Working groups

Daria Krivonos, University of Helsinki, [email protected]  

Laura Mankki, University of Eastern Finland, [email protected]  

Marxist and socialist feminist theory form a key strand of the feminist movement for social change. From the beginning, one of the central theoretical questions has been how to analyse the oppression of women under capitalism. A core insight of Marxist feminist scholarship concerns the socially constructed separation between productive, waged labour and the sphere of non-productive labour. In addition, Marxist feminist approaches do not only address the oppression of gender and class, or capitalism and patriarchy but also attend to intersecting systems of domination and oppression such as racism, colonialism, and speciesism. In this workshop, we are interested in exploring what happens to class analysis when other systems of oppression and hierarchy (e.g. race, colonialism, gender) are taken seriously. What happens to gender when analyses of “women” fail to capture the multiple, gendered dimensions of capitalist exploitation? How is capitalist value accumulation enabled through the framing of certain forms of work as “unproductive” and undeserving of payment? How does a more-than-human and new materialist perspectives challenge and open new analytical pathways for feminist Marxist thinking on rights, wrongs, and resistance? We invite both empirical and theoretical contributions that engage with Marxist feminist theory, feminist analyses of labour, and human and more-than-human struggles in these precarious times. 

Working language: English  

Suvi Pihkala, University of Oulu, [email protected] 

Tiina Lempinen, University of Oulu, [email protected] 

This working group invites contributions that explore creative practice such as material-affective, vernacular, and communal creativity as feminist knowledge-making and care. Creativity emerges in practices of storytelling, crafting, embodied, material and affective attunements, minor enactments of care, and shared acts of improvisation and reimagination (e.g. Hickey-Moody et al., 2025). These often ordinary, overlooked, or intimate practices play a vital role in carrying, circulating, and mobilizing collective forms of care, imagination, and resistance. Creative ways of knowing can also unsettle normative modes of knowing and doing both in research and everyday lives by disturbing binary logics, hierarchies and sedimented power relations, and by opening fleeting moments through which change becomes possible (Barad, 2007; Manning, 2016). Drawing on feminist thinkers such as Donna Haraway (2016) and Rosi Braidotti (2019), we ask how can these creative ways of knowing cultivate affirmative, relational, and ethical alternatives within contemporary times marked by multiple interconnected crises. 

We welcome theoretical, conceptual, methodological, empirical, artistic, and practice-based contributions that examine creative practices as modes of feminist knowing and care. Centering lived forms of creativity as ethical and epistemic practices, we ask where does everyday creativity emerge, what forms can it take, what does it do – affectively, politically, materially – and how are these practices mobilized in feminist research? Possible themes include material-affective or craft-based forms of knowledge; the potentials of everyday creative practices in feminist research; and explorations of what worlds such practices enact. We also encourage contributions that engage creatively in their methods or modes of presentation. 

Contributions can be in both English and Finnish. 

Kutsumme työryhmään esityksiä, jotka tarkastelevat erilaisia materiaalis-affektiivisia, arkisia ja yhteisöllisiä luovia käytänteitä feministisen tietämisen ja hoivan tapoina.  Työryhmän kutsuma luovuus voi ilmetä esimerkiksi tarinankerronnassa, käsitöissä, materiaalisissa, ruumiillisissa ja affektiivisissa virittäytymisissä, hoivan pienissä eleissä sekä jaetuissa uudelleenkuvittelun teoissa (Hickey-Moody ym. 2025). Nämä usein tavanomaiset, huomaamattomat ja pienet käytännöt kantavat, kierrättävät ja liikuttavat kollektiivisia hoivan, mielikuvituksen ja vastarinnan muotoja. Luovat tietämisen tavat voivat myös taivuttaa normatiivisia tapoja tietää häiritsemällä binaarista logiikkaa, hierarkioita ja valtasuhteita tutkimuksen ja arjen erilaisissa konteksteissa. Nyrjäyttämällä totuttua ne avaavat mahdollisuuksia muutokselle ohikiitävissä arkisissa hetkissä (Barad, 2007; Manning, 2016). Muun muassa Donna Harawayn (2016) ja Rosi Braidottin (2019) ajattelua seuraten kysymme, miten luovat tietämisen tavat voivat häiritä jähmettävää normatiivista ajattelua ja luoda affirmatiivisia, relationaalisia ja eettisiä vaihtoehtoja nykyhetkessä, jota leimaavat moninaiset toisiinsa kytkeytyvät kriisit. 

Toivotamme tervetulleiksi teoreettiset, käsitteelliset, metodologiset, empiiriset ja taiteelliset esitykset, jotka tarkastelevat luovia käytänteitä eettisinä ja epistemologisina kysymyksinä tai tutkailevat millaisia muotoja ne voivat ottaa, mitä ne tekevät – affektiivisesti, poliittisesti, materiaalisesti – ja miten ne ovat osa feministisiä tietämisen ja hoivan käytänteitä. Mahdollisia teemoja ovat esimerkiksi materiaaliset, affektiiviset ja käsityöpohjaiset tietämisen tavat ja arjen luovuus erilaisissa konteksteissa, ajoissa ja paikoissa; niiden potentiaalit, sekä sen tarkastelut millaisia maailmoja tämänkaltaiset luovat käytännöt tuottavat. Toivotamme lämpimästi tervetulleeksi myös erilaiset luovat kontribuutiot ja esitysformaatit. 

Työryhmään voi esittää kontribuutioita suomeksi tai englanniksi.  

Lähteet: 

Barad, K. (2007) Meeting the Universe Halfway: Quantum Physics and the Entanglement of Matter and Meaning. Durham: Duke University Press. 

Braidotti, R. (2019). Posthuman knowledge. Cambridge: Polity. 

Haraway, D. J. (2016). Staying with the trouble: Making kin in the Chthulucene. Duke University Press. 

Hickey-Moody, A., Pihkala S, Coombs, G and Willcox M (Eds.) (2025), New Materialist Affirmations: Creative Research Interventions in Methods and Practice. Edinburgh University Press. 

Manning, E. (2016) The Minor Gesture. Durham: Duke University Press. 

Sara McHaffie, Northumbria University [email protected] 

Antu Sorainen, University of Helsinki, [email protected]  

This workshop takes epistemic (in)justice as a theoretical problem and a material condition, asking how feminist, queer, crip and neurodivergent ways of knowing are silenced, reclaimed, and transmitted. When considering unspoken and in/visible legacies and inheritance, we ask whose knowledge counts as truth, and who gets to inherit resources. 

We celebrate the wealth of archival resources from which we can explore and analyse genealogies of revolution(aries) such as subversive quilters. Who can lay claim to the inheritance of cultural memory of marginalised epistemologies such as those of (proto)queer and/or feminist activists? What constitutes an archive? Can we include accounts of creative resistance? How are (proto)queer and feminist epistemologies coded within archives and which approaches can be taken to decode them? 

We draw on Nancy Fraser’s multidimensional justice to consider justice regarding inheritance, Anjali Arondekar’s abundance of the archive, and Sarah Schulman’s understanding of cultural memory as an active social process. We contemplate complicity of self in erasure of marginalized knowledge even among those who resist. 

Inheritance is our connecting thread: not only legal or economic transfer but psychic and cultural lineage, the knowledge practices passed on, stolen, or reclaimed outside dominant institutions. We welcome theoretical, empirical, and practice-based contributions on epistemic justice, crip and neurodivergent epistemologies, queer and feminist inheritance, and creative methods as practices of epistemic reclamation. 

Language: English 

Julius Hokkanen, [email protected] 

Katariina Mäkinen, [email protected] 

Ella Poutiainen, [email protected] 

Hanna Ylöstalo, [email protected] 

Työryhmässä tarkastelemme feminismiä osana muuttuvaa media- ja protestikulttuuria. Vaikka feminismi on säilynyt kriittisenä yhteiskunnallisena liikkeenä, siitä on tullut 2000-luvulla myös vaikuttajien, yritysten ja julkisuuden henkilöiden omaksuma identiteetti ja ihmisiä eettisesti ohjaava tunne tai sitoumus. Tutkimuksessa aihetta on käsitelty esimerkiksi kollektiivisen toiminnan hiipumisena ja feminismin yksilöllistymisenä. Samalla huoli feminismin kriittisen kärjen katoamisesta on kasvanut, kun kulutus- ja populaarikulttuurin on nähty kaappaavan feminismin. Myös aktivistien kokemuksiin on kohdistettu kiinnostusta, kun feminististen päämäärien moninaisuus on alkanut tuottaa ihmisissä painetta tehdä aktivismia ”oikein”. Aihepiiri herättää hankalia mutta elimellisiä kysymyksiä feminismin ja feministisen toiminnan olemuksesta. Kun talous, politiikka ja kulttuuri sulautuvat vankemmin yhteen, protestien muoto ja ihmisten suhde protesteihin vaikuttaa siis myös muuttuvan. Kutsummekin työryhmän pohtimaan, millä tavoin feminismi muuttuu ja mitä muutoksista seuraa. Esityksissä voidaan pohtia esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: millainen rooli alustoilla ja (visuaalisella) kulttuurilla on feminismin muutoksessa; millainen on eettisen kokemuksen ja sitoumuksen suhde konkreettiseen poliittiseen toimintaan ja aktivismiin; mikä on kokemuksen merkitys mediakulttuurissa, jossa poliittisten oikeuksien ja tunnustuksen hakeminen rajatuille viiteryhmille saavat rinnalleen jatkuvan vaateen solidaarisuudesta ja intersektionaalisuudesta; mikä kannattelee feminististä aktivismia ja aktivisteja kulttuurissa, jossa kurjuutta nähdään ja todistetaan yhä enemmän; entäpä millaista roolia feministisen liikkeen sisäiset ristiriidat näyttelevät tilanteessa, jossa liike on samanaikaisesti eettiseltä sitoumukseltaan yhtenäinen mutta tosiasiallisesti pluralistinen? 

Työryhmän esitykset voivat käsitellä esimerkiksi yllä mainittuja kysymyksiä, mutta kaikenlaiset empiiriset, teoreettiset ja ei-akateemiset esitykset, jotka käsittelevät feminismin nykymuotoja, muutosta ja ristiriitoja, ovat tervetulleita. Kannustamme kaikissa uravaiheissa olevia ihmisiä osallistumaan työryhmään. 

Esitykset voivat olla suomen, ruotsin tai englannin kielellä. 

Outi Puukko, Helsingin yliopisto, [email protected] 

Aino Koskenniemi, Helsingin yliopisto [email protected] 

Feministisen tutkimuksen ja kritiikin rikas perinne on avannut näkökulmia teknologiaan kytkeytyvien valtasuhteiden purkamiseen ja toisintekemisen mahdollisuuksiin. Näitä näkökulmia yhdistyy tämän hetken monimuotoisessa liikehdinnässä vaihtoehtoisten teknologioiden kehittämisestä datafeministisiin kieltäytymisiin ja vallitsevien tekoälydiskurssien vastustamiseen. Digitaalisten oikeuksien kentällä feministinen, ekologinen ja dekolonialistinen aktivismi on synnyttänyt vaatimuksia uusista kollektiivisista oikeuksista sekä kohdistanut kritiikkiä teknologis-taloudellisen mielikuvaston tuottamaan ja uusintamaan epäoikeudenmukaisuuteen. Usein feministinen teknologiakritiikki pyrkii tekemään näkyväksi teknologian materiaalisuuden ja kytkökset ruumiillisuuteen ja nostaa esiin toisinolemisen ja -tekemisen tapoja. Teknologista autoritaarisuutta haastavat feministiset vaihtoehdot voivat luoda toivoa tulevaisuuksista, joissa teknologioille hahmottuu perustavanlaatuisella tavalla toisenlainen rooli.  

