Abstraktikirja 2022

Abstraktikirja 2022

Sessio 1: Effectiveness of Social Work and Social Services

Puheenjohtaja: Elisa Tiilikainen (UEF)

1.1 Evidencing Effective Social Work Intervention in Finnish Health Care

Janet Carter Anand, Lynette Joubert  
 
Sostyö-TerVa aims to develop an evidence base that supports the social work intervention model of service users receiving health and social care. The study evaluates the effectiveness of social work interventions in connecting service users with services and supports and develops research in Finnish social work practice and education. Our hypothesis is that targeted health social work interventions provide a seamless integrated care and service pathway that connects hospital and health outpatient services to social services and social security services and produces measurable outcomes related to functional capacity, health, and services. The study is in two stages. First an audit of hospital social work activities to be combined with existing data to create the first national study of Hospital Social Work. Second, a quasi-experimental study across three university hospitals as to the effectiveness of social work psychosocial assessment for quality of life, life satisfaction, capabilities, and increased access to services, of somatic, cancer, mental health, and paediatric patients(N=534)) over a 3-month time interval. The impact of the intervention will be measured using a comparative group (N=267), not receiving social work intervention. In addition, participating social workers (N=60) will be asked to assess the impact of their inventions on the lives of their clients. This study involves five Finnish hospitals, over 100 social workers, and 538 patients making it one of the largest health social work studies. Both qualitative and quantitative findings will be used to scale up effective models of social work intervention and practice. Initial results of over 100 interventions and a 24hr hospital audit will be reported by the Sostyö-TerVa research team and potential implications for professional practice, education and policy discussed.   

1.2 Evidencing Health and Mental Health Social Work: a comparative study

Lynette Joubert¹, Laura Yliruka²

¹ Department of Social Work, University of Melbourne

² Finland Institute of Health and Social Welfare, Helsinki

Aim We report on a co-created social work audit. The study conducted initially in Melbourne, Australia ( N=532 social workers ) and subsequently in Helsinki and Tampere , Finland ( N=297 social workers ). The study examined evidence of the contribution of health and mental health social workers to positive patient experience, improved health and mental health outcomes and strengthening of the links between health and social care.

Method The survey design utilized an audit tool initially co-developed with health social workers in 14 health services in Victoria Australia which was adapted for the Finnish context. The audit captured detailed, self-reported social work activity in consecutive 5-minute time-segments over a 24-hour period, for each health social worker.

Results A dataset of over 10,000 items of social work practice was collected in Australia and Finland, with 88 different issues presented to social workers. The data permitted a descriptive, comparative and inferential analysis of mental health, oncology and general medical social work practice examining the following;

• Workforce issues like interdisciplinary practice
• Scope of social work practice
• Contribution of social factors to improved outcomes, particularly in the aged care sector
• Diversity of health social work settings
• interventions related to discharge planning, case management and secondary consultation
• Skills and competencies including evidence-based interventions (1,900 items) and systemic informed approaches (1,200 items)

Discussion We present the results of an innovative, scalable audit tool and model for social work measurement in the health and mental health sectors. We discuss the relevance, the challenges and impact of social work in providing a unique bridging role in the health care systems of both Finland and Australia in an international, comparative setting.

1.3 Methodological Insights Sostyö-Terva and Transformative Research

Janet Carter Anand¹, Ulla-Maija Kauppinen-Perttula², Sointu Riekkinen-Tuovinen³, Leena Männistö⁴

¹Itä-suomen yliopisto, UEF

²Tampereen yliopisto, TAYS

³Kuopion yliopistollinen sairaala, KYS

⁴Helsingin yliopistollinen sairaala, HUS

Health Social Work research is motivated by, and delivered, using the principles of mutual exchange and benefit. Health and social care services are by nature, complex, and employing indeterminant technologies (Hassenfeld, 2009). Health social work studies necessarily  involve multiple stakeholders, including academics, practitioners, service providers, service managers, service users, community representatives  and policy decision makers. Methodological processes employed are by  necessity, committed (Smith 2009), practical  and cocreated. Transformative theories of change inform the research experience, practice, and conditions. The research process is therefore as influential for the participants, practice  and services systems involved, as the empirical results. This bilingual workshop (English, Finnish) offers a methodological snapshot of the work of four Practice Researchers on Sostyö-TerVa, a unique  Finnish Academic-Practice Partnership, promoting transformative practice research. Themes such as conducting research across politically, culturally, and  linguistic diverse sites; the centrality of  reciprocity and motivation for building research; use of global mindedness and capabilities approach  for promoting quality research; and the scaling up of results, offer new methodological insights. This 40-minute interactive workshop on methodological practicality and creativity is deliver for and by practitioners. 

1.4 IPS Sijoita ja valmenna työhönvalmennuksen arviointitutkimus – esimerkki monimenetelmällisestä interventiotutkimuksesta

Kaija Appelqvist-Schmidlechner, Noora Sipilä

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL

Näyttöön perustuva IPS Sijoita ja valmenna työhönvalmennus (Individual Placement and Support) on kehitetty edistämään vaikeita mielenterveyden häiriöitä sairastavien henkilöiden työllistymistä avoimille työmarkkinoille. IPS-työhönvalmennuksessa yksilöllisesti räätälöity, rinnalla kulkeva ja kestoltaan rajaamaton tuki työllistymiseen, työhön palaamiseen tai työssä pysymiseen integroidaan osaksi psykiatrista hoitoa. Toimintamallin laajempaa käyttöönottoa toteutetaan parhaillaan STM:n rahoittamassa IPS-työhönvalmennuksen implementaatiohankkeessa (2020-2023).

Osana implementaatiohanketta toteutetaan arviointitutkimus, jonka tavoitteena on arvioida 1) IPS-toimintamallin käyttöönoton ja toimeenpanon toteutusta, 2) IPS-toimintamallin soveltuvuutta sekä 3) IPS-toiminnan tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta. Tutkimukseen mukaan kutsutaan kaikki IPS-työhönvalmennukseen osallistuvat. Osallistumisen kriteerinä on psykiatrinen diagnoosi, itse ilmaistu halu työntekoon sekä 18–64-vuoden ikä. Aineistonkeruu on parhaillaan käynnissä. Tutkimukseen on tähän mennessä tullut mukaan lähes 250 työhönvalmennuksen aloittanutta. Aineistoa kerätään vuoden 2022 loppuun saakka.

Tutkimusaineisto koostuu asiakaskohtaisesta ja toimintamallin implementaatioon liittyvästä tiedonkeruusta. Asiakaskohtainen aineisto muodostuu kyselyistä (asiakkaiden alkukysely intervention käynnistyessä sekä 6 ja 12 kk:n seuranta), työhönvalmentajien asiakaskohtaisesta loppuarvioinnista, työhönvalmennukseen liittyvistä asiakirjoista sekä rekisteritiedoista ennen ja jälkeen intervention. Tarkastelun kohteena on seuranta-aikana tapahtuneet muutokset asiakkaiden työllisyystilanteessa sekä psykososiaalisessa hyvinvoinnissa. Psykososiaalisen hyvinvoinnin suhteen tarkastellaan osallisuuden tunnetta (osallisuusindikaattori), tyytyväisyyttä elämään (3x10D), positiivista mielenterveyttä (SWEMWBS), mielenterveysoireilua (K6), työhönpaluun pystyvyydentunnetta (RTW-SE), itsetuntoa (Rosenberg) sekä sosiaalista tukea (Social Provision Scale). Intervention vaikuttavuutta tutkitaan rekisteritietoihin pohjautuvalla tapaus-verrokkiasetelmalla. Tarkastelun kohteena on asiakkaiden työtilanne, toimeentulo sekä mielenterveyspalveluiden käyttö viisi vuotta ennen ja jälkeen intervention. Kvantitatiivista aineistoa täydennetään asiakkaiden yksilöhaastatteluilla. Toimintamallin implementaation arviointiin liittyvää aineistoa kerätään haastatteluin eri sidosryhmiltä (asiakkaat, työhönvalmentajat, hoitotaho, työnantajataho) sekä käytetään hyväksi hankkeen työpajojen yhteydessä kerättyä materiaalia.

Seminaarissa on tarkoitus esitellä tarkemmin tutkimusasetelmaa sekä käytettäviä tutkimusmenetelmiä sekä kertoa alustavia tuloksia tähän asti kertyneestä aineistosta. Alustavat tulokset antavat rohkaisevan kuvan toimintamallin työllistämisvaikutuksista. Muutokset asiakkaiden psykososiaalisessa hyvinvoinnissa antavat viitteitä siitä, että työllistymisellä voi olla asiakkaille niin myönteisiä kuin kielteisiä vaikutuksia.

Tutkimuksella saadaan tietoa psykiatriseen sairaanhoitoon integroidun IPS-työhönvalmennuksen käyttöönoton onnistumisesta Suomessa sekä siitä, mikä on toimintamallin potentiaali niin työllistymistavoitteissa kuin kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemisessa.

Sessio 2: Implementointitutkimus (osa 1)

Puheenjohtaja: Mervi Rantsi (UEF)

2.1 Aivoterveyden edistämisen jalkauttamisen haasteet ja mahdollisuudet

Jenni Kulmala^1,2, Tiia Ngandu¹, Pia Pulkkinen¹, Teija Hammar¹, Miia Kivipelto^3,4

¹Tampereen yliopisto

²Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

³Karolinska Institutet, Ruotsi

⁴Itä-Suomen yliopisto

Suomalaistutkimuksista saatu näyttö vahvistaa näkemystä elintapojen merkittävästä roolista ikääntyneiden ihmisten aivoterveyden ylläpitäjänä. Suomalainen FINGER-tutkimus osoitti, että monipuolisen elintapaohjauksen avulla on mahdollista ylläpitää muistisairauksien riskiryhmään kuuluvien iäkkäiden muisti- että ajattelutoimintoja ja fyysistä toimintakykyä. Kontrolloidussa tutkimusasetelmassa testattujen interventioiden jalkauttaminen terveydenhuollon käytöntöihin ei ole kuitenkaan ongelmatonta.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää FINGER-tutkimukseen pohjautuvan elintapaohjelman jalkauttamisen haasteita ja mahdollisuuksia perusterveydenhuollossa. Laadullinen tutkimusaineisto kerättiin neljässä fokusryhmähaastattelussa, joihin osallistui terveydenhuollon ammattilaisia julkisen ja kolmannen sektorin organisaatioista. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Jalkauttamisen haasteet ja mahdollisuudet jakautuivat kolmeen pääluokkaan, jotka kuvasivat haasteita ja mahdollisuuksia liittyen 1) terveydenhuollon resursseihin ja ympäristöön, 2) elintapaohjausta saaviin henkilöihin sekä 3) intervention sisältöön ja käytäntöihin. Kaikkiin luokkiin sisältyi sekä jalkauttamista mahdollistavia että heikentäviä tekijöitä. Tärkeimpinä tekijöinä aivoterveyttä edistävää elintapaohjausta jalkautettaessa on huomioitava henkilökunnan riittävä osaaminen ja resurssit, moniammatillinen yhteistyö ja työn koordinointi sekä ohjauksen integrointi muihin sairauksiin liittyvään elintapaohjaukseen.

Hallitusohjelma ja Kansallinen Ikäohjelma kannustavat aivoterveyttä ylläpitävien käytäntöjen käyttöönottoon. FINGER-tutkimukseen pohjautuvaa elintapaohjelmaa pyritäänkin tehokkaasti jalkauttamaan osana THL:n koordinoimaa Kansallinen muistipalvelupolku -hanketta (2021-2023). Hankkeen aikana rakennetaan kansallinen malli, jonka yhtenä osana ohjeistetaan aivoterveyttä edistävien toimintatapojen kehittämiseen. Jalkauttamisen haasteiden ja mahdollisuuksien tunnistaminen toimiikin tärkeänä apuna kehitettäessä kansallisia malleja ja ohjeistuksia.

2.2 Lääke75+-tietokannan implementoinnin vaikuttavuus Suomessa: Katkaistu aikasarja-analyysi

Hyttinen Virva¹, Rantsi Mervi¹, Kortelainen Lauri¹, Jyrkkä Johanna², Linnosmaa
Ismo^1,3

¹Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, Itä-Suomen yliopisto, Kuopio

²Tieto- ja kehittämispalvelut -yksikkö, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus
Fimea, Kuopio

³Hyvinvointivaltion tutkimus ja uudistaminen -yksikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin
laitos, Helsinki

Tausta: Iäkkäillä vältettävien lääkkeiden tunnistamiseksi ja lääkkeiden järkevän käytön edistämiseksi on kehitetty monissa maissa kansallisia kriteeristöjä. Yleisesti nämä kriteerit listaavat lääkkeitä, joiden käyttöön liittyvät mahdolliset haitat ylittävät niistä saatavan hyödyn. Aikaisemmat tutkimukset ovat havainneet, että vältettävien lääkkeiden käyttö on yhteydessä lisääntyneeseen terveyspalvelujen käyttöön ja suurempiin kustannuksiin. Käyttöön liittyvistä riskeistä huolimatta, vältettävien lääkkeiden käyttö on yleistä. Suomalaisista 75 vuotta täyttäneistä viidesosa käytti vältettäviä lääkkeitä vuonna 2021. Käytön on havaittu vähentyneen kansainvälisesti. Vähän kuitenkin tiedetään, mikä on kansallisten kriteerien implementoinnin vaikuttavuus, etenkin pitkällä aikavälillä.

