Abstraktikirja 2025

Puheenjohtaja: Emma Aarnio, UEF

1.1 Digitaalisten terveyspalveluiden vaikutus kroonisissa sairauksissa: sateenvarjokatsaus | Impact of digital health services on outcomes in non-communicable diseases: an evidence synthesis from 17 meta-analyses

Elina Laukka 1, 2, Miia Jansson 3, Petra Suonnansalo 3, Reetta Ojanperä 3, Henna Härkönen 3, Paulus Torkki 2

1 Oulun ammattikorkeakoulu
2 Helsingin yliopisto
3 Oulun yliopisto

Background: Digital health services are constantly being developed, deployed, tested, and optimized to address diverse health and system requirements. With the increasing prevalence of non-communicable diseases, these services are being more deeply integrated into healthcare processes. Nevertheless, the effectiveness of digital health services varies over time and across different contexts, underscoring the importance of assessing their impact within specific settings.

Aim: We conducted an umbrella review of meta-analyses of randomized controlled trials to synthesize the impact of digital health services on non-communicable diseases. We also assessed the strength of evidence using a framework suggested by Fusar-Poli & Radua (2018).

Methods: A search was conducted in the Cochrane, Ovid Medline, Scopus, and Web of Science databases. Only peer-reviewed meta-analyses synthesizing randomized controlled trials were included if they addressed both interactive digital health services and non-communicable diseases.

Results: A total of 17 systematic reviews with meta-analyses were included, covering more than 10 non-communicable diseases. We found no significant difference between digital health services and usual care in terms of patient and clinical outcomes. The effect sizes were generally small, but digital health services appeared to be positively associated with improved indirect outcomes and higher patient satisfaction. Only a small portion of the included meta-analyses provided convincing or highly suggestive evidence.

Conclusions: Digital health services have shown effectiveness on par with usual care in both clinical and patient outcomes, while also potentially offering greater efficiency in indirect outcomes. This underscores the need for cost-effectiveness studies to identify services that deliver comparable results at reduced costs. Additionally, there is an urgent need for more high-quality research, as the current evidence on digital health services involving patient-professional interaction remains inconclusive.

References
Fusar-Poli, P. and Radua, J. (2018) ‘Ten simple rules for conducting umbrella reviews’, Evid Based Mental Health, 21(3), pp. 95–100.

1.2 Impact of mental disorders on achievement of treatment target, mortality, and complications among patients with type 2 diabetes: an 8-year follow-up study

Nazma Akter Nazu 1, Marja-Leena Lamidi 1, 2, Katja Wikström 1, 2, 3, Tiina Laatikainen 1, 2

1 Institute of Public Health and Clinical Nutrition, University of Eastern Finland. Kuopio, Finland.
2 Wellbeing services county of North Karelia (Siun sote), Joensuu, Finland.
3 Department of Public Health, Finnish Institute for Health and Welfare, Helsinki, Finland.

Background: Understanding the impact of mental disorders (MD) on diabetes management is crucial for improving patient outcomes. This study assessed whether pre-existing MD or the onset of MD during follow-up among individuals with type 2 diabetes (T2D) are associated with differences in achieving treatment targets, mortality, and the incidence of complications.

Methods: Data were collected from regional electronic patient records for individuals diagnosed with T2D between 2013-2016 and living in North Karelia at the end of 2024 (N=3826). Patients were categorized into 3 groups: 1) Only T2D (n=3,074), 2) MD diagnosed after T2D (n=421), and 3) MD diagnosed before T2D (n=331). Achievement of HbA1c (<53 mmol/mol) and LDL (<2.6 mmol/l) targets, as well as mortality and the incidence of complications were analysed. Logistic regression, adjusted for age and sex, was used to assess the differences between groups.

Results: Eight years after T2D diagnosis, patients with pre-existing MD had the highest rates of HbA1c monitoring (73.3%) and achievement of HbA1c target (72.9%). This group were the youngest and had the highest percentage of women. Also, they had the highest 8-year mortality rate (OR=1.78 vs only T2D group, p=0.005 for difference between groups), especially among men (OR=2.31, p=0.003). Patients who developed MD during follow-up had lower percentage of achievement of HbA1c target (62.4%), and higher odds of diabetes related complications, such as CVD (OR=1.56), cerebrovascular disease (OR=1.99) and neuropathy (OR=2.15).

Conclusions: MD, whether present before or developing after a T2D diagnosis, affect the long-term outcomes of the disease. Pre-existing MD was associated with higher achievement of glycaemic target, but also increased mortality, especially among men. MD diagnosed after T2D increased risk of diabetes-related complications and poor achievement of glycaemic control. These findings emphasize the importance of early diagnosis and proactive, integrated management of MD to improve the long-term outcomes of T2D.

Key words: Mental disorder, type 2 diabetes, HbA1c, LDL.

1.3 Jalkautuvat psykiatriset sairaanhoitajat nuorten mielenterveyden tukena | Outreach Psychiatric Nurses Supporting Adolescents’ Mental Health in Schools

Anne Surakka, Elisa Rissanen, Johanna Lammintakanen

University of Eastern Finland

Background: Adolescent mental health is a growing societal concern. Despite evidence supporting low-threshold, school-based interventions, systemic barriers impede their integration into educational settings. This underscores the need for research into the capacity of student welfare services and the implementation of psychosocial support for adolescents, to enhance effectiveness of services.

Research Questions: We examined 1) what are the contents of support as usual of adolescents’ mental health provided in Finnish student welfare services and how they are aligned with adolescents’ mental health needs and 2) what is the role of outreach psychiatric nurses in student welfare services? Moreover, we examined 3) how the intervention effects adolescents’ outcomes and 4) what are its costs?

Data and Methods: We evaluated schools with and without outreach psychiatric nurses. First, we used semi-structured interviews of student welfare service professionals and teachers (n=12) in schools with support as usual to research student welfare services’ ability to address adolescents’ mental health needs. Second, we used semi-structured interviews of psychiatric nurses, student welfare professionals, and teachers (n=17) in schools with outreach psychiatric nurses to explore their experiences with the intervention. Third, we used structured interviews with psychiatric nurses (n=6) to obtain data on adolescents (n=71, aged 12–16) who received the intervention in 2024. The outcomes included intervention’s effects on mental health symptoms, prior health and social care service utilisation, and post-intervention service needs. Fourth, we collected service cost data from the wellbeing services county’s perspective.

Results and conclusions: Preliminary findings suggest that integrating outreach psychiatric nurses into schools may strengthen adolescent mental health support. Professionals report positive perceptions of the intervention particularly from the perspectives of service accessibility and regional equity, however, need to further strengthen community-based student welfare services is also identified. Outcome and cost data related to the intervention will be presented at the conference.

1.4 Alustavia tuloksia digitaalisesta mielen hyvinvoinnin edistämisestä Pohjois-Savossa – arkivaikuttavuus, toimivat ratkaisut ja kehityskohdat

Hanna Rekola, 1, 2, Tiina Ahonen, 1, Anna-Sofia Holappa, 2, Kati Kinnunen, 2, Tomi Mäki-Opas, 1, 2

1 Yhteiskuntatieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto, Kuopio
2 Pohjois-Savon hyvinvointialue, Kuopio

Tausta: Digitaalinen mielen hyvinvoinnin edistäminen voi auttaa kehittämään ratkaisumalleja mielenterveyden yhteiskunnalliseen kriisiin ja sosiaali- ja terveyspalveluiden kuormitukseen. Digitaaliset interventiot voivat tarjota tehokkaita ja skaalautuvia ratkaisuja hyvinvoinnin edistämiseen sekä joustavan tavan hyvinvoinnin seurantaan ja varhaiseen puuttumiseen ongelmien ilmetessä. Digitaaliset interventiot eivät kuitenkaan tutkimusten mukaan vaikuta tuottavan samanlaisia tuloksia kaikille. Tarvitsemme edelleen lisää tutkimustietoa siitä, miten käyttäjien tausta vaikuttaa digitaalisten sovellusten käyttöönottoon ja käyttöön. Tutkimuksemme tavoitteena on kehittää ja tutkia digitaalisia seulontatyökaluja sekä hyvinvointi-interventiota, joiden pyrkimyksenä on tukea terveellisiä elintapoja ja mielen hyvinvointia Pohjois-Savossa.

Aineisto ja menetelmät: Tutkimme porrastetussa jonomallissa (stepped wedge RCT) BitHabit-hyvinvointisovelluksen vaikuttavuutta noin 1600 pohjoissavolaisen otoksessa. Kaikki tutkittavat saavat BitHabit-hyvinvointisovelluksen käyttöönsä porrastetusti siten, että jonotuslistalla olevia henkilöitä voidaan käyttää tutkimuksessa verrokkiryhmänä. Aineistomme koostuu digitaalisesti toteutetusta hyvinvointikyselystä ja BitHabit-sovelluksen käyttödatasta. Olemme aloittaneet lähtötilannekyselyn analyysit ja alustavissa analyyseissämme tarkastelemme tutkittavien taustatekijöiden ja hyvinvoinnin yhteyttä hyvinvointisovellusten käyttöön ennen lähtötilannemittausta sekä sitoutumista interventioon tutkimuksen alussa. Syksyllä 2025 olemme myös valmiita esittelemään alustavia tuloksia vaikuttavuusanalyyseista 12 kuukauden seurannassa.

Tuloksia: Lähtötilannekyselyn tulokset osoittavat, että digitaalisten hyvinvointisovellusten aiemmalla käytöllä ei ollut yhteyttä elämän tyytyväisyyteen (p=0,35) tai mielen hyvinvointiin (SWEMWBS) (p=0,41). Ikääntyneet aikuiset (51 % vs. 24 % nuoremmat aikuiset, p<0,001), miehet (47 % vs. 34 % naiset, p<0,001) ja työttömät henkilöt (43 % vs. 37 % työssäkäyvät, p=0,03) eivät todennäköisemmin olleet koskaan käyttäneet hyvinvointisovelluksia. BitHabit-sovelluksen käyttöaktiivisuus tutkimuksen alussa ei ollut yhteydessä taustatekijöihin tai hyvinvointimittareihin. Nuoremmat osallistujat ja miehet vaikuttivat kuitenkin raportoivan sovelluksessa tehneensä enemmän mielenterveyteen liittyviä pieniä tekoja, kun taas vanhemmat osallistujat raportoivat enemmän fyysiseen aktiivisuuteen liittyviä pieniä tekoja.

Johtopäätökset: Naiset, nuoremmat osallistuja ja työssäkäyvät olivat todennäköisemmin käyttäneet aiemmin hyvinvointia edistäviä digitaalisia sovelluksia, mutta interventioomme sitoutuminen tutkimuksen alkuvaiheessa ei vaikuttanut noudattavan tätä trendiä. Alustavat erot sovelluksen käytössä viittaavat siihen, että räätälöitävät ja yksilölähtöiset strategiat voivat parantaa digitaalisten interventioiden vaikuttavuutta. Tutkimuksemme syventää tieteellistä ymmärrystä digitaalisen seulonnan sekä mielen hyvinvoinnin edistämisen toteutettavuudesta ja vaikuttavuudesta sekä skaalattavuudesta.

Puheenjohtaja: Mervi Rantsi, UEF

2.1 Terveysmetsien käyttö sosiaali- ja terveyspalveluissa – kyselytutkimus Kainuun ja Päijät-Hämeen hyvinvointialueiden työntekijöille

Maija Lipponen

1 Luonnonvarakeskus, Biotalous ja ympäristö
2 Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden laitos

Sairaaloiden yhteyteen muutamilla paikkakunnilla perustetut terveysmetsät ovat ensimmäisiä sosiaali- ja terveydenhuollon luontoperustaisia ratkaisuja Suomessa, mutta niiden käytöstä ei ole tutkimustietoa. Tutkimuksen tavoite oli kartoittaa terveysmetsien käyttöä asiakas- ja potilastyössä sekä sen esteitä kahdella hyvinvointialueella. Kyselyaineisto (n=205) kerättiin Kainuun ja Päijät-Hämeen hyvinvointialueiden työntekijöiltä kesällä 2024 ja kysely sisälsi kysymyksiä terveysmetsän käyttötavoista ja käytön esteistä asiakas- tai potilastyössä sekä taustakysymyksiä. Määrällisiä tuloksia aineistosta laskettiin logistisella regressiolla, Friedman-testillä ja Wilcoxonin järjestys-merkkitestillä. Laadullisen aineiston analyysissä hyödynnettiin induktiivista sisällönanalyysiä.

Vastanneista työntekijöistä lähes puolet hyödynsi terveysmetsää työssään. Yleisin tapa oli ohjata asiakasta käymään terveysmetsässä omatoimisesti. Lääkärit, terapeutit ja kätilöt sekä ohjaajat ja sosiaalityöntekijät hyödynsivät terveysmetsää asiakaskäytössä useammin kuin hoitajat ja asiantuntijat. Terveysmetsän käyttöä edistäviä tekijöitä olivat yhteisesti sovitut toimintatavat, riittävä tiedottaminen työyhteisössä sekä esihenkilöiden antama tuki. Suurimpia esteitä terveysmetsän käytölle olivat terveysmetsän sopimattomuus omaan työnkuvaan tai asiakasryhmälle, ajanpuute ja terveysmetsän kaukainen sijainti. Koetuissa esteissä oli ammattiryhmäkohtaisia eroja. Ammattilaiset näkivät terveysmetsäkäyntien tärkeimmiksi hyvinvointivaikutuksiksi asiakkailleen mielen hyvinvoinnin paranemisen sekä stressistä palautumisen.

Tutkimus tarjoaa uutta tietoa luonnon terveysvaikutusten hyödyntämisestä osana julkista terveydenhuoltoa. Tuloksia voidaan hyödyntää osana luontoperustaisten palveluiden suunnittelua, koulutusta ja strategista kehittämistä hyvinvointialueilla. Jatkotutkimusta tarvitaan terveysmetsien hyödyistä ja käyttötavoista erilaisille asiakasryhmille.

2.2 Lapsiperheen vahvat rahataidot -intervention hyväksyttävyys asiakkaiden ja työntekijöiden näkökulmasta

Katri Viitasalo 1, Minna Taipale 2, Anniina Kaittila 2, Henna Isoniemi 2, Meri Moisio 2, Mia Hakovirta 2

1 Helsingin yliopisto
2 Tampereen yliopisto

Tausta ja tavoite: Sosiaalityössä kohdataan usein perheitä, joille matala tulotaso, velkaantuneisuus ja köyhyys aiheuttavat ongelmia ja huolta. Talousvaikeudet kuormittavat perheiden arkea monin tavoin, mikä on olennaista tunnistaa sosiaalityössä. Perheiden taloudellisen hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistäminen on tärkeää. Tämä esitys perustuu tutkimukseen, joka kohdistuu lapsiperheiden parissa tehtävään sosiaalityöhön ja perheiden talousosaamisen tukemiseen tutkimusperustaisen intervention avulla. Esityksen tarkoituksena on jäsentää intervention hyväksyttävyyttä sosiaalityössä esittelemällä tähän kytkeytyviä löydöksiä tutkimuksessa.

Menetelmät: Olemme kehittäneet tutkimusperustaisen intervention, Lapsiperheen vahvat rahataidot (VaRa), tukemaan taloudellisissa vaikeuksissa olevia sosiaalityön asiakasperheitä. Mallin tavoitteena on edistää taloudellista hyvinvointia vahvistamalla talousosaamista ja minäpystyvyyttä sekä vähentämällä taloudellista ahdistuneisuutta. Olemme toteuttaneet satunnaistetun kontrolloidun pilottitutkimuksen, joka hyödyntää mixed methods -menetelmää. Tutkimme intervention toteutettavuutta, hyväksyttävyyttä ja alustavaa vaikuttavuutta. Pilottitutkimus toteutettiin kahdeksan kunnan tai kuntayhtymän alueella vuosina 2022–2023. Tutkimukseen on osallistunut yhteensä 30 asiakasperhettä (16 koeryhmässä, 14 verrokkiryhmässä). Kvantitatiivisen tutkimuksen mittaukset perustuvat validoituihin mittareihin (Financial Anxiety Scale FAS, Scale of Economic Self-Efficiency ja Financial Literacy Scale). Laadullinen tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla tutkimukseen osallistuneita vanhempia (N=11) ja työntekijöitä (N=9) puolistrukturoidulla haastattelumenetelmällä. Tutkimuksessa kysymme, miten osallistujat suhtautuvat VaRa-intervention hyväksyttävyyteen. Toteutamme tätä varten temaattisen sisällönanalyysin, jossa hyödynnämme teoreettista hyväksyttävyyden käsitettä.

Tulokset: Osallistujat sitoutuvat hyvin VaRa-interventioon ja raportoivat interventiotyöskentelyn myönteisistä tuloksista. Yleisesti hyväksyttävyys näyttäytyy tarkoituksenmukaisena ja osallistujat katsovat, etteivät pidä yksittäisiä, omaan osallistumiseen liittyviä toteutumattomia tavoitteita epäonnistumisina tai esteinä intervention hyväksyttävyydelle. Tuomme esityksessä esiin hyväksyttävyyteen vaikuttavia tekijöitä sekä asiakkaiden että työntekijöiden näkemyksien pohjalta. Pohdimme päätteeksi hyväksyttävyyden merkitystä intervention onnistumisen sekä sosiaalityön vaikuttavuuden näkökulmasta.

Asiasanat: interventio, sosiaalityö, talousosaaminen, hyväksyttävyys

2.3 Kroonisen munuaistaudin varhaisen seulonnan vaikuttavuuden ennakointityökalu seulontatoiminnan skaalaamisen tukena

Kari Jalkanen, Aku-Ville Lehtimäki, Jari Heiskanen, Piia Lavikainen, Janne Martikainen

Itä-Suomen yliopisto (UEF)

Tausta: Kroonista munuaistautia (KMT) sairastavien potilaiden hoito aloitetaan nykyään tyypillisesti siinä vaiheessa, kun tauti on edennyt jo pidemmälle. Potilaiden varhaisella seulonnalla on mahdollista saada potilaat hoidon piiriin varhaisemmassa taudin vaiheessa. Lääkehoitojen, kuten reniini-angiotensiinijärjestelmään (RAS) vaikuttavien lääkkeiden ja SGLT2-estäjien, varhaisen aloituksen on osoitettu hidastavan KMT:n etenemistä ja täten vaikuttavan KMT:n loppuvaiheen palvelutarpeeseen ja kustannuksiin. Tässä työssä luotiin ennakointityökalu, jonka avulla voidaan ennakoida varhaisen KMT:n seulonnan ja lääkehoidon terveystaloudellisia vaikutuksia eri hyvinvointialueilla.

Aineistot ja menetelmät: Rakennetun ennakointityökalun avulla voidaan verrata toisiinsa 1) hyvinvointialueiden nykytilannetta, jossa KMT tunnistetaan osana muuta terveydenhuollon toimintaa ja/tai KMT:n aiheuttamien oireiden perusteella ja 2) tilannetta, jossa KMT pyritään tunnistamaan systemaattisesti sen varhaisessa vaiheessa ja aloittamaan KMT:n etenemistä hidastava lääkehoito. Alustavassa ennakkoarvioinnissa seulonnan kliinisiä ja taloudellisia vaikutuksia mallinnettiin Pirkanmaan hyvinvointialueella toteutettavan KMT-seulontapilotin tulosten perusteella, jonka tavoitteena oli tavoittaa kaikki alueen 55-vuotiaat asukkaat (n=6 113).

Tulokset: Ennakointityökalu tarjoaa mahdollisuuden ennakoida KMT:n varhaisen seulonnan ja lääkehoidon kliinisiä ja terveystaloudellisia vaikutuksia. Kliinisten vaikutusten työkalu antaa muun muassa arvion vakavien KMT-muotojen vähenemisen osalta. Terveystaloudellisten vaikutusten osalta työkalu tuottaa arvioita muutoksista laatupainotettujen elinvuosien määrissä ja suorissa terveydenhuollon kustannuksissa sekä työkykyyn liittyvissä tuottavuuskustannuksissa.
Lisäksi se tuottaa arviointitietoa kliiniseen työhön sekä päätöksenteon tueksi vakavien KMT-muotojen ilmaantumisesta. Ennakointityökalun käyttöä voidaan laajentaa kaikille Suomen hyvinvointialueille aluekohtaisia parametreja säätämällä.

Johtopäätökset: Työkalulla voidaan tuottaa Pirkanmaan hyvinvointialueen seulontapilottiin pohjautuvaa ennakkoarviointitietoa KMT-seulonnan kliinisistä ja terveystaloudellisista vaikutuksista. Tätä ennakkoarviointitietoa voidaan hyödyntää hyvinvointialuekohtaisesti arvioitaessa KMT-seulontatoiminnan käynnistämistä alueella.

Puheenjohtaja: Virva Hyttinen-Huotari, UEF

3.1 Sosiaalityöntekijöiden ja heidän lähijohtajiensa näkemyksiä näyttöön perustuvasta toiminnasta – kartoittava kirjallisuuskatsaus

Katariina Similä 1, 2, Maria Tapola-Haapala 3, Virpi Jylhä 1, 2, Taru Kekoni 1, Hanna Ristolainen 1

1. Itä-Suomen yliopisto
2. Pohjois-Savon hyvinvointialue
3. Päijät-Hämeen hyvinvointialue

Tutkimuksen tarkoitus:
Esimerkiksi lääketieteessä toiminnan perustaminen näyttöön on vakiintunut toimintatapa, mutta sosiaalihuollossa näyttöön perustuva toiminta (evidence-based practice, EBP) on jäänyt esimerkiksi Suomessa vähäisemmäksi. Aiheeseen on tartuttu Itä-Suomen yliopiston sekä Pohjois-Savon ja Päijät-Hämeen hyvinvointialueiden yhteisessä NÄPSÄ-tutkimushankkeessa, jonka tavoitteena on tuottaa tietoa näyttöön perustuvan toiminnan vahvistamiseksi sosiaalityössä. Osana hanketta toteutettiin kirjallisuuskatsaus, jonka tavoitteena oli muodostaa kokonaiskuva käytännön sosiaalityöntekijöiden ja sosiaalityön lähijohtajien käsityksistä näyttöön perustuvasta toiminnasta.

Katsauksen tutkimuskysymykset ovat seuraavat:
• Minkälaisia käsityksiä, asenteita ja kokemuksia sosiaalityöntekijöillä ja sosiaalityön lähijohtajilla on näyttöön perustuvasta toiminnasta?
• Mitä estäviä ja edistäviä tekijöitä sosiaalityöntekijät ja sosiaalityön lähijohtajat kuvaavat näyttöön perustuvalle toiminnalle?
• Miten sosiaalityöntekijöiden ja sosiaalityön lähijohtajien näkemykset näyttöön perustuvasta toiminnasta eroavat sosiaalityön eri toimintaympäristöissä?

Tutkimuksen menetelmä:
Tutkimuksessa toteutettiin kartoittava katsaus, jonka protokolla on rekisteröity Open Science Framework -alustalle. Katsauksen tutkimuskysymykset sekä sisäänotto- ja poissulkukriteerit muodostettiin PCC-menetelmää hyödyntäen. Järjestelmällinen tiedonhaku tehtiin helmikuussa 2025 seuraavissa tietokannoissa: SocIndex, Academic Search Premier, Child Development & Adolescent Studies, Social Sciences Premium Collection, Sociological Abstracts, PsycINFO, Scopus ja Web of Science. Hakutuloksia kertyi yhteensä 6563 kpl.

Tulokset:
Katsaukseen valikoitui 56 sisäänottokriteerit täyttävää tutkimusta aiheesta. Suurin osa tutkimuksista oli toteutettu Yhdysvalloissa, mutta mukana oli tutkimuksia eri puolilta maailmaa: Aasiasta, Afrikasta, Australiasta, Etelä-Amerikasta ja Euroopasta. Aineistoon sisältyi monenlaisia tutkimuksia, mutta menetelmällisesti painotus oli määrällisissä kyselytutkimuksissa. Käsityksiä, asenteita ja osaamista näyttöön perustuvasta toiminnasta oli selvitetty muun muassa hyödyntämällä erilaisia mittareita, joista yleisimmin käytetty oli Evidence-Based Practice Attitude Scale (EBPAS). Tutkimusten perusteella todettiin, että sosiaalityöntekijöiden ja sosiaalityön lähijohtajien ymmärrys näyttöön perustuvasta toiminnasta on hyvin vaihtelevaa. Yleisenä esteenä näyttöön perustuvan toiminnan soveltamiselle tunnistetaan ajan puute. Eri sosiaalityön toimintaympäristöjen välisiä eroja oli tutkittu vain harvoin. Tuloksia hyödynnetään NÄPSÄ-hankkeen seuraavassa vaiheessa, jossa suunnittelemme ja toteutamme näyttöön perustuvan toiminnan täydennyskoulutuksen lastensuojelun ja perhesosiaalityön sosiaalityöntekijöille.

3.2 Näyttöön perustuvan toiminnan vahvistaminen sosiaalityön koulutuksessa: kartoittava katsaus

Essi Rovamo, Anna Miettinen, Virpi Jylhä, Maria Tapola-Haapala, Taru Kekoni, Hanna Ristolainen

Itä-Suomen yliopisto

Tutkimuksen tarkoitus: Kartoittava katsaus (scoping review) on osa tutkimushanketta ”Näyttöön perustuvan toiminnan vahvistaminen sosiaalityössä” (NÄPSÄ). Katsauksessa tarkastellaan näyttöön perustuvan toiminnan kouluttamisesta sosiaalityöntekijöillä ja sosiaalityön opiskelijoilla.

Sosiaalityössä näyttöön perustuvalla toiminnalla (NPT) viitataan prosessiin, jossa huomioidaan paras mahdollinen saatavilla oleva tutkimustieto, asiakkaan näkemykset ja arvot, ammattilaisen asiantuntijuus ja kokemus sekä toimintaympäristö ja olosuhteet. NPT:n vieminen osaksi käytännön sosiaalityötä on Suomessa vielä heikkoa. Koulutuksen on tunnistettu olevan yksi keino vahvistaa NPT:an liittyvää osaamista. Kansainvälisesti NPT:n koulutusta ja käytännön implementointia on tutkittu runsaasti.

Katsauksen päätutkimuskysymyksenä on: ”Mitä NPT:n opettamisesta sosiaalityön opiskelijoille ja sosiaalityöntekijöille tiedetään tutkimuskirjallisuuden pohjalta?” Apukysymyksinä ovat: 1) ”Mitkä tekijät edistävät tai estävät NPT:n oppimista?” ja 2) Mitä oppimistuloksia tutkimuksissa on löydetty?”

