Sessio 1 / 2021

SESSIO 1 Hoidon ja terveyspalveluiden vaikuttavuus (osa 1)

Puheenjohtaja: Emma Aarnio (UEF)

Merkityksellisyystiedon tuottamisen vaiheet ja sen yhteys hoidon ja palvelujen vaikuttavuuteen

Jylhä Virpi1,2, Siltanen Hannele2,3, Holopainen Arja2,3

1 Itä-Suomen yliopisto, Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos

2 The Finnish Centre for Evidence-Based Health Care: A JBI Centre of Excellence

3 Hoitotyön tutkimussäätiö

Terveydenhuollon tulee perustua näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. Terveydenhuoltolain (1326/2010) mukaisesti toiminnan on oltava laadukasta, turvallista ja asianmukaisesti toteutettua. Huomiota on kiinnitetty hoidon ja palveluiden vaikuttavuuteen eli siihen missä määrin menetelmä asianmukaisesti käytettynä saavuttaa tavoitteena olevat vaikutukset. Eri tasojen päätöksenteossa vaikuttavuustiedon lisäksi tarvitaan tietoa hoidon tai palvelun 1) käyttökelpoisuudesta eli siitä soveltuuko menetelmä käytettäväksi tässä ympäristössä/kulttuurissa 2) tarkoituksenmukaisuudesta eli onko menetelmä sopiva tähän tilanteeseen ja 3) merkityksellisyydestä eli vastaako menetelmä potilaan arvoja ja näkemyksiä.1

Hoidon ja palvelujen vaikuttavuus on keskeinen vaatimus terveydenhuollon toiminnalle. Kuitenkaan vaikuttavaksi todettu hoito tai palvelu ei tuota haluttuja terveyshyötyjä, mikäli potilas ei koe menetelmää itselleen merkitykselliseksi, ja esimerkiksi jättää hänelle määrätyn lääkkeen käyttämättä. Tutkimustietoa hoidon ja palvelujen merkityksellisyydestä saadaan laadullisista tutkimuksista.2 Tämän esityksen tarkoituksena on kuvata merkityksellisyystiedon tuottamisen vaiheita käyttäen esimerkkinä kirjoittajien tekemää järjestelmällistä katsausta3 ”Keuhkoahtaumatautia sairastavien läheisten omahoidon ohjauksen ja tuen tarpeesta” ja edelleen pohtia merkityksellisyystiedon tarvetta terveydenhuollon toiminnassa vaikuttavuustiedon rinnalla.

Järjestelmällinen katsaus on toteutettu JBI:n metodologian mukaisesti.4 Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin meta-aggregaatiota, jossa synteesi tuotetaan alkuperäistutkimusten löydöksistä. Löydökset ovat alkuperäistutkimuksessa tutkijoiden tekemiä analyyttisiä tulkintoja aineistosta. Tässä löydökset olivat sanallisia kuvauksia. Aineisto koostui kymmenestä tutkimuksesta, joista uutettiin 39 löydöstä. Näistä muodostettiin yhdeksän kategoriaa ja edelleen neljä pääkategoriaa. Tulosten perusteella saatiin tietoa läheisten näkemyksistä omahoidon ohjauksesta ja heidän tiedon tarpeistaan. Tuloksia voidaan hyödyntää omahoidon ohjauksen kehittämisessä.

Laadullisten tutkimusten järjestelmällinen katsauksen tuottama merkityksellisyystieto tuo mukaan päätöksentekotilanteisiin potilaan näkemykset ja arvot ja mahdollistaa hoidon ja palveluiden näyttöön perustavan kehittämisen myös potilaan näkökulmasta. Terveydenhuollossa potilaan kokema merkityksellisyys vaikuttaa olevan yhteydessä palvelun käyttöön ja sen tuottamaan hyötyyn. Terveydenhuollossa saavutetaan terveyshyötyjä, kun käytetyt hoidot ja palvelut ovat vaikuttavia, merkityksellisiä käyttäjilleen sekä tarkoituksenmukaisia ja käyttökelpoisia toimintaympäristössä.

Lähteet:

1. Jordan Z, Lockwood C, Munn Z & Aromataris E. (2019). The updated Joanna Briggs Institute Model of Evidence-Based Healthcare. International Journal of Evidence-Based Healthcare 17(1):58–71.

