Mikä on KEHUVA?

KEHUVA-lähestymistapa kehitettiin aluperin STM:n terveyden edistämisen määrärahasta rahoitetussa kolmevuotisessa (2017-2019) KEHUVA-hankkeessa (Kehonkuva hyvinvoinnin perustana). KEHUVA-hanke toteutettiin yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston, Helsingin yliopiston, Tampereen yliopiston ja Diakonissalaitoksen VAMOS-palveluiden kanssa.

KEHUVA-hankkeen alkaessa osa Vamos-palveluiden valmentajista aloitti omakohtaisen KEHUVA-prosessin. Valmentajien prosessiin sisältyi useita ruoka- ja kehoteemaisia työpajoja, jossa he kävivät läpi KEHUVA-koulutuksessa käytettyjä harjoitteita ja tutustuivat KEHUVA-toiminnan tausta-ajatteluun ja -teorioihin. Tämän lisäksi valmentajat syvensivät osaamistaan keho- ja itsearvostusteemoihin liittyen KEHUVA-hankkeen täydentävien menetelmien Voimauttava valokuvan tai SomeBody®-menetelmän avulla. Lue lisää SomeBody-menetelmästä.

Oman prosessinsa päätteeksi valmentajat lähtivät yhdessä KEHUVA-tiimin kanssa suunnittelemaan ja kehittämään KEHUVA-toimintaa Vamos-palveluiden piirissä oleville nuorille. Tämän työn myötä on kehitetty ja testattu suuri määrä erilaisia KEHUVA-teemaan liittyviä käytännön harjoituksia ja menetelmiä. Työn tulokset on koottu sähköiseen materiaalipankkiin.

Linkin takaa löytyvällä videolla KEHUVA-hankkeen hankekoordinaattorina toiminut Sanna Talvia ja hanketta vetänyt Leila Karhunen keskustelevat KEHUVA-hankkeesta ja mistä se sai alkunsa.

 

KEHUVA-lähestymistavassa yhdistetään erilaisia ruokaan, syömiseen, kehonkuvaan ja itsearvostukseen kohdistuvia työtapoja ja menetelmiä (ks. kuva alla).  Keskeistä kaikessa tekemisessä on nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen kokemus sellaisena kuin on.

Lähestymistavan kehitystyössä on hyödynnetty Terveyttä kaiken kokoisena-lähestymistapaa (Health At Every Size, HAES), joka keskittyy terveyden edistämiseen ja lihavuuteen liittyvien, erityisesti psyykkisten ongelmien vähentämiseen ja ennaltaehkäisyyn (Tylka et al. 2014). Mallin tavoitteena on tunne-elämän tasapainoisuuden ja fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen motivoimalla henkilöä edistämään hyvinvointiaan itsensä hyväksymisen kautta, erityisesti kehotyytyväisyyttä vahvistaen.

Aiemmissa tutkimuksissa HAES:iin perustuva lähestymistapa on parantanut itsetuntoa ja edistänyt myönteisen kehonkuvan kehittymistä (Smolak & Levine 2001, Bacon & Aphramor 2011). Muutosten on todettu olevan pysyvämpiä kuin perinteisessä painon laskua korostavassa ohjauksessa. Ravitsemustottumusten osalta HAES korostaa positiivista asennetta syömiseen, ruokavalion monipuolisuutta, kehon tarpeista lähtevää syömistä sekä säännöllistä ateriarytmiä. Nämä yhdessä muodostavat syömisen taidon (Satter 2007). Syömisen taito (engl. Eating competence) on ruokailuun sekä syömiseen liittyvä yhdysvaltalaisen tutkijan Ellyn Satterin kehittämä käsite (Stotts ja Lohse 2007).

KEHUVA-hankkeessa keskeisiä käsitteitä ovat itsearvostus ja itsemyötätunto, ruokasuhde, myönteinen kehonkuva, keholähtöinen syöminen ja ravitsemusymmärrys. Näitä kuvataan seuraavaksi tarkemmin.

Itsearvostus ja myötätunto

Kokonaisvaltainen terveyttä ja hyvinvointia edistävä syöminen lähtee itsearvostuksesta. Tämä on ollut yksi KEHUVAn keskeisimpiä lähtöajatuksia. Jos en arvosta itseäni, miksi haluaisin tehdä itselleni hyvää? Jos syömisen ja kehoon vaikuttamisen motiivina on tulla vasta tavoitellun muutoksen kautta arvostetuksi ja hyväksytyksi ihmisenä, voi polku viedä meidät ojasta allikkoon.

