5. Tutkimuksen jälkeen

Tutkimusaineistojen avaaminen 

• lisää aineistojen uudelleenkäyttöä 
• edistää tutkimusta ja innovaatioita 
• parantaa tutkimuksen luotettavuutta 
• edistää tutkimusyhteistyötä 
• säästää resursseja, kun tutkimusaineisto on jo avoimesti saatavilla. 

Tutkimusaineistot voidaan jakaa avoimesti 

• tallentamalla ne yleiseen tai tieteenalakohtaiseen datarepositorioon 
• tallentamalla ne organisaation datarepositorioon 
• julkaisemalla ne tiedejulkaisussa (data journal). 

Tutkimusaineistojen avaaminen tapahtuu tyypillisesti projektin päätyttyä, mutta sitä voi tapahtua projektin aikanakin etenkin pitkissä projekteissa. Mahdollinen avaaminen kannattaa suunnitella jo tutkimusprojektin alussa, koska muuten tutkimusaineistojen avaaminen saattaa olla mahdotonta. 

Eettiset tai juridiset seikat voivat rajoittaa aineistojen käyttöoikeuksia. Esimerkiksi arkaluontoiset tai luottamukselliset tiedot tai liikesalaisuudet rajoittavat aineiston avaamista. Jos tutkimusaineisto sisältää henkilötietoja, tietosuojaohjeisiin on kiinnitettävä huomioita (ks. oppimateriaalin luku 2). 

On hyvä muistaa, että vaikka avaaminen ei olisi mahdollista luottamuksellisuuden, sopimusten tai muiden seikkojen vuoksi, kuvailutiedot eli metatiedot voidaan kuitenkin yleensä julkaista. Se tuo datalle ja tutkimusprojektille näkyvyyttä myös silloin, kun varsinaista dataa ei voi jostain syystä avata. 

Tutkimuksen jälkeen tutkimusaineisto tulee säilyttää vähintään määräajan, jotta tutkimuksen todentaminen on mahdollista. Suunnitellun säilytysajan jälkeen tutkimusdata on hävitettävä asianmukaisesti ja tietoturva huomioiden. Itä-Suomen yliopiston ohjeistuksen mukaan tutkimusaineistoa tulisi säilyttää vähintään viisi vuotta tutkimuksen jälkeen, ellei siihen kohdistu esimerkiksi lainsäädännöllisiä säilytysaikavaatimuksia. Itä-Suomen yliopiston vuonna 2019 hyväksytty ohjeistus löytyy yliopiston intrasta (edellyttää UEF-tunnuksen): Tutkimusaineistojen säilytys tutkimuksen jälkeen Itä-Suomen yliopistossa. 

Ohjeet voivat auttaa määrittelemään omalle aineistolle sopivan säilytysajan. Lähtökohtaisesti yliopiston tallennusjärjestelmät soveltuvat määräaikaiseen säilyttämiseen niin kauan kuin aineiston jollain tekijällä on kytkös UEFiin eli käytännössä voimassa oleva UEF-tunnus. 

Suunniteltaessa aineiston säilytysaikaa on hyvä pohtia, voiko aineistoa käyttää uudelleen tai onko joitain muita syitä, miksi aineistoa tulisi säilyttää pidempi aika tutkimuksen jälkeen. Jos tutkimusaineisto sisältää henkilötietoa, tietosuojalainsäädäntöä tulee tietenkin noudattaa. Tietosuoja-asetuksen mukaan henkilötietoa voidaan säilyttää vain sen aikaa, kun se on tutkimuksen kannalta tarpeen. Sen jälkeen aineisto tulee joko tuhota tai anonymisoida eli poistaa henkilötiedot. Tutkittavia pitää myös informoida henkilötietojen käsittelystä tutkimuksen jälkeen (ks. oppimateriaalin luku 2). 