Tavoite: Arvioimme kansallisen Lääke75+-tietokannan ulkoasun päivityksen ja Terveysporttiin integroimisen (vuonna 2015) vaikuttavuutta suomalaisessa 75 vuotta täyttäneessä väestössä vuosien 2009–2020 aikana. Lisäksi tarkastelemme vältettävien lääkkeiden käytön muutoksia alueellisesti.

Aineisto: Aineisto on kokonaisaineisto 75 vuotta täyttäneistä suomalaisista (N=920,163), jotka ovat saaneet korvausta lääkeostoistaan vuosina 2009–2020. Aineisto on poimittu Kelan reseptitiedostosta. Aineisto on yhdistetty Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen Sosiaali- ja TerveysHilmo -rekistereiden tietoihin pitkäaikaishoidosta. Lisäksi aineistoon on yhdistetty tieto tutkittavien mahdollisesta kuolinpäivästä Tilastokeskuksen kuolemansyyrekisteristä.

Menetelmät: Tutkimme implementoinnin vaikuttavuutta katkaistun aikasarja-analyysin (kausittainen ARIMA-malli) avulla. Tarkastelimme vältettävien lääkkeiden käytössä tapahtuneita muutoksia koko maassa ja yliopistosairaaloiden erityisvastuualueilla.

Alustavat tulokset: Vältettäviä lääkkeitä käyttäneiden osuus 75 vuotta täyttäneistä henkilöistä väheni tutkimusjakson aikana (2009: 20,2 %; 2020: 11,7 %). Tulosten mukaan vältettävien lääkkeiden käytön tason muutos heti tietokannan päivityksen jälkeen oli negatiivinen (-0,03 %, p=0.928) ja trendin muutos oli laskeva (-0,02 %, p=0.708), mutta tulokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Erityisvastuualueilla tulokset olivat samansuuntaiset.

Johtopäätökset: Iäkkäillä vältettävien lääkkeiden käyttö on vähentynyt tarkastelujakson aikana, mutta Lääke75+-tietokannan ulkoasun päivityksellä ja integroimisella Terveysporttiin ei havaittu olevan vaikutusta vältettävien lääkkeiden käyttöön. Vaikuttavuuden tutkiminen on haastavaa, koska implementointi ei tapahdu käytännössä tietyllä hetkellä ja Lääke75+-tietokannan sisältöä päivitetään jatkuvasti.

2.3 Muistisairauksien Käypä hoito –suosituksen julkaisun vaikutus käytösoireiden lääkehoitoon

Mervi Rantsi¹, Lauri Kortelainen ¹, Virva Hyttinen ¹, Johanna Jyrkkä², Eila Kankaanpää ¹ 

¹Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, Itä-Suomen yliopisto

²Tieto- ja kehittämispalvelut -yksikkö, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Tausta: Jopa 90 % muistisairautta sairastavista kärsii käytösoireista sairauden edetessä. Kansainvälisesti muistisairauksien hoitosuositukset suosittelevat psyykenlääkkeiden käytön välttämistä käytösoireiden hoidossa ja suosittelevat lääkkeettömiä hoitokeinoja. Psyykenlääkkeiden käyttöön iäkkäillä liittyy useita riskejä ja lääkkeettömien hoitojen on osoitettu olevan yhtä vaikuttavia. Näyttöön perustuva hoito ei kuitenkaan aina ole potilaiden saatavilla hoitosuosituksista huolimatta, mutta rekisteripohjaiset tutkimukset hoitosuositusten vaikutuksista ovat harvinaisia.

Tavoite: Myös Muistisairauksien Käypä hoito -suositus on päivitetty vuoden 2017 tammikuussa. Hoitosuosituksen mukaan muistisairauden käytösoireiden hoidossa tulee suosia lääkkeettömiä hoitokeinoja ja psyykenlääkkeitä tulisi välttää. Tässä rekisteritutkimuksessa arvioidaan Muistisairauksien Käypä hoito -suosituksen julkaisun vaikutusta psyykenlääkkeiden käyttöön Suomessa.

Aineisto ja menetelmät:

Aineisto on poimittu Kelan reseptitiedostosta ja se on yhdistetty Sosiaali- ja TerveysHilmo -rekistereiden tietoihin pitkäaikaishoidosta. Lisäksi aineistoon on yhdistetty tieto tutkittavien mahdollisista kuolinpäivästä Tilastokeskuksen kuolemansyyrekisteristä. Aineisto sisältää kaikkien 65 vuotta täyttäneiden muistisairauslääkettä (ATC-N06D) käyttävien suomalaisten (n=217 778) psyykenlääkkeiden käytön vuosien 2009–2020 aikana.

Psyykenlääkkeiden käyttöä seurattiin lääkeryhmittäin ennen ja jälkeen Muistisairauksien Käypä hoito -suosituksen julkaisunajankohdan. Tarkasteltavat käytösoireiden hoidossa vältettävät psyykenlääkkeet olivat antipsykootit (ATC-N05A), antidepressantit (ATC-N06A), anksiolyytit (ATC-N05B), unilääkkeet (ATC-N05C) ja epilepsialääkkeet (N03AF02, N03AG01, N03AX16). Analyysimenetelmänä käytettiin katkaistua aikasarja-analyysiä (interrupted time series). Aineiston epästationaarisuuden huomioimiseksi käytettiin kausittaista ARIMA-mallia. Tulosmuuttujana analyyseissä oli kuukausittainen psyykenlääkkeiden käyttäjien osuus (n=144).

Tulokset: Vuonna 2009 muistisairauslääkkeiden käyttäjiä Suomessa oli 43 750 ja heistä 57.2 % käytti vähintään yhtä psyykenlääkettä. Muistisairauslääkkeiden käyttäjien määrä lisääntyi tutkimuksen aikana sen ollessa 105 683 vuonna 2020 ja psyykenlääkkeitä käytti 51.6 %. ARIMA-mallin tulosten mukaan Muistisairauksien Käypä hoito -suosituksen julkaisu ei vähentänyt psyykenlääkkeiden käytön tasoa heti julkaisun jälkeen (0.443, 95 % luottamusväli -0.068‒0.953, p=0.09) tai pienentänyt käytön trendin kulmakerrointa vuosina 2017–2020 (0.199, 95 % luottamusväli -0.10‒0.50, p=0.2).

Johtopäätökset: Tutkimuksen mukaan Muistisairauksien Käypä hoito -suosituksen julkaisu ei ole vähentänyt vältettävien psyykenlääkkeiden käyttöä käytösoireiden hoidossa. Kansallisten hoitosuositusten vaikuttavuuden arviointia hankaloittaa se, että vertailuryhmää ei ole saatavilla ja vaikutukset eivät luonnollisesti tapahdu heti julkaisun jälkeen. Tämän tutkimuksen tulokset antavat kuitenkin suuntaa sille, että implementoinnissa on haasteita ja lisätutkimusta tarvitaan lääkemääräyskäytäntöjen taustalla olevista tekijöistä sekä lääkkeettömien hoitojen saatavuudesta.

Sessio 3: Vaikuttavuus hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä

Puheenjohtaja: Tomi Mäki-Opas (UEF)

3.1 Osallistuvalla tutkimuskumppanuudella vaikuttavuutta hyvinvointiin

Salla Sipari, Nea Vänskä, Sari Helenius

Metropolia Ammattikorkeakoulu

Tarkoitus: Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää kuntoutuksen soveltavaan tutkimukseen malli hyvinvoinnin edistämiseksi arjessa, kun tutkimusilmiöt ovat monitahoisia ja kompleksisia. Kehittämisen lähtökohtana olivat kuntoutuksen paradigman muutoksen mukaiset ydintekijät: asiakaslähtöisyys, kuntoutuminen arjessa ja kuntoutuskäytäntöjen yhdessä kehittäminen. Näiden perusteella ilmeni tarve tieteellisen tutkimuksen demokraattisuuden ja osallisuuden vahvistamiseen siten, että kansalaisille mahdollistetaan osallistuminen heitä koskettavaan tutkimukseen prosessin eri vaiheissa. Tieteellisessä tutkimuksessa vaikuttavuutta on tarkasteltu tilastollisen merkitsevyyden sekä kliinisen merkityksen kautta. Tässä tutkimuksessa vaikuttavuuteen tuotiin ulottuvuus, joka oli tieteellisen tutkimuksen merkityksellisyys arjessa.

Menetelmät: Iteratiivinen kehittämisprosessi oli monivaiheinen. Kansainvälisen kirjallisuuskatsauksen tulosten (17 artikkelia) pohjalta tutkijat kuvasivat mallin ensimmäisen version. Sitä täydennettiin ja muokattiin viidessä yhteiskehittelytilaisuudessa, joihin osallistui yli 100 kuntoutuksen ja kuntoutumisen asiantuntijaa: kuntoutujia, ammattilaisia, kouluttajia, opiskelijoita, kehittäjiä ja tutkijoita sekä päätöksentekijöitä. Näin saatiin kehitettyä mallia suomalaiseen kuntoutuskäytäntöön soveltuvaksi. Mallia testattiin, arvioitiin ja kehitettiin edelleen kehittävässä koulutusprosessissa (5op kokonaisuus), johon osallistui kuntoutuksen ja kuntoutumisen asiatuntijaa (N=50). Mallin viimeisen version ja e-julkaisun sisällön työsti tutkimusryhmä.

Tulokset: Tuloksena oli Osallistuva tutkimuskumppanuus -malli, jossa rakennetaan tietoisesti eri osapuolten – tutkijoiden ja sidosryhmien – välistä yhdenvertaista ja vastavuoroista yhteistoimintaa. Mallissa osallistujille mahdollistetaan aktiivien toimijuus tutkimuskumppanuudessa heille mielekkäällä tavalla. Malli muodostuu viidestä vaiheesta: 1) Tutkimuskumppanuuden käynnistäminen, 2) Tutkimusryhmän rakentaminen, 3) Tutkimuksen vastavuoroinen yhteissuunnittelu, 4) Uuden tutkimustiedon tuottaminen yhdessä, 5) Tutkimustiedon hyödyntäminen arjessa. Malliin sisältyy jatkuva kehittävä ja eettinen arviointi. Mallissa tutkimusprosessi ei näyttäydy lineaarisena etenemänä tai syklinä vaan systeemisenä kokonaisuutena, jossa osat ovat vuorovaikutuksessa keskenään.

Johtopäätökset: Osallistuva tutkimuskumppanuus -mallia voidaan soveltaa tarkoituksenmukaisesti erilaisissa tutkimuksellisissa lähestymistavoissa ja menetelmissä. Osallistuva tutkimuskumppanuus on yh¬dessä muotoutuvaa toimintakulttuuria tieteellisessä tutkimuksessa, joka vahvistaa tutkimuksen laatua ja vaikuttavuutta yhteistoiminnallisesta näkökulmasta. Osallistuva tutkimuskumppanuus edistää tutkimuksen vaikuttavuutta, kun tutkimustoiminta ja sen tulokset ovat merkityksellisiä ja hyödynnettävissä ihmisen arjessa hyvinvoinnin edistämiseksi. Malli on osoittautunut käytännössä toimivaksi, ja tulosten perusteella lähdettiin jatkotutkimaan ja -kehittämään transdisiplinaarista osallistuvaa TKI-kumppanuutta kestävän hyvinvoinnin edistämiseksi Hytke – Kestävää hyvinvointia yhdessä tutkimalla ja kehittämällä hankkeessa.

3.2 Iteratiivinen ja monimenetelmällinen osatutkimus Let’s Move It -intervention prosessiarvioinnissa

Katri Kostamo^1,2, Mia Silfver¹, Nelli Hankonen²

¹Helsingin yliopisto

²Tampereen yliopisto

Interventioiden prosessiarvioinneissa on yleistä, että määrälliset testaukset sidotaan ohjelmateoriasta johdettuihin ja ennalta määriteltyihin hypoteeseihin. Koska käyttäytymisen muutos voi tapahtua myös muiden kuin ohjelmateorian prosessien kautta, on tärkeää kehittää menetelmiä, joiden avulla erilaisia mekanismeja voidaan tunnistaa ja testata.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, missä määrin fyysistä aktiivisuutta lisääviä ja istumista vähentäviä mekanismeja on mahdollista tutkia käyttämällä valmista, intervention prosessiarvioinnissa jo hyödynnettyä laadullista ja määrällistä aineistoa. Tavoitteena oli (1) tunnistaa haastatteluaineistosta mahdollisia vaikuttavia tekijöitä, (2) muodostaa niiden pohjalta testauskelpoisia hypoteeseja sekä (3) testata muodostettuja hypoteeseja olemassa olevalla kysely- ja liikemittariaineistolla.

Haastattelut, kyselyt ja liikemittariaineisto oli kerätty ammattiin opiskeleville nuorille kehitetyssä Let’s Move It -liikunnanedistämisinterventiossa ryvässatunnaistetun vaikuttavuustutkimuksen aikana. Vaikuttavien tekijöiden tunnistamisessa haastatteluaineistosta käytettiin triangulaatioprotokollaa ja hypoteesien muodostamisessa sovellettiin realistisen evaluaation periaatteita. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin ristiintaulukoinnin, khiin neliötestin, Spearmanin korrelaatioiden, multinomiaalisen logistisen regression ja toistettujen mittausten varianssianalyysin avulla.