Aineisto ja menetelmä: Tutkimus on toteutettu JBI:n mukaisella kartoittavan katsauksen menetelmällä, jonka protokolla on julkaistu OSF-alustalla. Katsauksen tutkimuskysymykset, sekä sisäänotto- ja poissulkukriteerit on muodostettu noudattaen PCC-menetelmää. Tiedonhaku toteutettiin 24.-25.2.2025 SocINDEX, Academic Search Premier, Social Science Premium Collection, Web of Science, PsycINFO, Scopus sekä Child and adolescent studies -tietokantoihin. Hakutuloksena saatiin 5333 viitettä. Katsaus toteutettiin Covidence-ohjelmistolla.

Tutkimuksen alustavat tulokset ja johtopäätökset: Katsaukseen hyväksyttiin mukaan 46 empiiristä tutkimusta, jotka on julkaistu vuosien 2005–2024 välillä. Suurin osa tutkimuksista on toteutettu Yhdysvalloissa, mutta tutkimuksia on saatavilla myös Euroopasta ja Australiasta. NPT:aa opetetaan sosiaalityössä moninaisin keinoin, mutta etenkin osallistavat ja käytäntöön kohdistuvat opetusmenetelmät korostuvat. NPT:aa on sisällytetty esimerkiksi yksittäisiin menetelmäkursseihin, käytännön harjoittelujaksoihin sekä koko opetussuunnitelmaa läpileikaten sosiaalityön tutkintokoulutuksessa. Myös sosiaalityön täydennyskoulutuksia on toteutettu vaihtelevin menetelmin, mistä on saatu positiivisia kokemuksia.

Kansainvälisestä kirjallisuudesta on siis saatavilla runsaasti tietoa NPT:n opetuksesta sekä sen oppimista mahdollistavista ja haastavista tekijöistä. Kartoittavan katsauksen tuloksia hyödynnetään NÄPSÄ-hankkeessa sekä sosiaalityön tutkinto-opiskelijoiden opetuksen kehittämisessä että sosiaalityöntekijöiden täydennyskoulutuspilotin toteutuksessa.

3.3 Hoitosuositusten noudattamisen yleisyys ja arvo arkivaikuttavuuden näkökulmasta

Tuuli Suomela 1, Virva Hyttinen-Huotari 1, Aleksi Raudasoja 2, Lauri  Kortelainen 1, Ismo Linnosmaa 1

1. Itä-Suomen yliopisto
2. Duodecim

Tausta
Käypä hoito -suositukset kokoavat parhaaseen vaikuttavuusnäyttöön perustuvan tutkimustiedon lääkärien kliiniseen päätöksentekoon vähentäen tietoon perehtymiseen vaadittavaa aikaa ja sen vaihtoehtoiskustannuksia. Arjen olosuhteissa suositukset yhtenäistävät hoitokäytäntöjä ja tuottavat mahdollisimman paljon terveyttä haittoja välttäen, jolloin yhteiskunnalle koituvat kustannukset pysyvät kohtuullisina. Hoitosuositusten noudattamista ja kliinisiä tuloksia on tutkittu kansainvälisesti. Kuitenkaan harvat ovat tutkineet hoitosuositusten noudattamisen arkivaikuttavuutta hyödyntämällä laajaa havainnoivaa rekisteriaineistoa, kvasikokeellista asetelmaa sekä terveydenhuollon käyttöä ja kustannuksia tulosmuuttujina. Vastaavaa tutkimusta ei ole tehty Suomessa. Tavoitteenamme on tutkia lääkärien hoitosuositusten noudattamista yleisten kroonisten sairauksien lääkehoidossa Suomessa sekä selvittää noudattamisen vaikutusta päivystyskäynteihin, erikoissairaanhoidon käyttöön ja käytön kustannuksiin.

Menetelmät
Tutkimuksessa hyödynnämme koko väestön kattavia terveydenhuollon käytön HILMO-, lääkemääräysten ja toimitusten KANTA- ja väestön taustatiedot sisältäviä rekisteriaineistoja. Keskitymme neljään suomalaiseen hoitosuositukseen ja potilaisiin, joilla on diagnosoitu krooninen sepelvaltimotauti (CCS), sydäninfarkti (MI), sydämen vajaatoiminta (HF) tai tyypin 2 diabetes (T2D). Tarkastelemme lääkehoitoja, joita suositellaan vahvasti aloittamaan heti sairauden toteamisen jälkeen. Tarkastelemme noudattamisen yleisyyttä kuvailevin analyysein. Määrittelemme lääkäreiden ja potilaiden noudattavan hoitosuositusta, kun potilaalla on suositeltu lääkemääräys ja osto 30 päivän sisällä diagnoosista. Noudattaminen määritellään myöhästyneeksi, kun määräyksen/oston viive on yli 30 päivää. Hoitosuositusta ei ole noudatettu, kun lääkemääräystä tai ostoa ei ole. Tutkimme hoitosuosituksen mukaisen lääkehoidon aloittamisen vaikutusta tulosmuuttujiin erotusten erotus (difference-in-differences, DiD) -menetelmällä, joka on suunniteltu vaihteleville hoidon aloitusajankohdille ja heterogeenisten vaikutusten havaitsemiseen.

Tulokset
Vuosina 2017–2021 diagnosoiduista potilaista (N=108 465) hoitosuositusten mukainen lääkehoito aloitettiin 70 % (CCS, MI), 55 % (T2D) ja 45 % (HF) tapauksista. Myöhäinen noudattaminen havaittiin 10–18 % ja noudattamatta jättäminen 15–38 % tapauksista. Alustavat DiD-analyysimme viittaavat päivystyskäyntien ja sairaalapäivien vähenemiseen hoidon aloituksen jälkeen verrattuna kontrolleihin. Lopullisten analyysien tulokset esitetään konferenssissa.

Alustavat johtopäätökset
Hoitosuositusten noudattamatta jättäminen, erityisesti kroonisten sairauksien hoidossa, on hukattu mahdollisuus tehokkaan, turvallisen ja mahdollisesti arkivaikuttavan hoidon toteuttamiseen käytetyillä terveydenhuollon resursseilla. Tuloksemme tarjoavat päättäjille tietoa noudattamisen ja noudattamatta jättämisen yleisyydestä, noudattamisen arvosta terveyspalvelujärjestelmässä, sekä siitä, johtuuko noudattamatta jättäminen lääkärien tai potilaiden päätöksistä.

3.4 Potilaan tuottaman tiedon tietosisällöt epilepsiaa tai MS-tautia sairastavilla | Patient-Generated Health Data Elements: Developing a Data Model For Preference-Sensitive Conditions

Anna Vahteristo 1, Milla Rosenlund 1, Niina Reinikainen 1, Virpi Jylhä 1, 2, Hanna Kuusisto 1, 3

1. Department of Health and Social Management, University of Eastern Finland, Finland
2. Research Centre for Nursing Science and Social and Health Management, Kuopio University Hospital, Wellbeing Services County of North Savo, Finland
3. Tampere University Hospital, Finland

Patient-generated health data (PGHD) refers to data generated by or from patients. Most often, PGHD is verbal and written, but today, it is increasingly digital. PGHD is considered crucial in shared decision-making (SDM), fostering patient empowerment and patients’ active participation in health management. Studies have shown that SDM is especially valuable in preference-sensitive conditions such as multiple sclerosis (MS) and epilepsy. This study aimed to enhance the understanding of PGHD elements among people with epilepsy or MS (pwE/MS). This study employed two focus group interviews to identify the types of PGHD that pwE/MS were by investigating PGHD currently shared and wished to be shared with healthcare professionals (HCPs). A total of eight (n=8) adult participants with epilepsy and five adult participants (n=5) with MS from different regions in Finland were recruited in collaboration with the regional and national patient associations. The results were analysed using thematic content analysis based on coding to identify the different data elements. We identified seven thematic categories of types PGHD that pwE/MS considered to be important in decision-making concerning the care. 1) current condition 2) co-morbidity and medication 3) mental health and feelings; 4) non-medical treatment 5) lifestyle behaviour 6) life situation 7) data about aims and preferences/wishes/expectations. However, there are indications that pwE/MS are lacking the possibility to transmit data digitally. Development of digital health services could facilitate the integration of PGHD into care, but its meaningful use in SDM requires greater recognition and engagement by HCPs.

Keywords. patient-generated data, health data

Chair: Tomi Mäki-Opas, UEF & Wellbeing Service County of North Savo

4.1 Association Between Chronic Diseases and Health-Related Quality-of-Life Measured with the EQ-5D-5L Instrument – A Novel Online Tool for Better Utilization of Results

Aku-Ville Lehtimäki, Piia Lavikainen, Hanna Rekola, Jari Heiskanen, Janne Martikainen, Tomi Mäki-Opas

University of Eastern Finland

Background
Currently, information available on the impact of chronic diseases on health-related quality-of-life among Finns is based only on data from the early 2000’s. The aim of this study was to update this information and develop an online tool that can assess the quality-of-life deterioration caused by both individual diseases and disease combinations.

Materials and Methods
A nationally representative survey (n=4003) was conducted in 2024 with commercial market research companies Innolink and Bilendi. It included background, socioeconomic data, self-reported diseases, and EQ-5D-5L-based quality-of-life measures. Analysis used indirect estimation and a two-part model: logistic regression for the presence of disutility and gamma regression for its magnitude. Models were adjusted for age, gender, education, household size, and perceived financial situation together with self-reported diseases.

Results
The most common chronic diseases were elevated blood pressure or hypertension (26.2%), elevated cholesterol (19.2%), and depression (13.4%). Frequent combinations included elevated blood pressure or hypertension with elevated cholesterol (11.7%), type 2 diabetes (7.1%), or osteoarthritis (6.1%). Notable combinations also included elevated cholesterol with type 2 diabetes (5.5%) and depression with other mental health problems (5.3%). The greatest marginal effects on quality-of-life (using Swedish weights) were seen in depression (0.099), other mental health problems (0.048), and back degeneration (0.082). Among combinations, the largest effects were found in depression with other mental health problems (0.147), back degeneration with osteoarthritis (0.123), and elevated blood pressure or hypertension with depression (0.116).

Conclusions
The developed online tool supports health economic evaluations and clinical decision-making by providing updated information on how disease burden affects health-related quality-of-life among Finns. A key new feature is the ability to examine quality-of-life impacts of disease combinations through health profiles, enabling targeted analysis of different health domains across patient groups and promoting the use of real-world evidence in care.

4.2 Comparing QALY and PALY Estimates: Do EQ-5D-5L and WPAI Measure Different Aspects of Health?

Piia Lavikainen, Jari Heiskanen, Mohammadreza Jafari, Aku-Ville Lehtimäki, Tomi Mäki-Opas, Janne Martikainen

University of Eastern Finland

Background and Purpose
Quality-Adjusted Life Years (QALYs) and Productivity-Adjusted Life Years (PALYs) are increasingly used to capture the health and economic impacts of disease. QALYs are derived from preference-based health utility instruments such as EQ-5D-5L, while PALYs use work productivity impairment data, typically from instruments like the Work Productivity and Activity Impairment (WPAI) questionnaire. This study aimed to
assess whether these two measures (i.e., QALY and PALY) reflect similar or distinct aspects of health by analyzing their relationship in a nationally representative sample.

Materials and Methods
A nationally representative survey (n = 4003) was conducted in Finland in 2024 in collaboration with commercial market research companies. The dataset included demographic and socioeconomic information, self-reported chronic diseases, EQ-5D-5L-based health-related quality of life data, and WPAI-based productivity loss measures. QALY scores were calculated from EQ-5D-5L utility values using the Swedish and UK value sets. PALY scores were estimated as 1 minus the proportion of overall work impairment derived from WPAI. Statistical analyses include descriptive comparisons, correlation analyses, and Bland–Altman plots to explore agreement and divergence between QALY and PALY.

Results
The results will describe the distribution of QALY and PALY scores in the general population and across subgroups with chronic conditions. We will report the strength of correlation between QALY and PALY and identify patterns of divergence between the two metrics. Full results will be presented at the congress.

Conclusions
Preliminary findings suggest that QALY and PALY capture different dimensions of health – general quality of life versus work-related functional capacity. The final analysis will clarify the extent of their overlap and inform their combined use in health economic evaluations. Detailed conclusions will be shared during the congress presentation.

4.3 Comparing capability-related measures for quality-of-life evaluation: Insights for effectiveness and well-being research

Hanna Rekola, 1, 2, Tiina Ahonen, 1, Anna-Sofia Holappa 2, Kati Kinnunen 2, Tomi Mäki-Opas, 1, 2

1. Department of Social Sciences, University of Eastern Finland, Kuopio, Finland
2. Wellbeing Service County of North Savo, Kuopio, Finland

Introduction: Cost-effectiveness estimation based on patient-reported outcome measures traditionally focuses on health-related quality of life. The Capabilities framework by Amartya Sen offers an alternative approach to comprehensive well-being, emphasizing the importance of opportunities to meaningful life, rather than resources or outcomes. Capability measures may allow a more comprehensive assessment of welfare practices, beyond health outcomes. In Finland and Sweden, capability measures have been developed simultaneously. We have collected both capability measures within the same dataset to compare them in terms of distribution and determinants.

Data and methods: We implemented a cross-sectional survey among adult Finns in 2024 (n = 4,003). Capabilities were measured with CALY (Capability-Adjusted Life Years) originally developed in Sweden consisting of six capability dimensions (finance & housing, health, occupation, social relation, security, and policy & civil rights), and the 7+1 Capability measure with seven dimensions (happiness, achievement, health, intellectual stimulation, social relations, environment, and personal integrity). The survey included basic background variables and well-being and health indicators.

Results: Both measures showed an increasing trend with age and with higher socioeconomic position. With the 7+1 capability measure younger adults reported higher capabilities compared to middle aged especially in terms of sense of achievement, health and social relations. The CALY measure demonstrated more age variation between dimensions and the dimensions were less correlated. Compared to men, women reported generally higher capability with the 7+1 capability measure but not with the CALY measure.

Discussion: The preliminary analysis demonstrates general similarities between the two capability measures and their determinants. Minor differences between the measures will help to further develop measurement of capabilities. Our results will deepen the understanding of capability measurement and incorporating the capability approach into cost-effectiveness research thus improving health economic evaluations and ultimately informing effective social and health policies and resource allocation.

Puheenjohtaja: Anne Surakka, UEF

5.1 Ruokavalion laadun seuranta terveyden edistämiseen ja terveydenhuoltoon: Ravitsemusnavigaattori-verkkotyökalu | Integrating dietary monitoring: the Finnish Nutrition Navigator for health promotion and healthcare

Kirsikka Aittola 1, 2, Elina Järvelä-Reijonen 1, Jesse Honkanen 3, Iiro Välimaa 3, Henna Lehikoinen 3, Jade Jimenez Salgado 3, Johanna Roponen1, Maria Lankinen 1, Henna Lehikoinen 3, Marjukka Kolehmainen 1

1. Institute of Public Health and Clinical Nutrition, University of Eastern Finland
2. Department of Public Health, Unit of Lifestyles and Living Environments, Finnish Institute for Health and Welfare
3. Savonia University of Applied Sciences, Kuopio

Background
Diet plays a central role in health promotion and the prevention of non-communicable diseases. However, no widely adopted or user-friendly tool currently exists for the continuous assessment of diet quality at either individual or population level. This lack of systematic and user-friendly tools limits evidence-based decision-making and hinders the ability to target resources effectively.

Objective and Development
To address this gap, the Finnish Nutrition Navigator (FNN, Ravitsemusnavigaattori) was developed as part of the FOODNUTRI project funded by the Regional Council of North Savo. FNN is a free, open-access, anonymous digital service that enables individuals to assess their dietary habits and receive immediate feedback based on national nutrition recommendations. The FNN is built on the validated Healthy Diet Index (HDI) and was co-developed through multiple rounds of user testing. The tool provides an overall diet quality score (0–100) and scores for seven dietary components. Users can voluntarily report background information such as municipality of residence, gender, and age group, enabling anonymized, regionally stratified population-level analyses.

Beyond individual self-assessment, the FNN offers valuable potential for healthcare and health promotion professionals. When integrated into existing services and used collaboratively, it can serve as a scalable way to collect diet quality data to support planning, implementation, and evaluation of nutrition-related actions. Additionally, it can facilitate structured dietary documentation in healthcare, enhancing care continuity and improving service quality.

The FOODNUTRI project began in late 2023 and the FNN was officially launched in November 2024. The overarching goal is to promote widespread use of the FNN, support its integration into public health practices, and explore how the resulting data can inform local decision-making and service development. The implementation and evaluation of the tool are also supported by the EU co-funded JACARDI project, carried out in collaboration with the Finnish Institute for Health and Welfare (THL) and the Finnish Diabetes Association (2023–2027).

Early results
Since its launch, the FNN has been used nearly 9,000 times. Most users have provided background data, enabling regional and demographic comparisons. The tool supports monitoring of dietary trends and inequalities and offers a framework for evaluating both targeted and population-level interventions. A personal code system enables the use of individual results in nutrition counselling and lifestyle guidance. The tool is continuously being updated, and new features are under development. A data repository and reporting tools are also currently being developed, with ongoing work planned through at least the end of 2025.

Conclusions
Preliminary results suggest that the FNN is a promising tool for both individual dietary self-assessment and strategic public health planning. It can support data-driven decisions, enhance service development, and improve continuity of care. Continued collaboration with municipalities, well-being services counties, and healthcare professionals is crucial to ensure its successful integration, sustained adoption, and long-term impact.

5.2 Sepelvaltimo-oireyhtymän hoito Pohteen alueella: laatu- ja vaikuttavuustieto vaikuttavuusperusteisen toiminnan ohjaamisen mahdollistamiseksi

Johanna Liinamaa, Anne Näpänkangas, Siiri Hietala, Jenni-Sofia Korkala, Petra Falkenbach

Pohde

Sepelvaltimotautia sairastaa noin 200 000 henkilöä Suomessa ja se on suomalaisten yleisin kuolinsyy. Sepelvaltimotaudin hoitoon ja sekundaaripreventioon tarvitaan runsaasti terveydenhuollon resursseja. Olemme tässä RRP2-rahoitteisessa Vaikuttavuuskeskuksen pilottihankkeessa vuosina 2023-2025 kehittäneet digihoitopolun ja laaturekisterin kokonaisuutta sepelvaltimotaudin hoitoon ja sekundaaripreventioon sekä vaikuttavuustiedon keräämiseen. Kokonaisuus sisältää digihoitopolun, laaturekisterin, lääkehoidon vaikuttavuuskyselyn sekä verkkovalmennuksia ja kohderyhmänä on Pohteella invasiivisesti hoidetut sepelvaltimotautipotilaat.

Tämä hankkeen tavoitteena on:

1. Mahdollistaa invasiivisesti hoidettujen sepelvaltimotautipotilaiden vaikuttavuusperusteisen hoitokontekstin laatu- ja vaikuttavuustiedon systemaattisella keräämisellä.
2. Hyödyntää ja kehittää OYS sepelvaltimotautipotilaan digihoitopolkua sepelvaltimotaudin diagnoosin saaneen potilaan elintapojen parantamisessa.
3. Selvittää hyvinvointi- ja terveyseroja sepelvaltimotautiin sairastuneiden keskuudessa ja erotella joukosta ne, jotka tarvitsevat enemmän terveyttä ja hyvinvointia ylläpitävää tukea ja siten kaventaa terveyseroja.

Sepelvaltimotaudin digihoitopolku on rakennettu antamaan tukea sairauden hallintaan. Sen avulla potilaat voivat saada itsehoito-ohjeita, terveydentilan seurantatyökaluja, virtuaalisia vastaanottoja ja koulutusmateriaaleja. Polku on räätälöity yksilöllisesti potilaan tarpeiden mukaan, mikä todennäköisesti lisää hoitoon sitoutumista ja motivaatiota elämäntapamuutoksiin. Digitaaliset työkalut mahdollistavat reaaliaikaisen seurannan, tiedon jakamisen ja terveydenhuollon konsultoinnin. Lisäksi sen kautta saatu data voi johtaa tarkempaan ja yksilöllistetympään hoitoon tulevaisuudessa. Digihoitopolun avulla voidaan segmentoida potilaat hoidon tarpeen mukaan joko täysin etäohjaukseen tai polikliiniseen seurantaan. Sydänkeskuksen tavoitteena on hoitaa 90 % potilaista täysin digihoitopolun kautta diagnoosin jälkeen. Tämä vähentää potilaiden tarvetta matkustaa hoitoon ja kontrolleihin sekä terveydenhuollon resurssikulutusta.

Laatu- ja vaikuttavuustietoa kerätään integroidusti Esko-potilastietojärjestelmästä, sepelvaltimotaudin laaturekisteristä (BCB) ja digihoitopolulta. Tämä data koostetaan BCB:n laaturekisteriin, jonka kautta sitä voidaan hyödyntää hoidon vaikuttavuuden seurannassa. Raportointiin kuuluu peri- ja postoperatiiviset komplikaatiot, päivystyskäynnit ja lääkehoidon toteutuminen sekä potilaiden arkielämän vaikutukset digihoitopolun kautta. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä tukee eTulppa-kuntoutus ja sopeutumisvalmennus. Tiedonkeruu sisältää myös elämänlaatumittarin (15D), työkykyisyyden, potilaan omahoidon toteutumisen ja elintapasuositusten noudattamisen.

Projektiin kuuluu myös raportointiportaalin rakentaminen Pohteen Tableau-raportointijärjestelmään kuukausittaisen seurannan mahdollistamiseksi. Analysoimalla kertynyttä dataa saadaan tietoa komplikaatioitsa, sekundaariprevention toteutumisesta, elintapojen muutoksesta ja voidaan tunnistaa, mitkä väestöryhmät tarvitsevat enemmän tukea. Terveydenhuollon resurssien kohdentaminen tehokkaammin parantaa hoidon vaikuttavuutta ja tukee potilaiden hyvinvointia. Digihoitopolun avulla voidaan toteuttaa vaikuttavuusperusteista ohjausta terveydenhuollossa, jolloin hoidon laatu paranee ja potilaat voivat osallistua aktiivisemmin omaan terveytensä edistämiseen.

5.3 Näyttöön perustuvan suosituksen laatiminen sosiaalihuoltoon – alustavia havaintoja

Maria Tapola-Haapala, Elli Jutila, Ella Halmela

Päijät-Hämeen hyvinvointialue

Terveydenhuollossa näyttöön perustuvat suositukset ovat tuttu tapa tutkimustiedon viemiseksi käytäntöön. Tahoa, joka laatisi näyttöön perustuvia suosituksia sosiaalihuoltoon, ei Suomessa sen sijaan ole. Viime vuosina kiinnostus sosiaalihuollon suosituksia kohtaan on Suomessa kuitenkin herännyt, ja esimerkiksi sosiaalihuollon sisältöohjausta koskevassa raportissaan selvityshenkilöt ovat ehdottaneet suositustoiminnan kehittämistä sosiaalihuoltoon (Pohjola & Muuri 2024, 12). Sosiaalihuollon suosituksia tarkastellaan myös Sosiaalihuollon suositukset -osahankkeessa (2023–2025), johon tässä esityksessä keskitytään. Sosiaalihuollon suositukset -osahanke on osa Suomen kestävän kasvun ohjelman hanketta Kustannusvaikuttavuus osaksi suosituksia, jota koordinoi Kansallinen HTA-koordinaatioyksikkö FinCCHTA. Osahankkeen toteuttaa Päijät-Hämeen hyvinvointialue yhteistyössä sosiaalialan osaamiskeskusten ja FinCCHTAn kanssa.

Osana Sosiaalihuollon suositukset -osahanketta laaditaan pilottisuositus, jonka työnimeksi on valikoitunut Ihmissuhteiden huomioiminen päihdeongelmasta toipumisen yhteydessä. Esityksessä esittelemme alustavia havaintojamme pilottisuosituksen laadintaan liittyen. Kokemuksia voidaan pitää tärkeinä pohdittaessa sosiaalihuollon suositustoiminnan käynnistämistä. Jäsennämme tarkasteluamme hyödyntäen Yrjö Engeströmin (1987/1995) toimintajärjestelmän mallia. Mallissa erotetaan toisistaan keskenään vuorovaikutuksessa olevat toiminnan välineet, tekijä, säännöt, yhteisö, työnjako, kohde sekä tulokset. Sosiaalihuollon suositukset -osahankkeessa samaa mallia on aiemmin käytetty asiantuntijoille suunnatun kyselyn tulosten alustavassa analyysissä (Tapola-Haapala 2024).

Pilottisuosituksen laadinnassa tekijöitä ovat olleet osahankkeen tutkija, myöhemmin mukaan tulleet kaksi muuta työntekijää, avoimella haulla haetun työryhmän jäsenet sekä tietohaut tehneet tietoasiantuntijat. Työryhmän mukanaolo on ollut tärkeää suosituksen aihealueen asiantuntemuksen vahvistamiseksi sekä työmäärän jakamiseksi. Samalla kokemukset herättävät kuitenkin myös tulevaisuuden kysymyksiä koskien realistista työnjakoa palkattujen työntekijöiden sekä vapaaehtoisten asiantuntijoiden välillä. Suositusta ei laadita umpiossa vaan vuorovaikutuksessa monien eri toimijoiden kanssa (yhteisö). Keskeisimpiä näistä ovat olleet kommentoiva kokemusasiantuntijaryhmä sekä kommentoiva ammattilaisryhmä. Tärkeä yhteistyötaho muun muassa suositustyöryhmän koulutuksen järjestämiseen liittyen on ollut Hoitotyön tutkimussäätiö Hotus. Prosessin aikana tullaan toteuttamaan myös laajempi suositusluonnoksen kommentointikierros. Suosituksen laadinnan lähtökohtana on käytetty soveltaen Hotuksen suositusprosessia (Siltanen ym. 2023). Monia laadintaan liittyviä sääntöjä on kuitenkin jouduttu – muun muassa hakutulosten hyvin suuren määrän vuoksi – hiomaan prosessin aikana. Prosessissa hyödynnettyjä välineitä ovat olleet muun muassa tietokannat, Covidence-ohjelma, verkko-oppimisympäristö sekä erilaiset ohjeistukset.

