Vahva kestävyys

Kestävyyttä on perinteisesti kuvattu kolmella yhteen liitetyllä kestävyyden renkaalla, jotka edustavat talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kestävyyttä. Ajattelutavan heikkoutena on kuitenkin se, että siinä kestävyyden osa-alueet nähdään kokonaisuuden sijaan itsenäisinä osasina ja niiden välillä voidaan käydä vaihtokauppaa. Tämä on käytännössä johtanut siihen, että talous on muodostunut vahvimmaksi osa-alueeksi ja samalla ympäristöä ja sosiaalista pääomaa tärkeämmäksi tekijäksi. Näin muodostunutta mallia voidaan kutsua myös heikoksi kestävyydeksi.

Metsissä heikko kestävyys tarkoittaa sitä, että puuntuotanto ja sen avulla saatu taloudellinen kasvu on ollut ekologista kestävyyttä tärkeämpää, jolloin lajien ja elinympäristöjen monimuotoisuus metsissä on samanaikaisesti vähentynyt. Vaikka niin helposti haluaisimme ajatella, puuntuotanto edellä suunniteltua suomalaista metsätaloutta ei voida pitää kokonaisuudessaan kestävänä. Tämä näyttäytyy esimerkiksi siten, että Suomen uhanalaisista lajeista noin kolmannes elää metsissä ja metsien talouskäytöstä johtuvat muutokset lajien elinympäristöissä ovat merkittävimpiä syitä näiden lajien uhanalaisuuteen.

Vahvan kestävyyden ajattelutavassa luonto asetetaan perustaksi, jonka varaan yhteiskunta ja talous rakentuu. Vahvaa kestävyyttä voidaankin kuvata kolmella sisäkkäisellä ympyrällä, jossa ympäristön hyvinvointi ja ekologinen kestävyys asettaa rajat sosiaaliselle ja taloudelliselle hyvinvoinnille ja kasvulle. Malli tuo esiin ihmisen osana luontoa muiden lajien tapaan ja korostaa talouden, samoin kuin ihmisen, riippuvaisuutta luonnon tarjoamasta pääomasta.

Toisin kuin heikossa kestävyydessä, vahvan kestävyyden perusperiaatteena on, että luonto ja sen tarjoamat aineelliset ja aineettomat resurssit ei ole korvattavissa. Näin ollen ympäristön hyvinvointia ei voida uhrata lyhyen aikavälin taloudellisten hyötyjen vuoksi ja metsien käytössä niiden ekologisesta kestävyydestä huolehtimisen tärkeys korostuu.

Vahvan kestävyyden keskeisiä näkökulmia ovat myös oikeudenmukaisuuden korostaminen ja tasapuolisuus esimerkiksi nykyisten ja tulevien sukupolvien sekä eri lajien välillä.