2. Korhonen A, Hakulinen-Viitanen T, Jylhä V, Holopainen A. Meta-synthesis and evidence-based health care–a method for systematic review. Scand J Caring Sci. 2013 Dec;27(4):1027-34

3. Siltanen H, Jylhä V, Holopainen A, Paavilainen E. Family members’ experiences and expectations of self-management counseling while caring for a person with chronic obstructive pulmonary disease: a systematic review of qualitative evidence. JBI Database System Rev Implement Rep. 2019 Nov;17(11):2214-2247.

4. Aromataris E & Munn Z (toim.). JBI manual for Evidence Synthesis. JBI; 2017 [viitattu 19.5.2021]. Saatavilla: https://synthesismanual.jbi.global/


Lääkärin preferenssit lääkehoidon valinnassa

Hanna-Mari Jauhonen1, Jani Ruotsalainen1, Katri Hämeen-Anttila1, Johanna Jyrkkä1, Leena Saastamoinen2, Peppiina Saastamoinen3

1 Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

2 Kela

3 Lääkäriliitto

Lääkärille hoitopäätöksen tekeminen on tehokasta tiedonkäsittelyä vaativa kognitiivinen päätöksentekoprosessi. Lääkärin hoitopäätös on eri hoitovaihtoehtojen välillä tehtävä valinta, jonka lääkäri tekee käytettävissä olevien tietojen ja hänelle kertyneen kokemuksen pohjalta. Silloin kun lääkäri päätyy eri vaihtoehdoista lääkehoitoon, hän tekee lääkemääräyksen joko kirjoittamalla reseptin tai tekemällä kirjauksen potilastietojärjestelmään.

Lääkehoitopäätökseen vaikuttavia tekijöitä on paljon. Merkittävä vaikuttaja on potilas ja hänen tarpeensa ja toiveensa sekä lääkärin vuorovaikutus potilaan kanssa. Lääkehoitomenetelmän käyttöön potilaan hoidossa vaikuttavat myös lääkärin koulutus ja kokemus, ja myös monet hoitosuositukset. Lääkevalmisteiden käyttöä ohjataan mm. korvausjärjestelmän avulla. Sähköiset työkalut ja niiden käytettävyys ovat myös merkittävässä roolissa, niin sanotusti lääkärin työpöydällä, kun lääkäri tekee hoitopäätöksiä. Päätöksentuet ovat osa työkalupakkia, mutta emme juurikaan tiedä miten hyödyllisiksi lääkärit ne kokevat.

Yhä useampi potilas haluaa keskustella lääkehoidostaan ja osallistua lääkehoitopäätöksen tekoon, mikä vaatii lääkäriltä aikaa ja vuorovaikutustaitoja. Hoitopäätöksiä tehdään myös enenevässä määrin tilanteissa, joissa potilas ei ole fyysisesti paikalla esim. etävastaanotoilla tai uusittaessa reseptejä. Ei ole kuitenkaan itsestään selvää, kuinka lääkäri voi parhaiten huomioida potilaan tarpeet muuttuvassa toimintaympäristössä ja millaisiksi he kokevat valmiutensa asiassa.

Suomessa lääkärien lääkehoitopäätöksiin vaikuttavia tekijöitä on tutkittu vähän. Myös lääkkeenmääräämiskäytäntöjen muotoutumiseen vaikuttavia tekijöitä on toistaiseksi tutkittu vähän, ja enimmäkseen tutkimukset ovat keskittyneet lääkkeen määräämisen tekniseen ja organisatoriseen toteuttamiseen.

Aineisto ja menetelmät

Suomen Lääkäriliitto, Kela ja Fimea toteuttivat kyselytutkimuksen lääkäreille keväällä 2021 (n. 1780). Kysely selvittää lääkärien kokemuksia lääkehoitopäätöksen tekemiseen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselynä, jota täydennetiin postikyselyllä. Tutkimuskysely lähetettiin Suomen Lääkäriliiton jäsenrekisteristä (jäseniä n. 170000) poimitulle edustavalle otokselle lääkäreitä (otos 50%, n. 8000 lääkäri). Otoksesta poissuljettiin diagnostisilla erikoisaloilla työskentelevät ja eläkkeellä olevat. Tutkimuksella saadun tiedon perusteella voidaan kehittää lääkkeiden määräämiseen liittyviä työvälineitä, käytäntöjä ja järjestelmiä.

