Työryhmät/Working groups

Työryhmän vetäjät:

Ville Tikka, Jyväskylän yliopisto, ville.tikka@jyu.fi

Vera Kauppinen, Jyväskylän yliopisto, vera.j.kauppinen@student.jyu.fi

Tiina Silvasti, Jyväskylän yliopisto, tiina.h.silvasti@jyu.fi

Työryhmän kuvaus:

Ruoka on kiistämätön perustarve. YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa ruokaturva mainitaankin yhtenä ihmisoikeutena. Modernissa globaalissa maailmassa ruokaturvaa pyritään tuottamaan markkinaehtoisen ruokajärjestelmän keinoin.

Ruokajärjestelmä on niiden suhteiden ja toimintojen kokonaisuus, jonka välisen vuorovaikutuksen tuloksena määrittyy 1) mitä, 2) kuinka paljon, 3) millä menetelmällä ja 4) kenelle ruokaa tuotetaan ja jaetaan. Järjestelmän toiminta perustuu luonnonvaroille (esim. maa, vesi, yhteyttävät kasvit) ja on riippuvainen fossiilisesta energiasta. Järjestelmän heikkouksista seuraa ruokaturvattomuutta, joka voi johtua ruoan puutteellisesta saatavuudesta ja laadusta, tai liian korkeasta hinnasta.

Ruokajärjestelmää tarkastellaan harvoin yhteiskuntapoliittisesta tai sosiaalipoliittisesta näkökulmasta, vaikka ruokajärjestelmän toiminta vaikuttaa monin tavoin yhteiskunnallisten ja sosiaalisten asioiden jäsentymiseen ja järjestymiseen. Yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikoilla on myös mahdollisuus vaikuttaa ruokajärjestelmään, ja tukea sen kautta yhteiskunnan kestävyyttä, hyvinvointia ja tasa-arvoa.

Työryhmään toivotaan esityksiä tutkijoilta, asiantuntijoilta ja opiskelijoilta, joita ruoka kiinnostaa yhteiskuntapoliittisena ilmiönä. Aiheita voivat olla esimerkiksi kouluruokailu, joukkoruokailu, ruoka-apu, luokkaperustaiset ruokavaliot ja haavoittuvien ihmisryhmien ruokaturva.

Organizers:

Kathrin Komp-Leukkunen, LUT University, Kathrin.Komp-Leukkunen@lut.fi
Zhen Im, Copenhagen Business School & LUT University, Zhen.Im@lut.fi
Visa Rantanen, LUT University, visa.rantanen@lut.fi

Description of the working group:

Digitalization is re-shaping our working lives. While computer use is a given by now, new developments continue to shift the demands and structures of work. Currently, generative AI, remote work, and Big Data drive this development. There are concerns that digital transformation creates social vulnerabilities, such as technological unemployment, devaluation of existing skills, labour market polarization and digital exclusion. However, digitalization also offers labour market opportunities to vulnerable individuals. Remote work creates job opportunities in municipalities with a scarcity of local jobs. AI-augmentation increases productivity among low-skilled workers. With the prolongment of working lives and the need to increase labour productivity, digitalization is thus a mixed blessing that may offer opportunities but poses new challenges as well. This working group invites presentations on the opportunities and challenges brought about by digitalization, including but not limited to topics addressing:
• Job retraining due to digitalization,
• The challenges and benefit of platform work,
• Impact of digitalization on working lives,
• Social security in the context of digitalization and other structural transformations.

Työryhmän vetäjät/Organizers:

Tuija Koivunen, Itä-Suomen yliopisto, tuija.koivunen@uef.fi

Helena Hirvonen, Itä-Suomen yliopisto, helena.m.hirvonen@uef.fi

Työryhmän kuvaus/Description of the working group:

Työryhmään voivat ilmoittautua ne, joiden aihe ei sovi mihinkään muuhun työryhmään.

If your topic does not fit into any other working group, you may sign up for this one.

Työryhmän vetäjät:

Mari Kattilakoski, Itä-Suomen yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos, mari.kattilakoski@uef.fi

Pirjo Pöllänen, Itä-Suomen yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos, pirjo.pollanen@uef.fi

Pasi Saukkonen, Itä-Suomen yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos, pasi.saukkonen@uef.fi

Työryhmän kuvaus:

Arkea ja arjen turvallisuutta tuottavat ja ylläpitävät maaseutualueilla osin samat tilalliset, rakenteelliset ja kokemukselliset elementit kuin kaupunkialueilla. Maaseudun arki ja arjen turvallisuus on kuitenkin myös erilaista kuin kaupungeissa. Viime vuosikymmenien kehitys, jossa hyvinvointivaltion onttoutuminen on kiihdyttänyt tahtiaan, on muuttanut myös maaseudun arkea. Julkiset lähipalvelut, kuten kyläkoulut tai sote-palvelut, ovat etääntyneet entistä kauemmaksi, mutta silti maaseudulla halutaan asua ja elää ja maaseudulle halutaan rakentaa elettävää arkea. Julkisen vallan ylläpitämiä palveluita korvaamaan ja paikkaamaan monille maaseutualueille on kehittynyt vahvaa kansalaisyhteiskunnan rakentamaa arjen turvallisuutta ja sujuvuutta ylläpitävää yhteisöllistä toimintaa ja infrastruktuuria kuten kylätalot, kylätalkkarit, kyläturvallisuustoiminta ja erilaiset projektihoivan muodot. Myös julkinen valta on pyrkinyt kehittämään maaseudun arjen turvallisuutta tukevia uudentyyppisiä palveluja esim. liikkuvien ja digitaalisten palveluiden kautta.

