5. Tutkimuksen jälkeen

Tutkimusaineistojen avaaminen 

• lisää aineistojen uudelleenkäyttöä 
• edistää tutkimusta ja innovaatioita 
• parantaa tutkimuksen luotettavuutta 
• edistää tutkimusyhteistyötä 
• säästää resursseja, kun tutkimusaineisto on jo avoimesti saatavilla
• tukee tutkijan meritoitumista. 

Tutkimusaineistot voidaan jakaa avoimesti 

• tallentamalla ne yleiseen tai tieteenalakohtaiseen datarepositorioon (ks. myöhemmin tässä luvussa)
• tallentamalla ne organisaation datarepositorioon 
• julkaisemalla ne tiedejulkaisussa (data journal). 

Tutkimusaineistojen avaaminen tapahtuu tyypillisesti projektin päätyttyä, mutta sitä voi tapahtua projektin aikanakin etenkin pitkissä projekteissa. Mahdollinen avaaminen kannattaa suunnitella jo tutkimusprojektin alussa, koska muuten tutkimusaineistojen avaaminen saattaa olla mahdotonta. 

Eettiset tai oikeudelliset seikat voivat rajoittaa aineistojen käyttöoikeuksia. Esimerkiksi arkaluontoiset tai luottamukselliset tiedot tai liikesalaisuudet rajoittavat aineiston avaamista. Jos tutkimusaineisto sisältää henkilötietoja, tietosuojaan on kiinnitettävä huomioita (ks. luku 2). 

On hyvä muistaa, että vaikka avaaminen ei olisi mahdollista luottamuksellisuuden, sopimusten tai muiden seikkojen vuoksi, kuvailutiedot eli metatiedot voidaan kuitenkin yleensä julkaista. Se tuo datalle ja tutkimusprojektille näkyvyyttä myös silloin, kun varsinaista dataa ei voi jostain syystä avata. 

Tutkimuksen jälkeen tutkimusaineisto tulee säilyttää vähintään määräajan, jotta tutkimuksen todentaminen on mahdollista. Suunnitellun säilytysajan jälkeen tutkimusdata on hävitettävä asianmukaisesti ja tietoturva huomioiden. Itä-Suomen yliopiston ohjeistuksen mukaan tutkimusaineistoa tulisi säilyttää vähintään viisi vuotta tutkimuksen jälkeen, ellei siihen kohdistu esimerkiksi lainsäädännöllisiä säilytysaikavaatimuksia. UEFin tallennusjärjestelmät soveltuvat määräaikaiseen säilyttämiseen niin kauan kuin aineiston jollain tekijällä on kytkös UEFiin eli käytännössä voimassa oleva UEF-tunnus. 

Suunniteltaessa aineiston säilytysaikaa on hyvä pohtia, voiko aineistoa käyttää uudelleen tai onko joitain muita syitä, miksi aineistoa tulisi säilyttää pidempi aika tutkimuksen jälkeen. Jos tutkimusaineisto sisältää henkilötietoa, tietosuojasta on huolehdittava lainsäädännön mukaisesti. Tietosuoja-asetuksen mukaan henkilötietoa voidaan säilyttää vain sen aikaa kuin se on tutkimuksen kannalta tarpeen. Sen jälkeen aineisto tulee joko tuhota tai anonymisoida eli poistaa tiedot, joista henkilö on tunnistettavissa.  Joissakin tapauksissa aineisto voidaan arkistoida henkilötietoineen, jos sille on riittävät perusteet (ks. Aineiston hävittäminen, anonymisointi tai arkistointi tutkimuksen päättyessä, Tietosuojavaltuutetun toimisto). Tutkittavia pitää myös informoida henkilötietojen käsittelystä tutkimuksen jälkeen (ks. luku 2). 

