Pioneeri Heikki Elo

Farmasian opettajan kokemuksia Kuopion yliopistossa

Heikki Elo, farmaseuttisen kemian emerituslehtori

”Erikoislääkäri sanoi minulle, että se on sitten kahden viikon puhekielto. Valmistin sen vuoksi perusteellisen luentomateriaalin, jota sitten esitin luennoilla pantomiimina ilman puhetta.”

Virkapolkuni

Kuopion korkeakoulun farmasian opettajaksi päädyin monen mutkan kautta loppuvuonna 1984 yhteistyökumppanini professori Pauli Ylitalon kannustamana. Olin toiminut assistenttina kymmenen vuotta Turun ja Tampereen yliopistojen lääketieteellisissä tiedekunnissa. Peruskoulutukseltani olen biologi, pääaineena eläinfysiologia. Lisäksi minulla oli muun muassa korkein arvosana kasvitieteessä sekä kemian ja biokemian keskimmäiset arvosanat.

Kolme ensimmäistä vuotta toimin toksikologian assistenttina ja farmakologian yliassistentin viransijaisena. Vuonna 1987 hain farmasian lehtorin virkaa, opetusalana farmaseuttinen kemia ja farmakognosia. Nimitys lehtorin virkaan tapahtui joulukuussa ja opetus alkoi nopealla aikataululla vuoden 1988 alussa.

En ollut koskaan opiskellut farmasiaa. Sen vuoksi viikoittainen työaikani oli 60–70 tuntia etenkin kurssien pitoaikoina. Kurssien valmistelu oli suuritöistä, koska nyt opetus piti suunnata farmasian opiskelijoille. Aika oli kuitenkin myös hyvin mielenkiintoista, koska opin paljon uusia asioita.

Panostus opetusmateriaaliin

Heti opetuksen alusta lähtien minulle oli täysin selvää, että lehtorin virassa pitää keskittyä opetusmateriaaliin. Yksi lehtori ei voi mitenkään ohjata 100 ja lopulta 160 opiskelijan vuosikursseja ilman itseään tyydyttäviä opetusmateriaaleja. Varsinkin, kun 1990-luvun puolenvälin jälkeen vastuullani oli vuosittain kuusi erilaista opintojaksoa.

Farmaseuttiopiskelijoiden kemian harjoitustyöt aloitettiin epäorgaanisilla sakkareaktioilla, joita seurasi epäorgaaninen kvalitatiivinen analyysi. Nämä ovat hyviä harjoitustöitä, kun halutaan varmistaa helpolla tavalla, että opiskelijat työskentelevät työohjeiden mukaan. Mutta kyseiset harjoitustyöt eivät kyllä paljon edesauta itse kemiallisten ilmiöiden ymmärtämistä. Ja asioiden ymmärtäminen on mielestäni opiskelun keskeinen tavoite. Tästä syystä lisäsin töiden alkuun muutaman yleisen kemian alaan kuuluvan harjoitustyön.

Opiskelijana muiden joukossa

Mieleeni tuli, että suoritan vielä ylimmän arvosanan farmaseuttisessa kemiassa. Omaan opiskeluuni liittyy tapaus, jossa olin syyslukukaudella ollut ongelmissa eräiden opiskelijoiden kanssa farmakognosian harjoitustöissä, kun rohdosten mikroskopointi ei heitä oikein kiinnostanut. Joululoman jälkeen menin sitten samojen opiskelijoiden kanssa Analyyttisen lääkeainekemian harjoitustöihin opiskelijana. Proviisori Eija Ojala oli ollut syksyllä tuntiopettajana farmakognosian harjoitustöissä. Kysyin Eijalta, että onko kukaan opiskelijoista kommentoinut. Eija totesi, että on kyllä. Kaksi naisopiskelijaa oli tullut hänen luokseen ja kysynyt, onko tämä jotakin pelleilyä. Totesin Eijalle huvittuneena, että kai sinä sanoit, että ei tämä mitään pelleilyä ole. Että kyllä Heikki on opiskelun suhteen vähintään yhtä vakavissaan kuin te nuoremmat opiskelijat.

Korvaamattomat työtoverit

Alkuvuosina suurena apuna oli etenkin proviisori Hannu Taipale, joka ystävällisenä ihmisenä oli aina valmis auttamaan, kun halusin tietää jotakin opetukseeni liittyvää asiaa. Harjoitustöiden valmistelussa korvaamattomana apuna oli laboratoriomestari Anne Roivainen ja tiedekunnan muu avustava henkilökunta. Ilman heidän asiantuntevaa työtään harjoitustöissä olisi ollut suurissa vaikeuksissa. Harjoitustöissä tuntiopettajina toimineet proviisorit vaihtuivat, mutta proviisori Tuula Tennilä toimi tuntiopettajana eläkkeelle siirtymiseeni asti.

Luennot pantomiimina

En joutunut koskaan perumaan opetustani sairauden takia. Kerran tämä oli kuitenkin lähellä. Sain kurkkutulehduksen ennen pääsiäistä. Erikoislääkäri katsoi kurkkuuni ja totesi, että on hän pahempiakin kurkkuja nähnyt. Hän sanoi, että se on sitten kahden viikon puhekielto. Johon minä, ettei se ole mahdollista. Minulla menee ison vuosikurssin luentosarja parasta aikaa eikä sijaisopettajaa saa. Lääkäri totesi, että ne voivat sitten olla viimeiset luentoni, jos niitä yritän pitää. Pakko oli uskoa. Keskustelin ongelmasta tiedekunnan kanssa, jolloin todettiin, että sijaista ei ole. Valmistin sen vuoksi perusteellisen luentomateriaalin, jota sitten esitin luennoilla pantomiimina ilman puhetta.