Työryhmässä pohditaan laajasti ja erilaisista näkökulmista maaseudun arjen turvallisuutta hauraustuttavia, ylläpitäviä ja rakentavia elementtejä ja toimintatapoja. Työryhmään ovat tervetulleita kaikki maaseudun arjen elettäväksi tekemisestä kiinnostuneet esitelmän pitäjät niin tutkijat, kehittäjät kuin viranomaiset, joko valmiiden tutkimustulostensa, alustavien tutkimusideoidensa, käsitteellisten avaustensa tai käytännön kokemustensa kanssa. Pohditaan yhdessä arjen turvallisuutta maaseudun kontekstissa.

Työryhmän vetäjät:

Katja Laakkonen, väitöskirjatutkija, Itä-Suomen yliopisto, katja.laakkonen@uef.fi

Mikko Jakonen, professori, Itä-Suomen yliopisto, mikko.jakonen@uef.fi

Työryhmän kuvaus:

Työn tekeminen usealle eri työnantajalle ja ansainta useasta eri lähteestä on tuttua jo ajalta ennen teollista vallankumousta, jolloin suuri osa ihmisistä työskenteli maatalouden parissa. Vaikka arki ja elämä pohjautui pääasiassa omavaraistalouteen, työtä tehtiin myös kodin ulkopuolella taksvärkkinä, talkootöinä ja erilaisina urakkoina useille eri toimijoille lähellä ja kaukana. Teollistumisen myötä yleistyi palkkatyö tehtaissa ja iso osa ihmisistä asettui aloilleen kaupunkeihin. Tehdastyö ja sen ympärille rakentunut työ- ja yhteiskuntajärjestys suosi asumista kohtuullisen lähellä työpaikkaa. Viimeistään 2000-luvulla työn murroksen myötä työn ja elämän nomadiset piirteet ovat taas yleistyneet, mikä näkyy uusien liikkuvaan työhön liittyvien käsitteiden käytössä niin tutkimuksessa kuin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tällaisia ovat muun muassa monipaikkaisuus, pendelöinti, lähetetyt työntekijät, pitkän matkan työmatkaliikkuvuus, työperäinen maahanmuutto ja etätyö.

Teollisen modernin normiin kuului tunnetusti myös ideaali yhdestä kokoaikaisesta palkkatyöstä. Kuitenkin noin yksi kolmasosa suomalaisesta työvoimasta työskentelee ”epätyypillisissä” työsuhteissa. Tätäkin kiinnostavampaa on, että vuonna 2023 suomalaisista työllisistä 7,7 prosenttia teki useaa työtä samanaikaisesti (6,6 prosenttia vuonna 2019). Luku on korkeampi, kuin EU-maissa keskimäärin, joissa useaa työtä tekevien osuus oli vastavana aikana 3,9 prosenttia (4,1 prosenttia vuonna 2019). Prekaaria ja monesta lähteestä ansaintaa kuvataan esimerkiksi käsitteillä alustatyö, freelancer-työ, vuokratyö, itsensä työllistäminen, yhdistelmätyö, osa-aikatyö, sivutyö ja monimuotoinen ansiotyö.

Tässä työryhmässä kysymme muiden muassa edellä mainittujen työn moninaisuuksien kautta, mikä tuo työn tekijöille turvaa, kun työ jakautuu useaan ansaintalähteeseen? Kutsumme mukaan liikkuvaan ja usean työn tekemiseen liittyviä alustuksia, jotka voivat olla teoreettisia, menetelmällisiä tai empiirisiä. Esityskielenä voi olla suomi tai englanti.

Työryhmän vetäjät:

Ilpo Helén, Itä-Suomen yliopisto, ilpo.helen@uef.fi

Minna van Gerven, Helsingin yliopisto, minna.vangerven@helsinki.fi

Marja Alastalo, Itä-Suomen yliopisto, marja.alastalo@uef.fi

Työryhmän kuvaus:

Työryhmässä tarkastellaan viimeaikaista kiivasta muutosta, jonka myöstä sosiaaliturva, – -työ ja -palvelut ovat modifioitumassa data- ja algoritmiohjautuviksi eli yhtäältä yhä enemmän ja laajemmin digitaalista dataa kerääviksi ja hyödyntäviksi sekä toisaalta kehittynyttä data-analytiikkaa hyödyntävän teknologian (oppivat algoritmit, generatiivinen tekoäly, automatisoitu päätöksenteko jne.) ohjaamiksi. Analyysin ja keskustelun kohteina ovat muutoksen ja muutoksen tekemisen poliittiset, hallinnolliset, taloudelliset, ammatilliset ja tekniset ulottuvuudet sekä muutoksen tapahtumisen eri tasot ja paikat kansallisesti, paikallisesti, organisaatioissa ja jokapäiväisessä asiakas- ja hallintotyössä sekä näiden kytkennät toisiinsa. Kiintopisteitä työryhmän keskusteluille ja esityksille antavat kysymykset siitä, millä tavoin datafikaatio ja sen edellyttämät muutokset yhtäältä liittyvät hyvinvointivaltion talouskurittamiseen ja toisaalta terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen integraatioon hyvinvointialueilla sekä siihen, tehdäänkö tuota integraatiota datafikaation kautta. Työryhmään ovat tervetulleita monenlaiset aihetta koskevat esitykset, niin empiiriset tutkimukset kuin teoreettis-käsitteelliset kehittelyt. Esitys voi olla suomen- tai englanninkielinen.

The working group examines the recent rapid transition of social security, social work and social services being modified to be data- and algorithm-driven; that is, on the one hand, to increasingly and widely collect and utilize digital data, and, on the other hand, to be guided by advanced data analytics (learning algorithms, generative artificial intelligence, automated decision-making, etc.). The topics of analysis and discussion are the political, administrative, economic, professional, and technical dimensions of change and change-making, as well as the different levels and places where change occurs nationally, locally, in organizations and in street-level administrative work, and their connections to each other.  Focal points for the working group’s discussions and presentations are questions about how datafication and the changes it requires are related, on the one hand, to the subjection of the welfare state to the ethos of austerity; and, on the other hand, to the integration of healthcare and social services in wellbeing counties, and whether that integration is (or can be) done through datafication. The working group welcomes a wide variety of presentations on the topic, both empirical accounts and/or theoretical-conceptual work. The presentation can be in Finnish or English.

