Sessio 11 / 2021

SESSIO 11: Hoidon ja terveyspalveluiden vaikuttavuus (osa 2)

Puheenjohtaja: Elsa Paronen (UEF)

Kroonisten haavojen hoito Eksotessa

Arbër Mehmeti¹, Juhani Aakko¹, Werneri Tuompo¹, Eija Saimanen², Merja Lampinen², Minna Linna², Jaana Ahlamaa¹

¹ Medaffcon Oy

² Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote

Johdanto

Krooniset haavaumat ovat usein monietiologisia ja niiden hoito on runsaasti terveydenhuollon resursseja kuluttavaa. Haavanhoidossa ennaltaehkäisy ja aikaisempi etiologisen syyn hoito on halvempaa kuin itse haavan hoito pitkällä aikavälillä. Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä (Eksote) on tunnistettu, että haavojen hoito erikoissairaanhoidossa on pirstoutunutta ja keskittyy ongelmahaavojen hoitoon ennaltaehkäisyn ja varhaisen etiologisten syiden hoitamisen sijaan. Lisäksi perusterveydenhuollossa osaaminen haavanhoidossa on vaihtelevaa. Eksotessa on edellä mainituista syistä pohdittu haavanhoitoon keskittyvän osaamiskeskuksen perustamista. Tutkimuksen tavoitteena on osaamiskeskuksen perustamisen tueksi kuvailla ja analysoida Eksoten haavanhoitopolkuja ja -käytänteitä ja myöhemmässä vaiheessa mallintaa osaamiskeskuksen vaikutuksia haavanhoitoon ja siihen käytettyihin resursseihin. Tutkimus käynnistettiin lokakuussa 2020 ja se päättyy kesäkuussa 2021

Tutkimuksen tavoitteet

Tutkimuksen tavoitteiksi sovittiin haavanhoitopotilaiden piirteiden sekä määrän ja niiden kehityksen kuvaaminen, haavanhoitopolkujen validointi datan avulla, haavanhoitopotilaiden terveydenhuollon resurssien käytön kuvaaminen sekä kuvata haavanhoidon toteutumista sovituilla vaikuttavuusmittareilla. Haavanhoidon vaikuttavuuden mittareiksi sovittiin haavan paranemisen (haavanhoidon) kesto, haavojen uusiutumisen määrä sekä reisi- ja sääriamputaatioiden määrä.

Aineisto ja menetelmät

Tarvittava data on saatu Eksoten potilastietojärjestelmästä. Potilasaineisto on muodostettu vuonna 2018 uuden kroonisen haavan vuoksi Eksotessa hoidetuista potilaista. Potilaskohortti on muodostettu käyttäen valikoituja ICD-10-, ICPC-2- ja toimenpidekoodeja sekä haavanhoitovastaanottotunnistetta. Potilaan lähtötilanteen kuvaamiseen on käytetty tietoja kaksi vuotta ennen haavadiagnoosia ja seurantaa on jatkettu niin pitkälle kuin tietoa on aineistossa saatavilla (maaliskuuhun 2021) tai potilaan kuolemaan saakka. Aineisto on käsitelty ja analysoitu Eksoten tietoaltaassa tietohallinnon tarjoamassa ja hallinnoimassa IT-ympäristössä R-ohjelmointikielellä.

Alustavat tulokset

Vuonna 2018 Eksoten alueella oli 503 potilasta, joilla haavanhoitoepisodin kesto oli vähintään neljä viikkoa. Tällä kohortilla hoitoepisodin pituus oli keskimäärin kolme kuukautta. Reisi- ja sääriamputaatio päädyttiin tekemään 5.2 prosentille potilaista ja laskimo- ja valtimotoimenpiteitä tehtiin 41.6 prosentille potilaista seurannan aikana. Lopullisten tulosten on tarkoitus valmistua viimeistään kesäkuussa 2021.

Johtopäätökset

Krooniset haavat kuluttavat nykyisellään runsaasti terveydenhuollon resursseja. Painottamalla haavojen ennaltaehkäisyä ja etiologian hoitoa sekä hoidon keskittämisellä osaamiskeskukseen todennäköisesti parannettaisiin kyseisten haavojen hoidon kustannusvaikuttavuutta.

