Työryhmät

Koordinaattorit:
Petteri Eerola (j.petteri.eerola@jyu.fi), Jyväskylän yliopisto

Moninaiset isät, isyydet ja miesten perhesuhteet

Isejä ja isyyttä on tutkittu Suomessa viime vuosikymmeninä monenlaisista näkökulmista. Tutkittua tietoa löytyy erityisesti isyyden muutoksesta ja ideaaleista, isäksi tulon ja isänä olon kertomuksista ja kokemuksista sekä isien perhevapaiden pitämisestä. Isejä ja isyyttä käsittelevä tutkimus on laajentunut Suomessakin tarkastelemaan kansainvälisiä tutkimusvirtauksia mukaillen miesten vanhemmuutta yhä erinäisemmissä konteksteista ja elämäntilanteissa. Tästä huolimatta valtaosa tutkimuksista on edelleen keskittynyt ns. kantasuomalaisten miesten isyyteen, joka toteutuu kahden eri sukupuolta olevan vanhemman keskiluokkaisessa perhekontekstissa. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten isien, sateenkaariperheiden isien, adoptio- ja sijaisisien, eronneiden isien, isoisien ja lasten ja nuorten kokemukset iseistä ja isyydestä ovat jääneet tutkimuksessa marginaaliin. Tässä työryhmässä nostamme esille isien ja isyyksien laajan kirjon – eri näkökulmista katsottuna ja erilaisin äänin kerrottuna.  Samalla keskustelemme isätutkimuksen nykytilasta ja tulevaisuuden haasteista – kuinka saada aiempaa laaja-alaisempaa tietoa moninaisista isyyksistä ja isänä olon tavoista ja muodoista? Työryhmään ovat tervetulleita kaikki isejä ja isyyttä sekä laajemminkin miesten perhesuhteita käsittelevät esitykset kaikilta tieteenaloilta. Toivotamme tervetulleiksi niin opinnäytetöihin, alustaviin tutkimussuunnitelmiin kuin valmiisiin tutkimuksiinkin perustuvat alustukset.

Hyvinvoiva vanhempi, hyvinvoiva perhe – mission impossible?

Koordinaattorit:
Katja Upadyaya, PsT, yliopistonlehtori, Kasvatustieteiden laitos, Helsingin yliopisto, katja.upadyaya@helsinki.fi
Anna Rönkä, professori, Kasvatustieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto

Viimeaikaisessa tutkimuksessa sekä julkisessa keskustelussa on tuotu esille vanhempien hyvinvointia heikentäviä tekijöitä kuten vanhemmuusuupumus ja intensiivinen vanhemmuus. Vanhemmuuden uupumuksella on monia kauaskantoisia seurauksia mm vanhempi-lapsisuhteeseen ja lasten hyvinvointiin  (esim. lisääntynyt koulu-uupumus ja vähentynyt kouluinto). Myös laajemmat yhteiskunnalliset tapahtumat ja muutokset (pandemiat, yhteiskunnalliset kriisit) heijastuvat perheiden hyvinvointiin lisäten vanhemmuuteen liittyviä haasteita (stressi, eriarvoistuminen, yksinäisyys) ja vähentäen voimavaroja (sosiaalinen tuki, resilienssi).  Keskustelu vanhemmuudesta on usein huolien ja riskien värittämää, jolloin vähemmälle huomiolle on jäänyt hyvinvoiva vanhemmuus ja sitä edistävät tekijät. Viime aikoina on herännyt kiinnostus selvittää tekijöitä, jotka voivat suojata vanhempia vanhemmuuden uupumukselta ja stressiltä. Resilienssin lisäksi tutkimuksissa on tarkasteltu mm. yhteisvanhemmuutta, joka hyvin toimiessaan säteilee perheen hyvinvointiin monin tavoin. Tässä teemaryhmässä tarkastelemme perheitä sekä vanhempien hyvinvoinnin haasteiden (esim. uupumus, yksinäisyys) että voimavarojen (resilienssi, toimiva yhteisvanhemmuus) näkökulmasta. Kutsumme mukaan monitieteisiä ja eri näkökulmista vanhempien hyvinvointia, j tarkastelevia esityksiä. Olemme kiinnostuneita myös vanhempien hyvinvoinnin yhteyksistä lasten ja nuorten hyvinvointiin sekä perheiden hyvinvoinnin tukemisesta palveluissa.