Työryhmän vetäjät:

Pauli Rautiainen, Itä-Suomen yliopisto, pauli.rautiainen@uef.fi

Heidi Vanjusov, Itä-Suomen yliopisto, heidi.vanjusov@uef.fi

Työryhmän kuvaus:

Mikä on sosiaalioikeuden asema sosiaaliturvapolitiikan muutoksissa? Rajaako oikeus sitä, mikä on sosiaalipoliittisesti mahdollista? Vai onko sosiaalioikeus vain sosiaalipoliittisten valintojen toimeenpanon väline? Sosiaalioikeuden ja sosiaalipolitiikan suhteesta on keskusteltu vilkkaasti erilaisten sosiaaliturvapoliittisten reformien yhteydessä. Työryhmän ideana on avata keskustelua sosiaaliturvapoliittisista reformeista ja niiden vaikutuksista yhteiskunnassa sosiaalioikeuden näkökulmasta. Reformit voidaan jaotella kolmeen osaan: 1) Sote-uudistus (palveluiden järjestämisrakenteet), 2) Palvelureformi (sote-palveluiden sisällöt) ja 3) Sotu-uudistus (taloudelliset etuudet).

Sosiaaliturvapolitiikka ja sitä toteuttava sosiaalioikeudellinen lainsäädäntö on perinteisesti kietoutunut sosiaalisten riskien määrittelyn ja hallinnan ympärille. Toivomme työryhmään alustuksia niin perinteisiin sosiaalisiin riskeihin (esim.  työttömyys, vanhemmuus, työkyvyttömyys, sairaus) liittyen, mutta myös erilaisia uudenlaisia avauksia aiheesta. Koska työryhmän tarkoituksena on rakentaa siltaa sosiaalipolitiikan ja sosiaalioikeuden välille tervetulleita ovat niin lainopilliset, empiiriset kuin teoreettiset esitykset erilaisista tutkimuksellisista lähtökohdista. Erityisesti haluamme kannustaa sellaisiin esityksiin, joissa liikutaan oikeus- ja yhteiskuntatieteiden rajapinnoilla.

Työryhmän vetäjät:

Eeva Jokinen, Itä-Suomen yliopisto, eeva.jokinen@uef.fi

Arto Mononen, artomononen.koti@gmail.com

Työryhmän kuvaus:

Sosiaalipolitikassa politiikkana ja ohjelmina, tutkimus- ja opetusalana sekä käytännön sovelluksina on käynnissä murros, mutta mihin, se on epäselvää. Osin hämärää on myös, mikä on sosiaalipolitiikan alue: mihin sen pitäisi vaikuttaa, keitä koskea ja millä ehdoilla. Lisäksi keskustelu sosiaalipolittikasta on liudentunut sekavaan ja hahmottomaan hyvinvointivaltio ja -yhteiskuntapuheeseen. Ongelman muotoilivat Vappu Karjalainen ja Elina Palola jo vuonna 2011 kirjassa Sosiaalipolitiikka: Hukassa vai uuden jäljillä näin: “sosiaalipolitiikan on … löydettävä (uudelleen) kehyksensä ja argumenttinsa tilanteessa, jossa luokkien, rakenteiden ja kansallisvaltioiden sijaan pohditaan mieluummin yksilön mahdollisuuksia ja yritysten kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla”.

Kirjan kysymykseen voi vastata: hukassa on. Yhteiskuntapoliittinen järjestelmä on, varsinkin sosiaalipolitiikan osalta, taantunut hallinnoinniksi ja supistamistavoitteiseksi julkistalouteen sopeutumiseksi. Keskeistä osa-aluetta sosiaaliturvapolitikkaa on yritetty uudistaa jo kolmattakymmenettä vuotta.  Nykyisin istuu sosiaaliturvakomitea, jonka on määrä saada työnsä valmiiksi vuonna 2027.  Kyseinen komitea raportoi työstään työllisyyden ja yrittäjyyden ministerityöryhmälle! Sosiaali- ja terveysministeriö vaikuttaa muutoinkin menettävän vaikutusvaltaansa.

Kutsumme tähän työryhmään erityisesti sosiaalipolitiikan käytännön työntekijöitä, järjestötoimijoita ja poliitikkoja etsimään ”uusia jälkiä”. Mitä ovat ne vanhat ja uudet muotoilut, jotka voivat raivata tilaa vaikuttavalle ja ihmisiä yhdistävälle sosiaalipolitiikalle? Mitä olemme unohtaneet, mitä emme uskalla nähdä?

Ryhmän ohjelma koostuu puheenvuoroista (noin 15 min) ja niitä seuraavasta yleiskeskustelusta. Jos haluat pitää puheenvuoron, lähetä ehdotus (max 100 sanaa) ryhmän koordinaattoreille.

Organizers:

Sarah Åkerman, Åbo Akademi, sarah.akerman@abo.fi

Mikael Nygård, Åbo Akademi, mikael.nygard@abo.fi

Fredrica Nyqvist, Åbo Akademi, fredrica.nyqvist@abo.fi

Description of the group:

Care allocations between the state, market, and families (and between family members) are everchanging in a welfare state, although the development might play out differently among groups of citizens depending on individual resources and values. Care is traditionally linked to the female gender role. Finnish care policies have recently urged mothers and fathers to share parental leave more equally, and simultaneously, policies have increasingly acknowledged new forms of families other than the traditional nuclear family. In contrast, according to media, ideals of conservative male-breadwinner lifestyles flourish on social media. This working group wishes to explore themes such as inequality and polarisation in the context of care. Are there visible divides in terms of care allocations and individual resources or values? What are the connections to policy transformations? What are the trends in care allocations across time and how do they differ between groups of citizens according to age, gender, and income, or rural vs urban residence? Can we identify emerging inequalities in care and are they similar in care for children and care for older adults? And ultimately, how do care and care policies shape experiences of security and trust among citizens? The working group is held in English.