Tässä työryhmässä kutsumme kanssatutkijoita kaikista uravaiheista hahmottamaan feministisen teknologiakritiikin, aktivismin ja oikeuksien moninaisia yhtymäkohtia sekä niiden avaamia toisinolemisen mahdollisuuksia. Tervetulleita ovat kaikki aiheisiin liittyvät teoreettiset, metodologiset ja empiiriset esitykset, jotka voivat pohtia esimerkiksi feministisin linssein datainfrastruktuureja ja niihin liittyvää aktivismia, teknologioiden ruumiillisuutta ja materiaalisuutta tai käsitellä digitaalisten oikeuksien artikulointia osana feministisiä kamppailuja. Esitykset voivat olla tutkimusprosessin eri vaiheista, ideoista tuloksiin. 

Esitysten kieli voi olla suomi tai englanti.

Työryhmän vetäjät:  

Freja Högback (ÅA) [email protected] 

Kuura Irni (HY) [email protected] 

Tiina Ollila (TY) [email protected] 

Helinä Ääri (OY) [email protected] 

Lämpimästi tervetuloa pohtimaan kanssamme feministisen tutkimuksen ja kriittisen eläintutkimuksen kohtaamispisteitä. Mitä oikeudet, vapaudet, vääryydet ja vastarinta merkitsevät, kun muunlajiset eläimet otetaan huomioon feministisessä tutkimuksessa? Paperit voivat käsitellä teemaa monesta näkökulmasta, esimerkiksi seuraavista: 

• eri alkuperäiskansojen eläinsuhde ja veganismi 

• saamelainen eläinsuhde ja suomalainen kolonialismi 

• ihmisryhmien epäinhimillistäminen ja eläimellistäminen osana rasismia, kolonialismia sodankäyntiä ja kansanmurhia 

• marginalisoidut ihmisryhmät ja teurastamotyö 

• kriittinen valkoisuustutkimus ja eläinoikeusliike 

• muunlajisten eläinten rooli egalitaristisissa yhteiskunnissa ja antikolonialistisessa ja antinationalistisessa kamppailussa 

• ekofeministinen hoivaetiikka ja monilajinen hoiva 

• feministiset näkökulmat eläinoikeusteoriaan 

• de- ja postkoloniaali feminismi, kolonialismin kritiikki ja muunlajiset eläimet 

• antirasistiset näkökulmat kriittiseen feministiseen eläintutkimukseen 

•  ruokajärjestelmän muutokset ja vegaanius 

• vegaanius intersektionaalisena, poliittisena kysymyksenä 

• radikaali ja materialistinen ekofeminismi 

• queer- ja/tai transtutkimuksellinen ekofeminismin ja/tai kriittisen eläintutkimuksen uudelleenajattelu 

• muunlajisten eläinten oikeuksien edistäminen tutkijana 

• eläinpolitiikan ja eläinetiikan suhde 

• muunlajisiin eläimiin kohdistuva väkivalta ja muunlajisten eläinten vastarinta 

Esitelmät voivat olla suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Myös etäosallistumismahdollisuus. 

Presentations in English are also welcome. Possibility for remote participation also. 

Presentationer på svenska är också välkomna. Möjligt att deltaga på distans 

Feminist Research on Animal Rights and Resistance
Facilitators: Freja Högback (ÅA), Kuura Irni (HY), Tiina Ollila (TY), Helinä Ääri (OY) 

Warmly welcome to explore with us the intersections of feminist research and critical animal studies. What do rights, freedoms, injustices, and resistance mean when nonhuman animals are taken into account in feminist research? The papers can address this theme from various perspectives, including the following:

  *   Animal relations, Indigenous peoples and veganism
  *   The Sámi relationships with animals and Finnish colonialism
  *   The dehumanisation and animalisation of human groups as part of racism, colonialism, warfare and genocide
  *   Marginalised human groups and slaughterhouse work
  *   Critical whiteness studies and the animal rights movement
  *   The role of nonhuman animals in egalitarian societies and in anti-colonialist and anti-nationalist struggles
  *   Ecofeminist ethics of care and multispecies care
  *   Feminist perspectives on animal rights theories
  *   De- and postcolonial feminism, critiques of colonialism, and nonhuman animals
  *   Anti-racist perspectives in critical feminist animal studies
  *   Changes in food systems and veganism
  *   Veganism as an intersectional, political issue
  *   Radical and materialist ecofeminism
  *   Reconsidering ecofeminism and/or critical animal studies from queer and/or trans studies perspectives
  *   Advocating for the rights of nonhuman animals as a researcher
  *   The relationship between animal politics and animal ethics
  *   Violence against nonhuman animals and resistance by nonhuman animals 

Feministisk forskning om djurs rättigheter och motstånd 

Facilitatorer: Freja Högback (ÅA), Kuura Irni (HY), Tiina Ollila (TY), Helinä Ääri (OY) 

Varmt välkomna att utforska skärningspunkten mellan feministisk forskning och kritiska djurstudier. Vad betyder rättigheter, friheter, orättvisor och motstånd när icke-mänskliga djur beaktas inom feministisk forskning? Presentationerna kan behandla temat från ett flertal olika perspektiv, till exempel: 

• Människa-djurrelationer, ursprungsbefolkningar och veganism 

• Samernas relationer med djur och finländsk kolonialism 

• Avhumanisering och animalisering av mänskliga grupper som en del av rasism, kolonialism, krigföring och folkmord 

• Marginaliserade människogrupper och slakteriarbete 

• Kritiska vithetsstudier och djurrättsrörelsen 

• Icke-mänskliga djurs roll i egalitära samhällen samt i antikoloniala och antinationalistiska kamper 

• Ekofeministisk omsorgsetik och flerartsomsorg 

• Feministiska perspektiv på djurrättsteori 

• De- och postkolonial feminism, kritik av kolonialism och icke-mänskliga djur 

• Antirasistiska perspektiv inom kritiska feministiska djurstudier 

• Förändringar i livsmedelssystem och veganism 

• Veganism som en intersektionell, politisk fråga 

• Radikal och materialistisk ekofeminism 

• Omprövning av ekofeminism och/eller kritiska djurstudier från perspektiver av queer- och/eller transstudier 

• Att förespråka icke-mänskliga djurs rättigheter som forskare 

• Sambandet mellan djurpolitik och djuretik 

• Våld mot icke-mänskliga djur och icke-mänskliga djurs motstånd 

Marianna Muravyeva, University of Helsinki, [email protected] 

Kris Clark, University of Helsinki 

Didem Unal Abaday, University of Helsinki 

Yuliya Brin, University of Helsinki 

In recent years, the global resurgence of authoritarian politics has profoundly reshaped debates on gender and human rights. Authoritarian regimes frequently instrumentalize gender norms, sexuality, and family policies to consolidate power, restrict civil society, and legitimize illiberal governance. Such dynamics can include anti-gender movements, restrictions on reproductive and LGBTQ+ rights, and the suppression of feminist and human-rights activism. 

This working group invites interdisciplinary contributions examining the complex relationship between gender, human rights, and authoritarianism. We are particularly interested in research that explores how gendered narratives and policies operate within authoritarian political projects, as well as how activists, scholars, and communities resist or contest these developments. Possible topics include the erosion or reconfiguration of gender-related rights, feminist and queer resistance under authoritarian conditions, gendered forms of repression and surveillance, and the role of transnational actors and institutions in defending or challenging rights. 

The working group welcomes theoretical, methodological, and empirical contributions from diverse disciplinary perspectives, including gender studies, political science, sociology, legal studies, anthropology, and related fields. By bringing together scholars examining different geographical contexts and forms of authoritarian governance, the session aims to foster dialogue on the changing patterns of rights, injustices, and resistance shaping contemporary gender politics. 

Language: English 

Panel Organisers:  

Prof. [email protected] 

Dos. [email protected] 

Dos. [email protected] 

MSoc. [email protected] 

Panel Proposal by the Extremisms Research Network at the Faculty of Arts,  

University of Helsinki 

Language: English, Finnish 

Abstract  

Extremist movements have long mobilised gender and sexuality as central organising logics. They treat these not as incidental features of ideology, but as constitutive elements of political frameworks. In Nazi Germany, the regime enforced sexual and gender norms through state violence. Contemporary anti-gender movements pursue transnational campaigns around queer rights and reproductive politics. Across these contexts, a recurring concern emerges: the regulation of bodies, kinship, and social reproduction in relation to imagined ethnic, national, or civilisational orders. 

Recent developments in Europe illustrate these dynamics. In Poland, some municipalities declared so-called “LGBT-free zones,” framing sexual minorities in exclusionary terms. In several cases, these areas overlapped with locations used as Jewish ghettos during World War II. Many of these measures were later withdrawn or invalidated following legal and political challenges. In Hungary, Fidesz, led by Viktor Orbán, has advanced legislation restricting the public representation of LGBTQ+ identities within broader projects of national governance. 

This panel examines two dynamics. First, it analyses how extremist movements construct gender and sexuality as sites of ideological contestation. Second, it explores how queer and gender-nonconforming individuals have navigated and responded to these formations. It asks: how did individuals respond to fascist regimes? What forms of kinship and solidarity emerged under repression? How do contemporary anti-gender movements reconfigure earlier logics of gender regulation? 

The panel situates gender and sexuality as key analytical dimensions in the study of extremism, highlighting their role in both the exercise of power and the responses these movements generate. 

Pia Lundbom, tutkijatohtori, Itä-Suomen yliopisto, [email protected]  

Meri Taivainen, väitöskirjatutkija, Itä-Suomen yliopisto, [email protected] 

Hyvinvointivaltion rakenteet ovat viime vuosina haurastuneet tavalla, joka tuo näkyväksi teoreettisten oikeuksien ja arjen käytäntöjen väliset jännitteet. Palveluiden pitäisi olla kaikkien niitä tarvitsevien saatavilla eli tilanteen pitäisi olla itsestään selvästi jaetun hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta oikein. Näin ei kuitenkaan ole vaan asiat kääntyvät tämän ajan poliittisissa ja taloudellisissa realiteeteissa nurinpäin. Suomen kohdalla onkin syytä kysyä, voidaanko enää yksiselitteisesti puhua hyvinvointivaltiosta. Oikeudet näyttäytyvät edelleen periaatteellisina ja lainsäädännöllisinä lupauksina, mutta eivät toteudu ihmisten arjessa. 

Kun niukkenevat resurssit johtavat palveluiden karsintaan ja lisäävät sekä yksilöllistä että yhteisöllistä haavoittuvuutta, tilanne muuttaa odotuksia kansalaisten osaamisesta, omatoimisuudesta ja toimintakyvystä. Yksilöt ja yhteisöt ovat pakotettuja toimimaan, tekemään aloitteita ja ottamaan yhteyttä viranomaisiin – ja joissain tapauksissa tuottaamaan erimuotoista vastarintaa.  