Äänettömät luennot ja tentti samaan aikaan

Yhtenä päivänä puhekieltoni aikana yliopiston suureen luentosaliin tuli kemian laitoksen yliassistentti Simo Lötjönen opiskelijoineen. Kuiskasin Simolle, että mitä te täällä teette? Johon Simo kuiskasi takaisin, että hänen opiskelijoillaan on tässä salissa tentti. Siinä sitten paikan päällä mietittiin asiaa ja sovittiin, että pistetään kemian tenttijät istumaan määrättyyn osaan suurta luentosalia ja minun opiskelijani muualle saliin. Näillä järjestelyillä saimme pidettyä äänettömät luennot ja tenttitilaisuuden samanaikaisesti. Ainakaan omiin korviini ei kuulunut, että kumpikaan taho olisi häirinnyt toistaan. Oman kurssini lopputentti meni luentojen pitotavasta huolimatta normaalisti, vaikka eräät opiskelijat olivat sitä mieltä, että ei tästä mitään tule.

Muuntokoulutus Oulussa

2000-luvun alussa Oulun yliopistossa järjestettiin kaksi farmaseutin muuntokoulutuskurssia. Kävin viitenä keväänä opettamassa Oulussa. Pidin kursseille saman opetuksen kuin Kuopiossakin. Oli mielenkiintoista kuulla eri puolilta pohjoista Suomea tulleiden opiskelijoiden puhumaa murretta ja kuunnella heidän kertomuksiaan. Ja kokea millainen valtava opiskelumotivaatio aikuisopiskelijoilla oli: ”Minulle on jo luvattu apteekista työpaikka tai minulla on aviomies ja perhe, en minä voi olla opiskelemassa yhtään pidempään kuin on välttämätöntä”. Eräs opiskelija sanoi minulle kerran, että oli lottovoitto, kun hän pääsi Oulun muuntokoulutuskurssille.

Tieto ja tietokoneet

Oma opetukseni lehtorina oli perinteistä vanhantyyppistä perusopetusta. Ja suurten opiskelijamäärien vuoksi pakostakin massaopetusta. Tietokoneiden merkitys lisääntyi 1980-luvulta lähtien. Opiskelijoidenkin piirissä alkoi esiintyä ajatusta, jonka mukaan oikeastaan ainoa asia, joka oli tarpeellista oppia, oli osata käyttää tietokonetta. Miksi asioita pitää päntätä tuskallisesti päähänsä, kun kerran tietokoneelta se kaikki ”tieto” löytyy? Mielestäni asenne oli ja on erikoinen, sillä miten ymmärtää ja arvioida tietokoneen tarjoamaa informaatiota, jos itsellä ei ole vankkaa tietopohjaa. Ja tämän saavuttaminen taas edellyttää ainakin minun mielestäni vanhanaikaista ”ymmärtävää” opiskelua, mitä osa opiskelijoista taas piti ”ulkolukuna”.

Tietokäsityksen opettaminen

Toimittuani muutaman vuoden lehtorina tuli mieleen ajatus, että ensimmäisenä syksynä orgaanisen kemian harjoitustöissä tehtävä orgaaninen analyysi on hyvä harjoitustyö kahdestakin syystä. Toinen syy liittyy luonnollisesti kemiaan. Mutta orgaanisen analyysin avulla voi myös alkuvaiheen opiskelijalle opettaa havainnollisesti, mitä länsimaissa perinteisesti tiedolla tarkoitetaan. Eli että ”tieto on totuudenmukaista, riittävästi perusteltua uskoa”. Tietokäsitys on mitä oleellisin asia tiedepohjaista opetusta, joka virkavelvollisuuksiini kuului. Siksi kirjoitin opiskelijoita silmällä pitäen Farmaseuttiseen aikakauskirjaan (DOSIS) artikkelin ”Mitä tieto on? Farmasian ja lääketieteen näkökulma filosofian peruskysymykseen”. Muun muassa tämän artikkelin opiskelijat joutuivat lukemaan ja tenttimään orgaanisen kemian harjoitustöiden alkukuulustelussa.

Mikä oli parasta opettajan työssä?

Farmasian opiskelijoissa oli opiskelijoita, joiden kanssa oli mielenkiintoista keskustella erilaisista asioista ja jopa perimmäisistä kysymyksistä. Filosofian opintojen kautta olin joutunut tutustumaan yleisiä kysymyksiä kriittisesti analysoivaan humanistiseen oppiaineeseen, mikä edesauttoi näissä keskusteluissa. Jos näin monen vuoden jälkeen pitäisi arvioida, mikä oli parasta opettajan työssä, niin kyllä parasta varmaan olivat ne monet mielenkiintoiset keskustelut, joita sain käydä opiskelijoiden kanssa. Toivottavasti opiskelijatkin saivat jotakin itselleen näistä keskusteluista vähän erilaisen opettajan kanssa.