Alumni Antti Kataja

To Kuopio with Love

Antti Kataja, Market Access Manager, AstraZeneca

Farmaseutti 2005, proviisori 2011, filosofian maisteri, toksikologia 2011, johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinto 2021

Karmiva Neulamäki

Se alkoi viha-rakkaussuhteesta – Neulamäkeen. Kun oli koko elämänsä viettänyt Lakeuksilla, jossa suurinta mäkeä sanottiin Sairaalanmäeksi ja muu ympäristö oli tasaista pannukakkua, niin Neulamäen kauhu tuntui jo muuttokuorman kanssa. Kauhu vaihtui hurmaksi, kun pyörällä hurautti mäen alas, ja samalla toki tuska ja hiki tulivat tutuiksi suunnatessa takaisin ylämäkeen.

Hyvvee päevee

Ei, joudun sittenkin ottamaan taaksepäin. Ensimmäisenä oli hämmennys. Kun odotin kaveriani lääkiksen pääsykokeista, Snellmaniassa tehtiin remonttia. Talonmies saapui paikalle ja alkoi ääneen ihmetellä, että miksi nyt porataan, kun meneillään on pääsykoe. Tämän verran ymmärsin puheesta. Muu oli jotain outoa kieltä, jonka lähimmät vertailukohdat saattoivat löytyä vain J.R.R. Tolkienin haltiakielestä.

Kuopiolla oli kuitenkin tapa ottaa paikka sydämestä alun kauhusta ja hämmennyksestä huolimatta. Osaltaan siksi, että tunsin itseni mukaan otetuksi heti opintojen alussa. Toki asiaan vaikutti myös ne muut noin 149 farmasian opiskelijaa, jotka löysivät itsensä Canthian luentosaleista ja Lukemalta. Varmasti me kaikki ihmettelimme, että missä olemme.

Opettajien selkäranka katkaistiin … sählyssä

Osaltaan sopeutumista helpotti Sawolainen huumori. Etenkin vääräleukaisuus ja kiertoilmaisujen käyttö loivat välittömän yhteyden, mikä toi henkilöitä yhteen ei siis vain opiskelijoiden kesken, vaan myös opiskelijoiden ja henkilökunnan kesken. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii opiskelijoiden ja henkilökunnan välinen salibandy-ottelu, jota pelataan vuosijuhlaviikolla. Muistan ensimmäisenä vuonna, kuinka ottelu päättyi henkilökunnan voittoon.

Siitä seuraavina vuosina (huomatkaa monikko) kuitenkin otteluita hallitsivat opiskelijat ja tämä alkoi näkyä vuosijuhlissa, sillä Sawolaisen huumorin mukaisesti opiskelijoiden palkinnot henkilökunnan edustajille sisälsivät vääräleukaisuutta ja kiertoilmaisujen käyttöä. Millään muulla ei uskoakseni voisi selittää sitä, että henkilökunta sai palkinnoksi eri vuosina mm. joukkueen hengen (luuranko, jonka selkäranka oli poikki), keitetyn kananmunan tai mekon, johon oli kirjattu tulos kyseisen vuoden voittotulos. Ja nämä kaikki otettiin myös kunnialla vastaan.

Yhteisöllistä opiskelijaelämää

Kuopiossa ollutta opiskeluaikaa muistelen myös yhteisöllisyydellä. Tuntui, että ympärillä oli ystäviä, kavereita, gotseja, kurssikavereita ja muita opiskelijoita, joihin tutustui helposti. Tuntui, että olimme kompaktisti yhdessä. Tähän toki joku vääräleuka voisi todeta, että eipä sieltä Kuopiosta päässyt minnekään nopeasti. Tuo yhteisöllisyys on jättänyt ehkä ne voimakkaimmat muistot: Tekkenin pelaaminen Fortiksen toimistolla, lukemattomat vuosijuhlat, Tour de Valkeinen -kisat, Lukema, Vitriini, Tiukanlinna, Läksiäiset, Sawo-Karjala excursiot, Tooga-bileet ja monet muut hetket, mielikuvat ja tapahtumat ovat sellaisia, jotka eivät varmasti muistoista poistu.

Samalla huomasin, että tämä yhteisöllisyys mieltyi siihen, että olisin omalta kohdaltani ollut erilaisissa toiminnoissa mukana aktiivina niin Fortiksessa, FO-Kuopiossa, tuutori-toiminnassa sekä vuosikurssin isäntänä. Valitettavasti näistä muistikuvista ainoastaan toteutuneena oli viimeinen, sillä olin aktiivinen osallistuja, mutta en aktiivinen tekijä. Oliko sillä väliä? Ei, sillä blokkeja ei syntynyt.

Kuopio jätti jäljet

Mitä Kuopio sitten jätti minuun? Jo ennen opintoja alkanut mieltymys kieroon huumoriin sai toki lisäkierroksia, mutta samalla ympäristö loi minuun myös mieltymyksen uuden opiskeluun ja uusien asioiden oppimiseen. Vieläkin muistan ensimmäisten luentojen toivotuksen: ”Tervetuloa farmasialle. Muistakaa, että olette ikuisia opiskelijoita, sillä oppimisenne ei pääty koskaan”.

Mielenkiinto uuteen sai minut hakeutumaan myös uusien asioiden pariin. Vaihtoon Ruotsiin, jota kautta tutustuin mallintamiseen. Mallintamisesta sain hyötyä, kun hain töihin lääketeollisuuteen. Lääketeollisuudessa tuli seurattua sote-uudistusta tiiviisti, ja sitä pääsin kuulemaan ja näkemään läheltä, kun tulin valituksi Suomen Farmasialiiton puheenjohtajaksi. Mikään yksittäinen kurssi ei vaikuttanut tähän urapolkuun, mutta opiskeluympäristö kylläkin.

Kiitokset

Lopuksi haluan kiittää koko yhteisöä. Opiskelun sanotaan olevan elämän parasta aikaa ja sitä se oli minulle. Kiitos siitä kuuluu kaikille. Otsikon mukaisesti tämä on omanlaisensa rakkauden tunnustus paikkaan, jossa olen viettänyt pitkän osan elämästäni. Se toki on myös viittaus James Bond -tarinaan, mutta ei anneta sen häiritä. Enkä tietenkään unohda, että Kuopio on myös paikka, josta löysin vaimoni. Ei siis ihme, että Kuopiolla ja farmasialla siellä on erityinen paikka sydämessäni.