Pioneerit – Pirjo Hänninen ja Hannele Jaatinen

Hauskaa ja hyödyllistä laboratoriotyötä

Erikoislaboratoriomestarit (eläkkeellä) Pirjo Hänninen ja Hannele Jaatinen

Laboratoriosta etätöihin

Erikoislaboratoriomestarit Pirjo Hänninen ja Hannele Jaatinen joutuivat aivan eläkevuosien alla uuden eteen, kun yliopiston henkilökunta komennettiin koronapandemian vuoksi etätöihin maaliskuussa 2020.  – Oli jysäyttävä hetki, kun laitos tyhjennettiin, vain jotkut tutkijat saivat käydä hoitamassa keskeneräiset projektit valmiiksi. Haettiin tietokoneet ja tehtiin kotona mitä pystyttiin, Hänninen kertoo.

– Labratyötähän ei kotoa käsin voi tehdä eikä sinne kukaan tuonut näytteitä, Jaatinen naurahtaa.

– Kemikaalikortiston päivitystä ja kaikenlaista taulukointia ja kansioiden järjestelyä onneksi pystyi tekemään etänäkin. Mahdottomasti oli opeteltavaakin, kun piti yhtäkkiä ottaa haltuun kaikki etätyön välineet.

Keväällä ja kesällä molemmat kävivät jo aika ajoin käynnistämässä laboratoriotöitä tutkijoille, ja elokuussa palattiin kokonaan kampukselle. – Monet etävälineet jäivät kyllä vakituiseen käyttöön eikä esimerkiksi fyysisiä kokouksia pidetty enää entiseen malliin. Teams-palaveria tai väitöstilaisuuksia kuunnellessa pystyikin hyvin vaikka täyttelemään pipetinkärkikoteloita.

Farmasian laitoksen kansainvälistyminen alkoi 2000-luvulla näkyä myös laboratoriotyössä. – Ainakin itse työskentelin paljon ulkomaalaisten tutkijoiden kanssa. Kaikki ohjeet päivitettiin englannin kielelle eikä niitä enää tarvinnut suomeksi välttämättä tehdäkään, Hänninen kertoo.

Jos kielipäätä tarvittiinkin entistä enemmän, niin laskupäätä vähemmän. – Tulosten laskeminen käsin millimetri- ja logaritmipaperien avulla loppui, kun mittaustekniikka automatisoitui. Tuli myös sähköiset varausjärjestelmät. Paperityö väheni, mutta tietokoneella istumista tuli lisää, Jaatinen toteaa.     

Erona takavuosiin oli myös eri töiden ja menetelmien keskittäminen omiin tiloihinsa. – Enää ei tehty kaikkea samoissa nurkissa, vaan tuli erikseen koe-eläintilat, solulabrat, sentrifugilabrat, radioaktiviiviset työt ja muut. Remontin yhteydessä pääsi itsekin osallistumaan oman labran suunnitteluun, mikä oli mukava juttu.

Kiitosta konkareilta saa myös laboratorioiden riskinarvioinnin ja jätehuollon kehittyminen. – Riskitekijöitä alettiin kunnolla kartoittaa ja korjata. Saatiin hyvät, pakolliset suojaimet. Turvallisuutta paransi huomattavasti myös se, että analyysikittejä alettiin tilata valmiina paketteina käsin tekemisen sijaan.

– Jätteiden lajittelu saatiin hirmu hyvälle mallille muovin kierrätystä lukuunottamatta. Laboratoriotyössä tulee valtavasti jätettä kertakäyttömuovista, mutta haasteena on, että sitä on niin montaa eri lajia, Hänninen kertoo.

Uusia laitteita ja ihmisiä

Hänninen tuli farmasialle töihin vuonna 1975 ja Jaatinen vuonna 1980. – Hieno muisto alkuvuosilta on ensimmäinen promootio, jota päästiin seuraamaan vuonna 1978, Hänninen kertoo.

Muitakin kohokohtia tulee kummallekin vuosien varrelta paljon mieleen, laitoksen kahvihetkistä aina koulutuksiin, retkiin, farmasian olympialaisiin, väitöksiin ja karonkkoihin.

Työ oli jatkuvaa uuden oppimista vuonna 2022 alkaneisiin eläkepäiviin asti. – Uuden opettelu on mukavaa, kunhan se ei mene liiallisuuksiin. Viimeisten työvuosien aikana tuli opeteltua ainakin viiden täysin uuden laitteen käyttö, Hänninen laskeskelee.

Molempien mielestä ihmiset ovat olleet työn paras puoli. – Laitoksella on ollut todella hyvä työilmapiiri, vaikka työyhteisö on muuttunut koko ajan eri rahoitusten ja projektien myötä. Työperhettä tulee kyllä ikävä, Jaatinen toteaa.

– Nythän on menossa sukupolvenvaihdoskin, kun teknistä henkilökuntaa ja professoreita on jäänyt tai jäämässä eläkkeelle useampia.

Hänninen kehuu myös laitoksen opiskelijoita ja nuoria tutkijoita. – Heidän kanssaan on tullut viime vuosina vietettyä paljon aikaa, kun olen perehdyttänyt labrassa gradulaisia, vaihto-opiskelijoita ja uusia tutkijoita.

– Jos työnteko voi olla hauskaa, niin on se ainakin välillä ollut. On saanut auttaa muita ja olla hyödyksi.