Abstraktikirja 2024

Puheenjohtaja: TBA

1.1 Rakenteellisen vammaissosiaalityön tietoperusta ja -käytännöt hyvinvointialueilla

Merja Tarvainen 1, Marjatta Martin 2, Oona Lipponen 1, Mari Kivistö 2, Jari Lindh 2

1 UEF
2 Lapin yliopisto

Rakenteellinen sosiaalityö on sosiaalihuollon lakisääteinen tehtäväala, joka avaa sosiaalityölle tapauskohtaista työtä laajemman näkökulman yksilön ja yhteiskunnan suhteeseen myös palvelujärjestelmässä. Rakenteellisen sosiaalityön tulisi siten olla myös osa vammaissosiaalityötä, jonka asiantuntijuuden ja toimintaympäristön eräitä keskeisiä muutoksia ovat uudistuva vammaispalvelulaki sekä hyvinvointialueuudistus ja toiminnan käynnistyminen uusissa rakenteissa. Tutkimusta rakenteellisesta vammaissosiaalityöstä on ylipäätään vähän ja erityisesti muuttuneeseen toimintaympäristöön liittyen. Itä-Suomen yliopiston ja Lapin yliopiston Rakenteellisen vammaissosiaalityön tietoperusta ja -käytännöt hyvinvointialueilla (RAVATTI, sosiaali- ja terveysministeriön rahoitus yliopistotasoiselle sosiaalityön tutkimukselle, asianumero: VN/9739/2023) -tutkimushanke vastaa tähän tutkimustarpeeseen.

Tutkimushankkeessa tarkastellaan rakenteellisen vammaissosiaalityön tietoperustaa ja -käytäntöjä hyvinvointialueilla sosiaalityön, institutionaalisen vaikuttamistiedon ja vammaisten ihmisten näkökulmista. Hankkeessa on kolme työpakettia, jotka jäsentävät tutkimustehtävää. Tieto ja tietäminen rakenteellisen vammaissosiaalityön alueellisissa käytännöissä -työpaketissa tarkastellaan rakenteellisen vammaissosiaalityön ja tietotyön nykyrakenteita ja niihin liitettyjä vaikutuksia. Lisäksi kartoitetaan, millaisia tulevaisuuden tarpeita rakenteelliseen vammaissosiaalityöhön liittyy. Pääaineistot ovat vammaissosiaalityön osallisuusryhmäaineisto sekä sosiaalityöntekijöiden fokusryhmäaineistot. Toinen työpaketti kohdistuu institutionaalisen vaikuttamistoiminnan ja -tiedon käytäntöihin ja kehittämistarpeisiin hyvinvointialueilla. Työpaketin keskeisimmät aineistot ovat sosiaaliasiavastaavien ja vammaisneuvostojen vaikuttamistoiminnassa syntyvät dokumentit. Kolmannen työpaketin fokus on vammaisten ihmisten tulevaisuusvisioiden sekä elämänkulullisten aineistojen kautta avautuvien rakenteellisen vammaissosiaalityön kysymysten tarkastelussa. Rakenteellisen vammaissosiaalityön tarpeet ja toiveet vammaisten ihmisten kokemina -työpaketti avaa siis vammaisten ihmisten kokemusnäkökulmia rakenteellisen vammaissosiaalityön kysymyksiin. Aineistoja analysoidaan laadullisin menetelmin. Tutkimushanke toteutuu ajalla 12/2023–12/2025.

Tutkimushankkeen tavoitteena on tuottaa tietoa rakenteellisen vammaissosiaalityön tietoperustan ja -käytäntöjen muodostumisesta hyvinvointialueilla ja sen myötä tehdä näkyväksi vammaisten ihmisten osallisuutta ja oikeuksia sekä sosiaalista oikeudenmukaisuutta vahvistavaa rakenteellista sosiaalityötä. Rakenteellisen vammaissosiaalityön ja sen tiedontuotannon keinoin voidaan osallistua myös hyvinvoinnin strategiseen kehittämiseen sekä palvelujärjestelmän kehittämiseen siten, että palvelukokonaisuudet olisivat asiakkaan arjen kannalta toimivammat. Rakenteellinen vammaissosiaalityö voi edistää vammaispalvelujen yhteiskunnallista vaikuttavuutta sekä vammaispalveluilla tavoiteltuja vaikutuksia asiakkaan elämässä esimerkiksi tieto-, osallisuus- ja oikeudenmukaisuustyön avulla. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa vammaisten ihmisten näkökulman vahvistamista palvelujärjestelmän ja yhteiskunnan käytäntöjen eri tasoilla sekä sosiaalityön aktiivista professionaalista osallisuutta vammaisuuteen liittyvässä tietotyössä. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon integraation näkökulmasta on olennaista, että myös vammaiset ihmiset voivat käyttää useita erilaisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Tämän vuoksi rakenteelliselle vammaissosiaalityölle avautuu entisestään lisää ajankohtaisia kehittämistarpeita.

1.2 Digi-HTA-arvioinnit osaksi hyvinvointialueiden vaikuttavuusperusteisia
hankintaprosesseja

Jari Haverinen 1, 2, Raija Järvinen 1, Teemu Mustola 1 & Petra Falkenbach 1, 3

1 Kansallinen HTA-koordinaatioyksikkö (FinCCHTA), Oulun yliopistollinen sairaala
2 FinnTelemedicum, Lääketieteen tekniikan ja terveystieteiden tutkimusyksikkö (HST), Lääketieteellinen tiedekunta, Oulun yliopisto
3 Biolääketieteen ja sisätautien tutkimusyksikkö, Lääketieteellinen tiedekunta, Oulun yliopisto

Tausta
Sosiaali- ja terveysministeriön uudessa sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan strategiassa vuosille 2023–2035 nostetaan digitaalisuus sosiaali- ja terveydenhuollon kivijalaksi. Strategiassa korostetaan myös, että sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen tulisi perustua vaikuttavuustietoon. [1] Kuitenkaan uusia digitaalisia tuotteita tai palveluita käyttöönotettaessa päätöksentekijöillä ei välttämättä ole käytettävissään kaikkea tarvittavaa tietoa tuotteiden vaikuttavuudesta. Terveydenhuollon menetelmien arvioinneilla (HTA) tuetaan päätöksentekijöitä tuottamalla heille näyttöön perustuvaa tietoa erilaisista terveysteknologioista. Uudet digitaaliset terveysteknologiat, esimerkkeinä digitaaliset terapiat (DTx) ja tekoäly (AI), asettavat kuitenkin haasteita myös HTA-mallien edelleen kehittämiselle [2]. Kansainvälisesti uusia HTA-arviointi- ja korvattavuusmalleja digitaalisille terveysteknologioille on jo käytössä tai kehitteillä. Kuitenkin nämä mallit ovat kehitetty pääasiassa kansallisista lähtökohdista, joten EU-maiden kesken on jo tunnistettu tarve harmonisoida eri arviointimenetelmiä [3].

Nykytila ja kehittämisen tavoitteet
Suomessa julkaistiin vuoden 2019 lopussa Digi-HTA-arviointimalli ja siitä lähtien se on ollut osa Kansallinen HTA-koordinaatioyksikön (FinCCHTA) arviointitoimintaa. Malli tukee laajaa valikoimaa erilaisia digitaalisia terveysteknologioita, kuten DTx-sovelluksia, ikäteknologioita sekä AI- ja robotiikkaratkaisuja. Digi-HTA-arviointiraportit tuottavat tietoa tuotteiden vaikuttavuuden lisäksi niiden kustannuksista, turvallisuudesta, käytettävyydestä ja saavutettavuudesta sekä tietoturvasta ja -suojasta. [2]

Terveydenhuollon ammattilaiset, jotka osallistuivat vuonna 2022 julkaistuun tutkimukseen, totesivat, että Digi-HTA-arviointiraportit tuottavat selkeää ja hyödyllistä tietoa heidän päätöksiensä tueksi, mutta niiden integraatiota osaksi päätöksentekoprosesseja tulisi parantaa [2]. Tätä asiaa on edistetty kansallisissa Hyteairo- ja KATI-ohjelmissa osana niiden toimenpiteitä. Viimeisimpänä tätä asiaa edistetään vuosina 2023–2025 toteutettavassa Suomen kestävän kasvun (Recovery and Resilience Plan, RRP) -hankkeessa, jossa FinCCHTA:lle on asetettu keskeiseksi tavoitteeksi tukea hyvinvointialueita Digi-HTA-arviointimallin käyttöönotossa. Muut hankkeen tavoitteet ovat kehittää Digi-HTA-arviointimallia edelleen huomioiden kansainvälisten HTA-mallien kehitys ja regulaation asettamat uudet vaatimukset sekä tukea sosiaalihuollon sovellusten arviointia.

Tulokset
Digi-HTA-arviointimallin avulla on kyetty arvioimaan hyvin erilaisia digitaalisia terveysteknologioita, kuten DTx-sovelluksia, kuntoutus- ja lääkeannostelurobotiikkaa, digitaalisia alustaratkaisuja sekä ensimmäinen sosiaalihuollon digitaalinen sovellus on jo arvioitu. Vertailutyön kautta on kyetty tunnistamaan muiden HTA-mallien keskeiset ominaisuudet ja sitä kautta Digi-HTA-arviointimallin kehittämiskohteet [3]. Ensimmäisiä hankintailmoituksia, joissa Digi-HTA-arviointi on ollut yhtenä vaatimuksena, on julkaistu. Digi-HTA-arvioinnin toteuttaminen on ollut myös vaatimuksena yhdelle sovellukselle ennen hyvinvointialuetasoista käyttöönottoa.

Johtopäätökset
Digi-HTA-arviointimenetelmä edistää vaikuttavien ja laadukkaitten sosiaali- ja terveydenhuollon digitaalisten tuotteiden ja palveluiden käyttöönottoja Suomessa, jos menetelmä integroidaan osaksi hankintaprosesseja. Julkisten Digi-HTA-arviointiraporttien avulla voidaan jakaa hyviä käytäntöjä hyvinvointialueiden kesken. Kansainvälisen yhteistyön kautta voidaan harmonisoida HTA-menetelmiä ja sitä kautta taata paremmin vaikuttavien digitaalisten terveysteknologioiden käyttöönotto eri maiden välillä.

[1] Sosiaali- ja terveysministeriö. Digitaalisuus sosiaali- ja terveydenhuollon kivijalaksi: Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan strategia 2023–2035. Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-9889-6 Luettu 13.5.2024
[2] Haverinen J, Turpeinen M, Falkenbach P, Reponen J. Implementation of a new Digi-HTA process for digital health technologies in Finland. International Journal of Technology Assessment in Health Care. 2022;38(1):e68.
doi:10.1017/S0266462322000502
[3] Haverinen, J. et al. (2024). Finnish Digi-HTA Assessment Model for Digital Health and an International Comparison. In: Särestöniemi, M., et al. Digital Health and Wireless Solutions. NCDHWS 2024. Communications in Computer and Information Science, vol 2084. Springer, Cham. https://doi.org/10.1007/978-3-031-59091-7_20

1.3 Alueellisen elintapaohjauksen reaaliaikainen vaikutusten mittaaminen tiiviissä ammattikorkeakouluyhteistyössä

Mira Häyrinen 1, Maija Laukniemi 2

1 TKI-asiantuntija, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
2 elintapaohjauksen koordinaattori, Etelä-Savon hyvinvointialue

Kuvaus ongelmasta
Tyypin 2 diabetesta sairastaa Etelä-Savon Hyvinvointialueella noin 11 000 ihmistä ja sairaanhoidon kustannusten arvioidaan olevan 33-77 miljoonaa vuodessa riippuen todellisten lisäsairauksien määrästä (Diabetesliitto 2023). Ennaltaehkäisevän liikuntaneuvonnan tai elintapaohjauksen vaikuttavuuden todentaminen on alueella sekä valtakunnallisesti yhä merkityksellisempää. Lisämerkitystä tiedon esiintuomiselle tuo hyvinvointialueiden taloustilanteet.

Yhteistyötä tutkimuslaitosten, julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden välillä korostetaan yhä enemmän. Hyvien käytänteiden jakaminen ja niistä viestiminen valtakunnallisesti auttaisi monia toimijoita parempiin tuloksiin. Uusia käytännöllisiä ja helppokäyttöisiä tapoja tarvitaan keräämään dataa arjen toiminnoista, sillä usein tieto asiakkaiden muutoksista on hajallaan eri tietojärjestelmissä.

Opetus-ja kulttuuriministeriön vuonna 2021 palkitsemassa Etelä-Savon hyvinvointialueen (silloisen Etelä-Savon sairaanhoitopiirin) elintapaohjaustyössä on lähdetty korkeakouluyhteistyön voimin mittaamaan ja tarkastelemaan toiminnan vaikutuksia. Yhteistyötä on tehty vuodesta 2019 lähtien ja se jatkuu edelleen.

Tavoitteet ja menetelmät
Työikäisten elintapaohjauksen päätavoitteena Etelä-Savon hyvinvointialueella on ennaltaehkäistä tyypin 2 diabeteksen tai muiden elintapasairauksien puhkeamista. Ohjauksen tavoitteena on edistää asiakkaan terveyttä ja tukea arjessa jaksamista.