Pitkäaikaissäilytyksellä (PAS) tarkoitetaan digitaalisen tiedon säilyttämistä pysyvästi käyttökelpoisena kymmenien tai jopa satojen vuosien ajan. Sen tavoitteena on taata erittäin merkittävien aineistojen jatkokäytettävyys tuleville sukupolville. Pitkäaikaissäilytystä varten aineiston käyttökelpoisuus pitää taata hyvin pitkäksi aikaa. Tämä edellyttää riittävän tarkkaa kuvailutietoa (ks. luku 3), jotta aineistoa voidaan ymmärtää ja käyttää uudelleen. Säilytetyn aineiston tulee pysyä käyttökelpoisena tuleville sukupolville tiedostomuotojen, ohjelmistojen tai laitteistojen vanhentuessa. Aineistot kannattaakin tallentaa tiedostomuotoihin, joita useimmat ohjelmat pystyvät käsittelemään. Tämä tarkoittaa usein avoimia eli ei-kaupallisia tiedostomuotoja. Tarpeen tullen aineiston käyttökelpoisuuden takaamiseksi pitkäaikaissäilytetty materiaali joudutaan muuttamaan toiseen tiedostomuotoon.

Tutkimusaineisto voidaan avata muiden käyttöön eriasteisesti, säilyttää määräajan tai pitkäaikaissäilyttää data-arkistoissa ja –repositorioissa. Datarepositoriot ja -arkistot ovat eräänlaisia datatietokantoja, jotka ovat erikoistuneet tutkimusdatan julkaisemiseen ja säilyttämiseen. Ne voivat olla ns. geneerisiä eli yleisiä repositorioita, jotka ottavat vastaan eri alojen tutkimusdataa, tai tiettyyn tieteenalaan tai teemaan keskittyviä repositorioita. Myös organisaatiolla voi olla oma datarepositorio.

Organisaatioilla tai kustantajalla saattaa olla omat suosituksensa, mutta usein tutkija voi valita tutkimusdatallensa ja tieteenalallensa parhaiten soveltuvan repositorion. Datarepositorion valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota esimerkiksi datan sijaintiin (EU vai EU:n ulkopuolella), repositorion luotettavuuteen (esim. CoreTrustSeal), tutkijalle koituviin mahdollisiin kustannuksiin sekä siihen, saako repositoriosta aineistolle pysyvän tunnisteen (tukee aineiston jatkokäyttöä).

Sopivaa datarepositoriota voi etsiä esimerkiksi Registry of Research Data Repositories (re3data.org) -palvelusta tutkimusalan tai aiheen mukaan. Datarepositorion valitsemiseen löytyy tietoa UEF Avoimet tutkimusaineistot –sivulta.

Alla pari esimerkkiä yleisesti käytetyistä datarepositorioista, joihin voi tallentaa tutkimusaineistoa. 

Tietoarkisto on maksuton pitkäaikaissäilytys palvelu, johon voidaan arkistoida eri alojen sähköisiä tutkimusaineistoja tutkimukseen, opetukseen ja opiskeluun FAIR-periaatteiden mukaisesti.  Tietoarkisto on erikoistunut yhteiskuntatieteellisiin aineistoihin. Se huolehtii aineiston kuvailemisesta ja aineiston kuratoinnista eli tekee siitä jatkokäyttöön sopivan version, sekä auttaa aineiston anonymisoinnissa. Tutkimusaineistot saavat pysyvän tunnisteen. 

Zenodo on maksuton kansainvälinen ja yleiskäyttöinen tutkimusaineiston tallennus- ja jakopalvelu, johon voi tallentaa esimerkiksi julkaisuja, postereita, esityksiä, tutkimusdataa, kuvia, videoita, ohjelmistoja ja luentoja. Vaikka aineistot saavat pysyvän tunnisteen, Zenodo ei huolehdi aineiston kuratoinnista, jolloin datan käyttökuntoisena pitäminen jää tutkijan vastuulle.  Zenodo on CERNin ylläpitämä, ja sen päärahoittajiin lukeutuu Euroopan komissio (OpenAIRE).

HUOM! UEF eRepo ei ole datarepositorio eli siellä ei säilytetä tutkimusdataa. Sen sijaan UEF eRepo kerää metatietoa UEFin tutkijoiden muualla säilytettävästä tai julkaistusta tutkimusdatasta lisäten näin tutkimuksen näkyvyyttä. 

Suunnitellun säilytysajan jälkeen tutkimusdata on hävitettävä asianmukaisesti ja tietoturva huomioiden. Tutkimusaineiston suunnitelmallinen hävittäminen onkin olennainen osa turvallista aineistonhallintaa. Esimerkiksi kovalevyiltä pelkkä tiedoston poistaminen ei aina poista tiedostoa kokonaan. Joskus on tarpeen päällekirjoittaa tiedosto, jolloin varmistetaan tiedon pysyvä poisto. Oman organisaation IT-palvelut voivat auttaa tällaisissa tilanteissa. 