Moniääninen perhepalvelujen tutkiminen ja kehittäminen

Koordinaattorit:
Kaisa Malinen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, kaisa.malinen@jamk.fi 
Johanna Moilanen, Jyväskylän yliopisto, johanna.s.moilanen@jyu.fi
Katri Ylönen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, katri.ylonen@jamk.fi

Lapset, nuoret, vanhemmat sekä perhepalveluissa työskentelevät ammattilaiset omaavat erityistä – ja kukin omanlaistaan – tietoa perheistä, perheiden hyvinvoinnista ja hyvinvoinnin edellytyksistä. Palveluiden käyttäjillä ja niiden tuottajilla on myös omat näkökulmansa perhepalveluihin ja niiden kehittämiseen. Kun huomioidaan tasavertaisesti eri toimijoiden tuottama tieto ja näkökulmat, voidaan saavuttaa moninäkökulmaista ymmärrystä perheistä ja kehittää palveluita moniäänisesti.

Keskusteltaessa lasten, nuorten ja vanhempien osallistumisesta perhepalvelujen suunnitteluun, kehittämiseen, tuottamiseen ja arviointiin nousevat erilaiset kokemusasiantuntijuuden ja vertaistuen muodot usein keskiöön. Kokemusasiantuntijuuden ja vertaistuen ytimessä on eri perheenjäsenten kokemustieto, joka viittaa elettyjen kokemusten kautta hankittuun subjektiiviseen tietoon. Samankaltaisia tilanteita läpikäyneiden ihmisten kohtaamisissa jaettava kokemuksellinen tieto ja sen kautta mahdollisesti syntyvä vertaistuki voivat olla merkityksellisiä etenkin silloin, kun elämässä on tapahtunut suuria muutoksia tai kriisejä. Ammattilaisten tieto puolestaan rakentuu niin heidän formaalin ammatillisen tietämyksensä kuin sekä ammatillisissa tilanteissa että muussa elämässä kertyneiden kokemustensa pohjalta.

Erilaisten tietojen yhteensovittamisessa on myös haasteensa. Tarkasteluun nousevat esimerkiksi erilaisten tietojen valta-asetelmat, eri toimijoiden oikeudet ja velvollisuudet sekä soveltuvat menetelmät eriluonteisten tietojen näkyväksi tekemiseen. Kenen tieto tulee kuulluksi? Millaista tietoa pidetään validina? Miten erilaiset tiedot ovat yhteensovitettavissa?

Työryhmän esityksissä tarkastellaan, mitä erityistä on palvelunkäyttäjien osallistumisessa vertaisina ja kokemusasiantuntijoina lasten, nuorten ja perheiden palveluihin. Huomio on myös ammattilaisten omaamassa tiedossa ja sen hyödyntämisessä palveluiden kehittämisessä. Työryhmän esitysten toivotaan käsittelevän moninäkökulmaista perhepalvelujen tutkimusta ja kehittämistä. Työryhmään ovat tervetulleita niin empiiriset, teoreettiset kuin menetelmällisetkin tarkastelut sekä erilaisia perhepalveluiden työmuotoja tarkastelevat ja käsitteellistävät esitykset.

Perhe- ja läheissuhteet yhteiskunnallisten kriisien puristuksessa

Koordinaattorit:
Aino Luotonen, Itä-Suomen yliopisto, aino.luotonen@uef.fi
Jenna Siivonen, Itä-Suomen yliopisto, jenna.siivonen@uef.fi

2020-luvun alkua ovat leimanneet erilaiset laajat kriisit kuten Covid19-pandemia sekä aseelliset konfliktit. Tietoisuus käynnissä olevasta ilmastokriisistä on vahvistunut. Suomen kontekstissa on oltu huolissaan esimerkiksi nuorten mielenterveydestä, hoiva-alan kriisistä, syntyvyyden laskusta ja taloudesta. Kriisit muualla maailmassa näkyvät Suomessa myös uusina turvapaikanhakija- ja pakolaisryhminä ja toisaalta vaikuttavat maahanmuuttajataustaisten suomalaisten ylirajaisiin läheissuhteisiin. Kriisit, uhat ja jännitteet ovat osa arkitodellisuutta, jossa perhe- ja läheissuhteita eletään. Ne vaikuttavat ihmisten käsityksiin siitä, millainen tulevaisuus on mahdollinen heille ja heidän läheisilleen. Työryhmässä voidaan pohtia esimerkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä: Millaisia haasteita ilmastokriisi asettaa nuorten tulevaisuuden suunnitelmille? Miten kansalliset huolenaiheet kuten taloustilanne ja hintojen nousu näkyvät perhesuhteissa? Miten yhä yleisemmät nuorten mielenterveyden ongelmat vaikuttavat nuorten perhe- ja läheissuhteisiin? Millaisia jännitteitä liittyy maahan muuttaneiden läheissuhteisiin paikallisesti ja toisaalta ylirajaisten perhesuhteiden ylläpidon näkökulmasta? Miten Covid-19-pandemia muovasi ja edelleen muovaa ikääntyneiden läheissuhteita? Työryhmään ovat tervetulleita niin tutkimukseen kuin käytännön työhönkin perustuvat esitelmät, jotka käsittelevät perhe- ja läheissuhteita globaalien, kansallisten tai paikallisten kriisien ja uhkien kontekstissa.

