Sessio 9 / 2021

SESSIO 9: Lainsäädännön ja politiikkatoimien vaikuttavuus

Puheenjohtaja: Anssi Keinänen (UEF)

Tiedon käyttö lainvalmistelussa koronakriisin aikana

Leena Jukka, Anssi Keinänen, Niko Vartiainen

Itä-Suomen yliopisto

Lainsäädäntö on yhteiskunnan keskeisin instrumentti ohjata yhteiskunnan toimintaa. Sääntelyn kohdalla vaikuttavuudella tarkoitetaan sitä, että sääntelylle asetetut tavoitteet saavutetaan nimenomaan sääntelytoimista johtuen. Jotta tavoitteisiin pääsemiseksi on hyvät lähtökohdat, tulisi sääntelyn perustua lainvalmisteluvaiheessa esitettyyn asianmukaiseen vaikutusarviointiin ja tutkittuun tietoon perustuvaan päätöksentekoon.

Sääntelyllä ohjataan yhteiskunnan varautumista tuleviin kriiseihin, toimintaa kriisien aikana ja palautumista kriisien jälkeen. Lainsäädännön valmistelun ja lainsäädännöstä päättämisen pitäisi olla vaikutusarviointeihin ja tietoon perustuvaa toimintaa myös kriisien aikana, mutta varsinaisia tutkimustuloksia kriisien aikaisesta säädösvalmistelusta on hyvin vähän, jos ollenkaan.

Tässä tutkimuksessa analysoimme, millaiseen tietopohjaan säädösvalmistelun pitäisi perustua ja mihin se on tosiasiallisesti perustunut koronakriisin aikana. Lähestymme tutkimuskohdetta kolmesta näkökulmasta: tietoon perustuva päätöksenteko, päätöksenteko ennakoimattoman tapahtuman edessä sekä eduskunnan tiedonsaannin toteutuminen.

Tutkimuskysymykset ovat seuraavat:

1) Miten normaalivuoden 2016 ja koronavuoden 2020 hallituksen esityksissä on arvioitu eri sääntelyvaihtoehtojen vaikutuksia

a. hyötyjen ja haittojen vertailun näkökulmasta sekä

b. negatiivisten vaikutusten esilletuomisen näkökulmasta?

2) Miten korona-aikaisessa vuoden 2020 lainvalmistelussa toteutuu tietoon perustuva päätöksenteko ja eduskunnan tiedonsaantioikeus verrattuna normaalitilanteeseen, jota aineistossamme edustaa vuosi 2016?

3) Miten koronavuoden 2020 aikana tiedon käyttö on muuttunut hallituksen esityksissä – poikkeavatko kevään poikkeusolojen aikaiset (13.3.–15.6.2020) hallituksen esitykset tietopohjaltaan ja vaikutusarvioinneiltaan syksyn esityksistä?

Kyseessä on empiirinen tutkimus, jonka aineisto koostuu vuoden 2016 (ns. normaalivuosi; vertailuvuosi) ja vuoden 2020 (koronavuosi) hallituksen esityksistä, joita vertaillaan keskenään muun muassa käsittelyaikojen, kuulemismahdollisuuksien, vaikutusarviointien ja käytetyn tutkimus- ja asiantuntijatiedon osalta.

Toukokuussa 2021 tutkimus on aineiston keräämis- ja käsittelyvaiheessa. Varsinaisia tuloksia tutkimuksesta on odotettavissa kesän 2021 aikana, ja niitä esittelemme Vaikuttavuuden tutkimuksen päivillä.

