Synnynnäinen hyperinsulinemia
Synnynnäisen hyperinsulinemian (CHI-taudin) geneettistä tutkimusta suositellaan tilanteissa, joissa lapsella vastasyntyneenä tai ensimmäisten elinvuosien aikana todetaan pitkittynyt ei-ketoottinen hypoglykemia tai lähisuvussa on aiemmin todettu synnynnäiseen hyperinsulinemiaan johtava geenimuutos.
Tutkimuksissa seulotaan kaksi sulfonyyliureareseptori 1 -geenin (ABCC8, HHF1 OMIM 256450) suomalaista valtavarianttia, jotka selittävät noin 50 % kaikista suomalaisista tautitapauksista (Huopio et al. J Clin Endocrinol Metab 2002).
- NC_000011.9:g.17485004A>T, NM_000352.6:c.560T>A, NP_000343.2:p.Val187Asp, rs137852672
- NC_000011.9:g.17415842C>T, NM_000352.6:c.4516G>A, NP_000343.2:p.Glu1506Lys, rs137852671
Varianttien erottaminen toisistaan on tärkeää, koska niihin liittyvät sairauden ilmenemismuodot, hoitolinjat ja ennuste poikkeavat selvästi toisistaan.
Mikäli tutkitusta näytteestä ei löydy kumpaakaan valtavarianttia, voidaan tutkimusta jatkaa ABCC8– (SUR1, HHF1, OMIM 256450), KCNJ11– (KIR6.2, HHF2, OMIM 601820) -geenien sekvensoinnilla ja ABCC8-geenin deleetioanalyysillä sekä GCK -geenin (HHF3, OMIM 602485) sekvensoinnilla ja deleetioanalyysillä.
Harvinaisia synnynnäisen hyperinsulinemian aiheuttajia ovat muutokset seuraavissa geeneissä:
GLUD1 (OMIM 606762, HHF6),
HADH (OMIM 609975, HHF4),
HNF4A (OMIM 600281, HNF4),
UCP2 (Nature genetics, DOI: 10.1038/ng0397-269)
SLC16A1 (OMIM 610021, rasitukseen liittyvä hypoglykemia HHF7),
SLC2A2 (GLUT2) (OMIM 138160, SLC2A2),
PTF1A (OMIM 607194, PTF1A)
EIF2AK3 (OMIM 604032, EIF2AK3)
Valtavariantit analysoidaan TaqMan-menetelmällä. Geenien koodaavien alueiden sekvensointiin käytetään uuden sukupolven sekvensointiteknologiaa tai perinteistä kapillaarisekvensointia. Deleetioanalyysit suoritetaan kapillaarisekvensointilaitteella MLPA-menetelmällä.