Hyvinvointia datalla ja digillä: Miten tukea haavoittuvassa asemassa olevia?
Alarivi: Petteri Sveins, Tiina Ahonen, Anna-Kaisa Vartiainen, Hanna Rekola
Kuvasta puuttuu PREWELL hankkeen johtaja Tomi Mäki-Opas.
Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksella tutkitaan uusia keinoja pohjoissavolaisten hyvinvoinnin ja toimintakyvyn tukemiseen hyvinvointialueen ja yliopiston yhteisessä mielen hyvinvoinnin PREWELL-hankkeessa.
Vaikuttavuuden talo -tutkijaverkoston Tiina Ahonen ja Hanna Rekola ovat tutkimuksissaan pureutuneet toimintamahdollisuuksien teoriaan ja siihen, miten digitaalisilla ratkaisuilla ja tarkemmalla hyvinvointidatalla voidaan lisätä ihmisten hyvinvointia.
Sote-uudistuksen myötä tarve ymmärtää väestön hyvinvointia pintaa syvemmältä on kasvanut. Pelkkä sairauksien tilastointi ei enää riitä, vaan tarvitaan tietoa ihmisten kokemasta elämänlaadusta ja todellisista toimintamahdollisuuksista. Juuri tuohon tarpeeseen väitöskirjatutkija Ahonen ja projektitutkija Rekola pyrkivät vastaamaan yhdistelemällä sosiaalityön, hyvinvointitutkimuksen ja digitaalisen hyvinvoinnin edistämisen näkökulmia.
”Monitieteisen PREWELL-konsortiomme tavoitteena on lisätä ymmärrystä mielen hyvinvoinnin taustalla vaikuttavista mekanismeista ja löytää keinoja tunnistaa ihmisiä, joilla on korkea riski kohdata mielenterveysongelmia. Keskitymme tutkimuksessa erityisesti toimintamahdollisuuksien vahvistamiseen sekä siihen, miten digitaalisia työkaluja voidaan hyödyntää tässä”, Rekola kertoo.
“Mielenterveyden kannalta haavoittuvat ryhmät voivat hyötyä toimintamahdollisuuksien tukemisesta. Toimintamahdollisuuksilla tarkoitetaan ihmisten todellisia mahdollisuuksia toteuttaa hyvää elämää, ylläpitää ja edistää terveyttään ja hyvinvointiaan”, Ahonen lisää. ”Pohdimmekin erityisesti sitä, miten digitaalisen intervention avulla voidaan tukea ihmisten toimintamahdollisuuksia, valinnanvapautta ja vaihtoehtoja hyvinvointia muovaavissa arjen valinnoissa”.
Digitaalinen hyvinvointi: Kuka hyötyy sovelluksista?
Rekola on tutkinut digitaalisten interventioiden eli tarkemmin mobiilisovellusten soveltuvuutta ja vaikuttavuutta elintapojen ja mielen hyvinvoinnin tukemiseen. Alustavien tulosten mukaan hyvinvointisovellukset voivat olla tehokkaita hyvinvointia tukevien elintapojen omaksumisessa, mutta niiden vaikuttavuus riippuu käyttäjän taustatekijöistä ja siitä, miten sovelluksia käytetään.
“Alustavien tulosten mukaan PREWELL-hankkeessa tutkimamme BitHabit-hyvinvointisovelluksen käytöllä voi olla myönteisiä vaikutuksia mielen hyvinvointiin. Se on lupaavaa, koska digitaalinen terveyden edistäminen on potentiaalisesti kustannustehokasta ja digitaalisia työkaluja voitaisiin hyödyntää myös intensiivisempää tukea tarvitsevien asukkaiden seulomisessa”, Rekola arvioi.