Tämä vastarinta voi olla hiljaista ja näkymätöntä, arkisia kiertoteitä ja epävirallisia selviytymisstrategioita, tai se voi olla näkyvää, kollektiivista ja julkista. Kiinnostavaa on, ketkä nousevat vastarintaan, missä tilanteissa ja millaisin keinoin: muotoutuuko toimijuus yksilölliseksi puolustautumiseksi vai ryhmien organisoitumiseksi? Miten vastarinta rakentuu tilanteessa, jossa institutionaaliset turvaverkot repeilevät? Millaisia uusia yhteisöjä, oma-apukäytäntöjä ja yhteisöllisiä toimintatapoja syntyy paikkaamaan haurastuvan hyvinvointiyhteiskunnan jättämiä aukkoja? Miten vertaistuen muodot, epäviralliset verkostot tai esimerkiksi naapuriapu voidaan ymmärtää toimijuutena ja vastarinnan muotoina?  

Tätä murroskohtaa voidaan hahmottaa monin teoreettisin ja käsitteellisin välinein – kuten prekaarisuuden, arjen toimijuuden, hoivan politiikan tai institutionaalisen luottamuksen vuosikymmeniin ulottuvan muutoksen näkökulmista. Työryhmä kutsuu tarkastelemaan näitä ilmiöitä teoreettisista, empiirisistä ja metodologisista lähtökohdista. Mukaan toivotetaan myös opinnäytetöiden ja gradujen tekijät esittelemään keskeneräisiä prosesseja tai valmiita töitä. 

Työryhmän ensisijainen työskentelykieli on suomi, mutta otamme vastaan esityksiä myös englanniksi. 

FT Anu Koivunen, Sukupuolentutkimus, Historian, kulttuurin ja taiteen tutkimuksen laitos, Turun yliopisto, [email protected] 

VTT Kaari Mattila, Työelämäprofessori, Itä-Suomen yliopisto, [email protected] 

Millaista käsitteellistä ja poliittista voimaa ihmisoikeuksilla on 2020-luvulla kansallisissa, alueellisissa ja globaaleissa kamppailuissa vääryyksiä vastaan? Noin 1970-80-luvulta vuosituhannen vaihteeseen elettiin ihmisoikeuksien kansainvälisten ja kansallisten politiikkatoimien tai ainakin universaaliutta korostavan ihmisoikeuspuheen kulta-aikaa. Viimeistään 2000-luvulla nk. kriittinen ihmisoikeustutkimus on purkanut ylikansallista, universaalia kehityskertomusta ja korostanut ihmisoikeusajattelun historiallisia sidoksia poliittisiin ja taloudellisiin valtakamppailuihin. Feministisistä, post- ja dekoloniaalisista sekä queertutkimuksellisista näkökulmista on kritisoitu ihmisoikeusajattelun eurosentrisyyttä ja sidoksisuutta liberalistiseen ihmis- ja vapauskäsitykseen. Oikeus-kieltä on moitittu sekä politiikan juridisoimisesta että identiteettipolitiikan korostumisesta yhteiskunnallisen muutoksen sijaan. Kriittinen tutkimus on toisaalta voinut yksinkertaistaa kuvaa “ihmisoikeustoimijuudesta” sivuuttamalla nk. ihmisoikeusregiimin toimijoiden valtavan kirjon valtioista globaaleihin ja paikallisiin kansalaisliikkeisiin. Erityisesti lukuisat ihmisoikeuksista ammentavat kansalaistoimijat nk. globaalissa etelässä ja pohjoisessa ovat jo pitkään korostaneet toiminnassaan taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden sekä kansalaisoikeuksien yhteenkietoutuneisuutta. 

Mihin sukupuolta ja seksuaalisuutta koskeviin kamppailuihin ihmisoikeuskieltä ja -rakenteita on käytetty ja käytetään – ja miten niitä käytetään enenevästi myös ihmisoikeuksien vastustamiseen tai esimerkiksi vihapuheen ja etnonationalismin perustelemiseen? Miten ihmisyyttä ja ihmisoikeuksia määritellään uudelleen autoritääristyvässä ajassa? Kenelle ja miten “ihmisoikeudet” tuottavat kontekstista riippuen joko suojaa tai uhkaa? Miten puhua vapauksien lisäämisestä, kun usko ihmisoikeuksiin liberaalina vapausprojektina on perustavalla tavalla murentunut, kysyy oikeustieteilijä Ratna Kumar poleemisesti teoksessaan Gender, Alterity and Human Rights: Freedom in a Fishbowl (2017). Onko vapaus käsite, johon ihmisoikeuksien puolesta kansallisella ja paikallisella tasolla kamppailevat ylipäätään kiinnittyvät? 

Työryhmään ovat tervetulleita eri tieteenalojen näkökulmat näihin kysymyksiin. Kutsumme työryhmään papereita, joissa tutkitaan ihmisoikeuksien käyttöjä erilaisissa ajankohtaisissa tai menneissä sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvissä kamppailuissa, mediassa, lainsäädäntöprosesseissa, puolueissa, taloudessa ja työelämässä, koulutuksessa ja kasvatuksessa, kansalaisliikkeissä ja järjestökentässä, kulttuurin ja taiteen kentällä tai muilla sektoreilla. 

Kirjallisuutta: 

Abraham-Hamanoiel, A; Freeman, Des; Khiabany, Gholam; Nash, Kate & Petley, Julian (eds) (2017) Liberalism in neoliberal times : dimensions, contradictions, limits. Cambridge: The MIT Press. 

Chase, Anthony Tirado; Gruskin, Sofia; Mahdavi, Pardis; Banai, Hussein (eds.) (2022) Human rights at the intersections : transformation through local, global, and cosmopolitan challenges. London: Bloomsbury Academic. 

Correa, Sonia, Rosalind Petchesky and Richard Parker ( 2008) (eds.) Sexuality, Health and Human Rights. New York: Routledge. 

Duranti, Marco (2017) The Conservative Human Rights Revolution. European Identity, Transnational Politics, and the Origins of the European Convention. Oxford University Press. 

Hunt, Lynn (2007) Inventing Human Rights. A History. W.W. Norton. 

Kapur, Ratna (2018): Gender, Alterity and Human Rights : Freedom in a Fishbowl. Edward Elgar. 

Koskenniemi, Martti: Ihmisoikeuksien historia ja tulevaisuus – Mistä ihmisoikeudet saivat alkunsa ja ovatko ne nyt kriisissä?. Tieteessä tapahtuu 2/2023. https://www.tieteessatapahtuu.fi/numerot/2-2023/mista-ihmisoikeudet-saivat-alkunsa 

Moyn, Samuel (2010) The Last Utopia. Human Rights in History. Belknap Press of Harvard University Press 2010 

Phillips, Anne (2015) The Politics of the Human. Cambridge: Cambridge University Press. 

Slotte, Pamela & Miia Halme-Tuomisaari (toim.) (2015) Revisiting the Origins of Human Rights. Cambridge University Press. 

Tuori, Kaius (2021) Antiikin perintö, ihmisoikeudet ja äärinationalismi : Historiallisten juurten merkitys legitimaationa. Historiallinen Aikakauskirja 119(4), 394–405. https://doi.org/10.54331/haik.113154 

Noora Vikman, FT, tutkija, Itä-Suomen yliopisto, [email protected]  

Monissa henkisiksi itsensä mieltävissä yhteisöissä luodaan uusia vaihtoehtoja. Suhteellisen uusi ja yleistyvä puhetapa henkisyydestä ja henkistymisestä on jo arkipäivää, joillekin vielä askarruttavaa tai pelottavaa.  

Vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja suuntaa ennustaessa aistitaan heikkoja signaaleja. Joidenkin oletetaan yleistyvän vahvemmiksi trendeiksi ja joita tunnistellaan edelleen megatrendeiksi. Taustalla toimeentuloon ja talouteen ja sijoituksen riskittömyyteen liittyviä tarpeita kehitetään uusiksi toimeentulon muodoiksi.  

Laajentuva uushenkisyyden sfääri on alkanut kuulua ja näkyy ja kuuluu yhä laajemmin eri foorumeilla. Keventävän vitsin mukaan esim. vaihtoehtohoitoihin hakeutuvat naiset ja vaimojensa sinne saattelemat miehet. Stereotypian vuoksi energiahoidoista ohjeistaan puhumaan eri tavoin mies- kuin naisoletetuille. Koulukunnat, suuntaukset ovat kulttuurituotteita ja monelle jo merkittävä taloudellisen toimeentulonkin lähde. Kirjavalla kentällä immateriaalisuus voi muuntua myös uskonkappaleiksi ja haitalliseksi ääri-ilmiöiksi. Rautaisemmassa ohjauksessa yhteisö saattaa alkaa kasvaa vinoon. Miten toiminnalle luodaan tiloja todellisuudessa ja virallisessa yhteiskuntajärjestyksessä?  

Hyvän ja pahan vastakkainasettelemattomuuden taidot voidaan piilottaa salamatkustajiksi niin taiteeseen kuin tieteeseenkin. Väliaikaistenkin yhteisöjen hetkelliset annit ponnistavat omaehtoisuuden ideasta ja aikamatkoista kokemattoman menneisyyden ideaaleihin. Yksilöitä kannustetaan kuuntelemaan omaa ääntä ja seuraamalla ”omaa polkuaan”. Samalla onnellistumisilmiön taustalla on aina kirjava joukko yksilöllisiä positiivisiksi kategorisoituja kokemuksia. Irtautuminen vapauteen peräänkuuluttaa vastuuta omista yksilöllisistä valinnoista.  

Missä taiteentekemisen, hoivan, ja parantavan ja voimaannuttavan yhdessä tekemisen foorumeita syntyy ja miksi? Mistä kaikkialta luovan energian välittäminen etsii ja löytää kanaviaan? Millä tutkimuksen aloilla piilee erilaisia näkö- ja tulokulmia ja tutkimusmetodeja ilmiöihin? Miten ne liittyvät sukupuolentutkimuksen traditioihin? Milloin ja miten kokemus elämisen tarkoituksesta, kiitollisuudesta, rakastetuksi tulemisen kyseenalaistamattomuudesta voidaan asettaa tutkimuslähtökohdaksi? Milloin oletetaan, että energeettinen ja henkisyyden fasilitoiminen kiinnostaa ja yhdistää erityisesti naisia tai naistapaisia? 