Itsearvostuksen lisäksi itsemyötätunto nähdään hankkeessa tärkeänä näkökulmana keho- ja ruokasuhteeseen.

Myötätunto itseä kohtaan koostuu kolmesta osatekijästä (Neff 2016):

1. 1. Ensimmäinen osatekijä on ystävällisyys itseä kohtaan: kohtelen itseäni hyväntahtoisesti ja ymmärtäväisesti, en arvostelevasti ja tuomitsevasti.

1. 1. Toinen osatekijä on yhteenkuuluvuuden kokemus: olemme kaikki epätäydellisinä ihmisiä, osa ihmiskuntaa. Epätäydellisyys ei erota meitä yksinäisyyteen, vaan yhdistää muihin ihmisiin.

1. 1. Kolmantena itsemyötätunnon osatekijänä on tietoinen läsnäolo: oman kokemuksen tietoinen ja puolueeton tarkastelu ilman, että yrittää vähätellä sitä olemattomaksi tai paisutella suuremmaksi kuin se todellisuudessa on.

Itsearvostuksen ja itsemyötätunnon voi nähdä myös kolikon kahtena puolena: itsearvostus keskittyy siihen, mikä tuottaa meille iloa ja nautintoa, itsemyötätunto siihen, mikä tuottaa meille surua ja kärsimystä. Itsearvostuksen valokeilassa ovat vahvuutemme, itsemyötätunto auttaa meitä elämään heikkouksiemme kanssa. Itsemyötätuntoinen mieli auttaa meitä uskomaan, että meidän ei tarvitse olla täydellisiä, jotta voimme pitää itsestämme, eikä elämän tarvitse olla tietyllä tolalla, jotta voimme olla tyytyväisiä.

Ruokasuhde

Ruokasuhde ymmärretään KEHUVAssa ruokasuhteen viitekehyksen (Talvia & Angle 2018) kautta. Ruokasuhteen viitekehyksen (Talvia & Angle 2018) lähtökohtana on ajatus syömisen moninaisuudesta ja kietoutumisesta osaksi ihmisen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista elämää. Taustalla on myös pyrkimys jäsentää ravitsemuskasvatusta erilaisten ruokasuhteiden kohtaamisena ja dialogina. Meillä jokaisella on ruokasuhde, niin ammattilaisella kuin asiakkaalla, aikuisella ja lapsella. Ruokaan liittyvissä vuorovaikutustilanteissa erilaiset ruokasuhteemme voivat synnyttää jännitteitä ja väärinymmärtämistä. Viitekehyksen käyttö kytkeytyy tapaan tarkastella syömistä uteliaasti, rehellisesti, hyväksyvästi ja armollisesti, oli kyseessä sitten oma tai toisen syöminen. Lue lisää ruokasuhteesta.

Myönteinen kehonkuva

Myönteisen kehonkuvan (positive body image) viitekehyksen rakentaminen pohjaa näkemykseen, jonka mukaan aiemmin on keskitytty tarkastelemaan liian yksipuolisesti vain kehotyytymättömyyttä (Tylka ja Wood-Barcalow 2015). On esitetty, että jos pyritään ainoastaan vähentämään kehotyytymättömyyttä, voidaan parhaimmillaankin edistää vain neutraalia kehonkuvaa. Tällöin asenne omaa kehoa kohtaan muuttuisi pahimmillaan vain kehon inhoamisesta sen sietämiseen.

Myönteisen kehonkuvan tutkimus nojaa vahvasti vahvuuksiin perustuviin psykologian suuntauksiin (Tylka & Wood-Barcalow 2015). Näitä suuntauksia ovat humanistinen psykologia, positiivinen psykologia ja ohjauksen psykologia. Myönteiseen kehonkuvaan liitetään usein kehoarvostus (body appreciation) ja tätä käytetään toisinaan myös synonyymina myönteiselle kehonkuvalle. Kehoarvostus voidaan käsittää myös myönteisen kehonkuvan yhdeksi ulottuvuudeksi.  Avalos ja kumppanit (2005) ovat määritelleet kehoarvostuksen kehon hyväksymisenä, kehon myönteisenä arviointina ja huolen pitämisenä kehosta sekä kulttuuristen kauneusihanteiden laajentamisena kapeista kulttuurisista kauneusihanteista laajemmalle (Avalos ym. 2005).