Työryhmän vetäjät:

Tuija Korpela, Kelan tutkimus ja Itä-Suomen yliopisto, tuija.korpela@kela.fi

Laura Peutere, Kelan tutkimus, laura.peutere@kela.fi

Työryhmän kuvaus:

Sosiaaliturva koostuu erilaisista etuuksista ja palveluista, joiden tarkoituksena on turvata ihmisten toimeentulo ja muut perustarpeet niissä tilanteissa, kun ihminen ei siihen itse pysty. Sosiaaliturva on lähes jatkuvasti kehittämisen kohteena, mutta erityisen paljon siihen on kohdistunut tai kohdistumassa muutoksia nyt 2020-luvulla. Mikä on sosiaaliturvan rooli turvallisuuden takaajana eri elämäntilanteissa nyt ja tekeillä olevien uudistusten jälkeen?

Vuosiksi 2020–27 asetetun parlamentaarisen sosiaaliturvakomitean pohjatöiden perusteella vuonna 2023 aloittanut Petteri Orpon hallitus on valinnut yhdeksi suunnaksi perusturvaetuuksia yhdistävän yleistuen. Ensimmäisenä vuotenaan hallitus myös kohdisti leikkauksia moniin sosiaaliturvaetuuksiin ja palveluihin ja aloitti toimeentulotuen kokonaisuudistuksen suunnittelun.

Lisäksi 2020-luvun alkua ovat leimanneet koronapandemian ja korkean inflaation vuoksi tehdyt väliaikaiset muutokset sosiaaliturvaetuuksiin sekä palvelujärjestelmiin jo tehdyt tai suunnitellut muutokset. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyivät kuntien vastuulta hyvinvointialueille vuoden 2023 alussa ja vuoden 2025 alussa työllisyyspalvelut siirtyvät valtiolta kuntien vastuulle.

Tähän työryhmään kutsutaan esityksiä, joissa tavalla tai toisella tarkastellaan sosiaaliturvaan kohdistuneita tai kohdistuvia uudistuksia ja muutoksia. Esitykset voivat pohjautua empiirisiin, teoreettisiin, laadullisiin, määrällisiin, valmiisiin tai vasta suunnitteluvaiheessa oleviin tutkimuksiin. Esityksissä voidaan tarkastella uudistusten vaikutuksia tiettyjen etuuksien saajiin tai palveluiden käyttäjiin, heidän kokemuksiinsa, kustannuksiin tai laajentaa tarkastelu koskemaan koko sosiaaliturvajärjestelmän toimintaa tai oikeutusta muutosten keskellä.

Työryhmän vetäjä:

Johannes Kananen, Turun yliopisto, johannes.kananen@utu.fi

Työryhmän kuvaus:

Monet kriisit koettelevat yhteiskuntiamme tässä ajassa, liittyen esimerkiksi talouteen, sosiaalisiin ongelmiin, politiikkaan, ympäristöön, terveyteen ja turvallisuuteen. Useat sosiaalipolitiikan tutkijat ovat havahtuneet siihen, että sosiaalipoliittisten rakenteiden, käytäntöjen ja ajattelutapojen on muututtava radikaalisti, jotta sosiaalipolitiikka voisi olla osa siirtymää kohti tasapainoista, kestävää ja turvallista yhteiskunnallista kehitystä. Samalla uudistusten täytyy kuitenkin rakentua olemassa olevien käytäntöjen ja perinteiden varaan. Moderni yhteiskuntamme on niin monimutkainen, että ei ole mahdollista ajatella, että uusia käytäntöjä ja uutta lainsäädäntöä lähdettäisiin luomaan ikään kuin tyhjästä.

Tässä työryhmässä keskustellaan siitä, mitä uudet, radikaalit muutokset voisivat olla sekä sovitetaan uudistuksia osaksi olemassa olevaa sosiaalipolitiikkaa – miten siirtymä tasapainoiseen, kestävään ja turvalliseen yhteiskuntaan tapahtuu orgaanisesti, rauhanomaisesti, demokraattisesti ja kaikkien kansalaisten tarpeet sekä planetaariset rajat huomioivalla tavalla? Työryhmään toivotaan kaikenlaisia sosiaalipolitiikan uudistamiseen liittyviä alustuksia – empiirisiä, teoreettisia, valmiita johtopäätöksiä ja alustavia suunnitelmia. Alustukset voivat liittyä mihin tahansa sosiaalipolitiikan osa-alueeseen, mukaan lukien sosiaaliturva ja sosiaali- ja terveyspalvelut.