Laadullisen aineiston pohjalta johdetuista neljästä mekanismista vain kahta voitiin testata olemassa olevalla määrällisellä aineistolla, ja vain toinen väittämä sai tukea. Päätulos koski yhteyttä intervention, sukupuolen ja oman istumisen määrään kiinnitetyn huomion välillä. Hypoteesina oli, että oman istumisen määrään kiinnitetty huomio olisi (1) interventioryhmässä keskimäärin suurempi kuin kontrolliryhmässä ja (2) naisten keskuudessa suurempi kuin miesten. Sukupuolella ja oman istumisen määrään kiinnitetyllä huomiolla oli riippuvuutta vain interventioryhmässä: kontrolliryhmässä jakaumat eivät poikenneet toisistaan. Miesten joukossa niiden osuus, jotka eivät viimeisten kolmen viikon aikana olleet kertaakaan miettineet oman istumisensa määrää, oli suurempi kuin naisten joukossa. Toisaalta naisten joukossa oli enemmän heitä, jotka olivat miettineet oman istumisensa määrää vähintään joka toinen päivä. Intervention voitiin siis päätellä lisänneen huomiota istumiseen vain naisosallistujilla.

Monimenetelmällinen ja iteratiivinen tutkimusote vaikuttaa lupaavalta tavalta tunnistaa
käyttäytymisen muutoksessa vaikuttavia mekanismeja. Sen täysimääräinen hyödyntäminen kuitenkin edellyttää, että tutkimus suunnitellaan erityisen huolellisesti ja iteratiivisuus sisällytetään tutkimusasetelmaan alusta asti.

3.3 SOLA Matrix – Social Quality Effectiveness Indicators and Their Impact

Andra Aldea-Löppönen¹, Natalie Joubert²

¹Central Finland Health Care District

²University of Easter Finland

Health and wellbeing improvement are conditioned by informed management and facilitated by better use of available data. The results from the PROMEQ academic research project and the development projects EPTT and SOLA coordinated recently in Central Finland will be presented. All three projects account for sustainability in its broad meaning, reflecting upon its economic, environmental, social, and cultural dimensions. In the Sola project, we employed a systemic approach and social quality model and further designed SOLA 2.0 version of the calculator matrix to estimate the financial impact related to the identified social quality effectiveness indicators.

Social quality processes are related to indicators from four relevant areas: security, empowerment, inclusion, and cohesion. We aim to quantify the preconditions for the reinforcement of wellbeing as well as determine the related costs. There will be new pilots in the municipalities of Jyväskylä, Kuopio, Tampere and Petäjävesi as well as in the wellbeing regions of Central Finland, North-Savo and Pirkanmaa. Other regions and municipalities are also involved in co-creation of SOLA2 calculator matrix as well.

Previous work has examined the effectiveness of the identified indicators previously highlighted and there is ongoing development of the SOLA2.0 matrix. For example, additions relating to the time span of the assessed indicators as well as to the social interest. Co-creation of SOLA2 matrix is conducted through cooperation with relevant decision makers towards identifying the relevant and available indicators. Our development of a flexible tool, which can be applied in different settings, is an initial step towards the digitalisation and connection of our matrix tool to the existing electronic reporting systems. The association between social quality processes, societal capitals on the one hand as well as the impact of these on the quality of life of individuals is accounted for.

Key words: social quality, effectiveness measurements, knowledge management, SOLA-matrix, financial impact

3.4 Data-driven long-term glycaemic control clusters and their individualized predictors in patients with type 2 diabetes

Piia Lavikainen^1*, Gunjan Chandra^2*, Pekka Siirtola², Satu Tamminen², Anusha Ihalapathirana², Juha Röning², Tiina Laatikainen^3,4,5, Janne Martikainen¹

¹School of Pharmacy, University of Eastern Finland, Kuopio, Finland

²Biomimetics and Intelligent Systems Group, Faculty of ITEE, University of Oulu, Oulu, Finland

³Joint Municipal Authority for North Karelia Social and Health Services (Siun Sote), Joensuu, Finland

⁴Department of Public Health Solutions, National Institute for Health and Welfare, Helsinki, Finland

⁵Institute of Public Health and Clinical Nutrition, University of Eastern Finland, Kuopio, Finland

*Equal contributions

Purpose: To gain understanding on the heterogeneous group of type 2 diabetes (T2D) patients, we aimed to identify patients with the homogenous long-term HbA1c trajectories and to predict the trajectory membership for each patient using machine learning methods and different clinical-, treatment-, and socio-economic-related predictors.

Materials and methods: Electronic health records data covering primary and specialized healthcare on 9 631 patients having T2D diagnosis in 2012 were extracted from the North Karelia region, Finland. Five-year HbA1c trajectories were examined with growth mixture models. Linear discriminant analysis and neural networks were applied to individually predict the trajectory membership.

Results: Three HbA1c trajectories were distinguished over five years: ”stable, adequate” (86.5%), ”improving, but inadequate” (7.3%), and ”fluctuating, inadequate” (6.2%) glycaemic control. Prior glucose levels, duration of T2D, use of insulin only, use of insulin together with some oral antidiabetic medications, and use of only metformin were the most important predictors for the long-term treatment balance. The prediction model had a balanced accuracy of 85% and a receiving operating characteristic area under the curve of 91% indicating high accuracy.

Conclusion: Heterogeneity in long-term glycaemic control can be predicted with confidence utilizing information from previous HbA1c levels, fasting plasma glucose, duration of T2D, and use of antidiabetic medications. In future, expected development of HbA1c could be predicted based on patient’s unique risk factors and used as a tool in treatment planning.

Sessio 4: Implementointitutkimus (osa 2)

Puheenjohtaja: Virva Hyttinen (UEF)

4.1 Miten tutkia kuntoutuspalvelun toteutumista; viitekehysten, menetelmien ja aineistojen vuoropuhelua

Maarit Karhula^1,2, Sari Saukkonen¹, Hennariikka Heinijoki^1,2, Ismo Ukkola², Riitta Seppänen-Järvelä²

¹Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Xamk

²Kelan tutkimus

Tutkimuksen tarkoitus ja esityksen tavoite
Kela uusii kuntoutusta ohjaavia palvelukuvauksia sekä hankintamenettelyä palveluntuottajien rekisteröitymismenettelykokeilussa vuosina 2020-2023. Uudistusten päämääränä on sujuvoittaa kuntoutukseen pääsyä, edistää kuntoutuksen oikea-aikaisuutta ja asiakkaan valinnanvapautta sekä mahdollistaa aiempaa yksilöllisempi ja asiakkaan tarpeita vastaava kuntoutumisprosessi. Kokeilua tutkitaan yhdistäen RE-AIM ja CFIR -viitekehyksiä (Wierenga ym. 2012 ja 2013). Tässä esityksessä konkretisoimme jo kertyneiden aineistojen avulla, miten ja missä vaiheessa eri aineistot, menetelmät ja tulokset ovat vuoropuhelussa keskenään. Kuvaamme implementaatiotutkimuksen viitekehyksen, menetelmien ja tutkimuskysymysten vastavuoroisia suhteita tutkimuksen toteuttamisprosessissa.

Tutkimuskysymykset
Tutkimuksen kohteena on kaksi moniammatillista kuntoutusmuotoa: sydänkuntoutuskurssit ja nuorille suunnattu neuropsykiatrinen Oma väylä -kuntoutus. Tutkimuksessa selvitetään palveluntuottajien ja asiakkaiden näkökulmista kuntoutuspalveluiden implementointiin liittyviä tekijöitä ja vaiheita. Tutkimuskysymyksinä ovat: Miten palveluntuottajaksi rekisteröityminen ja asiakkaiden kuntoutukseen hakeutuminen toteutuvat, miten kuntoutus toteutuu hyvien kuntoutuskäytäntöjen ja asiakkaiden tarpeiden mukaisesti, mitä ovat kuntoutuksen ydinelementit sekä miten kuntoutuksen vaikutukset siirtyvät arkeen.

Aineisto ja menetelmät
Tietoa kerätään monimenetelmällisesti ja eri toimijatahojen näkökulmia yhdistäen. Vuosina 2021-2022 kuntoutukseen osallistuneet asiakkaat vastaavat kyselyihin kuntoutuksen alussa ja kuntoutuksen päätyttyä. Tällä hetkellä Oma väylän alkukyselyyn on vastannut 932 ja loppukyselyyn 187 asiakasta. Sydänkuntoutuksen alkukyselyyn on vastannut 316 ja loppukyselyyn 43 asiakasta. Sydänkuntoutuksen asiakkaille toteutetaan viisi ryhmähaastattelua ja Oma väylä -kuntoutukseen osallistuneita 15-20 asiakasta haastatellaan yksilöhaastatteluina. Lisäksi asiakkaat vastaavat Kuntoutuksen asiakaslähtöisyys –mobiilikyselyyn.

Sydänkuntoutuksen palveluntuottajat (n=10) ja Oma väylän palveluntuottajat (n=94) vastaavat kyselyihin, joissa on aiheina palveluntuottajaksi rekisteröityminen, kuntoutuksen organisoiminen, resursointisekä toteuttaminen. Ymmärrystä kuntoutuksen ydinelementeistä syvennetään palveluntuottajien ryhmähaastatteluissa (5 palveluntuottajaa/ kuntoutusmuoto).

Tulokset analysoidaan aineistokohtaisesti määrällisin ja laadullisin menetelmin. Eri toimijatahojen näkemyksiä selvittävät analysoidut aineistot yhdistetään tutkimuskysymyskohtaisesti.

Tulokset
Tulosten perusteella tunnistamme kuntoutusintervention toteuttamista määrittäviä edistäviä ja estäviä tekijöitä, jäsennämme intervention toteuttamisprosessin vaiheita sekä tarkastelemme määrittävien tekijöiden painottumista prosessin eri vaiheissa.

Johtopäätökset
Tutkimus lisää ymmärrystä siitä, miten implementaatiotutkimuksen viitekehyksessä hyödynnetään moninäkökulmaista ja monimenetelmällistä lähestymistapaa sekä miten eri toimijaryhmien näkemyksistä, niiden keskinäisistä suhteista ja dynamiikasta tunnistetaan kuntoutuksen toteutumista määrittävät tekijät ja edelleen muodostuu kuntoutuksen toteutumisen kokonaisuus.

4.2 Asiakkaiden odotuksia ja toiveita kuntoutuksen alkuvaiheessa -Etäkuntoutuksen implementaatiotutkimus

Hennariikka Heinijoki, Mia Kilkki, Tuija Partanen

Kelan tutkimus

Kela ohjaa järjestämänsä kuntoutuksen toteutusta palvelukuvauksilla. Palvelukuvausten kehittäminen ja uudistettujen palvelukuvausten toimeenpanon tutkiminen ovat tärkeä osa Kelan kuntoutuksen kehittämistoimintaa. Kelan Etäkuntoutuksen kehittämishankkeen (2016-2022) perusteella muutettiin joidenkin kuntoutuspalveluiden sisältöä, rakennetta ja toteuttamista. Ensimmäiset kasvokkaista ja etäkuntoutusta yhdistävät kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskurssit otettiin käyttöön vuonna 2021. Näiden uudenmuotoisten kurssien toimeenpanoa ja toteutusta tutkitaan Etäkuntoutuksen toimivuus –tutkimuksessa.  

Etäkuntoutuksen toimivuus -tutkimus on arvioivaa implementaatiotutkimusta, joka kohdentuu etäkuntoutuksen toimeenpanoon, intervention toteuttamiseen ja toimivuuden arviointiin. Tutkimuksessa sovelletaan erityisesti terveydenhuollon tarkoituksiin kehitettyä Wierengan ja kumppaneiden (2012, 2013) laatimaa implementaatiotutkimuksen viitekehystä. Viitekehys perustuu The Consolidated Framework for Implementation Research –viitekehykseen implementointia edistävien ja estävien tekijöiden osalta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan intervention toteuttamista kolmella toimijatasolla (asiakkaan, intervention toteuttajan sekä organisaation ja hallinnon tasolla) Wierengan ja kumppaneiden (2013) mallia mukaillen. 

Tutkimus on otteeltaan monimenetelmäinen ja moninäkökulmainen. Tiedonkeruu tapahtuu sähköisillä kyselyillä kuntoutuksen asiakkailta ja palveluntuottajilta kuntoutuksen eri vaiheissa. Kyselyaineistot analysoidaan kuvailevin tilastollisen menetelmin ja kyselyiden avovastaukset sisällönanalyysin avulla. Tässä esityksessä käsitellään alustavia vastauksia tutkimuskysymykseen: Millaisia toiveita ja odotuksia kuntoutuksen asiakkailla on kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseja kohtaan? Esityksessä tarkastellaan asiakkaiden käynnissä olevan alkuvaiheen kyselyn (n=38) alustavia tuloksia asiakkaan tasolla. Mahdollisuuksien mukaan tarkastellaan eroavaisuuksia ja yhdistäviä tekijöitä eri asiakasryhmien odotuksista ja toiveista. Tutkimuksen edetessä tuloksia tarkastellaan myös intervention toteuttajan ja organisaation tasolla. Tällöin tutkimuksesta saadaan tietoa, kuinka kuntoutuksen sisällöt ovat toteutuneet ja kuinka asiakkaiden toiveet ja odotukset ovat täyttyneet. 