Pitkäaikaissäilytyksellä tarkoitetaan digitaalisen tiedon säilyttämistä pysyvästi käyttökelpoisena kymmenien tai jopa satojen vuosien ajan. Sen tavoitteena on taata erittäin merkittävien aineistojen jatkokäytettävyys tuleville sukupolville. Pitkäaikaissäilytystä varten aineiston käyttökelpoisuus ja ymmärrettävyys pitää taata hyvin pitkäksi aikaa. Tämä edellyttää riittävän tarkkaa kuvailutietoa eli metadataa, jotta aineistoa voidaan ymmärtää ja jatkokäyttää. Säilytetyn aineiston tulee pysyä käyttökelpoisena tuleville sukupolville tiedostomuotojen, ohjelmistojen ja/tai laitteiston vanhentuessa. Aineistot kannattaakin tallentaa tiedostomuotoihin, joita useimmat ohjelmat pystyvät käsittelemään. Tämä tarkoittaa usein avoimia eli ei-kaupallisia tiedostomuotoja. Tarpeen tullen aineiston käyttökelpoisuuden takaamiseksi pitkäaikaissäilytetty materiaali joudutaan muuttamaan toiseen tiedostomuotoon.

Tutkimusaineisto voidaan avata muiden käyttöön eriasteisesti, säilyttää määräajan tai pitkäaikaissäilyttää data-arkistoissa ja –repositorioissa. Datarepositoriot ja -arkistot ovat eräänlaisia datatietokantoja, jotka ovat erikoistuneet tutkimusdatan julkaisemiseen ja säilyttämiseen. Ne voivat olla ns. geneerisiä eli yleisiä repositorioita, jotka ottavat vastaan eri alojen tutkimusdataa, tai tiettyyn tieteenalaan tai teemaan keskittyviä repositorioita. 

Monet datarepositoriot ovat tutkijoille ilmaisia, mutta osa voi periä maksun datan ylläpidosta. Tutkija voi valita tutkimusdatallensa ja tieteenalallensa parhaiten soveltuvan repositorion. Monilla kustantajilla on myös omat suosituksensa datarepositorioista. 

Sopivaa datarepositoriota voi etsiä esimerkiksi Registry of Research Data Repositories (re3data.org) -palvelusta tutkimusalan tai aiheen mukaan. Datarepositorion valitsemiseen löydät tietoa UEF Avoimet tutkimusaineistot –sivulta.

Alla pari esimerkkiä yleisesti käytetyistä datarepositorioista, joihin voi tallentaa tutkimusaineistoa. 

Tietoarkisto on maksuton pitkäaikaissäilytys palvelu, johon voidaan arkistoida eri alojen sähköisiä tutkimusaineistoja tutkimukseen, opetukseen ja opiskeluun FAIR-periaatteiden mukaisesti.  Tietoarkisto on erikoistunut yhteiskuntatieteellisiin aineistoihin. Se huolehtii aineiston kuratoinnista eli tekee siitä jatkokäyttöön sopivan version, aineiston kuvailemisesta ja auttaa aineiston anonymisoinnissa. Tutkimusaineistot saavat pysyvän tunnisteen (DOI), mikä tukee niiden jatkokäyttöä. 

Zenodo on maksuton kansainvälinen ja yleiskäyttöinen tutkimusaineiston tallennus- ja jakopalvelu, johon voi tallentaa esimerkiksi julkaisuja, postereita, esityksiä, tutkimusdataa, kuvia, videoita, ohjelmistoja ja luentoja. Vaikka aineistot saavat pysyvän tunnisteen (DOI), Zenodo ei huolehdi aineiston kuratoinnista, jolloin datan käyttökuntoisena pitäminen jää tutkijan vastuulle.  Zenodo on CERNin ylläpitämä, ja sen päärahoittajiin lukeutuu Euroopan komissio (OpenAIRE).

HUOM! UEF eRepo ei ole datarepositorio eli siellä ei säilytetä tutkimusdataa. Sen sijaan UEF eRepo kerää metatietoa UEFin tutkijoiden muualla säilytettävästä tai julkaistusta tutkimusdatasta lisäten näin tutkimuksen näkyvyyttä. 

Suunnitellun säilytysajan jälkeen tutkimusdata on hävitettävä asianmukaisesti ja tietoturva huomioiden. Tutkimusaineiston suunnitelmallinen hävittäminen onkin olennainen osa turvallista aineistonhallintaa. Esimerkiksi kovalevyiltä pelkkä tiedoston poistaminen ei aina poista tiedostoa kokonaan. Joskus on tarpeen päällekirjoittaa tiedosto, jolloin varmistetaan tiedon pysyvä poisto. Organisaatiosi IT-palvelut voivat auttaa tällaisissa tilanteissa. 

