Tyypin 2 diabetesta sairastavat tarvitsevat nykyistä parempaa tukea painonhallintaan – yhä useampi suomalainen lihoo ja sairastuu nuorena
Pelkkä verensokeriarvojen seuraaminen ei riitä tyypin 2 diabeteksen hoidossa. Elintapoihin ja erityisesti painonhallintaan tulisi panostaa nykyistä vahvemmin. Se voisi lisätä terveitä elinvuosia sekä vähentää terveydenhuollolle aiheutuvia kustannuksia.
Suomessa tyypin 2 diabeteksen hoito on pitkään keskittynyt ensisijaisesti verensokeriarvojen seurantaan ja viime aikoina myös LDL-kolesterolin hoitoon, sanoo lääkäri ja Itä-Suomen yliopiston terveyden edistämisen professori Tiina Laatikainen.
Samalla monet muut liitännäissairauksien riskiä lisäävät tekijät ovat jääneet vähemmälle huomiolle.
Korkean verensokeri- ja LDL-kolesterolitason lisäksi keskeisiä riskitekijöitä ovat kohonnut verenpaine, ylipaino, tupakointi ja vähäinen liikunta. Jos näihin seikkoihin ei puututa hoidossa riittävästi, potilaan elämänlaatu heikkenee, toimintakyky laskee ja riski liitännäissairauksiin kasvaa.
Tyypin 2 diabeteksen yleisimmät liitännäissairaudet liittyvät munuaisiin, silmiin, hermostoon sekä sydämeen ja verisuoniin. Ne voivat pahimmillaan johtaa esimerkiksi näön menetykseen, munuaisten vajaatoimintaan tai jopa ennenaikaiseen kuolemaan.
Tiina Laatikaisen mukaan erityisesti painonhallintaan tarvitaan nykyistä parempaa ja pitkäjänteisempää tukea.
”Tutkimuksissamme olemme havainneet, että Suomessa diabeteksen elintapahoitoon pitäisi panostaa huomattavasti nykyistä enemmän.”
Hoitotasapaino on kunnossa vain joka kymmenennellä
Laatikainen tutkii pitkäaikaissairauksia sairastavien potilaiden hoidon laatua, vaikuttavuutta ja kustannusvaikuttavuutta. Kohderyhmänä ovat olleet erityisesti tyypin 2 diabetesta sairastavat.
Laatikaisen tutkimusryhmä on analysoinut viittä keskeistä riskitekijää, jotka aiheuttavat liitännäissairauksia tyypin 2 diabetesta sairastaville: verensokeria, LDL-kolesterolia, verenpainetta, painoindeksiä ja tupakointia. Tutkimuksessa selvisi, että vain hieman yli kymmenen prosenttia tyypin 2 diabetesta sairastavista on saavuttanut kaikki hoitotavoitteensa.
Lisäksi tutkituista 57 prosentilla on vähintään kaksi riskitekijää, jotka eivät ole hoitotasapainossa tai suositelluissa arvoissa. Yleisimmin kyse on ylipainosta, mutta usein myös verenpaine ja verensokeri ovat koholla, Laatikainen kertoo.
Vaikka Suomessa on kansainvälisestikin korkeatasoinen diabeteksen hoidon laaturekisteri, siihen kirjataan vain verensokeri- ja LDL-kolesteroliarvoja. Tietoja esimerkiksi painosta, verenpaineesta tai tupakoinnista ei systemaattisesti pystytä vielä keräämään, mikä vaikeuttaa elintapahoidon tutkimista ja kehittämistä.
Laatikainen on tehnyt tutkimusta Siun Soten eli Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen alueella, jossa tilastot ovat kansallisia tilastoja kattavammat. Niiden avulla on voitu tarkastella aiempaa kokonaisvaltaisemmin sitä, miten eri riskitekijät kasautuvat samoille potilaille.
”Olemme pystyneet ensimmäistä kertaa arvioimaan diabetesta sairastavien kokonaisriskiä ja hoidon toteutumista useiden riskitekijöiden näkökulmasta”, Laatikainen kertoo.