Aineiston alustavassa tarkastelussa löydettiin kuntoutuksen toimeenpanoon vaikuttavia tekijöitä usealta eri viitekehyksen osa-alueelta. Alustavien tulosten perusteella vaikuttaa sille, että asiakkaat arvostavat kuntoutuksen toteutuksessa yksilöllisyyttä ja kuntoutumisen suunnitelman toimivuutta. Asiakkaat toivovat kuntoutukselta muun muassa tietoa ja käytännön neuvoja arjessa toimimisen tueksi. Suhtautuminen etäkuntoutukseen kuntoutuksen alkuvaiheessa on positiivista. 

4.3 Kelan LAKU-perhekuntoutuksen toimeenpano ja toteutus ammattilaisten arvioimana

Tiina Lautamo¹, Annastiina Vesterinen², Anu Kippola-Pääkkönen ¹ 

¹Lapin ammattikorkeakoulu  

²Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu (Xamk)  

LAKU-perhekuntoutuksen arviointitutkimus (2021-2022) toteutetaan osana Kelan Muutos III -hanketta, joka tuottaa tietoa kuntoutuspalveluiden toteutuksesta sekä eri toimijoiden kokemista hyödyistä ja vaikutuksista. Ideaalitilanteessa käytäntöön implementoitu interventio perustuu tutkimusnäyttöön ja ankkuroituu tutkittuun tietoon. Implementoitaessa kuntoutuspalvelua käytäntöön taustalla vaikuttavat myös kontekstuaaliset ja toteutusprosessiin liittyvät tekijät. Siksi kuntoutuspalvelun toteuttamista tulee tarkastella paitsi kyseisen interventioteorian myös implementaatioteorian näkökulmasta. Aiemmassa tutkimuksessa LAKU-perhekuntoutuksen on todettu vaikuttavan vähentäen lasten kokemaa emotionaalista ja sosiaalista yksinäisyyttä sekä vähentäneen vanhemmuuden stressiä ja ahdistusta.

Tarkoituksena oli kartoittaa kuntoutuksen eri toimijoiden: palveluntuottajien, lähettävien tahojen, varhaiskasvatuksen ja koulun toimijoiden, käsityksiä ja kokemuksia LAKU-perhekuntoutuksen toimeenpanosta: (1) toteuttamisstrategian toimivuudesta (2) toteuttamista määrittävien kontekstuaalisten tekijöiden edistävistä ja estävistä vaikutuksista, (3) toteuttamisprosessin eri  ja sisällöistä sekä (4) koetuista hyötyistä lapsille ja perheille.

Monimenetelmäisen tutkimuksen aineisto on kerätty Webropol-kyselyillä sekä fokusryhmähaastatteluin. Kyselytutkimukseen osallistui palveluntuottajia (n=29) opetustoimen henkilöstöä (n=18) ja lähettävän tahon edustajia (n=54). Fokusryhmähaastatteluja toteutettiin palveluntuottajille (n=4), opetustoimen henkilöstölle (n=5) ja lähettävän tahon edustajille (n=5) Aineiston tarkempi analyysi tapahtuu elo-syyskuun 2022 aikana monimenetelmäisesti tilastollisia ja laadullisia analyysejä yhdistäen.   

Tuloksia tarkastellaan suhteessa implementaatio viitekehykseen kuvaten yhteistoiminnassa toteutetun hyvän kuntoutuskäytännön toteutumista kuntoutusprosessin eri vaiheissa ja siihen vaikuttavia kriittisiä tekijöitä. Alustavissa tuloksissa palvelunkuvaus ja hyvät kuntoutuskäytännöt toteuttamisstrategiana koettiin pääosin toimivana, tarjoten riittävän pitkäkestoisen ja perhekeskeisen intervention toteuttamisen mahdollisuuden. Tarpeiden mukaista joustavuutta toivottiin lisää. Palvelupoluissa ja palveluita toteuttavien tahojen työnjaossa ja yhteistoiminta rooleissa on vaihtelua ja epätietoisuutta. LAKU-perhekuntoutuksen oikea-aikaisuutta lapsen palvelupolulla tulee selkeyttää optimaalisen hyödyn saamiseksi. Parhaimmillaan yhteistyö eri toimijoiden välillä on ollut joustavaa, mutta useimmiten yhteistoiminnan rakentamiseen kuntoutusprosessin alussa ei ole kiinnitetty riittävää huomiota. Monialaisen osaamisen potentiaali jää usein hyödyntämättä. LAKU-perhekuntoutuksen yksilölliset toiminnat kohdentuvat yleisesti perheen tukemiseen, eikä niinkään oppilaitosympäristössä tehtävään tukeen. Kuntoutuksen koetut hyödyt näkyvät ammattilaisten arvioimana lapsen ja perheiden toimijuuden ja osallistumisen vahvistumisena.

4.4 Kehitysvammaisen lapsen toimintakykyä ja osallisuutta tukevien terapioiden toteuttaminen

Anu Kippola-Pääkkönen¹, Annastiina Vesterinen², Maarit Karhula^2,3

¹Lapin ammattikorkeakoulu

²Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu

³Kelan tutkimus

Tarkoitus: Kehitysvamma tai viiveet kehityksessä ovat yleisimpiä lapsen ja nuoren kuntoutukseen ohjautumisen syitä.   Kehitysvammaisen lapsen kuntoutuksessa keskeistä on edistää sitä, että ympäristö mahdollistaa yksilön voimavarojen vahvistumista ja tukee lapsen edellytyksiä toimia ympäristössä. Tutkimustietoa tarvitaan kehitysvammaisen lapsen arjen toimintaa ja osallistumista tukevasta kuntoutuksesta. Lisäksi tarvitaan tietoa lapsen lähiyhteisön toimijoiden roolista ja osallisuudesta kuntoutusprosessissa sekä toimijoiden yhteistyöstä.

Tässä esityksessä kohteena on Kelan järjestämät kehitysvammaisten lasten ja nuorten terapiat.  Kuvaamme terapioiden implementointia määrittäviä tekijöitä sekä toteuttamisprosessia vanhempien roolin ja osallisuuden sekä kuntoutuksessa tehtävän yhteistyön näkökulmista.

Tutkimuskysymykset: Miten kehitysvammaisten lasten vanhemmat kokevat oman roolinsa ja osallisuutensa kuntoutuksessa? Miten eri toimijoiden (perhe, varhaiskasvatus, koulu, terapeutit) yhteistyö toteutuu kuntoutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa? Millaisia koettuja vaikutuksia terapioilla on lapsen arjessa suoriutumiseen ja osallistumiseen?

Aineisto ja menetelmät: Tietoa kerättiin monimenetelmällisesti ja eri toimijoiden näkökulmia yhdistäen. Vanhempien näkökulmia koottiin kyselyllä (n=244) ja syvennettiin haastattelulla (n=16). Terapeutit (n=309) vastasivat kyselyyn. Ryhmähaastatteluilla kerättiin varhaiskasvatuksen (n=8 ryhmää) ja koulujen (n=9 ryhmää) toimijoiden näkökulmia. Lisäksi aineistona oli 30 kuntoutussuunnitelmaa. Kyselylomakkeet analysoitiin tilastollisilla analyysimenetelmillä. Yksilö- ja fokusryhmähaastatteluaineistot sekä asiakirjat analysoitiin temaattisella sisällönanalyysillä. Eri näkökulmista kerätyt aineistot yhdistetään tutkimuskysymyksiin perustuvalla teemoittelulla.

Tulokset: Vanhemmat kokevat olevansa useassa erilaisessa roolissa kuntoutusprosessin aikana ja ovat pääosin tyytyväisiä rooliinsa. Yhteistyö toteutuu vaihtelevasti. Eri toimijoiden yhteistyöhön vaikuttavat yksilöihin ja työyhteisöihin sidoksissa olevat tekijät sekä organisaatioiden toimintatavat ja –kulttuuri. Pääasiallisesti niin vanhemmat kuin myös varhaiskasvatuksen ja koulujen toimijat arvioivat terapioilla olevan myönteisiä vaikutuksia lapsen arjen toimintaan ja osallisuuteen. Kuitenkin osa vanhemmista kokee terapioiden toteutumisesta olevan jonkin verran haittaa tai kielteisiä vaikutuksia perheen voimavaroihin ja arkeen. 

Johtopäätökset: Tulokset antavat tietoa terapioiden toteuttamisen ja eri toimijoiden välisen yhteistyön hyvistä käytännöistä.  Tunnistettuja terapioiden implementointia määrittäviä tekijöitä voidaan käyttää kehitettäessä kuntoutuksen järjestämistä, suunnittelua, toteutusta sekä koulutusta.

Sessio 5: Vaikuttavuuden mittaaminen ja tutkimusasetelmat

Puheenjohtaja: Antti-Jussi Kouvo (UEF)

5.1 Vaikuttavuus sekä kustannusten ja palveluiden käytön muutokset sote-integroiduilla alueilla. Tuloksia monisairaiden ja muiden potilasryhmien seurannoista

Miika Linna^1,2

¹Itä-Suomen yliopisto

²Aalto yliopisto

Taustaa: Erilaisten palveluiden järjestämismallien vaikuttavuutta on tutkittu hyvin niukasti kotimaisten interventioiden yhteydessä.  Aiemmin toteutettujen sote-integraatioiden sekä kokonaisulkoistusten vaikutuksia palveluiden käyttöön, erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon työnjakoon, hoidon tuloksiin sekä potilaskohtaisiin kustannuksiin ei ole selvitetty.

Tässä tutkimuksessa täydennetään näitä tiedollisia puutteita tarkastelemalla vaikuttavuutta sekä kustannusten ja palveluiden käytön muutoksia sote-integroiduilla alueilla vertailemalla monisairaiden ja muiden potilasryhmien seurannan tietoja sellaisiin alueisiin, joissa integraatiota ei ole toteutettu.

Aineisto ja menetelmät: Aineistoina käytettiin Akatemian IMPRO-hankkeessa koottuja yksilötason aineistoja koko maan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kontakteista 2015-2020.  Perusaineistoihin oli yhdistetty Tilastokeskuksen kuolinsyytiedot sekä THL:n Sotkanetistä kuntatason tietoja nettomenoista sekä kuntatason muita muuttujia.

Aineistot järjestettiin kuntatason paneeliaineistoiksi sekä yksilötason yhdistetyiksi poikkileikkausaineistoksi, jossa seurattiin insidenttejä potilaskohortteja yhden vuoden ajan. Sote-integraation vaikutusta tarkasteltiin kvasikokeellisessa asetelmassa erilaisilla päätemuuttujilla soveltaen two-way fixed effect -mallia sekä robustia imputaatioon perustuvaa estimaattoria.

Tulokset: Väestöön suhteutetut koko terveydenhuollon nettomenot  vähenivät  38 eur per asukas soteintegroiduilla alueilla, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Väestöön suhteutettu erikoissairaanhoito lisääntyi hieman, mutta ei tilastollisesti merkitsevästi.

Potilasryhmätason vertailuissa terveysvaikutusten/laadun mittareissa ei ollut eroja. Palveluiden käytössä (standardikustannukset) sen sijaan erot olivat kaikki tilastollisesti merkitseviä, mutta poikkesivat suunnaltaan eri potilasryhmissä. Kustannukset/käyttö vähenivät monisairaissa sekä alkoholiongelmaisilla, mutta lisääntyivät diabeetikkojen, depressiopotilaiden sekä iskeemisten sydänsairauksien ryhmässä.

Johtopäätökset: Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että soteintegraatiolla voidaan mahdollisesti saavuttaa maltillisia säästöjä terveydenhuollon kokonaismenoissa ilman että  väestötasolla saatavuus  (käyttö per asukas) vaarantuisi. Lyhyehkön ajan seurannassa vaikuttavuus hoidon tulosten osalta ei näyttänyt heikommalta verrattuna ei-integroituihin alueisiin.  Integraation vaikutukset näyttäytyivät kuitenkin hyvin eri tavalla eri potilasryhmissä palveluiden käytössä ja kokonaiskustannuksissa.  

5.2 Reittiopas vaikuttavuuteen 2.0: keskeisempi rooli vaikuttavuusestimaattien tarkastelulle

Neill Booth

Summaryx Oy

Taustaa: Esityksessä käsitellään syitä, miksi Suomessa kannattaisi laatia uusi vaikuttavuutta koskeva etenemissuunnitelma. Monet aiemmat suomalaiset vaikuttavuuden määritelmät ja reittioppaat ovat periaatteessa tarkoituksenmukaisia, mutta niistä puuttuu usein käytännönläheisyys. Antiikin ajoista asti vaikuttavuudella on ollut kaksi laajaa merkitystä: näyttö muutoksista lähtötilanteen ja seurannan tulosten välillä, jotka arvioinnin perusteella voidaan jonkinlaisella varmuudella katsoa panoksen tai palvelun syyksi tai ansioksi, ja näyttö seurantamittausten muodossa ilman, että muutoksen yhteyttä sen mahdollisesti aiheuttaneeseen panokseen tai palveluun arvioidaan.

Aineisto ja menetelmät: Tässä katsauksessa kommentoidaan vaikuttavuutta nyky-Suomessa tukeutuen aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen. Apuna käytetään kaksisuuntaista viittaushakua, jossa käydään läpi muutaman keskeisen paperin lähdeluettelot suuntautuen ajassa sekä taakse- että eteenpäin. Löydetyn aineiston perusteella nostetaan esille tärkeimmät tienviitat, jotka voisivat antavat suuntaa vaikuttavuuden käytännönläheisen ymmärtämiseen.