Pilottisuosituksen laadinnassa toiminnan kohteen voidaan tulkita olevan esimerkiksi toipumisilmiö, tutkimukset sekä muokattava suositusteksti. Pilottisuositus ei ole vielä valmistunut, joten toiminnan lopulliset tulokset ovat epäselvät. Joka tapauksessa toiminta on jo tuottanut kokemuksia liittyen suositusten laadintaan. Näiden perusteella näyttöön perustuvien suositusten laadinta myös sosiaalihuoltoon vaikuttaa mahdolliselta.

Lähteet
Engeström, Yrjö (1987) Learning by expanding. An activity-theoretical approach to developmental research. Orienta-konsultit.

Engeström, Yrjö (1995) Kehittävä työntutkimus. Perusteita, tuloksia ja haasteita. Hallinnon kehittämiskeskus.

Pohjola, Anneli & Muuri, Anu (2024) Sosiaalihuollon sisältöohjaus hyvinvointialuerakenteessa. Nykytila ja toimenpide-ehdotukset. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2024:3. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5416-8

Siltanen, Hannele; Hamari, Lotta; Heikkilä, Kristiina; Marin, Kaisa; Parisod, Heidi & Holopainen, Arja (2023) Hoitosuositusten laadinta – käsikirja suositustyöryhmille. Versio 3.0. Hoitotyön tutkimussäätiö Hotus. https://hotus.fi/wp-content/uploads/2023/10/hoitosuosituskasikirja-30.pdf

Tapola-Haapala, Maria (2024) Sosiaalihuollon asiantuntijoiden näkemyksiä suosituksista – osahankkeen kyselyn tuloksia. Sosiaalihuollon suositukset -osahankkeen Teams-tilaisuus 31.1.2024. https://paijatha.fi/wp-content/uploads/2024/12/julkaistavat-diat_tilaisuus-sosiaalihuollon-asiantuntijoiden-nakemyksia310124_130224.pdf

5.4 Pelastustoimen vaikuttavuus -esiselvityshanke ja ehdotus pelastusalan vaikuttavuusarvioinnin jatkokehittämiselle

Jari Soininen & Aino Harinen

Sisäministeriö

Taustaa ja esiteltävien hankkeiden yhteiskunnallinen merkitys
Vaikuttavuuden arviointi on kriittistä pelastusalan tehokkaan toiminnan ja vaikuttavan palvelutuotannon mahdollistamiseksi ja kehittämiseksi, sillä arvioinnin avulla voidaan löytää vaikuttavimmat palvelut ja keskittää resursseja niihin. Myös hyvinvointialueiden ohjauksen tueksi tarvitaan tietoa pelastustoimen palveluiden vaikuttavuudesta. Pelastustoimella on lakisääteinen velvollisuus seurata ja arvioida palveluidensa vaikuttavuutta, ja hyvinvointialueiden tulee verrata omia tietojaan muiden alueiden tietoihin. Pelastustoimen työn vaikuttavuuden mittaaminen tulisikin yhä vahvemmin kiinnittää osaksi hyvinvointialueen kokonaisvaikuttavuuden mittaamista sosiaali- ja terveyspalveluiden rinnalla.

Pelastustoimessa eri palveluiden vaikuttavuutta on tarkasteltu ja testattu erilaisissa tutkimus- ja kehittämishankkeissa, toimenpideohjelmissa ja työryhmissä. Tietoa tehtävistä suoriutumisesta ja pelastusalan taloudellisesta tilanteesta kerätään niin ikään systemaattisesti. Ennen vuotta 2024 pelastustoimen vaikuttavuutta tai sen arviointia ei kuitenkaan ollut selvitetty kokonaisvaltaisesti niin, että kattavan kokonaiskuvan avulla vaikuttavuustarkastelua voitaisiin tehdä tai yhteensovittaa hyvinvointialueilla yhdenmukaisesti.

Vaikuttavuusarvioinnin kehittämistyö, aloitettiin esiselvityksellä alan vaikuttavuuden ja sen arvioinnin määritelmistä, menetelmistä, mittareista ja vaikuttavuustiedon hyödyntämisestä.

Hankkeissa tarkasteltava kysymys/ongelma
Pelastustoimen vaikuttavuus -esiselvityshanke toteutettiin ajalla 1.5.2024–28.2.2025. Hankkeessa luotiin katsaus pelastustoimen palveluiden vaikuttavuusarvioinnin nykytilaan ja tehtiin suunnitelma sen kehittämiseksi. Nykytilaa selvitettiin kirjallisuuskatsauksella, kyselyllä ja asiantuntijakeskusteluilla alan vaikuttavuustyöhön osallistuneiden kanssa. Pelastusalaa ja verkostoja osallistavissa työpajoissa, verkkopaneelissa ja kohtaamisissa keskusteltiin pelastusalan vaikuttavuudesta ja sen arvioinnista, vahvistettiin yhteistä ymmärrystä vaikuttavuustyöstä ja jaettiin hyviä toimintamalleja. Oppia pelastusalan vaikuttavuustyöhön haettiin asiantuntijakeskusteluista eri hallinnonaloilla ja organisaatioissa vaikuttavuustyötä tehneiden ja tekevien kanssa.

Hankkeen tulosten perusteella pelastusalan työn vaikuttavuuden arvioinnin vastuut, tarkastelutasot, menetelmät ja mittarit vaihtelevat organisaatioittain, mutta tahtotila vaikuttavuustyön kehittämiseen on yhteinen. Työn tehostamiseen kaivataan kansallisia resursseja, tukea ja ohjausta sekä yhteisiä mittareita, tietoperustaa ja toimivia järjestelmiä tiedon raportointiin ja hyödyntämiseen. Lisäksi toivotaan asiakkaiden ja sidosryhmien näkökulmien vahvempaa hyödyntämistä ja eri ryhmien osallistamista palveluiden suunnitteluun, arviointiin ja kehittämiseen. Vaikuttavuustyön yhteensovittaminen hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä muiden viranomaisten kanssa tuottaisi parhaimmillaan yhteiskuntaa hyödyttävää kokonaisvaikuttavuutta.

Esiselvityshankkeen perusteella vaikuttavuustyötä tulee jatkaa yhteisen ymmärryksen sekä vaikuttavuuden arvioinnin edistämiseksi. Lisäksi tarvitaan kansallista koordinaatiota, koulutusta sekä yhteisiä toimintamalleja, menetelmiä ja mittareita vaikuttavuusarvioinnin toteuttamiseen ja työn tehokkaaseen käynnistämiseen.

Jatkohankkeen aikataulu, tavoitteet ja menetelmät
Esiselvityshankkeessa laadittiin suunnitelma vaikuttavuustavoitteiden määrittelemiseksi, konkreettisten toimenpiteiden linjaamiseksi sekä yhteisen vaikuttavuusmittariston kehittämiseksi ja käyttöön ottamiseksi. Suunnitelman toimeenpanoon on haettu erillinen hankerahoitus.

Jatkohankkeen tarkoituksena on löytää vastauksia muun muassa seuraaviin kysymyksiin:

• Miten pelastusalan vaikuttavuus määritellään ja miten sitä voidaan arvioida systemaattisesti eri palveluluokissa?
• Mitkä ovat keskeiset pelastusalan vaikuttavuusindikaattorit, ja miten ne suhteutuvat hyvinvointialueiden, turvallisuusviranomaisten ja muiden hallinnonalojen mittareihin?
• Miten pelastusalan vaikuttavuuden arviointi voidaan kytkeä osaksi päätöksentekoa, resurssien kohdentamista ja valtakunnallista ohjausta?
• Millaista tietoperustaa ja tiedonhallintajärjestelmää pelastusalan tehokas vaikuttavuustyö edellyttää?
• Miten kehitettyä pelastusalan vaikuttavuuden arviointimallia voidaan hyödyntää valtakunnallisessa ohjauksessa ja tiedolla johtamisessa?

Tietoperustaisen vaikuttavuustyön edistämisen keinoja voisivat olla esimerkiksi vaikutusketjuajattelun mukainen systeeminen analyysi, tulevaisuustyöskentely, yhteissuunnittelu ja -kehittäminen, tutkimusten vahvempi hyödyntäminen sekä eri alojen välinen vertailu. Vaikuttavuustyön suunnitteluun ja kehittämiseen tulisi ottaa mukaan keskeiset sidosryhmät, kuten alueelliset toimijat, asiakkaat ja sidosryhmät. Jatkokehittäminen hyödyttää myös pelastusalan tiedolla johtamisen kehittämistä, viestinnän ja yhteistyön vahvistamista sekä toimintojen tehokasta koordinaatiota.

Puheenjohtaja: Tuuli Suomela, UEF

6.1 Sepelvaltimotoimenpiteiden arkivaikuttavuus

Laura Lappalainen 1, Anna-Maija Tolppanen 2, Piia Lavikainen 2, Janne Martikainen 2, Risto Roine 1, 3, Harri Sintonen 3, Juha Hartikainen 1, 2

1. Kuopion yliopistollinen sairaala
2. Itä-Suomen yliopisto
3. Helsingin yliopisto

TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET: Tutkimuksen tarkoituksena on arvioida, voidaanko sepelvaltimotautipotilaan kokema terveyshyöty selvittää geneerisellä 15D-vointimittarilla ICHOM-standardin kolmen tautispesifisen mittarin (SAQ-7, RDS ja PHQ-2) sijaan. Tulosten avulla voidaan arvioida entistä paremmin sepelvaltimotautipotilaan hoidon vaikuttavuutta ja tuottaa tietoa potilaiden kokemasta terveyshyödystä tai -haitoista. Yksityiskohtaisempina tavoitteina on vastata seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) Mikä on lääkehoidolla, pallolaajennuksella ja ohitusleikkauksella hoidettujen potilaiden kokema terveyshyöty 15D- ja ICHOM-mittarein mitattuna – ovatko mittarit yhteismitallisia? 2) Mitkä tekijät vaikuttavat eri ikäryhmiä (≤65-, 66–74- ja ≥75-vuotiaat) ja sukupuolittain tarkasteltuna sepelvaltimoiden pallolaajennuksen tuottamaan terveyshyötyyn 12 kk aikana? 3) Vaikuttaako sepelvaltimoiden varjoainekuvaus oireisiin ja elämänlaatuun potilailla, joilla ei ole aikaisemmin todettu, eikä angiografiassa todeta sepelvaltimotautia ja mitkä tekijät ennustavat elämänlaadun paranemista tai heikkenemistä 12 kk aikana?

AINEISTO JA MENETELMÄT: Noin 1100 KYS Sydänkeskuksen elektiivistä sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen, pallolaajennukseen tai avosydänleikkaukseen ohjattua potilasta on täyttänyt 15D- sekä ICHOM-standardin mittarit ennen toimenpidettä sekä 1 ja 12 kk kuluttua toimenpiteestä. Aineistoa analysoitiin käyttäen mm. korrelaatiokertoimia, ristiintaulukointeja, faktorianalyysiä sekä regressiomalleja.

TULOKSET: 1) Geneerinen vointimittari havaitsee hyvin sepelvaltimotaudin tautispesifisiä komponentteja (hengenahdistus, masentuneisuus, energisyys), joita mitataan ICHOM-suosituksessa, lukuun ottamatta rintakipua, 2) Kaikista iäkkäimmät (≥75-vuotiaat) hyötyvät pallolaajennuksesta yhtä paljon kuin nuoremmatkin potilaat tautispesifillä vointimittarilla mitattuna, vaikeammasta taudinkuvasta sekä suuremmasta muiden sairauksien tautitaakasta huolimatta. Iäkkäillä geneerisellä mittarilla elämänlaatu laskee 1 ja 12 kk aikapisteiden välillä. Miesten tautispesifinen elämänlaatu paranee 12 kk aikana naisia enemmän. 3) Varjoainekuvatuilla potilailla rintakipuoire vähenee ja tautispesifinen elämänlaatu paranee kliinisesti merkittävästi yhden ja 12 kk varjoainekuvauksen jälkeen.

JOHTOPÄÄTÖKSET: Sepelvaltimotoimenpiteiden arkivaikuttavuutta tulisi mitata geneerisellä vointimittarilla yhdistettynä tautispesifiseen mittariin. Geneerinen vointimittari havaitsee hyvin sepelvaltimotaudille tyypillisiä oireita ja nämä tulokset näkyvät myös eri potilasryhmiä tarkasteltaessa. Erityisesti iäkkäillä tautispesifisen mittarin käyttö osoittaa sepelvaltimoiden pallolaajennushoidon hyödyn, geneerinen mittari kuvaa enemmän ikääntymisen kuin hoidon arkivaikutusta. Naisilla mahdollisesti epäspesifisemmät oireet vaikuttavat pienempään elämänlaadun paranemiseen verrattuna miehiin. Myös potilaat, joilla ei sepelvaltimotautia ennestään ole, eikä sitä varjoainekuvauksessa todeta, sepelvaltimotaudille tyypilliset tautispesifiset komponentit paranevat.

6.2 Fysioterapeutin suoravastaanoton kustannusvaikuttavuus

Anne Lahti, Jani Takatalo ja Tiina Laatikainen

Itä-Suomen yliopisto

Tiivistelmä
Kattavalle ja vertailukelpoiselle sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusvaikuttavuustiedolle, erityisesti toimintamallien ja palveluiden vaikuttavuudesta ja kustannusvaikuttavuudesta, on kysyntää tilanteessa, jossa arkea sävyttää kehittämistyö sote-uudistuksen tavoitteiden saavuttamiseksi sekä toisaalta säästötoimet talouden tasapainottamiseksi. Tuki- ja liikuntaelinoireisten potilaiden hoidossa sote-uudistuksen tavoitteiden, kuten terveyspalvelujen oikea-aikaisen saatavuuden parantamisen sekä yhdenvertaisten ja vaikuttavien sote-palveluiden tuottamisen, yhtenä ratkaisuna on fysioterapeutin suoravastaanotto. Fysioterapeutin suoravastaanotolla tarkoitetaan tuki- ja liikuntaelinoireisen potilaan ohjaamista ensisijaisesti fysioterapeutille lääkärin sijaan.

Järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kartoittaa, millaista kustannusvaikuttavuustietoa tutkimukset tarjoavat fysioterapeutin suoravastaanotosta, tutkimukset rajattiin satunnaistettuihin kontrolloituihin tutkimuksiin. Kirjallisuushaku muotoiltiin PICO-asetelman mukaisesti, jossa fysioterapeutin suoravastaanoton (Intervention) kohderyhmänä ovat perusterveydenhuollon tuki- ja liikuntaelinoireiset potilaat (Patient), vertailuryhmänä tavanomainen toimintatapa, lääkärin vastaanotto (Comparison) ja tulosmuuttujana kustannusvaikuttavuus (Outcome), mitattuna terveydenhuollon palvelujen käyttönä ja kustannuksina, yhteiskunnallisina kustannuksina, lisäkustannusvaikuttavuussuhteena (ICER) tai kustannusvaikuttavuuden todennäköisyytenä.

Kirjallisuushaku toteutettiin joulukuussa 2024 SCOPUS, CINAHL ja PUBMED (Medline) tietokannoista. Kirjallisuuskatsaukseen löytyi viisi PICO-kriteerit täyttävää tutkimusta. Tutkimusten harhanriskin arvioinnissa käytettiin Cochrane RoB 2 työkalua. Tulosten yhdistäminen ja tiedon synteesi toteutettiin narratiivisesti tutkimusten epäyhtenäisyyden vuoksi.

Tutkimukset oli toteutettu vuosina 1999–2022 Englannissa, Yhdysvalloissa ja Ruotsissa. Tutkittavista enemmistö oli yli 40-vuotiaita naisia. Tutkimusten otoskoot olivat 53–15 540 välillä. Fysioterapeutin suoravastaanotto todettiin kolmessa tutkimuksessa hieman edullisemmaksi toimintatavaksi kuin vertailtava toimintatapa. Kahdessa tutkimuksessa ei todettu merkittäviä eroja kustannusvaikuttavuudessa fysioterapeutin suoravastaanoton ja lääkärin vastaanoton välillä.

Uusia satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia fysioterapeutin suoravastaanoton kustannusvaikuttavuudesta ei ole aivan viime aikoina tehty. Aiemmissa järjestelmällisissä kirjallisuuskatsauksissa fysioterapeutin suoravastaanotto on todettu turvalliseksi toimintatavaksi, joka voi kohentaa elämänlaatua ja vähentää terveydenhuollon kustannuksia verrattuna lääkärivetoiseen toimintamalliin. Metodologisesti luotettavia tutkimuksia edelleen tarvitaan erityisesti täsmällisemmän vaikuttavuuden arvioinnin osalta, jotta voidaan parantaa kustannusvaikuttavuustiedon siirrettävyyttä suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään. Hyvinvointialueiden erilaiset palveluiden kehittämissuunnat, mukaan lukien fysioterapeutin suoravastaanotot, tarjoaisivat mahdollisuuden myös kotimaiselle arkivaikuttavuuden tutkimukselle.

6.3 Alaselkäkivun biopsykososiaalisen hoitomallin kustannukset työterveyshuollossa: ryvässatunnaistettu kontrolloitu tutkimus | Multidisciplinary care can reduce sick leave for low back pain patients without increasing costs

Maija Paukkunen 1, 2, J. Karppinen 2, B. Öberg 1, L. Ala-Mursula 2, E. Heikkala 2, K. Ryynänen 2, R. Holopainen 3,  N. Booth 4, A. Abbott  1

1. Linköping University, Sweden
2. Oulun yliopisto
3. Jyväskylän yliopisto
4. Tampereen yliopisto

Design: Cost-analysis of a cluster randomized controlled trial in Finnish occupational healthcare (OHC) (1,2).

Aim: Biopsychosocial (BPS) approach to low back pain (LBP) care considers the patient’s physical, psychological, social factors, and the risk of work disability. We compared the effects of a BPS training intervention on OHC resource utilisation and costs of patient management compared to usual care.

Methods: Six nationwide OHC providers with 27 units were involved in the BPS training intervention. OHC utilisation and back-related sick leaves were collected from electronic patient records during one-year follow-up. We estimated costs using linear mixed models, by multiplying unit costs by each type of resource use (visits to physicians, physiotherapists, nurses, use of imaging) and sick leaves. Estimated mean cost differences with confidence intervals (CIs) were reported for all and stratified by the risk of work disability based on Örebro Musculoskeletal Pain Screening Questionnaire within the arms, using bootstrapping to attempt to deal with skewed cost data.

Results: Among the 232 intervention-arm patients and 80 control-arm patients, the median number of visits to physicians and physiotherapists was 1 (interquartile range: 0-3) vs. 2 (1-4) and 2 (1-3) vs. 1 (0-2), respectively. The intervention arm accrued lower physician costs (€-43; 95%CI €-82–€-3; p=0.034) and higher physiotherapist costs (€55; 95%CI €26–€84; p<0.001), compared to the control arm. Total costs did not differ between arms (€-1908; 95%CI €-6734–€2919). The median cost was €1,196 under the BPS care, compared to €2,801 with standard care. Costs for high-risk patients were higher than for those at low risk: five times higher with BPS care (€1,196 vs. €222) and twelve times higher under conventional care (€2,801 vs. €232).

Conclusions: Brief BPS training may support shifting OHC resource allocation towards multiprofessional physiotherapist-driven care, being potentially cost-beneficial in LBP patients with higher risk for work disability.

References:
1. Karppinen J, Simula AS, Holopainen R, et al. Evaluation of training in guideline-oriented biopsychosocial management of low back pain in occupational health services: Protocol of a cluster randomized trial. Health Sci Rep. 2021; 4:e251. https://doi.org/10.1002/hsr2.251
2. Ryynänen K, Oura P, Simula AS, Holopainen R, Paukkunen M, Lausmaa M, Remes J, Booth N, Malmivaara A, Karppinen J. Effectiveness of training in guideline-oriented biopsychosocial management of low-back pain in occupational health services – a cluster randomized controlled trial. Scand J Work Environ Health. 2021 Jul 1;47(5):367-376. doi: 10.5271/sjweh.3959. Epub 2021 Apr 13. PMID: 33847366; PMCID: PMC8259706.

6.4 Trajectories of body mass index and its impact on healthcare usage among Finnish patients with type 2 diabetes

Zhiting Wang 1, Piia Lavikainen 2, Katja Wikström,1, 3, 4,  Janne Martikainen 2, Tiina Laatikainen 1, 3, 4

1. Institute of Public Health and Clinical Nutrition, University of Eastern Finland, Kuopio
2. School of Pharmacy, University of Eastern Finland, Kuopio
3. Department of Public Health and Welfare, Finnish Institute for Health and Welfare
4. Wellbeing Services County of North Karelia (Siun sote), Joensuu

Background
Obesity prevalence has increased in Finland and is prevalent in individuals with type 2 diabetes (T2D). We assessed how longitudinal body mass index (BMI) trajectories associate with healthcare usage in patients with T2D.

Methods
In this retrospective cohort study, electronic health records from 2011 to 2024 that covered public primary and specialized healthcare servers in all 13 municipalities of North Karelia, Finland, were used. All patients newly diagnosed with T2D in 2011−2014 were included. The 10-year BMI trajectories after T2D diagnosis were estimated by growth mixture and latent class growth models. The total and annual average number of contacts (appointments and phone calls) per person in both primary and specialized healthcare services during the study period within and between BMI trajectory groups were analyzed with adjusted logistic and Poisson regression models with generalized estimating equations.

Results
Of 3543 patients, 2752 (77.7%) were classified as having stable, 519 (14.6%) increasing, and 272 (7.7%) decreasing BMI trajectories. The odds of having healthcare contacts increased over the 10-year period after T2D diagnosis within each BMI trajectory group (all p<0.001). The annual mean number of healthcare contacts per patient increased from 0.3 to 10.6 in the stable, 0.3 to 13.1 in the increasing, and 0.4 to 15.9 in the decreasing BMI group over the 10-year period after T2D diagnosis (all p<0.001). Compared with the stable BMI group, the decreasing BMI group had greater increase in the annual mean healthcare contacts per patient (p=0.012 for the interaction term). Patients in the increasing and decreasing BMI groups had 30% and 33% higher total healthcare contacts, respectively, compared with those with stable BMI (all p<0.001).

Conclusions
Our findings emphasize the importance of monitoring and managing BMI in patients with T2D and serve as an important foundation for guiding healthcare services to optimize weight strategies for T2D.

Puheenjohtaja: Riikka Lämsä, Helsingin yliopisto

7.1 Politiikkatason tekijöiden vaikutus implementointiprosessin sujuvuuteen – haastattelututkimus vuorovaikutusohjannan (IPC-N) käyttöönotosta yhteistyöalueilla

Sara Tani 1, 2, Outi Linnaranta 3, Nanne Isokuortti 1, Petra Kouvonen 1, Riikka Lämsä 1

1. Helsingin yliopisto
2. Itla
3. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

Tutkimuksen tausta

IPC-N-menetelmä nuorten masennuksen hoitoon implementoitiin valtakunnallisesti osana Mielenterveysstrategiaa 2020–2030 vuosina 2020–2023. Tutkimus tarkastelee, miten palvelujärjestelmä organisoitui menetelmän käyttöönotossa ja millaisia tukirakenteita sen tueksi rakennettiin. Erityisesti analysoimme, miten politiikkatason tekijät (policy determinants) selittävät implementointiprosessia yhteistyöalueilla.

Metodologia ja tutkimuskysymykset

Tutkimusaineisto koostuu 28 teemahaastattelusta, jotka toteutettiin yliopistosairaaloiden, hyvinvointialueiden ja kansallisten viranomaistahojen implementoinnista vastaavien asiantuntijoiden kanssa.
Aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysillä hyödyntäen Bullockin ja Lavisin (2021) politiikkatason implementointikehystä, jonka avulla keskeisiä prosessiin vaikuttaneita tekijöitä voidaan määritellä tarkemmin. Tutkimuskysymyksenä on, mitkä tekijät vaikuttivat masennusintervention implementointiprosessiin politiikkatasolla yhteistyöalueilla.

Alustavat tulokset ja johtopäätökset

Kyseessä oli kansainvälisestikin tarkasteltuna laaja implementointiprosessi, ja kansallisella tasolla ensimmäistä laatuaan Suomessa. Prosessi oli poikkeuksellinen sekä laajuudeltaan että rakenteelliselta kompleksisuudeltaan: menetelmän käyttöönotto tapahtui palvelujärjestelmäuudistuksen kynnyksellä.

Toimijat lähestyivät implementointia eri tavoin. Osa noudatti hankesuunnitelmaa, jossa korostui yhden menetelmän vaiheittainen käyttöönotto ja yliopistosairaalan tuki. Toiset taas painottivat laajempaa menetelmävalikoimaa ja hyvinvointialueiden omavaraisuutta. Näkemyserot hidastivat yhteistyötä yhteistyöalueilla erityisesti alkuvaiheessa ja loivat epäselvyyttä siitä, kuka kansallisesti johti prosessia.

Tästä syystä hyvinvointialueiden toimijat kokivat implementoinnin tukirakenteet ja vastuunjaot kansallisesti epäselviksi hankeaikana. Hyvinvointialuekoordinaattorit toimivat keskeisinä linkkeinä kansallisen ja alueellisen tason välillä, ja niiden rooli koettiin tärkeäksi. Koulutusten kiireellinen aikataulutus alkuvaiheessa heikensi joidenkin alueiden valmiuksia omaksua menetelmän käyttöä.

Osana implementointia muodostui sitä tukevia verkostoja. Yhteistyöalueiden verkostojen välinen yhteistyö oli vaihtelevaa. Vaikka osa toimijoista teki tiivistä yhteistyötä, lähestymistapojen hajanaisuus implementointimallissa heikensi tiedonvaihtoa ja yhteistä suuntaa kansallisesti. Hankekauden loppupuolella verkostojen toiminta vakiintui ja yhteistyö tehostui.

Samanaikaiset kansalliset kehittämishankkeet lisäsivät työkuormaa hyvinvointialueilla ja loivat päällekkäisyyksiä, jotka haastavat IPC-N-menetelmän juurtumista. Haastateltavat ilmaisivat huolensa siitä, miten menetelmän tukeminen jatkuu hankekauden päätyttyä vuoden 2023 lopussa.

Tulosten sovellettavuus

Hallitusohjelman keskittyminen vaikuttavuuteen luo kysyntää psykososiaalisille menetelmille, erityisesti lasten ja nuorten palveluissa. Kansallisen implementointiprosessin tarkastelusta voidaan oppia tulevaisuuden käyttöönottohankkeita varten. Tärkeää on turvata roolien ja vastuiden selkeys eri palvelujärjestelmän tasolla, sekä luoda kestäviä rakenteita implementoinnin tuen vakiinnuttamiseksi, jotta menetelmien käyttö vaikuttavana voidaan turvata.