UEFin ohjeita tietoturvalliseen aineiston hävittämiseen löytyy yliopiston sisäisiltä Heimo-sivuilta tietoturvan kohdalta, jossa on linkkejä mm. ajantasaisiin yliopiston henkilöstön koulutusmateriaaleihin.

Avattavat tutkimusaineistot tulee lisensoida eli määritellä aineiston käyttöehdot, -oikeudet ja avoimuus. Creative Commons on kansainvälisesti käytössä oleva yleinen lisenssijärjestelmä. Se tarjoaa ilmaisia tekijänoikeuslisenssejä, joilla saa helposti ja standardoidusti määriteltyä, miten avoimesti verkkoon tuotettua aineistoa muut voivat käyttää eli tavat, millä muut saavat kopioida, levittää ja käyttää tutkimusaineistoa. 

Avoimeille tutkimusdatalle suositellaan lisenssiksi CC BY 4.0 tai CC0 ja metatiedoille CC0. Tietokoneohjelmille ja lähdekoodeille suositellaan usein esimerkiksi MIT-lisenssiä tai GPL-lisenssiä. 

Creative Commons -lisenssit 

CC BY on yleisin ja joustavin lisenssi, joka sallii muiden kopioida, välittää, levittää ja esittää alkuperäisen tekijän tekijänoikeuksiin kuuluvaa teosta sekä siitä muokattuja versioita, kun alkuperäinen tekijä mainitaan. Sitä suositellaan tilanteisiin, joissa teoksen käyttö ja leviäminen halutaan maksimoida ja varmistaa, että alkuperäinen tekijä huomioidaan asianmukaisesti. CC0-linsessin kohdalla alkuperäistä tekijäähän ei ole pakko mainita, vaikka se toki kuuluu hyviin viittaustapoihin. 

CC BY-SA sallii muiden levittää ja muokata teosta sekä luoda sen pohjalta uusia teoksia myös kaupallisessa tarkoituksessa, kun alkuperäinen tekijä mainitaan ja uudet tuotokset lisensoidaan samoin ehdoin. 

CC BY-NC sallii muiden levittää ja muokata teosta sekä luoda sen pohjalta uusia teoksia mutta ei kaupallisiin tarkoituksiin. Uusienkin teosten tulee olla epäkaupallisia ja alkuperäinen tekijä on mainittava. Johdannaisteoksia ei tarvitse lisensoida samoilla ehdoilla. Tässä saattaa tulla ongelma vastaan, jos alkuperäinen tekijä haluaa hyödyntää omaa tuotostaan kaupallisiin tarkoituksiin. 

CC BY-NC-SA sallii muiden levittää ja muokata teosta sekä luoda sen pohjalta uusia teoksia mutta vain epäkaupallisessa tarkoituksessa, kun alkuperäinen tekijä mainitaan ja uudet tuotokset lisensoidaan samoin ehdoin. 

CC BY-ND sallii teoksen levittämisen myös kaupallisesti, kunhan teosta levitetään muuttumattomana ja alkuperäinen tekijä mainitaan. 

CC BY-NC-ND sallii teoksen jakamisen muille, kun alkuperäinen tekijä mainitaan eikä teosta muuteta millään tavoin tai hyödynnetä kaupallisesti. 

Avoimet tutkimusaineistot (katso myös alaosiot) UEF:n Avoimen tieteen sivuilla.

Data sharing – Where and how? (Basics of Open and Responsible Science: Open Access Publishing and Research Data -opintojakson oppimateriaali, englanniksi).

How to License Research Data / Digital Curation Centre – DCC (lisäohjeita tutkimusdatan lisensointiin).

Kuusniemi, M. E., & Nykyri, S. 2021. Tutkimusdata tieteellisenä julkaisuna. Informaatiotutkimus, 40(2), 57–71.

Tutkijan muistilista tutkimusdatan julkaisemiseen (Vastuullinen tiede)

Tutkimusaineistojen ja -menetelmien avoimuus. Korkeakoulu- ja tutkimusyhteisön kansallinen linjaus ja toimenpideohjelma 2021–2025. Osalinjaukset 1 (Tutkimusdatan avoin saatavuus) ja 2 (Tutkimusmenetelmien ja -infrastruktuurien avoin saatavuus. Vastuullisen tieteen julkaisusarja 2:2023, Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta ja Tieteellisten seurain valtuuskunta.