Tutkimus toteutetaan osana Suomen Akatemian rahoittamaa Tiedon huoltovarmuus kompleksisessa ympäristössä (IRWIN) -hanketta. Hankkeessa on mukana Itä-Suomen yliopisto, Vaasan yliopisto, Laurea-ammattikorkeakoulu ja Maanpuolustuskorkeakoulu. Lisätietoja irwinproject.fi

Effect of COVID-19 pandemic and the lockdown on monitoring and treatment balance of Finnish coronary heart disease and type 2 diabetes patients

Piia Lavikainen¹, Marja-Leena Lamidi², Teppo, Repo³, Janne Martikainen¹, Tiina Laatikainen^2,4

¹ School of Pharmacy, University of Eastern Finland, Kuopio, Finland

² Institute of Public Health and Clinical Nutrition, University of Eastern Finland, Kuopio, Finland

³ Department of Geographical and Historical Studies, University of Eastern Finland, Joensuu, Finland

⁴ Department of Public Health and Welfare, Finnish Institute for Health and Welfare, Helsinki, Finland

Introduction

Due to the rapid onset of COVID-19 pandemic, the Finnish government declared a state of emergency together with a lockdown of society on March 16, 2020. Among other things, less critical activity in social and healthcare was decreased to ensure sufficient capacity for the care of COVID-19 cases. We aimed to examine the effect of the lockdown on monitoring and treatment balance of Finnish coronary heart disease (CHD) and type 2 diabetes (T2D) patients.

Methods

We used data from the electronic health records in the North Karelia region, Finland, of 1546 CHD and 10,433 T2D patients aged 18‒85 years-old at the time of the lockdown and alive on December 31, 2020. Average low-density lipoprotein (LDL) cholesterol of CHD patients and glycated haemoglobin (HbA1c) of T2D patients were measured monthly 14 months before and 10 months after the lockdown. Interrupted time-series analysis was utilized to examine the effect of the lockdown on proportion of patients monitored and treatment balance.

Results

Among CHD patients, monitoring decreased from January 2019 to February 2020 with a sudden decrease of 3.5 %-units (p=0.002) on March 2020 and the level sustained until December 2020. Similarly, average LDL levels decreased until February 2020 with a sudden decrease of 0.15 mmol/l (p=0.016) on March 2020 and the effect sustained until December 2020. Monitoring of T2D patients remained stable throughout the study period. Average HbA1c values increased from January 2019 to February 2020 but, thereafter, the average values steadily decreased until December 2020.

Conclusions

The lockdown decreased the frequency of patient monitoring among CHD patients and it sustained until the end of 2020. Meanwhile, treatment balance improved in both patient groups after the lockdown. The lockdown may have introduced selection in patients who had their treatment outcomes monitored. Better self-management of risk factors among patients is also possible.

Muutokset tyypin 2 diabetespotilaiden maksamissa lääkkeiden omavastuissa vuoden 2017 SV-korvausmuutoksen jälkeen

Ville Parkkila, Piia Lavikainen, Janne Martikainen, Emma Aarnio

Farmasian laitos, Itä-Suomen yliopisto

Johdanto

Vuoden 2015 hallituksen esityksestä lääkekorvauksissa säästämiseksi toteutettiin vuoden 2017 alussa korvausmuutos, jossa diabeteslääkkeistä muut kuin insuliinivalmisteet siirrettiin ylemmästä erityiskorvausluokasta (100 %) alempaan erityiskorvausluokkaan (65 %). Valtakunnallisesti tämän seurauksena kyseisen lääkeryhmän lääkekorvaukset olivat vuonna 2017 noin 26 miljoonaa euroa edellisvuotta alhaisemmat. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää potilastasolla, miten korvaustason muutos on vaikuttanut tyypin 2 diabetesta (T2D) sairastavien potilaiden maksamiin lääkkeiden omavastuihin vertailemalla vuosia 2016 ja 2017. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella vuosiomavastuun täyttymistä sekä diabeteslääkkeiden kulutusta tässä potilasryhmässä vuosina 2016 ja 2017.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimuskohorttiin kuuluivat kaikki Siun soten alueella vuoden 2012 loppuun mennessä diagnosoidut T2D-potilaat, jotka olivat elossa 1.1.2018 (n=8025). Heidät tunnistettiin sähköisen potilaskertomusjärjestelmän tietojen perusteella. Tiedot lääkkeiden omavastuista, vuosiomavastuun ylityksistä sekä diabeteslääkkeiden kulutuksesta saatiin yhdistämällä potilastietoihin Kelan reseptitiedostosta tiedot kohortille korvatuista lääkeostoista vuosina 2016 ja 2017. Diabeteslääkkeiden kulutusta tarkasteltiin määriteltyjen vuorokausiannosten (defined daily dose, DDD) avulla.