7.2 Nuorten masennukseen käytettävien lyhytinterventioiden implementointia perusterveydenhuoltoon mahdollistavat ja estävät tekijät – kirjallisuuskatsaus

Emma Salusjärvi

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
Helsingin yliopisto

Nuorten mielenterveysoireisiin kohdennettujen lyhytinterventioiden saatavuuden parantaminen on valittu yhdeksi keskeisistä keinoista vastata hoitovajeeseen. Tutkimusolosuhteissa vaikuttaviksi todettujen interventioiden levittäminen ja juurruttaminen arjen palvelujärjestelmään on kuitenkin haastavaa. Epäonnistunut implementointi heikentää intervention arkivaikuttavuutta.

Esitykseni perustuu kahteen osatutkimukseen, jotka tarkastelevat implementointia mahdollistavia ja estäviä tekijöitä perusterveydenhuollossa ja rajatummin opiskeluhuollossa. Molemmissa aineistoanalyyseissä viitekehyksenä toimi Proctorin (2011) implementoinnin lopputulokset; Hyväksyttävyys, käyttöönotto, toteutettavuus, tarkoituksenmukaisuus, kustannustehokkuus, menetelmäuskollisuus, läpäisevyys ja tulosten pysyvyys.

Systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa analysoitiin 29 tutkimusta.
Implementointia edistivät työntekijöiden motivaatio, kentän työntekijöiden varhainen osallistaminen, huolellinen yhteinen suunnittelu, vanhempien osallistaminen ja nuoren arkeen sopiva logistiikka. Esteinä ilmenivät resurssipula, nuorten tunnistamisen vaikeus, puutteellinen organisointi ja kulttuuriset jännitteet. Menetelmäuskollisuutta edistävien ja estävien tekijöiden kautta, läpäisevyyttä, kustannusvaikuttavuutta ja tulosten pysyvyyttä käsiteltiin tutkimuksissa niukasti tai ei lainkaan.

Laadullisessa haastattelututkimuksessa 13 opiskeluhuollon ammattilaista arvioi vuorovaikutusohjannan (IPC-N) käyttöönottoa ja käyttöä opiskeluhuollossa työntekijän näkökulmasta. Implementointia edisti mm. pitkäkestoinen menetelmäohjaus, toimiva manuaali, vertaistuki ja kokemus intervention tarpeellisuudesta. Esteiksi nousivat mm. perustyön aliresursointi, kuulluksi tulemisen puute ja ylhäältä alaspäin yksisuuntainen johtaminen, sopivien nuorien löytämisen vaikeus sekä haasteet erikoissairaanhoitoon lähettämisessä.

Tutkimukset täydentävät toisiaan: systemaattinen katsaus tarkastelee implementointia globaalisti ja useiden eri toimijoiden kannalta, haastattelututkimus syventyy työntekijöiden näkökulmaan ja suomalaiseen kontekstiin. Haastattelututkimus tunnistaa vastaavia implementoinnin haasteita tutuissa ympäristöissä, joiden katsauksessa on voitu olettaa liittyvän tilanteisiin, joissa interventio viedään sosioekonomisesti vieraaseen kontekstiin. Yhteisenä johtopäätöksenä korostuu työntekijöiden aktiivinen osallistaminen prosessin alusta lähtien, kaksisuuntainen vuoropuhelu sekä riittävä resurssointi niin perustyöhön kuin myös menetelmän omaksumiseen. Tulokset tarjoavat arvokasta tietoa lyhytinterventioiden onnistuneeseen käyttöönottoon ja mielenterveyspalveluiden kehittämiseen.

7.3 Perustasolla työskentelevien ammattilaisten osaamisen merkitys terapeuttisten interventioiden vaikuttavuuteen

Jasmin Kaljadin 1, 2, Erkki Heinonen 1, 3, Reija Autio 2, Sebastian Therman 1, Tiia-Reeta Kukko 1, 2, Outi Linnaranta, 1

1. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
2. Tampereen yliopisto
3. Oslon yliopisto

Nuorten itseraportoima mielenterveysoireilu on lisääntynyt merkittävästi viime vuosikymmenen aikana, ja samanaikaisesti erikoissairaanhoidon mielenterveyspalvelut ovat ylikuormittuneet. Lievien ja keskivaikeiden mielenterveysongelmien hoidon painopiste on siirtynyt erikoissairaanhoidosta perustasolle. Samalla on noussut tarve perustason ammattilaisten mielenterveysosaamisen vahvistamiselle, mitä on tehty kouluttamalla heille määrämittaisia terapeuttisia interventioita. Nämä interventiot pohjautuvat psykoterapiatekniikoihin ja terapeuttiseen allianssiin eli yhteistyösuhteeseen.

Psykoterapiatutkimuksessa on havaittu, että erot terapian vaikuttavuudessa ovat olleet suurempia eri terapian tarjoajien kuin terapiamuotojen välillä. Psykoterapeuttien ammatillisilla ominaisuuksilla, terapiatyön osaamisella sekä kokemustasolla on havaittu olevan vaikutuksia psykoterapian vaikuttavuuteen, mutta asiaa on tutkittu vielä vähän. Psykoterapeutteihin keskittyneen tutkimuksen tuloksia ei voi yleistää koskemaan perustason ammattilaisia, joilla harvoin on psykiatrista peruskoulutusta. Tämän vuoksi on tärkeää arvioida perustason työntekijöiden osaamista terapeuttisessa työssä ja tekijöitä, jotka ovat yhteydessä heidän osaamiseensa, mikä on tämän tutkimuksen tavoitteena.

Tutkimuskysymykset ovat:
1) Onko Therapist Work Involvement Scales (TWIS) psykometrisiltä ominaisuuksiltaan validi ja reliaabeli kuvaamaan perustason työntekijöiden osaamista terapeuttisessa työssä
2) Miten työntekijän peruskoulutus, lisäkoulutukset sekä työkokemus vaikuttavat osaamiseen?

Tutkimuksessa käytetään IMAGINE-konsortion Nuorten vuorovaikutusohjannan (IPC-N) käyttöönotto Suomessa – sekä ITLA:n Koulutuksesta käytäntöön – kyselytutkimus nuorten vuorovaikutusohjannan (IPC-N) käytöstä -tutkimusten työntekijöiden kyselyitä. IMAGINE-aineisto kerätään vuosien 2024–2025 aikana eri puolella Suomea 21 eri kunnassa. ITLA-aineisto kerätään vuoden 2025 aikana IPC-koulutuksen saaneilta työntekijöiltä. Tutkimusaineisto analysoidaan soveltuvin tilastollisin menetelmin.

Tutkimuksella saadaan tietoa siitä, vahvistavatko lisäkoulutukset perustason työntekijöiden osaamista terapeuttisessa työskentelyssä, ja onko eri ammattiryhmillä riittävää osaamista terapeuttisten interventioiden toteuttamiseen. Tutkimuksesta saatavaa tietoa voidaan hyödyntää perustason ammattilaisten perus- ja jatkokoulutuksen suunnittelussa, palveluiden kehittämisessä sekä tulevissa implementointisuunnitelmissa.

Koska tutkimuksen aineistonkeruu on vielä kesken, esityksessä käydään läpi, millaisia mittareita ammattilaisten osaamisen arviointiin on käytetty psykoterapiatutkimuksessa ja perustasolla sekä mikä niiden validiteetti on. Lisäksi esityksessä esitellään tutkimuksessa osaamisen arviointiin käytettävät kyselyt.

7.4 Positiivisen mielenterveyden, elämäntilanteen ja sosiaalisen osallisuuden mittareiden validiteetti ja luotettavuus suomalaisilla yläkouluikäisillä nuorilla

Tiia-Reeta Kukko 1, 2, Therman, S. 1, Kainulainen, S. 3, Paananen, R. 3, Kaljadin, J. 1, 2, Appelqvist-Schmidlechner K. 1, Sorsa, M. 2, Linnaranta, O. 1

1. THL
2. Tampereen yliopisto
3. Diak

Tausta. Nuorten mielenterveyttä ja interventioiden vaikuttavuutta on arvioitu keskittymällä psykiatristen oireiden mittaamiseen. Oireiden lisäksi psykososiaalisilla voimavaroilla on tärkeä rooli mielenterveyden, erityisesti mielen hyvinvoinnin edistämisen ja oireiden ennaltaehkäisyn, kannalta. Positiivinen mielenterveys, elämäntilanne ja sosiaalinen osallisuus ovat toisiinsa liittyviä ja osittain päällekkäisiä käsitteitä, jotka kuvaavat psykososiaalisia voimavaroja. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Warwick-Edinburghin mielenterveysasteikon lyhyen muodon (SWEMWBS), 3X10D-elämäntilannemittarin ja sosiaalisen osallisuuden kokemuksia mittaavan asteikon (ESIS) validiteettia ja luotettavuutta 13–17-vuotiailla nuorilla. Käytetyistä mittareista vain SWEMWBS on aiemmin validoitu tässä ikäryhmässä. Toimintakykyä arvioidaan elämänlaatumittarilla EQ-5D-Y. Tutkimuksessa tarkastellaan voimavaramittareiden korrelaatioita keskenään ja suhteessa toimintakykyyn käsitteellisten päällekkäisyyksien tunnistamiseksi.

Tutkimuskysymykseni ovat:
1) Kuinka valideja ja luotettavia eri voimavaramittarit (SWEMWBS, 3X10D ja ESIS) ovat yläkouluikäisillä nuorilla?
2) Mikä on voimavarojen ja toimintakyvyn keskinäinen korrelaatio?

Menetelmät. Tutkimusaineisto koostuu suomalaisista yläkouluikäisistä nuorista (13–17 v.), jotka on rekrytoitu osana IMAGINE-konsortion Nuorten vuorovaikutusohjannan (IPC-N) käyttöönotto Suomessa -tutkimusta maaliskuun 2024 ja maaliskuun 2025 välisenä aikana 21 eri kunnassa. Nuoret ovat vastanneet itsearviontiin perustuvaan kyselyyn suomeksi, ruotsiksi, englanniksi tai pohjoissaameksi. Seuranta-aineistoa kerätään samalla kyselyllä 3 ja 6 kuukauden kuluttua tutkimuksen alusta. Tässä tutkimuksessa käsitteitä selvennetään ja mittareiden validiteettia ja reliabiliteettia tarkastellaan faktorianalyysillä ja korrelaatioilla.

Tulokset. Lähtötilanteen poikkileikkauksellinen aineisto on kerätty. Yhteensä 11 568 nuorta vastasi lähtötilannekyselyyn. Tutkimukseen osallistui 3439 nuorta, joista 1020 osallistui myös seurantakyselyihin. Tässä julkaisussa tullaan esittelemään voimavaramittareiden psykometrisia ominaisuuksia ja mittareiden välisiä yhteyksiä poikkileikkauksellisessa yläkouluikäisten aineistossa.

Johtopäätökset. Tämä on laajan pitkittäistutkimuksen ensimmäinen vaihe, joka saadaan päätökseen alkuvuonna 2026. Tämän tutkimuksen tulokset tulevat kuvaamaan psykososiaalisia voimavaroja yläkouluikäisillä nuorilla. Tulokset tulevat selventämään voimavaroihin liittyviä konsepteja ja käsitteitä ja antamaan tietoa sopivien psykometristen voimavaramittareiden valinnasta. Tulevassa pitkittäistutkimuksessa tullaan lisäksi arvioimaan näiden mittareiden kykyä ennustaa hoidon tarvetta sekä arvioida hoidon vaikuttavuutta.

7.5 Interpersonaalisen viitekehyksen hoitomenetelmien vaikuttavuus nuorten masennuksen hoidossa: systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi | Feasibility, efficacy, and cost-effectiveness of interpersonal psychotherapy for adolescents (IPT-A) and Its modifications: a systematic review and meta-analysis

Aija Myllyniemi 1, Noora Seilo 2, Jasmin Kaljadin 1, Tiia-Reeta Kukko 1, Sara Tani 3, Mauri Marttunen 3, Jari Lahti 3, Reija Autio 4, Ritva Miikki 1, Outi Linnaranta 1

1. THL
2. Itla
3. Helsingin yliopisto
4. Tampereen yliopisto

Background: The effectiveness of Interpersonal Psychotherapy for Adolescents (IPT-A) in treating depression have shown promising results in recent reviews: IPT-A has demonstrated superiority to less structured interventions and comparable effectiveness to cognitive behavioural therapy (CBT). However, these conclusions in this age group are drawn cautiously due to the limited number of controlled studies available. Additionally, the efficacy of modifications to the standard IPT-A protocol remains uncertain.

Objective: This systematic review aims to evaluate the current evidence regarding the effectiveness, cost-effectiveness, and feasibility of IPT-A and its modifications in treating adolescent depression.

Methods: A systematic search was conducted. Studies investigating the efficacy of IPT-A or any of its modifications for adolescents and young adults aged 13 to 25 with depression, depressive symptoms, or risk of depression were included. The synthesis will be presented through meta-analysis and narrative summary. Subgroup-analyses will be conducted to gain a deeper understanding of which factors influence the effectiveness of treatment. For example, does the training of the treatment provider, or the duration of the treatment, affect its effectiveness?

Results: 1510 abstracts were screened, and 124 studies were assessed for eligibility. Thirty-five studies were identified suitable for the review. Of these, 18 are randomized controlled trials and 17 are case series. In a narrative synthesis, we will additionally describe case series to complement the view.

Current Status: Data analysis is in progress, and comprehensive results will be presented upon completion of the study.

Conclusions: Data to evaluate the effectiveness and feasibility of IPT-A is accumulating. Interpersonal theory provides an alternative to cognitive psychotherapy. Implementing evidence-based brief interventions in primary healthcare can improve equitable access to treatment for adolescents and young people with depressive symptoms while also providing tools for healthcare workers.

Keywords: Adolescent, young people, depression, interpersonal psychotherapy, prevention, treatment, effectiveness, feasibility, cost-effectiveness, economic evaluation

Puheenjohtaja: Essi Rovamo, UEF

8.1 Moniammatillinen yhteistyö alaikäisten ongelmalliseen päihteiden käyttöön puuttumisessa lastensuojelun sijaishuollon ammattilaisten näkökulmasta

Johanna Heinonen 1, Kirsimarja Raitasalo 2, Janika Kosonen 1, Katja Kuusisto 1

1. Tampereen yliopisto
2. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Moniammatillisen yhteistyön avulla voidaan tunnistaa ja puuttua alaikäisten ongelmalliseen päihteiden käyttöön. Päihteiden käytön aloittaminen tapahtuu usein jo alaikäisenä, ja päihteitä käyttäviä alaikäisiä kohdataan monissa palveluissa samanaikaisesti. Alaikäiset jäävät helposti ilman kunnollista päihdehoitoa, koska heitä kohtaavilla ammattilaisilla ei välttämättä ole riittävää päihdeosaamista ja alaikäisille suunnattuja päihdepalveluita on saatavilla vain vähän. Vastuu vakavasti päihteillä oireilevien alaikäisten hoidosta on käytännössä usein osoitettu lastensuojelun sijaishuollolle, mutta sijaishuolto ei tällä hetkellä yksinään kykene katkaisemaan alaikäisten vakavaa päihdekäyttöä riittävän tehokkaasti. Samanaikaisesti sijaishuollossa olevilla nuorilla on haasteita päästä tarvitsemiensa mielenterveys- ja päihdepalveluiden piiriin. Moniammatillisen yhteistyön tärkeys alaikäisten ongelmalliseen päihteiden käyttöön puuttumisessa on laajasti tunnistettu, mutta sen toteutuminen käytännössä on vielä puutteellista. Tutkittua tietoa moniammatillista yhteistyötä edistävistä ja estävistä tekijöistä alaikäisten ongelmalliseen päihteiden käyttöön puuttumisen näkökulmasta on vain vähän.

Tutkimuksemme tavoitteena on selvittää, millaisia tekijöitä lastensuojelun sijaishuollon ammattilaiset pitävät moniammatillista yhteistyötä edistävinä tai estävinä silloin, kun asiakkaana on ongelmallisesti päihteitä käyttävä alaikäinen nuori. Tutkimusaineistona on sijaishuollon ammattilaisten (N=12) haastattelut, jotka on kerätty puolistrukturoituina teemahaastatteluina keväällä 2024 osana ”Päihdehuollon ja lastensuojelun rajapinnalla – saavatko päihteitä käyttävät nuoret tarvitsemaansa tukea” (NUPPU) -hanketta. Analyysimenetelmänä käytämme aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Alustavien tulosten perusteella moniammatillista yhteistyötä edistävät tekijät jakautuivat kolmeen luokkaan: 1) jaettu konsensus, 2) palvelukentän ja toimijoiden löytäminen sekä 3) oikea-aikaisuus ja sitoutuminen. Moniammatillista yhteistyötä estävistä tekijöistä muodostui neljä luokkaa: 1) päihdepalveluiden ongelmakohdat, 2) lastensuojelun ja terveydenhuollon integroimattomuus, 3) rakenteelliset esteet sekä 4) hoidon haasteet. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristön kompleksisuus ja alaikäisten ongelmallisen päihteiden käytön ilmiön monitasoisuus edellyttävät jaettua asiantuntijuutta, tiivistä yhteistyötä sekä moniammatillista ja integroitua lähestymistapaa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää alaikäisille suunnattujen palvelujen moniammatillisen yhteistyön kehittämisessä, joka voi lisätä alaikäisten päihdehoidon vaikuttavuutta. Moniammatillista yhteistyötä edistäviä ja estäviä tekijöitä tunnistamalla voidaan ehkäistä päihteiden käytöstä syntyviä haittoja sekä luoda kustannusvaikuttavia ratkaisuja alaikäisten päihteiden käyttöön puuttumiseksi.

8.2 Everyday effects of systemic practice implementation in child welfare services

Ilse Julkunen 1, Ann Backman 2, Camilla Granholm 3, Tobias Pötzsch 1, Laszlo Vincze 1, Jenny Nylund 1, Leo Larjanko 1

1. University of Helsinki
2. Novia
3. University of Turku

Background and purpose
A multicase study inspired by the real effectiveness approach (Sherman et al 2016; Malmivaara 2020) was conducted of systemic practice (Petrelius et al 2024) in three wellbeing service counties during 2023 and 2024. Real life evidence often refers to using multiple data sources. Our approach was to build on data from different levels and actors involved in the child welfare practices so at to getting close to reality and ínvestigating practical activities and knowledge in everyday situations, bringing together agent and structure and hence conducting a multi-voiced study. We chose to use the concept of everyday effects – a concept that appeared to find resonance also among the practitioners in the field. We ask: How do actors at different levels perceive the effects of systemic practice implementation in child welfare practice in their everyday practice? How can a multi-level approach contribute to a dynamic understanding of the effects of systemic practice adoption in child welfare practice?

Methods
The multicase study built on following data:
Mapping of the organisation of systemic practice units (n=3)
Welfare Strategy Analyses (n=3) based on documents
Surveys with leaders and experts in the field (n=34)
Interviews with key informants (n=19)
Interviews with practitioners (n= 36)
Interviews with children and parents (n=29, 16 children, 13 parents)
Learning workshops with the stakeholders in the project

Findings
The mapping analyses showed disparities in how well the wellbeing service counties at a strategical level was committed to implementing the systemic practice model. Statistically the analyses showed that increased competence in the systemic practice model does contribute to better implementation and client participation. However, a significant interaction shows that this effect depends on the quality of co-operation. The qualitative analyses highlighted the meanings of a multiprofessional co-operation in the everyday life of clients but also non-existing effects of participation showing the complexities of participation as both empowering as well as dismantling.

8.3 Työikäisten palvelutarpeen arvioinnin vaikuttavuus sosiaalihuollon ammattilaisten näkökulmasta

Hanna Hautala, Henna Isoniemi

Varsinais-Suomen hyvinvointialue

Sosiaalihuollon asiakkuus alkaa palvelutarpeen arvioinnilla, jonka tarkoituksena on kartoittaa asiakkaan tilanne ja selvittää, voidaanko sitä edistää tarjolla olevien sosiaalipalveluiden avulla. Palvelutarpeen arviointi toteutetaan sosiaalihuoltolain 36–37 § mukaan, mutta palvelu sisältää toteuttamispaikasta ja toimijoista riippuen myös asiakkaan psykososiaalista tukemista, neuvontaa ja ohjaamista, vaikka näitä ei ole määritelty edellä mainitussa lakiperustassa. Palvelutarpeen arviointi on tavoitteellista ja intensiivistä muutostyötä, jolla pyritään ratkaisemaan asiakkaan palvelutarve ennaltaehkäisevästi yhteistyössä asiakkaan kanssa, minkä seurauksena myös tarve suunnitelmalliselle sosiaalihuollolle vähenee. Se, miten ja missä tilanteissa tavoite toteutuu, on toistaiseksi tuntematon.

Tässä tutkimuksessa palvelutarpeen arvioinnin vaikuttavuutta lähestytään haastattelemalla arviointia tekeviä työntekijöitä, jotta saavutetaan parempi ymmärrys, millaisena he näkevät tämän moniulotteisen ja asiakastilanteiden mukaan vaihtelevan intervention. Tutkimuskysymys on ”Millaisia näkemyksiä sosiaalialan ammattilaisilla on työikäisten sosiaalihuollon palvelutarpeen arvioinnin vaikuttavuudesta?”. Haastattelut toteutetaan fokusryhmissä (n = 21) ja niihin kutsutaan sosiaalityöntekijöitä ja -ohjaajia kolmelta eri hyvinvointialueelta (Varsinais-Suomi, Satakunta ja Pohjanmaa). Haastattelut toteutetaan huhti–toukokuussa 2025. Haastatteluissa haastateltaville esitetään vinjettikertomus, jonka pohjalta palvelutarpeen arviointiin liittyvistä näkökulmista, erityisesti sen vaikuttavuudesta, keskustellaan.

Alustavat tulokset osoittavat, kuinka palvelutarpeen arviointia tekevillä työntekijöillä on vaihtelevia näkemyksiä siitä, mikä kyseisen intervention tavoitteet ja vaikuttavuus ovat. Vaikuttavuus ylipäänsä koetaan vaikeasti määriteltäväksi ja mitattavaksi asiaksi. Sosiaalihuollon työntekijöiden mukaan palvelutarpeen arvioinnin mahdollisuuksiin olla vaikuttavaa liittyvän monenlaiset tekijät, kuten työntekijän ja asiakkaan välinen vuorovaikutus sekä asiakkaan motivaatio tilanteensa muuttamiseksi. Vaikuttavan työskentelyn edellytyksenä ei puolestaan välttämättä ole moniammatillinen työskentely tai monipuolisten työvälineiden tai -menetelmien käyttö.

8.4 Sosiaalihuollon vaikuttavuuden tarkastelu asiakkaiden näkökulmasta

Sanni Lindroos

Sosiaalialan osaamiskeskus Pikassos Oy

Sosiaalihuollon palveluiden vaikuttavuuden tarkastelu asiakkaiden näkökulmasta voi tuottaa tietoa siitä, millaista arvoa organisaatiot ovat kyenneet tuottamaan palveluiden käyttäjille. Vaikuttavuudella tarkoitamme toiminnan ansiosta tapahtuvaa tavoitteen mukaista muutosta eli sitä, että sosiaalihuollon työskentelyllä on toivotun kaltainen vaikutus asiakkaan elämäntilanteeseen. Tätä voidaan tarkastella esimerkiksi asiakkaiden kokemuksissa palveluiden merkityksestä heidän arjessaan. Asiakaslähtöinen näkökulma mahdollistaa palveluiden vahvuuksien ja kehityskohteiden tunnistamisen. Palveluiden vaikuttavuuden merkitys on ajankohtainen kysymys, koska vuonna 2023 käynnistyneiden hyvinvointialueiden toiminnassa voi nähdä vielä olevan kehitettävää. Tutkimuksemme tavoitteena on 1) identifioida tekijöitä, jotka ovat merkityksellisiä sosiaalihuollon asiakkaille, kun puhutaan sosiaalihuollon palveluiden vaikuttavuudesta, sekä 2) selvittää sitä, minkälaiseksi asiakkaat ovat kokeneet sosiaalihuollon palvelut omalla hyvinvointialueellaan. Sosiaalihuollon asiakkaiden kokemuksia tarkastelemalla pyrimme tunnistamaan sosiaalihuollon vaikuttavuuteen liittyviä mekanismeja.

Tutkimusaineistomme koostuu puolistrukturoiduista haastatteluista (n=33), jotka on toteutettu työikäisten, lapsiperheiden ja ikäihmisten palveluiden asiakkaiden kanssa Sisä-Suomen yhteistyöalueella vuosina 2024–2025. Aineisto kerättiin osana SULAVA-hanketta. Asiakkaita rekrytoitiin haastatteluihin sähköisen ja paperisen kyselylomakkeen yhteydessä olleen ilmoittautumislomakkeen kautta sekä pyytämällä työntekijöitä jakamaan haastattelukutsua asiakkailleen. Kyselylomake lähetettiin vajaalle 5 000 aikuissosiaalityön asiakkaalle ja lapsiperheiden palveluiden asiakkaan vanhemmalle. Näistä 1200 lähetettiin paperipostilla, tarkoituksena tavoittaa myös sellaisia haavoittuvassa asemassa olevia asiakkaita, jotka eivät pysty vastaamaan sähköiseen kyselyyn. Ikäihmisten palveluiden asiakkaita rekrytointiin suoraan työntekijöiden kautta.

Aineistoa analysoitiin temaattisen analyysin avulla hyödyntäen KAIMeR-teoriaa (konteksti, toimijat, interventiot, mekanismit ja tulokset). Tutkimuksen tieteenfilosofisena lähtökohtana toimii kriittinen realismi. Alustavien tulosten perusteella sosiaalihuollon asiakkaat korostivat kertomuksissaan oman avoimuuden, rehellisyyden ja vastuunkannon merkitystä siinä, että omassa elämäntilanteessa on tapahtunut myönteistä muutosta sosiaalihuollon työskentelyn aikana. Tämän lisäksi asiakkaat kokivat, että heidän omalla käytöksellään ja määrätietoisuudellaan on ollut merkitystä sosiaalihuollon työskentelyn sujuvuuteen. Asiakkaan oman toiminnan ja vastuunkannon korostuminen antaa aihetta pohtia sitä, miten sosiaalihuollossa voidaan paremmin huomioida ne haavoittuvassa asemassa olevat asiakkaat, jotka eivät kykene aktiiviseen omien asioidensa ajamiseen.