Muutoksia ja pysyvyyttä – läheis- ja perhesuhteet vanhuuden elämänvaiheessa

Koordinaattorit:
Elisa Tiilikainen, Itä-Suomen yliopisto, elisa.tiilikainen@uef.fi
Mia Niemi, Helsingin yliopisto, mia.niemi@helsinki.fi

Perhe- ja läheissuhteet ovat monin tavoin merkityksellisiä ikääntyneen arjessa ja elämänkulussa. Monelle iäkkäälle ne tarjoavat hoivaa ja huolenpitoa ja kiinnittävät sukupolvien ketjuun. Eliniän pidentymisen myötä yhä useammat perhesukupolvet elävätkin rinnakkain, mutta samanaikaisesti myös ilman omaisia vanhenevien määrä on kasvanut. Lisäksi erilaiset elämänpolut ovat yleistyneet ja yksilöllisistä valinnoista on tullut yhä hyväksyttävämpää, mikä näkyy myös vanhojen ihmisten perhe- ja läheissuhteiden moninaistumisena. Perhesuhteet voivat osaltaan toisaalta heikentää ikääntyneen hyvinvointia ilmentäen jaetun perhe-elämän varjopuolia. Kutsumme tähän työryhmään mukaan laajasti eri tieteenalojen tutkijoita ja ikääntyvien parissa työskenteleviä ammattilaisia, jotka ovat kiinnostuneet kuulemaan ja keskustelemaan läheis- ja perhesuhteista ikääntymisen ja vanhuuden elämänvaiheen kehyksessä. Työryhmän esitykset voivat olla teoreettisesti tai metodologisesti suuntautuneita, erilaisiin empiirisiin aineistoihin ja niiden keruuseen tai käytännön työmenetelmiin pohjautuvia. Tervetulleita ovat myös pro gradu -tutkielmia esittelevät ehdotukset.

Asiakkaan ja ammattilaisen kohtaaminen kriittisen perhetutkimuksen viitekehyksessä

Koordinaattorit:
Tuuli Paajanen, Itä-Suomen yliopisto, psykologian oppaine, tuuli.paajanen@uef.fi 
Iija den Herder, Itä-Suomen yliopisto, psykologian oppaine, iija.den.herder@uef.fi 
Krista Huusko, Itä-Suomen yliopisto, psykologian oppaine, krista.huusko@uef.fi  

Kriittinen perhetutkimus tutkii perhettä käsitteenä ja ilmiönä sekä yhteiskunnallisen hallinnan ja tiedonmuodostuksen kohteena. Tässä tutkimustraditiossa perheen ajatellaan olevan vahvasti sidoksissa niihin sosiokulttuurisiin ja historiallisiin olosuhteisiin, joissa perhettä määritellään ja rajataan. Kriittisen perhetutkimuksen tavoitteena on purkaa ja kyseenalaistaa yksiulotteista ja stereotyyppistä perheajattelua ja avata moniulotteista perheymmärrystä.   

Tässä työryhmässä tarkastelemme erilaisia ammattilaisten ja perheiden välisiä kohtaamisia kriittisen perhetutkimuksen kehyksessä. Olemme kiinnostuneita siitä, miten perheitä, perheenjäseniä ja ammattilaisia määritellään näissä kohtaamisissa. Kuinka erilaiset määrittelyt, tulkinnat ja asemoitumiset ohjaavat käsityksiämme oikeasta ja väärästä, hyvästä ja huonosta tai toivotusta ja ei-toivotusta vanhemmuudesta ja perhe-elämästä? Miten ammattilaisten käsitykset ja tulkinnat ohjaavat heidän toimintaansa?  Kuinka vanhemmat itse asemoituvat palveluissa? 