Elintapaohjaus kestää noin vuoden sisältäen säännöllisiä tapaamisia oman elintapaohjaajan kanssa. Tapaamiskertoja on keskimäärin 4-6 ja tarkka määrä muotoutuu alkukartoituksen johdattamana asiakkaan tarpeiden ja voimavarojen mukaisesti. Elintapaohjaus mahdollistaa lisäksi osallistumisen muutosta tukeviin ryhmiin sekä hyvinvointimittauksiin kaksi kertaa ohjausprosessin aikana. Keskeiset teemat ohjauksessa ovat mielen hyvinvoinnin tukeminen, liikkumisen määrän ja laadun lisääminen, terveellinen ravitsemus sekä uni ja palautuminen.

Active Life Lab -tutkimusyksikköyhteistyön tavoitteena on kehittää elintapaohjausprosessia järjestelmällisesti, johtaen sitä tiedolla. Säännölliset kuukausitapaamiset, tutkimusyksikön kehittämän Hyviö -työkalun käyttö ja saatujen tulosten tarkastelu ovat osa yhteistyön toimintamallia. Hyviö on kyselytyökalu, joka kokoaa automaattisesti vastauksia yhteen asiakas- ja ryhmätasolla ja mahdollistaa vaikutusten tarkastelun ja vertailun. Yhteistyö mahdollistaa elintapaohjattavien hyvinvointimittausten toteuttamisen Mikkelin alueella tutkimusyksikön tiloissa.

Käytetyt mittarit
Elintapaohjaksen vaikutusten mittaamisessa käytetään seuraavia mittareita, joiden tiedot kerätään Hyviöön: EuroHIS-8 elämänlaatumittari, kehonkoostumus (rasvan määrä, lihasten määrä, paino, viskeraalinen rasva), 6 min kävelytesti, puristusvoima, 10 kerran tuolilta ylösnousu (aiemmin maksimaalinen jalkaprässi), paastosokeri (Mikkelin alueella) sekä Liikunnan aikaiset kokemukset (IMI – Intrisic motivation inventory) -kysely.

Tulokset
Hyviöön kerätyn tiedon puitteissa elintapaohjausprosessin on käynyt läpi noin 50 henkilöä. Helposti tulkittavan Hyviöön kerätyn datan perusteella on voitu todeta positiivisia muutoksia esimerkiksi kehonkoostumusmittausten osalta.

Kehonkoostumusmittausten perusteella voidaan todeta, että elintapaohjauksen aikana esimerkiksi rasvan määrä on vähentynyt ja rasvaprosentti pienentynyt keskimäärin yhdellä prosentilla. Toisaalta myös lihasmassa on vähentynyt. Vaikka muutokset kehonkoostumuksessa voivat kuulostaa pieniltä, on pienilläkin muutoksilla suuri merkitys tyypin 2 diabetesta sairastavien hoidossa. (Martiskainen, T. ym. 2023.)

Hyvinvointialueen elintapaohjauksessa halutaan erityisesti asiakkaille painottaa, että subjektiivinen hyvinvointi on merkittävässä roolissa mittaamisen lisäksi.

Yhteistyön tuloksena käytettyjä mittareita on muokattu prosessin aikana, suunniteltu yhteishankkeita ja hyödynnetty tiiviisti pro gradu -ja opinnäytetyön tekijöitä. Toiminta on alkanut hankkeista, mutta se on juurrutettu osaksi tutkimusyksikön ja hyvinvointialueen yhteistä kumppanuutta.

Johtopäätökset
Säännöllisen ammattikorkeakouluyhteistyön ja Hyviön avulla elintapaohjauksen mittaamisen ja vaikuttavuuden todentamisen kynnys on mataloitunut ja reaaliaikaisesti päivittyvän tilannekuvan tarkastelu on mahdollista. Tulokset eivät itsessään kuitenkaan ole tilastollisesti todennettuja. Kerätty data voidaan kuitenkin työkalussa helposti anonymisoida. Osallistujat allekirjoittavat vapaaehtoisen tietoon perustuvan suostumuksen, mikä mahdollistaa tiedon käytön myös tieteelliseen tutkimukseen.

Systemaattinen yhteistyö tutkimusyksikön kanssa tarjoaa luotettavaa tietoa käytännön tasolla. Yhteistyömalli on käytännönläheinen ja tätä kautta erilaisiin tilanteisiin nopeasti vastaava.

Lähteet:
1. Diabetesliitto 2023. Etelä-Savon hyvinvointialueen raportti. Saatavilla
https://www.diabetes.fi/files/22361/Etela_Savo_2023_hyvinvointialueraportti.pdf Viitattu 10.5.2023.
2. FinTerveys 2017 -tutkimus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tutkimuksen verkkosivu. [viitattu 11.3.2024].
3. Hyviö www.hyvio.fi
4. Martiskainen, T., Lamidi, M-L., Venojärvi, M., Tikkanen, H. & Laatikainen, T. 2023. Factors affecting the effectiveness of the physical activity counselling intervention implemented in primary health care in adults with type 2 diabetes. Saatavissa: https://doi.org/10.1186/s12902-023-01428-w [viitattu 12.4.2024].
5. Stenholm, S., Punakallio, A. & Valkeinen, H. Käden puristusvoima. TOIMIA-mittarit. TOIMIA-tietokanta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [viitattu 11.3.2024].

1.4 Kustannustyökalun käyttöönotto ja vaikuttavuustiedon hyödyntämisen vahvistaminen ikääntyneiden asiakasohjauksessa

Paula Andreasen, Tiina Lehtinen, Riikka Leppäkorpi, Kirsi Loivarinne, Anu Olkkonen-Nikula, Tuomas Piipari, Ritva Saarelma, Ville Saloranta, Corinne Soini

Päijät-Hämeen hyvinvointialue

Taustaa
Ikääntyneiden palvelujen järjestäminen kustannustehokkaasti on lisääntyvän kiinnostuksen kohteena, kun hyvinvointialueilla etsitään ratkaisuja talouden tasapainottamiseksi ja ammattitaitoisen henkilöstön riittävyyden takaamiseksi. Päijät-Hämeen hyvinvointialuestrategiassa vaikuttavat ja kustannustehokkaat palvelut on nostettu ensimmäiseksi päätavoitteeksi ja ikääntyneiden palvelujen järjestämissuunnitelmassa painotetaan vaikuttavuusperustaisuuden edistämistä tehostamalla palvelujen kohdentamista. Ikääntyneiden asiakasohjauksessa pyritään lisäämään hoidon vaikuttavuutta palveluja saavilla ikääntyneillä ja lisäämään palvelujen kustannusvaikuttavuutta osana Kestävät ja vaikuttavat sote-palvelut Päijät-Hämeessä-hanketta, jonka rahoittaa NextGenerationEU.

Kehittämistyössä keskitytään kahteen kokonaisuuteen: 1) Kustannustyökalun käyttöönotto ja 2) Asiakasohjaajien vaikuttavuustiedon hyödyntäminen.

Kehittämisen tavoitteet, aikataulu ja käytetyt menetelmät
Kustannustyökalun kehittämistyöllä on tavoitteena 1) asiakasohjaajien kustannustietoisuuden lisääminen palveluja myönnettäessä ja 2) asiakasmaksujen kustannusarvion laskennan sujuvoittaminen. Työkalu on lisäksi asiakasohjaajan tukena ohjausvelvoitteen toteutuksessa. Laskurista saatavaa tietoa asiakasohjaaja käyttää keskustellessaan kustannuksista asiakkaan kanssa ja tehdessään päätöksiä myönnettävistä, yksilöllisen tarpeen mukaisista palveluista. Kustannustyökalun tarkoituksena on laskea kokonaiskustannukset myönnettävistä palveluista asiakkaalle ja hyvinvointialueelle, mutta sillä ei ensisijaisesti pyritä ohjaamaan asiakasohjaajaa valitsemaan edullisempia palvelukokonaisuuksia.

Kustannustyökalun toiminnallisuuksien määritystyö ja tekninen toteutus alkoivat marraskuussa 2023. Valmista työkalua päästiin testaamaan maaliskuussa 2024. Testausvaihe jatkuu toukokuun puoliväliinsaakka, jonka aikana myös kartoitetaan työkalun käytettävyyttä. Kustannustyökalusta kertyvän tiedonraportointi on suunniteltu toteutettavaksi vuoden 2025 loppuun mennessä.

Pilotissa järjestettiin vaikuttavuusosaamisen vahvistamiseksi ‘RAI ja vaikuttavuus’ – koulutuspaketti asiakasohjaajille tammi-helmikuussa 2024. Koulutuksissa perehdyttiin RAI-arviointitiedon hyödyntämiseen asiakkaan palvelutarpeen ja toimintakyvyn kartoittamisessa sekä palvelujen myöntökriteerien toteutumisen seurannassa.

Ikääntyneiden asiakasohjauksessa asiakkaat ryhmitellään asiakassegmentteihin palvelutarpeen arvioinnista saatavaan RAI-tietoon perustuen. MAPLe palvelutarveryhmittelyä asiakasohjaaja voi hyödyntää palveluohjauksessa ja palvelutarpeen muutosten seuraamisessa asiakaskohtaisesti tai palveluyksiköittäin. Koulutusten aikana Päijät-Hämeessä 5-luokkaisen MAPLe 5: n rinnalle tuli uutena 15-luokkainen MAPLe 15, jonka käyttöä asiakasohjauksessa käsiteltiin koulutuksissa. Vaikuttavuustiedon osaamista selvitettiin ennen koulutusten alkamista osaamiskartoituksella, joka toistetaan syksyllä 2024 ja palautekyselyllä koulutusten jälkeen.

Alustavat tulokset ja johtopäätökset
Testausvaiheessa saatujen alustavien tulosten mukaan kustannustyökalu kannustaa asiakasohjaajia pohtimaan ja vertailemaan eri palvelukokonaisuuksista kertyviä kustannuksia. Kustannustyökalu on lisännyt asiakasohjaajien kustannustietoisuutta, etenkin hyvinvointialueen kustannuksista. Päivittäisessä työssä kustannustyökalu sujuvoittaa asiakasmaksujen kustannusarvioiden laskemista. Uuden työkalun
skaalaaminen on mahdollista muihin asiakasryhmiin organisaation sisällä sekä muille hyvinvointialueilla, mutta se vaatii huolellista etukäteisvalmistelua.

Vaikuttavuustiedon hyödyntäminen lisääntyi asiakasohjaajilla koulutusten jälkeen tehdyn palautekyselyn perusteella. Vaikuttavuuskoulutus auttoi uuden MAPLe- luokittelun omaksumista ja sen käyttöä työssä.

Puheenjohtaja: Emma Aarnio, UEF

2.1 Potilaat tutkimuskumppaneina vaikuttavuutta vahvistamassa

Salla Sipari ja Nea Vänskä

Metropolia AMK

Tausta
Viime vuosina potilaiden ja sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjien osallistumiseen ja osallisuuteen perustuvat lähestymistavat ovat lisääntyneet ja laajentuneet tieteellisessä tutkimuksessa. Samaan aikaan on kasvanut tarve ymmärtää potilaiden ja tutkijoiden keskinäisen yhteistoiminnan rakentumista ja yhteistoimijuutta tutkimusprosessin eri vaiheissa. Tällaisesta toiminnasta käytetään useita käsitteitä, kuten kanssatutkimus ja yhteistutkimus. Kyse on yhdessä muotoiltavasta toimintakulttuurista, jossa potilaat ja tutkijat toimivat kumppaneina tuoden tutkimusprosessiin toisiaan täydentävää osaamista ja näkökulmia.

Potilaiden osallistumista tieteelliseen tutkimukseen on perusteltu esimerkiksi yhdenvertaisuuden, voimaantumisen sekä demokratian näkökulmista. Potilaiden ja tutkijoiden yhteistoiminnan tarpeellisuutta puolestaan korostetaan kokonaisvaltaisen, merkityksellisen ja monipuolisen tiedon yhteistuottamisella, jolla voidaan ratkoa ilmiölähtöisiä ja monimutkaisia tutkimuskysymyksiä. Näiden lähtökohtien lisäksi on tarve tunnistaa ja osoittaa potilaiden osallistumisen tuottamat hyödyt, vaikutukset ja vaikuttavuus.

Tavoitteet ja menetelmät
Olemme kehittäneet tutkimusnäyttöön perustuen osallistuvaa tutkimuskumppanuutta kahdessa hankkeessa vuosina 2019–2024: REcoRDI (kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen kehittäminen) ja Hytke (inklusiivinen tutkimus-, kehittämis-, ja innovaatiotoiminta). Hankkeiden kehittämisprosessit ovat olleet monivaiheisia ja kumulatiivisia sisältäen erilaisia osatutkimuksia. Osatutkimusten yhteisenä tavoitteena oli kuvata yhteistoimintaa tutkimusprosessin kaikissa vaiheissa tutkijoiden ja niiden toimijoiden välillä, joita tutkimusaihe koskettaa. Osatutkimukset olivat menetelmällisiltä ratkaisuiltaan kirjallisuuskatsaus sekä aineistolähtöisesti analysoituja teemahaastatteluja (ks. julkaisut lopussa).

Tulokset
Kuvaamme osallistuvan tutkimuskumppanuuden mallin ja osallisuutta mahdollistavan yhteistoiminnan rakentamista ja keinoja tutkimusprosessin kaikissa vaiheissa. Esittelemme tulosten yhteenvetona osallistuvan tutkimuskumppanuuden ydintekijät, hyötyjä ja vaikutuksia sekä kehittävän arvioinnin työvälineen.