Alustusten aiheet voivat liittyä esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:

• Hyvinvoinnin ja/tai riskin käsitteiden laajentaminen osana sosiaalipolitiikan uudistustyötä
• Lainsäädännön uudistustyö
• Sosiaalipolitiikan muutos osana demokraattista päätöksentekoa
• Uudet tavat ymmärtää taloutta, esimerkiksi tuotannon ja kulutuksen päämääriä, osana sosiaalipolitiikan uudistustyötä
• Uudet työn organisoinnin muodot ja sosiaalipolitiikan uudistustyö
• Uudet tavat ymmärtää sosiaalinen toiminta ja toimijuus osana sosiaalipolitiikan uudistustyötä
• Uudet tavat ymmärtää ammatillista kohtaamistyötä osana palveluiden uudistustyötä
• Kansalaisyhteiskunnan aloitteet ja sosiaalipolitiikan uudistustyö
• Tulevaisuuskuvien luominen ja utooppinen ajattelu osana sosiaalipolitiikan uudistustyötä
• Sosiaalipolitiikan tutkimuksen ja tieteellisen tiedon rooli osana sosiaalipolitiikan uudistustyötä
• Tai jokin muu näkökulma sosiaalipoliittiseen uudistustyöhön

Työryhmän vetäjät:

Armi Mustosmäki, Itä-Suomen yliopisto armi.mustosmaki@uef.fi

Tiina Sihto, Helsingin yliopisto tiina.sihto@helsinki.fi

Minna Zechner, Helsingin yliopisto minna.zechner@helsinki.fi

Työryhmän kuvaus:

Hyvinvointivaltioissa arjen turvallisuutta on pyritty lisäämään tekemällä osasta yksilön elämän riskeistä kollektiivisesti kannettuja. Tällaisia ovat perinteisesti olleet esimerkiksi työttömyys, sairastuminen, ikääntyminen sekä oman tai läheisen hoivan tarve. Kollektiivisen riskinkannon pelisäännöt ovat kuitenkin olleet jo pitkään muutoksessa, sillä riskien jakautumista hyvinvointivaltion, markkinoiden ja yksilöiden kesken on muutettu. Näitä kehityskulkuja on tarkasteltu erilaisin käsittein, jotka avaavat talouden logiikoiden kietoutumista niin hyvinvointivaltion, sosiaalipolitiikan ja palveluiden kuin kansalaisuuden ja subjektiviteetin muutoksiin.

Talouden ja yksityisen sektorin toimintaa ohjaavat rationaliteetit, kuten tehokkuus, mitattavuus ja tulosohjaus, on tuotu osaksi päätöksentekoa ja hyvinvointipalveluiden tuotantoa. Julkisesti rahoitettujen ja tuotettujen palveluiden rinnalle sekä niiden sisälle on kehitetty markkinaperusteisia ratkaisuja: yksityistäminen ja markkinoistaminen yltää esimerkiksi terveys-, hoiva-, varhaiskasvatus-, lastensuojelu- ja työllisyyspalveluihin. Viime vuosien kehityskulkuna on ollut siirtyminen markkinoistamisesta kohti finansialisaatiota, eli rahoitusmarkkinoiden roolin kasvua julkisrahoitteisten palveluiden tuotannossa. Talouspuhe tuottaa myös uudenlaisia ihannesubjekteja, kun kansalaisia kutsutaan ostamaan yksityisiä terveys-, työkyvyttömyys- ja eläkevakuutuksia sekä hankkimaan omaisuutta ja sijoituksia muun muassa eläkevuosien turvaksi. Toisaalta talouden ja taloudellisen hyödyn korostaminen voi tarjota mahdollisuuksia tuoda näkyväksi ja legitimoida myös sellaisia politiikan, palveluiden ja arjen osa-alueita, joita on pidetty ei-taloudellisina tai talouden logiikoiden kanssa yhteensopimattomina, kuten palkatonta hoivaa, tasa-arvoa, koulutusta tai hyvinvointia.

Toivotamme työryhmään tervetulleiksi niin empiiriset kuin teoreettiset tarkastelut, joissa käsitellään hyvinvointivaltion ja taloudellistumisen erilaisia kytköksiä.

Organizers:

Marta Choroszewicz, University of Eastern Finland, marta.choroszewicz@uef.fi

Paula Saikkonen, Finnish Institute for Health and Welfare, paula.saikkonen@thl.fi

Description of the group:

Digitalisation and automation of welfare systems is often touted as a driver of increased efficiency and service quality, enabling flexibility for service users and a possibility to save on the costs. Big data, data-based analysing tools and artificial intelligence (AI) are argued to bring opportunities for the managers and decision-makers to lead better with knowledge derived from so-called real-time data. However, insufficient attention has been given to how digitalisation and automation support or contradict social and ecological sustainability. In other words, policies often overlook the broader ramifications of digitalisation and automation for environment and social justice. While sustainability problems have been known for decades, welfare states still lack an integrated approach to sustainability.

We invite theoretical and empirical contributions that address the following questions and more:

• What kind of digitalisation or/and automation projects in public services and administration may strengthen social or ecological sustainability, and in what ways?
• How might social and/or ecological sustainability be already addressed, either directly or indirectly, in the ongoing of digitalisation or/and automation processes of public services and welfare administration?
• How do the ongoing digitalisation or/and automation processes challenge the street-level bureaucracy of public administration?
• How can we enhance socially and ecologically just futures for the digitalised welfare state?

Languages: English / Finnish

Työryhmän vetäjät:

Kati Kuitto, Eläketurvakeskus, kati.kuitto@etk.fi

Liisa-Maria Palomäki, Eläketurvakeskus, liisa-maria.palomaki@etk.fi

Työryhmän kuvaus:

Ikääntyvässä Suomessa yhä useampi kansalainen on riippuvainen erilaisista sosiaaliturvan ja palveluiden muodoista. Samalla ikääntyminen haastaa eläkejärjestelmän taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä. Työurien pidentäminen on ollut yksi eläkepolitiikan keskeisistä tavoitteista, mutta miten tämä tavoite toteutuu eri väestöryhmissä ja työuran eri vaiheissa? Entä miltä eläketurva ja eläkeläisten toimeentulo näyttäytyy objektiivisten ja subjektiivisten mittareiden valossa? Miten eläkejärjestelmään luotetaan ja minkälaisin vaihtoehtoisin tavoin eläkeaikaan varaudutaan? Työryhmään ovat tervetulleita niin empiiriset kuin teoreettisetkin esitykset, jotka käsittelevät eläketurvaa erilaisista näkökulmista. Näkökulmia voivat olla eläketurvan karttumiseen liittyvät tekijät kuten työurat ja niiden eri vaiheet, vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen, eläkeajan toimeentulo sekä eläkejärjestelmän kestävyyteen liittyvät tekijät.