Ville Pöysä, Itä-Suomen yliopisto, [email protected] 

Henri Hyvönen, Itä-Suomen yliopisto, [email protected] 

Miehet ja mieheys ovat olleet feministisen tutkimuksen kohteena 1980-luvulta lähtien niin kansainvälisesti kuin myös Suomessa. Näissä keskusteluissa on tarkasteltu monenlaisia miehiä, miesryhmiä ja mieheyksiä. Miestutkimuksen teoriakeskustelut eivät ole olleet yhtä monipuolisia: miehiä on toistuvasti lähestytty hyödyntäen Raewyn Connellin sukupuolijärjestyksen ja monien maskuliinisuuksien teoriaa sekä hegemonisen maskuliinisuuden käsitettä. Vaikka huomion suuntaaminen moniin maskuliinisuuksiin ja miesten välisiin valtasuhteisiin on osoittautunut toistuvasti hedelmälliseksi, on teoriakeskustelujen yksipuolisuus myös ohjannut ja rajannut miestutkimuksen kysymyksenasetteluja osin tarpeettomastikin. Monet uudet avaukset miestutkimuksen kentällä ovat päätyneet vähintään dialogiin vakiintuneiden keskusteluperinteiden kanssa ja toisinaan jopa täydentämään niitä sekä pelastamaan niitä kritiikiltä. Miestutkimus erkaantui välillä muusta sukupuolentutkimuksesta, ja sen keskusteluyhteys muuhun feministiseen teoriaan on vasta vähitellen rakentumassa. Samalla monenlaisiin vähemmistöihin kuuluvista miehistä ja erityisesti transmieheydestä käydään edelleen keskustelua muualla kuin miestutkimuksen sateenvarjon alla. Tässä työryhmässä pyritään pohtimaan kriittisen miestutkimuksen teorioiden ja lähtökohtien ajankohtaisuutta 2020-luvun yhteiskunnassa sekä tapoja ajatella mieheyksiä toisin. 

Mieheydet ymmärretään työryhmässä laaja-alaisesti jännitteisenä ja myös ristiriitaisena käsitteenä. Työryhmässä tavoitellaan yhtäältä syventyvää ymmärrystä erilaisista miehistä (myös muut kuin cis-miehet ja heteromiehet) ja mieheyksistä sekä mieheyksien tarkastelemisen kriittistä pohdintaa ja eteenpäin kehittelyä. Esitykset voivat liittyä niin teoreettisiin ja metodologisiin kysymyksiin kuin empiirisiin tutkimuksiin. Esitysten ei tarvitse olla sukupuolentutkimuksen alalta. 

The main working language of the group is Finnish, but presentations in English are also warmly welcome! 

Lauri Julkunen [email protected] 

Heidi Kurvinen [email protected] 

Riikka Taavetti, [email protected] 

Hannah Kaarina Yoken [email protected] 

Sukupuolihistoriallinen tutkimus tarjoaa mahdollisuuksia paitsi menneisyyden kehityskulkujen tarkasteluun, myös nyky-yhteiskunnan sukupuolittuneiden oikeuksien, vääryyksien ja kaavojen parempaan ymmärtämiseen. Samalla ajallisen muutoksen pohtiminen voi avata näkökulmia tulevaisuuden vastarinnan muotoihin. Sukupuolihistorian keskusteluissa ovat keskiössä menneisyyden sukupuolittuneet kokemukset sekä sukupuolen ja siihen kiinnittyvien käsitteiden ajallinen muutos. Sukupuolihistoriallisen tutkimuksen keskeisiä kysymyksiä taas ovat, miten tehdä oikeutta – tai olla tekemättä vääryyttä – menneisyyden toimijoille ja miten vastata eettisesti nykyajan kysymyksiin. 

Kutsumme työryhmään esitelmiä, jotka käsittelevät sukupuoleen ja historiaan liittyviä oikeuksia, vääryyksiä, kaavoja ja toisin toistamisen mahdollisuuksia – mikä on sukupuolihistoriassa nurin tai oikein. Esitelmät voivat liittyä empiiriseen sukupuolihistorian tutkimukseen, sukupuolihistorian kentän ja sen metodologisten kysymysten pohdintaan tai teoreettisiin näkökulmiin sukupuoleen ja ajalliseen muutokseen. Työryhmä on monitieteinen ja siihen ovat tervetulleita historiatieteiden lisäksi myös muille tieteenaloille paikantuvat esitelmät, joissa menneisyys tai ajallinen muutos ovat keskeisiä. 

Työryhmän työskentelykieli on suomi, mutta esitelmät voivat olla myös ruotsiksi tai englanniksi. 

Jenna Siivonen, Itä-Suomen Yliopisto, [email protected]
Esa Setälä, Helsingin Yliopisto, [email protected] 

Minkälainen on ”oikea” perhe ja voiko perhettä tehdä ”nurinkurisesti”? Feministisestä teoriasta kumpuavassa tutkimuksessa on jo pitkään kyseenalaistettu perhe- ja läheissuhteiden konventioita. Perhettä on muun muassa tarkasteltu patriarkaalisen sukupuolijärjestyksen uusintamisen paikkana, mutta toisaalta tutkimuskirjallisuudessa on nostettu esiin ajatus perheestä ”valittuna yhteisönä” (families of choise), joka muodostuu esimerkiksi ystävistä, muista läheisistä ihmisistä ja lemmikeistä. 

Nykyään perhetutkimuksen piirissä perhettä ajatellaan ensisijaisesti tekoina (doing family), eikä annettuna ja muuttumattomana   . Tämä lähestymistapa avaa sen mahdollisuuden, että perhe- ja läheissuhteita voi tehdä myös toisin. Sen lisäksi, että toisintekeminen voi olla aktiivista vastarintaa ja “nurinkurista” iloa tuottavaa, se voi olla myös pakon sanelemaa. Yhteiskunnassamme mahdollisuutta elää esimerkiksi lapsiperhe-elämää rajaavat erilaiset risteävät erot, kuten yhteiskuntaluokka, vammaisuus ja kansalaisuus.   

Suomalaisessa yhteiskunnassa eletään tällä hetkellä ristiriitaista ja monien kriisien värittämää aikakautta. Samalla kun esimerkiksi sateenkaariperheiden näkyvyys on lisääntynyt, ovat perheen representaatiot kulttuurissamme yhä pääasiassa keskiluokkaisia ja valkoisia. Toisaalta äärioikeistolaisen politiikan ja anti-gender-liikehdinnän voimistuminen uhkaa monia jo saavutettuja perheitä ja perheellistymistä koskevia oikeuksia. Lisäksi perheitä koskeva lainsäädäntö ja esimerkiksi perheille tarjotut palvelut perustuvat laajalti käsitykseen cis- ja heteronormatiivisesta ydinperheestä, joka asuu yhdessä kodissa. 

Kutsumme työryhmään avauksia, joissa tarkastellaan kriittisesti perhe- ja läheissuhteisiin liittyviä normatiivisia oletuksia ja odotuksia sekä toisaalta etsitetään tapoja katsoa perhe- ja läheissuhteita ”nurinkurisesti”. Työryhmään ovat tervetulleita niin empiiriset, teoreettiset kuin metodologiset esitykset, jotka käsittelevät feministisellä otteella perhe- ja läheissuhteita. Toivotamme tervetulleeksi myös opiskelijoiden esitykset. Esityksissä voidaan tarkastella esimerkiksi arjen elettyjä läheissuhteita, perheiden kulttuurisia representaatioita, yhteiskuntapolitiikkaa tai lainsäädäntöä. 

Heli Korkka-Knuts, Helsingin yliopisto [email protected] 

Sara Liinamo, Helsingin yliopisto, [email protected]  

Elina Penttinen, Helsingin yliopisto [email protected] 

Otava Piha, Helsingin yliopisto [email protected] 

Henkinen väkivalta ja häirintä työpaikoilla ovat sitkeästi toistuvia kaavoja, jotka kietoutuvat organisaatioiden rakenteisiin, kulttuureihin ja vallankäyttöön. Kyse on myös sukupuolittuneista prosesseista: Suomessa noin kolmannes aikuisista on kohdannut työssään seksuaalista häirintää mutta naisista yli puolet. Vaikka häirintä on yleistä työelämässä, institutionaalinen ja oikeudellinen vastaaminen siihen on edelleen epätasaista ja osin puutteellista. Vallan väärinkäyttöä, henkistä väkivaltaa ja häirintää voidaan esimerkiksi lähestyä pistemäisinä, henkilökemioilla ja yksilöpsykologisilla tekijöillä selitettävinä tapahtumina, jolloin organisaatioiden rooli häirinnän mahdollistajana uhkaa jäädä tunnistamatta – myös rikosoikeudellisesti. Institutionaaliset prosessit, käytännöt ja menettelyt lupaavat ylittää yksilökeskeisyyden, mutta samalla ne väistämättä määrittävät, mikä voi tulla tunnistetuksi epäasiallisena käytöksenä ja millä ehdoilla. Näitä tunnistamisen rajoja haastavat paitsi tutkimus myös yhteiskunnalliset liikkeet, kuten #MeToo, jotka voivat avata mahdollisuuksia tunnistaa ja purkaa kaavoja eli kääntää ”nurjaa” enemmän oikeaksi. 

Työryhmään toivotetaan tervetulleiksi esitelmiä, joissa tutkitaan työelämän henkistä väkivaltaa, häirintää ja vallan väärinkäyttöä sekä niihin kohdistuvaa vastarintaa. Esitelmät voivat käsitellä esimerkiksi häirinnän oikeudellista käsittelyä, organisaatioiden vastuuta ja toimintamalleja, digitaalista häirintää, uhrien ja sivustakatsojien kokemuksia ja toimijuutta tai yhteiskunnallisten liikkeiden vaikutuksia käytäntöihin ja oikeudellisiin tulkintoihin. Tervetulleita ovat myös esitykset, joissa tarkastellaan aktivismia, transformatiivisia malleja ja toisintekemisen mahdollisuuksia oikeudenmukaisemman ja turvallisemman työelämän edistämiseksi.  

Työryhmän kieli on suomi ja englanti. Ryhmän puheenjohtajina toimivat Helsingin yliopiston #MeToo as a Transformative Moment in Legal Recognition of Workplace Sexual and Gender-Based Harassment (#THRIVE) -hankkeen tutkijat Heli Korkka-Knuts, Sara Liinamo, Elina Penttinen ja Otava Piha. 

Workplace emotional violence and harassment are persistently recurring patterns intertwined with organisational structures, cultures, and the exercise of power. These are also gendered processes: in Finland, approximately one third of adults have experienced sexual harassment at work, but among women the share is more than half. Despite its prevalence, institutional and legal responses remain uneven and partly inadequate. Abuse of power, psychological violence, and harassment can be approached as isolated incidents explained by interpersonal chemistry and individual psychology, whereby the organisation’s role in enabling harassment risks going unrecognised, including in criminal law. Institutional processes and procedures promise to transcend such individualising logic but inevitably determine what can be recognised as inappropriate conduct and on what terms. These boundaries of recognition are challenged not only by research but also by social movements such as #MeToo, which can open possibilities for identifying and dismantling patterns – turning “the wrong side” a little righter. 

We welcome papers examining workplace emotional violence, harassment, and abuse of power, as well as resistance to them. Papers may address, for example, the legal treatment of harassment, organisational responsibility, digital harassment, the experiences and agency of victims and bystanders, or the impact of social movements on practices and legal interpretations. We also welcome papers exploring activism and transformative approaches that promote a more just and safer working life.  

The working group operates in Finnish and English. It is chaired by researchers from the #THRIVE project: Heli Korkka-Knuts, Sara Liinamo, Elina Penttinen, and Otava Piha. 