Johtopäätökset
Potilaiden ja tutkijoiden kumppanuusperustainen yhteistoiminta tieteellisen tutkimusprosessin kaikissa vaiheissa avaa moninaisen näkymän vaikuttavuuden ulottuvuuksien tarkasteluun. Tuomme tutkimustulostemme perusteella tieteelliseen keskusteluun lineaarisen ja systeemisen vaikuttavuuskäsityksen. Pohdimme arkivaikuttavuutta ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta palveluiden ja menetelmien vaikuttavuuden arvioinnin lisäksi. Tulostemme päätelmänä on uudenlainen ymmärrys potilaiden osallistumisen hyödyistä ja merkityksellisyydestä, kun yhteistoiminta on tieteellisessä tutkimuksessa tietoisesti rakennettu kumppanuudessa.

Avainsanat: osallistuminen, osallisuus, tutkimus, vaikutukset, vaikuttavuus

Julkaisut:
Sipari S, Vänskä N, Lehtonen K, Helenius S, Harra T, Kinnunen A, Väisänen S, Jeglinsky I. Participatory Research Partnership in Rehabilitation—Co-Development of a Model for Collaboration Process. Disabilities. 2023; 3(3):410-425. https://doi.org/10.3390/disabilities3030027

Sipari S, Foster R, Helenius S, Vänskä N, Salonen A. Osallistuva tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiokumppanuus ammattikorkeakoulukontekstissa. Ammattikasvatuksen aikakausikirja 2022; 24(4), 10-27.

Lehtonen K, Vänskä N, Helenius S, Harra T, Sipari S. Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksen soveltavassa tutkimuksessa. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus, Kuntoutus 2020;3:6¬–19.

Julkaisut osallistuva tutkimuskumppanuus – mallista:
Sipari S, Vänskä N, Lehtonen K, Helenius S, Väisänen S, Harra T. Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksessa. Metropolia OIVA-sarja 55, 2022. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-332-9

Sipari S, Vänskä N, Lehtonen K, Helenius S, Väisänen S, Harra T. Participatory Research Partnership in Rehabilitation. Metropolia UAS OIVA-series 55, 2022. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-342-8

2.2 CASE: HUS potilastutkimusraadin hyödyt tutkijan näkökulmasta

Kirsi Kvarnström

HUS Apteekki

Esimerkin tavoitteena on kuvata tutkijan kokemuksia HUS-potilastutkimusraatien hyödyistä. HUSissa toimii sekä aikuisten että nuorten tutkimusraadit, joiden jäsenet ovat lääke- ja terveystieteellisestä tutkimuksesta kiinnostuneita tutkimusraativalmennuksen käyneitä henkilöitä. Kokemuksen mukaan tutkimusraadin mukaan ottaminen jo tutkimuksen alussa parantaa tutkimuksen laatua ja sujuvoittaa lupaprosessia, kun eettiset kysymykset on paremmin huomioitu. Lisäksi mm. tiedotteiden ymmärrettävyys paranee, kun tutkimusraati kiinnittää huomiota vaikeisiin käsitteisiin ja tutkimukseen osallistuminen tutkittavan näkökulmasta helpottuu.

2.3 CASE: iCAN potilas- ja kansalaisvaikuttamisen neuvottelukunta

Anna-Liisa Valkama 1 ja Tomi Mäkelä 2

1 Etelä-Savon hyvinvointialue
2 Helsingin yliopisto

Esimerkin tavoitteena on kuvata potilaiden osallisuutta laajassa iCAN tutkimushankkeessa. iCAN on digitaalisen yksilöllistetyn syöpälääketieteen lippulaivahanke, jossa on noin 30 alaprojektia. Potilas- ja kansalaisvaikuttamisen neuvottelukunta kehittää hankkeen potilasosallisuutta yhteistyössä tutkijoiden kanssa. Neuvottelukunta toimii tutkimusraatimaisesti hankkeen sisällä sekä siltana potilaiden ja tutkijoiden välillä. Uusiin toimintamalleihin kuuluvat mm. dialogin mahdollistavat potilas-tutkijatapaamiset. Tavoitteena on syventää potilasosallisuutta kaikilla hankkeen tasoilla ja vahvistaa potilashyötyjä.

2.4 CASE: Potilasjäsenen merkitys UEF Lääkepolitiikan tutkimusryhmän jäsenenä

Aimo Strömberg 1 ja Katri Hämeen-Anttila 2

1 Suomen Syöpäpotilaat, EUPATI Suomi
2 Itä-Suomen yliopisto

Esimerkin tavoitteena on kuvata kokemuksia potilasjäsenen merkityksestä tutkimusryhmän jäsenenä, millaisia hyötyjä potilasjäsenestä tutkimukselle on ja mitä vuoden mittaisen yhteistyön aikana opittiin. Kokemus potilasjäsenen ja tutkijoiden välisestä yhteistyöstä oli erittäin positiivinen. Merkittäviksi haasteiksi potilaiden osallisuudelle tunnistettiin resurssien vähyys sekä organisaatiotason tuen puute. Kriittisin tekijä onnistumiselle on avoimen ja luottamuksellisen ilmapiirin luominen, mikä vaatii aktiivista ja tavoitteellista työtä.

Puheenjohtaja: TBA

3.1 Turvapaikanhakijoiden, vastaanottokeskushoitajien ja viranomaisten näkökulmia alkuterveystarkastuksen tavoitteesta

Mustonen, K-L. 1, 2, Ismail, M. 2, Mäki-Opas, T. 1, 3, 4, Castaneda, A. 2, Kauhanen, J. 1 & Skogberg, N. 2

1 Itä-Suomen yliopisto (UEF)
2 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
3 Pohjois-Savon hyvinvointialue
4 Wellbeing Services Research Centre

Tausta: Vaikuttavuusketjun mukaisesti vaikuttavuuden arviointi alkaa tavoitteiden selvittämisestä. Tässä tutkimuksessa kuvaillaan yksilön, ammattilaisen ja viranomaisten näkökulmia alkuterveystarkastuksen tavoitteesta.

Metodit: Teemahaastatteluihin osallistui 13 turvapaikanhakijaa, 14 vastaanottokeskushoitajaa ja neljä viranomaista tammi-helmikuussa 2019. Aineisto analysoitiin reflektiivistä temaattista analyysiä hyödyntäen ensin jokainen ryhmä erillään ja lopuksi ryhmien välisiä yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia tarkasteltiin.

Tulokset: Ryhmät olivat yhdenmielisiä alkuterveystarkastuksen kokonaisvaltaisuuden tärkeydestä ja infektioiden torjunnasta. Haavoittuvuuden arvioimisen osalta löytyi eroavaisuuksia erityisesti hoitajien ja viranomaisten välillä. Viranomaiset nimesivät informaation jakamisen yhdeksi keskeisistä tavoitteista, ja turvapaikanhakijoiden tiedonpuute tuli esille haastatteluissa.

Yhteenveto: Tavoitteiden kuvailun avulla saatiin tietoa turvapaikanhakijoiden tiedon puutteista, hoitajien osaamistarpeista ja viranomaisten ohjeistusten tärkeydestä. Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään vastaanottokeskushoitajien osaamisen ja alkuterveystarkastuksen vaikuttavuuden arvioinnissa. Lisäksi tuloksia voidaan hyödyntää palveluiden suunnittelussa ja kehittämisessä.

Pääviestit:

1. Alkuterveystarkastuksen tavoitteen kirkastaminen on hyödyllistä turvapaikanhakijoille, vastaanottokeskushoitajille ja viranomaisille.
2. Monitasoinen tarkastelu on tärkeää sekä alkuterveystarkastuksen implementoinnin että vaikuttavuuden arvioinnin kannalta.

Asiasanat: turvapaikanhakijat, terveystarkastus, haavoittuvat ryhmät, vaikuttavuus

3.2 Tiimimallin vaikutus hoitotasapainoon ja palveluiden käyttöön tyypin 2 diabetesta sairastavilla

Marja-Leena Lamidi 1, 2, Katja Wikström 1, 3, Hilkka Tirkkonen 2, Päivi Rautiainen 2, Matias Laaninen 2, Tiina Laatikainen 1, 2, 3

1 Itä-Suomen yliopisto (UEF)
2 Pohjois-Karjalan hyvinvointialue (Siun sote)
3 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

Taustaa
Suomessa vuonna 2023 toteutettu sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluiden uudistus otettiin käyttöön Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella jo vuonna 2017. Tämän organisaatiouudistuksen jälkeen jatkettiin palvelu-uudistuksella, jossa lanseerattiin uusi toimintamalli, ns. tiimimalli, osassa alueen terveyskeskuksista vuoden 2020 aikana. Tiimimallissa terveydenhuollon asiakas ottaa yhteyttä hoitajaan, joka aloittaa palveluprosessin välittömästi. Hoitajat voivat myös konsultoida tai ohjata asiakkaita muille terveydenhuollon ammattilaisille ja järjestää tapaamisen tarvittaessa. Tiimimallin tarkoituksena on parantaa asiakkaiden ja henkilöstön kokemusta ja tyytyväisyyttä sekä hoidon laatua ja tehokkuutta. Arvioimme tämän tiimimallin vaikutusta hoitotasapainoon ja terveyspalveluiden käyttöön tyypin 2 diabetesta sairastavilla tiimimallin käyttöönottaneilla alueilla verrattuna muihin alueisiin.

Menetelmät
Tyypin 2 diabetesta sairastavat poimittiin, käyttämällä ICD-10 koodia E11, alueen sähköisestä potilastietojärjestelmästä. Aineisto sisältää kaikki ne potilaat, joilla diabetes on diagnosoitu vuoden 2016 loppuun mennessä ja jotka asuivat Pohjois-Karjalassa vuonna 2023 (N=6312). Tarkastelimme diabetekseen liittyviä kontakteja eli käyntejä ja puheluita hoitajilla ja lääkäreillä perusterveydenhuollon avosairaanhoidossa ja erikoissairaanhoidossa sekä HbA1c- ja LDL-kolesteroliarvojen mittauksia ja niiden tuloksia vuosina 2017–2022. Vuosittaisia eroja alueiden välillä analysoitiin logistisella ja Poissonin sekamallilla.

Tulokset
Potilaiden keski-ikä oli 66 vuotta ja vaihteluväli 20–93 vuonna 2017. Miesten osuus oli 55 % ja 45 % asui tiimimallialueilla vuonna 2023. Tiimimalli lisäsi perusterveydenhuollon avosairaanhoidon puheluita hoitajille muutaman vuoden ajan, mutta sen jälkeen niiden määrä laski tiimimallia edeltävälle tasolle. Muiden kontaktien määrä väheni tiimimallialueilla, samoin kiireellinen hoito perusterveydenhuollossa mutta ei erikoissairaanhoidossa. Tiimimalli lisäsi niiden potilaiden osuutta, jotka olivat yhteydessä perusterveydenhuoltoon, muutamaksi vuodeksi, mutta ero vuonna 2022 ei ollut enää tilastollisesti merkitsevä. Sen sijaan niiden potilaiden osuus, joilla oli käynti perusterveydenhuollossa, laski tiimimallin myötä. HbA1c:n ja LDL:n mittausaktiivisuus lisääntyi, mutta ei tilastollisesti merkitsevästi. Myöskään hoitotasapainoon tiimimallilla ei ollut vaikutusta.

Johtopäätökset
Tiimimalli näyttää laskevan diabetekseen liittyviä kontakteja ja muuttavan palveluprofiilia etäpalveluiden suuntaan, mutta ei vaikuta hoitotasapainoihin. Tarvitaan kuitenkin pidempää seurantaa ja lisää tutkimusta tiimimallin tehokkuudesta ja taloudellisuudesta.

3.3 Trends of body mass index and its impact on glycemic control among Finnish patients with type 2 diabetes

Zhiting Wang 1, Piia Lavikainen 2, Katja Wikström 1, 3, Tiina Laatikainen 1, 3, 4

1 Institute of Public Health and Clinical Nutrition, University of Eastern Finland, Kuopio, Finland
2 School of Pharmacy, University of Eastern Finland, Kuopio, Finland
3 Department of Public Health and Welfare, Finnish Institute for Health and Welfare, Helsinki, Finland
4 Joint Municipal Authority for North Karelia Social and Health Services, Joensuu, Finland

Background
Obesity prevalence has increased in Finland and is prevalent in patients with type 2 diabetes (T2D). Understanding weight management and its impact on glycemic control helps in the assessment of treatment strategies for T2D. We aimed to investigate the current trend in body mass index (BMI) among Finnish patients with T2D and the glycated hemoglobin (HbA1c) control across different BMI categories.

Methods
Regional data on electronic health records (EHRs) covering all public health care services in North Karelia, Finland, were used. Patients with T2D (ICD-10 code E11) in 2012–2022 were identified from EHRs. In each study year, patients with ≥1 measurement of BMI and HbA1c were included in data analysis. Linear and logistic regression analyses estimated with generalized estimating equations were performed to evaluate the trends.

Results
The annual number of patients in the analyses ranged from 5149 to 10216 in 2012–2022. The unadjusted mean BMI (kg/m2) remained stable (31.4–31.5, p<0.05). However, an increasing trend in BMI was observed in the age-adjusted model and remained unchanged with further adjustment for sex and duration of diabetes (all p<0.05), reflecting the aging of the patient population and lower BMI in elderly patients. Patients with higher BMI had higher HbA1c levels in 2012–2022. The mean HbA1c (mmol/mol) steadily increased in the underweight/normal weight (46.5–50.4), overweight (47.5–51.9), obese class I (49.4–52.9), and obese class II (51.0–53.4) categories with adjustment for age, sex, and duration of diabetes (all p<0.05).