Työryhmän vetäjät:

Marja Lindberg, Åbo Akademi, marja.lindberg@abo.fi

Mikael Nygård, Åbo Akademi, mikael.nygard@abo.fi

Työryhmän kuvaus:

Covid-19-pandemia ja sen jälkeinen aika hiipivine inflaatioineen toivat mukanaan useita haasteita lapsille ja nuorille, kuten lisääntyvää taloudellisesta stressiä, heikkenevää hyvinvointia, mielenterveysongelmia ja muita vaikeuksia. Eri maat reagoivat näihin eri tavoin sekä kriisinhallinnan että lapsiperheille suunnatun sosiaalipolitiikan osalta. Esimerkiksi Covid-19-tartuntojen alkaessa kasvaa, julistivat monet maat hätätilan ja sulkivat laajalti kouluja, työpaikkoja sekä elintärkeitä palveluja. Terveysviranomaiset toteuttivat massiivisia rokotusohjelmia, myös lapsille ja nuorille. Lisäksi toteutettiin erilaisia toimia lapsiperheiden sosiaaliturvan turvaamiseksi esimerkiksi lisäämällä lapsilisiä tai muita (tilapäisiä) tulonsiirtoja. Covid-19-kriisin vaikutuksista lapsiin on yhä enemmän tutkimusnäyttöä (esim. UNICEFin Children and COVID-19 Research Library), mutta toistaiseksi ei ole olemassa syvällisempää järjestelmällistä vertailua perhe- ja lapsipolitiikasta Euroopassa Covid-19-pandemian aikana ja sen jälkeen, kuten millaisia eroavaisuuksia kriisinhallinnassa oli ja miksi? Löytyykö lasten ja nuorten auttamiseen tähtäävässä sosiaalipolitiikassa jotain tiettyjä malleja? Miten nämä toimenpiteet liittyivät lapsen oikeuksiin? Työryhmän tavoitteena on koota yhteen sekä sosiaalipolitiikan että muita aiheesta kiinnostuneita tutkijoita seuraamaan, vertailemaan ja analysoimaan Euroopan hyvinvointivaltioiden erilaisia tapoja reagoida pandemiaan ja sen seurauksiin keskittymällä erityisesti lapsiperheisiin suunnattuun sosiaalipolitiikkaan. Toivomme artikkeleita, jotka käsittelevät Covid-19-pandemian ja sen jälkeisen ajan sosiaalipolitiikan taustatekijöitä, malleja ja vaikutuksia. Erityisen tervetulleita ovat vertailevat artikkelit, mutta myös kansalliset tutkimukset huomioidaan. Esitykset voivat olla suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi.

Työryhmän vetäjät:

Niilo Räty, Itä-Suomen yliopisto, Praxis ry, niilorat@uef.fi

Sandra Mäkinen, SoPOP!

Työryhmän kuvaus:

Työryhmän järjestävät ainejärjestö Praxis sekä SoPop. Praxiksesta työryhmän järjestäjänä toimii Niilo Räty ja SoPopista Sandra Mäkinen. Työryhmä on suunnattu opiskelijoille, aiheena maisterivaiheen työharjoittelu. Työryhmän ohjelmaksi on suunniteltu harkkatarinat-tyyppistä ohjelmaa, jossa maisteriopiskelijat kertovat harjoittelustaan, sinne hakemisesta ja harjoittelusta oppimistaan asioista. Kertojat pitävät 15-20 minuuttisen esityksen, jossa hyödyntävät Powepointia. Työryhmää seuraamaan tulleet voivat kysyä esittäjiltä esityksen päätteeksi kysymyksiä. Työryhmä toteutetaan mahdollisesti hybridinä, Niilo hoitaa asiat paikan päällä ja Sandra etänä. Työryhmä pidetään, jos saamme hankittua kolme puhujaa, mutta tavoittelemme viittä puhujaa, jotta hyödynnämme koko työryhmään varatun ajan.

Työryhmän vetäjät:

Jyri Liukko, Eläketurvakeskus, jyri.liukko@etk.fi
Jarkko Salminen, Tampereen yliopisto, jarkko.salminen@tuni.fi

Työryhmän kuvaus:

Kuntoutuksen merkitys yhteiskunnassamme kasvaa esimerkiksi väestön ikääntymisen ja nuorten työkykyongelmien vuoksi. Samalla monet viimeaikaiset ilmiöt, kuten koronapandemia tai työmarkkinoiden muutos, ovat tuottaneet epävarmuutta ja haasteita kuntoutukselle. Turvallisuuden luomisen tarve kuntoutuksen avulla on korostunut uudenlaisella tavalla.

Tutkimuksessa on painotettu osallisuuden merkitystä kuntoutuksessa. Osallisuutta voidaan tukea esimerkiksi luomalla olosuhteita, joissa taloudellisen turvallisuuden lisäksi sosiaalinen turvallisuus lisääntyy. Tällöin kuntoutuja on osa yhteisöä sekä vuorovaikutuksessa eri toimijoiden kanssa.

Kuntoutuksessa tärkeää on se, että kuntoutujat voivat osallistua ja vaikuttaa omaan kuntoutusprosessiinsa sekä laajemmin yhteisöjen toimintaan. Kokemusasiantuntijuus, toipumisorientaatio ja erilaiset osallisuushankkeet ovat viime aikoina pyrkineet lisäämään kuntoutujien omia voimavaroja, kuulumisen ja kuunnelluksi tulemisen tunnetta ja siten kokemusta turvallisuudesta.