Xin Liu-Toivanen, [email protected] 

Luca Tainio, [email protected] 

Since the beginning of the Gaza genocide in October 2023, higher education institutions around the world have seen displays of solidarity in the forms of encampments, discussions, film screening, walkouts, statements and strikes. In most cases, however, these actions have been met with silencing and at times violent suppression. While there is research challenging universities’ selective neutrality on the issue of genocide, collective reflection on the multiple forms of silence through the lens of feminist complicity and solidarity – questions that have been central to feminist teaching, research and organizing – is still much needed. 

This working group addresses the role of gender studies in the “rights, wrongs, and resistance” in the context of Palestine. Gender studies as part of the higher education sector plays an irreducible role in shaping global geopolitical and geoeconomic processes. Yet, we have witnessed willful ignorance and silence among our discipline as well. 

The working group thus invites reflections on feminist practices and silences surrounding the genocide, and the question of Palestine more broadly. Themes addressed can include, for example: 

• What are the forms and effects of silence?  

• What is the role of gender studies in producing and resisting silences?  

• What does the silence reveal about power dynamics and privileges within feminist work?  

• What can be learned from transnational organizing, however fragmented and short-lived?  

With this working group, we wish to open up a wider conversation on our responsibility, our roles, complicities and ways of resisting in the face of an ongoing genocide. 

The language of the working group will be English. 

Daria Tarkhova, väitöskirjatutkija, yhteiskuntamaantiede, Helsingin yliopisto, [email protected] 

Nabila Nur, väitöskirjatutkija, teologia, Helsingin yliopisto, [email protected] 

Julkisessa keskustelussa on monia merkittäviä tai perustavanlaatuisia ‘toisia’. Toiseuttaminen on myös eri tavoin politisoitunutta riippuen kustakin ajallisesta ja tilallisesta kontekstista, esimerkiksi geopoliittisesta tilanteesta. Jatkuva toiseuttaminen ja ihmisryhmien politisoituminen julkisessa keskustelussa vaikuttaa huomattavasti myös arjen tilallisiin kokemuksiin, jotka ovat sidonnaisia kunkin henkilön intersektionaalisiin ominaisuuksiin (Massey ym. 2008, s. 138). Tämä näkyy muun muassa asumisvalinnoissa, liikkumisessa sekä julkisten tilojen ja erilaisten palveluiden käytössä. Usein ulkoapäin tuleva toiseuttaminen vaikuttaa siihen, kuka saa näkyä erilaisissa tiloissa ja millä tavoin. 

Vähemmistöryhmiin asetetut henkilöt käyttävät erilaisia taktiikoita navigoidessaan arjen politisoitumista. Nämä taktiikat voivat olla esimerkiksi oman erilaisuuden piilottamista sen ollessa mahdollista, tai oman erilaisuuden korostamista ja muuttamista enemmistölle sopivampaan muotoon (Lefort and Romashov, 2024). Sopivat taktiikat riippuvat siitä, pystyykö itseään sovittaa mallikansalaisen normiin. Esimerkiksi valkoisuus on merkittävä etuoikeus, joka saattaa mahdollistaa toiseuden piilottamisen. Henkilöille, joille tämä ei ole mahdollista, on ollut ratkaisuna omien tilojen kehittäminen (Sinisalo, 2025). 

Tässä työryhmässä pohdimme, miten marginalisoitujen ryhmien edustajat navigoivat itseensä kohdistuvaa politisoitumista, sekä minkälainen rooli on arkipäivän tiloilla ja taktiikoilla näissä prosesseissa. Olemme kiinnostuneita siitä, miten poliittiset vääryydet kohdataan, ja minkälaisia oikeuksia syntyy niille vastineeksi. Olemme kiinnostuneita kaikenlaisista kontribuutioista, mutta haluamme erityisesti korostaa seuraavia näkökulmia: uskonnon ja julkisen tilan suhde, poliittisen kehollisuuden näkökulma sekä intersektioiden vaikutus politisoituneeseen arkipäivään. 

Toivottamme tervetulleeksi myös erilaiset metodologiset lähestymistavat. Otamme vastaan sekä suomen- että englanninkielisiä abstrakteja, ja pidämme työryhmän kaksikielisenä. Lähetämme tarkemmat kieleen liittyvät ohjeet työryhmän muodostumisen jälkeen. 

Salla Aldrin Salskov, Åbo Akademi University [email protected] 

Antu Sorainen, University of Helsinki, [email protected]  

As we move into a so-called “post-rights” era—where formal legal equality is often presumed yet queer lives remain sites of profound friction—this workshop interrogates language, concepts, and queer energies as key sites of resistance.  

We ask: What happens to queer thought when it is no longer primarily oriented toward seeking legal recognition? What nuanced relationalities or futures remain invisible when the legal apparatus has been activated? Which energies might we draw on or imagine beyond the articulated rights?  

We invite papers exploring the intersections of queer concepts, philosophy, and the unspeakable or visceral dimensions of queer experience. This is especially relevant in discussions where state and legal vocabularies fall short of capturing what cannot be named, documented, or claimed about queer existence and queer relationality. 

Key Themes:  

• Critiquing Rights from Within Queer Experience: Questioning the limitations and assimilationist tendencies of legal recognition.  

• What Failure as Resistance Do: Embracing failure as refusal of heteronormative and neurotypical success metrics.  

• What Exists Beyond Rights and Recognition: Queer resistance post and pre the achievement of legal rights.  

• Radical Concepts Not Yet Found: Frameworks challenging structural assumptions of (legal) personhood.  

• Inheriting what Leaves No Trace: Rooted and psychic lineages outside official archives and legal documents – the queer transmission of the unspoken.  

Workshop Languages: English, Swedish, Finnish  

In addition to traditional academic presentations, we welcome arts-based research, creative writing, and experimental papers using poetry, narrative, or visual concepts to push the boundaries of queer thought. 

Richard Rawlings, Northumbria University 

Antu Sorainen, University of Helsinki, [email protected] 

This workshop will investigate how current rural rights and wrongs are conceptualised, enacted and contested. We want to explore how present crises engage feminist and queer histories of struggle for diversity in the rural context. We aim to know how intersections between ruralities and marginalities perpetuate future (in)justices – for example gender, class, age, kinship, care networks, and precarity (Sorainen; forthcoming). 

We seek to understand the consequences of (in)visible rural difference (Rawlings, ongoing). How do rural and liminal individuals live hybrid or multifaceted lives? Crucially, we ask how rooted patterns of rural in/justice can be (re)shaped via:  

• Subversion of urban-centric norms and rural expectations, habits and practices 

• Mobilisation of systemic inequalities, historical traumas, the ongoing climate crisis, and emergent technologies 

• Presence, absence, or mis/use of legal frameworks regarding property, inheritance, and kinship 

Our workshop aims to produce a Special Issue exploring how claiming and resisting (in)justice in rural spaces can be (un)productive, exclusionary, or vitalising via pattern and repetition. We welcome legally, theoretically, or empirically grounded papers, and warmly invite researchers and doctoral candidates whose work informs rural queer (in)justice. 

Workshop Language: English 

Karl Hancock, Karelian Institute, University of Eastern Finland, [email protected] 

Sport is often perceived as a neutral arena of competition free from social and political influence. In reality, it is one of the most highly structured social spheres in contemporary life. Through rules, rituals, embodied practices, and institutional classifications, sport continually establishes distinctions between right and wrong, fair and unfair, insiders and outsiders, normal and abnormal. These patterns influence how gender, sexuality, race, age, class, and (dis)ability are understood and valued. Simultaneously, sporting cultures serve as key sites of resistance, where athletes, communities, and fans challenge and reshape these normative orders. 

This working group will examine sport as a legal, social, and political system in which identities are produced, contested, and transformed. Reflecting the conference theme, the group considers sport a patterned practice in which structures can stabilise certain identities, while also providing opportunities to dismantle and redefine them. Contributions are welcome that explore how rights, injustices, and resistance emerge within sporting contexts, including work that highlights the intersections of gender, race, class, sexuality, age, and (dis)ability in shaping sporting experiences and opportunities. The theme of this working group is particularly relevant, as sport continues to play an increasingly significant role in public and political debates on identity, participation, fairness, and belonging. This group aims to understand how sport can both reproduce and challenge broader social, legal, and political orders. 

Language: English 

Helena Päivinen, Jyväskylän yliopisto, [email protected] 

Maskuliinisuuden suhteelle nurjaan käyttäytymiseen; väkivaltaan ja muuhun rikollisuuteen on pitkä tutkimusperinne. Maskuliinisuus kietoutuu osaksi väkivaltaa oikeuttavia diskursseja ja rikollinen elämäntapa voi olla osa tietynlaisten maskuliinisuuksien tuottamista ja ylläpitoa. Maskuliinisuuden ja miesten suhteissa feminiinisinä pidettyihin institutionaalisiin konteksteihin, kuten psykologisen hoidon palveluihin, esimerkiksi psykoterapiaan tai muihin interventioihin on ristiriitaa ja palvelut voidaan kokea etäännyttävinä. Toisaalta vankila interventiona näyttäytyy hypermaskuliinisuutta ruokkivana ympäristönä. 

Tässä työryhmässä keskitytään sukupuolistuneisiin käytäntöihin ja rakenteisiin väkivallan ja muun rikollisen käyttäytymisen kontekstissa. Erityisesti ollaan kiinnostuneita sukupuolen merkityksistä ja huomioinnista interventio- ja kuntoutuskonteksteissa sekä maskuliinisuuksien intersektionaalisen analyysin mahdollisuuksista avata paikkoja muutokselle, toimijuudelle ja vastarinnalle. Työryhmässä tutkitaan ja etsitään keinoja mahdollistaa käyttäytymisen muutosta ”nurjasta oikeaan”, suhteessa sukupuolen rakentamiseen. Toisaalta tarkastellaan maskuliinisuuksien tekemistä ”oikeasta nurjaan”, eli maskuliinisuuksien ja rikollisten käyttäytymisen yhteyksien purkamista. Näiden vaihtoehtoisten diskurssien näkyväksi tuleminen ja niiden vahvistaminen voi tarjota laajennusta yksilöiden identiteettityön mahdollisuushorisonttiin. 

Työryhmä voidaan toteuttaa suomen- ja/tai englanninkielisenä. 

Maria Ruotsalainen, University of Jyväskylä [email protected] 

Mikko Meriläinen, Tampere University, [email protected]  

Verkkokulttuurista ja sukupuolesta puhuttaessa huomio kiinnittyy usein etenkin miesten verkkoyhteisöihin ja ensisijaisesti niiden ongelmiin, kuten ulossulkemiseen, naisvihaan ja syrjintään. Verkkokulttuurien todellisuus on kuitenkin paljon muutakin: verkon yhteisöt ja alakulttuurit voivat olla turvasatamia tai kamppailun ja vastarinnan paikkoja, äärimmäisen tiiviitä tai löyhiä, ja avoinna kaikille tai vain harvoille. Verkkokulttuuri ei ole muusta elämästä irrallista, vaan kietoutuu tiiviisti monen ihmisen arkeen.  