Tulokset: Käytännössä “vaikuttavuudella” voidaan tarkoittaa melkein mitä tahansa esimerkiksi yksinkertaisesta vointi- tai potilaskokemusindikaattorin seurannasta asianmukaisten hoitotulosten arviointiin riittävän laajoissa, hyvin toteutetuissa tutkimuksissa, joiden on puolueettomasti arvioitu olevan luotettavien kriteerien mukaisia. Tämä antaa syyn hyväksyä erityyppisiä näyttöjä, mutta myös syyn arvioida näytön luotettavuutta tarkoituksenmukaisella tavalla.

Katsauksen mukaan on olemassa vaara, että nykyisiä vaikuttavuuteen liittyviä käsitteitä ei käytetä kovin huolellisesti, vaikka vaikuttavuusestimaatit ovat lähestulkoon aina osaoptimoinnin tuloksena. Esimerkiksi termi “vaikuttavuuden mittaaminen” voi antaa vaikutelman, että vaikuttavuutta koskevaa tietoa olisi mahdollista saada tarkistamatta sen paikkansapitävyyttä ja ilman, että vaikuttavuusestimaatteihin liittyy vähintäänkin harhan mahdollisuus. Panos-tuotos-paradigman virheellisen yleistämisen todennäköisyys riippuu ainakin osittain kyvystämme tuottaa luotettavaa näyttöä eli asianmukaisia vaikuttavuusarvioita. Tämä pätee erityisesti tilanteisiin, joissa vakuuttavan näytön hankkiminen syy-yhteydestä on monimutkaista, esimerkiksi ongelman tai intervention ollessa kompleksinen.

Päätelmät: Katsauksessa nostetaan esille useita seikkoja, jotka olisi hyvä pitää mielessä aina, kun esimerkiksi asiantuntijat, viranomaiset ja poliitikot tulkitsevat tai käyttävät vaikuttavuuteen liittyvää näyttöä, ja silloin kun he kaipaavat lisää näyttöä. Katsaus päättyy suhteellisen optimistiseen tulevaisuudennäkymään, jossa tunnustetaan vaikuttavuuteen liittyvät lupaavat suuntaukset. Katsauksessa esitetään myös etenemissuunnitelma, jossa kuvataan sudenkuoppia, joita olisi viisasta välttää, sekä mahdollisia hyötyjä, joita voitaisiin saada, jos todella pyrimme vaikuttamaan hyvinvointiin myönteisesti.

5.3 Kasvun tuen arviointijärjestelmä lapsille, nuorille ja perheille suunnatuille psykososiaalisille menetelmille

Lotta Heikkilä, Marko Merikukka, Marjo Kurki

Itla

Tausta: Kasvun tuki -työssä arvioidaan lapsille, nuorille ja perheille suunnattujen psykososiaalisten menetelmien vaikuttavuusnäyttöä. Arviot kootaan kansalliseen ja kaikille avoimeen Kasvun tuki -tietolähteeseen. Tietolähde auttaa valitsemaan vaikuttavimpia varhaisen tuen menetelmiä lapsi- ja perhepalveluihin vähentäen korjaavien palveluiden tarvetta.

Kasvun tuen tavoitteena on 1) edistää tutkimusnäyttöön perustuvaa ennaltaehkäisevää ja varhaisen vaiheen mielenterveystyötä lasten ja nuorten kasvuympäristöissä, 2) lisätä ammattilaisten ja tutkijoiden osaamista ja 3) tukea tutkimusperustaista päätöksentekoa perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Kasvun tuki on osa Itlaa (Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö sr.).

Arviointijärjestelmä: Kasvun tuki -arviointijärjestelmässä, joka on kansallisesti ainoa laatuaan, arvioidaan systemaattisesti Suomessa käytössä olevien, lapsille, nuorille ja perheille suunnattujen psykososiaalisten menetelmien vaikuttavuutta. Kasvun tuki -tietolähteessä on julkaistu 31 menetelmäarviota, joista seitsemässä dokumentoitu vaikuttavuusnäyttö on arvioitu vahvaksi.

Arviointijärjestelmää uudistetaan parhaillaan, jotta siitä tulisi tarkempi, luotettavampi ja vertailukelpoisempi muiden pohjoismaisten järjestelmien kanssa. Mallia on otettu norjalaisen tieteellisen toimituksen Ungsinnin järjestelmästä. Uusi järjestelmä on aiempaa moniportaisempi ja kriteereiltään tarkempi sekä sisältää menetelmän kansallisen implementoinnin arvioinnin.

Uudessa arviointijärjestelmässä arvioidaan menetelmien kuvausta, teoreettista pohjaa, vaikuttavuutta ja implementointia. Näiden perusteella menetelmä voi saada arvion 1. hyvin kuvattu menetelmä, 2. teoreettisesti perusteltu menetelmä, 3. vähäinen dokumentoitu näyttö, 4. kohtalainen dokumentoitu näyttö tai 5. vahva dokumentoitu näyttö. Menetelmä voi saada myös arvion kielteisiä vaikutuksia tai ei vaikutusta. Kokonaisarvio on riippumaton luokitus ja se voi päivittyä tutkimustiedon karttuessa.

Vahvan dokumentoidun näytön menetelmä on todettu vaikuttavaksi laadukkaissa vaikuttavuustutkimuksissa, menetelmän tutkimusta on tehty Suomessa tai Pohjoismaissa ja menetelmä on valmis implementoitavaksi Suomessa. Vahvat dokumentoidut menetelmät ovat rinnastettavissa Käypä hoito -suosituksiin.

Toteutus: Menetelmäarvioinnit julkaistaan jatkossa vertaisarvioituina systemaattisina kirjallisuuskatsauksina Kasvun tuki -aikakauslehdessä. Itla julkaisee uudistetun arviointikäsikirjan ja alkaa kouluttaa katsausten kirjoittajia syksyllä 2022. Katsauksia laaditaan aiemmin arvioimattomien menetelmien lisäksi Kasvun tuki -tietolähteessä jo julkaistujen arvioiden päivityksistä.

Tällä työllä Itla pyrkii lisäämään kansallista interventio- ja implementointitutkimusosaamista ja tukemaan näyttöön perustuvaa päätöksentekoa. Esittelemme Vaikuttavuuden tutkimuksen päivillä Kasvun tuen systemaattisen viisiportaisen psykososiaalisten menetelmien arviointijärjestelmän sekä pohdimme sen hyötyjä osana päätöksentekoa.

5.4 Suomen Joutsen eli terveydenhuollon sosiaalityön arviointimalli (F-SWAN)

Leena Männistö^1,3, Ulla Maija Kauppinen-Perttula^2,4, Sointu Riekkinen-Tuovinen^2,5

¹VTM

²YTT

³HUS

⁴TAYS

⁵KYS

Sostyö-TerVa-tutkimushankkeessa, jossa toimimme käytäntötutkijoina, tutkitaan terveyssosiaalityön arviointia ja vaikuttavuutta HUSissa (lapsiperheet), TAYSissa (psykiatrian aikuispotilaat) ja KYSissa (somatiikan aikuispotilaat).

Keskeiset tutkimuskysymykset:

• Millaisia palvelupolkuja terveydenhuollon sosiaalityössä rakennetaan?
• Onko terveyssosiaalityöllä vaikutusta asiakkaan/asiakasperheen elämäntilanteeseen, toimijuuteen ja elämänlaatuun?

TerVa – tutkimus on monimenetelmällinen ja koostuu asiakkaille tehtävästä kyselystä, johon sisältyy elämänlaatumittari (EuroHIS-8), toimijuusmittari (Capabilities Scale) ja elämäntilannemittari 3x10D. Lisäksi kyselyyn sisältyy hankkeessa laadittu palvelukysely. Kysely sisältää myös avoimia ja laadullisesti analysoitavia kysymyksiä.

Käytäntötutkijoina näimme tarpeen täydentää asiakkaan kokemustietoa sosiaalityöntekijöiden tiedolla saadaksemme käsitystä sosiaalityön vaikuttavuuden rakentumisesta. Tutustuimme kahteen terveyssosiaalityössä kehitettyyn arviointiin; SWAT (Reese et al. 2006) ja SWAN (Hansen et al. 2015). Nämä olivat saattohoitopainotteisia eivätkä sopineet Suomen erikoissairaanhoidon sosiaalityöhön. Päädyimme tutkimusryhmässä kehittämään oman Suomen Joutsen (Finland- Social Work Assement Tool F-SWAN) arvioinnin.

Kehittämämme arvioinnin keskeinen idea on, että sosiaalityöntekijä arvioi samoja osa-alueita, joista asiakas täyttää itsearvioinnin. Sosiaalityöntekijät arvioivat asiakkaan tilannetta, kuvaavat työskentelyään ja omia toimintamahdollisuuksiaan. Arvioitavat osa-alueet ovat: palvelut ja tukitoimet, talous ja sairasperusteiset etuudet, osallisuus ja toimintamahdollisuudet, perustarpeet, sosiaalinen tukiverkosto, emotionaalinen tilanne, elämäntilanne, elämänlaatu, turvallisuus ja riski.

Toinen osio Suomen Joutsenesta koskee terveyssosiaalityön tarvetta, jossa pohjana on HUSissa lapsiperheiden terveyssosiaalityössä kehitetty liikennevalomalli. Siinä sosiaalityö jaetaan neljään eri segmenttiin asiakkaan tarpeiden perusteella (luokat 0–4, joista vähimmän avun tarpeen luokka 0 tarkoittaa kertakäynnillä autetuiksi tulevia potilaita ja viimeisin luokka 4 monipalveluasiakkaita kompleksisine tarpeineen ja räätälöityine palveluineen).

Avointen kysymysten tarkoituksena on tuoda esiin sosiaalityöntekijän toimintaa ja toimintamahdollisuuksia: kuvata tehtyä sosiaalityötä sekä tuoda esiin sosiaalityöhön vaikuttavia ulkoisia tekijöitä ja työn reunaehtoja, jotka estävät tai edistävät sosiaalityöntekijän työskentelyä asiakkaan tarpeen mukaisesti.

Suomen Joutsen -malli on yritys jakaa sosiaalityötä psykososiaalisiksi variaabeleiksi ja tuottaa systemaattisesti tietoa muutoksesta. Arviointi tehdään alkutilanteessa ja kolmen kuukauden kuluttua, tavoitteena on kerätä 255 asiakkaan arvioinnit. Malli tulee kehittymään lomakkeen käyttökokemuksen perusteella. Onnistuessaan arviointi yhdessä asiakkaiden kyselymittariston kanssa tuottaa ainutlaatuista tietoa terveydenhuollon sosiaalityön asiakkaiden elämäntilanteesta ja sosiaalityön mahdollisuuksista auttaa sekä madaltaa työntekijöiden kynnystä oman työn tutkimiseen.

Sessio 6: Sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden vaikuttavuus

Puheenjohtaja: Hanna Ristolainen (UEF)

6.1 Lapsuuden käytösongelmiin tarjottavan vanhemmuuden tuen kustannusvaikuttavuus erityisen tuen palveluiden perheissä

Elisa Rissanen, Piia Karjalainen, Olli Kiviruusu, Eila Kankaanpää, Eeva T. Aronen, Taru Haula, Lauri Sääksvuori, Ismo Linnosmaa

Tutkimuksen tausta: Lapsuuden käytösongelmat ovat yhteydessä korkeisiin yhteiskunnallisiin kustannuksiin pitkällä aikavälillä. Erityisesti lastensuojelun palveluiden piirissä olevien perheiden lapsilla on havaittu esiintyvän paljon käytösongelmia. Ihmeelliset vuodet -vanhemmuusryhmä on yksi harvoista vanhemmuuden tuen interventioista, jolla on vaikuttavuusnäyttöä lasten käytösongelmien vähentämisessä lastensuojelun palveluiden piirissä olevilla perheillä. Taloudelliset arvioinnit Ihmeelliset vuodet -vanhemmuusryhmästä tässä kyseisessä asiakasryhmässä puuttuvat. Terveys- ja sosiaalipalveluiden päätöksentekijät tarvitsevat tietoa intervention terveyshyödystä suhteessa kustannuksiin ennen päätöksentekoa palveluiden tarjonnasta.

Tutkimuskysymys: Onko Ihmeelliset vuodet interventio kustannusvaikuttava lasten käytösoireilun vähentämisessä verrattuna tavanomaiseen hoitoon lastensuojelun ja muiden sosiaalipalveluiden piirissä olevissa perheissä terveydenhuollon ja perheiden näkökulmasta?

Aineisto ja menetelmät: Käytämme aineistoa Suomessa toteutetusta randomoidusta ja kontrolloidusta tutkimuksesta, johon osallistui yhteensä 102 avolastensuojelun tai muiden erityisen tuen palveluiden piirissä olevaan lapsen perhettä. Lapset olivat käytösoireilevia 3-7 vuotiaita. Tarkastelemamme kustannukset sisältävät intervention käyttöönoton ja toteuttamisen, perheiden ajankäytön ja matkustamisen sekä lasten ja äitien terveyspalveluiden käytön kustannuksia. Vaikuttavuus arvioidaan kolmella lapsen käytöstä mittaavalla vaikuttavuusmittarilla: Eybergin Child Behavior Inventoryn intensiteetti ja ongelma alaskaalojen pisteet sekä Child Behavior Checklistin eksternalisoivien oireiden pisteet. Analyysit toteutetaan hoitoaikeen mukaisesti, jonka vuoksi teemme moni-imputoinnin puuttuville vaikuttavuus- ja kustannustiedoille. Kustannus-vaikuttavuuden osalta arvioimme ensin dominoiko toinen vaihtoehdoista, eli on vaikuttavampi ja halvempi kokonaiskustannuksiltaan. Mikäli toinen vaihtoehdoista on vaikuttavampi ja kalliimpi, toteutamme inkrementaalisen kustannusvaikuttavuusanalyysin. Analyysin epävarmuutta tarkastelemme regressiomenetelmillä ja herkkyysanalyyseillä.