Tutkimus on tehty osana Sosiaalialan osaamiskeskus Pikassoksen ja SONetBOTNIAn toteuttamaa, Pirkanmaan hyvinvointialueen hallinnoimaa, Sosiaali- ja terveysministeriön koordinoimaa ja Euroopan unionin rahoittamaa (Next Generation EU) Suomen kestävän kasvun ohjelman RRP3-hanketta: Sosiaalihuollon laatu ja vaikuttavuus Sisä-Suomen yhteistyöalueella 2024–2025 (SULAVA).

Accumulation of multiple uncontrolled risk factors among patients with type 2 diabetes

Suchetana De Storvik 1, 3, Marja-Leena Lamidi 2, 3, Piia Lavikainen 2, Katja Wikström 2, 3, Suvi Manninen 2, Päivi Rautiainen 3, Petri Kivinen 3, Tiina Laatikainen 2, 3

1. School of Pharmacy, University of Eastern Finland, Kuopio, Finland
2. Institute of Public Health and Clinical Nutrition, University of Eastern Finland, Kuopio, Finland
3. Wellbeing Service County of North Karelia (Siun sote), Joensuu, Finland

Background
Effectiveness of type 2 diabetes (T2D) management depends on adequate control of multiple risk factors (RFs) including hyperglycemia, dyslipidemia, obesity, hypertension, and smoking. This study aims to investigate the prevalence and characteristics of T2D patients with multiple uncontrolled RFs by using real-world data from the primary health care of North Karelia region, Finland.

Methods
Data on age, sex, glycated hemoglobin (HbA1c), low-density lipoprotein cholesterol (LDL-C), body mass index (BMI), blood pressure (BP), and smoking status were extracted from the electronic health records in 2023-24 for patients (n=10420) diagnosed with T2D (ICD-10 code E11) during 2013-22 and were alive at the end of 2024. The used target values were HbA1c <53 mmol/mol, LDL-C <2.6 mmol/mol, BMI <25 kg/m2, BP <140/80 mmHg, and non-smoking. Accumulation of uncontrolled RFs was assessed.

Results
Overall, HbA1c measurements were available for 89% of patients, LDL-C for 86%, BMI for 67%, and BP for 67%. On the last measurements, 67% were within target for HbA1c, 84% for LDL-C, 16% for BMI, and 42% for BP. Smoking status was available for 67% of patients, and 85% were non-smokers. Men in the youngest age group (18-54 years) had the lowest measurement availability across the RFs. Almost half (47%) of the patients had at least 2 uncontrolled RFs while only 20% had all RFs adequately controlled. Better HbA1c control and less smoking were found in women. BMI and BP were the least controlled RFs in both sexes and all age groups, particularly among those aged 18-54 and 55-64.

Conclusions
A high prevalence of T2D patients with multiple uncontrolled RFs was observed, indicating evidence-treatment gaps. Measurement availability and target value achievement varied considerably by age and sex. The need to focus more on young patients, particularly men was revealed. The study is expected to enhance T2D management in the region.

Kuntoutuksen vaikuttavuus – Osatutkimus selvittää Kelan ammatillisen kuntoutuksen TEAK-palvelun vaikutuksia työllistymiseen

Tuomas Reiterä 1, Saija Karinkanta 1, Hanna Rinne 2, Virpi Liukkonen 3

1. Kelan tutkimus
2. Kuntoutussäätiö
3. Kela ja Tampereen yliopisto

Kuntoutuksen vaikuttavuuden tutkiminen on varsin haastavaa, minkä vuoksi vaikuttavuustietoa on käytettävissä vain vähän ja sen sovellettavuus on varsin rajattua. Tähän tietotarpeeseen vastatakseen Kela toteuttaa kuntoutuksen vaikuttavuuden tutkimuksen kokonaisuuden, jonka yhdessä osatutkimuksessa tarkastellaan Kelan työllistymistä edistävän ammatillisen kuntoutuksen (TEAK) vaikutuksia työllistymiseen.

Ammatillisen kuntoutuksen tavoitteena on kuntoutusasiakkaan työ- ja ansiokyvyn tukeminen tai parantaminen sekä työkyvyttömyyden ehkäiseminen. TEAK on ollut yksi keskeinen Kelan ammatillisen kuntoutuksen muoto. Palvelun hyötyjä on seurattu osana Kelan säännöllistä kuntoutuksen hyödyn arviointia, ja tulokset ovat olleet suotuisia (ks. esim. Karinkanta & Reiterä 2025). Näiden tulosten yleistettävyyttä ja tulkintaa heikentävät kuitenkin tutkimukseen osallistumiseen liittyvä valikoituminen ja vertailuasetelman puute.

Kelan työllistymistä edistävän ammatillisen kuntoutuksen vaikutukset työllistymiseen -tutkimuksen tutkimusasetelmana käytetään rekisteritutkimusta pitkittäisasetelmassa. Tutkimuksen aineistona hyödynnetään Digi- ja väestötietoviraston, Kelan, Eläketurvakeskuksen ja Tilastokeskuksen rekisteritietoja sekä Verohallinnon Tulorekisteritietoja vuosilta 2019-2023. Aineistot on poimittu tutkimuksen kohderyhmältä, eli vuosina 2021 ja 2022 TEAK-palvelun aloittaneilta henkilöiltä (n = 4 499), ja TEAK-asiakkaiden ikäryhmän mukaiselta 10 %:n väestöotokselta vuosilta 2021 ja 2022 (n = 649 666).

Tutkimuksessa selvitetään TEAK-asiakkaiden työmarkkina-asemaa kuntoutuksen jälkeen, sekä eroja työmarkkina-asemassa verrattaessa TEAK-asiakkaita koko väestöön ja kaltaistettuihin verrokkeihin. Tutkimuksessa selvitetään myös TEAK-asiakkaiden työmarkkinasiirtymiä ennen kuntoutusta, kuntoutuksen aikana ja kuntoutuksen jälkeen, sekä taustatekijöiden, kuten sosiodemografisten tekijöiden ja työllisyys- ja sairastavuushistorian, yhteyttä työmarkkina-asemaan TEAK-asiakkailla ja muulla väestöllä. Tilastollisina analyyseinä käytetään soveltuvin osin esimerkiksi Coxin regressiomallia, regressioanalyyseja ja sekamalleja. Verrokkien kaltaistamisessa hyödynnetään propensity score matching -menetelmää.

Kaltaistetulla verrokkiryhmällä pyritään luomaan kuntoutusasiakkaille uskottava vertailuasetelma ja vaihtoehtoinen lopputulema, minkä avulla voidaan arvioida TEAK-palvelun vaikuttavuutta työllistymiseen. Vaikuttavuuden tutkimuksen päivillä tutkimuksesta on mahdollista esitellä alustavia tuloksia.

Lähde: Karinkanta S & Reiterä T. Kelan kuntoutuksen hyödyn arviointi: Vuonna 2021 kuntoutuksen päättäneiden työ- ja elämäntilanne rekisterien valossa. Helsinki: Kela, Raportteja 3, 2025. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-284-212-1.

Tules-kurssit ja työkyky -tutkimuksessa tarkastellaan monipuolisesti Kelan tules-kuntoutuksen vaikutuksia

Johanna Nuojua 1, Saija Karinkanta 1, Erja Sormunen 2 ja Annina Ropponen 2

1. Kelan tutkimus
2. Työterveyslaitos

Työkykyongelmia aiheuttavat yleisimmin tuki- ja liikuntaelinsairaudet (tules) sekä mielenterveyden häiriöt. Samat sairausryhmät aiheuttavat myös valtaosan työterveyshuollon kustannuksista ja ovat yleisimmin sairauspoissaolojen ja ennenaikaisten eläkkeiden taustalla (esim. Blomgren & Rissanen, 2024). Työkykyä sekä työssä jatkamista voidaan tukea eri keinoin. Oikea-aikainen kuntoutus on yksi näistä keinoista. Kela tarjoaa harkinnanvaraisena kuntoutuksena Tules-kursseja. Perinteisten, majoituksella järjestettävien, kuntoutuskurssien rinnalle ovat syyskuussa 2024 käynnistyneet täysin etäkuntoutuksena toteuttavat Tules-etäkuntoutuskurssit. Tules-etäkuntoutuskursseille hakeudutaan lääkärinlausunnon sijaan fysioterapeutin suosituksella. Sekä Tules-etäkuntoutuskurssit että Tules-kuntoutuskurssit on tarkoitettu yli 18-vuotiaille työelämässä oleville henkilöille, joilla on tule-sairaus ja joiden oireilu on kestänyt yli 3 kuukautta eikä fysioterapian avokuntoutus tai omakuntoutus ole olleet riittäviä. Neljästä kuuteen kuukauteen kestävässä moniammatillisessa kuntoutuksessa kuntoutuja saa tietoa tule-sairaudestaan sekä siihen liittyvästä kivusta ja kivunhallintakeinoista. Lisäksi kuntoutuja saa apua ja tukea ymmärtääkseen sairauteensa liittyviä toimintakyvyn rajoitteita sekä neuvoja omien voimavarojen löytämiseen ja käyttämiseen arjesta selviytymisessä. Kuntoutuksen keskeisenä tarkoituksena on myös vahvistaa omakuntoutuksen jatkumista.

Tules-kurssit ja työkyky -tutkimus on osa Kelan toteuttamaa Kuntoutuksen vaikuttavuus -tutkimuskokonaisuutta. Tutkimus toteutetaan vertailuasetelmassa (n=480) ja siinä tarkastellaan työkykyä monipuolisesti kohderyhmä huomioiden. Itsearviointiin perustuvilla mittareilla selvitetään kahden toteutustavaltaan toisistaan poikkeavaan Kelan tules-kuntoutuspalveluun osallistumisen vaikutuksia tutkittavien työkykyyn (Työkykyindeksi), koettuun kipuun, työhönpaluun pystyvyydentunteeseen, toimintakykyyn (PROMIS®-29), koettuun elämänlaatuun (WHOQoL-BREF) ja mielialaan (BDI-21). Lisäksi tarkastellaan tutkittavien sairauspäivärahakausia Kelan etuusrekisteristä. Tutkimukseen osallistuvat täyttävät arviointimittarit kuntoutuksen alkaessa ja päättyessä. Työkykyä ja koettua kipua arvioidaan myös vielä neljän kuukauden kuluttua kuntoutuksen päättymisestä. Tules-etäkuntoutuskursseille ja Tules-kuntoutuskurssille osallistuvien lisäksi tutkimukseen rekrytoidaan kolmas ryhmä Kelan kuntoutukseen osallistumattomista työterveyshuollon tules-asiakkaista. Tämä ryhmä tarjoaa vertailuaineiston tules-kuntoutuspalveluun osallistuneilla mahdollisesti nähdyille muutoksilla. Ryhmien sisäisiä ja ryhmien välisiä muutoksia analysoidaan soveltuvin tilastollisin menetelmin (esim. t-testit, kovarianssianalyysi, epäparametriset testit, lineaariset sekamallit ja yleistetyt lineaariset mallit). Tutkittavien rekrytointi on käynnissä vuoden 2025 ajan ja aineiston keruu jatkuu syksyyn 2026. Tutkimus on rekisteröity ClinicalTrials.gov-palveluun (NCT06749509).

Lähde: Blomgren J & Rissanen M. Mielenterveysperusteisten pitkien sairauspoissaolojen takia menetetystä työpanoksesta aiheutuu vuosittain vähintään miljardikustannukset. Kelan tutkimusblogi 28.8.2024, päivitetty 22.1.2025.

BMI trajectories and their relation to measurement activity, treatment levels and medication among people with type 2 diabetes

Suvi Manninen 1, 2, Marja-Leena Lamidi 1, 2, Zhiting Wang 1, Piia Lavikainen 3, Katja Wikström 1, 2, Suchetana De Storvik 2, 3, Petri Kivinen 2, Päivi Rautiainen 2, Tiina Laatikainen 1, 2

1. Institute of Public Health and Clinical Nutrition, University of Eastern Finland, Kuopio, Finland
2. Wellbeing Service County of North Karelia (Siun sote), Joensuu, Finland
3. School of Pharmacy, University of Eastern Finland, Kuopio, Finland

Background
Weight management is essential for effective diabetes treatment, as BMI fluctuations influence glycemic control and disease progression. This study investigates BMI trajectories in patients with type 2 diabetes (T2D) and examines their associations with measurement activity, treatment levels of glycated hemoglobin (HbA1c) and LDL cholesterol (LDL-C), and diabetes medication to provide insights for optimizing patient care.

Methods
Adult patients with T2D, diagnosed in 2011–2014, were followed to the end of 2024 in North Karelia (N=3539). Growth mixture modeling was used to estimate BMI trajectory classes for 10 years after T2D diagnosis. Logistic and linear regression was used to assess differences in measurement activity, treatment levels and diabetes medication between the classes.

Results
Three trajectory classes were identified with stable (77.6%), increasing (14.7%) and decreasing (7.7%) BMI values. Stable class had the lowest BMI around 30 kg/m2. Increasing class started with slightly higher BMI values and had the highest BMI after 10 years of T2D diagnoses (>35 kg/m2). Decreasing class started with notably higher BMI (nearly 40 kg/m2) but reached the stable class in 10 years after T2D diagnoses. The difference between classes in measurement activity of HbA1c and LDL-C increased during the follow-up. The measurement activity was the lowest in decreasing class with the lowest mean HbA1c in 2024. Decreasing class had the smallest proportion of those without diabetes medication in 2015, but there was no difference between the classes in 2024. The proportion of glucagon-like peptide-1 users was the highest among decreasing class in 2015 and among increasing class in 2024.

Conclusion
BMI trajectories among patients with T2D show distinct patterns associated with measurement activity and medication use, reflecting efforts to optimize treatment while managing risk factors. The findings emphasize the importance of continuous monitoring of these indicators and the need for optimizing care to enhance treatment effectiveness.

EQ-5D-5L – kansallinen geneerinen vointimittari on valittu, käyttöönotossa vielä tekemistä

Heli Valkeinen, Susanna McLellan, Heidi Anttila, Leena-Kaisa Nikkarinen, Ilkka Pelkonen

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) toimeksiannosta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella käynnistyi keväällä 2024 Geneerisen PROMin (patient-reported outcome measure) valinta ja käyttöönotto terveydenhuollossa (GenPROM) -projekti (2024–2026), jonka tavoitteena on tehdä ehdotus yhdestä kansallisesta aikuisväestölle tarkoitetusta geneerisestä itsearviointimittarista (vointimittarista) ja tukea sen käyttöönottoa terveydenhuoltoon. Toimeksiannon mukaisesti valittavalla mittarilla on myös kyettävä laskemaan laatupainotteiset elinvuodet (quality-adjusted life years; QALY). Projekti on osa kansallista palvelureformia ja se kuuluu Kansallisen sote-tietojohtamisen ja vaikuttavuuden kehittäminen -ohjelmaan, jonka pitkän aikavälin tavoitteena on kansallisesti koordinoidulla tietojohtamisella edistää hyvinvointialueiden tuloksellisuutta. Tämä projekti tähtää siis omalta osaltaan vaikuttavuustiedon tietotuotannon kehittämiseen.

Geneerinen vointimittari soveltuu useille erilaisille asiakas- ja potilasryhmille. Tällainen mittari sisältää monille kohderyhmille yhteisiä ja merkityksellisiä koetun terveydentilan aiheita, joita asiakas itse arvioi. Kiinnostus asiakkaan itsearviointimittareilla tuotettua toimintakyky- ja terveystietoa kohtaan on kansainvälisesti ja kansallisesti voimakkaasti kasvavaa ja puutteellisesta tutkimustiedosta huolimatta paine valita yhtenäinen geneerinen vointimittari kliiniseen käyttöympäristöön on suuri.

GenPROM-projektin ensimmäisessä vaiheessa (vuosi 2024) kartoitettiin hyvinvointialueiden lähtötilannetta mittarin valinnan tueksi. Erityisesti selvitettiin itsearviointimittareiden käyttökokemuksia; nykyisiä mittareiden käyttöönoton, käytön ja hyödyntämisen toimintamalleja sekä laajasti tietojärjestelmien kyvykkyyttä asiakkaan itsearviointitiedon keräämisessä, tallentamisessa ja hyödyntämisessä. Kartoitusta varten käytiin lähtötilannekeskustelut 19 hyvinvointialueen kanssa (kolmen alueen kanssa keskustelutilaisuus ei toteutunut). Keskusteluihin osallistui laajasti eri alojen asiantuntijoita (noin 3–10 asiantuntijaa/alue), jotka vastasivat esimerkiksi PROM-mittareiden käytöstä ja hyödyntämisestä terveydenhuollossa tai digitaalisesta toteutuksesta. Lisäksi käytiin lukuisia muita keskusteluja eri toimijoiden ja sidosryhmien kanssa ja koostettiin tietoa laajasti kirjallisuudesta. Lähtötilannekartoituksen pohjalta projektiryhmä laati ehdotuksen valittavasta geneerisestä vointimittarista ja STM teki mittarista päätöksen helmikuussa 2025. Valittu mittari on EQ-5D-5L.

Lähtötilannekartoitus osoitti, että hyvinvointialueilla on kiinnostusta ja halua geneerisen vointimittarin käyttöön, mutta toteutuksen osalta alueet ovat vielä alkupisteessä. Erityisesti kävi ilmi, että hyvinvointialueilla on varsin hajanaiset ja keskeneräiset prosessit ja asiakas- ja potilastietojärjestelmät sen suhteen, että geneerisen vointimittarin käyttöönotto olisi helposti toteutettavissa nopealla aikataululla. Epäselvyyttä aiheuttavat muun muassa asiakas- ja ammattilaiskäyttöliittymät ja niiden toteutus siten, että asiakkaan tulokset olisivat ammattilaisella helposti käytettävissä hoitotilanteessa. Myös asiakkaan itsearviointitiedon tallentaminen ja tiedon ensi- ja toissijaisen käytön käyttötarkoituksen tulkinnat ovat edelleen epäselviä. Geneeristen mittareiden käyttö on terveydenhuollossa pääosin hyvin satunnaista ja vastausprosentit ovat jääneet pieniksi. Haastatellut asiantuntijat totesivat, että geneerisen mittarin tuloksia ei ole systemaattisesti hyödynnetty asiakastyössä, kehittämisessä eikä tiedolla johtamisessa. Kartoituksessa ei pystytty selkeästi osoittamaan, millaisia tietoja geneerisen vointimittarin tuloksiin olisi mielekästä ja oleellista yhdistää. Lisäksi selvitettäväksi jäi millaisia indikaattoreita vointimittarin tuloksista olisi tärkeätä muodostaa.

GenPROM-projektin toinen vaihe alkoi keväällä 2025 ja jatkuu projektin loppuun asti. Ennen kuin projektissa voidaan varsinaisesti siirtyä valitun EQ-5D-5L-mittarin implementoinnin tukemiseen, on selvitettävä tarkemmin lähtötilannekartoituksessa esille tulleita asioita ja suunniteltava ja valmisteltava implementointiin liittyviä materiaaleja ja aikataulua.

EQ-5D-5L – kansallinen geneerinen vointimittari asiakastyön tukena ja toissijaisen tiedon lähteenä

Heidi Anttila, Leena-Kaisa Nikkarinen, Ilkka Pelkonen, Susanna McLellan, Reetta Nick, Heli Valkeinen

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

Vaikuttavuustiedon hyödyntäminen edellyttää rakenteista, laadukasta ja monikäyttöistä tietoa, joka palvelee sekä yksilötason asiakastyötä että järjestelmätason kehittämistä ja tutkimusta. Geneerisen PROMin valinta ja käyttöönotto terveydenhuollossa (GenPROM) -projektissa tarkastelemme potilaan vointimittarin, EQ-5D-5L:n implementointia osaksi vaikuttavuustiedon ekosysteemiä, jossa yhdistyvät asiakaslähtöisyys, tietojärjestelmien yhteen toimivuus ja tiedon toissijainen hyödyntäminen.

Ensisijaisena tavoitteena on tukea terveydenhuollon ammattilaisia asiakastyössä tarjoamalla yksi lyhyt vointimittari, joka mahdollistaa koetun terveydentilan arvioinnin asiakkaan omista lähtökohdista käsin. Geneerisen vointimittarin avulla voidaan tuottaa rakenteista tietoa, jota voidaan hyödyntää hyvinvointialueilla osana muuta tietoa palvelujen suunnittelussa ja vaikuttavuuden arvioinnissa. Vuoden 2027 alusta lähtien geneerisen vointimittarin tuottama tieto on mahdollista tallentaa Kanta-palveluihin toimintakykytietorakenteilla. Tämä mahdollistaa sen hyödyntämisen myös tiedon toisiokäytössä tutkimuksessa Findatan kautta. THL kehittää Toimiameta-palvelua, jonka kautta kyselyt, kuten EQ-5D-5L, voidaan jatkossa integroida rakenteisesti sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmiin aikaisintaan vuoden 2028 jälkeen. Tämä yhdenmukaistaa toimintakykytiedon keruuta ja mahdollistaa geneerisen vointimittarin hyödyntämisen osana kansallista tietopohjaa.

THL:n GenPROM-työryhmä tukee systemaattista implementointia hyödyntäen COM-B- (Capability, Opportunity, Motivation – Behaviour) , TDF (Theoretical Domains Framework) ja CFIR (Consolidated Framework for Implementation Research) -malleja. COM-B- ja TDF-mallit auttavat tunnistamaan käyttäytymisen muutoksen edellytyksiä ammattilaisten ja asiakkaiden näkökulmasta. CFIR-viitekehys tukee implementoinnin kontekstuaalista arviointia organisaatio- ja järjestelmätasolla. Implementointisuunnitelma sisältää yhteiskehittämistä hyvinvointialueiden kanssa vuosina 2025–2026, jotta alueet voivat käynnistää toimintakykytietorakenteiden ja vointimittarin toteutuksen tietojärjestelmiin sekä henkilöstön motivoinnin ja koulutuksen vointimittarin käyttöön osana asiakastyötä. Samalla suunnitellaan toimintatavat käyttöönoton etenemisen seuraamiseksi. Lisäksi THL valmistelee sisäistä toimintamallia, jossa vointimittarin tietoja voidaan mahdollisesti hyödyntää osana kansallista ydintietosisältöä.

EQ-5D-5L-mittarin käyttöönottoon, käyttöön ja hyödyntämiseen liittyvät materiaalit, hyvät käytännöt ja keskeinen kirjallisuus tullaan koostamaan toimintamalliksi, jonka avulla hyvinvointialueet voivat lähteä edistämään geneerisen vointimittarin käyttöönottoa projektin päätyttyä. Tavoitteena on rakentaa toimintamalli, jossa vointimittari toimii siltana asiakastyön, palvelujärjestelmän kehittämisen ja tutkimuksen välillä. Sen implementoimiseksi osaksi arjen käytäntöjä tarvitaan toimintatapojen muutosta, teknistä yhteen toimivuutta ja selkeää viestintää asiakkaalle sekä ensi- että toissijaisesta tiedon käytöstä. Geneerisen PROMin kaltaiset työkalut voivat vahvistaa vaikuttavuustiedon ekosysteemiä ja edistää asiakaslähtöistä, tietoon perustuvaa palvelujärjestelmää.

Potilaan tuottaman tiedon vaikutukset hoitoprosessiin: MS-tautia sairastavien kokemukset ja näkemykset

Virpi Jylhä, Niina Reinikainen, Milla Rosenlund, Hanna Kuusisto

Itä-Suomen yliopisto

Potilaan tuottama tieto (Patient Generated Health Data) kattaa kaiken potilaan itse tuottaman terveyteen liittyvän tiedon, kuten oireet, kokemukset, biometriset mittaukset ja elämäntapavalinnat. Tietoa kerätään ja jaetaan eri tavoin esimerkiksi digitaalisten palveluiden kautta, vastaanotolla ja paperilomakkeilla. Pitkäaikaissairauksissa, joihin on useampi kuin yksi hoitovaihto (esim. MS-tauti) potilaan tuottama tieto voi tukea yksilöllistä hoitoon liittyvää päätöksentekoa ja siten edistää hoitoon sitoutumista. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata MS-tautia sairastavien näkemyksiä digitaalisesti jaettavan potilaan tuottaman tiedon vaikutuksista hoitoprosessiin sekä mitä tietoja he pitävät merkityksellisinä jakaa ammattilaisten kanssa. Aineisto kerättiin kuntoutusjakson aikana fokusryhmähaastattelulla, johon osallistui viisi (n=5) MS-tautia sairastavaa, eri ikäistä henkilöä eri puolilta Suomea. Haastattelun aluksi osallistujille kerrottiin mitä jaetulla päätöksenteolla ja potilaan tuottamalla tiedolla tarkoitetaan. Keskustelun edistämiseksi osallistujille esitettiin aiemman kyselyn tuloksia MS-tautia sairastavien halukkuudesta jakaa omia tietojaan hoitoon liittyvää päätöksentekoa varten. Haastattelu eteni seuraavien teemojen avulla: merkityksellisiksi ja tärkeiksi nähdyt tietotyypit sekä kokemukset ja odotukset digitaalisten palveluiden käytöstä. Ryhmähaastattelu kesti noin tunnin, se nauhoitettiin ja litteroitiin (19 sivua, 6500 sanaa).

Yhdistimme potilaiden kokemukset potilaan tuottamasta tiedosta ja digitaalisista työkaluista hoitoon liittyvässä päätöksenteossa neljään pääluokkaan: 1) Merkitykselliset tiedot, 2) Digitaalisten työkalujen ominaisuudet, 3) Tiedon käyttö vastaanotolla ja 4) MS-tautia sairastavien tiedontarpeet. Tulosten mukaan potilaan tuottama tieto tukee hoitoprosessia tekemällä vastaanotoista sujuvampia ja yksilöllisempiä. Digitaalinen tiedonsiirto ennen vastaanottoa auttaa lääkäriä valmistautumaan ja keskittymään olennaisiin asioihin, kuten kuntoutukseen ja apuvälineisiin. Potilaat toivovat helppokäyttöisiä työkaluja, jotka yhdistyvät muihin järjestelmiin ja mahdollistavat hoitoprosessin seuraamisen. Tiedon siirtymisen puutteet eri yksiköiden välillä aiheuttavat epätasa-arvoa. Potilaat haluavat selkokielistä tietoa tutkimustuloksista ja mahdollisuuden ilmoittaa voinnin pysymisestä ennallaan, mikä voisi vähentää tarpeettomia käyntejä ja säästää resursseja. Yhteenvetona voidaan todeta, että MS-tautia sairastavat haluavat osallistua aktiivisesti hoitoonsa ja jakaa tietoa digitaalisesti. Potilaan tuottamat tiedot parantavat vastaanottojen laatua ja päätöksentekoa. Jotta tiedon hyödyntäminen on mahdollista, tarvitaan helppokäyttöisiä sovelluksia, jotka tukevat yksilöllistä ja ajantasaista hoitoon liittyvää päätöksentekoa.