Myönteinen kehonkuva ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi koko ajan olla tyytyväisiä kaikkeen omassa kehossamme (Tylka ja Wood-Barcalow 2015). Samaan aikaan voi sekä arvostaa omaa kehoaan että olla ainakin jollain tasolla tyytymätön siihen. Myönteinen kehonkuva ei myöskään rajoitu pelkästään ulkonäköön, vaan kiinnittää huomiotamme myös muihin kehollisiin ulottuvuuksiin, kuten kehon toiminnallisuuteen.

Keholähtöinen syöminen

KEHUVAssa keholähtöisellä syömisellä tarkoitetaan kehon tarpeiden tunnistamista ja syömistä niiden ohjaamana. Keholähtöinen syöminen on esillä monessa viime vuosina tutuksi tulleessa hyvän syömisen hahmottelussa: intuitiivisessa syömisessä, tietoisessa syömisessä ja Syömisen taidossa (engl. Eating Competence, Satter 2007). Myös Myönteisen kehonkuvan viitekehyksessä yksi ulottuvuuksista on oman kehon tarpeiden huomioiminen.

Fysiologiset nälän ja kylläisyyden tuntemukset kehossa liittyvät vahvasti syömiseen. Ne ohjaavat meitä ihannetilanteessa syömään kehomme tarpeita vastaavasti – ei liikaa, muttei myöskään liian vähän. Kehon viestien tunnistamista haastaa kuitenkin monia asia: olemme syöneet niin pitkään muiden kuin oman kehomme viestien ohjaamina, ettemme enää tunnista nälkää tai kylläisyyttä; jatkuva ruokamainonnan ja -tarjonnan tulva altistaa meidät tiuhaan ruokaärsykkeille; syömiseen liittyvät normatiiviset ajatukset (mitä ajattelemme ”oikeanlaisesta syömisestä”) ja tunteet ohjaavat meitä syömään siten, että ohitamme kehomme todelliset tarpeet.

Ravitsemusymmärrys

KEHUVAssa ravitsemusymmärryksen katsotaan olevan yksilön kykyä omaksua ravitsemukseen ja ruokaan liittyvää tietoa niin syvällisesti, että hän osaa eri tilanteissa arvioida, soveltaa ja hyödyntää sitä.

Miksi ravitsemusymmärrys on tärkeää?

• • Nykyisen kaltaisessa yltäkylläisessä ruokaympäristössä kehon viestit häiriintyvät helposti, ts. tarvitsemme kehon viestien lisäksi myös ruokaan ja ravitsemukseen liittyvää tietoa arvioidessamme esim. ruoan laatua tai ateriarytmiämme.

• • Ruokaan ja ravitsemukseen liittyvää tietoa on tarjolla valtavasti, mutta se on usein puutteellista, sirpaleista ja ristiriitaista.

• • Osa ihmisitä kokee ”terveellisen syömisen” infoähkyä, osa on aiheesta kovin hämmentynyt (”yksi asiantuntija sanoo yhtä, toinen toista”)

• • Rittävän ravitsemusymmärryksen turvin yksilö pystyy navigoimaan tiedon sirpaleisuuden, ristiriitaisuuden ja informaatiotulvan keskellä.

Kirjallisuus

Avalos L, Tylka T, Wood-Barcalow N. The Body Appreciation Scale: Development and psychometric evaluation. Body Image 2005;2:285–297

Bacon, L. and Aphramor, L. (2011) Weight Science: Evaluating the Evidence for a Paradigm Shift. Nutrition Journal, 10, 2891-2903.
http://dx.doi.org/10.1186/1475-2891-10-9

Neff, K. (2016) Itsemyötätunto. Luovu itsesi soimaamisesta ja löydä itsevarmuutesi. Helsinki: Viisas elämä

Satter E. (2007) Eating Competence: Definition and Evidence for the Satter Eating Competence Model. J Nutr Educ Behav 2007;39:142–153

Smolak, L., & Levine, M. (2001). Body image in children. In J. K. Thompson & L. Smolak (Eds.), Body image,eating disorders, and obesity in youth: Assessment, prevention, and treatment (pp. 41–66). Washington, DC: American Psychological Association.

Stotts J. L, Lohse B. (2007) Eating competence level of low-income adults advocates for attention to intervention development. .J Nutr Educ Behav. 2007;39:S39.

Tylka T. L et al. (2014) The weight- inclusive versus weight-normative approach to health: evaluating the evidence for prioritizing well-being over weight loss. J Obes 2014; 2014: 983495.

