Pioneeri – Jaana Rysä

Sydäntutkijan polku toksikologian näköalapaikalle

Jaana Rysä, Lääkeainetoksikologian professori

Tein väitöskirjani Oulun yliopiston farmakologian ja toksikologian laitoksella aikana, jolloin yksi jos toinen senioritutkija siirtyi Kuopion yliopiston palvelukseen. Opettajakunta oli siis osin tuttua, kun suoritin jatko-opintojen sivussa toisen maisterin tutkinnon yleisen toksikologian maisteriohjelmassa, nyt Itä-Suomen yliopistossa. Väitöksen jälkeen jatkoin Oulun ”farmiksella” työtä sydän- ja verisuonisairauksien tutkimuksen ja farmakologian opetuksen parissa työsuhteen jatkuessa aina vuodeksi kerrallaan, yliopistomaailmassa hyväksi havaitun käytännön mukaisesti. Samalla katselin muitakin vaihtoehtoja.

Loppuvuodesta 2013 tulin omaksi yllätyksekseni valituksi Itä-Suomen yliopiston farmasian laitoksella avoinna olleeseen toksikologian yliopistotutkijan ns. tenure track -paikkaan. Toki olin paikkaan hakenut, mutta en pitänyt itseäni minään ”oikeana” toksikologina kun tutkimuksessa toksikologia oli ollut sivujuonne. Päätin kuitenkin ottaa haasteen vastaan ja aloitin työt farmasian laitoksella kesken lukuvuoden ja -kauden maaliskuun alussa 2014. Canthiassa minua odotti iso työhuone ja työhuoneen pöydällä savolainen ”tenure-paketti” eli vanha Nokian matkapuhelin pakkauksessaan.

Ensimmäisen työpäivän työtehtäviä oli aloittaa maisteriohjelman seuraavan vuoden lukujärjestysten suunnittelu ja muutaman farmasian lopputyön ohjaaminen. Ensimmäisen viikon jälkeen töitä oli jo kertynyt sellainen määrä, että peukaloita ei sen jälkeen tarvinnut pyöritellä eikä Savilahden järvinäkymää ihailla, vaikka työhuone tarjoaisikin siihen maailmanluokan puitteet. Kevään edetessä yllätykset jatkuivat, kun Suomen Akatemia myönsi minulle akatemiatutkijan rahoituksen aorttaläpän ahtauman tutkimiseen. Tämä rahoitus antoi mahdollisuuden palata takaisin Ouluun, mutta kun kuopiolaiset jopa houkuttelivat jäämään, tein yhden elämäni parhaista päätöksistä ja jatkoin työuraani Kuopiossa.

Akatemian rahoituksen turvin aloitin oman tutkimusryhmän perustamisen. Ensimmäisenä väitöskirjatutkijana aloitti FM Jonna Weisell, ja avuksi sain superlaborantti Pirjo Hännisen. Tutkimusmenetelmien pystyyn pistämisessä ja toteuttamisessa korvaamaton apu löytyi Prof. Anna-Liisa Levosen ryhmästä, AIV-instituutista. Ihan kaikkea ei akatemiaprojektin puitteissa saatu aorttastenoosin mekanismeista selvitettyä, mutta Jonna väitteli ensimmäisenä kuopiolaisena väitöskirjatutkijana tutkimusryhmästäni vuonna 2020.

Heti Kuopioon tultuani olimme aloittaneet Prof. Markku Pasasen kanssa KuBiCo-syntymäkohorttiin liittyvät tutkimukset, jotka olivat Rami El Dairin väitöskirjan aiheena vuonna 2021. Ja lisää väitöksiä on tulossa tulevina vuosina. Samalla kun kiipesin tenure-portaita ylemmäksi, väänsin tutkimuksen painopistettä toksikologisempaan suuntaan. Tällä hetkellä kiinnostuksen kohteina ovat mm. hormonihäiriköt ja kemikaalialtistus raskausaikana.

Prof. Kirsi Vähäkankaan eläköityessä vuonna 2018 jatkoin hänen aloittamaansa työtä toksikologian kansainvälisen maisteriohjelmasta johdossa. Olemme koulutusohjelmana tehneet päämäärätietoista kehitystyötä ja sekä koulutusohjelmaan hakeneiden että valmistuneiden opiskelijoiden lukumäärät ovat mukavasti nousseet toksikologian ollessa tällä hetkellä yksi yliopiston parhaiten menestyvistä kansainvälisistä maisteriohjelmista. Rajallisista resursseista huolimatta työtä on tehtävä pitkäjännitteisesti, sillä olemme paljon vartioina Suomen ainoana toksikologian alan tutkintoon johtavana kouluttajana.

Paljon on jo ehtinyt muuttua yliopistolla ollessani alkaen luentosalien numeroinnista ja yliopiston brändi-ilmeestä (muuttunut ainakin kaksi, ellei jopa kolme kertaa) päättyen alati vaihtuviin sähköisiin tietojärjestelmiin. Kirsikkana kakun päällä ovat tietysti koronan aiheuttamat muutokset opetusasioissa ja työkulttuurissa noin ylipäätään. Opetuksen määrä farmasialla on ns. huomattava. Kun entisessä pestissä Oulussa ”paljon opetusta” tarkoitti muutamaa kymmentä opetuskertaa kahdella kurssilla, farmasialla opetus alkaa elokuun puolivälissä jatkuen toukokuulle asti ja opetusta onkin sitten muutamalla kymmenellä kurssilla. Kaiken kaikkiaan tutkimusyhteistyön tekeminen muiden farmasian ja koko yliopiston ja Kuopion yliopistollisen sairaalan tutkijoiden kanssa on ollut todella helppoa, mikä näkyykin lukuisten yhteistyöprojektien määrässä. Kahdeksan vuotta on vierähtänyt uskomattoman nopeasti. Niin se aika kuluu, kun on mukavaa!