Implementoinnin sivusto tukemaan psykososiaalisten menetelmien onnistunutta käyttöönottoa

Miia Ståhle

Itla

Itlan ”Kansallinen implementointiosaaminen lasten ja nuorten kasvun tueksi” -hankkeen toimenpiteillä edistetään tutkitusti vaikuttavien psykososiaalisten menetelmien ja toimintamallien suunnitelmallisempaa käyttöönottoa. Hankkeella vahvistetaan implementointiin liittyvää osaamista, rakenteita, prosesseja ja yhteistyötä kansallisesti ja alueellisesti. Hankkeen toimintakausi on 2023–2025.

Lasten ja nuorten lisääntyneet mielenterveyden ongelmat ja haasteet ovat myös kansanterveydellinen haaste. Lasten ja nuorten mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen hoitoon panostaminen on investointi sekä yhteiskunnan että varsinkin lasten ja nuorten tulevaisuuteen. Tavoitteena tulisi olla, että lapsilla ja nuorilla on yhdenvertainen mahdollisuus saada tutkitusti vaikuttavaa apua mielenterveyteensä.

Erilaisilla hanke- ja kehittämistyön rahoituksilla kehitetään uusia menetelmiä ja toimintamalleja tai hankkeiden aikana otetaan valmiita malleja käyttöön. Monestikaan aika ei kuitenkaan riitä suunnitelmallisen ja pitkäjänteisen käyttöönoton suunnitteluun ja käyttöönottoprosessin toteutukseen. Sote-palveluissa myös ajatus implementointiteorian ja -tutkimuksen mukaisesta käyttöönottoprosessista on edelleen vieras eikä suunnittelun merkitystä välttämättä ymmärretä. Myös kiire johtaa siihen, että menetelmien käyttöönotto on suunnittelematonta.

KI-hankkeessa on kehitetty implementoinnin verkkokurssi ja kesäkuussa 2025 julkaistaan kokonaan uusi nettisivusto tukemaan implementoinnin onnistumista. Sivusto on suunnattu hyvinvointialueiden sote-palveluiden johtajille, esihenkilöille, kehittäjille sekä työntekijöille. Sivusto pohjautuu implementointitutkimuksen tietoon ja tiedon lisäksi sivustolle on luotu erilaisia konkreettisia työkaluja implementoinnin tueksi. Sivuston taustalla on EPIS-viitekehys ja sivustolla käsitellään erillisinä kokonaisuuksina käyttäytymisen muutoksen johtamista sekä implementointitiimien mallia, jotka molemmat tukevat käyttöönottoprosessien toteuttamista.

Posterissa esittelemme implementointisivuston rakenteen, sen keskeiset sisällöt sekä pääviestit. Posterin esittelyn yhteydessä voimme jakaa painettua materiaalia ja työkaluja, jotka ovat sivustolla tarjolla.

Hoitosuosituksiin perustuvaa lääkkeenmääräämistä estävät ja edistävät tekijät – systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Henna Tiitinen 1, Tuuli Suomela 1, Mervi Rantsi 1, Aleksi Raudasoja 2, Eva Verkerk 3, Virva Hyttinen-Huotari 1

1. Itä-Suomen yliopisto
2. Duodecim
3. Radboud University

Tausta
Terveydenhuollon rajalliset resurssit tulisi kohdentua näyttöön perustuviin hoitokäytäntöihin. Kansalliset ja kansainväliset hoitosuositukset edistävät näyttöön perustuvaa lääkkeenmääräämistä, mutta niiden noudattaminen on osin puutteellista.

Hoitosuositusten noudattaminen edellyttää sekä vaikuttavien lääkemääräyskäytäntöjen omaksumista (implementointi) että vähähyötyisten lääkemääräyskäytäntöjen karsimista (de-implementointi). Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä ovat pääasiallisia tekijöitä hoitosuositusten noudattamiseen tai noudattamatta jättämiseen lääkäreiden lääkemääräyspäätöksissä. Lisäksi tutkimus selvittää implementointiin ja de-implementointiin liittyvien tekijöiden keskinäisiä eroja. Aiheesta ei ole aiempaa kokoavaa katsausta.

Menetelmä
Kirjallisuuskatsaus noudattaa systemaattisen katsauksen periaatteita. Scopus-, Web of science- ja Pubmed-tietokannoista haettiin (24.6.2024) tutkimuksia, joissa tarkastellaan Käypä hoito- tai Vältä viisaasti -suosituksiin rinnastuvien suositusten noudattamiseen liittyviä tekijöitä lääkärin, potilaan tai johdon näkökulmista. Tekijät uutettiin ja tiivistettiin deduktiivisesti hyödyntäen Tailored Implementation for Chronic Diseases (TICD) -viitekehystä. Viitekehyksen ulkopuoliset tekijät käsiteltiin induktiivisesti. Alkuperäistutkimukset arvioitiin metodologisen laadun sekä käsitteellisen selkeyden näkökulmista.

Tulokset
Haku tuotti duplikaattien poiston jälkeen 16 891 viitettä, joista 530 artikkelia arvioitiin koko tekstin perusteella. Katsaukseen on sisällytetty 112 alkuperäistutkimusta.

Hoitosuositusten mukaisen lääkkeenmääräämisen pääasiallisia estäviä tekijöitä olivat hoitosuosituksen koettu epäselvyys, puutteet lääkärin osaamisessa tai tiedoissa, ajan-puute vastaanotolla, potilaan preferenssit ja heikko motivaatio, sekä lääkehoidon
kustannukset potilaalle. Vähähyötyisten lääkehoitojen de-implementoinnin pääsiallisia estäviä tekijöitä ajanpuutteen lisäksi olivat välttämiseen liittyvät huolet terveydentilan heikkenemisestä, välttämisen toteutettavuus, kuten hoitovaihtoehtojen saatavuus, sekä lääkärin ja potilaan tiedolliset puutteet.

Hoitosuositusta koskeva osaaminen, noudattamista tukevat rutiinit sekä organisaation tuki edistivät hoitosuositusten noudattamista. Viitekehyksen ulkopuolisia tunnistettuja tekijöitä olivat etninen tausta, sosioekonominen asema, sekä lääkärin ja potilaan hoito-suhteeseen liittyvät tekijät.

Yhteenveto
Hoitosuosituksilla pyritään edistämään laadukasta, turvallista ja vaikuttavaa hoitoa potilaille. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että keskeisimpinä noudattamista estävinä tekijöinä ovat tiedon, osaamisen ja ajan puute. Suositusten noudattamista edistävät riittävä resurssointi ja johdon tuki. Implementoinnin ja de-implementoinnin tekijöiden erot korostuivat yksittäisten tekijöiden tasolla. De-implementoinnin osalta merkittävä estävä tekijä on potilaiden tiedon puute ja odotukset, jolloin potilaan ja lääkärin välisen kiireettömän vuorovaikutuksen merkitys korostuu. Tutkimusten tulokset ovat hyödynnettävissä hoitosuositusten implementointistrategioiden kehittämisessä ja valinnassa.

Älykkään hoitajakutsujärjestelmän arkivaikuttavuuden arviointi

Hanna von Gerich 1, Virpi Jylhä 2, Laura-Maria Peltonen 1 

1. Itä-Suomen yliopisto
2. Pohjois-Savon hyvinvointialue

Hoitajakutsujärjestelmät ovat usein pääasiallinen kommunikointiväylä potilaan ja sairaanhoitajan välillä, ja niiden avulla potilailla on mahdollisuus ilmaista akuutti avun tarve vastuuhoitajalleen tämän sijainnista riippumatta. Hoitajakutsuihin vastaamisella kuluvalla ajalla on yhteys potilashoidon laatuun sekä potilastyytyväisyyteen. Potilas pyrkii hoitajakutsujen avulla vaikuttamaan omaan hoitoonsa, ja viive kutsuun vastaamisessa voi aiheuttaa tarpeetonta ahdistusta ja huolta hoidon viivästymisestä. Viiveettömän reagoinnin onkin havaittu vähentävän sekä potilaan kaatumisistapaturmia että uusia hoitajakutsuja.

Suuri hoitajakutsujen esiintymistiheys lisää hoitajien tyytymättömyyttä hoitajakutsujärjestelmiin sekä pidentää kutsuun vastaamiseen kuluvaa aikaa, ja niiden on todettu olevan yhteydessä hoitajien kokemaan hälytyskuormitukseen. Älykkäät järjestelmät, jotka priorisoivat tai luokittelevat erilaisia hälytyksiä niiden kiireellisyyden perusteella lisäisivät sekä hoidon turvallisuutta että vähentäisivät sairaanhoitajien kokemaa hälytyskuormitusta.

Terveydenhuollon digitalisaatio sekä edistynyt tekoälytutkimus ovat kiihdyttäneet myös hoitotyötä tukevien älykkäiden ratkaisuiden kehittämistä ja käyttöönottoa. Tekoälyn vaikutusten arviointi terveydenhuollon arjessa on kuitenkin vielä hajanaista, ja näiden teknologioiden todelliset vaikutukset eri sidosryhmille ovat vielä epäselviä. Tämän tutkimushankkeen tulokset antavat tietoa älykkään hoitajakutsujärjestelmän vaikuttavuudesta potilasprosesseihin ja terveydenhuollon ammattilaisten työhön. Ne auttavat luomaan tietopohjaa terveydenhuollon digitalisaation vaikutuksista potilashoidon sujuvuuteen sekä terveydenhuollon ammattilaisten työn kuormittavuuteen.

Tutkimus on osa kansainvälistä ITEA PROFIT (PRocedure optimisation and data-driven Operational eFficiency in healthcare environmenTs) –hanketta, jonka tavoitteena on parantaa terveydenhuollon tehokkuutta ja potilastuloksia innovatiivisilla teknologisilla ratkaisuilla. Tutkimusta rahoittaa Business Finland.

Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset
Pohjois-Savon hyvinvointialueella otetaan uusi monipalvelukutsujärjestelmä käyttöön asteittain uusissa ja remontoitavissa kohteissa elinkaarivaihtojen yhteydessä. Tutkimushankkeen tarkoituksena on arvioida järjestelmän vaikuttavuutta potilasprosesseihin ja terveydenhuollon ammattilaisten työhön. Tutkimuskysymykset ovat esitetty alla.

Potilasprosessit:

1) Mikä yhteys käyttöönotetulla hoitajakutsujärjestelmällä on potilaan kutsun vasteaikaan?
2) Mikä yhteys käyttöönotetulla hoitajakutsujärjestelmällä on potilastyytyväisyyteen?
3) Mikä yhteys käyttöönotetulla hoitajakutsujärjestelmällä on potilasturvallisuuteen?

Hoitotyön ammattilaisten työ:

1) Miten hoitajakutsuja tehdään ja miten näihin vastataan ennen hoitajakutsujärjestelmän käyttöönottoa sekä sen jälkeen?
2) Miten hoitajakutsuja priorisoidaan ennen hoitajakutsujärjestelmän käyttöönottoa sekä sen jälkeen?
3) Mikä yhteys hoitajakutsujärjestelmällä on hoitotyön ammattilaisten työprosessiin ja työtyytyväisyyteen?

Menetelmät
Tutkimus toteutetaan kolmella vuodeosastolla keskeytetyllä aikasarja-asetelmalla 12 kuukautta ennen ja 12 kuukautta hoitajakutsujärjestelmän käyttöönoton jälkeen. Aineistoa kerätään 1) organisaation tietojärjestelmistä (rekisteridata), 2) kyselyin sekä 3) havainnoiden.

1) Rekisteriaineisto kerätään tutkimusorganisaatioiden tietojärjestelmistä. Kerättäviä tietoja ovat tutkimusyksiköissä tehtyjen hoitajakutsujen sekä niihin vastaamisen ajankohdat, yksiköissä tehdyt HaiPro –ilmoitukset sekä potilastyytyväisyyskyselytulokset.

2) Kyselyaineisto kerätään sähköisellä kyselylomakkeella, joka lähetetään kaikille tutkimusyksiköissä työskenteleville terveydenhuollon ammattilaisille. Lähtöasetelmassa suoritettavassa kyselyssä vastaajia pyydetään kuvailemaan tilanteita, joissa perinteinen hoitajakutsujärjestelmä on tukenut työprosessia hyvin, sekä tilanteita, joissa hoitajakutsujärjestelmä ei ole tukenut työprosessia toivotulla tavalla. Käyttöönoton jälkeen suoritettavassa kyselyssä vastaajat kuvailevat käyttöönotettuun monipalvelukutsujärjestelmään liittyviä tilanteita, jonka lisäksi heitä pyydetään arvioimaan käyttöönotettua järjestelmää sekä kuvaamaan saamaansa käyttökoulutusta.

3) Havainnointiaineisto kerätään strukturoituna passiivisena havainnointina aamu-, ilta- ja yövuoroissa. Kaikki tutkimukseen osallistuvan ammattilaisen vuorovastuulla yhden työvuoron aikana olevien potilaiden sekä heidän omaistensa tekemät hoitajakutsut kirjataan.

Lähtöasetelmassa tutkittavilla osastoilla on käytössä perinteinen, kaksisuuntainen hoitajakutsujärjestelmä. Tutkimusinterventio on 9solutions -monipalvelukutsujärjestelmä, joka yhdistää reaaliaikaisilla paikkatiedoilla täydennetyn älykkään hoitajakutsujärjestelmän, tilannekuvan sekä kaatumisentunnistuksen yhteen hoitajan mukana kulkevaan sovellukseen.

Aikataulu
Tutkimushanke on käynnistynyt keväällä 2025 hakemalla eettisen toimikunnan lausunto tutkimuksen eettisyydestä. Tutkimusluvan haku tutkimukseen osallistuvalta organisaatiolta ajoitetaan alkusyksyyn 2025, jonka jälkeen aineistonkeruu voi alkaa. Tutkimusaikataulu noudattaa monipalvelukutsujärjestelmän asteittaista käyttöönottoa uusissa ja remontoitavissa kohteissa elinkaarivaihtojen yhteydessä.

Tutkimuspäivillä esitetään ajankohtaisimmat tiedot tutkimushankkeen etenemisestä sekä saavutetuista tuloksista.

Implementation of an IPS-based supported employment intervention. A multi-perspective and mixed-methods research

Riitta Seppänen-Järvelä, Maarit Karhula, Hennariikka Heinijoki

Kela

Aim
This study examines the implementation of a supported employment intervention based on the IPS model originally developed for people with serious mental illness (Drake et al., 2012). The intervention studied is intended for individuals whose illness or disability has caused a significant deterioration in their ability to work or study. The study investigates the effectiveness and impact of the intervention, as well as clients’ employment relationships, job roles, and the meaningfulness of their work. The study provides information on the adoption, adaptation, and implementation of the IPS-based intervention within the context of vocational rehabilitation for a novel target group.

Setting
Job coaching is provided by Kela (Social Insurance Institution) provides and is executed by local service providers. Implementation of the intervention is guided by a service description, which define the features of intervention.

Methods / Approach
The research employs a mixed-methods design, collecting data from the perspectives of clients, coaches, and supervisors. The data collection strategy is guided by the Consolidated Framework for Implementation Research (CFIR). The data will be collected at various stages of the intervention process, with the objective of obtaining a comprehensive overview of the implementation of the intervention and the implementation determinants.

Key insights
Data collection for the study will commence in 2025, with preliminary results expected to be reported starting in 2026. We believe that the multi-perspective and mixed-methods research design will yield novel insights into the application of the IPS model, particularly for a new target group. Furthermore, we aim to enrich the application of the CFIR implementation research framework by incorporating a client-centered perspective.

Näyttöön perustuvien kuntoutuksen ydinelementtien vieminen käytäntöön

Maarit Karhula, Hennariikka Heinijoki, Riitta Seppänen-Järvelä

Kelan tutkimus

Tutkimuksen tarkoitus
Kela järjestää lakiin perustuen kuntoutuspalveluja, joita toteuttavat kuntoutuksen palveluntuottajat. Palvelun toteuttamista ohjaavat palvelukuvaukset, joiden tarkoituksena on edistää kuntoutuksen laatua ja varmistaa palvelujen riittävän yhdenmukainen toteutus. Kelassa on palvelukuvausten muotoilussa alettu hyödyntää ydinelementtiajattelua eli pyritään tunnistamaan ja ilmaisemaan ne kuntoutuspalvelun keskeiset tekijät, jotka varmistavat kuntoutuksen tavoitteiden saavuttamisen. Kuntoutuspalvelusta riippuen tällaisia tekijöitä voivat olla kuntoutuksen teoreettinen perusta, toteutuksen periaatteet sekä niistä johdetut menetelmät tai sisällöt. Kuntoutuksen palvelukuvausten implementaatio ja kuntoutuspalveluiden laatu –toimintatutkimuksen tarkoitus on vahvistaa näyttöön perustuvaa kuntoutuskäytäntöä kehittämällä palvelukuvauksia, joissa on ilmaistu selkeästi ydinelementit.

Tutkimuskysymykset
Tutkimuksessa vastataan seuraaviin kysymyksiin: 1) Mitkä ovat Kelan kuntoutuksen palvelukuvausten tärkeimmät tehtävät ja sisällöt? 2) Miten ydinelementit näyttäytyvät kuntoutuksen palvelukuvauksissa? 3) Millaiset tekijät vaikuttavat ydinelementtien implementointiin edistävästi tai estävästi? 4) Millaiset implementointistrategiat ovat toimivia?

Aineistot ja menetelmät
Toimintatutkimus toteutetaan kehämäisinä prosesseina kahdessa vaiheessa (kehittämisvaihe ja implementointivaihe) vuosina 2025–2028. Kehittämisvaiheessa tarkastellaan, miten ydinelementit sisältyvät palvelukuvauksiin ja mikä niiden rooli on kuntoutuspalvelujen hankinnassa, suunnittelussa, johtamisessa ja auditoinnissa. Laadullinen aineisto kerätään Kelan asiantuntijoilta haastattelemalla sekä reflektoivissa työpajoissa.

Implementointivaiheeseen valitaan tapauksiksi kaksi kuntoutuspalvelua, joiden palvelukuvauksissa on kuvattu ydinelementit ja/tai tutkimustietoon perustuvuus tai joiden palvelukuvauksiin on ajateltu kuvata ydinelementit seuraavassa palvelukuvauksen muotoiluprosessissa. Monimenetelmällinen aineisto kerätään moninäkökulmaisesti Kelan kuntoutuksen asiantuntijoilta, kuntoutuspalveluiden tuottajilta ja toteuttajilta sekä kuntoutuksen asiakkailta.

Tutkimuksessa hyödynnetään implementointitutkimuksen viitekehyksiä (The Consolidated Framework for Implementation Research, CFIR ja The Expert Recommendations for Implementing Change, ERIC) aineistojen keruussa, analysoinnissa ja raportoinnissa.

Tulokset ja johtopäätökset
Tutkimuksen tuottama tieto edistää Kelan järjestämän kuntoutuksen tutkimustietoon perustuvuutta, laadukkuutta ja asiakaslähtöisyyttä. Pelkkä ydinelementtien määrittely ei kuitenkaan riitä varmistamaan näyttöön perustuvien käytäntöjen toteutumista tai vahvistamaan vaikuttavuutta. Tarvitaan myös kohdennettuja implementointistrategioita. Toimintatutkimuksessa keskitytään rakentamaan tietoa implementoinnin edellytyksistä, onnistuneista implementointistrategioista ja niiden käyttöyhteyksistä. Tuotettavaa tietoa ydinelementtien roolista tutkimustietoon perustuvan kuntoutuksen kivijalkana sekä ydinelementit sisältävien palvelukuvausten implementointistrategioista on mahdollista hyödyntää kuntoutuspalveluissa myös laajemmin, niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.

ZekkiPro – tutkimusperustainen työkalu vaikuttavampaan hyvinvointityöhön

Reija Paananen & Sakari Kainulainen

Diakonia-ammattikorkeakoulu (Diak)

Hyvinvointia edistävän palvelujärjestelmän kehittäminen edellyttää siirtymistä resurssiohjauksesta kohti vaikuttavuusperusteista ajattelua. Diakonia-ammattikorkeakoulun (Diak) kehittämä ZekkiPro on digitaalinen, tutkimusperustainen järjestelmä, joka mahdollistaa hyvinvoinnin tilan ja muutosten seuraamisen yksilö-, ryhmä- ja organisaatiotasolla. Se tarjoaa konkreettisen välineen asiakastyön tueksi, palveluiden kehittämiseen ja vaikuttavuuden osoittamiseen.

ZekkiPro pohjautuu validiin ja reliaabeliin 3X10D®-elämäntilannemittariin, joka kartoittaa vastaajan tyytyväisyyttä kymmeneen hyvinvoinnin osa-alueeseen. Mittari ei keskity ongelmiin, vaan tuo näkyväksi sekä tuen tarpeet että yksilön voimavarat. ZekkiPro:n avulla voidaan kerätä sekä anonyymiä että yksilöityä tietoa, ja järjestelmä mahdollistaa myös räätälöityjen kysymysten ja palvelusuositusten lisäämisen.

ZekkiPro toimii SAAS-palveluna ja on suunnattu kunnille, hyvinvointialueille, oppilaitoksille, järjestöille ja muille hyvinvointityötä tekeville toimijoille. Se tukee tiedolla johtamista tarjoamalla reaaliaikaisen ja vertailukelpoisen tilannekuvan asiakkaiden hyvinvoinnista. Palvelu on helppokäyttöinen ja nopeasti käyttöönotettavissa, ja se soveltuu myös projektien vaikuttavuuden arviointiin.

Käytännön sovelluksia ZekkiProsta löytyy muun muassa Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueelta, jossa yli 25 000 lasta ja nuorta osallistui hyvinvointikyselyyn. Tulokset ohjasivat konkreettisesti palveluiden kehittämistä. Diakissa ZekkiProta hyödynnetään opiskelijahyvinvoinnin seurannassa, ja sen avulla voidaan tarjota kohdennettua tukea opiskelijoille. Hyvinvointialueet ovat ottaneet ZekkiPron käyttöön erityisesti sosiaalipalveluissa ammattilaisten työvälineeksi.

ZekkiPro ei ole vain mittari, vaan kokonaisvaltainen toimintamalli, joka tuo vaikuttavuuden näkyväksi arjen työssä. Se lisää osallisuutta, systemaattisuutta ja laatua hyvinvointityöhön ja mahdollistaa vaikuttavuusperusteisen päätöksenteon. Palvelu on saanut tunnustusta muun muassa Innokylän Yhteiskunnallisten innovaatioiden päivässä, jossa se palkittiin vuoden parhaana yhteiskunnallisena innovaationa vuonna 2024.

Arkivaikuttavuuden huomioiminen Kasvun tuen menetelmäarvioinnissa

Merikukka, M., Backman, H. & Kurki, M.

Itla

Mielenterveyttä edistävien psykososiaalisten menetelmien vaikuttavuutta voidaan arvioida Itlan Kasvun tuen arviointijärjestelmän avulla (Merikukka ym., 2025). Arviointijärjestelmään pohjautuen menetelmälle asetetaan arvio asteikolla 1–5, joka huomioi menetelmästä tehdyn vaikuttavuustutkimuksen luotettavuuden ja vaikutusten suuruuden.

Vaikuttavuutta tutkitaan tyypillisesti satunnaistetulla vertailukoeasetelmalla (randomized controlled trial), jota pidetään vaikuttavuuden osoittamisen kultaisena standardina. Asetelmassa tutkimukseen osallistuvat arvotaan koe- ja vertailuryhmiin. Selittävissä kokeissa (explanatory trials) osallistujia tutkitaan suunnitelluissa ihanneoloissa. Näissä olosuhteissa saadut tulokset voivat arjen sosiaali- ja terveydenhuollon olosuhteissa loiventua tai jopa kadota. Miten menetelmien vaikuttavuutta voidaan tutkia, jotta tiedettäisiin luotettavammin, että menetelmistä on hyötyä asiakkaille myös arjessa?

Kasvun tuen arviointijärjestelmässä vahvimman menetelmäarvion saavuttamiseksi – menetelmä, josta on vahvaa vaikuttavuustutkimusta (5/5) – täytyy menetelmän vaikuttavuutta olla tutkittu asetelmalla, jossa ryhmät on arvottu koe- ja vertailuryhmiin. Lisäksi ryhmien välisten efektikokojen on oltava riittävän suuria, jotta ryhmien välisellä erolla voidaan arvioida olevan merkitystä myös käytännössä. Tätä kokeellista vaikuttavuutta voidaan tutkia selittävillä ja käytännön kokeilla. Selittävien satunnaistettujen vertailukokeiden avulla pyritän selvittämään mitä vaikuttavuutta (efficacy) menetelmästä voidaan parhaillaan odottaa ihanneoloissa. Käytännön kokeilla (pragmatic controlled trials, PCT) pyritään puolestaan selvittämään mitä vaikuttavuutta (effectiveness) voidaan odottaa sosiaali- ja terveydenhuollon arjessa. Käytännön kokeissa tutkimukseen osallistuvien mukaanotto- ja poissulkukriteerit ovat väljempiä kuin selittävissä satunnaistetuissa kokeissa ja menetelmää toteutetaan tavanomaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon olosuhteissa tutkimuksellisten suunniteltujen ihanneolojen sijaan. Menetelmän on mahdollista yltää korkeimmalle Kasvun tuen menetelmäarviotasolle myös havainnoivalla kokeellisen tutkimuksen kaltaisella (kvasikokeellisella) tutkimuksella, jossa tutkittavia osallistujia ei ole arvottu ryhmiin. Vertaiskontrolloidut tutkimus (benchmarking controlled trial, BCT) on havainnoiva tutkimusasetelma, jonka avulla tutkitaan menetelmän arkivaikuttavuutta (real-world effectiveness) eli menetelmän asiakkaalle arjen sosiaali- ja terveyden huollon olosuhteissa tuottamasta mielenterveyden ja hyvinvoinnin lisäarvosta. Koska havainnoivissa tutkimuksissa ryhmiä ei voida arpoa osallistujien suhteen vertailukelpoisiksi, ryhmät tulee valita niin, että ne olisivat mahdollisimman vertailukelpoisia pelkkää havainnointia käyttäen. Ryhmien väliset alkutilanteiden erot vakioidaan tilastollisesti. Arkivaikuttavuuden arvioinnin edellytyksenä on riittävä tieto asiakkaista, toteutuneista menetelmistä ja tuloksista. Tätä tietoa voidaan saada laaturekistereistä tai niitä vastaavan tiedon keruun avulla.