Monissa aiemmissa tutkimuksissa keskeinen havainto on ollut se, että digitaaliset ratkaisut vaativat tuekseen ihmiskontaktia tai ohjausta, erityisesti silloin, kun käyttäjällä on haasteita motivaation tai digitaalisten taitojen kanssa. Rekolan työ korostaa, että hyvinvointisovellusten dataa tulisi hyödyntää paremmin sote-ammattilaisten työn tukena, jotta riskiryhmät tunnistettaisiin ajoissa, mutta ei siten, että samaa lääkettä tarjotaan kaikille. Digitaalisia palveluja tarjotaan usein ratkaisuna hyvinvointialueiden resurssipulaan, mutta tulokset osoittavat, että ”yksi keino ei sovi kaikille”.
“Tuloksemme kertovat, että digitaalinen hyvinvoinnin edistäminen ei välttämättä sovi kaikille. Tarvitsemme lisää tietoa siitä, millaisille käyttäjille sovellukset ovat hyödyllisiä ja toisaalta, miten sovelluksia voisi kehittää niin, että ne palvelisivat laajempia käyttäjäryhmiä”, Rekola sanoo. Lisäksi tarvitsemme tietoa siitä, että mitä keinoja tulisi kohdentaa ryhmille, jotka eivät syystä tai toisesta voi hyödyntää digitaalisia lähestymistapoja ja kenties tarvitsevat toisenlaisia matalan kynnyksen palveluita.
Keskiössä koetut toimintamahdollisuudet
Ahosen tutkimus puolestaan avaa sosiaalityön ja yhteiskuntapolitiikan näkökulmaa. Hän on soveltanut työssään toimintamahdollisuuksien teoriaa, joka ei mittaa hyvinvointia vain bruttokansantuotteella tai terveysindekseillä, vaan tarkastelee sitä, mitä ihmiset tosiasiallisesti pystyvät tekemään ja olemaan elämässään.
Ahosen ja Rekolan yhteisissä politiikkasuosituksissa on nostettu esiin huoli haavoittuvista ryhmistä Pohjois-Savossa. Tutkimusten mukaan eriarvoisuus kasautuu eli esimerkiksi työttömillä on merkittävästi heikommat toimintamahdollisuudet ja mielenterveyden haasteita kohdanneilla heikompi elämään tyytyväisyys, kuin muulla väestöllä.
Toisena haasteena on osallisuuden puute eli pelkkä toimeentulotuki ei riitä, jos ihmiseltä puuttuu kokemus siitä, että hän voi vaikuttaa omaan elinympäristöönsä tai osallistua yhteisön toimintaan.
Ahonen onkin peräänkuuluttanut enemmän resursseja rakenteelliseen sosiaalityöhön. Rakenteellinen sosiaalityö tarkoittaa, että sosiaalihuollon tulisi paitsi auttaa yksilöitä myös tuottaa tietoa päättäjille siitä, millaiset rakenteet estävät ihmisten mahdollisuuksia hyvinvointiin.
Yhteistyö jatkuu monitieteisessä PREWELL-konsortiossa
Tutkijoiden työ jatkuu PREWELL-hankkeessa, jossa tutkitaan toimintamahdollisuuksien, terveyskäyttäytymisen ja mielen hyvinvoinnin yhteyksiä ja hyödynnetään digitaalisia interventioita, pelillistämistä ja tekoälyä mielen hyvinvoinnin tukemisessa. Tavoitteena on kehittää entistä yksilölähtöisempiä tapoja tukea mielen hyvinvointia aikuisilla, joilla on kohonnut riski kohdata mielenterveyden haasteita.
Ahonen ja Rekola ovat tutkimuksensa kautta osoittaneet, että hyvinvoinnin edistäminen on parhaimmillaan monitieteistä ja moniammatillista yhteistyötä, jossa yhdistyy hyvinvoinnin, elintapojen ja koettujen toimintamahdollisuuksien syvällisen ymmärryksen lisäksi vaikuttavuusperusteisten hyvinvoinnin edistämisen keinojen kehittäminen. Heidän työnsä voi osaltaan tuoda esiin innovatiivisia keinoja parantaa sosiaali- ja terveyspalvelujen vaikuttavuutta, mikä on sote-uudistuksen onnistumisen ja laajemmin yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämisen ja kestävän hyvinvoinnin kannalta kriittistä.