Työryhmään ovat tervetulleita esitykset, joissa lähestytään eri näkökulmista osallisuutta terveyteen, työ- ja toimintakykyyn sekä kuntoutukseen liittyen. Osallisuuden käsite ymmärretään laajasti ja sillä on lähikäsitteitä, kuten osallistuminen, toimijuus tai voimaantuminen. Myös muut kuin suoraan osallisuuteen liittyvät näkökulmat ovat tervetulleita. Esitykset voivat olla empiirisiä tai teoreettisia sekä erilaisia käytäntöjä esitteleviä. Ryhmässä pohditaan muun muassa seuraavia kysymyksiä: Miten osallisuus muodostuu kuntoutuksessa? Millaiset fyysiset ja sosiaaliset ympäristöt luovat turvaa ja osallisuutta toiminta- ja työkykyä tukevissa palveluissa? Miten turvata riittävät palvelut ja tulonsiirrot säästötoimista huolimatta? Miten kuntoutuksella vastataan terveyshaasteiden ja työmarkkinoiden muutokseen? Millaisia tulevaisuuden kysymyksiä kuntoutuspalveluihin ja -etuuksiin liittyy?

Työryhmän vetäjä:

Yrjö Mattila, tohtorikouluttava Helsingin yliopisto, yrjo.mattila@helsinki.fi

Työryhmän kuvaus:

Työryhmä käsittelee osa-aikaisteen, nollasopimuslaisten, alustatyöntekijöiden ja muiden
prekariaattiasemassa olevien työntekijöiden asemaa ja toimeentulomahdollisuuksia työsuhteessa, yrittäjinä tai työn ja sosiaaliturvan yhteensovituksessa. Sadat tuhannet suomalaiset työskentelevät osa-aikaisina, nollasopimuksilla tai ns. yrittäjinä saaden usein työstään vain pientä korvausta. Sosiaaliturva on vuoteen 2024 saakka paikannut työstä tai yrittäjyydestä saatuja tuloja asumistuella, sovitellulla työttömyyspäivärahalla ja toimeentulotuella.

Vuonna 2024 voimaan tulleet sosiaaliturvan leikkaukset ovat muuttaneet tilannetta. Asumistuen, työttömyysturvan ja toimeentulotuen heikennykset sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen maksujen korotukset ovat vaikeuttaneet etenkin yksinhuoltajaperheen taloutta. Samaan aikaan asenteet köyhiä suomalaisia kohtaan ovat koventuneet. Erityisesti valtiovarainministeriö keskeisenä valtion toimijana on pitkään vaatinut heikennyksiä vähätuloisten etuuksiin ja usein onnistunut tavoitteissaan.

Työ ei enää ole parasta sosiaaliturvaa työelämän pirstoutuneisuuden ja alhaisen palkkatason vuoksi. Moni kokoaikaista työtä tekevä voi olla tilastollisesti köyhä ja tarvitsee sosiaaliturvaa voidakseen selvitä välttämättömistä menoista. Tämä turva on olennaisesti heikentynyt vuoden 2024 leikkausten seurauksena. Perus- ja ihmisoikeuksien tarkoitus on turvata jokaiselle mahdollisuus kohtuulliseen elämään. Toteutuuko suoja enää tämän päivän Suomessa? Ovatko valtiontalouden tasapainottamispyrkimyksissä käytetyt keinot ohittaneet muut arvot, kuten perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten Suomelle asettamat velvoitteet?

Työryhmään ovat tervetulleita kaikki ne, joiden tutkimushankkeet koskevat työssäkäyvien köyhyyttä, työn ja sosiaaliturvan yhteen sovittamista toimeentulon turvaamiseksi, tehtyjen leikkausten vaikutuksia sekä perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vaikutusta Suomen sosiaaliturvaan.

Työryhmän vetäjät:

Marita Husso, Tampereen yliopisto, marita.husso@tuni.fi

Johanna Hietamäki, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, johanna.hietamaki@thl.fi

Leo Nyqvist, Turun yliopisto, leonyq@utu.fi

Sisko Piippo, Jyväskylän yliopisto, sisko.h.piippo@jyu.fi

Anniina Kaittila, Turun yliopisto, sairai@utu.fi

Työryhmän kuvaus:

Väkivalta demokratian haasteena ja arjen turvallisuuden kyseenalaistajana on noussut näkyväksi keskustelunaiheeksi yhteiskunnallisten kriisien, kuten pandemian, sotien ja ympäristöongelmien myötä. Sosiaalilainsäädäntö ja monet kansainväliset sopimukset velvoittavat lähisuhteissa, arjessa ja instituutioissa kohdattavaan väkivaltaan puuttumiseen. Tästä huolimatta väkivallan tunnistamisessa ja puheeksi ottamisessa palvelujärjestelmässä on edelleen merkittäviä haasteita. Myös sote-uudistus on lisännyt huolta väkivallan ja hoivan laiminlyöntien katveeseen jäämisestä ja arjen turvallisuuden murenemisesta.

Työryhmässä pohdimme, miten 2020-luvulla jäsennetään väkivaltaa yhteiskuntapoliittisena ja -teoreettisena kysymyksenä. Miten eri väkivallan muotoja käsitteellistetään ja määritellään, ja miten esimerkiksi turvallisuuden, digitalisaation ja kestävän hyvinvoinnin näkökulmia on hyödynnetty väkivaltaa koskevissa tutkimuksissa? Miten väkivallan eri muotojen yhteyksiä on mahdollista tunnistaa ja millaisia yhteiskuntapoliittisia toimenpiteitä arjen turvallisuudesta huolehtiminen ja väkivallan vastainen työ edellyttää? Työryhmään kutsutaan mukaan esityksiä, joissa käsitellään väkivallan eri muotoja ja niiden tutkimisen tapoja sekä väkivaltaan puuttumisen haasteita ja mahdollisuuksia arjessa, instituutioissa ja palvelujärjestelmissä. Toivotamme tervetulleiksi sekä teoreettisesti, menetelmällisesti että empiirisesti keskustelevia alustuksia.