Työryhmän tavoitteena on avata moniulotteista ymmärrystä erilaisista tilanteista, joissa vanhemmat ja ammattilaiset kohtaavat.  Työryhmään ovat tervetulleita niin opinnäytetöihin, tutkimussuunnitelmiin kuin valmiisiin tutkimuksiinkin perustuvat esitykset.

Lapset ja nuoret perhe- ja läheissuhteissaan

Koordinaattorit:
Paula Vainikka, Lapin yliopisto, paula.vainikka@ulapland.fi

Suurin osa lapsista ja nuorista elää perheissä, jotka koostuvat biologisista tai/ja ei-biologisista perheenjäsenistä. Heillä on yleensä myös muita heille merkityksellisiä läheissuhteita, ja aiemmassa tutkimuksessa on todettu, että on merkityksellistä ymmärtää, kuinka lapset ja nuoret itse määrittelevät ja kokevat perhe- ja läheissuhteensa sekä esimerkiksi niiden käytännöt, tunteet ja arjen. Perhe- ja läheissuhteisiin voi kietoutua lasten ja nuorten näkökulmasta niin iloa, onnistumisen kokemuksia ja turvallisuutta kuin muun muassa vaikeita elämäntilanteita ja haasteitakin.

Tässä työryhmässä tarkastellaan lapsia ja nuoria perheissään ja läheissuhteissaan erilaisista näkökulmista. Tausta-ajatuksena on, että on tärkeää ymmärtää ja nostaa keskiöön heidät osana perhe- ja läheissuhteitaan, nämä käsitteet laajasti ymmärrettynä. Työryhmäesityksissä voidaan keskittyä niin lasten ja nuorten omiin kokemuksiin ja näkemyksiin; aikuisten, esimerkiksi vanhempien ja ammattilaisten kokemuksiin ja näkemyksiin; kuin esimerkiksi palvelujen näkökulmaan. Tervetulleita työryhmään ovat empiiriset, teoreettiset ja metodologiset alustukset.

Neurokirjon lasten, nuorten ja perheiden palvelut ja asema yhteiskunnassa

Koordinaattorit:
Anniina Kaittila, erikoistutkija, Turun yliopisto, sairai@utu.fi
Leena Leinonen, tutkijatohtori, Itä-Suomen yliopisto, leena.leinonen@uef.fi
Minna Alin, projektitutkija, Turun yliopisto, mmlaal@utu.fi
Niina Gråsten, sosiaalioikeuden yliopisto-opettaja, väitöskirjatutkija, UEF, niina.grasten@uef.fi
Sanna Tchaplinski, työelämätohtori, väitöskirjatutkija, Pohjois-Savon hyvinvointialue | UEF, sanna.tchaplinski@uef.fi

Neurokirjon lasten, nuorten ja perheiden palvelut sekä asema yhteiskunnassa ovat nousseet laajasti julkiseen keskusteluun viime vuosina. Palvelut näyttäytyvät sirpaleisina ja vielä keskeneräisinä. Myös palvelujen johtaminen yhteensovitettuina kokonaisuuksina kaipaa vahvistamista. Hyvinvointialueilla kehitystyöhön tuovat haasteita palvelujen järjestämiseen kohdistuvat muutospaineet ja rahoitustekijät. Palveluihin pääsy voikin näyttäytyä sekä perheiden että ammattilaisten näkökulmasta vaikeaselkoiselta. Perheille voi muodostua palveluvajeita tai vastaavasti monien palvelujen tarpeita, jos tarpeenmukaisiin palveluihin pääsy pitkittyy. Kokonaisvaltaisten palvelujen tarve synnyttää kysymyksiä esimerkiksi monialaisesta työskentelystä, yhteensovittavasta johtamisesta sekä yleis- ja erityispalvelujen yhtymäpinnoista.

Julkisia lapsi- ja perhepalveluja on kehitetty Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmassa (LAPE) ja Tulevaisuuden sotekeskushankkeissa vuodesta 2015 saakka. Vuonna 2021 yhdeksi kehittämistyön painopistealueeksi nostettiin neuropsykiatrisesti oireilevien lasten ja nuorten palvelut. Tällä hetkellä käynnissä on Suomen kestävän kasvun ohjelman (RRP) hankkeita, joissa neuropsykiatristen hoito- ja palvelukokonaisuuksien kehittäminen jatkuu. Aihepiirin ympärillä tehdään tutkimustyötä eri tieteenaloilla.