UEFin ohjeita tietoturvalliseen aineiston hävittämiseen löytyy UEF Intrasta tietoturvan kohdalta, jossa on linkkejä mm. ajantasaisiin yliopiston henkilöstön koulutusmateriaaleihin (edellyttää UEF-tunnuksen).

Avattaville tutkimusaineistoille on määriteltävä käyttöehdot ja -oikeudet. Kun nämä kerrotaan selkeästi aineiston avaamisen yhteydessä, aineistoa uudelleen käyttävä tietää heti, millä tavoin hän saa aineistoa käyttää.

Creative Commons on kansainvälisesti käytössä oleva yleinen lisenssijärjestelmä. Se tarjoaa ilmaisia tekijänoikeuslisenssejä, joilla saa helposti ja standardoidusti määriteltyä, miten muut voivat käyttää, kopioida ja levittää avoimesti tuotettua aineistoa.  

Avoimeille tutkimusdatalle suositellaan lisenssiksi CC BY 4.0 tai CC0 ja metatiedoille CC0. Tietokoneohjelmille ja lähdekoodeille suositellaan usein esimerkiksi MIT-lisenssiä tai GPL-lisenssiä. 

Creative Commons -lisenssit 

CC BY on yleisin ja joustavin lisenssi, joka sallii muiden kopioida, välittää, levittää ja esittää alkuperäisen tekijän tekijänoikeuksiin kuuluvaa teosta sekä siitä muokattuja versioita, kun alkuperäinen tekijä mainitaan. Sitä suositellaan tilanteisiin, joissa teoksen käyttö ja leviäminen halutaan maksimoida ja varmistaa, että alkuperäinen tekijä huomioidaan asianmukaisesti. CC0-linsessin kohdalla alkuperäistä tekijäähän ei ole pakko mainita, vaikka se toki kuuluu hyviin viittaustapoihin. 

CC BY-SA sallii muiden levittää ja muokata teosta sekä luoda sen pohjalta uusia teoksia myös kaupallisessa tarkoituksessa, kun alkuperäinen tekijä mainitaan ja uudet tuotokset lisensoidaan samoin ehdoin. 

CC BY-NC sallii muiden levittää ja muokata teosta sekä luoda sen pohjalta uusia teoksia mutta ei kaupallisiin tarkoituksiin. Uusienkin teosten tulee olla epäkaupallisia ja alkuperäinen tekijä on mainittava. Johdannaisteoksia ei tarvitse lisensoida samoilla ehdoilla.  

CC BY-NC-SA sallii muiden levittää ja muokata teosta sekä luoda sen pohjalta uusia teoksia mutta vain epäkaupallisessa tarkoituksessa, kun alkuperäinen tekijä mainitaan ja uudet tuotokset lisensoidaan samoin ehdoin. 

CC BY-ND sallii teoksen levittämisen myös kaupallisesti, kunhan teosta levitetään muuttumattomana ja alkuperäinen tekijä mainitaan. 

CC BY-NC-ND sallii teoksen jakamisen muille, kun alkuperäinen tekijä mainitaan eikä teosta muuteta millään tavoin tai hyödynnetä kaupallisesti. 

• Avoimet tutkimusaineistot (ks. myös alaosiot UEF:n Avoimen tieteen sivuilla)
• Data sharing – Where and how? (Basics of Open and Responsible Science: Open Access Publishing and Research Data -opintojakson oppimateriaali, englanniksi)
• How to License Research Data / Digital Curation Centre – DCC (lisäohjeita tutkimusdatan lisensointiin)
• Kuusniemi, M. E., & Nykyri, S. 2021. Tutkimusdata tieteellisenä julkaisuna. Informaatiotutkimus, 40(2), 57–71
• Tutkijan muistilista tutkimusdatan julkaisemiseen (Vastuullinen tiede)
• Tutkimusaineistojen ja -menetelmien avoimuus (Korkeakoulu- ja tutkimusyhteisön kansallinen linjaus ja toimenpideohjelma 2021–2025. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta ja Tieteellisten seurain valtuuskunta)