Pioneeri – Markku Pasanen
Muisteloita Kuopion Faton tutkimuksesta ja opetuksesta ajalta miekka ja kypärä
Markku Pasanen, Lääkeainetoksikologian emeritusprofessori
Oulun ja Kuopion yhteistyö
1980-luvun puolivälissä Prof. Matti Lang Kuopiosta käväisi Oulussa Prof. Olavi Pelkosen luona porisemassa tutkimusyhteistyöstä. Kuopiossa oli tuolloin innokas tutkijanalku, Risto Juvonen, puhdistamassa hiiren maksasta erästä sytokromi P450 proteiinia (”peeneljäsattooviiskymmentä”). Itse olin tuskaillut istukasta puhdistamani P450:n kanssa yhtensä 6 vuotta oululaista kylmähuone-elämää. Olavin ja Matin yhteisprojekti sai Suomen Akatemian rahoituksen useaksi vuodeksi.
Tähän projektiin oli suorastaan tyrkyllä innokas tutkijanalku nimeltä Paavo Honkakoski, joka selvitteli ilmiötä julkaisuksi asti. Projektit etenivät ja tieteellinen ajatusten vaihto kruunattiin Kuopiossa aina ravintola Sampon muikkupäivällisellä, joka parhaimmillaan – kun tutkimuksen nälkä oli kiivaimmillaan – saattoi sisältää alkupalaksi muikkukeiton, sitä seurasi smetanamuikut, sitten muikut Sampon tapaan ja lopuksi kuuluisa kännikala.
Professorin viransijaisuus Kuopiosta
Vuonna 1990 Prof. Pauli Ylitalo soitti minulle, ja esitti mahdollisuutta tulla 6 kk viransijaiseksi Prof. Matti Langin tilalle. Ei hullumpi ajatus ajattelin, varsinkin, kun olimme juuri ostaneet uuden asunnon ja taloudellinen tilanne oli heikko – PA että sydämeen tuuli. Alkoi Oulu-Kuopio-Oulu sukkulointi linja-autolla. Matka alkoi maanantaisin klo 5:40 Oulun linja-autoasemalta, minne vaimoni minut aamu-uniltaan iloisena saatteli. Paluumatkalle lähdin loppuviikosta torstaina (tai keskiviikkona jos oli Oulu Big Bandin harjoitukset). Matkojen yksi kohokohta oli Ahokylän puolivälin baari, jossa kuljettaja piti lakisääteisen tauon ja matkustajat nauttivat ansaitut munkkikahvit. Baarin sisutus oli eksoottinen vesiputouksineen ja täytettyine eläimineen, kapinettikin löytyi. Baarin pitäjä tuli tutuksi vuosien varrella.
Hoteisiini kuului toksikologian täydennyskoulutuksen organisointi ja tiettyjen kurssien opetus ja tietenkin farmakologian opetus. Tämä koulutusohjelma ei tähdännyt maisteritutkintoon, vaan oli ns. ”täydentävää koulutusta”. Opiskelijoita tuli ”etästatuksella” ja opinnot saattoivat kestää vuosikausia. Usein farmasian proviisoriopiskelijat ottivat opintopisteitään juuri tältä linjalta.
Silloin muinoin tehtiin vielä laboratoriotöitä. Ilmeisesti Kuopion yliopiston talous oli tuolloin kunnossa. Luento-opetuksen suurin tekninen innovaatio oli olanyliheitin, jota varten piti puuhastella luentokalvoja – kalvoton nainen/mies on kelvoton. Nyt viimeisetkin kalvot on jo heitetty roskiin, mutta olisikohan ne pitänyt säilyttää opetusmuseota varten? Ewen MacDonaldin opetusinnovaatio oli toimia farmakologian opetuksen blues messiaana. Sillä hän valloitti useamman maan ja mantereen opiskelijoiden ja opettajien mielenkiinnon farmakologiaan, jos oikein muistan (esim. Beta Blocker Blues).
Linja-automatkat olivat minun tieteellisen ja opetuksellisen osion tärkein paikka. Lähes tyhjässä autossa pystyin lukemaan tieteelliset artikkelit ja korjaamaan tentit kenenkään häiritsemättä. Kahdesti viikossa viisi tuntia ”omaa aikaa”. Viransijaisuuteni kesti yhteensä viisi vuotta, puoli vuotta kerrallaan. Asuntovelkakin lyheni.
Tutkimukset
Aiemmin todettu P450 induktion yhteys maksavaurioon kiinnosti yhteistyöprojektia, ja siihen oli jo osoitettavissa puuhakas henkilö, Pertti Pellinen, jonka yhdeksi väitöskirjaohjaajaksi ryhdyin. Matilta ”jäi” Kuopioon, apurahan lisäksi, kaksi muuta innokasta opiskelijaa, Päivi Pelkonen ja Anneli Kojo, jotka otin hoteisiini projektien eteenpäin viemiseksi.
Omana tutkimusaktiviteettina jatkoin istukkatutkimuksia ja kontaktit KYS:n Naistentautien klinikan Prof. Seppo Saarikosken ja Prof. Pertti Kirkisen kanssa johtivat yhteistöihin, ”tutkimusmatkoihin” ja näytteiden keruureissuihin Tallinnasta, Rakverestä, Narvasta, Pietarista ja Zürichistä. Marjatta Kantola Kuopion kemian laitokselta ja Jukka Hakkola Oulusta saivat aineistoa mallikkaisiin väitöskirjoihin. Iltaharrastuksiin kuului nuorelle miehelle lenkkeily ja satunnaiset ”iltasoitot” Heikki Lesto & Moment Hitsin ja Ewen MacDonaldin Bandin kanssa Studentian ja vanhan Valion tiloissa.
