MODY-diabetes

MODY-tyypin diabeteksen (maturity-onset diabetes of the young, (ORPHA 552) geneettistä tutkimusta suosittelemme tilanteissa, joissa todetaan suvussa dominantisti periytyvä diabetesmuoto, joka alkaa tavallisesti varhaisella iällä (alle 25 vuotta) ja jonka kliininen kuva ei sovi tyypin 1 diabetekseen. Yksittäisen MODY-tyypin diabeteksen geenivirheen määrittämistä suosittelemme myös tapauksessa, jossa lähisuvussa on aiemmin todettu MODY-tyypin diabetekseen johtava muutos.

Koska suomalaisesta väestöstä ei ole tehty laajamittaisia tutkimuksia MODY-diabeteksen esiintyvyydestä ja sitä aiheuttavista geenivirheistä, on vaikeaa arvioida, kuinka suuren osan MODY-diabeteksesta tämä seulontajärjestelmä kattaa. Suomalaisilla GCK-geenivirheet ovat yleisin MODY-diabeteksen syy, mutta kaikki väestöt huomioon ottaen valtaosassa tapauksia geenivirhe löytyy HNF1A-geenin alueelta, mikä selittää MODY-tapauksista keskimäärin n. 60 % eri maissa (Tsakiris and Iounnou, Nephrol J 2004). On todennäköistä, että geenien (HNF4A, GCK ja HNF1A) seulonta suomalaisilla selittää n. 85 % kaikista MODY-tapauksista.

MODY-tyypin diabetes voi aiheutua geenivirheestä ainakin 11 eri geenin alueella. Näistä tavallisimmat ovat HNF4A (hepatic nuclear factor-4 alfa, MODY1, OMIM 125850), GCK (glukokinaasi, MODY2, OMIM 125851) ja HNF1A (Hepatocyte nuclear factor 1-alpha, MODY3, OMIM 600496).
Harvinaisempia taudin aiheuttajia ovat geenivirheet seuraavissa geeneissä: PDX1 (MODY4, OMIM 606392), HNF1B (MODY5, OMIM 137920), NEUROD1 (MODY6, OMIM 606394), KLF11 (MODY7, OMIM 610508), CEL (MODY8, OMIM 609812), PAX4 (MODY9, OMIM 612225), INS (MODY10, OMIM 613370) ja BLK (MODY11, OMIM 613375).

UCP2-, SLC2A2-, SLC16A1-, PTF1A-, PDX1-, PAX4-, NEUROD1-, KLF11-, KCNJ11-, INS-, HNF4A-, HNF1B-, HNF1A-, HADH-, GLUD1-, GCK-, FOXP3-, EIF2AK3-, CEL-, BLK- ja ABCC8-geenien koodaavien alueiden sekvensointi-tutkimus sisältää 21 tunnettutun MODY-geenien sekvensoinnin ja deleetioanalyysin (lukuun ottamatta BLK-geeniä).

Alueet, joita tutkimus ei kata:
CEL-geeni, RefSeq-transkripti NM_001807 eksonit 1 ja 9-11, johtuen CELP pseudogeenistä ja eksonissa 11 sijaitsevasta noin 33 emäksen mittaisesta VNTR (Variable Number of Tandem Repeats)-alueesta.

Geenien koodaavien alueiden sekvensointiin käytetään uuden sukupolven sekvensointia (Next Generation Sequencing, NGS) tai perinteistä kapillaarisekvensointia. Deleetioanalyysit suoritetaan kapillaarisekvensointilaitteella MLPA-menetelmällä.