Tulokset

Suullisessa esityksessä esitellään tutkimuksen alustavia tuloksia. Kyselyssä selvitettiin lääkärien suhtautumista potilaan hoitopäätökseen osallistumiseen. Tämän yhteyttä lääkärin lääkehoidon valintaan vaikuttaviin tekijöihin ja preferensseihin selvitetään tilastollisin menetelmin (regressioanalyysi) ja tulokset esitellään Vaikuttavuuden tutkimuksen päivillä.


Miten sairaalassa johdetaan tiedolla ja edistetään vaikuttavuutta? Lääkärijohtajien ja tietoammattilaisten haastattelututkimuksen tuloksia

Milla Kajanne

Helsingin yliopiston Sosiaali- ja terveystutkimuksen ja -johtamisen maisteriohjelma & Medaffcon Oy

Esityksessä kerrotaan keväällä 2021 valmistuneesta tutkimuksesta, jossa kartoitettiin johtajien käsityksiä tiedon käyttöön sairaalan johtamisessa vaikuttavista tekijöistä. Sisällönanalyyttisesti tarkasteltu aineisto kerättiin kahdesta sairaalasta kymmenen lääkärijohtajan ja tietoammattilaisen teemahaastatteluin. Niissä käsiteltiin informanttien kokemuksia ja näkemyksiä tiedolla johtamisen ja tosielämän tiedon käytön edistämisestä potilaiden hoidon suunnittelussa, toteutuksessa, seurannassa, johtamisessa ja kehittämisessä.

Tiedolla johtaminen ja siihen kiinteästi liittyvä terveydenhuollon vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus ovat olleet käsitteinä viimeisten vuosien aikana yhä enemmän esillä. Tiedolla johtamisen keinoin parannetaan terveydenhuollon laatua, tehokkuutta ja myös vaikuttavuutta. Tämän tutkimuksen aiheita on, missä määrin systemaattinen tiedolla johtaminen ja vaikuttavuuden arviointi on implementoitunut terveydenhuoltoon ja mitkä ovat mahdolliset pullonkaulat ja käytännön haasteet matkalla vaikuttavuusperusteiseen terveydenhuoltoon. Tutkimuksen viitekehyksessä yhdistetään tiedolla johtaminen muutosjohtamisen keinoin vaikuttavuusperusteisuuteen.

Tutkimustulokset muodostavat digitaalis-inhimillisen systeemin, joka rakentuu tiedosta, teknologiasta, johtamisesta, moniammatillisesta yhteistyöstä ja kehittämisestä alaluokkineen. Analyysin perusteella tiedolla johtamiseen ja tosielämän tiedon käyttöön sairaalassa vaikuttaa 24 tekijää, jotka esityksessä eritellään ja kuvataan.

Keskeisimpiä tekijöitä ovat strateginen ja tavoitteellinen johtajuus, moniammatillinen ja monialainen roolitettu yhteistyö sekä käytettävän tiedon ominaisuudet. Tiedon tulkinnassa korostuu substanssi-, data- ja kontekstiymmärrys. Tärkeitä ovat myös monipuoliset tietovarannot, modulaariset tietojärjestelmät ja selkeät raporttinäkymät. Työmuotoina tarvitaan sekä pitkäjänteistä systemaattista kehittämistä että ketteriä kokeiluja.

Arvot, asenteet sekä yhteisöllinen ja kehitysmyönteinen organisaatiokulttuuri nähdään tiedolla johtamisen edistämiseen vaikuttavina tekijöinä. Viestinnän merkitys painottuu uusien asioiden lanseerauksessa ja implementoinnissa sekä parhaiden käytäntöjen jakamisessa ja toisilta oppimisessa. Organisaation rakenteet tukevat tai hankaloittavat tiedolla johtamisen järjestämistä. Vakiintuneita insentiivikäytänteitä ei kohdesairaaloissa juuri ole.

Aineistossa korostuu holistinen näkökulma potilaan/asiakkaan hoitoketjuihin ja eri sidosryhmien tarpeisiin. Informanttien toiveena olisi saada kattavammin PROM- ja PREM-tietoja sekä muita relevantteja tietoja potilaiden hoito- ja palveluprosesseista sekä kustannuksista koko ketjulle erikoissairaanhoidossa, perusterveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa. Nyt ollaan vasta alkumatkassa ja eksperimentoidaan, mutta suunta kohti vaikuttavuusperusteisuutta on selvä. Tarvitaan sekä kansallisia linjauksia, vaikuttavuustavoitteita ja -mittareita että alueellisten erityisyyksien huomioimista, päätöksentekoa, resursointia ja toimeenpanoa – ja jatkuvaa parantamista.