Internetin asema yhteiskunnallisessa keskustelussa on kaksijakoinen. Verkko nähdään toisaalta keskeisenä riskien ja mahdollisuuksien paikkana, mutta toisaalta myös monesti vähemmän merkityksellisenä verrattuna muihin arjen ympäristöihin; esimerkiksi verkon vihapuhe ja uhkaukset jäävät oikeusjärjestelmässä usein tutkimatta, ja nuoret pyritään saamaan netistä “oikean elämän” piiriin. Samalla verkko voi myös edistää demokratiaa ja yhteiskunnallista osallistumista antamalla ihmisille kanavan, ja esimerkiksi #MeToo:n kaltaiset verkkoliikkeet aiheuttavat toisinaan suuriakin laineita muuhun yhteiskuntaan.  

Kutsumme työryhmään esityksiä, joissa tarkastellaan monipuolisesti internetin ilmiöitä ja kulttuureja sukupuolinäkökulmasta. Olemme erityisen kiinnostuneita verkkokulttuureista sukupuolittuneen vallan ja vastarinnan areenoina: kuinka verkon ympäristöt haastavat tai tukevat yhteiskunnan sukupuolittuneita rakenteita? Kuka saa näkyä ja kuulua, kuka ei, ja kuka tästä saa päättää? 

Työkieli on joko englanti tai suomi, osallistujien mukaan. 

When discussing online culture and gender, the focus is often especially on men’s online communities and primarily their problems, such as exclusion, misogyny, and discrimination. However, the reality of online cultures is much more: these communities and subcultures can be safe havens or places of struggle and resistance, extremely tight or loose knit, and open to all or only a few. Online culture is not separate from the rest of life, but tightly interwoven with many people’s everyday life. 

The internet holds a contradictory position in public discourse. One one hand it is seen as a key source of both risks and opportunities, on the other it’s often viewed as less important compared to other everyday environments; for example, online hate speech and threats go uninvestigated in the justice system and there is a drive to get young people offline and into “the real world”. At the same time the internet can promote democracy and societal participation by providing people with a channel, and online movements such as #MeToo sometimes have considerable ramifications in the rest of society. 

For this session we invite diverse explorations of online phenomena and cultures from a gender perspective. We are especially interested in online cultures as arenas of power and resistance: how do online environments contest or reinforce gendered societal structures? Who is allowed to be seen and heard, who isn’t, and who gets to decide? 

The working language will be either English or Finnish, depending on the participants. 

Kuura Irni, University of Helsinki [email protected] 

Ely/iott Mermans, University of Helsinki, [email protected]  

Wibke Straube, Karlstad University [email protected] 

For a few decades now, queer and trans ecologies have made their way through and beyond academia, expanding and challenging the disciplinary boarders of queer and trans studies, while simultaneously championing queer and trans lives, experiences and positionalities as integral to just ecological, multispecies, land-based ethics, relationships and practices. In the Nordic and Sápmi context, anti-colonial, anti-ableist, anti-speciesist queer and trans ecologies have taken place through diverse medium, and in different terms, from theoretical work to art-research collaborations to live performances, photography, poetry, to name a few. With this workshop, and at a local level, we would like to pursue and make visible the diversity under which queer and trans ecological resistance, coalitions, re-generations, may express themselves – far from the authoritarian, colonialist, and cisheteronormative discourses of “nature”, “boarders”, and “territories”. We welcome contributions from scholars, artists, and activists in English, as well as theoretical contributions that are not based on artistic or art-based research.  

Academic references: 

Estien, Cesar O. 2025. “Queering Ecology: (Re)Constructing Ecology as a Home to Better Understand the Social-Ecological Pressures Wildlife Face.” Catalyst: Feminism, Theory, Technoscience 11 (1): 1. https://doi.org/10.28968/cftt.v11i1.39607. 

Hayward, Eva. 2008. “More Lessons from a Starfish: Prefixial Flesh and Transspeciated Selves.” Women’s Studies Quarterly 36 (3/4): 3/4. 

Irni, Kuura. 2024. “Revisiting Ecofeminist Genealogies: Towards Intersectional and Trans-Inclusive Ecofeminism.” In Feminist Animal and Multispecies Studies: Critical Perspectives on Food and Eating. Brill. https://doi.org/10.1163/9789004679375_009. 

Mortimer-Sandilands, Catriona, and Bruce Erickson, eds. 2010. Queer Ecologies: Sex, Nature, Politics, Desire. Indiana University Press. 

Straube, Wibke. 2024. “Molecular Rebellions. Endocrine-Disrupting Chemicals and Aesthetics of Contamination in Trans Performance Art.” NORA – Nordic Journal of Feminist and Gender Research 32 (3): 253–65. https://doi.org/10.1080/08038740.2024.2376749. 

Whitworth, L. 2024. “Against Conservation of the Norm Regenerative Trans Ecologies in the Interregnum.”Transgender Studies Quarterly 11 (4): 599–617. Scopus. https://doi.org/10.1215/23289252-11421158. 

Luca Tainio, University of Helsinki, [email protected] 

Ilo Söderström, Tampere University, [email protected] 

The roots of Trans Studies have historically been in Anglo-American scholarship, but since the re-election of Donald Trump we have witnessed a swift and severe rollbacks on trans rights as well as dismantling of education, targeting in particular feminist and Gender Studies. 

While Finland is geographically far from the US, discourses, ideas and politics move quickly across space, time and borders. We already see trans antagonistic rhetorics within Gender Studies here as well. In these times trans research and teaching have become more important, and political, than ever. 

In this working group we wish to address Trans Studies research and teaching as potential forms of resistance. In the face of right-wing rhetoric, both producing knowledge based on lived, embodied and experienced realities of trans and non-binary people, and teaching critical thinking and understanding of gender, embodiment, and sexuality are essential. Both are rooted in critical pedagogy, valuing social justice and integrity. 

While we wish to focus on the potential for resistance, we also recognise and acknowledge the precarious and vulnerable position of scholars, teachers and students who themselves belong to marginalised communities. We, then, also wish to address questions of safety, solidarity and responsibility within academia. 

The working group welcomes both academic considerations and those based on practices and experiences with trans teaching and researching. We welcome contributions from Trans Studies as well as relevant perspectives from other disciplines. 

The working group will be in English and Finnish. 

Transtutkimuksen juuret ovat historiallisesti olleet Anglo-Amerikkalaisessa tutkimusperinteessä, mutta viimeisen vuoden aikana uudelleenvalitun Donald Trumpin hallitus on keskittynyt murentamaan niin transihmisten oikeuksia kuin akateemista tutkimusta ja koulutustakin. Tähtäimessä on ollut erityisesti sukupuolen- ja muu feministinen tutkimus. 

Vaikka Suomi on maantieteellisesti kaukana Yhdysvalloista, kulkevat poliittiset aatteet, ideat ja diskurssit nopeasti yli rajojen. Näemme täälläkin jo nyt transvihamielistä retoriikkaa toistettavan myös feministisen tutkimuksen sisällä. Tässä ajassa ja näiden poliittisten muutosten keskellä on transtutkimuksen ja -opettamisen merkitys entisestään korostunut ja politisoitunut. 

Tässä työryhmässä haluammekin pohtia transtutkimuksen ja -opettamisen mahdollisuuksia vastarinnan muotoina. Äärioikeistolaisen retoriikan keskellä korostuu sekä tarve tiedontuotantoon, joka keskittyy trans- ja muunsukupuolisten ihmisten elettyihin, ruumiillisiin kokemuksiin ja elämiin että tarve opettaa kriittistä ajattelua ja moninaista ymmärrystä sukupuolesta, ruumiillisuuksista ja seksuaalisuksista. Molemmat nojaavat  kriittiseen pedagogiikkaan ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden aatteeseen. 

Työryhmässä keskitymme vastarinnan mahdollisuuksiin, mutta haluamme samalla tunnistaa ja tunnustaa marginalisoiduista ryhmistä tulevien tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden oman haavoittuvaisuuden ja prekaarin aseman akatemiassa. Haluammekin myös pohtia kysymyksiä turvallisuudesta, vastuusta ja solidaarisuudesta akateemisen maailman sisällä. 

Työryhmään ovat tervetulleita sekä teoreettisemmat että käytännön kokemuksia käsittelevät paperit – niin transtutkimuksen alalta kuin muiltakin relevanteilta tutkimusaloilta. 

Työryhmä pidetään suomeksi ja englanniksi. 

Marjukka Laiho, Itä-Suomen yliopisto, [email protected] 

Miia Kuha, Itä-Suomen yliopisto [email protected] 

Anna Sofia Salonen, Itä-Suomen yliopisto [email protected] 

Sini Mikkola, Itä-Suomen yliopisto [email protected] 

Millä tavoin uskonto on rakentanut ja haastanut miehisyyttä eri aikoina? Entä miten uskonnolliset ihanteet, yhteisöt ja kokemukset ovat muovanneet ja muovaavat käsityksiä maskuliinisuudesta? Millaisia kaavoja ja katkoksia tai jatkuvuuksia ja joustavuutta liittyy uskonnon ja sukupuolen rajapintaan?  

Tässä työryhmässä tarkastellemme erityisesti sitä, miten miehet itse ovat eletyssä elämässään tulkinneet ja uudistaneet sekä uskontoa että miehuuden malleja ennen ja nyt. Työryhmässä lähestymme niin miehisyyttä kuin uskontoa muuttuvina, sosiaalisesti ja tilanteisesti rakentuvina ilmiöinä. Kutsumme keskusteluun tutkijoita, jotka tarkastelevat uskonnon, mieheyden ja maskuliinisuuden rajapintaa moninaisista näkökulmista ja erilaisiin aineistoihin nojaten.  

Työryhmässä pohdimme erityisesti sitä, millaisia uskonnon ja maskuliinisuuden muotoja havaitsemme menneessä ja nykyhetkessä sekä miten uskonto on eri aikakausina rakentanut ja haastanut miehyyttä. Historialliset näkökulmat voivat käsitellä esimerkiksi teologisia tekstejä, kasvatuksen ja perheen ihanteita, maallikkojen kertomuksia tai kirkollista valtaa. Nykyhetkessä keskeisiä tarkastelukohteita ovat esimerkiksi uskonnon merkitykset ja muodot erilaisten ja eri-ikäisten miesten elämässä, uskonnollisuuden ja sukupuoliroolien yhteenkietoutuminen tai uskonnon ja sukupuolen muutokset.  

Erityisesti toivomme esitelmiä, jotka yllättävät ja haastavat kysymyksenasettelullaan ja ylittävät aikakausien tai tieteenalojen rajoja. Esitelmät voivat olla myös spekulatiivisia avaten uusia metodologisia tai teoreettisia näkökulmia niin uskonnon kuin mieheyden ja maskuliinisuuden tutkimukseen. 

Työryhmän kielet ovat suomi ja englanti.  

Työryhmän järjestävät Itä-Suomen yliopiston hankkeet Luterilaiset maskuliinisuudet 1517–1937 (Suomen Kulttuurirahasto 2024–2027) ja Religion, meaning and masculinities: Religion in the lives of men in Finland (Suomen Akatemia 2024–2028). 