Tylka T, Wood-Barcalow N. (2015). The Body Appreciation Scale-2: Item refinement and psychometric evaluation. Body Image 2015;12:53–67

Materiaalipankki sisältää hyväksi havaittuja harjoituksia, joita on kehitetty ja testattu KEHUVA-hankkeen aikana. Osa harjoituksista on KEHUVA-hankkeessa syntyneitä ja osa jo olemassa olevia harjoituksia tai niistä muokattuja versioita. Pääset materiaalipankkiin alla olevan linkin kautta.

KEHUVA-hankkeen materiaalipankki (avautuu uudessa välilehdessä)

Tutustu myös KEHUVA-lähestymistapaan pohjautuviin materiaaleihin ja työkaluihin Elämänlaatua ruuasta -sivulla.

KEHUVA-hankkeessa kerättiin kyselyaineisto (N=75) Vamos-toiminnassa mukana olleilta 16-29 -vuotiailta nuorilta kuudessa eri kaupungissa. Tutkimuksessa selvitettiin vastaajien itsetuntoa, kehonkuvaa ja syömisen taitoa. Itsetuntoa arvioitiin Rosenbergin itsetunto -kyselyllä (RSES), kehonkuvaa myönteisen kehonkuvan kyselyllä (BAS-2) ja syömisen taitoa Satter Eating Competence Inventory (ecSI 2.0) -kyselyllä. Lisäksi nuoret vastasivat tyytyväisyyttä elämän eri osa-alueisiin kartoittavan Vamoksen vaikuttavuustutkimuksen. Tutkimustulokset löytyvät tiivistettynä alla olevasta ”KEHUVA-tuloksia tiiviisti” -tiedostosta.

kehuva_tulokset_tiiviisti

KEHUVA-hankkeessa kerättyä aineistoa hyödynnettiin myös useassa hankkeen aikana tehdyssä Pro gradu -tutkielmassa. Löydät nämä ja muut hankkeeseen tehdyt opinäytetyöt julkaisut-sivulta.

KEHUVA- hankkeessa kehitettiin ammattilaisille kohdistettu koulutuspaketti. Koulutuksessa tutustuttiin KEHUVA-hankkeessa kehitettyyn työotteeseen ja toiminnallisiin menetelmiin, joiden avulla nuorten tasapainoista ja terveyttä edistävää suhtautumista omaan kehoon ja syömiseen voidaan vahvistaa. KEHUVA-koulutusta järjestettiin sekä yhden päivän kestävinä lähikoulutuksina ympäri Suomea että verkkokoulutuksen muodossa.

Koulutuksessa pyydettiin koulutukseen osallistuneita henkilöitä täyttämään alku- sekä loppukysely. Kyselyistä muodostuneesta aineistosta tuotettiin kuvailevaa tietoa koulutuksen hyödyistä ja vaikutuksista. Tulokset löytyvät tiivistettynä alla olevasta ”KEHUVA-tuloksia tiiviisti” -tiedostosta.

KEHUVA-hankkeen päätösseminaari järjestettiin lokakuussa 2019 Helsingissä G Livelabissa. Päätösseminaarissa kuunneltiin neljä nuorten audiodokumenttia yhdessä seminaariin osallistuneiden kanssa. Tämän jälkeen dokumenttien herättämien ajatusten pohjalta käytiin kiinnostavia keskusteluja. Tilaisuus äänitettiin ja se on kuunneltavissa kahdessa osassa.

Päätösseminaarin 1. osan ohjelma

Seminaarin avaus: Leila Karhunen, Itä-Suomen yliopisto

KEHUVAn työotteen ydin: Sanna Talvia, Itä-Suomen yliopisto

Audiodokumenttien lyhyt esittely: audiodokumentaristi Katarina Blomqvist

Seminaaridokumentti 1: Sumea laikku

Yhteinen keskustelu dokumentin pohjalta

Seminaaridokumentti 2: Solmukohdassa

Yhteinen keskustelu dokumentin pohjalta

Alla olevan linkin kautta pääset kuuntelemaan seminaaritallenteen ensimmäisen osan.

Päätösseminaarin 2. osan ohjelma

Seminaaridokumentti 3: Vähän sanoja

Yhteinen keskustelu dokumentin pohjalta

Seminaaridokumentti 4: Muista ne kädet

Yhteinen keskustelu dokumentin pohjalta

Myönteinen kehonkuva osana KEHUVA-lähestymistapaa: Sanna Talvia

Keskustelua kehosta, ruuasta ja nuorista:

Raisa Valve, Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä

Juho Saari, Tampereen yliopisto

Mia Oksa, Diakonissalaitos

Loppusanat: Leila Karhunen

Alla olevan linkin kautta pääset kuuntelemaan seminaaritallenteen toisen osan.