja ohjeita, vaan pyritään löytämään aina luonnon kannalta paras ratkaisu, joka on kuitenkin metsänomistajalle mieluisa.

Lisäksi suunnittelussa kartoitetaan metsänomistajan kiinnostusta lisäpalveluihin, kuten ennallistamiseen, luonnonhoitoon, suojeluun, sertifiointiin, lajiasiantuntijan vierailuihin, luontoarvokauppaan tai luonnontuotteisiin liittyvään toimintaan.

Uuden suunnitteluprosessin tarkoituksena ei ole korvata vanhaa, vaan luoda uusia mahdollisuuksia metsäpalveluiden tarjoajille ja metsänomistajille.