Vertaiskontrolloidut tutkimukset täydentävät satunnaistettuja vertailukokeita ja pystyvät vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän vaikuttavuuden kannalta olennaiseen kysymykseen: missä ja millä keinoin kyetään tuottamaan parasta lisäarvoa asiakkaille. Ja miten vaikuttavuutta voidaan tämän tiedon pohjalta jatkuvasti lisätä. Paras tieto vaikuttavuudesta saadaan, kun menetelmän vaikuttavuutta tutkitaan sekä satunnaistetuilla vertailukokeilla että havainnoivilla tutkimuksilla. Ideaalitilanteessa paras polku psykososiaalisten menetelmien vaikuttavuuden tutkimiseksi ja havaitsemiseksi olisi ensin kokeellisen vaikuttavuuden ja sen jälkeen arkivaikuttavuuden tutkiminen. Kokeellinen vaikuttavuustieto vastaa yleensä parhaiten kysymykseen psykososiaalisten menetelmien vaikuttavuudesta verrattuna tilanteeseen ilman toimenpiteitä tai verrattuna toisiin vaikuttavaksi arvioituihin menetelmiin. Havainnoiva tutkimus on puolestaan välttämätön psykososiaalisia menetelmiä käyttävien palvelujen tarjoajien välisen vaikuttavuuden kuvaamiseen.

Tärkeimmät lähteet
Merikukka, M., Backman, H., Heikkilä, L. & Kurki, M. (2025). Lasten ja nuorten mielenterveyttä edistävien psykososiaalisten menetelmien vaikuttavuus – Opas näytön systemaattiseen arviointiin. Itlan oppaat ja käsikirjat 2025:1
Merikukka, M. & Malmivaara, A. (14.5.2025). Kaikki on vaikuttavaa – vai onko? Itla blogi. Osoitteessa https://itla.fi/blogi/kaikki-on-vaikuttavaa-vai-onko/ Luettu 17.5.3025.

Menetelmällisiä oivalluksia arkivaikuttavuuden tutkimiseen sosiaalityössä – palvelumuotoilutyöpajat aineiston keruun menetelmänä

Milla Mäkinen

Lapin yliopisto
Itä-Suomen yliopiston tutkimus, jossa Hämeen ammattikorkeakoulu mukana

LATVE – Lapsinäkökulmainen arviointi ja työskentely vaativissa erotilanteissa -hanke (STM, 2024–2025) tuottaa tietoa vaativien erotilanteiden arvioinnista ja työskentelystä lastensuojelun ja lapsi- ja perhesosiaalityön asiantuntijuudesta osana moniammatillisia palvelurakenteita. Hankkeessa mallinnetaan tuotetun tiedon pohjalta toimivien työkäytäntöjen keskeiset elementit ja kriittiset pisteet huomioiden sosiaalihuollon palvelujen porrasteisuuden kehittämistarpeet. (LATVE-hanke | Yhteiskuntatieteiden tiedekunta | Lapin yliopisto)

Esitys keskittyy nuorten ja vanhempien kanssa toteutettuihin työpajoihin aineistomuotona ja niiden merkitykseen palveluiden arkivaikuttavuuden arvioinnissa ja arkivaikuttavuuden pohjalta toteutetussa sosiaalityön (erityisesti lapsi- ja perhesosiaalityön) palvelumuotoilussa. Tutkimushankkeen järjestämään neljään digitaaliseen työpajaan osallistui huhtikuussa 2025 yhteensä 23 henkilöä. Työpajojen suunnittelussa hyödynnettiin hankkeen ensimmäisessä vaiheessa kerättyjen tutkimusaineistojen alustavia tuloksia. Työpajatyöskentelyn tavoitteena oli kerätä kokemustietoa lapsinäkökulmaisten sosiaalityön hyvien työkäytäntöjen keskeisistä elementeistä ja kriittisistä pisteistä vaativissa erotilanteissa. Palvelumuotoilun tavoite on aina ymmärtää palveluiden asiakkaiden kokemusta ja muuntaa heidän kokemustietonsa palveluiden kehittämiseen soveltuvaksi tiedoksi.

Vaikuttavuuden tutkimus tavoittelee sen selvittämistä, mikä on palveluiden lisäarvo niissä asioivien ihmisten elämässä. Palvelumuotoilu on lisäksi kiinnostunut siitä, miten lisäarvoa tuotetaan ja tuhotaan palveluiden ja sen asiakkaiden välisessä vuorovaikutuksessa. Palvelumuotoilussa tietoa pyritään konkretisoimaan kontaktipisteiksi, eli asiakkaan ja palvelun välisiksi vuorovaikutuspisteiksi, joiden kautta palvelua voidaan kehittää.

Sosiaalihuollon tehtävä on edistää asiakkaiden hyvinvointia. Arkivaikuttavuuden edistämisen kohdentamisen tasot sosiaali- ja terveyspalveluissa (henkilöstön osaaminen, tieteellinen tutkimustieto, suoriutuminen ja vertaiskehittäminen (Malmivaara 2022) tuovat esiin organisatorista tietoa palveluiden arkivaikutuksista. Palvelumuotoilun näkökulmasta kriittinen asiakkaiden kokemustieto jää näillä tasoilla kuitenkin näkymättömiin.

Esityksessä kiteytetään tutkimuksen tuloksia aineiston keruun menetelmien näkökulmasta ja jaetaan johtopäätöksiä siitä, mitä työpajatyöskentely voi aineistonkeruumenetelmänä kertoa sosiaalityön arkivaikuttavuudesta ja mikä on se lisäarvo sosiaalityön arkivaikuttavuuden ymmärtämiseksi asiakkaiden näkökulmasta. Hankkeen alustavien tulosten pohjalta voidaan todeta, että työpajatyöskentelyllä saadaan esiin muun muassa palveluiden lisäarvoon kohdistuviin odotuksiin liittyvää tietoa, palveluiden käyttöön ja tarpeeseen liittyviin tunnekokemuksiin liittyvää tietoa sekä palveluissa asioimisen kuormittavuuteen liittyvää tietoa sekä palveluiden arkeen tuottamiin muutoksiin liittyvää tietoa. Kun työpajaosallistujien ja työpajan fasilitaattorin välille syntyy vuoropuhelua, pystytään myös tunnistamaan näiden arkisia merkityksiä asiakkaiden hyvinvoinnin vahvistumisen näkökulmasta.

GuideGap-hanke: Hoitosuositusten mukaiset lääkemääräyskäytännöt ja poikkeamia selittävät tekijät

Virva Hyttinen-Huotari 1, Tuuli  Suomela 1, Henna Tiitinen 1, Aleksi Raudasoja 2, 3, Mervi Rantsi 1, Lauri Kortelainen 1, Eva Verkerk 4, Ismo Linnosmaa 1

1. Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, Itä-Suomen yliopisto
2. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim
3. Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto
4. Radboud University, Alankomaat

Hankkeen tausta ja tavoite: Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin tuottamat kansallisesti riippumattomat Käypä hoito -suositukset ovat vuodesta 1994 lähtien tuoneet parhaaseen vaikuttavuus- ja ammattitietoon perustuvan tiedon kootusti lääkäreiden jokapäiväisen päätöksenteon tueksi. Vuodesta 2016 lähtien on julkaistu myös Vältä viisaasti -suosituksia, joiden tarkoituksena on ohjata vähähyötyisistä käytännöistä luopumiseen ja sitä kautta parantaa terveydenhuollon vaikuttavuutta, tuottavuutta ja turvallisuutta.

Kansainvälisesti tarkasteltuna lääkkeenmääräämiseen yhteydessä olevia tekijöitä on tutkittu melko paljon, mutta Suomessa aihetta, ja etenkin lääkäreiden sitoutumista hoitosuosituksiin, on tutkittu vähän. Tiedetään, että suomalaiset lääkärit kokevat hoitosuositukset tärkeiksi, mutta siitä huolimatta lääkkeenmäärääminen ei aina toteudu hoitosuositusten mukaisesti ja hoitosuositusten julkaisu ei välttämättä muuta käytäntöjä.

Kelan vuosille 2024–2026 rahoittamassa GuideGap-hankkeessa tavoitteenamme on tutkia Käypä hoito – ja Vältä viisaasti –suositusten mukaista lääkkeenmääräämisen yleisyyttä ja mahdollisia syitä olemassa oleviin hoitosuosituksista poikkeamiin. Hankkeessa teemme yhteistyötä Duodecimin, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Suomen Lääkäriliiton, Itä-Suomen yliopiston lääketieteen laitoksen kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikön ja Radboudin Universityn (Netherlands) kanssa.

Aineisto ja menetelmät: GuideGap-hanke on monimenetelmällinen eli käytämme sekä määrällisiä että laadullisia tutkimusmenetelmiä. Hoitosuositusten mukaisen lääkkeenmääräämisen yleisyyttä tutkimme koko suomalaisen väestön kattavalla rekisteriaineistolla. Syksyllä 2025 toteutamme verkkokyselyn Suomessa asuville lääkäreille yhteistyössä Suomen Lääkäriliiton kanssa. Kyselyn taustalla on hyödynnetty systemaattista kirjallisuuskatsausta. Kyselyn tavoitteena on tunnistaa tärkeimmät hoitosuositusten noudattamista edistävät ja estävät tekijät lääkkeenmääräämiseen liittyen. Ymmärrystä hoitosuosituksista poikkeavan lääkkeenmääräämisen juurisyistä syvennämme haastattelemalla perusterveydenhuollossa toimivia lääkäreitä vuonna 2026.

Alustavat tulokset: Vaikuttavuuden tutkimuksen päivillä tulemme esittelemään rekisteritutkimuksen sekä systemaattisen katsauksen tuloksia suullisissa esityksissä.

Johtopäätökset: Lääkehoidon toteutuminen turvallisesti ja vaikuttavasti hoitosuosituksiin pohjautuen on tärkeää väestön hyvinvoinnin kannalta. Hankkeessa tuotamme uutta ja tärkeää tietoa siitä, miten lääkehoitoa toteutetaan suhteessa hoitosuosituksiin, ja mitkä ovat hoitosuositusten mukaiseen lääkkeenmääräämiseen yhteydessä olevia tekijöitä, ottaen huomioon myös hoidon jatkuvuuden tarkastelun. Hankkeessa tuotettua tietoa voidaan hyödyntää lääkehoitojen järkevän käytön edistämisessä, kuten kansallisten hoitosuositusten implementoinnissa, kansallisen ja alueellisen lääkehoidon ohjauksen kehittämisessä sekä vaikuttavien ja vähähyötyisten käytäntöjen seurannassa.

Kuntoutustoiminnan arvio laitospäihdekuntoutuksessa

Eeva Ekqvist

Tampereen yliopisto

Laitospäihdekuntoutuksessa asiakas arvioi yksilöllisesti sekä omaa pystyvyyttään toivotun muutokseen saavuttamiseen että saatavilla olevan hoidon kykyä tukea häntä muutostilanteessa. Odotukset kuntoutusta kohtaan voivat johtaa jopa sen keskeyttämiseen, mikäli asiakkaalle tarjotaan kuntoutusta, joka ei vastaa hänen odotuksiaan. Toisaalta mahdollisuus vaikuttaa omaan kuntoutukseen ja sen sisältöihin lisää kuntoutujien tyytyväisyyttä saatuun palveluun. Aiempi tutkimus on osoittanut, että asiakas sitoutuu paremmin kuntoutukseen, jonka periaatteiden kokee vastaavan omaa käsitystään toipumisesta ja keinoista sen saavuttamiseen.

Tässä esityksessä tarkastellaan kuntoutujien arvioita yhteisömuotoisesta laitospäihdekuntoutuksesta. Huomio on kuntoutujien kokemuksessa ryhmästä, kuntoutuksen tavoitteiden ja käsiteltävien aiheiden soveltuvuudessa sekä kuntoutuksessa käytettyjen lähestymistapojen ja menetelmien toimivuudessa. Esitys pohjautuu naturalistisella tutkimusotteella toteutettuun tutkimukseen (MUUTOS-hanke), jossa aineisto muodostuu päihdekuntoutuslaitoksessa kuntoutuksen työkaluna ja arvioinnin välineenä käytetyistä Kuntoutustoiminnan arvio –lomakkeista (GSRS, Duncan & Miller 2007; N=127). Aineisto analysoidaan määrällisin menetelmin.

Alustavien tulosten mukaan kuntoutustoiminnan arvion eri osa-alueet (kokemus ryhmästä, tavoitteet ja aiheet, lähestymistapa ja menetelmä, yleinen arvio) saavat hyvin samansuuntaisia arvioita kuntoutujilta ja nämä arviot korreloivat myös kuntoutuksen aikaisen koetun hyvinvoinnin kanssa. Kuntoutujien iällä ja sukupuolella ei havaittu yhteyttä kuntoutustoiminnan arvion tasoon. Kuntoutuksen arvioissa tapahtuu suurimmalla osalla kuntoutujista positiivista muutosta (66 %, n=76), mutta on huomioitava, että 30 prosentissa arvioista (n=35) tapahtuu negatiivinen muutos. Alustavissa analyyseissä havaittiin kuntoutuksen keskeyttämisen ja alhaisen kuntoutustoiminnan arvion välillä yhteys, joka lähestyy tilastollista merkitsevyyttä (p=0,064). Kuntoutustoiminnan arvioilla ei kuitenkaan havaittu yhteyttä päihteettömyyteen kolmen kuukauden seurannassa kuntoutuksen jälkeen.

Esityksessä tuodaan esiin kuntoutujien tekemiä arvioita ja heidän tyytyväisyyttään saamaansa kuntoutukseen. Sen lisäksi siinä tarkastellaan myös itse arvioinnin toteuttamista osana kuntoutusta ja lopuksi esityksessä pohditaan terapeuttisen työkalun käyttämistä päihdekuntoutuksen vaikuttavuuden arvioinnissa.

Kuntouttavan työpajatoiminnan vaikuttavuuden arviointi nuoren työllistymiseen

Kirsi Moisanen, Saija Huhtala, Heidi Rytkönen, Meri Heikura

Kajaanin ammattikorkeakoulu

Tausta
Kuntouttavaa työtoimintaa järjestetään pitkään työttömänä olleelle henkilölle aktivointisuunnitelmaan tai monialaiseen työllistymissuunnitelmaan perustuen. Palvelun tavoitteena on edistää henkilön työllistymisen edellytyksiä ja mahdollisuuksia osallistua koulutukseen tai julkiseen työvoimapalveluun. Kuntouttavalla työtoiminnalla ei ole havaittu olevan juurikaan vaikutusta henkilön työllistymiseen (Aho ym., 2018, 57). Kuntaliiton (2024) selvityksen mukaan kuntouttavan työtoiminnan, valmennusten sekä kokeilujen vaikuttavuus työllistymiseen on heikkoa ja kolmen kuukauden kuluttua palvelun päättymisestä noin 4 % asiakkaista on työssä avoimilla työmarkkinoilla. Koko väestön osalta suurin työttömyys ja heikoin työhön kiinnittyminen on ikäluokissa 20–24 ja 60–64 (Farchy & Immervoll, 2021).

Kajaanin ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan YAMK-opiskelijat osallistuvat vaikuttavuuden arvioinnin opintojaksolle, jossa kartoitetaan organisaation ongelmia, joita voidaan tarkastella ja ratkaista vaikuttavuuden näkökulmasta. Opiskelijat laativat vaikuttavuusmallin, tätä tukevan mittariston ja tiedon keräämisen valitsemansa ilmiön vaikuttavuuden arvioinnin osoittamiseksi. Tiivistelmässä kuvataan kuntouttavan työpajatoiminnan nuorten työllistymisen vaikuttavuuden arviointi.

Tavoite ja tarkoitus
Opintojakson tavoite on edistää opiskelijan vaikuttavuuden arvioinnin osaamista hyödyntäen vaikuttavuusmallinnusta. Kuntotuttavan työpajatoiminnan vaikuttavuuden arvioinnin oppimistehtävässä tavoitteeksi asetettiin, että nuorten valmiudet siirtyä työhön kuntouttavaan työtoimintaan osallistumisen jälkeen ovat vahvistuneet ja 30 % nuorista työllistyy puolen vuoden sisällä. Tarkoitus oli kuvata vaikuttavuusmallinnus kuntouttavan työpajatoiminnan vaikuttavuuden arvioimiseksi nuorten työllistymiseksi.

Menetelmät
Opiskelijat laativat vaikuttavuuden arvioinnin tarkastelemiseksi ongelma- ja vaikuttavuuspuun. Ongelmapuussa kuvattiin ongelman seuraukset. Vaikuttavuuspuussa kuvattiin palvelulupaus ja muutokset, jotka mahdollistavat tavoitteen saavuttamisen. Tehtävässä kuvattiin myös vaikuttavuuden arvioinnin kehittämisessä mukana olevat keskeiset sidosryhmät. Vaikuttavuuden mallinnuksessa hyödynnettiin vaikuttavuusketjua, jossa kuvattiin tarve, tavoite, ratkaisu, teot, muutos, vaikutus ja eri vaiheita kuvaavat mittarit ja tiedonkeruusuunnitelma.

Syitä nuorten siirtymiseksi työelämään kuntouttavan työtoiminnan jälkeen ovat mm. työkyvyn rajoitteet, taloudellisten kannusteiden puute ja työmahdollisuudet. Ongelmasta seuraa mm. huono-osaisuutta, hyvinvoinnin ja elintason heikentymistä sekä syrjäytymistä. Palvelulupauksena oli vahvistaa nuorten valmiuksia työelämään siirtymiseksi kuntouttavan työtoiminnan jälkeen. Vaadittavina muutoksina oli asiakkaan työllisyyspalveluiden suunnitteluun ja jatkuvuuden osallisuuden edistäminen, osaamisen ja työkyvyn vahvistaminen sekä konkreettinen auttaminen työllisyysasioissa. Sidosryhmiä olivat aluehallintovirasto, työllisyysasiantuntijat, sosiaalityöntekijät, kela, työttömien terveydenhuolto ja yritykset.

Tulokset
Kuntouttavan työpajatoiminnan vaikuttavuuden arviointi kuvattiin vaikuttavuusketjun avulla. Tarpeeksi määriteltiin, nuorten siirtyminen työhön on vähäistä kuntouttavaan työtoimintaan osallistumisen jälkeen. Tavoitteeksi asetettiin vahvistaa nuorten valmiuksia työelämään siirtymiseksi kuntouttavaan työtoimintaan osallistumisen jälkeen. Yhtenä ratkaisuna oli vahvistaa asiakkaan osaamista ja työkykyä tarjoamalla yksilöllisiä, näyttöön perustuvia, oikea-aikaisia, monialaisia- ja ammatillisia palveluita. Tekoina oli mm. henkilökohtaisen vastuutyöntekijän nimeäminen jokaiselle palveluun saapuvalle nuorelle. Asiakassuhteessa hyödynnettiin voimavaralähtöisyyttä. Muutokseksi asetettiin, asiakkaan osaaminen vastaa työmarkkinoiden tarpeita ja asiakkaan työkyvyn esteet on selvitetty sekä haasteisiin on löydetty ratkaisuja. Vaikutukset kuvattiin yksilö-, yhteisö- ja yhteiskuntatasolle. Yksilötasovaikutuksina oli esim., että 30 % nuorista työllistyy puolen vuoden sisällä, tulotaso nousee, koettu terveys ja hyvinvointi paranee ja riskikäyttäytyminen vähenee.

Johtopäätökset
Asiakkaan osaamista ja työkykyä vahvistetaan tarjoamalla asiakkaalle yksilöllisiä, näyttöön perustuvia, oikea-aikaisia, monialaisia- ja ammatillisia palveluita. Palvelu perustuu pitkäkestoiseen ja voimavaralähtöiseen yksilötyöskentelyyn, jossa jokaiselle palveluun saapuvalle nuorelle nimetään henkilökohtainen vastuutyöntekijä. Monialainen ja -ammatillinen verkostoyhteistyö työllisyyspalveluiden, kuntoutustoimijoiden, terveydenhuollon, nuorisotyön sekä mielenterveys- ja päihdepalveluiden kanssa on merkityksellistä. Työllistyminen vahvistaa nuoren hyvinvointia, terveydentilaa ja elämänhallintaa sekä vähentää riskikäyttäytymistä.

Opiskelijat oppivat opintojakson tehtävän avulla käyttämään ja soveltamaan vaikutusmallia sekä laatimaan vaikutusmallia tukevan mittariston. Vaikuttavuusketju auttaa huomioimaan toiminnan kehittämisessä eri vaiheet ratkaisuista ja teoista muutoksiin sekä vaikutuksiin. Oppimistehtävän avulla opiskelija vahvistaa osaamistaan tarkastella vaikuttavuuden arviointia organisaation johtamisen näkökulmasta.

Ikääntyneiden kotona asuvien sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö

Kalle Saarinen

Itä-Suomen yliopisto

Esityksessä perehdytään alustaviin tuloksiin tutkimuksesta, jossa selvitetään kotona asuvien ikääntyneiden palveluiden käyttöä, koettua palveluiden saatavuutta ja toimintakykyä hyödyntäen SOLDEX-hankkeen yhteydessä hankittuja rekisteriaineistoa ja kyselyaineistoa. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, kuinka kotiin saadut palvelut, sosiaaliset tekijät ja yksilölliset tekijät ovat yhteydessä muuhun palvelunkäyttöön. Asetelma perustuu aiempien tutkimusten havaintoihin siitä, kuinka eri tasoiset palvelumuodot voivat toimia toistensa korvaajina. Hoivaköyhyyden yhdeksi ulottuvuudeksi on esitetty avun ja palvelujen hankkimiseen liittyvä riittämätön apu. Toistuvien päivystyskäyntien syinä on tutkimuksissa raportoitu muun muassa sosiaaliset ongelmat ja saadun avun riittämättömyys. Avun tarve on todellinen, mutta apua saatetaan hakea paikoista, joista sitä ei ole saatavilla. Edellä mainittujen tutkimustulosten valossa on viitteitä siitä, että ikääntyneiden palvelutarpeet ja palveluiden saatavuus eivät aina kohtaa, minkä vuoksi aiheesta tarvitaan lisätutkimusta. Analyysilla vastataan siihen, kuinka 1) kotihoidon määrä on yhteydessä terveyspalveluiden käyttöön ja 2) kuinka kokemukset hyvinvoinnista ja avun saatavuudesta ovat yhteydessä terveyspalveluiden käyttöön. Tutkimuksen kohteena ovat kotona asuvat ikäihmiset (n=925). Poikkileikkausaineisto on analysoitu negatiivisella binomiregressiolla. Alustavissa tuloksissa kotihoitoa vaille jääneillä on enemmän avohuollon hoitaja- ja lääkärikäyntejä kuin kotihoitoa saavilla. Toisen tutkimuskysymyksen osalta alustavat tulokset ovat ristiriitaisia. Aineistossa ja analyysimenetelmässä on myös rajoitteita. Poikkileikkausasetelma ja pelkkien terveyspalvelukäyntien analysoiminen ei sovellu kausaalipäättelyyn. Terveyspalvelunkäyttötiedot eivät myöskään paljasta käyntien laadullisia ominaisuuksia. Ikääntyneiden ja kotihoitoa tarvitsevien määrän kasvaessa on huomioitava kotihoidon määrä ja yhteydet kotona asuvien ikäihmisten pärjäämiseen ja sen myötä myös muuhun palveluiden käyttöön. Rekisteritutkimus on yksi keino tutkia tätä ilmiötä kuitenkin aineiston ja tulkinnan rajoitteet huomioiden. Mikäli kotihoito ja avopalvelut voivat toimia toistensa korvaajina, on syytä tarkastella palveluiden kohdentamista kotona asuvien tarpeiden ja toisaalta myös palvelujärjestelmän kestävyyden kannalta. Tämä tutkimus voi toimia pohjana sosiaalipalveluiden tulevalle vaikuttavuustutkimukselle siitä näkökulmasta, voiko kotiin tuotavien palveluiden vaikuttavuus näkyä muun palvelunkäytön kautta.

Asiakkaan elämäntilanteeseen ja elämänlaatuun vaikuttavat tekijät työikäisten sosiaalipalveluissa

Mikko Taipale

SULAVA-hanke Kehityspalvelut SONet BOTNIA
Etelä-Pohjanmaan Hyvinvointialue

Sosiaalityön vaikuttavuuden tutkiminen keskeinen kysymys suomalaisten hyvinvoinnin, sote-integraation ja hyvinvointialueiden taloudellisen tilanteen takia. Tässä tutkimuksessa vaikuttavuutta mitataan sosiaalityön tuloksilla ja asiakkaiden elämänlaadun positiivisella muutoksella.

Tavoitteena on aikuissosiaalityössä selvittää, 1) onko sosiaalityön palvelun laadulla, sosiaalityön työskentelyn laadulla, asiakkaiden sitoutumisella työskentelyyn ja sosiaalisilla mekanismeilla yhteyttä asiakkaiden tavoitteiden toteutumiselle (tuotokset, outputs); 2) onko sosiaalityön työskentelyn laadulla yhteyttä asiakkaiden sitoutumiseen työskentelyyn; ja 3) onko tavoitteiden toteutumisella yhteys elämäntilanteen paranemiseen (vaikutukset, outcomes).

Aineistona on aikuissosiaalityön asiakkaille suunnattu kyselytutkimus, johon vastasi 249 asiakasta Sisä-Suomen YTA-alueelta. Menetelminä ovat hierarkkinen regressioanalyysi ja lineaarinen regressioanalyysin.

