Yliopistonlehtori Kati Kasanen
Toimin kasvatuksen ja koulutuksen psykologian yliopistonlehtorina psykologian oppiaineessa. Olen saanut ensikosketukseni monimuotopedagogiikkaan Avoimen yliopiston etäopettajana 1990-luvulla, jolloin työsarkana oli psykologian opintojen monimuotoistaminen. Verkkopedagogiikka on ”valunut” osaksi arkeani työvuosien kuluessa, koronakevään myötä vahvempana kuin koskaan aiemmin. Joitakin sellaisia sisältöjä, joita ei ajateltu etänä voitavan toteuttaa, onnistuttiin etätyömuotoon muuttamaan yhteistyössä kollegojen kanssa.
Olen hankkinut pedagogisen pätevyyden tutkimus- ja opetustyön ohella ja olen koko työurani ajan osallistunut mielelläni erilaisiin koulutuksiin ja kehittämishankkeisiin. Olen saanut omassa oppiaineessa tehdä yhteistyötä opetuksen kehittämisestä innostuneiden kollegoiden kanssa. Merkityksellistä minulle on ollut kaikessa kehittämistyössä myös oppiainerajat ylittävä työskentely, ”oman kuplan” ulkopuolelle katsominen, eri alan asiantuntijoilta oppiminen ja hyvien käytänteiden jakaminen. ”Tulla itse opetetuksi ja ohjatuksi” on ollut itselleni hyvä kokemus.
Olen sekä kouluttautuessani että arkisessa työssäni pohtinut mm., mitä on laadukas verkko-opetus, millaisia pedagogisia ja didaktisia ratkaisuja tulisi tehdä, jotta opetettava kokonaisuus olisi linjakas, milloin ja kenelle verkko-opetus sopii ja milloin/kenelle ei, miten toteuttaa pätevästi arviointia? Teknologiaa voi soveltaa monin eri tavoin, mutta pedagogiikka edellä on mielestäni kuitenkin syytä edetä – ei teknologiaa ja verkkotoimintaa itsetarkoituksena, siis. Teoreettista ja käytännöllistä perehtymistä jatkan edelleen jokapäiväisessä työssäni – koko ajan tulee uutta mielenkiintoista, ja myös uusia tarpeita opetuksen kehittämiseen!
Fasilitaattoritoiminnassa tulen kiinnittämään huomiota pedagogisesti tarkoituksenmukaiseen menetelmien valintaan, vuorovaikutuksen edistämiseen ja oppimisen mahdollistamiseen eri tavoin – myös omasta tyylistäni poikkeaviin tapoihin, jos mahdollista. Tieteenalojen erot ja erityisyydet on tärkeää huomioida. Opiskelijapalaute tulee ottaa huomioon, ja tehdä yhteistyötä myös opiskelijoiden kanssa. Uskon, että kykenen myötäelämään useampien opettajien arkea aikapaineineen ja jatkuvan muutoksen ja poikkeustilan tuottamine haasteineen. Kannustan tarkastelemaan levollisesti omaa työtä myös siitä näkökulmasta, mikä on riittävän hyvää. Yhdessä oppiminen ja yhdessä tutkiminen on minulle fasilitaattoritoiminnassa ”se juttu”.