Viransijaisuuteni jälkeen tuumailin Oulussa, mitä sitten isona tekisin. Olin akateemisena sekatyömiehenä yliopistolla ja Oulun yliopistollisessa sairaalassa, kunnes ylilääkärin ”eläkevirka” aukesi Helsingistä Lääkelaitokselta. Enhän minä sinne fyysisesti muuttanut, vaan hoidin virkaa Oulusta etäparantajana, ja siinä sivussa puuhastelimme valmiiksi Kuopiossa kesken jääneitä askareita yhdessä Riston ja Paavon kanssa ja jatkoin ”kevyellä kädellä” tutkimustyötä Oulussa.
Professuuri Kuopiosta
Sitten taas – vaihteeksi – Kuopion yliopistolla vapautui virka. Paperit monistukseen ja hakemukset sisään. Ja kas kummaa, tulin valituksi. Silloinen nuori farmasian laitoksen dekaani Jukka Mönkkönen soitti ja ilmoitti valinnastani. Yhdeksän kuukauden ”neuvottelun ja odotuksen” jälkeen aloitin virassani vailla tutkimusrahoitusta; sen jälkeen ei sitten ollutkaan muuta kuin rahahuolia.
Aloitin lääkeainetoksikologian professorin virassa huhtikuussa 2006. Tunsin olevani kotipesässä. Risto Juvonen oli FATO:n laitosjohtaja. Prof. Kirsi Vähäkangas oli aloittanut kansainvälisen toksikologian maisterin koulutusohjelman. Luennot oli pidettävä englanniksi ja sen takia kaikki luennot oli päivitettävä. Se tiesi pitkiä tietokoneistuntoja ja hartiakipuja, mutta kivut kaikkosivat, kun opettelin käyttämään hiirtä vasemmalla kädellä – käy vinkistä. Maisteriohjelman probleemaksi vakiintui yliopistomaailmaa vaivaava resurssipula – maailmassa on edes jotain pysyvää. Nykyjään laitos kuitannee jo ”kohtuullisen tuoton” kansainvälisestä toksikologian maisteriohjelmasta. Onnistuminenhan nykyajan sivistyslaitoksissa mitataan ainoastaan rahassa.
Tutkimuslinjat oli helppo fokusoida vanhaan tuttuun vierasainemetaboliaan. Olihan Prof. Hannu Raunio ja dosentti Risto Juvonen samoilla linjoilla, vaikkakin edistyksellisempiä; he puhuvat jo mallinnuksesta! Itse yksinkertaisena ihmisenä jatkoin pääasiallisesti istukan vierasainemetabolian linjoilla. Vanha kontakti KYSin naistentautien klinikalle Prof. Seppo Saarikoskeen ohjasi ottamaan yhteyttä Prof. Seppo Heinoseen ja Leea Keski-Nisulaan ja pohdiskelut yhteisestä klinikkaakin tukevasta tutkimusohjelmasta alkoivat. Prof. Kirsi Vähäkangas innostui myös asiasta ja kun Ravitsemustieteet, Lastentautien klinikka ja psykiatrian klinikka ja THL liittyivät mukaan, saatiin pystytettyä Kuopio syntymäkohortti -tutkimuskonsortio (www.KuBiCo.fi).
Prof. Hani El-Nezami ja hänen egyptiläiset kollegansa innostivat hakemaan Suomen Akatemiasta kohdeapurahaa istukkaan kohdistuviin aflatoksiinitutkimuksiin. Pasi Huuskonen väitteli projektin jatkotutkimuksista. Tässä vaiheessa myös silloinen Dos. Jaana Rysä tuli kuvioihin, sillä Oulussa tehdyn yhteistyön kautta sijoitin koko tutkimusrahakassani geenilastuihin ja tutkimuksemme nousi tavallaan uudelle tasolle. Toinen innovaatio oli istukan primaarisolujen eristäminen ja geenien ilmentymisen tutkiminen eri altisteiden yhteydessä. Tosin primaarisolujen eristystä piti käydä opettelemassa laborantti Pirjo Hännisen kanssa Kansasissa (USA) asti. Opimme tutkimuksen ”suojaamisesta” sen verran, että kriittistä reagenssia ei edes tuoda Eurooppaan. Tästä projektista viimeksi väitteli Rami El-Dairi.
Alusta lähtien toiseksi tutkimusprojektiksi kehkeytyi Prof. Olavi Pelkosen ja kaupallisten partnereiden kanssa TEKES-hanke reaktiivisista metaboliiteista, johon palkattiin tutkijaksi kemian maisteri Jaana Laine. Tästä projektista juontaa varmaan yksi eniten viitattu tutkimuksemme parasetamolin metaboliasta ja toksisuudesta, joka antoi uutta oppikirjatasoista tietoa.
Risto Juvosen ja Hannu Raunion kanssa jatkoimme reaktiivisten metaboliittien tutkimusta selvittelemällä pyrrolitsidiinialkaloidien metaboliittien muodostumista eri eläinlajeilla. Tästä projektista väitteli Muluneh Fashe.
UEF syntyi
Aktiivivuosien aikana Kuopion yliopisto liittyi Joensuun yliopistoon ja muodostui Itä-Suomen yliopisto. Vanha laitosjako murtui vähitellen ja muodostui Terveystieteiden tiedekunta, jossa farmasia oli yksi laitos. Opetus jatkoi pääpiirteittäin samoilla linjoilla kuin 1990, mutta elektroniikka oli lisääntynyt ja muuttuneen laitosrakenteen ansiosta opetuksen synergiaa eri oppiaineiden kesken parannettiin. Kehitys kehittyi. Olanyliheitin oli väistynyt videotykkien ja Power Point esitysten tieltä ja Ewen MacDonald jatkoi blues -sävyisiä farmakologian esityksiä ja visailuja.