Katja Laakkonen, Itä-Suomen yliopisto, Historia- ja maantieteiden laitos, [email protected]  

Pauliina Lukinmaa, Itä-Suomen yliopisto, Historia- ja maantieteiden laitos, [email protected]  

Meeri Ott, Itä-Suomen yliopisto, Historia- ja maantieteiden laitos, [email protected] 

Vaihdevuosia on pitkään tarkasteltu ensisijaisesti sukupuolittuneena lääketieteellisenä ilmiönä, jolloin keskustelu on painottunut biologisiin prosesseihin ja oireiden hoitoon. Viime vuosina vaihdevuodet ovat nousseet näkyvästi julkisuuteen, jossa ne on kehystetty erityisesti keski-ikäisten valkoisten naisten elämänvaiheena, aktiivisen ikääntymisen diskursseja korostaen. Vallalla olevat puhetavat vaihtelevat vaihdevuosien luonnollistamisesta niiden medikalisointiin, mikä kaventaa ilmiön sosiaalisia, kulttuurisia ja poliittisia ulottuvuuksia. Vaihdevuosien ympärille on toisaalta kehkeytynyt myös vastarintaa, joka haastaa vakiintuneita käsityksiä vaihdevuosista, vaatii oikeuksia vaihdevuosia kokeville ja tekee näkyväksi kokemusten moninaisuuden – mukaan lukien erilaiset sosiaaliset asemoitumiset, kehot ja identiteetit. 

Työryhmämme osallistuu vaihdevuosikeskustelun uuteen vaiheeseen tarjoamalla uteliaan, monialaisen ja intersektionaalisesti suuntautuneen tilan, jossa vaihdevuosia voidaan tarkastella kriittisesti ja monin eri tavoin. Toivotamme lämpimästi tervetulleiksi esitykset eri tieteenaloilta sekä taiteen ja aktivismin parista – niin teoreettiset, metodologiset ja empiiriset avaukset kuin performatiiviset esitykset ja kokeelliset muodot. 

Työryhmän esityksissä voidaan tarkastella esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Kenen vaihdevuosikokemukset ovat tulleet kuulluiksi, miten niistä on keskusteltu? Minkälaisiin kokemuksiin suhtaudutaan torjuvasti, ja millaiset äänenpainot sivuutetaan? Miten vaihdevuodet näyttäytyvät eri tavoin identifioituville ja erilaisissa yhteiskunnallisissa asemissa oleville ihmisille? Miten rodullistaminen, luokka, vammaisuus, kehoihin liitetyt normit, ikä, kieli ja muut risteämät vaikuttavat vaihdevuosien kokemiseen, käsitteellistämiseen ja näkyvyyteen? Millaisia uusia keskusteluavauksia ja toimijuuksia vaihdevuosiaktivismi voi synnyttää? Mitä vaihdevuosista ei vielä tiedetä – ja keiden kokemuksista ei vielä puhuta? Miltä tulevaisuuden vaihdevuodet voisivat näyttää, mitä niillä tarkoitetaan, miksi niitä mahdollisesti kutsutaan ja miten niistä tulevaisuudessa keskustellaan? 

Työryhmän kielenä on suomi. 

Työryhmän järjestäjät työskentelevät Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa Vaihdevuosien uusi tuleminen: monimuotoisuutta, tietoisuutta ja aktivismia. 

Tuomo Alhojärvi, University of Eastern Finland, [email protected]  

Visuaaliset mediat ovat joka puolella. Näköaistin ärsykkeet tulvivat puhelinruuduilta ja katutilasta ruumiin asentoihin, kokemuksiin ja uniin. Katse ei jätä rauhaan ketään. Nähdyksi tuleminen ja tekeminen (tietyin ehdoin) ovat keskeinen osa useimpia vallan muotoja. Erilaiset mediamuodot ja -teknologiat nostavat esiin ja samalla piilottavat, tekevät näkyväksi ja jättävät varjoihin. Katseet näkyvät ja tuntuvat erilaisissa ruumiissa eri tavoin. Toisinkatsomisella ja -näkemisellä voidaan myös haastaa yhteiskunnallista valtaa: tehdä näkyväksi yhtä, piilottaa toista, ravistella kolmatta. Nähdyksi tulemista ja tekemistä on helppo kuitenkin myös idealisoida. Yksinkertaistukset näkemisen muutosvoimaisuudesta ansaitsevat kriittistä huomiota. Visuaalisuus on ristiriitaista, yhteiskunnallista, alati kehkeytyvää. Näköaisti on intiimisti kytkeytynyt vääryyksiin, vastarintaan ja oikeudenmukaisuuden piileviin ja ilmeisiin mahdollisuuksiin.  

Työryhmä käsittelee visuaalisia medioita ja menetelmiä sekä yleisemmin näköaistiin kytkeytyvää yhteiskunnallista valtaa. Mukaan voi tulla teoreettisemmalla tai empiirisemmällä kontribuutiolla. Esitykset voivat käsitellä visuaalisia objekteja (esim. valokuvat, kartat, videot, esitykset…) ja niiden politiikkaa tai yleisemmin visuaalista kulttuuria ja katsomista valtaan, väkivaltaan, solidaarisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen kytkeytyvänä kysymyksenä. Koska näköaisti ei toimi yksin, voivat esitelmien kohteet valua myös muiden aistien alueelle, tai tutkia käsitteellisemmällä tasolla aistisen ja esteettisen politiikkaa. 

Esitykset voivat käsitellä esimerkiksi 

• osallistuvia ja aktivistisia menetelmiä 

• kuvien tuottamista ja katsomista vinona tietämisen tapana 

• visuaalisuuden utooppisia ulottuvuuksia 

• näkemisen ja nähdyksi tulemisen koloniaalisia historioita 

• mediaisuutta ja medioiden performatiivisia vaikutuksia 

• katsomiseen ja näkemiseen liittyviä diskursseja ja trooppeja 

• piiloutumista, syrjään vetäytymistä ja läpikuultamattomuutta 

• katseen intersektionaalisesti eriytyneitä ruumiillisia vaikutuksia tai 

• muuta aiheeseen kytkeytyvää tai siihen kytkemisen arvoista ilmiökenttää 

Työryhmä järjestetään suomeksi ja/tai englanniksi. Kerro ilmoittautumisesi yhteydessä, pystytkö tarvittaessa esiintymään kummalla tahansa kielellä.  

Visual media are everywhere. Visual stimuli flood in from phone screens and from the streets, influencing our body language, experiences, and dreams. The gaze leaves no one in peace. To be seen and to make seen (under certain conditions) are central to most forms of power. Different media formats and technologies bring into light and simultaneously conceal, make visible and leave in the shadows. Gazes are seen and felt differently in different bodies. By looking and seeing otherwise, societal power may also be challenged. However, it is also easy to idealize acts of being seen and  

making seen. Simplifications regarding the transformative power of visual perception deserve critical scrutiny. The sense of sight is intimately linked to injustices, resistance, and the hidden and obvious possibilities of justice.  

The working group will address visual media and methods, as well as social power associated with the sense of sight. You can contribute with a theoretical or empirical approach. Presentations may address visual objects (e.g., photographs, maps, videos, performances…) and their politics, or visual culture more generally as an issue linked to power, violence, solidarity, and justice. Since vision does not operate in isolation, the topics may also concern other senses, or explore sensory and aesthetic politics on a more conceptual level.  

Presentations may address, for example: 

• participatory and activist methods 

• production and viewing of images as a queer way of knowing 

• utopian dimensions of visuality 

• colonial histories of seeing and being seen 

• mediation and the performative effects of media 

• discourses and tropes related to looking and seeing 

• concealment, withdrawal, and opacity 

• intersectionally differentiated bodily effects of the gaze, or 

• other phenomena related to the topic or worthy of being linked to it.  

The workshop will be conducted in Finnish and/or English. Please let me know when registering, if you can present in either of the two languages.  

Annukka Lahti, [email protected]  

Venla Okkonen [email protected] 

Salla Aldrin Salskov [email protected] 

Yhteiskunnallisten kriisien kärjistyessä ja limittyessä kohtaamme kasvavia haasteita sekä paikallisina että globaaleina yhteisöinä. Aikaamme leimaavat epävarmuus, eriarvoisuuden kasvu ja äärimmäisen väkivallan normalisaatio. Tarvitsemme näiden ilmiöiden ymmärtämiseen lähestymistapoja, jotka tavoittavat psyykkisen ja sosiaalisen toisiinsa kietoutuneisuuden. 

Monille kriiseille on yhteistä niiden samanaikainen psykologinen ja yhteiskunnallinen luonne. Ilmastokriisin vaikutusten vähättely kulkee käsi kädessä nuorten historiallisen heikon tulevaisuudenuskon kanssa. Työelämän kiihtyvä tahti, kasvavat vaatimukset ja pelko ihmisten korvautumisesta koneilla ei ole uutta, mutta niiden nykyilmentyminä on pidetty uupumusoireita ja keskittymisvaikeuksia (Mannevuo, 2025). Kun uhkia ja pelkoja projisoidaan gender-käsitteeseen, takerrutaan usein nostalgisesti normatiiviseen, binaariseen sukupuolijärjestykseen (Butler, 2024). Monissa maissa naisten, sukupuolivähemmistöjen, siirtolaisten ja pakolaisten oikeuksien kaventuminen vaikuttaa radikaalilla tavalla sekä fyysisiin että psyykkisiin elämän ehtoihin. Yhteiskunnallinen epävakaus ilmenee mielenterveyskriiseinä, affektiivisena polarisaationa, vierauden pelkona ja aggressiivisena torjuntana sekä ylisukupolvisina traumoina. 

Psykoanalyysin suhde feministiseen ja queer-ajatteluun on ollut aina sekä jännitteinen että uutta luova. Psykoanalyyttinen ja psykososiaalinen ajattelu on monien feminististen ja queer-teorian klassikoiden keskeinen teoreettinen lähtökohta. Kiinnostus näitä lähestymistapoja kohtaan on jälleen kasvussa, sillä ne tarjoavat korvaamattomia välineitä ymmärtää tiedostamattomia psyykkisiä dynamiikkoja yhteenkietouneena rakenteelliseen valtaan. Psykoanalyyttiset käsitteet – kuten tiedostamaton, fantasia, projektiot, melankolia, kuolemanvietti ja defenssit – voivat avata esimerkiksi normalisaation, halun ja vihan politiikkoja sekä sukupuolen ja seksuaalisuuden kurittomia muotoja ja niiden vaientamista, erityisesti jos ne sijoitetaan feministisen ja queer-teorian kriittiseen kehykseen ja sosiohistoriallisiin yhteyksiinsä. Ajankohtainen avaus on myös psykoanalyysin yhdistäminen uusmaterialistiseen ja posthumanistiseen ajatteluun: miten psyykkinen voi olla merkityksellistä silloinkin kun pyrimme irti ihmiskeskeisestä ajattelusta? 