Conclusions
Our findings suggest that weight management requires increased attention in Finnish patients with T2D and is also important for better glycemic control. Multimodal treatment, including effective lifestyle counseling, self-care support, and medication management, is needed.

3.4 Vuorovaikutustaitojen vaikuttavuus lapsi- ja perhesosiaalityössä

Elina Aaltio 1, Kaisa Pasanen 1, Nanne Isokuortti 1, Johanna Moilanen 2, Laura Alasimonen 1 & Maija Jäppinen 1

1 Helsingin yliopisto
2 Jyväskylän yliopisto

Laajasti jaetun käsityksen mukaan sosiaalityöntekijän vuorovaikutustaidot ovat edellytys laadukkaalle ja vaikuttavalle asiakastyölle. Tästä huolimatta on olemassa vain vähän tutkittua tietoa siitä, millaista hyvä vuorovaikutus lapsi- ja perhesosiaalityössä on ja miten vuorovaikutustaitoja voidaan kehittää. Tässä esityksessä käydään läpi, millaisella tutkimusasetelmalla Vaikuttavuutta lastensuojeluun sosiaalityöntekijöiden vuorovaikutustaitoja vahvistamalla (Taitava) -hankkeessa (2023–2024) pyritään tuottamaan vertailukelpoista tietoa sosiaalityöntekijöiden vuorovaikutustaidoista ja niiden kehittymisestä vuorovaikutustaitokoulutuksen myötä.

Taitava-hankkeessa toteutetaan lapsi- ja perhesosiaalityöhön räätälöity, motivoivaan haastatteluun nojaava koulutus sosiaalityöntekijöille. Tutkimusperustaisesti kehitetty koulutus sisältää neljä koulutuspäivää ja kaksi menetelmäohjaustapaamista. Koulutuksen osallistujilta kerättiin ennen koulutusta ja sen päätteeksi aitoja ja simuloituja asiakastapaamisia koskeva nauhoiteaineisto, jonka tutkimusryhmä kvantifioi Iso-Britanniassa kehitetyn SWIM-koodausvälineen (Whittaker ym. 2024) avulla. SWIM-väline on aiemmissa tutkimuksissa todettu luotettavaksi taitojen pisteytysmenetelmäksi (Whittaker ym. 2016), ja sen avulla on voitu tuottaa empiirisesti testattua tietoa siitä, miten sosiaalityöntekijän vuorovaikutustaitojen eri ulottuvuudet selittävät asiakastyön laatua ja vaikuttavuutta. SWIM-väline muodostuu kaikkiaan seitsemästä vuorovaikutustaidosta, jotka ryhmittyvät kolmeen ulottuvuuteen: suhteen rakentamiseen, muutoksen herättelyyn ja hyvään auktoriteettiin. Näistä asiakastyölle asetettujen tulosten saavuttamisessa hyvään auktoriteettiin sisältyvät taidot olivat keskeisimpiä (Forrester ym. 2019).

Esityksessä käydään läpi SWIM-välineen sisältö, sillä tehtyä aiempaa tutkimusta brittiläisessä kontekstissa sekä alustavia tuloksia Taitava-hankkeen aineistosta. Vuorovaikutustaitojen eri ulottuvuuksien jäsentäminen ja vertailukelpoinen arviointi parantaa käsitystämme siitä, mikä käytännön asiakastyössä lopulta on vaikuttavaa, ja mihin taitoihin sosiaalityöntekijöiden perus- ja täydennyskoulutuksessa on tutkitun tiedon perusteella tärkeää keskittyä.

 

Puheenjohtaja: Tomi Mäki-Opas, UEF & PSHVA

4.1 Digitaaliset sovellukset mielenterveyden edistämisen vaikuttavuuden parantamiseksi

Tomi Mäki-Opas 1, 2, Hanna Rekola 1, 2 & Kati Kinnunen 2

1 Itä-Suomen yliopisto
2 Pohjois-Savon hyvinvointialue

Tausta ja tavoitteet: Sosiaali- ja terveyspalveluissa on tunnistettu tarve kustannusvaikuttaville mielenterveyden ja hyvinvoinnin edistämisen interventiolle ja digitaalisissa interventioissa voisi olla potentiaalia tarjota tähän ratkaisuja. Digitaaliset sovellukset ovat helposti laajemmin käyttöönotettavissa ja ne voivat tarjota hyvinvointialueille joustavan tavan hyvinvoinnin seurantaan ja varhaiseen puuttumiseen ongelmien ilmetessä. Sähköinen tiedonkeruu ja tutkimuksen dokumentointi ovat yleistyneet kaikilla tieteenaloilla ja myös suostumusprosessin sähköistämisestä on oltu viime vuosina kiinnostuneita niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti. Pohjois-Savon hyvinvointialueella toteutettavan tutkimuksen protokollassa tavoitteena on yhdistää sähköinen aineistonkeruu, digitaalisen intervention mahdollistama joustava sovelluksen käyttötietojen keruu sekä täysin sähköisesti toteutettava tutkittavien rekrytointi ja suostumusprosessi.

Aineisto ja menetelmät: Toteutamme interventiotutkimuksen Pohjois-Savon väestöä edustavassa kunnittain ositetussa otanta-asetelmassa, johon valitaan satunnaisesti 13 000 18–64-vuotiasta pohjoissavolaista, painottaen elintapainterventioihin vaikeammin rekrytoitavia miespuolisia tutkittavia. Tutkittaville annetaan tietoa tutkimuksesta sähköisesti ja heillä on myös mahdollisuus ottaa yhteyttä tutkijoihin. Vahvan tunnistautumisen jälkeen tutkittavat antavat tietoon perustuvan suostumuksensa osallistua tutkimukseen sähköisessä järjestelmässä. Kaikki tutkittavat saavat BitHabit- hyvinvointisovelluksen käyttöönsä porrastetusti siten, että jonotuslistalla olevia henkilöitä voidaan käyttää tutkimuksessa verrokkiryhmänä. Interventio kestää koko tutkimuksen osalta vuoden, jonka aikana tietoa sovelluksen käyttäjien hyvinvoinnista kerätään lyhyellä digitaalisella kyselyllä neljä kertaa sekä jatkuvaa käyttödataa BitHabit-hyvinvointisovelluksesta. Lisäksi tavoitteena on arvioida pidemmällä aikavälillä mielenterveyteen ja päihteiden käyttöön liittyviä kustannuksia sosiaali- ja terveystaloustieteellisiä menetelmiä hyödyntäen.

Johtopäätökset: Tutkimushankkeessa arvioidaan, voidaanko digitaalisilla sovelluksilla vaikuttavasti ja kustannustehokkaasti edistää hyvinvointia väestötasolla sekä tukea joustavaa tiedonkeruuta ja riskiryhmien tunnistamista. Lisäksi arvioidaan tuoko tutkimuksen rekrytoinnin ja suostumusprosessin digitaalisuus mukanaan etuja ja joustavuutta niin tutkijoille kuin tutkittaville pyrkien tunnistamaan myös haasteita prosessissa. Haasteita voivat olla esimerkiksi kohderyhmä riittämättömät tietotekniikkataidot, jotka tulee huomioida tutkimusprotokollassa. Lisäksi digitaalisen suostumusprosessin implementointiin ja tekniseen toteutukseen voi erityisesti siirtymävaiheessa joutua käyttämään eri tahoilla aikaa ja resursseja.

4.2 RWD-pohjainen vertaiskehittäminen vaikuttavuusperustaisen toiminnan kehittämisen tukena

Kommenttipuheenvuoro professori Janne Martikainen, UEF

4.3 Suppilokuvaajat tiedolla johtamisen työkaluna tyypin 2 diabeteksen lisäsairauksien ehkäisyssä

Lavikainen Piia 1, Lehtimäki Aku-Ville 1, Heiskanen Jari 1, 2, Martikainen Janne 1

1 Farmasian laitos, Itä-Suomen yliopisto
2 Yhteiskuntatieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto

Tyypin 2 diabeteksen oireena on kohonnut verensokeripitoisuus ja sitä sairastaa lähes joka kymmenes suomalainen. Kohonneet verensokerit ovat yhteydessä lisäsairauksien ilmaantuvuuteen. Tilastollisen prosessin kontrolloinnin menetelmällä tuotettavat suppilokuvaajat havainnollistavat helposti ja visuaalisesti palveluntuottajien väliset erot toiminnassa, palvelun tarjonnan laajuudessa ja potilaiden taustatekijöissä. Kuvaajat tarjoavat vertaiskehittämisen välineitä tiedolla johtamiseen, vertailukelpoisten hoitotuloksien tarkasteluun ja vertailuun eri yksiköiden välillä sekä vaikuttavuusperusteisen toiminnan kehittämisen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää terveysasemien välisiä eroja tyypin 2 diabetesta sairastavien hoidon toteutumisessa suppilokuvaajien avulla Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon hyvinvointialueilla.

Tutkimuksessa hyödynnettiin Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon hyvinvointialueiden perusterveydenhuollon potilastietojärjestelmiin kertynyttä aineistoa. Potilastietojärjestelmistä tunnistettiin tyypin 2 diabetesta sairastavien potilaiden diabetekseen liittyvät perusterveydenhuollon käynnit tarkasteluvuonna (2022, 2023). Potilaille poimittiin taustatiedot (ikä, sukupuoli ja viimeisin/eniten vierailtu terveysasema tarkasteluvuonna) sekä verensokeritason (HbA1c) mittaustiedot tarkasteluvuodelta sekä sitä edeltäviltä kahdelta vuodelta. Terveysasemien väliset erot potilasrakenteissa vakioitiin tilastollisella mallinnuksella (lineaarinen regressiomalli jatkuvalle vastemuuttujalle ja logistinen malli dikotomiselle vastemuuttujalle), jossa huomioitiin potilaan ikä, sukupuoli ja aikaisempi HbA1c-taso. Suppilokuvaajia varten laskettiin terveysasemakohtaiset keskimääräiset vakioidut HbA1c-tasot ja hyvässä hoitotasapainossa (HbA1c <53 mmol/mol) olevien potilaiden osuudet sekä HbA1c-mitattujen potilaiden kokonaismäärä tarkasteluvuonna. Suppilokuvaajissa vertailuarvona käytettiin hyvinvointialueen keskimääräistä hoitotulosta (keskimääräinen HbA1c tai hyvässä hoitotasapainossa olevien osuus). Vertailutulosten visualisoinnissa olennainen osa on palveluiden volyymin suhteen määritellyt kontrollirajat, joiden avulla voidaan tunnistaa niiden sisäpuolelle jäävä tilastollinen satunnaisvaihtelu ja niiden ulkopuolelle jäävä erityisen syyn systemaattinen vaihtelu, joka ei selity tilastollisella satunnaisvaihtelulla. Kuvaajien 2*SE ja 3*SE kontrollirajat tuotettiin normaalijakaumaoletuksella jatkuvalle vastemuuttujalle ja Wilsonin menetelmällä dikotomiselle vastemuuttujalle.

Suppilokuvaajista tunnistettiin kummallakin hyvinvointialueella muutama terveysasema, joiden hoitotulos jäi tarkasteluvuonna 3*SE kontrollirajan ulkopuolelle ja oli keskimäärin heikompi kuin hyvinvointialueen keskimääräinen hoitotulos. Vastaavasti tunnistettiin muutamia terveysasemia, jotka olivat hoitotuloksiltaan keskimäärin parempia.

Tulosten perusteella voidaan tunnistaa tyypin 2 diabeteksen hoidon suhteen heikommin suoriutuvia terveysasemia, jotka voivat puolestaan oppia paremmin suoriutuvien terveysasemien hoitokäytänteistä. Tuotettuja kuvaajia tullaan pilotoimaan tiedolla johtamisen kehittämisessä ja vertaiskehittämisen jalkauttamisessa hyvinvointialueilla. Tulevaisuudessa tarkastelua voidaan laajentaa myös muihin tyypin 2 diabeteksen lisäsairauksiin liittyviin riskitekijöihin.

4.4 Hyvinvointialueen toiminnan vaikuttavuuden arviointi

Kati Kinnunen 1, Hanna Rekola 1, 2, Jari Heiskanen 2, Piia Lavikainen 2, Sonja Julkunen 2, Johanna Laine 1, 2, Janne Martikainen 2 & Tomi Mäki-Opas1, 2

1: Pohjois-Savon hyvinvointialue
2: Itä-Suomen yliopisto

Tausta ja tarkoitus: Vaikuttavuusperustaiselle sosiaali- ja terveydenhuollolle sekä kansanterveydelle on kasvava tarve, paitsi palvelujärjestelmän kustannusten hillitsemiseksi, mutta myös ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Ihmisten hyvinvointia ja terveyttä on jo pitkään tutkittu erilaisilla kyselyillä. Viime aikoina perinteisempien terveyttä ja toimintakykyä painottavien mittareiden rinnalla alettu yhä enemmän tutkia koettuun hyvinvointiin painottuvia mittareita. Suomessakin on tutkittu ja vertailtu erilaisia hyvinvointi- ja terveysmittareita (WALY, CALY, PROMIS ym.) eri väestökyselyissä. Harvemmassa ovat tutkimukset, joissa eri näiden mittareiden vertailemaan muutosta ajassa ja alueiden välillä. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella muutoksia vointimittareissa vuodesta 2021 vuoteen 2024 Pohjois-Savon hyvinvointialueella (PSHVA) sekä siten arvioida toiminnan vaikuttavuuden väestön näkökulmasta.