Tulokset ja johtopäätökset: Vaikuttavuuden tutkimuksen päivillä esitellään tulokset kustannusvaikuttavuudesta intervention jälkeen mitattuna ja 12 kuukauden seuranta-ajalla sekä intervention vaikutukset lasten sekä äitien terveyspalveluiden käyttöön 21 kuukauden aikana.

6.2 Taloussosiaalityön interventio talousvaikeuksissa olevien lapsiperheiden tukena

Mia Hakovirta¹, Henna Isoniemi¹, Anniina Kaittila¹, Meri Moisio ¹, Katri Viitasalo²

¹Tampereen yliopisto

²Helsingin yliopisto

Taloussosiaalityö on talouteen ja toimeentuloon liittyvä sosiaalityön työorientaatio, jonka tavoitteena on asiakkaan taloudellisen toimintakykyisyyden vahvistaminen. Taloudellinen
toimintakykyisyys sisältää sekä kyvyn toimia että mahdollisuuden olla osallisena yhteiskunnassa. Taloussosiaalityö todentuu sosiaalityön käytännöissä taloudellisena ohjauksena ja neuvontana, psykososiaalisena sekä rakenteellisena työnä.

Tutkimme Taloussosiaalityö lapsiperheissä -hankkeessa, miten taloussosiaalityön keinoin voidaan tukea lapsiperheitä, joilla on vaikeuksia taloudenhallinnassa. Tutkimusaihe on tärkeä, sillä taloudelliset ongelmat, velkaantuminen, pienituloisuus ja köyhyys rasittavat yhä useamman lapsiperheen arkea. Toimeentulo-ongelmilla on moninaisia vaikutuksia, ne muun muassa lisäävät vanhempien uupumusta ja ahdistusta sekä voivat heijastua parisuhteen laatuun ja kokemuksiin vanhemmuudesta. Perheiden toimeentulo-ongelmat vaikuttavat negatiivisesti myös lasten hyvinvointiin, lisäävät lasten ja nuorten syrjäytymisriskiä sekä ylisukupolvista huono-osaisuutta.

Kehitämme hankkeessa uuden taloussosiaalityön interventiomallin, jonka avulla pyrimme parantamaan lapsiperheiden vanhempien talousosaamista ja vähentämään taloudellisista vaikeuksista aiheutuvaa huolta. Tutkimus toteutetaan satunnaistettuna kontrolloituna (RCT) pilottitutkimuksena. Pyrimme saamaan interventioon mukaan yhteensä 70 asiakasperhettä (35 koeryhmään, 35 kontrolliryhmään). Tutkimukseen osallistuvat perheet ovat lapsiperhe- tai aikuissosiaalityön asiakkaina hankkeen yhteistyökunnissa. Intervention toteuttamisesta vastaa perheen oma sosiaalityöntekijä tai sosiaaliohjaaja yhdessä hankkeen tutkijasosiaalityöntekijöiden kanssa.

Tutkimusaineisto koostuu kvantitatiivisista ja kvalitatiivisista aineistoista. Kvantitatiivinen aineisto kerätään interventioon osallistuvilta asiakkailta ennakko-, loppu- ja 3 kk:n seurantamittauksina. Tutkimusaineistoa täydennetään kvalitatiivisella aineistolla, joka kerätään sekä osalta interventioon osallistuvista asiakkaista että osalta intervention toteutukseen osallistuvista työntekijöistä. Aikaisemman tutkimuksen perusteella oletamme, että taloussosiaalityön interventio parantaa osallistujien taloudellista hyvinvointia ja toimintakykyä sekä vähentää taloudellisiin huoliin liittyvää
ahdistusta.

Tutkimushanke tuottaa tutkittua tietoa taloussosiaalityön vaikuttavuudesta lapsiperheiden keskuudessa. Tutkimushankkeella vastataan vaikuttavuuden mittaamisen tarpeeseen sosiaalityössä sekä kehitetään työtapa sosiaalityön lapsiperheasiakkaiden taloudenhallinnan ongelmiin. Tutkimustiedolla kykenemme vahvistamaan näyttöön perustuvaa käytäntöä sosiaalipalveluissa ja sosiaalityössä. Samalla rakennamme sosiaalityön osaamisperustaa sekä varmistamme vaativimpiin tilanteisiin erikoistunutta osaamista sosiaalityössä. Kaksivuotinen hanke on käynnistynyt syksyllä 2021, ja sen rahoittajana on sosiaali- ja terveysministeriö (VTR-rahoitus).

6.3 Vaikuttavuutta tutkimassa – päihteitä ongelmallisesti käyttävien asiakassegmentointi

Katja Kuusisto¹, Eeva Ekqvist²

¹Tenure track -professori, Tampereen yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta

²Post doc -tutkija, Tampereen yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta

Sosiaalityön keskeisimpiä tavoitteita on muutoksen aikaan saaminen asiakkaan elämässä tai systeemissä. Sen arvioimiseksi sosiaalityö tarvitsee toimintaa arvioivaa kulttuuria. Vaikka vaatimus vaikuttavuustiedon tuottamiselle sosiaali- ja terveyspalveluissa on vahva, sitä on erityisesti sosiaalityössä tutkittu vähän.

Sosiaalialalla on tyypillistä, että palveluiden vaikuttavuus ei johda asiakkaan palveluntarpeen poistumiseen. Ei siis ihme, että vaikuttavuuden tavoitteluun kohdistuu kritiikkiä. Sosiaalityön kohtaamisten kompleksisuus haastaakin vaikuttavuustutkimukselle ominaista syy-seuraus –suhteiden osoittamista. Vaikuttavuus sosiaalityössä on syytä nähdä taloudellisuutta ja tuottavuutta laajemmin niin, että tarkastellaan vaikuttavuutta monista, kuten palveluiden sisältöjen, tuloksellisuuden ja tavoitteiden täyttymisen, näkökulmista. Tällöin mukana on väistämättä myös asiakkaan näkökulma ja vaikuttavuuden inhimillinen aspekti.

Vaikuttavuuden moninaisuuden tavoittamiseksi arviointitoiminnassa on perusteltu laajentaa tutkimisen tapoja. Vaikuttavuutta voi tutkia erilaisista lähtökohdista käsin, joiden taustalla on erilainen ymmärrys kausaalisuudesta, yleistettävyydestä ja arvioinnin suhteesta siihen ympäristöön, jossa sitä tehdään. Yhteistä erilaisille arviointitutkimuksen tavoille on, että niiden tulosten perusteella voi esittää näkemyksen siitä, onko toiminnalla saatu aikaan tavoitteena olleita vaikutuksia ja miksi.

Käytämme esimerkkinä erilaisten arviointitapojen käytöstä tutkimuksessa Asiakassegmentointi ja päihteitä ongelmallisesti käyttävien palvelut – paraneeko vaikuttavuus? – tutkimushanketta. Hankkeessa tutkitaan asiakkaiden segmentointia eli ryhmittelyä yksilöllisen palvelutarpeen perusteella ja palveluihin ohjaamista sen mukaisesti. Huomio kiinnittyy asiakassegmentoinnin vaikuttavuuteen. Tutkimuksessa käytetään kvasikokeellista vertailuasetelmaa, jossa tutkimuskunnat käyttävät digitaalista Suuntima-työkalua ja verrokkikunnat perinteistä palveluohjausta. Aineistona kerätään sekä kvantitatiivista (kyselylomake hoitoon tullessa ja 6kk ja 12 kk seurannassa) että kvalitatiivista arviointiaineistoa (asiakkaiden ja työntekijöiden haastattelut, palveluohjaustilanteiden havainnointi) ja yhdistetään sitä rekistereistä saatuihin tietoihin (palveluiden käyttö, kustannukset). Tutkimus on aineistonkeruuvaiheessa syksyllä 2022. Esitys nostaa esiin laajan arviointiaineiston mahdollisuudet sosiaalityön vaikuttavuustiedon tuotannossa, mutta pureutuu myös vaikuttavuustiedon tuottamisen haasteisiin.

6.4 Päihdepalvelujen saavutettavuus

Heidi Vanjusov

Itä-Suomen yliopisto, UEF, Hyvinvointioikeuden keskus

Tässä empiiristä oikeustutkimusta edustavassa tutkimuksessa tarkastellaan riittäviin ja tarpeenmukaisiin päihdepalveluihin pääsyä palveluiden saavutettavuuden näkökulmasta. Arvioiden mukaan vain kolmasosa päihdepalveluiden tarpeessa olevista saa tarvitsemansa palvelut. Tämä siitä huolimatta, että oikeus päihdepalveluihin on subjektiivinen oikeus, eikä siten riippuvainen järjestämisvastuussa olevan viranomaisen palveluihin varaamista määrärahoista. Päihdepalveluita voi olla saatavilla, mutta ne eivät välttämättä ole yhdenvertaisesti kaikkien palveluita tarvitsevien saavutettavissa. Kyse voi olla siitä, että erilaiset organisatoriset ja hallinnolliset ratkaisut, puutteellinen tiedonkulku, palveluiden järjestämispaikkojen spatiaaliset ulottuvuudet, kokemukset palveluista tai yksilöön kohdistuvat odotukset muodostuvat esteeksi palveluihin pääsylle.

Tutkimuksessa on hyödynnetty lainopillisen tiedon lisäksi haastatteluaineistoa, joka on kerätty tekemällä teemahaastatteluja päihdetyön toimijoiden parissa sosiaali- ja terveydenalalla. Tutkimuksessa havaittiin ongelmia erityisesti riittäviin tarpeenmukaisiin palveluihin pääsyssä. Käytettävissä olevat resurssit ja omaksutut hallinnolliset toimintatavat ohjaavat käytännössä päihdehuollossa tehtäviä yksilöä koskevia ratkaisuja, vaikka lainsäädäntö velvoittaa vastaamaan asiakkaan palvelutarpeeseen hänen yksilökohtaisesti määritellyn tarpeensa mukaisesti.

Tutkimuksessa on havaittu, että merkittävin ongelma tarpeenmukaisiin päihdepalveluiden yhdenvertaisessa saavutettavuudessa on asiakkaan oikeuksien turvaamisen näennäisyys. Tällä tarkoitetaan, että näennäisesti saatetaan pyrkiä toteuttamaan asiakkaan oikeuksia, mutta ei kuitenkaan riittävällä, yksilölliset tarpeet huomioimalla tavalla. Muodollisesti ratkaisut voivat vaikuttaa täyttävän lainsäädännön vaatimukset, mutta eivät välttämättä kestä tarkempaa tarkastelua. Seurauksena on, että asiakas turhautuu päihdepalveluihin ja kokee, ettei häntä kuulla, eikä hän tule kohdatuksi. Toimintakyvyltään heikko ja haavoittuvainen asiakas päätyy asemaan, jossa häneen kohdistuu erilaisia vaatimuksia, mutta samalla hän ei palvelutarpeidensa juurisyiden vuoksi pystyy vastamaan noihin vaatimuksiin. Syntyy itseään ruokkiva kehä, jossa järjestelmä torjuu asiakasta, jonka tarpeisiin sen tulisi vastata, jotta tarpeiden taustalla olevat ongelmat eivät pahene.

Posterit

Asiakas- ja potilastietojärjestelmien loppukäyttäjien arvioita tietojärjestelmien hyödyistä työssä

Tuulikki Vehko, Ulla-Mari Kinnunen, Tarja Heponiemi
 
Tarkoitus

Tietojärjestelmiä on implementoitu sosiaali- ja terveydenhuoltoon mm. niihin liitettyjen palvelun laatua lisäävien hyötyoletusten takia. Tällaisia hyötyjä potilastyössä ovat hoidon jatkuvuuden ja hoitosuositusten noudattamisen vahvistaminen, päällekkäisten tutkimusten vähentäminen sekä lääkitysvirheiden ennaltaehkäisy.

Sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton 2014 julkaisema ”Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena – Sote-tieto hyötykäyttöön 2020” strategia on kansallisella tasolla pyrkinyt ohjaamaan palvelujärjestelmän digitalisaatiota. Osana sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmäpalveluiden seuranta ja arviointi -hankekokonaisuutta on kerätty asiakas- ja potilastietojärjestelmien loppukäyttäjiltä arvioita mm. tietojärjestelmien hyödyistä. Tämän monitoroinnin tarkoituksena on tuottaa tietoa strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta. Tässä arvioimme strategiaa yhden osa-alueen ”Kyvykkäille käyttäjille fiksut järjestelmät” osalta strategiakauden päätyttyä.

Tutkimuskysymys

Miten hyödylliseksi asiakas- ja potilastietojärjestelmien loppukäyttäjät arvioivat tietojärjestelmät työssään, kun tarkastellaan kyselytutkimuksista saatuja vastauksia tietojärjestelmiin liittyvistä hyötyoletuksista?

