Sessio 3 /2021

SESSIO 3: Sosiaalityön ja hyvinvointipalveluiden vaikuttavuus

Puheenjohtaja: Hanna Ristolainen (UEF)

Hyvinvoinnin ja toimintakyvyn mittaamisen implementointi kiinteäksi osaksi erityistä tukea tarvitsevien perheiden parissa tehtävää arjen työtä

Sari Laaksonen

Ensi- ja turvakotien liiton 30 jäsenyhdistyksessä eri puolella Suomea työskennellään naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan eri osapuolten kanssa; päihde- tai mielenterveysongelmien vuoksi tai muusta syystä erityistä tukea tarvitsevien vauvaa odottavien ja vauvaperheiden kanssa sekä eroavien lapsiperheiden kanssa.

Viime vuoden Vaikuttavuuden tutkimuksen päivillä esiteltiin Vaikuttavuus esiin -hankkeessa kehitetty mittari elämäntilanteessa, toimintakyvyssä ja koetussa hyvinvoinnissa tapahtuvien muutosten arviointiin. Esityksessä käytiin läpi myös asiakastietojärjestelmään kytkettyä digitaalista välinettä ja arvioivan toimintakulttuurin rakentamista.

Kolmivuotisesta hankkeesta julkaistiin joulukuussa 2020 artikkelikokoelma ”Vaikuttavuus esiin. Työn vaikutukset ja niiden mittaaminen järjestöissä”, jossa avataan mm. arjen työtä tukevan mittarin rakentamista, vaikuttavuustietoisen toimintakulttuurin muutosta sosiaalialan järjestöissä, työntekijöiden ja asiakkaiden kokemuksia mittarin käytöstä, tulosten analysointimallin rakentamista sekä vaikutustiedon merkitystä toiminnan laadun kehittämiselle ja tiedolla johtamiselle.

Vaikuttavuus esiin -mittari on viisiosainen, siinä on erilliset osiot aikuisten ja lasten kanssa tehtävään yksilötyöhön, ryhmämuotoiseen tukeen sekä kertaluontoiseen joko kasvokkain, puhelimitse tai chatissa tapahtuvaan neuvontaan ja tapahtumiin. Mittari tuottaa asiakas-työhön graafisesti esitettyä asiakaskohtaista tietoa hyvinvoinnin ja toimintakyvyn muutoksesta. Tiedolla johtamisen tueksi haluttiin rakentaa mahdollisuus saada vaikutustietoa toimintayksiköittäin, yhdistyksittäin, sote-muutokseen liittyen hyvinvointialueittain sekä valta-kunnallisesti. Lapin yliopisto teki ulkoisen arvioinnin toimintakulttuurin muutoksen eli mittarin käyttöönoton onnistumisesta.

Hankkeen jatkovuoden 2021 aikana on panostettu tiedonkeruun ja raportoinnin vahvistamiseen, minkä seurauksena aineistomäärät ovat viisinkertaistuneet viime vuodesta ja tuloksia on pystytty hyödyntämään myös yhdistystasolla mm. rahoittajalle raportoinnissa. Samalla on huomattu, miten paljon tukea ja ylläpitoa arvioiva toimintakulttuuri ja aineiston jatkuva kertyminen tarvitsee. Mittaria ja järjestelmää käyttää n. 800 työntekijää, ja tämän kokoisessa joukossa on väistämättä myös vaihtuvuutta. Oman haasteensa on tuonut raportointityökalujen kehittäminen, jotka eivät ole tarkoitettu vain tutkijoille tai asiaan syvällisesti perehtyneille, vaan joiden avulla tulokset ovat yhdistysten, yksiköiden ja valtakunnallisen koordinaation vastuuhenkilöiden käytössä aina silloin, kun he tietoa tarvitsevat.

Jatkovuoden aikana on käynnistynyt myös arvioinnin kokonaisuuden tarkastelu, eli mihin kontekstiin mittari ja sen tuottama tieto asettuvat. Keskeisimpinä kysymyksinä nousevat 1) toimintamuotokohtaisten tavoitteiden arviointi vs. yhtenäisen mittarin synergiaedut ja 2) vaikutusmittarin ja muun asiakkailta ja yhteistyökumppaneilta pyydettävän palautteen kokonaisuuden tarkastelu ja synkronointi.

Tukityöllistettyjen ja pitkäaikaistyöttömien sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö 2012–2016, kuntaesimerkki

P Hakamäki, V Saaristo, P Lindfors ja T Ståhl

Hyvinvoinnin edistäminen on kuntien keskeinen tehtävä. Hyvinvointitavoitteiden kytkeminen osaksi paikallista työllisyyspolitiikkaa tarjoaa uusia mahdollisuuksia myös harvaanasutuissa kunnissa. Tämän tutkimuksen esimerkkikunnassa Pudasjärvellä (noin 8 000 asukasta) muutettiin sektorirajat ylittäviä hyvinvointijohtamisen, työllisyyspolitiikan ja järjestöyhteistyön toimintatapoja vuonna 2014. Kunnan työllisyyspalvelujen painopistettä siirrettiin ehkäisevään työhön: kaikille yli 500 päivää työttömänä olleille tarjottiin aktiivisesti ohjausta ja yksilöllistä lyhytkestoista työllistymistä kaupungin palkkatuella. Pitkittyneen työttömyyden katkaiseminen tukityöllistämisellä voi vaikuttaa työttömien hyvinvointiin, terveyteen ja toimintakykyyn. Tukityöllistäminen voi vaikuttaa myös sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöön esimerkiksi tuomalla näkyväksi piilevää palvelujen tarvetta.