Aineisto ja menetelmät: Tutkimushankkeessa kerätään Vointikyselyaineisto touko-kesäkuussa 2024. Uuden kerättävän aineiston pohjana hyödynnetään aikaisemmin toteuttamaa WELBY-tutkimusta, ja huomioidaan samalla uudet PSHVAN:n tieto- ja kehittämistarpeet. Uusi aineisto kerätään kansallisesti edustava ja lisäksi kerätään myös alueellisesti painotettu kyselyaineisto Pohjois-Savon alueelta, yhteensä n=5 000. Aineisto pitää sisällään tarpeelliset taustatekijät (mm. ikä, sukupuoli, sosioekonominen asema), perussairaudet, terveyskäyttäytyminen, ja valikoidut hyvinvointi sekä terveyskyselyt (WALY,CALY, EQ-5D). Analyyseissä käytetään soveltuvia monimuuttujamenetelmiä.

Tulokset: Tutkimuksen alustavia kuvailevia tuloksia tullaan esittelemään Vaikuttavuuden tutkimuksen päivillä lokakuussa 2024. Tuloksia tullaan esittelemään väestöryhmittäin ja alueittain sekä vertailemaan muutosta vuonna 2022 kerättyyn WELBY-aineiston tulosmuuttujiin.

Johtopäätökset: Tutkimuksen tuottaa arvokasta tietoa vointimittareiden (PROMS) hyödyntämisestä Pohjois-Savon hyvinvointialueen toiminnan vaikuttavuuden arvioimiseksi. Tiedolla johtamisen näkökulmasta tarvitaan kansallisesti ja hyvinvointialueiden tasolla tietoa asukkaiden terveydestä ja hyvinvoinnista, jotta ehkäisevää toimintaa ja palveluiden tarvetta voidaan arvioida ja suunnata vaikuttavammin. Tutkimuksen toteuttaminen on erittäin ajankohtainen nyt, kun hyvinvointialueiden toiminta on käynnistynyt ja saamme tärkeän lähtöpistemittauksen toiminnan vaikuttavuuden arvioimiseksi.

4.5 Vaikuttavuustiedolla johtaminen: katsaus HYPE:n osahankkeisiin ja niiden tuottamien tietojen sekä kokemuksien hyödyntäminen Pohjois-Savon hyvinvointialueella -kommenttipuheenvuoro

Kommenttipuheenvuoro dosentti Kati Kinnunen, PSHVA

Puheenjohtaja: TBA

5.1 Hei me uudistutaan, mutta kuuleeko kukaan? – Nuorten masennukseen käytettävän vuorovaikutusohjannan (IPC-N) implementointi kouluihin työntekijän näkökulmasta

Emma Salusjärvi

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Helsingin yliopisto

Johdanto
Nuorten mielenterveysongelmien hoitovajeeseen on vastattu osana Mielenterveysstrategiaa kouluttamalla valtakunnallisesti koulupsykologeja, terveydenhoitajia ja koulukuraattoreja nuorille suunnattuun vuorovaikutusohjantaan (IPC-N). 3-6 kertainen terapeuttinen interventio on tarkoitettu masennuksen ehkäisyyn ja hoitoon.

Tutkimusolosuhteissa vaikuttava interventio ei takaa tuloksia tosielämässä. Usein uusi osaaminen ei juurru osaksi työntekijän työtä, jolloin toivottua terveysvaikutusta ei saavuteta.

Tutkimuskysymys: Millaista tukea työntekijät tarvitsevat vuorovaikutusohjannan vaikuttavaan käyttöön kouluissa?

• Tutkimuksessa tarkastellaan IPC-N menetelmän levittämiseen ja juurruttamiseen luotuja käytäntöjä ja niiden vaikutusta ammattilaisen työntekoon.
• Tutkimuksessa arvioidaan vuorovaikutusohjannan implementointia edistäviä ja estäviä tekijöitä työntekijän näkökulmasta.

Metodit:
Haastattelen puolistrukturoidusti 20-30 työntekijää vuorovaikutusohjannan implementoinnista ja implementointituen vaikutuksista menetelmän käyttöön. Haastateltavat täyttävät implementointia kartoittavan NoMAD-kyselyn, sekä perustietolomakkeen, jonka avulla arvioidaan vastauksia suhteessa työntekijän ammattiin, koulutus- ja työtaustaan sekä menetelmän käyttömäärään. Analysoin laadulliset vastaukset abduktiivisella lähestymistavalla käyttäen normalisointiprosessiteoriaa (NPT), joka käsittelee interventioiden onnistuneeseen toteuttamiseen ja rutiinityöhön integroimiseen vaikuttavia tekijöitä.

Tulokset:
Alustavien tutkimustulosten mukaan implementointia on edistänyt:

1. Pitkäjänteinen osaamisen tuki työn ohessa on koettu edellytyksenä menetelmän juurtumiselle.
   a. Koulutus
   b. Vuoden jatkuva kuukausittainen menetelmäohjaus
   c. Vapaaehtoiset tehostekoulutukset
2. Intervention käsikirja on koettu helppokäyttöiseksi.
3. Vuorovaikutusohjannan on nähty auttavan nuoria, joille se soveltuu.

Implementointia estää erityisesti:

1. Monet nuorista ovat liian vaikea- tai monioireisia vuorovaikutusohjantaan.
2. Työntekijöillä ei ole aikaa osaamisen kerryttämiseen ja menetelmän käyttöön; eettinen stressi on yleistä, käytetty aika on pois toisilta nuorilta ja lakisääteisestä työstä.
3. Menetelmäkoulutukseen ja käyttöön pakottaminen tai painostaminen on vaikuttanut menetelmään suhtautumiseen negatiivisesti.

Johtopäätökset:
Parempi menetelmän implementointi ja levittäminen edellyttää työntekijöiden näkökulmasta:

1. Menetelmää käyttävien työntekijöiden huomioimista menetelmää valittaessa ja käyttöönottaessa.
2. Koulutuksen vapaaehtoisuutta ja koulutusvalmiuden parantamista. Riittävää resurssointia ja priorisointia perustyöhön jo ennen koulutusta, tuki käyttöönoton aikana.
3. Erilaisten osaamistarpeiden huomioimista. Vuorovaikutusohjannan rinnalle kaivataan ahdistushäiriöihin, neuropsykiatrisiin häiriöihin ja monioireisille nuorille kohdennettua interventiota.

Koko aineistoni on kerätty vaikuttavuuden tutkimuspäiviin mennessä.

5.2 Potilaan pärjäämisen tunne -mittarin käyttö potilaspalautteena terveyskeskuslääkärin vastaanotolla – huomioita implementointiin

Ida Tiihonen 1, 2, Elina Tolvanen 3, Aapo Tahkola 1, 4, Tuomas Koskela 2, 3

1 Keski-Suomen hyvinvointialue
2 Tampereen yliopisto
3 Pirkanmaan hyvinvointialue
4 THL

THL:n raportissa ”kansalliset laaturekisterit sosiaali- ja terveydenhuollossa” kuvataan suunnitelma luoda kansallisia laatumittareita mittaamaan niin potilaan elämänlaadun parantumista hoidon myötä kuin tapahtuneen hoidon laatua [1]. Yksi vaihtoehto kansalliseksi perusterveydenhuollon laatumittariksi on potilaan pärjäämisen tunne (Patient enablement instrument; PEI) – mittari, joka tutkimuksen perusteella soveltuu käytettäväksi suomalaisessa perusterveydenhuollossa [2]. Aiemmat tutkimukset kuitenkin osoittavat, että potilailta kerätty palaute jää helposti pelkäksi seurantatiedoksi ilman vaikutusta yksittäisen ammattilaisen toimintaan [3]. Tämän tutkimuksen avulla selvitettiin terveyskeskuslääkäreiden yleistä kokemusta palautteen saamisesta ja koetaanko yhden kysymyksen PEI-mittari mielekkääksi palautteen saamisen tavaksi.

Tutkimukseen osallistuneiden lääkäreiden potilailta kerättiin yhden kysymyksen PEI-mittarin avulla palautetta kiireettömän potilasvastaanoton jälkeen. Aineisto kerättiin 20 eri ikäisen terveyskeskuslääkärin vastaanotoilta Keski-Suomessa kahtena eri keräysjaksona keväällä 2023. Tutkimuksen päätteeksi järjestettiin fokusryhmähaastattelut, joissa lääkäreiltä kerättiin laadullista tietoa palautteen saamisen kokemuksista.

Tuloksia: Lääkärit kokevat yleisesti saavansa liian vähän palautetta, ja sitä toivotaan monipuolisesti lisää muilta ammattilaisilta, potilailta ja järjestelmältä. PEIn mittaama potilaan pärjäämisen tunne tunnistettiin tärkeäksi asiaksi. Haastatteluissa pohdittiin paljon tuloksiin vaikuttavia tekijöitä, kuten sattuma, potilasmateriaali, vastaanotto, väestö ja lääkäri itse. Tulosten tulkinta koettiin haastavaksi näiden tekijöiden vuoksi. Tuloksen soveltamisen kannalta koettiin tärkeäksi tulosten oikea-aikainen saaminen sekä tuki käsittelyyn. Haastatteluissa nousi myös toive tulosten ryhmittelystä potilasryhmittäin tai esimerkiksi diagnoosiryhmittäin. Tulosten vertailua sekä vastustettiin että kannatettiin. Varsinkin omiin aiempiin tuloksiin vertailua pidettiin hyvänä asiana. PEI-tuloksen rinnalle toivottiin avointa palautetta, jolla löytää paremmin kehityskohteita.

Tutkimuksen avulla saatiin tietoa yhden kysymyksen PEI-mittarin käyttömahdollisuuksista terveyskeskuslääkärin palautteena. Tulosten perusteella yhden kysymyksen PEI-mittari vaatii käyttöönottovaiheessa teoriakoulutusta tukemaan tulosten tulkintaa. Käytön alkuvaiheessa kannattaa myös keskustella potilasryhmän vastausten keskiarvon eroja tasoittavasta vaikutuksesta. Mittarin käytön vakiinnuttua olisi hyvä saada mahdollisuus tulkita tuloksia esimerkiksi kollegan kanssa ja mahdollisuus asettaa jatkolle kehittymistavoitteita. Yksinään yhden kysymyksen PEI ei vaikuta riittävältä palautteelta, vaan rinnalle tarvitaan avoimen palautteen mahdollisuutta.

[1] Pia Maria Jonsson, Sirkku Pikkujämsä ja Pia-Liisa Heiliö (toim.), Kansalliset laaturekisterit sosiaali- ja terveydenhuollossa, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138834/URN_ISBN_978-952-343-420-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y
[2] Elina Tolvanen, Patient Enablement After a Single GP Consultation in Primary Health Care, https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/123328/978-952-03-1705-8.pdf?sequence=2&isAllowed=y
[3] Burt J, Campbell J, Abel G, Aboulghate A, Ahmed F, Asprey A, Barry H, Beckwith J, Benson J, Boiko O, Bower P, Calitri R, Carter M, Davey A, Elliott MN, Elmore N, Farrington C, Haque HW, Henley W, Lattimer V, Llanwarne N, Lloyd C, Lyratzopoulos G, Maramba I, Mounce L, Newbould J, Paddison C, Parker R, Richards S, Roberts M, Setodji C, Silverman J, Warren F, Wilson E, Wright C, Roland M. Improving patient experience in primary care: a multimethod programme of research on the measurement and improvement of patient experience. Southampton (UK): NIHR Journals Library; 2017 Apr. PMID: 28654227.

5.3 ”Towards sustainable implementation of Adolescent Interpersonal Counseling in Finland” -väitöskirjatutkimuksen esittely

Sara Tani

Helsingin yliopisto

Tutkimuksen tausta
Osana kansallista mielenterveysstrategiaa 2020–2030 on kansallisesti implementoitu nuorten masennuksen hoitoon tarkoitettu vuorovaikutusohjanta (IPC-N) vuosien 2020–2023 aikana. Väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten IPC-N on implementoitu hyvinvointialue- ja yliopistosairaalatasolla, sekä arvioida sen pysyvyyttä ammattilaisten käytössä hankeajan jälkeen. Tavoitteena on tuottaa tietoa suomalaiseen palvelujärjestelmään soveltuvista implementoinnin mittareiden laadusta, sekä palvelujärjestelmästä sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen kynnyksellä.

Metodologia ja tutkimuskysymykset
Väitöskirjakokonaisuus on monimenetelmällinen. Laadullisen tutkimuksen aineisto koostuu 17 yliopistosairaaloissa ja hyvinvointialueilla työskennelleen implementoinnista vastaavan henkilön teemahaastatteluista. Analyysi tehtiin abduktiivisena sisällönanalyysina, jossa ensin aineistosta koodattiin induktiivisesti sentralisaatioon ja desentralisaatioon liittyviä näkemyksiä, jotka sijoitettiin deduktiivisesti implementoinnin ajureiden viitekehykseen. Tutkimuskysymys osatutkimuksessa on:

1.1 Millaisia sentralisaation ja desentralisaation näkökulmia implementoinnin ajureista vuorovaikutusohjantaa implementoineilla työntekijöillä on?

Toisessa osatutkimuksessa käytetään NoMADia. Se on strukturoitu 23 kysymyksen kysely, joka pisteytetään viisiportaisella Likert-asteikolla. NoMADin avulla voidaan arvioida menetelmän juurtumista osaksi
ammattilaisten rutiinityötä ja koettua implementoinnin tukea. Aineiston tavoitekoko on 100 vastaajaa. Arvioin NoMADin psykometrisiä ominaisuuksia sekä hyödynnän regressioanalyysiä kuvatakseni, mitkä ammattilaisten taustamuuttujat ovat yhteydessä NoMAD-kyselyn tuloksiin. Tutkimuskysymyksenä ovat

2.1. Onko NoMAD -kyselyllä hyväksyttävät psykometriset ominaisuudet?
2.2 Mitkä IPC-N- koulutettujen henkilöiden taustamuuttujista ovat yhteydessä menetelmän käyttöön NoMAD-kyselyn vastuksissa?