Organizers:

Tiina Sotkasiira, University of Eastern Finland, tiina.sotkasiira@uef.fi

Meri-Tuuli Hirvonen, University of Eastern Finland, meri-tuuli.hirvonen@uef.fi

Working language: English and Finnish 

 Description of working group

The lived experience of the body, that is, our bodily sensations, perceptions and behaviours, is essential to the sense of security. Furthermore, embodied encounters with the material environment influence our relationship with the world and our trust on its continuance. As noted by Johnson (2018), when we navigate interpersonal relationships and learn about the characteristics associated with different groups of people, our bodies assist in creating and maintaining the power dynamics that can arise between us. Some bodies are securitized as objects of monitoring, for example.  Embodied in/securities are also expressed and experienced as care needs. However, the role of the body in reproducing in/security in everyday life is often overlooked.  

This working groups invites to unpack the notions of embodiment and security in order to explore the embodied ways in which individuals and communities struggle for their sense of security in the world of intersecting crisis. Sense of security, however, is typically understood in psychological terms and similarly, we tend to see the embodiment in individual terms. Yet these are profoundly social phenomena, even if they may be experienced individually or privately. We can as an example analyse embodied security as a relationship of power in a social setting. 

The aim of this working group is to address the implicit and explicit knowledge of, in and between bodies to inquire into the in/equality in the realities and experiences of security. We welcome diverse contributions that draw on embodied perspectives, experiences, and methods in various local, regional, national, and global contexts. We hope to invigorate discussion of the concepts, empirical findings and methodology, which have previously been overlooked, from a body-centered perspective. We look forward to sharing collegial ponderings of how-to bring body into the study of social and public policy. 

Reference: Johnson, Rae (2018) Embodied Social Justice. London and New York: Routledge. 

Työryhmän vetäjät:

Eeva Heikkinen, väitöskirjatutkija, Itä-Suomen yliopisto, eeva.heikkinen@uef.fi

Hanna-Mari Ikonen, apulaisprofessori, Jyväskylän yliopisto, hanna-mari.p.ikonen@jyu.fi

Satu Ojala, apulaisprofessori, Tampereen yliopisto, satu.ojala@tuni.fi

Työryhmän kuvaus:

Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä palkkatyöyhteiskunnan muodostumisen myötä kokoaikaisesta palkkatyöstä kehittyi eräänlainen turvan ja oikeuksien lähde, jonka perustalle myös suomalainen hyvinvointivaltio ja sosiaaliturvajärjestelmä on rakennettu. Suomessa kokopäiväiset ja kokoaikaiset työsuhteet ovat edelleen pääasiallinen työsuhdemuoto ja normi, mutta työntekijät myös liikkuvat työpaikasta toiseen sekä käyvät ajoittain työttöminä tai työvoiman ulkopuolella – toisin sanoen työmarkkinoiden reunamilla. 

Viime vuosina työllisyyden kasvu Suomessa on tapahtunut pääosin työmarkkinoiden reunamilla, ja kasvu on perustunut pääasiassa osa-aikaisen työn lisääntymiseen. Osa-aikaista, määräaikaista ja yrittäjätyötä oli syksyllä 2021 selvästi enemmän kuin samaan aikaan vuonna 2019 ennen koronapandemian alkua. Suomessa työmarkkinoiden reunamilla elää lähes miljoona ihmistä, kun mukaan lasketaan kuuluvaksi mm. määrä- ja osa-aikaisissa työsuhteissa, vakituisissa osa-aikasuhteissa, alustaloudessa ja nollatuntisopimuksilla työskentelevät, freelancerit, yksinyrittäjät ja muut itsensätyöllistäjät, työharjoittelijat, työttömät ja opiskelijat.  

Yhtenä nykyisten työmarkkinoiden murrosta määrittävänä piirteenä voidaan pitää jouston korostumista. Työelämän joustoa voidaan nähdä monella tapaa positiivisena kehityksenä ja hyödyttävän sekä talouskasvua, organisaatioita että työntekijöitä. Toisaalta joustavat työjärjestelyt on liitetty työelämän yleiseen epävarmistumiseen, työllä hankittavien ansioiden pienentymiseen sekä työelämän riskien siirtymiseen työnantajilta yksittäisten työntekijöiden harteille, jolloin työnteko tapahtuu usein ilman kollektiivisten sopimusten ja pysyvien työsuhteiden muodostamia turvakehiä. 

Työmarkkinoiden reunamilla tehtävä työ ei aina ole välttämättä pienituloista, epävarmaa tai laadultaan heikkoa. Se voidaan kokea omalle alalle tunnusomaiseksi ja mahdollistavan muun muassa perinteistä palkkatyötä joustavamman vapaa-ajan ja omaehtoisen työajan ja -paikan määrittelemisen elämäntilanteiden mukaan. Kuitenkin elämä työmarkkinoiden reunamilla saattaa osoittautua turvattomaksi, kun työelämän joustavuus ja vaihtelevuus tarkoittaa toimeentulon katkonaisuutta, köyhyyttä tai haasteita sosiaaliturvajärjestelmän rakenteissa. 

Tässä työryhmässä kysymme muiden muassa edellä kuvattujen teemojen kautta, miten turvata arki ja toimeentulo työmarkkinoiden reunamilla? Millaisena taloudellinen turvallisuus ja yhteiskunnan turvaverkot näyttäytyvät?  Miten työmarkkinoiden reunamille sijoittuva työ heijastuu vapaa-aikaan tai muuhun elämään? Millaista on olla joustava työntekijä? Kutsumme mukaan alustuksia, jotka voivat olla teoreettisia, menetelmällisiä tai empiirisiä. Esityskielenä voi olla suomi tai englanti.