Metsäpeura

Metsäpeura (Rangifer tarandus fennicus) on taigametsiin sopeutunut peuran alalaji, jota tavataan Suomen lisäksi vain Luoteis-Venäjällä. Geneettisten ominaisuuksiensa, rakenteellisten piirteiden ja erikoistuneen ekologiansa vuoksi metsäpeuralle on ehdotettu myös täyden lajin asemaa, mutta tätä ei ole tutkijapiireissä toistaiseksi yleisesti hyväksytty.

Pohjois-Amerikan karibujen tavoin metsäpeurat muodostivat aikoinaan tuhansien yksilöiden laumoja, joiden vaellukset rytmittivät myös metsästyksellä ja keräilyllä eläneen väestön vuodenkiertoa. Metsäpeuran kulttuurillista merkitystä korostavat lukuisat paikannimet ja tarinat Kalevalaa myöten. Esimerkiksi legendaarinen Hiien hirvi ei ollut hirvi vaan metsäpeura; tarina kuvaa tämän sitkeyttä vaatinutta ajometsästystä. Metsäpeurojen metsästys säilyi tärkeänä osana Pohjois-Suomen kylien toimeentuloa 1800-luvulle asti. Väestönkasvu yhdistettynä tehokkaisiin tuliaseisiin johti lopulta metsäpeuran häviämiseen Suomesta 1800-luvun loppuun mennessä. Kannan rippeitä säilyi Venäjän puolella Vienan Karjalassa, josta peurat levittäytyivät vähitellen takaisin Kuhmoon 1950-luvulta alkaen. Vuosina 1979–1984 metsäpeuroja siirrettiin Suomenselälle , jossa kanta on tällä hetkellä Kainuuta vahvempi. Viime vuosina istutuksia on tehty myös Lauhanvuoren ja Seitsemisen kansallispuistoihin.

Vaikka metsäpeura on toistaiseksi luokiteltu silmälläpidettäväksi eikä enää uhanalaiseksi, sen tulevaisuus Suomessa on edelleen epävarma. Elinympäristöjä pirstovan metsätalouden, liikenteen ja tuulivoimarakentamisen lisäksi tätä ainutlaatuista suomalaista peuran alalajia uhkaa ilmastonmuutos. Metsäpeuran luontainen levinneisyys Suomessa on aikoinaan kattanut koko havumetsävyöhykkeen pohjoisinta Lappia myöten. Koska metsäpeura risteytyy poron kanssa, sen levittäytymistä poronhoitoalueelle estetään aktiivisesti. Vaarana on alalajin puristuminen pohjoisen poronhoitoalueen ja eteläisten heikkenevien elinympäristöjen väliin jäävälle, yhä kapenevalle vyöhykkeelle.

Metsäpeuran verrokkigenomi

Teemme parhaillaan kromosomeittain koottua, korkeatasoista referenssigenomia metsäpeuralle Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Karjalan rahaston myöntämän apurahan mahdollistamana. Genomi on peräisin Korkeasaaren eläintarhassa syntyneeltä urosvasalta Puolukalta, jolta korvamerkinnän yhteydessä otetusta pienestä ihonpalasta olemme kasvattaneet solulinjan. Solulinjat ovat erinomainen lähde verrokkiperimäsekvensoinnin vaatimille korkealaatuisille DNA- ja RNA-aineistoille. Työ toteutetaan yhteistyössä Stefan Prost’n tutkimusryhmän (Oulun yliopisto) kanssa.

Toivomme, että referenssigenomi lisää tietoisuutta tästä sekä kulttuurillisesti että biologisesti ainutlaatuisesta eläimestä. Metsäpeuran perimä on köyhtynyt sen käytyä lähellä sukupuuttoa, ja tuotettava verrokkiperimä tarjoaa keskeisen työkalun tämän suojelugenetiikkaan. Se mahdollistaa geneettisen monimuotoisuuden tarkan seurannan, poron kanssa risteytymisen havaitsemisen sekä auttaa arvioimaan eri kantojen elinvoimaisuutta ja pitkän aikavälin säilymismahdollisuuksia muuttuvassa ympäristössä.