Kolmannessa osatutkimuksessa käytän NoMADia ja PRESS:iä arvioimaan IPC-N-menetelmän juurtumista käyttöön. PRESS koostuu kolmesta viisiportaisella Likert-asteikolla pisteytettävästä kysymyksestä. PRESS käännetään suomeksi (PRESS-FIN) yleisen protokollan mukaisesti. Aineisto koostuu vuosien 2020–2023 aikana IPC-N- koulutetuista, ja tavoitteena 300 vastaajaa. Ensimmäisessä mittauspisteessä IPC-N-menetelmää säännöllisesti käyttäneitä pyydetään vastaamaan NoMADiin ja PRESS-FIN:iin uudelleen toistomittauksen luotettavuuden arvioimiseksi kuuden kuukauden kuluttua. Lisäksi käytetään osiovaste-teoriaa mittarin luotettavuuden arvioinnissa. Tutkimuskysymykset kolmannessa osatutkimuksessa ovat:

3.1. Miten lyhyempi PRESS-FIN-kysely vertautuu NoMAD-kyselyyn menetelmän juurtumista kuvaavana mittarina?
3.2. Miten yksittäiset kohteet NoMAD-kyselyn vastaukset ovat yhteydessä PRESS-FIN-vastausten kanssa?

Tulosten sovellettavuus
Hallitusohjelman keskittyminen vaikuttavuuteen luo kysyntää psykososiaalisille menetelmille, erityisesti lasten ja nuorten parissa. Vaikuttavien menetelmien onnistunut juurtuminen on ratkaisevaa haluttujen terveyshyötyjen saavuttamiseksi. Tutkimus tuottaa tietoa implementoinnin arvioinnista ja tuo tiedolla johtamisen tueksi tutkittuja mittareita.

Puheenjohtaja: TBA

6.1 Sosiaalihuollon asiantuntijoiden näkemyksiä tutkimusnäytön viemisestä käytäntöön

Maria Tapola-Haapala

Sosiaalialan osaamiskeskus Verso, Päijät-Hämeen hyvinvointialue

Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella sosiaalihuollon asiantuntijoiden näkemyksiä tekijöistä, jotka vaikuttavat tutkimusnäytön viemiseen käytäntöön sosiaalihuollossa.

Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia esteitä ja haasteita sosiaalihuollon asiantuntijat nostavat esille liittyen näyttöön perustuvien suositusten ja muiden tutkimustiedon koontien hyödyntämiseen sosiaalihuollon käytännössä? 2) Millaisten tekijöiden he ennakoivat edistävän näyttöön perustuvien suositusten ja muiden tutkimustiedon koontien hyödyntämistä sosiaalihuollon käytännössä?

Tutkimusaineisto kerättiin kyselyllä, joka sisälsi laajasti kysymyksiä koskien tutkimustiedon hyödyntämistä ja kokoamista sosiaalihuollossa. Kyseessä on itsevalikoitunut näyte. Kyselyyn vastattiin yhteensä 133 kertaa; vastaajat ilmoittivat ammatikseen muun muassa sosiaalityöntekijän tehtävät sekä erilaiset kehittämis- ja esihenkilötehtävät. Kysely toteutettiin Sosiaalihuollon suositukset -osahankkeessa, joka on osa laajempaa Suomen Kestävän kasvun ohjelman hanketta Kustannusvaikuttavuus osaksi suosituksia.

Menetelmät: Tutkimusaineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä hyödyntäen COM-B-mallia (Michie ym. 2011), jossa käyttäytymisen ymmärtämisen kannalta tärkeänä nähdään huomion kiinnittäminen motivaatio-, kyvykkyys- ja tilaisuustekijöihin (suomenkieliset käsitteet Heino & Hankonen 2022, 70).

Alustavat tulokset: Kyvykkyyteen liittyvinä tekijöinä esille nousivat sosiaalihuollon työvoimapula, vaihteleva osaamistaso, sosiaalihuollon tutkimusosaaminen sekä työuupumuskysymykset. Tilaisuustekijöihin kytkeytyvät näkemykset ajan ja muiden resurssien puutteesta, alueellisista eroista sekä viranomaistyön hitaasta muokkautuvuudesta. Motivaatiota saattavat haastaa käytännön ja tutkimuksen erontekoa korostaneet toimintakulttuurit ja se, kokevatko ammattilaiset tutkimustiedon koonnit todella hyödyllisiksi omassa työssään. Usein toistuvana näkökulmana esille tuli kysymys sosiaalihuollossa kohdattavien ilmiöiden yksilöllisyydestä ja kontekstisidonnaisuudesta sekä huoli ammattilaisten harkintamahdollisuuksien säilymisen puolesta. Suositusten ja muiden koontien hyödyntämistä saattavat edistää näiden hyvä saavutettavuus, konkreettisuus, realistisuus, ajantasaisuus sekä alueellisten, eri palveluihin ja asiakasryhmiin liittyvien erityiskysymysten ja organisatoristen tekijöiden huomioiminen niissä kuten myös käytännön ammattilaisten asiantuntemuksen hyödyntäminen.

Alustavat johtopäätökset: Tärkeää on kiinnittää huomiota suositusten ja muiden koontien esitys- ja levitystapoihin, tiedon soveltuvuuden arvioimiseen sekä vuoropuheluun käytännön edustajien kanssa. Näyttöön perustuvan toiminnan edistäminen tulee nähdä kokonaisuutena, jossa yksittäisten ammattilaisten lisäksi huomioidaan myös työyhteisöllinen ja -kulttuurillinen sekä organisatorinen taso. Yleistysten ja yksilöllisyyden välisen jännitteen käsittelemiseen tarvitaan rakentavia tapoja.

6.2 Taloudellinen tieto osaksi HOTUS-hoitosuosituksia®

Vilma Westersund 1, 2,  Elisa Rissanen 1, Hannele Siltanen 3, Mira Palonen 3, Heidi Parisod 3

1 Itä-Suomen yliopisto
2 Kansallinen HTA-koordinaatioyksikkö FinCCHTA
3 Hoitotyön tutkimussäätiö sr

Tausta ja tarkoitus: Hotus-hoitosuositukset® ovat asiantuntijoiden laatimia erityisesti hoitotyöhön kohdistuvia suosituksia sosiaali- ja terveydenhuollon käytännöistä ja toimintatavoista. Kyseisten suositusten perustaksi kootaan järjestelmällisesti ajantasainen ja kriittisesti arvioitu tutkimusnäyttö. Nykyaikaisessa hoidon suunnittelussa tulisi ottaa hoidon vaikuttavuuden, laadun ja turvallisuuden lisäksi huomioon taloudelliset näkökulmat, jotta rajallisia resursseja voitaisiin ohjata yhä tarkemmin terveyshyötyjä tuottavaan toimintaan. Kuitenkin näyttöön perustuvissa Hotus-hoitosuosituksista® on toistaiseksi puuttunut taloudellisen tiedon järjestelmällinen huomiointi.

Toteutus: Osana NextGenerationEU-rahoittamaa Suomen Kestävän kasvun ohjelmaa toteutetaan Kustannusvaikuttavuus osaksi suosituksia -hanke, jonka tavoitteena on vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusvaikuttavuutta tukevaa tietopohjaa ja vaikuttavuusperusteista ohjausta. Osana hanketta tarkastellaan taloudellisen tiedon integroinnin tapoja kansallisiin Hotus-hoitosuosituksiin®. Pilottimme kohdistuu Hotus-hoitosuosituksen® Iäkkään turvallinen kotiutuminen sairaalasta päivitykseen. Pilotoinnissa on mukana hoitotieteen, hoitotyön, farmasian sekä terveystaloustieteen asiantuntijoita.

Menetelmät: Taloudellisen tiedon integrointi aloitettiin ensin hakemalla olemassa olevaa taloudellista arviointietoa ja muuta taloudellista tietoa aiheesta. Kirjallisuushaut suunniteltiin yhteistyössä hanketoimijoiden, Hotuksen ja tietoasiantuntijoiden kanssa. Tietoasiantuntija toteutti järjestelmällinen kirjallisuushaun 4.5.2023 seuraavista tietokannoista: Medic, Medline (Ovid), Cinahl, Psychinfo, Scopus ja Cochrane Library. Haun aikarajauksena toimi julkaistut tutkimukset vuodesta 2008 lähtien, mikä on linjassa alkuperäisen suosituksen aikarajauksen kanssa. Mukaan otettiin vertaisarvioidut tieteelliset julkaisut, jotka ovat suomen-, ruotsin- tai englanninkielisiä. Tutkimukset valittiin kahden arvioijan toimesta Covidence-ohjelmassa ennalta määriteltyjen mukaanotto- ja poissulkukriteerien mukaisesti. Osana pilottia valittiin yksi taloudellisten arviointitutkimusten laadun arviointiin soveltuvan kriteeristön. Tulemme vuoden 2024 aikana tarkastelemaan taloudellisen arviointitiedon hyödyntämisen tapoja suosituslauseiden perustaksi laadittavien näytönastekatsausten teossa.

Tulokset: Järjestelmällinen haku tuotti 2185 artikkelia, joista 283 oli duplikaatteja. Näistä 14 artikkelia oli taloudellisia arviointitutkimuksia, joiden laatu tullaan arvioimaan toukokuun 2024 aikana. Mukaan otettujen täydellisten taloudellisten arviointitutkimusten laadun arviointiin valittiin laajennettu Consensus Health Economic Criteria (CHEC) tarkastuslista. Seuraavaksi näytönastekatsaukset ja suosituslauseet laaditaan osana suosituksen päivitysprosessia. Prosessin tuotoksena laaditaan toimintamalli taloudellisen arviointitiedon integroimiseksi laajemmin Hotus-hoitosuosituksiin®, joissa kustannusvaikuttavuus- ja kustannusnäkökulman tarkastelu on relevanttia.

Johtopäätökset: Taloudellisen näkökulman lisääminen hoitosuosituksiin auttaa tarjoamaan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille yhä kattavampia työkaluja inhimillisen, hyvin ajoitetun, asianmukaisen ja vaikuttavan hoidon toteuttamiseksi

6.3 Mitkä tekijät selittävät tiedon tuottamista lainvalmistelussa?

Anssi Keinänen & Niko Vartiainen

Itä-Suomen yliopisto, UEF

Lainsäädäntö on julkisen päätöksentekijän keskeisin keino saavuttaa yhteiskunnallisia tavoitteita. Oikean sääntelyratkaisun valintaa ja tavoitteiden saavuttamista (vaikuttavuus) edesauttaa se, että lainvalmistelussa ja päätöksenteossa hyödynnetään tietopohjaista vaikutusarviointia eri sääntelyvaihtoehtojen hyödyistä ja haitoista. Tietopohjaisuus ja vaihtoehtojen arviointi ovat keskeisiä periaatteita rationaaliselle lainvalmistelulle, joka on toiminut jo vuosikymmenten ajan keskeisimpänä mallina määrittämään kriteereitä laadukkaalle lainvalmistelulle. Lainvalmistelun laatua ja vaikutusarviointien toteuttamista on tutkittu aikaisemmin niin Suomessa kuin kansainvälisestikin (ks. esim. Vartiainen ja Keinänen 2024, Measuring the Quality of Law Drafting, Statute Law Review). Alan tutkimukselle on kuitenkin ollut tyypillistä se, että tutkimusta on toteutettu laadullisilla menetelmillä tai määrällisiä tutkimuksia on toteutettu pistemäisesti ja pienillä havaintomäärillä.

Tässä tutkimuksessa lainvalmistelun laatua tutkitaan kokonaisvaltaisemmin useamman vuoden mittaisella aineistolla. Aineistona hyödynnetään hallituksen esityksiä, jotka toimivat keskeisimpänä dokumenttina eduskunnassa tapahtuvalle päätöksenteolle. Tutkimuksessa käytetään määrällisen tutkimuksen menetelmiä (regressioanalyysi) ja tarkoituksena on tehdä yleistettävissä olevia päätelmiä eri tekijöiden yhteydestä tietopohjaiseen lainvalmisteluun. Tutkimuksessa tunnistetaan rationaalisen lainvalmistelun malliin pohjautuen tietopohjaisen lainvalmistelun ”perusperiaatteita”, jotka laadukkaasti valmisteltuun hallituksen esitykseen tulisi sisällyttää (kuten vaihtoehtojen arviointi, tutkimustiedon hyödyntäminen, lausuntokierroksen toteuttaminen, haittojen tunnistaminen, jne.). Näiden perusperiaatteiden esiintymisen todennäköisyyttä selitetään regressioanalyysillä useilla eri selittävillä muuttujilla (kuten HE:n valmistellut ministeriö, esityksen yhteiskunnallinen merkittävyys, EU-taustaisuus, hallituskauden vaihe, jne.). Tutkimuksen tarkoituksena analysoida, kuinka hyvin tietopohjainen vaikutusarviointi toteutuu ja mitkä tekijät selittävät eroja lainsäädäntöhankkeiden tietopohjassa.