Tulokset

T2D-potilaiden keskimääräiset diabeteslääkkeistä (ATC-luokka A10) maksamat vuosittaiset omavastuut kasvoivat keskimäärin 85,3 euroa (37,8 euroa vuonna 2016 ja 123,1 euroa vuonna 2017). Kaikista korvatuista lääkkeistä T2D-potilaiden maksamat vuosittaiset omavastuut kasvoivat keskimäärin 72,9 euroa korvausmuutoksen jälkeen (333,7 euroa vuonna 2016 ja 406,6 euroa vuonna 2017). Vuosiomavastuun ylittäneiden osuus kasvoi, sillä vuonna 2016 sen ylitti 12,9 % kohortista, kun vastaava luku vuonna 2017 oli 23,9 %. Diabeteslääkkeiden päivittäinen kokonaiskulutus väheni tutkimusjoukon potilailla noin 1,5 % korvausmuutoksen jälkeen (vuonna 2016 11 842 DDD, vuonna 2017 11 664 DDD).

Johtopäätökset

Korvausmuutoksen jälkeen T2D-potilaiden maksamat vuosittaiset omavastuut diabeteslääkkeistä nousivat noin 85 euroa ja kaikista lääkkeistä noin 73 euroa. Lisäksi vuosiomavastuun ylittäneiden potilaiden osuus kasvoi selvästi. Korvausmuutoksen aiheuttama omavastuiden kasvu voi pahimmillaan johtaa diabeteslääkkeiden ja/tai muiden sairauksien lääkkeiden hankkimatta jättämiseen.

Decreasing number of paper and telephone medication prescriptions after e prescriptions became mandatory and their valid period was extended: a big bang policy change in Finland in 2017

Vesa Jormanainen¹, Marina Lindgren²

¹ Finnish Institute for Health and Welfare (THL), Helsinki, Finland

² Social Insurance Institution of Finland (Kela), Helsinki, Finland

In Finland, implementation and adoption of the national Kanta services has been carried out in phases step-by-step since May 2010. Finnish community pharmacies started to dispense electronic prescriptions in 2012. In this study, we observed changes in paper-based or telephone prescriptions after the ‘big bang’ policy change from January 1, 2017 to December 31, 2020.

Material and method

Since January 2017, community pharmacies have recorded all paper-based or telephone prescriptions and dispensing data into the national Prescription Centre. We extracted monthly indicator data in aggregate form from May 2010 to December 2020.

Results

Totally 115.890 million (M) e-prescriptions and 260.970M dispensations were recorded into the Prescription Centre from January 1, 2017 to December 31, 2020. The total number of paper and telephone prescriptions was 1,390 million. The community pharmacies recorded 0.439M paper-based and telephone prescriptions in 2017 (1.38% of all prescriptions) whereas 0.264M in 2020 (1.00%). Totally 40% were telephone and 60% paper-based prescriptions. In addition, reasons for issuing was a technical system failure (81% of the reasons), an emergent need for medication (13%), and other reasons (7%).

Discussion

We were able to monitor effects of two simultaneously introduced policy interventions, mandatory use of e-prescribing and extension of prescription valid period up to two years for consecutive 4 years. Numbers of exceptional paper-based and telephone prescriptions decreased year after year since the ‘big bang’ in early 2017. Numbers of paper and telephone prescriptions that have negative effects on community pharmacies in form of extra work are constantly reduced. In conclusion, the introduction of two policy changes simultaneously in a big bang fashion has reduced permanently numbers of paper-based and telephone prescriptions.