Uutisia

5.2.2026

Eilen solulabraan saapui näyte toisesta tänä vuonna kalaverkkoon kuolleesta saimaannorpasta. Kyseessä on 3.2.2026 Tolvanselkä-Katosselän kannanseuranta-alueelta Sulkavalta löytyneestä nuoresta naaraasta. Edellinen tapaus – nuori koiras Pihlajavedeltä – oli 22.1. Tämän solut kasvavat jo (kuva).

Tällä kalastusrajoitusasetuskaudella kalanpyydyksiin on kuollut tähän mennessä 33 saimaannorppaa. Tilanne on melko turhauttava, sillä samalla viikolla vapaaehtoiset ovat olleet kolaamassa apukinoksia poikaspesiksi, koska talven vähälumisuus tarkoittaa vähemmän ja ohuempia luonnonkinoksia kuuttien syntymää varten. Pesäkinosten puute lisää kuuttien kuolleisuutta esimerkiksi siksi, että ketut pääsevät kuutteihin aiempaa helpommin käsiksi.

Ilmastonmuutokseen on vaikea vaikuttaa välittömästi, mutta verkkokalastuskuolleisuuden vähentäminen – tai poistaminen – olisi hyvin helppoa.

Kannan poistumasta tiedetään, että jokaista ilmoitettua pyydykseen kuollutta norppaa kohti kaksi jää ilmoittamatta. Kalanpyydykset ovat saimaannorpan merkittävin kuolleisuustekijä ja hidastaa kannan kasvua ja levittäytymistä. Vaikka saimaannorpan kanta on hitaasti kasvanut, nopeampi kasvu veisi lajin selvästi nopeammin pois vakavimmasta ahdingosta. Suurempi kanta pystyisi puskuroimaan huonojen vuosien aiheuttamaa kuolleisuutta ja on muutenkin sietokykyisempi ilmaston muuttuessa. Saimaannorppa selvisi esimerkiksi Atlanttisesta lämpökaudesta noin 6 000 vuotta sitten, jolloin Saimaa oli todennäköisesti monina talvina täysin jäätön.

Eläinsuojelullisia näkökulmia ei tässä yhteydessä liene tarpeen edes erikseen korostaa. Vahvan sukellusrefleksin vuoksi hylkeet eivät huku, vaan tukehtuvat hitaasti pyydyksissä.

Olemme yhdessä Metsähallituksen saimaannorppatutkijoiden kanssa koittaneet löytää oikeita kudoksia, joiden näytteenotto onnistuu maastossa ja joista eläviä soluja on vielä löydettävissä päiviä kuoleman jälkeen. Kerätyt elävät solulinjat täydentävät Metsähallituksen ja Itä-Suomen yliopiston ylläpitämää saimaannorpan kudospankkia.

Solulinjojen etu pakastettuun kudokseen on se, että ne auttavat säilyttämään lajin jäljellä olevaa perinnöllistä muuntelua elävänä sekä tarjoavat mahdollisuuksia saimaannorpan aineenvaihdunnan, fysiologian ja ympäristömyrkkyherkkyyksien tutkimiseen. UEF solueläintarha siten osaltaan tukee saimaannorpan perustutkimusta ja suojelua.