Rapuruton leviäminen Euroopassa

Rapuruton leviäminen Euroopassa on surullinen tarina tietämättömyyttä, välinpitämättömyyttä ja huonoja ratkaisuja epäonnistumisen paikkaamiseksi (Jussila ja muut 2021). Tarina on opettavainen, ehken, ja tarkempia yksityiskohtia voi lukea esimerkiksi Kari Kilpisen kirjasta Suomen rapu (myös tutustumalla oheiseen karttaan).

Rapurutto saapui Eurooppaan, ilmeisesti vahingossa, 1860-luvulla ja levisi nopeasti vilkkaan rapukaupan vuoksi Keski-Euroopan alueella ja saapui Suomeen 1890-luvulla. Rapuruton aiheuttamat tuhot herättivät suurta hämminkiä ja syitä raputuhoihin pohdittiin kiihkeästi. Ruotsalaiset ehtivät kieltää elävien rapujen tuonnin juuri kun Suomesta saapui viimeinen elävien jokirapujen erä, joka samalla toi tullessaan rapuruton Ruotsiin. Ikävä, epäonninen tapaus, joka osoittaa, että ruotsalaiset olivat jo siinä vaiheessa, 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikoihin ymmärtäneet rapuruton leviävän rapujen mukana.

Alla olevassa kartassa on esitelty rapuruton leviämistä Euroopassa, leviämisen ensimmäistä aaltoa, ja samalla arvioitu rapuruton mahdollisia kulkureittejä karkeasti. Ikävä totuus on, että huolimattomuus ja välinpitämättömyys on auttaneet tämänkin tuhoisan taudin leviämistä.

Norja, Brittein saaret ja Pyreneiden niemimaa olivat pitkään eurooppalaisten rapujen viimeisiä turvapaikkoja, sillä rapurutto levisi näille alueille selvästi muuta Eurooppaa myöhemmin. Ilmiselvinä syinä ovat olleet ilmeiset leviämisesteet, syrjäinen sijainti ja tiukka politiikka rapuruttoa levittävien vieraslajien osalta. Nämäkin suoja-alueet ovat nykyisin sekä rapuruton että rapuruttoa levittävien vieraiden rapulajien valtaamia. Norjassa tilanne on toistaiseksi parhaiten hallinnassa ja norjalaisilla on käytössä tehokeinot vieraiden rapulajien ja rapuruton torjunnassa, tosin edes tämän tehostetun taistelun lopputulosta on mahdoton ennustaa tässä vaiheessa.

Rapurutto on valitettavasti levinnyt Euroopassa  jo viimeisen 170 vuoden ajan lähinnä huolimattomuuden ja välinpitämättömyyden vuoksi. Ja leviää yhä, sillä koko Euroopan alueelta havaitaan tasaiseen tahtiin raputuhoja, joiden syyksi on voitu määrittää rapurutto. Suomessakin tavataan vuosittain rapurutuhoja, joiden syyksi on joko määritetty rapurutto tai sitä voidaan pitää todennäköisenä syynä. Jokaisen vesillä liikkujan, kalastajan ja ravustajan merkitys luonnontalouden hyvinvoinnin edistäjänä korostuu: älä levitä rapuruttoa, kiitos!