Perusterveydenhuollon (PTH) keinoin vältettävissä olevien sairaalahoitojaksojen –mittarin käytettävyys PTH:n suoriutumisen arviointiin Suomessa

Markku Satokangas^1,2, Sonja Lumme¹, Veli-Matti Partanen³, Martti Arffman¹, Kristiina Manderbacka¹, Ilmo Keskimäki^1,4

¹ Terveystaloustiede ja palveluiden oikeudenmukaisuus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki

² Yleislääketieteen ja perusterveydenhuollon osasto, Helsingin yliopisto, Helsinki

³ Suomen Syöpärekisteri, Helsinki

⁴ Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto, Tampere

Tausta

Perusterveydenhuollon (PTH) keinoin vältettävissä olevia sairaalahoitojaksoja (VOS) käytetään kansainvälisesti PTH:n laadun ja suoriutumiskyvyn mittarina. Tausta-ajatuksena on, että hyvin toimiva PTH vähentää VOS-jaksojen esiintyvyyttä. Arvioidaksemme VOS-jaksojen validiteettia Suomessa toteutimme sarjan tutkimuksia, joissa tarkastelimme VOS-jaksojen esiintyvyyden 1) vaihtelua asuinalueen sekä sosiodemografisen taustan mukaan, 2) ajallista kehitystä sekä 3) yhteyttä kuolleisuuteen.

Menetelmät

≥25-vuotiaan väestön VOS-jaksot poimittiin erikoissairaanhoidon hoitoilmoitusrekisteristä vuosilta 1996–2018 ja yhdistettiin Tilastokeskuksen ylläpitämiin yksilötason sosiodemografisiin taustatietoihin. Yksilöiden asuinkunnan perusteella VOS-jaksot yhdistettiin sekä alueisiin että alueiden sosioekonomiaa, väestön terveyttä ja terveydenhuollon järjestämistä kuvaaviin tekijöihin. Riskissä olevana väestönä käytettiin vastaavan ikäistä aikuisväestöä. Tutkimuskysymyksestä riippuen analysoimme VOS-jaksot joko yhtenä kokonaisuutena tai kolmessa eri alaryhmässä: akuutit, krooniset ja rokotuksin ehkäistävät VOS-jaksot. Tilastollisina menetelminä käytimme muun muassa monitaso– ja trajektorimallinnuksia.

Tulokset

Yksilötasolla VOS-jaksot painottuvat sosioekonomisesti huono-osaisille henkilöille. Lisäksi VOS-jaksoilla olleilla yksilöillä havaittiin muuta väestöä 4–10 –kertaa korkeampi ylikuolleisuusriski vuoden sisällä jaksosta. Väestötasolla VOS-jaksoissa havaittiin merkittävää aluevaihtelua, mikä kuitenkin kaventui ajan mittaan erityisesti kroonisten VOS-jaksojen ikä– ja sukupuolivakioidun esiintyvyyden vähentyessä. VOS-jaksojen aluevaihtelu painottui sairaanhoitopiirien välille. Tarkemmassa analyysissä noin neljännes aluevaihtelusta selittyi yksilötason tuloilla sekä liitännäissairauksien määrällä. Näiden yksilötason tekijöiden jälkeenkin väestön sairastavuuteen sekä vuodeosastohoidon järjestämiseen liittyvät aluetason tekijät selittävät kolmanneksen VOS-jaksojen aluevaihtelusta.

Johtopäätökset

Yksilötasolla VOS-jaksot näyttäytyvät ns. ”sentinel”–tapahtumina: ne kuvastavat mahdollisesti ehkäistävissä olevaa äkilliseen sairastumiseen tai sairauden pahenemisvaiheeseen liittyvää sairaalahoidon tarvetta, johon yhdistyy selvä ylikuolleisuusriski. Alue-eroja tarkasteltaessa VOS-jaksot toimivat ns. ”benchmark”-periaatteella: koska emme tiedä, mitkä VOS-jaksoista ovat todella ennaltaehkäistävissä niin kunkin alueen arvoja verrataan koko maan keskiarvoon. Mittarin aluevertailuun tulee kutenkin suhtautua varoen, sillä VOS-jaksojen alue-erot heijastelevat osin eroja väestön sosioekonomisessa asemassa ja sairastavuudessa. VOS-jaksot näyttäisivätkin toimivan parhaiten joko tunnistamaan hoidon katveeseen jääviä potilasryhmiä tai varoitusmerkkinä mahdollisista ongelmista PTH:n suoriutumisessa. Mittarin korkeiden arvojen tulkinta vaatii kuitenkin tarkempaa tarkastelua muilla keinoin, esimerkiksi palveluprosessien auditoinnin kautta. Lisätutkimusta tarvitaan tarkentamaan kuvaa PTH:n roolista VOS-jaksojen ehkäisemisessä Suomessa.

Motivational multidimensional lifestyle intervention as a supportive treatment for depression – Effects on recovery and health in primary health care: a cluster randomized trial

Ulla Mikkonen^1,2, Hannu Kautiainen³, Soili Lehto^4,5,6, Anu Ruusunen^1,7,8, Pekka Mäntyselkä^1,9

¹ University of Eastern Finland

² Kuopio Health Center

³ Folkhälsan

⁴ University of Oslo

⁵ R&D department, Division of Mental Health Services, Åkershus University Hospital

⁶ University of Helsinki

⁷ Department of Psychiatry, Kuopio University Hospital

⁸ Deakin University

⁹ Primary Health Care Unit, Kuopio University Hospital

Background

Depression is a common health problem causing disability and poorer quality of life and is related to unhealthy lifestyles.