Kutsumme työryhmään esityksiä niin neurokirjon palveluja kehittäviltä toimijoilta kuin neurokirjon kohderyhmästä kiinnostuneilta eri tieteenalojen tutkijoilta. Työryhmässä käsitellään rinnakkain neurokirjon kysymyksiin kiinnittyvää kehitys- ja tutkimustyötä, tavoitteena aktiivinen toimijoiden välinen vuoropuhelu. Toivotamme lämpimästi tervetulleiksi kaikki neurokirjon kohderyhmän lapsiin, nuoriin ja perheisiin sekä palveluihin ja yhteiskunnalliseen asemaan liittyvät esitykset. Työryhmäesityksissä voidaan pohtia, millaiset asiat tukevat arjessa selviytymistä, miten neuropiirteisyys näkyy lähisuhteissa, millaisia tuen tarpeita, palvelukokemuksia tai palvelupolkuja neurokirjon henkilöillä on tai millaisin keinoin heitä ja heidän perheitään voitaisiin tukea.

Moninaiset erot perheestä ja perhesuhteista

Koordinaattorit:
Salla Frisk, johtava asiantuntija, Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta, salla.frisk@suomenkasper.fi , p. 0503519593
Rosi Enroos, YTT, dosentti, yliopistonlehtori, Tampereen yliopisto, rosi.enroos@tuni.fi,
p. 0503186072
Aino Ritala-Koskinen, YTT, dosentti, yliopistonlehtori, Tampereen yliopisto,
aino.ritala-koskinen@tuni.fi , p. 050 3186200

Työryhmän ideana on tarkastella perhe- ja läheissuhteita tilanteissa, joissa syystä tai toisesta ollaan vapaaehtoisesti tai pakotetusti fyysisesti erossa perheestä tai tärkeistä perheenjäsenistä. 

Olemme kiinnostuneita muun muassa vanhempien parisuhde-erojen moninaisista vaikutuksista perheiden elämään nyky-yhteiskunnassa sekä lasten kokemuksista kahdessa kodissa elämisestä. Aikamme ilmiöitä ovat esimerkiksi lasten vuoroasuminen, uusperheisyys ja kumppanuusvanhemmuus ilman parisuhdetta. Monikulttuurisuus ja seksuaalinen suuntautuminen ovat myös yhä useammin osa näitä tilanteita.

Parisuhde-erojen rinnalla on tärkeä tunnistaa myös monia muunlaisia perheestä erossa olemisen tilanteita. Yksin asuvilla on usein elämäntilanteensa taustalla erilaisia eroja perhesuhteista, jotka vaikuttavat heidän elämäänsä. Ikäihmisillä tapahtuu eroja perhesuhteista leskeytyessä tai hoivakotiin siirryttäessä.

Myös monipaikkainen työ ja asuminen erottavat perheenjäseniä toisistaan, globaalit kriisit ja niihin kytkeytyvä pakolaisuus sekä suljetut rajat vaikuttavat perhesuhteiden ylläpidon mahdollisuuksiin ja käytäntöihin. Suomalaisittain vieraampia, mutta samaan tematiikkaan liittyviä globaaleja ilmiöitä ovat katulasten tilanteet tai siirtotyöläisyys. 

Edellä kuvattujen yksilöllisistä ratkaisuista tai laajemmista yhteiskunnallisista ja globaaleista syistä johtuvien tilanteiden lisäksi myös yhteiskunta omilla toimillaan erottaa ja säätelee perhesuhteita, kuten vankilassa olevien vanhempien, huostaanotettujen lasten tai vaikeiden ero- ja huoltoriitojen tilanteissa.

Kutsumme työryhmään alustuksia laajasti erilaisista perhesuhteita käsittelevistä teemoista, joissa yhteisenä nimittävänä tekijänä on erossaolo perheestä. Tässä esitetyt teemat eivät rajaa työryhmän esityksiä vaan ovat esimerkkejä erossa perheestä olemisen tilanteista. Eroa voidaan tarkastella tutkimuksellisesti monenlaisista näkökulmista esimerkiksi palvelujärjestelmän tai lasten- ja nuorten näkökulmasta. Aihepiiri kaipaa uudenlaisia teoreettisia ja empiirisiä avauksia ja kehittelyä. Olemme kiinnostuneita tutkimuksista eri tieteenaloilta ja erilaisin menetelmin toteutettuna.