Aineistot & menetelmät

Kyselytutkimukset välitettiin ammattiliittojen kautta loppukäyttäjille: sairaanhoitajat kevät 2020, sosiaalialan korkeakoulutetut syksy 2020, lääkärit kevät 2021. Kyselytutkimuksiin vastasi työikäisiä ammattilaisia, jotka käyttivät työssään asiakas- tai potilastietojärjestelmää: 3 610 sairaanhoitajaa, 990 sosiaalialan korkeakoulutettua ja 4 640 lääkäriä.

Tietojärjestelmien hyötyväittämiä arvioitiin 5-portaisella-Likert-skaalalla (lääkärit, sosiaalityöntekijät), sairaanhoitajilla tämän lisäksi oli käytössä ’en osaa sanoa’ vastausvaihtoehto, jota on osuuksia laskettaessa käsitelty puuttuvana tietona. Raportoimme ”täysin samaa mieltä” tai ”jokseenkin samaa mieltä” vastanneiden prosenttiosuudet yhdistettynä.
 
Tuloksia & johtopäätöksiä

Sairaanhoitajat arvioivat tietojärjestelmien hyötyjä melko suopeasti, samaa mieltä hyötyväittämistä oli noin puolet (parantaa hoidon laatua 55 %; auttaa turvaamaan hoidon jatkuvuuden 66 %; auttaa välttämään päällekkäisiä tutkimuksia 47 %; auttaa estämään lääkitykseen liittyvä virheitä 52 %). Lääkäreiden näkemykset tietojärjestelmien hyödyistä olivat maltillisia (30−37 % samaa mieltä).

Toimenkuvan erilaisuudesta johtuen sosiaalialan korkeakoulutetuille esitettiin kyselyssä vain yleisluontoinen väittämä: ”järjestelmät auttavat parantamaan palvelun laatua”, vastaajien keskuudessa samaa mieltä olevien osuus jäi alle kolmannekseen (27 %).  
Pyrkimykset siitä, että tietojärjestelmät parantavat potilastyön laatua tai palvelun laatua yleisesti, ovat toteutuneet vain osittain.

Useimmilla hyvinvointialueilla ei ole alkuun käytössä yhtä yhteistä järjestelmää. Koulutuksen kohdentaminen ja käyttäjien mukaan ottaminen järjestelmien kehittämiseen on nyt ajankohtaista. Tällaisten interventioiden vaikuttavuuden tutkiminen on tärkeää.

Perusterveydenhuollon satunnaiskäyttäjien toiveet vastaanotolle – voidaanko potilaita segmentoida tarkemmin odotetun terveyshyödyn näkökulmasta?

Laura J. Pitkänen, Laura Pitkänen, Paulus Torkki, Sanna Lakoma

Tutkimuksen tarkoitus

Perusterveydenhuollon satunnaiskäyttäjien vaikuttavuuden mittaaminen on varsin vähän tutkittu aihe. Kun kyse on pitkälti perusterveistä potilaista, mittaaminen ei voi perustua sairauden hoitotasapainoon. Myöskään elämänlaatukyselyt eivät lähtökohtaisesti ole tarkoitettuja lyhytaikaisen tai akuutin vaivan hoidon arvioimiseen.

Lisäksi perusterveydenhuollolla on merkittävä portinvartija-tehtävä suhteessa erikoissairaanhoitoon, minkä vuoksi osalla potilaista käynnin syy on pikemminkin hallinnollinen, kuten tarve lähetteelle erikoissairaanhoitoon tai johonkin tutkimukseen. Tällöin käynti ei suoraan tuota terveyshyötyä.

Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää, millaisia tarpeita perusterveydenhuollon satunnaiskäyttäjillä on ja voidaanko tätä segmenttiä jakaa edelleen alasegmentteihin sen perusteella, ketkä potilaat voivat saada terveyshyötyä käynnistään ja keiden osalta vaikuttavuuden mittarin täytyy olla toisen tyyppinen.

Tutkimuskysymykset

• Millaisia tarpeita ja toiveita perusterveydenhuollon satunnaiskäyttäjillä on lääkärin vastaanotolle?
• Voidaanko tätä segmenttiä jakaa edelleen alasegmentteihin vaikuttavuuden mittaamisen näkökulmasta?
• Toteutuvatko potilaiden etukäteistoiveet vastaanotolla, eli tietävätkö he etukäteen itse mihin alasegmenttiin kuuluvat?

Aineisto ja menetelmät

Aineistona käytetään kyselyaineistoa, jota rikastetaan potilastietojärjestelmän rivita-soisella aineistolla.

Kysely toteutetaan Helsingin Kalasataman terveys- ja hyvinvointikeskuksessa kesä-heinäkuussa 2022. Tavoitteena on rekrytoida 200 potilasta lääkärin ajanvarausvastaanotolle menijöiden joukosta. Tutkimuspotilaat täyttävät kyselyn ennen ja jälkeen vastaanoton. Kyselyssä kartoitetaan potilaiden tarpeita ja toiveita ennen vastaanottoa kirjallisuuteen perustuvilla monivalintakysymyksillä. Vastaanoton jälkeen kysytään vastaavasti, mitä vastaanotolla tehtiin ja kokiko potilas asiansa tulleen hoidetuksi.

Potilastietojärjestelmän aineiston kautta tarkastellaan, onko potilailla ollut aiempia käyntejä viime aikoina ja tuleeko indeksikäynnin jälkeen uusia käyntejä 30 päivän aikana.

Tulokset

Tuloksia saadaan loppukesän-alkusyksyn 2022 aikana.

Kuntoutuksen vaikuttavuus –tutkimuskokonaisuus on käynnistynyt Kelassa omaishoitajien etäkuntoutuksen vaikuttavuustutkimuksella

Karinkanta Saija ja Nuojua Johanna

Kelan tutkimus

Kuntouksen vaikuttavuudesta on saatavissa varsin rajatusti sellaista tietoa, joka olisi suoraan sovellettavissa Kelan järjestämään kuntouksen kontekstiin. Tähän tietotarpeeseen on rakentunut Kelan tutkimuksen ja kuntoutuksen asiantuntijoiden yhteistyönä neljän osatutkimuksen kokonaisuus, jossa tarkastellaan Kelan kuntoutuksen vaikutuksia ja vaikuttavuutta eri näkökulmista. Vuosina 2022-2025 toteutettava tutkimuskokonaisuus kattaa sekä ammatillisen, harkinnanvaraisen että vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen palveluja. Tutkimuskokonaisuuden ensimmäisessä osatutkimuksessa tarkastellaan etäkuntoutuksen vaikuttavuutta.

Koronapandemia on vauhdittanut laajalti etäkuntoutuksen käyttöönottoa. Etäkuntoutusta on kehitetty myös Kelassa viimeisten vuosien aikana. Vuosina 2016-2022 toteutuneen Etäkuntoutus-hankkeen kehittämisosuuden yhtenä pilottina oli omaishoitajille kohdistettu OMApolku-verkko-ohjelma (Lappalainen et al. 2021), joka vuonna 2021 otettiin käyttöön osassa Kelan järjestämiä kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseja kasvokkain tapahtuvan kuntoutuksen rinnalle. Omaishoitajille suunnattu kuntoutuskurssi on yksi näistä Kelan uusista hybridimuotoisista kuntoutuspalveluista, joiden toimivuudesta ja vaikuttavuudesta kaivataan lisää tutkimustietoa. Sekä laitos- että etäkuntoutusta sisältävät kuntoutuskurssit on suunnattu omaishoitajille, jotka tarvitsevat tukea elämäntilanteensa hallintaan sekä keinoja, apua ja valmennusta omaishoitajuudesta aiheutuvien haasteiden ymmärtämiseen ja niistä selviytymiseen.

Vuonna 2022 käynnistyneen Etäkuntoutuksen vaikuttavuus -osatutkimuksen tutkimusasetelmana on kontrolloitu tutkimus (n=160). Tutkimuksessa selvitetään, miten Kelan etäkuntoutusta sisältävälle omaishoitajien kuntoutuskurssille osallistuminen vaikuttaa omaishoitajien mielialaan, elämänlaatuun, omaishoidon kuormitukseen ja toimintakykyyn. Tuloksia verrataan kahteen muuhun omaishoitajille tarkoitettuun palveluun osallistumiseen: 1. Maaseudun Terveys- ja Lomahuolto ry:n (MTLH) tuetuille lomalle osallistuvat omaishoitajat ja 2. Kelan omaishoitajien parikurssille osallistuvat.

Vaikutuksia arvioidaan useilla itsearviointiin perustuvilla mittareilla: mielialaa BDI-21-masennusoiremittarilla, koettua elämänlaatua WHOQOL-BREF-mittarilla, omaishoidon kuormittavuutta COPE-indeksillä ja ASCOT-kyselyllä sekä yleistä terveyttä ja toimintakykyä PROMIS-mittarilla. Lisäksi selvitetään mahdollisten vaikutusten pysyvyyttä. Tutkimukseen osallistuvat täyttävät arviointimittarit 2-3 kertaa. Kelan kursseille osallistuvien osalta tarkastellaan myös havaittujen vaikutusten yhteyttä kurssille asetettujen yksilöllisten GAS-tavoitteiden toteutumiseen. Tutkittavien rekrytointi on käynnistynyt keväällä 2022.

Lähde: Lappalainen P, Pakkala I, Lappalainen R & Nikander R. Supported web-based Acceptance and Commitment Therapy for older family caregivers (CareACT) compared to usual care. Clinical Gerontologist. Published online 15 Apr 2021. https://doi.org/10.1080/07317115.2021.1912239

Kartoittava katsaus tiedon tiivistämisen menetelmänä

Virpi Jylhä

Terveydenhuollon tulee perustua näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin.¹ Tätä varten tarvitaan alkuperäistutkimuksista tiivistettyä näyttöön perustuvaa tietoa eli järjestelmällisiä katsauksia. Erityistä huomiota on kiinnitetty hoidon ja palveluiden vaikuttavuuteen eli siihen missä määrin menetelmä asianmukaisesti käytettynä saavuttaa tavoitteena olevat vaikutukset. Parasta tietoa tällöin tuottaa järjestelmällinen katsaus, jonka analyysimenetelmänä käytetään meta-analyysia.² Tiivistetyn tutkimustiedon tarpeen yleistymisen myötä kartoittavat katsaukset (eng. scoping review) ovat lisääntyneet tutkimustiedon tiivistämisen menetelmänä. Tämän esityksen tavoitteena on kuvata kartoittavan katsauksen menetelmä kansainväliseen kirjallisuuteen^2-4 perustuen. Esimerkkinä käytetään kirjoittajan toteuttamaa kartoittavaa katsausta potilaan tuottamasta tiedosta ⁵.

Kartoittava katsaus on tutkimusnäytön tiivistämisen menetelmä, jonka tarkoituksena on systemaattisesti tunnistaa ja kartoittaa tietystä aihealueesta tai käsitteestä saatavilla olevaa tutkimustietoa. ^2–3 Kartoittava katsaus voidaan toteuttaa ennen järjestelmällistä katsausta tutkimuskysymyksen selventämiseksi. Tyypillisesti kartoittavassa katsauksessa on tarkoituksena tunnistaa aiheeseen liittyvän tutkimustiedon määrää ja laatua sekä selventää käsitteiden määritelmiä ja ominaispiirteitä. Kartoittavan katsauksen avulla voidaan myös tunnistaa aukkoja olemassa olevassa tutkimustiedossa ja siten tuottaa tietoa tutkimustarpeista.

Kartoittavan katsauksen kysymyksenasettelussa suositellaan käytettävän yhdistelmää PCC eli tutkimuksen kohde (Population), käsite (Concept), toimintaympäristö (Context).^2–3 Tässä tutkimuksen kohde (P) kuvaamitkä ovat tutkimuksen kohderyhmän ominaispiirteet ja mahdolliset poissulkukriteerit. Käsite (C) kuvaa katsauksessa käsiteltävän aiheen, joka tulee yksityiskohtaisesti määritellä. Toimintaympäristö kuvaa esimerkiksi kulttuurisia tekijöitä tai määrittää millaisissa sosiaali- tai terveydenhuollon yksiköissä toteutettua tutkimusta on tarkoituksena ottaa mukaan katsaukseen.

