Polykystinen munuaistauti
Autosomissa dominantisti periytyvä polykystinen munuaistauti (ADPKD, NIH GeneReviews, ORPHA: 730) on maailman yleisin periytyvä munuaistauti, joka esiintyy n. yhdellä henkilöllä 400–1 000:sta. Sairastuneiden henkilöiden munuaisissa esiintyy kystia, joiden ilmaantumisikä vaihtelee. Polykystiseen munuaistautiin liittyy varhainen verenpaineen kohoaminen, myöhemmin vatsa- tai kylkikivut, hematuria, pyuria, virtsatietulehdukset ja kystien tulehtumisen vaara. Kystia esiintyy paitsi munuaisissa, myös maksassa, haimassa ja munasarjoissa. Sairaus voi johtaa vakavaan munuaisten vajaatoimintaan. Vaikean polykystisen munuaistaudin hoito on munuaisen siirto. Autosomissa resessiivisesti periytyvä polykystinen munuaistauti on harvinainen varhaislapsuuden munuais- ja maksasairaus (1/10 000–40 000 vastasyntynyttä). Sikiöllä tai vastasyntyneellä todetaan laajentuneet ja monirakkulaiset munuaiset sekä korkea verenpaine. Suuri osa sairastuneista kuolee keuhkojen vajaatoimintaan vastasyntyneenä.
Yleisimmin (yli 90%) autosomaalisesti dominantisti periytyvän polykystisen munuaistaudin aiheuttavat PKD1– (OMIM: 173900) ja PKD2 (OMIM: 613095) -geenivirheet. Kooltaan suuri PKD1-geeni (46 eksonia) sijaitsee kromosomissa 16 ja siinä on useita pseudogeenialueita eksoneissa 1–36, joka hankaloittaa geenidiagnostiikkaa. PKD2-geeni sijaitsee kromosomissa 4 eikä tässä geenissä ole pseudogeenialueita. Polykystisen munuaistaudin diagnostiikka tehdään tavallisesti kliinisin perustein, mutta geenidiagnostiikalla voidaan selvittää, onko kyseessä PKD1– vaiko PKD2 -geenivirheen aiheuttama sairaus.
Resessiivisesti periytyvä polykystinen munuaistauti johtuu yleisimmin PKHD1-geenivirheistä (AR-PKD, ORPHA: 731, OMIM: 606702).
Geenien koodaavat alueet monistetaan spesifisesti käyttäen ’Nested-PCR’-menetelmää (johtuen PKD1-geenin homologisesta pseudogeenistä) ja sekvensointiin käytetään uuden sukupolven sekvensointiteknologiaa (NGS) tai perinteistä kapillaarisekvensointia. Deleetioanalyysit suoritetaan MLPA-menetelmällä.