Vetäjät: Virpi Jylhä 1 & Kristiina Heikkilä 2

1 Pohjois-Savon hyvinvointialue (PSHVA)
2 Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus)

Terveydenhuollon tulee perustua näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. [1] Viime vuosina keskustelussa on korostunut erityisesti hoidon ja palveluiden vaikuttavuus eli se, missä määrin menetelmä asianmukaisesti käytettynä saavuttaa määritetyt tavoitteet. Päätöksenteossa tarvitaan vaikuttavuustiedon lisäksi tietoa hoidon tai palvelun 1) käyttökelpoisuudesta eli siitä soveltuuko menetelmä käytettäväksi toimintaympäristössä 2) tarkoituksenmukaisuudesta eli onko menetelmä sopiva tilanteeseen ja 3) merkityksellisyydestä eli vastaako menetelmä potilaan/asiakkaan arvoja ja näkemyksiä. [2]

Vahvinta mahdollista tutkimusnäyttöä edellä mainituista näkökulmista saadaan hyvälaatuisista järjestelmällisistä katsauksista (systematic review). Yksittäisessä tutkimuksessa saattaa olla menetelmään tai kohderyhmään liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttavat tulosten yleistettävyyteen ja siirrettävyyteen. Useita alkuperäistutkimuksia yhdistävä järjestelmällinen katsaus tiivistää olemassa olevan tutkimusnäytön. Hyvälaatuinen järjestelmällinen katsaus on toteutettu menetelmällisesti laadukkaasti ja on toistettavissa. [3] Kuitenkin järjestelmällisten katsausten menetelmällinen laatu vaihtelee merkittävästi, mikä vaikeuttaa niiden hyödyntämistä päätöksenteossa. [4]

Tiivistetyn tutkimustiedon tarpeen yleistymisen myötä myös kartoittavat katsaukset (scoping review) ovat lisääntyneet tutkimustiedon tiivistämisen menetelmänä. Kartoittava katsaus on tutkimusnäytön tiivistämisen menetelmä, jonka tarkoituksena on systemaattisesti tunnistaa ja kartoittaa tietystä aihealueesta tai käsitteestä saatavilla olevaa tutkimustietoa. [3,5] Kartoittava katsaus voidaan toteuttaa esimerkiksi ennen järjestelmällistä katsausta tutkimuskysymyksen selventämiseksi.

Työpajan tarkoituksena on perehtyä järjestelmällisen katsauksen ja kartoittavan katsauksen menetelmälliset erot ja käyttökohteet. Pienryhmätyöskentelyssä käydään läpi erityyppisten järjestelmällisten katsausten (määrällinen, laadullinen, taloudellinen arvio, etiologia ja riski sekä yleisyys/esiintyvys) sekä kartoittavan katsauksen kysymyksenasettelu. Työpajan jälkeen osallistujat osaavat tunnistaa järjestelmällisen katsauksen ja sen erot suhteessa muihin katsaustyyppeihin.

Työpajan vetäjät ovat JBI:n akkreditoimat järjestelmällisen katsauksen laatimisen kouluttajat. Työpaja toteutetaan yhteistyössä Suomen JBI-yhteistyökeskuksen (The Finnish Centre for Evidence-Based Health Care: A JBI Centre of Excellence) kanssa.

Työpajan sisältö (90 min)

• Järjestelmällisen katsaukset ja kartoittava katsaus: menetelmä ja sovelluskohteet – 25 min
• Miten laadin järjestelmällisen katsauksen ja kartoittavan katsauksen kysymyksen? PICO, PICo, CocoPop, PEO ja PCC-viitekehysten käytännön harjoittelu pienryhmissä – 50 min
• Kansainväliset menetelmäohjeistukset ja verkostot – 15 min

Lähteet:
[1] Terveydenhuoltolaki 1326/2010
[2] Jordan Z, Lockwood C, Munn Z & Aromataris E. (2019). The updated Joanna Briggs Institute Model of Evidence-Based Healthcare. Int J Evid Based Healthc 17(1):58–71.
[3] Munn, Z., Peters, M.D.J., Stern, C. ym. Systematic review or scoping review? Guidance for authors when choosing between a systematic or scoping review approach. BMC Med Res Methodol 2018;18(143). https://doi.org/10.1186/s12874-018-0611-x
[4] Pussegoda K, Turner L, Garritty, C ym. Systematic review adherence to methodological or reporting quality Syst Rev 2017;6(131). https://doi.org/10.1186/s13643-017-0527-2
[5] Munn Z, Pollock D, Khalil H, Alexander L, Mclnerney P, Godfrey CM, Peters M, Tricco AC. What are scoping reviews? Providing a formal definition of scoping reviews as a type of evidence synthesis. JBI Evid Synth. 2022;20(4): 950–952. https://doi.org/10.11124/JBIES-21-00483

 

Nina Tamminen & Teemu Vauhkonen

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

Background
The ABCs for Mental Wellbeing study aims to improve mental health and wellbeing by adopting, implementing and evaluating a universal, community-based mental health promotion intervention model in Finland. The study gathers information and experiences of the implementation processes, identifies barriers and facilitators, and best practices for the implementation, and the feasibility and contextual adaptability of the intervention in different settings and specific target groups.

Methods
The implementation took place in four municipality community settings. In total, 40 participants attended the ABC activities. The study employs a mixed methods approach to look at the implementation processes: a quantitative survey before and after the implementation, and qualitative interviews with the employees implementing the model and the participants involved with the ABC activities.

Results
Based on qualitative analysis, the most identified facilitator is management support alongside the competencies of professionals. The observed effects of group activities aligned with the ABC model
on mental wellbeing show that participants not only experienced the benefits of model-compliant activities on their mental wellbeing but also increased their awareness of factors influencing their mental wellbeing. The results of the quantitative analysis will be ready during the spring.

Conclusions
The study offers fresh insights into the obstacles and enablers affecting the implementation of a mental health promotion intervention model. The best practice strategies and guidelines identified are being shared both nationally and internationally and utilised to enhance future programme implementation and adaptation of these practices in various settings.

Virva Hyttinen-Huotari 1, Tuuli Suomela 1, 2, Mervi Rantsi 1, Aleksi Raudasoja 3, 4, Eila Kankaanpää 1, Ismo Linnosmaa 1

1) Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, Itä-Suomen yliopisto
2) Tiedolla johtaminen ja vertaiskehittäminen -yksikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
3) Suomalainen Lääkäriseura Duodecim
4) Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto

Hankkeen tausta ja tavoite: Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin tuottamat kansallisesti riippumattomat Käypä hoito -suositukset ovat vuodesta 1994 lähtien tuoneet parhaaseen vaikuttavuus- ja ammattitietoon perustuvan tiedon kootusti lääkäreiden jokapäiväisen päätöksenteon tueksi. Vuodesta 2016 lähtien on julkaistu myös Vältä viisaasti -suosituksia, joiden tarkoituksena on ohjata vähähyötyisistä käytännöistä luopumiseen ja sitä kautta parantaa terveydenhuollon vaikuttavuutta, tuottavuutta ja turvallisuutta.

Kansainvälisesti tarkasteltuna lääkkeenmääräämiseen yhteydessä olevia tekijöitä on tutkittu melko paljon, mutta Suomessa aihetta, ja etenkin lääkäreiden sitoutumista hoitosuosituksiin (engl. physician guideline adherence), on tutkittu vähän. Vähän tutkittu osa-alue on myös hoitosuhteen jatkuvuuden merkitys hoitosuositusten mukaisessa lääkkeenmääräämisessä. Tiedetään, että suomalaiset lääkärit kokevat hoitosuositukset tärkeiksi, mutta siitä huolimatta lääkkeenmäärääminen ei aina toteudu hoitosuositusten mukaisesti ja hoitosuositusten julkaisu ei välttämättä muuta käytäntöjä.

Kelan vuosille 2024–2026 rahoittamassa GuideGap-hankkeessa tavoitteenamme on tutkia Käypä hoito – ja Vältä viisaasti –suositusten mukaista lääkkeenmääräämisen yleisyyttä ja mahdollisia syitä olemassa oleviin hoitosuosituksista poikkeamiin. Yleisyyttä tutkimme suomalaisen väestön niissä kansantaudeissa, joissa vallitsevuus ja vuosittainen ilmaantuvuus ovat suuria, ja joissa lääkehoitoa koskevat suositukset ovat yksiselitteisiä. Lisäksi tuotamme uutta ja kansainvälisestikin vähän tutkittua tietoa siitä, mikä on hoidon jatkuvuuden merkitys hoitosuositusten mukaisen lääkkeenmääräämisen toteutumisessa. Hankkeessa teemme yhteistyötä Duodecimin, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Suomen Lääkäriliiton sekä Itä-Suomen yliopiston lääketieteen laitoksen kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikön kanssa.

Aineisto ja menetelmät: GuideGap-hanke on monimenetelmällinen eli käytämme sekä määrällisiä että laadullisia tutkimusmenetelmiä. Hoitosuositusten mukaisen lääkkeenmääräämisen yleisyyttä tutkimme koko suomalaisen väestön kattavalla rekisteriaineistolla, joka sisältää väestön demografiset, sosioekonomiset, ja sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä lääkkeiden käyttöä (lääkemääräykset ja –toimitukset sekä sairausvakuutuksesta korvatut ostot) kuvaavat tiedot vuosilta 2000–2021. Aineisto on hyödynnettävissämme SustAgeable-hankkeen kanssa tehtävän tutkimusyhteistyön kautta. Keväällä 2025 toteutamme verkkokyselyn Suomessa asuville lääkäreille yhteistyössä Suomen Lääkäriliiton kanssa. Kyselyn tavoitteena on tunnistaa tärkeimmät hoitosuositusten noudattamista edistävät ja estävät tekijät lääkkeenmääräämiseen liittyen. Ymmärrystä hoitosuosituksista poikkeavan lääkkeenmääräämisen juurisyistä syvennämme haastattelemalla perusterveydenhuollossa toimivia lääkäreitä vuonna 2026.

Alustavat tulokset: Käypä hoito- ja Vältä viisaasti -suosituksista tarkasteluun valitsimme muun muassa sydän- ja verisuonisairauksien, käytös-, mieliala- ja unihäiriöiden ja infektioiden lääkehoitoa koskevia suosituksia, joiden rekisteripohjainen analyysi todettiin mahdolliseksi. Tarkasteltavat Käypä hoito –suositukset ovat krooninen sepelvaltimotautikohtaus, sydämen vajaatoiminta ja tyypin 2 diabetes. Tarkasteltavia Vältä viisaasti –suosituksia ovat muun muassa kalsiumkanavan salpaajien käyttö sydämen systolisessa vajaatoiminnassa, glitatsonien käyttö diabeteksen hoitoon sydämen vajaatoimintapotilailla, ketiapiinimonoterapia masennustilan hoidossa ja antibiootit keuhkoputkitulehduksen hoidossa aikuisilla.

Vaikuttavuuden tutkimuksen päivillä tulemme esittelemään rekisteritutkimuksen tuloksia siitä, mikä on hoitosuositusten mukaisen lääkkeenmääräämisen yleisyys vuosien 2017 ja 2021 välisenä aikana.

Johtopäätökset: Lääkehoidon toteutuminen turvallisesti ja vaikuttavasti hoitosuosituksiin pohjautuen on tärkeää väestön hyvinvoinnin kannalta. Hankkeessa tuotamme uutta ja tärkeää tietoa siitä, miten lääkehoitoa toteutetaan suhteessa hoitosuosituksiin, ja mitkä ovat hoitosuositusten mukaiseen lääkkeenmääräämiseen yhteydessä olevia tekijöitä, ottaen huomioon myös hoidon jatkuvuuden tarkastelun. Hankkeessa tuotettua tietoa voidaan hyödyntää lääkehoitojen järkevän käytön edistämisessä, kuten kansallisten hoitosuositusten implementoinnissa, kansallisen ja alueellisen lääkehoidon ohjauksen kehittämisessä sekä vaikuttavien ja vähähyötyisten käytäntöjen seurannassa.

 

Ulla Jämsä 1, 2, Heidi Siira 3 & Anne Saari 1, 2

1 Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue Pohde
2 Oulun yliopistollinen sairaala/Lääkinnällinen kuntoutus
3 Oulun yliopisto/Lääketieteen tekniikan ja terveystieteiden tutkimusyksikkö/GeroNursing Centre

Ensitieto- ja sopeutumisvalmennus on ryhmämuotoista kuntoutusta pitkäaikaissairaille tai vammautuneille henkilöille ja heidän läheisilleen. Se tarjoaa tietoa, ohjausta ja vertaistukea sairauden tai vammautumisen aiheuttamassa muuttuneessa elämäntilanteessa. Sopeutumisvalmennuksella on siten keskeinen rooli kuntoutumisprosessissa.

Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) järjestämät ensitietopäivät ja sopeutumisvalmennuskurssit toteutetaan OYS:n tiloissa tai kilpailutetuissa ostopalvelupaikoissa. Vuosittain järjestetään yhteensä noin 45 ensitietotilaisuutta ja 15 sopeutumisvalmennuskurssia, joihin osallistuu vuosittain noin 500 potilasta läheisineen. Lääkinnällisen kuntoutuksen osaamiskeskus koordinoi OYS:ssa sopeutumisvalmennuskurssitoimintaa ja lääketieteelliset erikoisalat vastaavat niiden sisällöstä. Erikoissairaanhoidon järjestämää sopeutumisvalmennuksen merkitystä ja vaikuttavuutta on tutkittu vähän kansallisesti, ja kansainvälisestikin aiheeseen liittyvä tutkimus on niukkaa. Tässä tutkimuksessa mielenkiinnon kohteena ovat kolmen vuorokauden mittaiset niin sanotut internaattikurssit.