Tutkimuksen tavoitteena on analysoida lyhytkestoisesti tukityöllistettyjen ja muiden pitkäaikaistyöttömien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen käyttöä ja selvittää niiden käytössä tapahtuneita muutoksia. Tutkimuksessa analysoidaan erityisesti sosiaalihuollon ja erikoissairaanhoitopalvelujen käyttöä vuosina 2012–2016, koska perusterveydenhuollon palvelujen käytöstä on jo saatavilla tutkimustietoa (julkaisematon käsikirjoitus 2021).

Yksilötason tiedot poimittiin rekistereistä kokonaisotantana (ikä: 17–63-vuotta, sukupuoli: 61 % miehiä, 39 % naisia, N = 152) ja palvelujen käyttöä seurattiin viisi vuotta. Tiedot perustuivat viiteen eri rekisteriin: KELA:n työttömyysturvan maksutietoihin, Pudasjärven kaupungin työllistämispalvelujen asiakastietoihin ja Oulunkaaren kuntayhtymän sosiaalihuollon asiakastietoihin, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon potilastietoihin. Tutkimusjoukosta muodostettiin kaksi pseudonymisoitua ryhmää: interventioryhmä eli tukityöllistetyt (n = 67) ja vertailuryhmä (n = 85). Aineisto analysoitiin vuosittaisten keskiarvojen, kumulatiivisten prosenttiosuuksien ja kvantiiliregression avulla.

Tulokset raportoidaan vaiheittain: perusterveydenhuollon, sosiaalihuollon ja erikoissairaanhoidon palvelujen käyttö interventio- ja vertailuryhmässä. Tutkimus osoittaa, että hyvinvoinnin edistämistä on mahdollista arvioida havainnoivan koeasetelman avulla osana kunnan arkityötä. Arkivaikuttavuuden systemaattiselle arvioinnille ja sen kehittämiselle on edelleen tarvetta, vaikka rekisteriaineistojen hyödyntäminen on työlästä.

Pitkäaikaistyöttömien yksilöllinen kohtaaminen, tukityöllistäminen ja hyvinvoinnin edistämisen paikalliset toimenpiteet ovat usein luonteeltaan ainutkertaisia ja aikaansaadut tulokset sidoksissa ympäristöönsä. Tutkimus on yhteiskunnallisesti ajankohtainen, koska työllistämispalveluita onnistuttiin kohdentamaan uudella tavalla ehkäisevään työhön. Tukityöllistämistehtävät palvelivat harvaan asutun kunnan hyvinvointityössä tunnistettuja hyvinvointitarpeita esimerkiksi ikääntyneiden turvallisen kotona asumisen tukemista, liikuntaan innostavan lähiympäristön luomista ja laitoshoidon hyvinvointia lisäävien kulttuuripalvelujen toteuttamista.

Vaikuttava tietojohtaminen – Vaikutusmekanismit sosiaali- ja terveyspalveluissa

Tuomas Hujala ja Harri Laihonen

Tietojohtaminen tarjoaa arvokkaan panoksen sosiaali- ja terveyspalveluiden johtamiseen, kun ratkotaan nykyhetken ja tulevaisuuden haasteita. Tietointensiivisyys ja tietojohtamisen tärkeys on tunnistettu sosiaali- ja terveysalalla ja sen tuomia hyötyjä ja mahdollisuuksia tulisi valjastaa muidenkin kuin organisaation sisäisten tehokkuustavoitteiden tavoitteluun. Tietojohtaminen tulisikin valjastaa sosiaalisen hyvinvoinnin edistämisen tueksi niin yksilö- kuin valtio-ohjaus tasolla.

Tietojohtaminen on monitasoista niin johtamisen kuin toiminnan näkökulmasta. Hoitoprosessien ja palveluiden vaikuttavuuden tutkimusta on edistetty, mutta näyttöä tietojohtamisen vaikuttavuudesta sosiaali- ja terveyspalveluiden johtamisessa on vähän saatavilla. Asetelma tietojohtamisen vaikuttavuuden kysymyksessä on oikeutus; Millä tietojohtamisen kehittämistä oikeutetaan organisaatioissa ilman näyttöä sen vaikutuksista.

Tietojohtamisen vaikutuksia on listattu tutkimuskirjallisuudessa runsaasti, mutta usein on haastavaa saada tietoa tietojohtamisen vaikutusmekanismeista. Tässä artikkelissa luodaan ensinnäkin katsaus tietojohtamisen vaikutuksiin sosiaali- ja terveysjohtamisessa. Toisekseen tässä artikkelissa pyritään tunnistamaan miten ja minkä mekanismien avulla alueellisessa sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiossa tavoitellaan tietojohtamisen vaikutuksia. Artikkelin aineistona toimii kirjallisuuskatsaus tietojohtamisen vaikutuksista sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä empiirinen tapaustutkimus, jossa hyödynnetään case-organisaation tietojohtamisen kypsyysarviota, strategiadokumentteja sekä tietojohtamisen kehitystyöpajojen muistiinpanoja. Kirjallisuuskatsauksen ja case-tapauksen kautta syntynyttä tietoa on tarkoitus hyödyntää myöhemmin tietojohtamisen vaikuttavuuden arviointimallin luonnissa tietojohtamisen tueksi niin sosiaali- ja terveyspalveluissa kuin laajemminkin julkisesti tuotetuissa palveluissa.