Ylipaino vaikeuttaa kokonaishoitoa
Laatikaisen mukaan verensokerin hoito on Suomessa kansainvälisesti hyvällä tasolla, ja myös LDL-kolesterolin hallinta on parantunut selvästi viime vuosina. Sen sijaan elintapahoito on edelleen puutteellista.
Esimerkiksi korkea verenpaine on yksi liitännäissairauksia aiheuttavista riskitekijöistä, ja sen hoito ei Laatikaisen mukaan ole nyt riittävää. Moni tyypin 2 diabetesta sairastava on ylipainoinen, ja ylipaino myös nostaa verenpainetta. Korkea verenpaine taas lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä. Ylipaino pitää koholla myös verensokeriarvoja.
“Merkittävä ylipaino tyypin 2 diabetesta sairastavilla vaikeuttaa kaiken muun hoidon toteutumista”, Laatikainen sanoo.
Painonhallinta ja painonpudotus ovat hänen mukaansa kuitenkin usein erittäin haastavia tyypin 2 diabetesta sairastaville. Niihin pitäisi saada nykyistä parempaa tukea, sillä niillä on ratkaiseva merkitys sairauden kokonaishoidossa.
Kokonaisvaltainen hoito lisää elämänlaatua ja vähentää kustannuksia
Tutkimusaineisto osoittaa, että ylipaino on yhä useammin myös nuorempien, alle 45-vuotiaiden ongelma. Suomessa erityisesti työikäisten naisten lihavuus on lisääntynyt merkittävästi. Koska yhä nuoremmat ovat ylipainoisia, diabetes puhkeaa yhä nuoremmille. Se on huolestuttavaa, Laatikainen sanoo.
”Diabetes on vakava sairaus, joka heikentää työkykyä ja lisää muuta sairastavuutta. Mitä sairaus kestää, sitä vaikeammaksi se usein muuttuu. Nuorena sairastuminen tarkoittaa pidempää ja usein myös vaikeampaa sairautta.”
Nuorena kertynyt ylipaino ja diabetekseen sairastuminen lisäävät terveydenhuollon suoria mutta myös välillisiä kustannuksia, jotka liittyvät esimerkiksi sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyteen.
Terveydenhuollon kustannukset ovat merkittävästi normaalipainoisia suuremmat henkilöillä, joilla on ylipainoa tai lihavuutta, Laatikainen sanoo. Hän on tutkinut aihetta aikaisemmin toisen tutkimusryhmän kanssa.
Varhainen tunnistaminen on ratkaisevaa
Jos tyypin 2 diabeteksen hoito olisi nykyistä kokonaisvaltaisempaa ja painonhallintaan tarjottaisiin enemmän tukea, terveydenhuollon kuormitus vähenisi merkittävästi, Laatikainen arvioi. Kuormitusta vähentäisi myös se, jos sairauteen puututtaisiin nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Nykyisin pystytään jo tunnistamaan henkilöitä, joilla on kohonnut riski sairastua tyypin 2 diabetekseen.
”Varhaisella puuttumisella voisimme ehkäistä sairauden puhkeamista ja etenemistä nykyistä paremmin. Mitä aikaisemmin diabetes todetaan, sitä paremmat mahdollisuudet potilaalla on saavuttaa hyvä hoitotasapaino.”
Jos tyypin 2 diabetes havaitaan ajoissa ja hoito aloitetaan kokonaisvaltaisesti, voi potilas joissakin tapauksissa jopa päästä sairaudesta kokonaan eroon. Ennaltaehkäisevästä työstä ja varhaisesta puuttumisesta ei Laatikaisen mukaan tulisi terveydenhuollossa leikata.
”Ennaltaehkäisystä säästäminen voi tuntua lyhyellä aikavälillä helpolta ratkaisulta, mutta pitkällä aikavälillä sillä on pitkäaikaisia seurauksia sekä yksilöille että koko yhteiskunnalle.”