Tässä työryhmässä tarkastelemme psykoanalyyttisen ja psykososiaalisen ajattelun mahdollisuuksia nykyfeministiselle ja queer-tutkimukselle – ja toisin päin. Pohdimme, miten feministiset ja queer-tutkijat voivat hyödyntää psykoanalyyttisia käsitteitä kriittisesti, miten näitä käsitteitä voidaan queeriyttää ja uudistaa, ja kuinka ne voivat syventää analyysia aikamme ilmiöistä. Lisäksi kysymme, miten psykoanalyyttisia lähestymistapoja voidaan käyttää empiirisessä tutkimuksessa erilaisissa historiallisissa ja yhteiskunnallisissa konteksteissa, miten niitä voi yhdistää uusmaterialistiseen ja posthumanistiseen ajatteluun sekä millä tavoin ne voivat inspiroida ja laajentaa feminististä poliittista mielikuvitusta. 

The stranger within: possibilities of psychoanalytic and psychosocial theory for feminist and queer research 

In the face of intensifying and intersecting crises, we encounter growing challenges as both local and global communities. Our time is marked by uncertainty, deepening inequalities, and the normalization of extreme violence. To understand these phenomena, we need theoretical approaches capable of grasping the entanglement of the psychic and the social. 

Many contemporary crises are simultaneously psychological and societal. The downplaying of the effects of the climate crisis goes hand in hand with historically low levels of future optimism among young people. The accelerating pace of working life, rising demands, and fears of humans being replaced by machines are not new, but their contemporary manifestations have been identified in symptoms of burnout and difficulties with concentration (Mannevuo, 2025). When threats and anxieties are projected onto the concept of gender, this is often accompanied by a nostalgic clinging to a normative, binary gender order (Butler, 2024). In many countries, the erosion of the rights of women, gender minorities, migrants, and refugees has radically reshaped both the physical and psychic conditions of life. Social instability manifests itself in mental health crises, affective polarization, fear of otherness and its aggressive rejection, as well as transgenerational trauma. 

The relationship between psychoanalysis and feminist and queer thought has always been both tense and generative. Psychoanalytic and psychosocial perspectives form a central theoretical point of departure for many classics of feminist and queer theory. These approaches are once again topical, as they offer valuable tools for understanding unconscious psychic processes as entangled with structural power relations. Psychoanalytic concepts – such as the unconscious, fantasy, projection, melancholy, the death drive, and defense mechanism – can illuminate, for example, the politics of normalization, hate and desire, as well as unruly forms of gender and sexuality and the persistent attempts to regulate and silence them, particularly when these concepts are situated within feminist and queer theoretical frameworks and their sociohistorical contexts. A timely development is also bringing psychoanalytic though in dialogue with new materialist and posthumanist thinking: how can the psychic remain meaningful when we seek to move beyond anthropocentric modes of thinking? 

In this working group, we examine the possibilities of psychoanalytic and psychosocial thinking for contemporary feminist and queer research – and vice versa. We explore how feminist and queer scholars can critically employ psychoanalytic concepts, how these concepts might be queered and rethought, and how they can deepen analyses of the phenomena of our time. In addition, we ask how psychoanalytic approaches can be applied in empirical research across diverse historical and social contexts, how they might be combined with new materialist and posthumanist frameworks, and in what ways they can inspire and expand feminist political imagination. 

​​Det okända i oss – den psykoanalytiska och psykosociala teorins möjligheter för feministiskt och queer-tänkande 

I takt med att samhällskriser förvärras och överlappar varandra står vi inför allt större utmaningar, både som lokala och globala samhällen. Vår tid präglas av osäkerhet, ökande ojämlikhet och en normalisering av extremt våld. För att förstå dessa fenomen behöver vi tillvägagångssätt som tar fasta på den psykiska och sociala sammanflätningen. 

Många kriser är både psykologiska och samhälleliga till sin natur. Att man bagatelliserar klimatkrisens effekter går t.ex hand i hand med ungdomars historiskt svaga tro på framtiden. Det allt snabbare tempot i arbetslivet, de ökande kraven och rädslan för att människor ska ersättas av maskiner är inget nytt, men visar sig nu som utmattningssymtom och koncentrationssvårigheter (Mannevuo, 2025). När hot och rädslor projiceras på begreppet genus, klamrar man sig ofta nostalgiskt fast vid en normativ, binär könsordning (Butler, 2024). I många länder påverkar inskränkningarna av kvinnors, könsminoriteters, invandrares och flyktingars rättigheter på ett radikalt sätt både de fysiska och psykiska livsvillkoren. Samhällelig instabilitet yttrar sig i form av psykiska kriser, affektiv polarisering, främlingsfobi samt generationsöverskridande trauman. 

Psykoanalysens förhållande till feministiskt och queer-tänkande har alltid varit både spänt och nyskapande. Det psykoanalytiska och psykosociala tänkandet utgör en central teoretisk utgångspunkt i många klassiker inom feministisk och queerteori. Intresset för dessa tillvägagångssätt ökar återigen, eftersom de erbjuder oersättliga verktyg för att förstå omedvetna psykiska dynamiker som är sammanflätade med strukturell makt. Psykoanalytiska begrepp – såsom det omedvetna, fantasin, projektioner, melankoli, dödsdrift och försvarsmekanismer – kan belysa till exempel dynamiken bakom normalisering, begär och hat samt olika former av kön och sexualitet och tystandet av dessa, särskilt om de placeras i ett feministiskt och queer-teoretiskt kritiskt ramverk och i sina sociohistoriska sammanhang. Ett aktuellt tillvägagångssätt är också att kombinera psykoanalys med ny-materialistiskt och posthumanistiskt tänkande: hur kan det psykiska vara meningsfullt även när vi strävar efter att frigöra oss från det människocentrerade tänkandet? 

I denna arbetsgrupp undersöker vi möjligheterna med psykoanalytiskt och psykosocialt tänkande för dagens feministiska och queerforskning – och tvärtom. Vi funderar över hur feministiska och queerforskare kritiskt kan utnyttja psykoanalytiska begrepp, hur dessa begrepp kan queeras och förnyas, och hur de kan fördjupa analysen av vår tids fenomen. Dessutom frågar vi oss hur psykoanalytiska tillvägagångssätt kan användas i empirisk forskning i olika historiska och samhälleliga sammanhang, hur de kan kopplas till nymaterialistiskt och posthumanistiskt tänkande samt på vilka sätt de kan inspirera och bredda den feministiska politiska fantasin. 

Organisers: Anis Minari (fictional? character) alias Sanna Mustasaari (UEF) & Kati Nieminen (UH, [email protected]) et al. 

There is something wrong with the law – it is not a secret. This observation has been made by feminist scholars, critical race theorists, and critical legal scholars, among others. The wrongs of the law are not limited to the normative level but run deeper; there is something (disturbingly, ridiculously, laughably, cruelly) wrong with the epistemology and methodology of law. 

This working group invites presentations that take issue with law’s imaginaries, fictions, doctrines, and premises, creatively challenge the methods of legal reasoning, and make an attempt to do something with/to/about/despite law’s wrongs. How can we find ways out of law’s empire, to smudge the theory of law, to dis-conceptualise law? Is there any real space outside of law, or are we forever positioning ourselves in relation to law? The organizer themself has come into existence as an exploration of the limits of academic research and writing, as a result of something we call ‘autofictive ethnography’ (Minari 2026). Mixing academically established autoethnography and creative autofiction, autofictive ethnography is an attempt to entangle the lived experiences of different individuals and to test the limits of legal epistemology. 

We welcome both traditional presentations and creative approaches to questions relating to legal methodology and epistemology, and to resistance with or without the law.  

Language of the working group: English  

Jenny Säilävaara, Jyväskylän yliopisto, [email protected] 

Erika Grigorjew, Jyväskylän yliopisto [email protected] 

Petteri Eerola, Jyväskylän yliopisto [email protected] 

Tässä työryhmässä tarkastelemme vanhemmuuteen, äitiyteen ja isyyteen liittyviä oikeuksia, vääryyksiä, normeja ja vastarintaa. Vanhemmuus on keskeinen areena, jolla sukupuolittuneet odotukset, normit ja hierarkiat rakentuvat ja niitä uusinnetaan, mutta jossa niitä myös haastetaan ja puretaan.  

Viime vuosina vanhemmuuteen liittyvät oikeudet ovat olleet yhteiskunnallisen muutoksen kohteena: perhevapaauudistukset, keskustelu äitiyden ja isyyden määrittelystä, yksinhuoltajien tai sateenkaariperheiden asema sekä aina vaan jatkuva keskustelu hoivavastuun jakautumisesta nostavat esiin kysymyksiä siitä, kenellä on oikeus vanhemmuuteen ja millä ehdoilla. Samalla institutionaaliset järjestykset, kuten lainsäädäntö, sosiaalipalvelut ja työelämä, voivat tuottaa epäoikeudenmukaisuuksia ja haasteita vanhempien arkeen. 

 Työryhmä kutsuu tarkastelemaan muun muassa seuraavia kysymyksiä: Miten ymmärrykset äitiydestä, isyydestä ja vanhemmuudesta ovat muuttuneet viime vuosina ja mihin suuntaan ne ovat matkalla? Mitä vanhemmuus tarkoittaa 2020-luvun puolivälissä, kun perheiden monimuotoisuus, teknologiset muutokset (kuten hedelmöityshoidot) ja poliittiset ääriliikkeet muovaavat käsityksiä samanaikaisesti? Millaisia sukupuolittavia kaavoja äitiyteen, vanhemmuuteen ja isyyteen liitetään, ja miten niitä toistetaan tai puretaan esimerkiksi politiikassa ja kulttuurissa? Miten hoivan epätasa-arvo kytkeytyy laajemmin rakenteisiin? Millaista on vastarinta vanhemmuuden normeja vastaan ja mitä se tarkoittaa käytännössä? 

Toivotamme tervetulleiksi teoreettisia, metodologisia ja empiirisiä esityksiä. Monitieteinen näkökulma on tervetullut: tutkimusaloista voivat olla edustettuina esimerkiksi sukupuolentutkimus, sosiologia, oikeustiede, kasvatustiede ja kulttuurintutkimus. 

Esityksen voi pitää suomeksi tai englanniksi. 

In this working group, we examine the rights, injustices, norms, and resistance associated with parenting, mothering, and fathering. Parenting is a key arena where gendered expectations, norms, and hierarchies are constructed and reproduced, but where they are also challenged and deconstructed. 

In recent years, rights related to parenting have been the subject of social change: family leave reforms, the debate over the definition of parenthood, the status of single parents or rainbow families, and the ongoing discussion about the division of caregiving responsibilities raise questions about who has the right to parenting and under what conditions. At the same time, institutional arrangements, such as legislation, social services, and working life, can create injustices and challenges in parents’ daily lives. 

The working group invites consideration of the following questions, among others: How have understandings of mothering, fathering, and parenting changed in recent years, and in what direction are they heading? What does parenting mean in the mid-2020s, when the diversity of families, technological changes (such as fertility treatments), and political extremism are simultaneously shaping perceptions? What kinds of gendered stereotypes are associated with mothering, parenting, and fathering, and how are they reproduced or deconstructed in, for example, politics and culture? How is inequality in care linked to broader structures? What does resistance to norms of parenthood look like, and what does it mean in practice? 

We welcome theoretical, methodological, and empirical presentations. A multidisciplinary perspective is encouraged: fields of study may include, for example, gender studies, sociology, law, education, and cultural studies. 

Presentations may be delivered in Finnish or English.