Alumni – Minna Manner-Lehtinen

Terveiset valtion virkamieheltä

Minna Manner-Lehtinen, Erityisasiantuntija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lääketukkukauppa

Yllättävä urapolku

Aloitin farmasian opinnot Kuopion yliopistossa lähes 20 vuotta sitten, syksyllä 2005. Valmistuin viisi vuotta myöhemmin juuri perustetusta Itä-Suomen yliopistosta. Valmistumisen jälkeen ehdin hetken työskennellä apteekkiproviisorina Mikkelissä ja olisin varmasti sille tielle jäänytkin, ellei puolison työ olisi vienyt meitä Etelä-Suomeen. Kuulin sopivasti tuttavaltani avoimista paikoista Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) alaisuudessa toimivasta Lääkkeiden hintalautakunnasta, sain lyhyen määräaikaisuuden, sen jälkeen pidemmän ja myöhemmin minut vakinaistettiin.

Lopulta lääkkeiden hinta- ja korvattavuushakemusten parissa vierähti kymmenen vuotta. Koronapandemiaa oli kestänyt noin vuoden, kun Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) lääketukkukauppaan haettiin apukäsiä koronarokotteiden logistiikkaan. Sain STM:stä virkavapaata ja hyppäsin tuntemattomaan. Normaalioloissa THL:n lääketukkukauppa hankkii ja jakelee kansallisen rokotusohjelman rokotteet, mutta pandemiatilanteessa tukkukauppa vastasi myös koronarokotteiden vastaanottamisesta, varastoinnista ja jakelusta tasapuolisesti eri puolille Suomea. Opinnoistani oli vierähtänyt aikaa, joten en tiennyt juuri mitään lääkkeiden logistiikasta tai lääkkeiden hyvistä jakelutavoista ja julkiset hankinnatkin olivat aivan uusi maailma. STM:ssä minuun tiukasti istutettu hyvä hallintotapa ja virkamiehen etiikka antoivat kuitenkin hyvän pohjan työhön ja pikkuhiljaa pääsin vauhtiin. Tukkukaupan työ vei mennessään, virkavapaani jatkui toisella ja nyt olen siirtynyt pysyvästi THL:ään.

Ura valtiolla ei koskaan opintojeni aikana tullut mieleeni, vaan pikemminkin kuvittelin, ettei kuivakka (?) paperinpyöritys ole minua varten. Onneksi en ollut laatinut ennalta mielessäni tarkkaa urapolkua, sillä ensimmäinen STM:stä ex tempore haettu paikka on poikinut yli 10 vuoden uran julkisella sektorilla. Työ ei ole ollenkaan vastannut kuvitelmiani, vaan valtio työnantajana on tarjonnut minulle merkityksellisen työn, jossa on paljon joustavuutta ja vaikutusmahdollisuuksia, sopivasti moniammatillisuutta ja mahtavia työkavereita.

Proviisorista on moneksi

Koronarokotteiden logistiikan lisäksi olen mukana kansallisen rokotusohjelman toteuttamisessa sekä erilaisissa valmiuteen liittyvissä tehtävissä. Pikkuhiljaa otan myös koppia lääketukkukaupan laatutyöstä ja vastuunalaisen johtajan roolista. Opintojen aikana korostettiin sitä, kuinka monipuolista proviisorin osaaminen on, ja tämä ajatus on kyllä vahvistunut urani aikana. Välillä tulkitsen lakikiemuroita ja muotoilen hallintopäätöksiä, kun taas välillä etsin tuntikausia kokousaikaa täpötäysistä kalentereista ja tilaan pullaa. Joskus mietin, kuinka monta lavaa mahtuu puoliperävaunuun, tai lasken rokotepakkauksia tukkukaupan kylmähuoneessa, kun taas toisena päivänä löydän itseni kirjoittamasta tilinpäätöstä tai hakemasta rahoitusta. Tärkeintä on osata hakea tietoa, pyytää apua ja pitää langat käsissä.

Päivät THL:ssä ovat hektisiä ja vaihtelevia, sillä vallitseva maailmantilanne näkyy usein heti työpöydälläni. Koronarokotteiden jakelun lisäksi olen ollut ratkomassa apinarokkorokotteen saatavuutta, lahjoittamassa lääkkeitä Ukrainaan ja rokotteita Nicaraguaan ja perustamassa EU-rahoitteista valmiusvarastoa Suomeen. Tilannetta tasapainottaa lapsiperheen arki, liikunta ja rakkain harrastukseni, käsityöt.

Sydän jäi Kuopioon

Olen asunut Espoossa kymmenkunta vuotta, mutta edelleen kotiseutuni Mikkeli ja opiskelupaikkakuntani Kuopio ovat iso osa identiteettiäni. Sydämessä läikähtää, kun joku mainitsee Kuopion, ja ihanat muistot palaavat mieleen. En koskaan unohda sitä tunnetta, kun muuttopäivänä vanhempieni auton perävalot hävisivät näkyvistä, ja lähdin pyörällä keskustaan ostamaan paperiroskista ensimmäiseen omaan kotiini, solukämppään Neulamäen huipulla. Vasemmalla vilkkui kampusalue ja Puijon Torni ja oikealla siinsi Niirala ja Kuopion tori.

Selasin tätä tekstiä varten vanhoja valokuvia, ja opiskeluvuoden perinteinen kulku palasi kirkkaana mieleeni. Syksyllä vastaanotettiin uudet opiskelijat, vietettiin Kastajaiset ja Kostajaiset ja eriväriset haalarit täyttivät kaupunkisuunnistuksessa keskustan. Pyhäinpäivän aikaan pukeuduttiin parhaimpiin ja valvottiin vuosijuhlissa läpi yön. Marraskuussa matkustettiin Helsinkiin, pukeuduttiin Marimekon tasaraitaan ja avustettiin Farmasian päivillä. Keväät kuluivat harjoitteluissa ja viimeisenä vuonna gradun parissa, kunnes toukokuussa juhlittiin vappua monta päivää. Opiskelijahenkeen kuului, että läpi vuoden osallistuttiin kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin, jossa oli ilmaista ruokaa tarjolla.

Loppusanat

Niin kliseistä kuin se onkin, päivääkään en vaihtaisi opiskeluajoista pois. Uskon, että suurin kiitos lämpimistä muistoista kuuluu silloisen Kuopion yliopiston mahtavalle yhteishengelle. Sain paljon uusia ystäviä, joiden kanssa pidän edelleen yhteyttä, ja tutustuin isoon joukkoon opiskelijoita, jotka ovat nyt huippuammattilaisia eri farmasian sektoreilla. Jos luet tätä yliopiston henkilökuntana, kiitos, että teit opiskelusta hauskaa, sait oloni tuntumaan kotoisalta aikuiselämän ensimetreillä ja ohjasit minut lempeästi jatkuvan oppimisen tielle. Jos luet tätä alumnina, moikataan, kun tavataan, ja muistellaan menneitä. Jos luet tätä uutena opiskelijana, onneksi olkoon, olet valinnut loistavan alan ja ennen kaikkea parhaan mahdollisen yliopiston. Muistathan pitää mielesi avoinna ja lähteä rohkeasti mukaan kaikkeen kampukselta, ja miksei sen ulkopuoleltakin, löytyvään toimintaan.