Objectives

We aim to assess the effectiveness and feasibility of a multidimensional lifestyle intervention (MLI), carried out by motivational interviewing, as a supportive treatment for depression in primary health care compared with treatment as usual (TAU). Our study hypothesis is that MLI improves mental well-being and the quality of life more than TAU and may provide cost-effective treatment for depression. We also examine the effect of lifestyle change on risk factors related to common comorbidities, such as cardiovascular diseases, obesity and diabetes.

Methods

A cluster randomized controlled trial in primary health care. 10 health care units will be randomized to TAU+MLI (n=5) or TAU (n=5). A total of 400 patients, with the diagnosis of depression (ICD-10) and PHQ-9 ≥ 10, will be enrolled during 2022-2024, allocated for clusters, and followed for 24 months. The following interventions will be compared: 1.TAU+MLI. Physicians, trained in motivational interviewing, conduct MLI that aims to increase physical activity, healthy nutrition, and quality of sleep and decrease alcohol consumption, stress and smoking. 2. TAU, which consists of usual pharmacological and psychological treatment for depression. During the first 3-months, 2×30 min face-to-face and 1×15 min telephone session will be conducted for both groups.

Outcomes

Primary outcomes measure the symptoms of depression, mental well-being, and the quality of life (PHQ-9, BDI-21, WEMWBS, 15D) and secondary outcomes assess anxiety, insomnia, stress, pain, lifestyles, duration of disability, and physiological measures (BMI, blood pressure, waist circumference, glucose and lipid levels). The outcomes will be measured at baseline, 3-month, 12-month and 24-month follow-ups, in both groups and analysed statistically.

Conclusions

This study will provide knowledge about the real-world effectiveness of depression treatment in primary health care to be utilized in clinical practice.

Antidepressant use and risk of psychiatric rehospitalization in patients with schizophrenia

Arto Puranen^1,2, Marjaana Koponen^2,3, Markku Lähteenvuo¹, Antti Tanskanen^1,4, Jari Tiihonen^1,4,5, Heidi Taipale^1,2,4

¹ Department of Forensic Psychiatry, University of Eastern Finland, Niuvanniemi Hospital, Kuopio, Finland

² University of Eastern Finland, School of Pharmacy, Kuopio, Finland

³ Centre for Medicine Use and Safety, Faculty of Pharmacy and Pharmaceutical Sciences, Monash University, Parkville, Victoria, Australia

⁴ Karolinska Institutet, Department of Clinical Neuroscience, Stockholm, Sweden

⁵ Center for Psychiatry Research, Stockholm City Council, Stockholm, Sweden

Introduction

Antidepressants are often used by patients with schizophrenia, for instance to treat depressive and negative symptoms. Information concerning the effectiveness of antidepressants in preventing relapses in the real-world setting is limited.

Aim

The aim of this study was to investigate the risk of psychiatric rehospitalization associated with antidepressant use in patients with schizophrenia.

Methods

This study utilized data combined from several nationwide Finnish registers. The study cohort included all persons treated in inpatient care due to schizophrenia or schizoaffective disorder during 1972–2014 in Finland (N=61,889). Drug purchase data were obtained from the national Prescription register, and modelled into drug use periods with PRE2DUP method. The follow-up period covered the years 1996–2017. Outcome was psychiatric rehospitalization (hospitalization due to ICD-10 diagnoses F20-F29) as the main diagnosis. Within-individual design was used to compare the risk of outcome between the time periods of antidepressant use and non-use within the same person. Stratified Cox regression analyses were utilized in calculating adjusted hazard ratios (aHR) with 95% confidence intervals (CIs). Analyses were adjusted for sequential order of treatments, time since cohort entry, use of antipsychotics, mood stabilizers, benzodiazepines, and Z-drugs.

Results

The mean age of the study cohort was 46.2 (Standard deviation, SD 16.0) years at cohort entry, and 50.3% were males. Altogether 49.3% (N=30,508) of the study cohort used antidepressants during the follow-up (median 14.8 years, IQR 7.5-22.0). The risk of psychiatric rehospitalization was lower during antidepressant use as compared to non-use (aHR 0.93, 95% CI 0.92-0.95). Of the most commonly used drug substances, use of sertraline (0.87, 0.83-0.91), fluoxetine (0.88, 0.83-0.91), citalopram (0.92, 0.90-0.95), venlafaxine (0.93, 0.88-0.97), and escitalopram (0.93, 0.88-0.99) were associated with the lowest risk of psychiatric rehospitalization.

Conclusions

Antidepressant use was common in the study cohort and it was associated with a decreased risk of psychiatric rehospitalization.