Tutkimushankkeen avulla kartoitetaan OYS:n järjestämän sopeutumisvalmennuksen nykytilanne ja tuotetaan tietoa toiminnan kehittämiseksi. Tarkoituksena on kuvailla erikoissairaanhoidon järjestämää sopeutumisvalmennustoimintaa sekä selvittää sen merkitystä potilaan toimintakyvyn ja elämänlaadun edistämisessä ja potilaan läheisten tukemisessa. Tutkimuksessa selvitetään potilaiden toimintakyvyssä ja elämänlaadussa tapahtuneita muutoksia ja niihin yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimus tuottaa uutta tietoa, jota voidaan hyödyntää mm. erikoissairaanhoidon sopeutumisvalmennustoiminnan kehittämisessä, sopeutumisvalmennusta koskevan vaikuttavuustutkimuksen pohjana sekä sopeutumisvalmennuskursseja järjestävien asiantuntijoiden ammatillisen osaamisen kehittämisessä.

Tutkimuskysymykset: Miten sopeutumisvalmennuskurssi muuttaa potilaiden toimintakykyä ja elämänlaatua? Millainen merkitys sopeutumisvalmennuskurssilla on potilaan toimintakyvyn ja elämänlaadun edistämisessä ja hänen läheistensä tukemisessa?

Tutkimus toteutetaan vuosina 2020–2024 monimenetelmäisenä seurantatutkimuksena. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on WHO:n kansainvälinen ICF-toimintakykyluokitus (International Classification of Functioning, Disability and Health). Tutkimus toteutetaan sekä määrällisin että laadullisin menetelmin. Määrällinen tutkimusaineisto kerätään sopeutumisvalmennuskursseille osallistuvilta potilailta ja heidän läheisiltään WHODAS 2.0 toimintakykymittarilla ja potilailta WHOQOF-BREF-elämänlaatumittarilla sopeutumisvalmennuksen alussa sekä puoli vuotta (6 kk) ja vuosi (12 kk) sen jälkeen. Molemmat mittarit pohjautuvat ICF-viitekehykseen ja ovat Maailman terveysjärjestön (WHO) laatimia itsearviointimittareita. Laadullinen aineisto kerätään haastattelemalla potilaita, potilaiden läheisiä sekä sopeutumisvalmennuskurssien moniammatillisia työryhmiä. Lisäksi kerätään potilaiden taustatietoja. Sopeutumisvalmennuskurssitoimintaa kuvataan kurssien toteuman ja sisällön mukaan. Tutkimuksen aineisto analysoidaan soveltuvin tilastollisin ja laadullisin menetelmin.

Tutkimustulokset julkaistaan tieteellisinä vertaisarvioituina artikkeleina kansallisissa ja kansainvälisissä tieteellisissä lehdissä. Tutkimusaineistosta on julkaisu kansainvälinen tieteellinen vertaisarvioitu artikkeli koskien sopeutumisvalmennuskursseja järjestävien moniammatillisten tiimien näkemyksiä kurssien toteutuksesta sekä yksi kansainvälinen konferenssijulkaisu koskien kuntoutujien kokemuksia sopeutumisvalmennuskurssista puoli vuotta kurssin toteutumisen jälkeen. Tutkimusaineisto on analysoitu kuntoutujien toimintakyvyn ja siihen yhteydessä olevien taustatekijöiden osalta sopeutumisvalmennuksen alussa, sekä elämänlaadussa vuoden seuranta-aikana tapahtuvien muutosten osalta. Tuloksia esitetään tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin vaikuttavuuden tutkimuksen päivillä syksyllä 2024.

Anne Puuronen, Sanni Lindroos, Katrina Nyman, Tuula Tuominen, & Anna Pekkarinen

Pikassos Oy

SULAVA-hankkeessa tutkitaan määrällisen ja laadullisen tutkimuksen keinoin laatua ja vaikuttavuutta sosiaalihuollon peruspalveluissa (aikuissosiaalityö, lapsiperheiden sosiaalityö, gerontologinen sosiaalityö). Hankkeen käytäntötutkimusosion kohteena on tutkivan ammattikäytännön mallintaminen osana sosiaalityön asiakastyötä. Hankkeen toteuttavat osaamiskeskukset Pikassos ja SONet BOTNIA Sisä-Suomen alueella yhdessä Pirkanmaan, Kanta-Hämeen ja Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueiden sekä alueiden sosiaalityöntekijöiden, sosiaaliohjaajien ja asiakkaiden kanssa.

Tarkoitus ja tavoitteet

a) tuottaa tutkimustietoa sosiaalityön laatua ja vaikuttavuutta tuottavista ja jarruttavista tekijöistä, joilla on vaikutusta (aikuis-, lapsiperheiden ja gerontologisen sosiaalityön) asiakkaan saamaan palveluun ja hyvinvointiin
b) tukea sosiaalihuollon toimijoita arvioimaan toiminnan laatua ja vaikuttavuutta, suunnittelemaan laatu- ja vaikuttavuustiedon hyödyntämistä sosiaalihuollossa ja käyttämään sitä osana tietojohtamista
c) mallintaa ammatillista työtapaa, jossa sosiaalityöntekijät voivat yhdistää käytännön asiakastyön, kehittämistyön ja tutkimuslähtöisyyden
d) edistää sosiaalityön käytäntötutkimusta sosiaalialan työyhteisöjen ja alueen oppilaitosten tutkimus- ja opetustoiminnan välillä Sisä-Suomen YTA-alueella.

Menetelmät ja aineistot

Määrällinen
* Kysely vain työntekijöille, (n= yli 400)
* Kaksivaiheinen kysely asiakas-työtekijäparille, (n= yli 200)
* Koe-vertailuasetelma ja elämäntilannemittari, (n= yli 100

Laadullinen
* Asiakas-työntekijätilanteen osallistuva havainnointi (n=40)
* Yksilöhaastattelu asiakkaille, (n=30-40)
* Ryhmähaastattelu työntekijöille, (n=50)
* Yksilöhaastattelu työntekijöille, (n=30)
* Valmis aineisto

Sosiaalityön käytäntötutkimus
* Tutkijasosiaalityöntekijöiden tutkimuspainotteiset uramalli-mallinnokset (x 3)
* Uratoimintamallin kehittämisyhteistyö alueen TKIO-rakenteissa

SULAVA-hanke on kiinnostunut kysymyksestä, kuinka KAIMeR-teoriassa (Blom & Moren 2010) esitetyt sosiaalityön kokonaisuutta määrittelevät tekijät ovat yhteydessä sosiaalihuollon peruspalveluiden laatuun ja vaikuttavuuteen. Miten sosiaalityön rakenteiden ja systeemisen tason muutokset näkyvät sosiaalityön asiakastyössä sen laadukkuutta ja vaikuttuvuutta tuottavina tai heikentävinä tekijöinä?

Riikka Westman 1, Riitta Alatalo 2, Jani Kempas 3, Miia Lahtela 4, Miika Niemelä 5 & Vesa Sarmia 6

Lastensuojelun Keskusliitto (toim.)
Nuorten Ystävät
S-Pankki
SOS-Lapsikylä
Icehearts
Diakonissalaitos / Vamos

Mitä enemmän lapselle kertyy riskitekijöitä tai haitallisia kokemuksia, sitä suurempi todennäköisyys on jäädä yhteiskunnassa marginaaliin aikuisena. Yhden nuoren syrjäytyminen voi maksaa yhteiskunnalle yli miljoona euroa (Valtiontalouden tarkastusvirasto 2007). Suuria kustannuksia kertyy myös lastensuojelusta. Lastensuojeluasiakkaiden ja kiireellisten sijoitusten määrä jatkoi kasvamistaan vuonna 2023 (THL 2024). Lastensuojelun kustannukset olivat vuonna 2021 yhteensä 1,2 miljardia euroa, josta sijaishuollon osuus oli noin 73 % (STM 2023). Lapset, nuoret ja perheet pääsevät tuen piiriin edelleenkin liian myöhään, jolloin myös kustannukset usein kasvavat.

Yleensä palveluita hankitaan suoristusperusteisesti. Vaikuttavuusperusteisen hankinnan ideana on ostaa vaikuttavuutta, ei suoritteita. Tällöin vaikuttavuuden määrittelevät mittarit sovitaan ennakkoon tilaajan ja tuottajan kanssa, mutta ei sitä, miten vaikuttavuuteen päästään.

Lapset ja nuoret SIB (social impact bond) perustuu yllä mainittuun vaikuttavuusperusteiseen hankintaan. Ohjelmaan ohjataan asiakkaita riskitekijöiden ja kriteerien perusteella, jotka perustuvat yhteiskunnallisen hyödyn analyysiin. Ohjelman lapsia, nuoria ja perheitä tuetaan rahaston rahoittamien interventioiden avulla (vaikuttavuusinvestoiminen) sen aikaa kuin on tarve, enintään vuoteen 2031 saakka. Jos vaikuttavuutta syntyy, kunta tai hyvinvointialue maksaa rahastolle tulospalkkiota saavutetusta vaikuttavuudesta.

Lapset ja nuoret SIB -ohjelma toimii seitsemällä eri alueella: Helsinki, Hämeenlinna, Jyväskylä, Karkkila ja Vihti, Lohja, Tampere sekä Vantaa. Interventioiden toteuttamisessa pääyhteistyökumppaneita ovat Diakonissalaitos/Vamos, Icehearts, Nuorten Ystävät ja SOS-Lapsikylä. Lastensuojelun Keskusliitto toimii interventiokokonaisuuden koordinoijana ja rahastoa hallinnoi S-Pankki. THL tekee pitkittäistutkimusta ehkäisevän toiminnan kustannusvaikuttavuudesta ja -hyödystä.

Ohjelman jokaisella kohderyhmällä on erilaiset vaikuttavuusmittarit (kuvio 1*). Mittareina ovat esimerkiksi lastensuojelukustannukset, tai nuoren valmistuminen ja pääseminen kiinni työelämään. Valitut kohderyhmät ja mittarit perustuvat yhteiskunnalliseen hyödyn mallinnukseen.

Ensimmäiset asiakkaat tulivat Lapset ja nuoret SIBiin vuonna 2018. Ohjelmaan on kevääseen 2024 mennessä ohjattu yhteensä noin 600 lasta ja nuorta. Jokaista lasta ja nuorta tuetaan mahdollisimman vaikuttavasti. Tärkeimmiksi tekijöiksi Lapset ja nuoret SIBin interventiokokonaisuudessa on nähty alusta lähtien kokonaisvaltainen tuki – suhdeperustainen työ ja kohtaava vuorovaikutus, palveluiden oikea-aikaisuus sekä yhteisöllisyys ja vertaistuki.

Vaikuttavuuteen pyritään asiakastyössä hyvinvointivaikutusten kautta. Hyvinvointivaikutuksia mitataan Lapset ja nuoret SIB -kokonaisuudessa palveluntuottajien mittarien avulla. Diakonissalaitoksella ja SOS-Lapsikylällä on käytössä Tulostähti (Helsinki, Vantaa, Lohja, Karkkila ja Vihti, Tampere, Jyväskylä nuoret). Nuorten Ystävät kerää tietoa 3X10D -mittarin avulla (Jyväskylä lapset) ja Iceheartsilla on käytössä omia erilaisia mittareita, mm. Jääsydän ja vanhempien kysely (Hämeenlinna).

Hyvinvointivaikutusten mittaamisesta saatuja tuloksia hyödynnetään asiakastyössä osana tiedolla johtamista. Datan ja havaintojen perusteella sovitaan interventiokokonaisuuden muutoksista, mikäli siihen on tarvetta vaikuttavuuden saavuttamiseksi.

Alkuvuoteen 2024 mennessä rahasto oli rahoittanut hankkeita yhteensä yli 7,5 miljoonalla eurolla. Vaikuttavuuden seuraaminen perustuu yhteiskunnallisen mallinnuksen perusteella laskettuihin säästöihin. Varmennettuja säästöjä alkuvuoteen 2024 mennessä rahasto oli saavuttanut yli 7 miljoonalla eurolla. Sopimuksissa on määritelty enimmäismäärä, jonka tilaaja maksaa saavutetuista säästöistä. Sijoittajat voivat saada kustakin tilaajan kanssa solmitusta SIB-sopimuksesta enintään 8 prosentin vuosituoton. Palkkiokaton takia rahasto on laskuttanut tilaajia edellä mainitusta 7 miljoonan euron vaikuttavuudesta eli säästyneistä kuluista tähän mennessä noin 5 miljoonaa euroa.

* Kuvio 1. Lapset ja nuoret SIB -ohjelman kohderyhmät ja vaikuttavuusmittarit

LÄHTEET
Sosiaali- ja terveysministeriö STM (2023) Lastensuojelun kokonaisuudistuksen valmistelu. Visiovaiheen raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita
2023:27.
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164950/STM_2023_r_27.pdf?sequence=1

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL (2024) Lastensuojelu 2023. Tilastoraportti 19/2024.
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/148992/Lastensuojelu_2023.pdf?seque
nce=1&isAllowed=y

Valtiontalouden tarkastusvirasto (2007) Nuorten syrjäytymisen ehkäisy. Valtiontalouden tarkastusviraston toiminnantarkastuskertomus 146/2007.
https://www.vtv.fi/app/uploads/2018/07/03142740/nuorten-syrjaytymisen-ehkaisy-146-2007.pdf