Kartoittava katsaus etenee protokollan laatimisesta tiedonhakuun ja edelleen tutkimusten läpikäyntiin ja mukaan otettujen tutkimusten analysointiin ja tulosten esittämiseen.² Tyypillisesti kartoittavassa katsauksessa ei rajoiteta mukaan otettavien tutkimusten asetelmaa, vaan tietoa pyritään etsimään laajasti eri lähteistä.² Koska kartoittavan katsauksen tarkoitus eroaa esimerkiksi intervention vaikuttavuudesta tietoa tuottavasta järjestelmällisestä katsauksesta (eng. systematic review of effectiveness), ei kartoittavassa katsauksessa tehdä mukaan otettavien tutkimusten menetelmällisen laadun arviointia.⁴ Tämän vuoksi kartoittava katsaus ei ole soveltuva menetelmä vaikuttavuuden tutkimukseen. Kartoittavassa katsauksessa ei myöskään tehdä alkuperäistutkimusten tuloksista synteesiä (esim. meta-analyysi), vaan tulokset esitetään kuvailevasti esimerkiksi taulukoiden.²

Lähteet:

1) Terveydenhuoltolaki 1326/2010

2) Peters MDJ, Godfrey C, McInerney P, Munn Z, Tricco AC, Khalil, H. Chapter 11: Scoping Reviews (2020version). In: Aromataris E, Munn Z (Editors). JBI Manual for Evidence Synthesis, JBI, 2020. Availablefrom https://synthesismanual.jbi.global. https://doi.org/10.46658/JBIMES-20-12

3) Munn Z, Pollock D, Khalil H, Alexander L, Mclnerney P, Godfrey CM, Peters M, Tricco AC. What are scopingreviews? Providing a formal definition of scoping reviews as a type of evidence synthesis. JBI Evid Synth.2022;20(4): 950–952. https://doi.org/10.11124/JBIES-21-00483

4) Munn, Z., Peters, M.D.J., Stern, C. ym. Systematic review or scoping review? Guidance for authors whenchoosing between a systematic or scoping review approach. BMC Med Res Methodol 2018;18(143)https://doi.org/10.1186/s12874-018-0611-x

5) Jylhä, Virpi; Rosenlund, Milla; Kuusisto, Hanna; Saranto, Kaija. Patient-generated data in epilepsy caredecisions. A scoping review protocol. JBI Evidence Synthesis 2022. Preprint https://doi.org/10.11124/JBIES-21-00195

Mielenterveyden tilastolliset mallit: mittamallin vaikutus intervention vaikuttavuuden arviointiin

Reeta Kankaanpää

Tampereen yliopisto

Vuonna 2019, 16 suomalaista koulua osallistui vaikuttavuustutkimukseen, jossa testattiin kahden interventionvaikutusta nuorten mielenterveyteen. Toinen interventioista oli koko koulun kattava ja toinen oli luokkakohtainen interventio. Vaikuttavuuden kriteerinä tarkasteltiin nuorten mielenterveyden muutosta interventioryhmässä verrattuna vertailuryhmään ja mielenterveyttä mitattiin paljon käytetyllä Vahvuuksien ja vaikeuksien kyselyllä (SDQ). SDQ sisältää 25 väitettä, joiden ajatellaan heijastavan viittä mielenterveyden ulottuvuutta: emotionaalisia ongelmia, käytöshäiriöitä, kaveriongelmia, hyperaktiivisuutta ja prososiaalista käytöstä. Vallitsevan käytännön mukaisesti interventioiden vaikuttavuutta arvioitiin käyttämällä monen kysymyksen mittareista laskettuja summapistemääriä. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on kuitenkin ehdotettu, että summamuuttujien käyttökoeasetelmien arvioinnissa saattaa johtaa tulosten vääristymiseen (esim. Gorterym., 2016). Summamuuttujat ovat tilastollisia yksinkertaistuksia monimutkaisesta teoreettisesta ilmiöstä. Metodologisesti voidaan ajatella, että summamuuttujan taustalla on oletus latentista muuttujasta. Esimerkiksi tässä tapauksessa sisäistetyn oireilun summamuuttuja heijastaa emotionaalisia ongelmia ja kaveriongelmia, ja ulkoisen oireilun summamuuttuja heijastaa käytöshäiriöitä ja hyperaktiivisuutta. Summamuuttujan käyttö edellyttää tiettyjen oletusten toteutumista, joita pystytään testaamaan latentinmuuttujan mallin avulla. Esimerkiksi oletetaan, että kukin mittarin indikaattori heijastaa pelkästään mitattua ominaisuutta ja kaikki heijastavat sitä yhtä paljon. Lisäksi indikaattorit oletetaan puhtaaksi mittausvirheestä. Tutkimusnäyttöä latentin muuttujan mallin paremmuudesta koeasetelmia arvioitaessa on kuitenkin vasta vähän. Toiset tutkijat ovat puolestaan varoitelleet latentin muuttujan mallin väärinkäytön johtavan tulosten vääristymiin.

Posterini esittelee tekeillä olevaa väitöskirjaani ”Strengths and Difficulties Questionnaire (SDQ) as a criterion for intervention effectiveness ─quest for the right measurement model”. Väitöskirjassa vastataan neljään tutkimuskysymykseen:

1. Alentavatko testatut psykososiaaliset kouluinterventiot nuorten mielenterveyden ongelmia?
2. Onko Vahvuuksien ja vaikeuksien kyselyllä(SDQ) riittävät psykometriset ominaisuudet arvioimaan suomalaisten nuorten mielenterveyttä?
3. Miten mittamallit vaikuttavat testattujen interventioiden vaikuttavuuden arviointiin?
4. Miten mittamallit vaikuttavat interventioiden vaikuttavuuden arviointiin, kun lasten mielenterveyttä arvioi opettaja tai vanhempi?

Testatuilla interventioilla ei ollut suoria vaikutuksia (Peltonen ym., 2022). SDQ:n psykometrisiä ominaisuuksia arvioivaa tutkimusta ei ole vielä vertaisarvioitu mutta alustavien tulosten mukaan psykometriset ominaisuudet osoittautuivat rakennevaliditeetiltaan kelvollisiksi varhaisnuorilla (11─13 vuotta) mutta huonoiksi myöhäisnuorilla (15─17 vuotta). SDQ:n reliabiliteetti oli kokonaisuudessaan huono. SDQ:n summamuuttujien ja faktoripistemuuttujien välinen vastaavuus vaihteli kohtalaisesta huonoon.On kyseenalaista käyttää SDQ:n summapistemääriä kuvaamaan nuorten mielenterveyttä, koska niiden psykometriset ominaisuudet ovat heikot. Kolmanteen ja neljänteen tutkimuskysymykseen ei ole vielä vastausta, sillä tutkimukset ovat vasta alussa.

Potilaasta osallistujaksi, sosiaalityöntekijästä tutkijaksi

Leena Männistö, Ulla Maija Kauppinen-Perttula, Sointu Riekkinen-Tuovinen

Terveyssosiaalityön arvioinnin ja intervention vaikuttavuus näkyväksi (Sostyö-TerVa) hankkeessa tutkitaan sosiaalityön paikkaa ja vaikuttavuutta erikoissairaanhoidossa. Käytäntötutkimuksessa tutkimusta sopeutetaan sosiaalityöhön, ei päinvastoin. Vaikuttavuustutkimus nostaa esille asiakkaan koettua hyvinvointia ja hyvinvointimuutoksia, työntekijän roolia ja sosiaalityön kompleksisuutta. TerVa tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko sosiaalityöllä (interventio) vaikutuksia asiakkaan elämänlaatuun, toimijuuteen ja elämäntilanteeseen (alkukysely ja 3kk seurantakysely). Tutkimuksessa selvitetään myös potilaan ja potilaan perheen saamia palveluita ja heille rakentuvia palvelupolkuja.

Kontekstina on lastensairaudet (HUS), aikuispsykiatria (TAYS) ja somaattiset erikoisalat (KYS). Aineistoa kerätään arjessa suoraan sosiaalityöntekijöiltä ja heidän asiakkailtaan. Aineisto kerätään pääosin kvantitatiivisesti, kuitenkin subjektiivisilla mittareilla. Osallistujilta eli potilaita itseltään ja lapsipotilaiden osalta heidän vanhemmiltaan selvitetään, kuinka tyytyväiseksi, terveeksi tai onnelliseksi he itsensä kokevat ja millaisina he kokevat toimintamahdollisuutensa. Palvelukyselyssä on myös avoimia kysymyksiä.

Posterissamme kuvaamme, minkälaisia havaintoja olemme käytäntötutkijoina tehneet kyselyn alkuvaiheessa. Aineiston keruu on herkkää ja saatu data arvokasta. Nostamme keskusteluun tietoa ruohonjuuritason tutkimuksen toteutuksesta käytäntötutkijan kokemuksen pohjalta. Erikoissairaanhoidon sosiaalityössä käytäntötutkimus vaikuttavuudesta on ensimmäinen laatuaan. Sosiaalityöntekijöiden rooli on merkittävä käytäntötutkimuksen onnistumisessa.

Tutkimuksen asetelma on kvasikokeellinen, kuvaileva ja monimenetelmällinen. Vuorovaikutukseen saatetaan potilaan kokemus omasta elämästään (TerVa CMT – kysely) ja sosiaalityöntekijän arviointitietoa (Suomenjoutsen arviointikysely).

Potilaan ja vanhempien aineiston keruussa on käytäntötutkijoille noussut esiin seuraavia pohdittavia asioita: Miten potilas suhtautuu, kun hän muuttuu potilaasta osallistujaksi? Saammeko potilaiden palvelutarpeita esille? Kohtaako palvelujärjestelmä elämismaailmaa?

Sosiaalityöntekijöiden osallistumisessa tutkimukseen ja aineiston keruuseen on herännyt seuraavia pohdintoja: Miten tehdä tutkimusta ja kerätä aineistoa alueella, jossa työntekijät eivät aiemmin ole osallistuneet käytäntötutkimukseen? Monesti sosiaalityön rooli erikoissairaanhoidossa on ulkoa annettu. Otetaanko haaste mahdollisuutena reflektoida omaa työtään vai koetaanko se taakkana, jossa on pakko todistaa sosiaalityön onnistumista?

Miten siis sosiaalityöntekijät suhtautuvat, miten potilaat suhtautuvat ja mikä muuttuu aineistonkeruun lähdettyä käyntiin?

Patient-reported outcomes in coronary artery disease: the relationship between the standard, disease-specific set by the International Consortium for Health Outcomes Measurement (ICHOM) and the generic health-related quality of life instrument 15D

Laura Lappalainen*, M.Sc., R.N.¹,  Harriet Stenvall*, M.D.²,  Piia Lavikainen, Ph.D.³,  Heikki Miettinen, M.D. Ph.D.¹,  Janne Martikainen, Professor of Pharmacoeconomics³,  Harri Sintonen, Professor emeritus of Health Economics²,  Anna-Maija Tolppanen, Professor of Effectiveness of Healthcare³,  Risto P. Roine, Professor emeritus of patient safety^2,4,  Juha Hartikainen, Professor of Cardiology^1,4

¹ Kuopio University Hospital

² University of Helsinki

³ University of Eastern Finland, School of Pharmacy

⁴ University of Eastern Finland, School of Medicine

*Equal contributions

Background: Patient-reported outcome (PRO) instruments measure health gains, including changes in health-related quality of life (HRQoL). Previous studies have assessed the reliability and relationship of multiple HRQoL instruments in search of the optimal instrument for assessment PROs. Of the generic HRQoL instruments, 15D was shown to have the best sensitivity and construct validity among cardiac patients. However, it is unknown how well it captures disease-specific information included in the International Consortium for Health Outcomes Measurement (ICHOM) standard set. In this study we compared 15D and ICHOM set of instruments in the assessment of disease related symptoms in coronary artery disease (CAD) patients. 

Methods: HRQoL was assessed with the ICHOM standard set instruments: Seattle Angina Questionnaire short-form (SAQ-7), Rose Dyspnea Scale (RDS), two-item Patient Health Questionnaire (PHQ-2), and with the 15D HRQoL instrument at baseline and one year follow-up. Spearman correlation and explanatory factor analysis were used to assess the relationships of baseline scores and one-year score changes in 297 CAD patients.

Results: At baseline, the 15D score and SAQ-physical limitation (SAQ-PL), 15D “breathing” and SAQ-PL, as well as “breathing” and RDS showed moderately strong correlations. The factor reflecting “Breathing-related physical activity”, based on high loadings of “breathing”, RDS, SAQ-PL, “mobility”, “vitality”, and “usual activities”, explained 19.2% of the total variance.

Correlations between one-year score changes were fair. The factor of “Breathing-related physical activity”, with significant loadings of RDS, SAQ-PL, “breathing, “usual activities”, “vitality”, “sexual activity”, “mobility”, and disease-specific quality of life explained 20.5% of the total variance of scores. The correlation of angina frequency measured by SAQ-7 and the 15D was poor.

Conclusions: The 15D detects dyspnoea and depression similarly to RDS and PHQ-2 but not angina similarly to SAQ-7. This may call for supplementing the 15D instrument with a disease-specific instrument in assessment of CAD patients HRQoL.

Study protocol of a mixed method pragmatic quasi-experimental trial to evaluate the day activity services targeted for older home care clients in Finland

Hanna Ristolainen, Leena Forma, Jemma Hawkins, Elisa Tiilikainen

Background: The ‘day activity service’ is targeted for older home care clients who are unable to participate in other available activities due to poor health or functional disabilities. The aim of the day activity service is to support home care client’s ability to live at home and to enhance their wellbeing and social inclusion. This mixed method study examines the effectiveness, cost-effectiveness and process of the day activity service.

Methods: The target sample size is 200 participants. The intervention group (n=100) is composed of home care clients who begin to participate in the day activity service. The comparison group (n=100) are home care clients who do not participate in the day activity service, and whose functioning and care needs are similar to the participants of the intervention group. The primary outcome is social inclusion (ESIS-scale). Secondary outcomes are loneliness (single item and De Jong Gierveld Loneliness Scale) and social care related quality of life (ASCOT). Baseline, three-month and six-month follow-up surveys are gathered from intervention and comparison group participants in order to compare outcomes between groups pre- and post-intervention.

Costs of health and social services, based on administrative data, and the costs of the intervention are utilized in examining the cost-effectiveness of the intervention with the above-described measurements. Qualitative data are collected by interviewing the intervention participants (n=10) and professionals working at the day activity centres and older people ́s services (4 focus groups) to explore the perceived outcomes and process of the intervention to find out how and why the intervention is effective or ineffective.

Discussion: The study seeks to produce a comprehensive understanding of the effectiveness, cost-effectiveness and implementation process of the day activity service.