Taustateoriana sovelletaan KAIMeR-teorian sosiaalityön suorien interventioiden olosuhteiden (direct intervention conditions) mallia sosiaalityön toimijoiden, interventioiden, asiakkaiden ja sosiaalisten mekanismien yhteyden selvittämiseen sosiaalityön tuloksiin ja vaikuttavuuteen. Lisäksi vaikka KAIMeR-teoriaa on hyödynnetty suomalaisessa sosiaalityön tutkimuksessa laajasti, sitä ei kuitenkaan ole testattu kvantitatiivisella aineistolla, mikä toteutuu tässä tutkimuksessa.

Tutkimukseen ei tarvittu eettisen toimikunnan lausuntoa, koska osallistuminen oli vapaaehtoista, sisälsi tietoon perustuvan suostumuksen ja osallistujille kerrottiin, että he voivat milloin tahansa vetäytyä tutkimuksesta, eikä henkilökohtaisia tunnistetietoja kysytty (ikä kysyttiin ikäluokittain).

Alustavien tulosten mukaan sosiaalityön työskentelyn laadulla ja sosiaalisten mekanismien käytöllä on positiivinen yhteys asiakkaiden tavoitteiden toteutumiseen; sosiaalityön työskentelyn laadulla on vahvistava yhteys asiakkaiden sitoutumiseen työskentelyyn; ja tavoitteiden toteutumisella on voimistava yhteys asiakkaiden elämäntilanteen paranemiseen. Sen sijaan sosiaalityön palvelun laatu ja asiakkaiden sitoutuminen eivät ole yhteydessä työskentelyn tuloksiin. Kontrolloiduista taustatekijäistä (sukupuoli, ikä, asiakkuuden kesto) korkeampi ikä on yhteydessä vähäisempään tavoitteiden saavuttamiseen.

Yhteenvetona tulokset osoittavat, että sosiaalityön työskentelyn laadukkuus ja sosiaalisten mekanismien käyttö ovat vaikuttavia elementtejä sosiaalityössä ja voivat siten ehkäistä haavoittuvuutta, mikä kuitenkin on haastavampaa vanhemmissa ikäluokissa ja, että KAIMeR-teoria on käyttökelpoinen sosiaalityön vaikuttavuuden mallintamisen tutkimuksessa.

Tutkimus on osa Sosiaalialan osaamiskeskusten Pikassos ja SONet BOTNIA toteuttamaa, Pirkanmaan hyvinvointialueen hallinnoimaa, STM:n koordinoimaa ja EU:n rahoittamaa Suomen kestävän kasvun ohjelman RRP3-hanketta: Sosiaalihuollon laatu ja vaikuttavuus Sisä-Suomen yhteistyöalueella 2024–2025 (SULAVA).

Vaikuttavuusperusteisuus lasten ja nuorten palveluissa, case lapset ja nuoret SIB

Riikka Westman 1, Aino Akinyemi 1, Riitta Alatalo 2, Jani Kempas 3, Miia Lahtela 4, Vesa Sarmia 5, Teemu Vartiamäki 6

1. Lastensuojelun Keskusliitto
2. Nuorten Ystävät
3. S-Pankki
4. SOS-Lapsikylä
5. Diakonissalaitos / Vamos
6. Icehearts

Mitä enemmän lapselle kertyy riskitekijöitä tai haitallisia kokemuksia, sitä suurempi todennäköisyys on jäädä yhteiskunnassa marginaaliin aikuisena. Yhden nuoren syrjäytyminen voi maksaa yhteiskunnalle yli miljoona euroa (Valtiontalouden tarkastusvirasto 2007). Suuria kustannuksia kertyy myös lastensuojelusta. Lastensuojeluasiakkaiden ja kiireellisten sijoitusten määrä jatkoi kasvamistaan vuonna 2023. Lastensuojelun kustannukset olivat vuonna 2022 yhteensä 1,3 miljardia euroa, josta sijaishuollon osuus oli noin 74 % (THL 2024). Lapset, nuoret ja perheet pääsevät tuen piiriin edelleenkin liian myöhään, jolloin myös kustannukset usein kasvavat.

Yleensä palveluita hankitaan suoristusperusteisesti. Vaikuttavuusperusteisen hankinnan ideana on ostaa vaikuttavuutta, ei suoritteita. Tällöin vaikuttavuuden määrittelevät mittarit sovitaan ennakkoon tilaajan ja tuottajan kanssa, mutta ei sitä, miten vaikuttavuuteen päästään.

Lapset ja nuoret SIB (social impact bond) perustuu yllä mainittuun vaikuttavuusperusteiseen hankintaan. Ohjelmaan ohjataan asiakkaita riskitekijöiden ja kriteerien perusteella, jotka perustuvat yhteiskunnallisen hyödyn analyysiin. Ohjelman lapsia, nuoria ja perheitä tuetaan rahaston rahoittamien interventioiden avulla (vaikuttavuusinvestoiminen) sen aikaa kuin on tarve, enintään vuoteen 2031 saakka. Jos vaikuttavuutta syntyy, kunta tai hyvinvointialue maksaa rahastolle tulospalkkiota saavutetusta vaikuttavuudesta.

Lapset ja nuoret SIB -ohjelma toimii seitsemällä eri alueella: Helsinki, Hämeenlinna, Jyväskylä, Karkkila ja Vihti, Lohja, Tampere sekä Vantaa. Interventioiden toteuttamisessa pääyhteistyökumppaneita ovat Diakonissalaitos/Vamos, Icehearts, Nuorten Ystävät ja SOS-Lapsikylä. Lastensuojelun Keskusliitto toimii interventiokokonaisuuden koordinoijana ja rahastoa hallinnoi S-Pankki. THL tekee pitkittäistutkimusta ehkäisevän toiminnan kustannusvaikuttavuudesta ja -hyödystä.

Ohjelman jokaisella kohderyhmällä on erilaiset vaikuttavuusmittarit (kuvio 1). Lapset ja Nuoret SIB -ohjelmassa on mukana yli 700 0-24 -vuotiasta lasta ja nuorta, joilla on riski syrjäytyä. Vaikuttavuusmittarit ovat erilaisia jokaisella kohderyhmällä – esimerkiksi lastensuojelukustannukset, tai nuoren valmistuminen ja pääseminen kiinni työelämään. Valitut kohderyhmät ja mittarit perustuvat yhteiskunnalliseen hyödyn mallinnukseen.

Kuvio 1. Lapset ja nuoret SIB, kohderyhmät ja vaikuttavuusmittarit.

Lapset ja nuoret SIBin interventiokokonaisuudessa nähdään merkittäväksi kokonaisvaltainen tuki – suhdeperustainen työ ja kohtaava vuorovaikutus, palveluiden oikea-aikaisuus sekä yhteisöllisyys ja vertaistuki.

Vaikuttavuuteen pyritään asiakastyössä hyvinvointivaikutusten kautta, joita mitataan palveluntuottajien mittarien avulla. Diakonissalaitoksella ja SOS-Lapsikylällä on käytössä Tulostähti. Nuorten Ystävät kerää tietoa 3X10D -mittarin avulla ja Iceheartsilla on käytössä omia erilaisia mittareita, mm. Jääsydän ja vanhempien kysely. Kuviossa 2 esimerkki Lapset SIB Lohjan hyvinvointivaikutuksista.

Kuvio 2. Esimerkki hyvinvointivaikutuksista, Lapset SIB Lohja.

Hyvinvointivaikutusten mittaamisesta saatuja tuloksia hyödynnetään asiakastyössä osana tiedolla johtamista. Datan ja havaintojen perusteella sovitaan interventiokokonaisuuden muutoksista, mikäli siihen on tarvetta vaikuttavuuden saavuttamiseksi.

Vaikuttavuuden seuraaminen perustuu yhteiskunnallisen mallinnuksen perusteella laskettuihin säästöihin. Kevääseen 2025 mennessä rahasto oli rahoittanut hankkeita yhteensä yli 9,2 miljoonalla eurolla. (Kuvio 3.)

Kuvio 3. Lapset ja nuoret SIB, investoinnit ja vaikuttavuuteen perustuvat tulospalkkiot.

Varmennettuja säästöjä kevääseen 2025 mennessä rahasto oli saavuttanut yli 9 miljoonalla eurolla. Sijoittajat voivat saada kustakin tilaajan kanssa solmitusta SIB-sopimuksesta enintään 8 prosentin vuosituoton. Palkkiokaton takia rahasto on laskuttanut tilaajia edellä mainitusta 9 miljoonan euron vaikuttavuudesta eli säästyneistä kuluista tähän mennessä noin 5,2 miljoonaa euroa.

Lähteet: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL (2024) Lastensuojelu 2023. Tilastoraportti 19/2024. Valtiontalouden tarkastusvirasto (2007) Nuorten syrjäytymisen ehkäisy. Valtiontalouden tarkastusviraston toiminnantarkastuskertomus 146/2007.

Lisätietoja: Lapset ja nuoret SIB
Artikkeli: Lapset ja nuoret SIB, tutkiva sosiaalityö julkaisu 2024

Päihdepalvelujen johdon edustajien näkemyksiä asiakkuussegmentoinnin käytettävyydestä päihdepalveluissa

Ella Plaami

Tampereen yliopisto

Aiemmin on tunnistettu selkeitä puutteita päihdepalvelujen saavutettavuudessa. Samanaikaisesti päihdepalveluissa on peräänkuulutettu tarvetta pyrkiä tunnistamaan niiden piiriin hakeutuvien asiakkaiden palvelutarpeet yksilölähtöisesti. Päihderiippuvuuden hoidon organisoinnissa ja suunnittelussa erityistä onkin palvelutarpeiden vaihtelu usein monialaista yhteistyötä vaativista tilanteista itsehoidollisiin ja vertaistuellisiin keinoihin yksittäisenkin asiakkaan kohdalla. Tästä huolimatta erilaisissa asiakasjoukoissa ja hoitoprosessien vaiheissa on mahdollista tunnistaa tiettyjä yhtäläisyyksiä. Tätä ajatusta soveltaen yksilölähtöisen asiakkuussegmentoinnin menetelmän tarkoituksena on huomioida asiakkaiden voimavarat suhteessa heidän tarvitsemaansa tukeen ja sen perusteella jakaa asiakkaat eri asiakkuussegmentteihin. Samaan asiakkuussegmenttiin kuuluvien asiakkaiden palvelutarpeissa ja palvelujen tavoitteissa on yhteneväisyyksiä, jolloin heille on mielekästä tarjota samankaltaisia palveluita. Tällöin on mahdollista pyrkiä tarjoamaan palveluja, jotka ovat mahdollisimman oikea-aikaisia ja vaikuttavia.

Tutkimuksessa selvitämme päihdepalvelujen johdon edustajien näkemyksiä asiakkuussegmentoinnin ja siinä mahdollisesti tulevaisuudessa enemmän hyödynnettävien digitaalisten asiakkuussegmentointityökalujen käytettävyydestä päihdepalveluissa. Tutkimus toteutettiin osana Asiakassegmentointi ja päihteitä ongelmallisesti käyttävien palvelut – paraneeko vaikuttavuus? -tutkimushanketta hyödyntämällä päihdepalvelujen johdon edustajien puolistrukturoituja teemahaastatteluja (N=10) sekä aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tulosten kuvailuun hyödynsimme SWOT-analyysimenetelmää. Keskeisenä lähtökohtana toimi ajatus siitä, miten asiakkuussegmentointi voi parhaimmillaan monipuolistaa keinoja tarjota asiakkaille palveluja, jotka ovat tarpeenmukaisia. Lisäksi tunnistimme päihdepalvelujen johdon edustajien erityisen näköalapaikan tarkastella aihetta asiakastilanteita laajemmalta tasolta sekä ylipäätään hyödyn asiakkuussegmentoinnin monitasoiselle tarkastelulle päihdepalvelujen kontekstissa. Tunnistimme asiakkuussegmentointiin ja siinä hyödynnettäviin asiakkuussegmentointityökaluihin käytettävyyden näkemyksiä vahvuuksien ja mahdollisuuksien, sekä heikkouksien ja uhkien näkökulmista.

Tulokset osoittavat, miten asiakkuussegmentoinnin mahdollisuudet yksilökohtaisen ja yhdenvertaisen palvelutarpeiden tunnistamisen näkökulmista voidaan tunnistaa myös päihdepalveluissa. Päihdepalvelujen johdon edustajat tunnistivat asiakkuussegmentoinnin ja siinä hyödynnettävien työkalujen potentiaalin erityisesti palvelutarpeiltaan hyvin erilaisten asiakasryhmien tunnistamisesta, sekä arviointitiedon tuottamisessa johtamistyön ja palvelujen vaikuttavuuden tarkasteluun. Samalla siihen liittyi myös kriittisyyttä, kuten kritiikkiä sen tuoman lisäarvon tunnistamattomuudesta tai kyvystä tunnistaa realistisesti asiakkaiden erilaisia tilanteita. Tulosten perusteella asiakkuussegmentoinnin käytettävyyden kannalta keskeisimpiä tekijöitä ovat päihdepalveluihin hakeutuvien asiakkaiden erityispiirteiden tunnistaminen sekä päihdeproblematiikkaan liittyvän substanssiosaamisen merkitys. Jatkossa on syytä kiinnittää huomiota näihin tekijöihin asiakkuussegmentoinnin toimintatavan kehittämisessä käytettävyyden tukemiseksi ennen sen laajempaa käyttöönottoa.

Vaikuttavuustieto sosiaalihuollon johtajan työpöydällä

Minna Kivipelto

Jyväskylän yliopisto

”Real-world evidence” (RWE) viittaa näyttöön, joka perustuu aidoissa asiakas- ja potilastilanteissa koottuun dataan (RWD). Tämänkaltaista dataa kertyy esimerkiksi digitaalisiin asiakas- ja potilastietoihin, rekistereihin sekä asiakkailta ja potilailta kerättyihin kysely- ja palautetietoihin. Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten hyvinvointialueen asiakastietojärjestelmiin kirjattu data auttaa sosiaalihuollon johtoa seuraamaan sosiaalityön vaikuttavuutta niin sanotun johdon työpöydän avulla.

Johdon työpöydät ovat visuaalisia käyttöliittymiä, jotka tarjoavat reaaliaikaista dataa ja analytiikkaa päätöksenteon tueksi. Data johdetaan työpöydälle tietoaltaista, joihin on tallennettu valikoitua tietoa raakadataa kehittyneemmässä muodossa. Käyttäjille on mahdollista räätälöidä oma työpöytänäkymä sen perusteella, mikä omaan seurantaan liittyy. Käyttäjä voi tehdä hakuun rajauksia, joista saa käyttöönsä haluamiaan tietoja. Käytössä voi olla erilaisia raportointityökaluja, kuten Power BI, Tableau ja QlikView. Käyttäjä voi tuottaa erilaisia graafisia raportointinäkymiä, joita voi hyödyntää esim. palavereissa ja kokouksissa.

Tutkimusaihe nojautuu niin sanotun toisiolain 41 pykälään, jonka mukaan sosiaali- ja terveydenhuollossa on oikeus käsitellä ja yhdistellä tunnisteellisesti asiakastietoja, jotka ovat syntyneet sen omassa toiminnassa tai ovat sen omiin rekistereihin tallennettuja, jos se on välttämätöntä esimerkiksi palvelutoiminnan seurantaa, arviointia, kehittämistä tai johtamista varten. Kiinnostuksen kohteena tässä tutkimuksessa on, missä määrin johdon työpöytää ja siihen integroituja raportointityökaluja käytetään hyvinvointialueilla näihin tarkoituksiin nimenomaan sosiaalityön vaikuttavuuden seurantaa varten.

Tutkimuksessa selvitetään, millainen johdon työpöytä sosiaalihuollon esimiehillä ja johdolla on käytettävissään. Tutkimme, millaista tietoa johdolla on käytössään ja miten tätä tietoa voi hyödyntää vaikuttavuuden seurantaan. Keräämme kokemuksia johdon työpöytä-työkalun eduista, mahdollisuuksista ja kehittämiskohteista sosiaalityön vaikuttavuuden seurannan näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä käytetään Webropol-kyselyä ja kohdennettuja sosiaalihuollon johdon haastatteluita. Kyselyaineisto analysoidaan tilastollisin menetelmin ja haastatteluaineisto laadullisen sisällönanalyysin avulla.

Tutkimuksen toteutusaikataulu on: tutkimussuunnitelma, tutkimuslupa ja sopimus yhteisrekisterinpitäjyydestä laaditaan elokuun 2024 ja kesäkuun 2025 välisenä aikana; kirjallisuuskatsaus ja tietojen keruu ja haastattelut toteutetaan elokuusta lokakuuhun 2025; aineiston analyysi ja alustava raportointi valmistuvat joulukuussa 2025, ja valmis tutkimusartikkeli julkaistaan tammi-helmikuussa 2026.

Tutkimus liittyy sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamaan Vaikuttavuustieto sosiaalityön tiedonmuodostuksessa (Efecto2030) -hankkeeseen, joka toteutetaan 2024-2026.

A financial social work intervention (FinSoc) for families facing complex financial difficulties: A randomized controlled trial

Siiri-Liisi Kraav 1,2, Anniina Kaittila 3, Tuula Kaitsaari 3, Emmi Niklander 3, Aliisa Kuronen 2, and Katri Viitasalo 2

1 University of Eastern Finland, Finland
2 University of Helsinki, Finland
3 University of Turku, Finland

Objective of the study: Financial challenges, such as indebtedness, low income, and poverty, place significant strain on the daily lives of families with children. While the importance of financial social work is acknowledged, the interventions provided by social work professionals for financial support are limited, and there is a lack of research on the effectiveness of these practices. The financial social work intervention, FinSoc, is designed for families facing complex financial challenges to increase their financial literacy, enhance economic self-efficacy, and reduce financial anxiety among parents facing financial difficulties. This study investigates the effectiveness and mechanisms of the FinSoc intervention, using a randomized controlled trial (RCT) design with a mixed-methods approach. The study design is based on a pilot study conducted from 2021 to 2023.

Method: RCT will employ a mixed-methods research approach to gather both quantitative measures and qualitative interviews. Participating parents are randomly assigned to the intervention and control groups. The control group will continue to receive standard services and, after the last follow-up measurement, will receive materials on how to promote their financial well-being. The family’s social work professional conducts the intervention.

Primary outcomes are measured using questionnaires at three time points: baseline, after the intervention, and at the 3-month follow-up. The comparison of these measurements between the intervention and control groups forms the effectiveness evaluation. Fidelity is assessed by having the social worker complete a short questionnaire after each session. Formative evaluation is conducted by gathering information from the intervention participants at the beginning (on main outcomes) and at the end (on the rapport with the social worker) of each session.

Conclusions: FinSoc intervention is expected to increase participants’ financial literacy, enhance economic self-efficacy, and reduce financial anxiety. The pilot study conducted before this RCT indicated that the intervention is feasible, acceptable, and shows potential effectiveness. At the conference, we will present the study design.

Keywords: RCT, financial social work, intervention, financial literacy, financial self-efficacy

 

TerveysVerstas-hyvinvointiryhmien vaikutus ja merkitys näkövammaisten arjessa: Pilottitutkimus

Heidi Siira 1, 2, Mari Laine 1, Maria Tyhtilä 1, Georg Schleifer 1, Maria Kääriäinen 2

1. Näkövammaisten terveys ja hyvinvointi ry
2. Oulun yliopisto

Tausta: Näkövammaisuus koskettaa erityisesti ikääntyvää väestöä. Suomessa arvioidaan olevan noin 55 000 näkövammaista henkilöä, joista yli 65-vuotiaita heikkonäköisiä on noin 45 000. Näkövammaisuus vaikuttaa kokonaisvaltaisesti yksilön hyvinvointiin, toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Näkövammaisilla henkilöillä esiintyy muuta väestöä enemmän sairauksia ja fyysisiä oireita, jotka yleistyvät iän myötä, eikä niiden esiintyvyys ole riippuvaista näkövamman vaikeusasteesta. Heillä on havaittu tilastollisesti merkitseviä terveyseroja suhteessa muuhun väestöön kohonneen verenpaineen, diabeteksen, sepelvaltimotaudin, rasituksen aikaisen rintakivun, nivel- ja selkäsäryn, masentuneisuuden sekä unettomuuden osalta. Näkövammaisten henkilöiden elintapoihin liittyvien sairauksien riski on suurentunut. Näkövammaisuus vaikeuttaa itsenäistä liikkumista kodin ulkopuolella, mikä saattaa vähentää päivittäistä fyysistä aktiivisuutta. Näkövammaisuus vaikeuttaa päivittäisiä perustoimia, kuten ruokaostoksien tekemistä ja ruuanlaittoa, mikä saattaa johtaa heikentyneeseen ravitsemustilaan, aliravitsemukseen ja liikalihavuuteen. Näkövammaisuus saattaa altistaa myös päihteiden käytölle. Kansanterveydellisesti näkövammaisuus tulisi huomioida nykyistä paremmin, jotta eri väestöryhmien väliset terveyserot kaventuisivat. Lisäksi fyysiseen aktiivisuuteen, terveelliseen ruokavalioon ja mielenterveyteen vaikuttavat interventiot, joilla näkövammaisten ihmisten elintapoihin liittyvien sairauksien riskiä vähennetään, ovat tarpeellisia. Suomessa tehty näkövammaistutkimus on pirstaleista ja keskittyy lapsiin ja nuoriin. Näkövammaisten elämänlaatuun, hyvinvointiin, toimintakykyyn, elintapoihin ja terveydentilaan liittyvää tutkimustietoa on saatavilla kansallisesti niukasti. Näkövammaisten terveys ja hyvinvointi ry:n Visus-hanke (2023–2025) vastaa ajankohtaiseen tieteelliseen ja yhteiskunnalliseen tarpeeseen näkövammaisten henkilöiden terveyden edistämiseksi ja sairauksien ehkäisemiseksi. Hanke tarjoaa näkövammaisille henkilöille TerveysVerstas-hyvinvointiryhmätoimintaa useilla paikkakunnilla ympäri Suomea.

Tarkoitus: Tämän pilottitutkimuksen tarkoituksena oli kuvata TerveysVerstas-hyvinvointiryhmien vaikuttavuutta ja merkityksellisyyttä näkövammaisten henkilöiden itsearvioituun terveyteen liittyvää elämänlaatuun, koettuun terveyteen, fyysiseen toimintakykyyn, psyykkiseen hyvinvointiin ja elintapoihin sekä mitattuun fyysiseen suorituskykyyn hyvinvointiryhmien alussa ja lopussa. Lisäksi tarkoituksena oli kuvailla hyvinvointiryhmiin osallistuvien näkövammaisten henkilöiden odotuksia ja toiveita hyvinvointiryhmille sekä heidän kokemuksiaan hyvinvointiryhmistä sekä ajatuksia niiden kehittämisestä.

Aineisto ja menetelmät: Aineisto kerättiin syksyllä 2023 ja keväällä 2024 toteutuneiden hyvinvointiryhmien pilotoinnin yhteydessä Lapin Näkövammaiset ry:n toiminta-alueella Kemissä ja Pohjanmaan Näkövammaiset ry:n toiminta-alueella Seinäjoella. Aineisto kerättiin 15D Terveyteen liittyvä elämänlaatu-, Hyvinvointiprofiili Oulu- ja PROMIS-mittareiden avulla strukturoidusti haastatellen ennen hyvinvointiryhmien alkua ja niiden päätyttyä. Lisäksi ensimmäisellä ja viimeisellä ryhmäkerralla aineistoa kerättiin lyhyen fyysisen suorituskyvyn SPPB-testistöllä sekä puolistrukturoiduilla ryhmäteemahaastatteluilla. Aineistot analysoitiin soveltuvin määrällisin ja laadullisin menetelmin.

Tulokset: Pilottitutkimukseen osallistui 19 näkövammaista henkilöä (keski-ikä 68 v.), joilla oli paljon pitkäaikaissairauksia. Tutkittavat arvioivat terveyteen liittyvän elämänlaatunsa keskimäärin kohtuullisen korkeaksi, mutta yksilölliset vaihtelut olivat suuria. Koetussa terveydessä, psyykkisessä hyvinvoinnissa ja elintavoissa havaittiin pieniä positiivisia muutoksia, jotka eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Tutkittavien itsearvioidussa fyysisessä toimintakyvyssä ja mitatussa fyysisessä suorituskyvyssä tapahtui eniten positiivisia ja tilastollisesti merkitseviä muutoksia. Tutkittavien odotukset ja toiveet ryhmätoiminnalle liittyivät elintapoihin, näkövammaiselle saavutettavaan, soveltuvaan ja ajankohtaiseen tutkittuun hyvinvointi- ja terveystietoon, arjen sujuvuuteen sekä psyykkiseen tukeen. Tutkittavien kokemukset ryhmätoiminnan sisällöstä ja hyödyllisyydestä, moniaistisuudesta ja kokemuksellisuudesta sekä psykososiaalisista hyödyistä olivat positiivisia. He esittivät monia kehittämisehdotuksia ryhmätoiminnalle.

Johtopäätökset: TerveysVerstas-hyvinvointiryhmätoimintamallia kannattaa juurruttaa ja integroida osaksi näkövammaisille suunnattuja ryhmätoimintoja, sillä tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että sillä on myönteinen vaikutus näkövammaisten henkilöiden hyvinvointiin, terveyteen, toimintakykyyn, elintapoihin ja elämänlaatuun. Tuotettua tietoa voidaan hyödyntää yhteiskunnassa eri tahojen toimesta näkövammaisten hyvinvoinnin, terveyden ja elämänlaadun edistämisessä sekä elintapaohjauksessa. Lisää tutkimusta vastaavien ryhmätoimintojen vaikuttavuudesta ja merkityksellisyydestä tarvitaan. Jatkossa tulisi kehittää digitaalista TerveysVerstas-ryhmätoimintaa sekä tutkia näkövammaisten henkilöiden kokemuksia ja arvioita siitä.

Economic evaluation of Groups 4 Health (G4H) intervention for university student’s loneliness and depression

Eija Savolainen 1, Elisa Rissanen 1, Silja Martikainen 2, Johanna Lammintakanen 1, Jari Lahti 2

1. University of Eastern Finland, Finland
2. University of Helsinki, Finland

Background: Loneliness is one of the key risk factors for mental-health problems. University students’ mental health problems high prevalence highlights the need for cost-effective mental health support provided for students. Groups 4 Health (G4H) is a social-identity group intervention supporting university students’ wellbeing, for example, by addressing loneliness.

Research Question: Is the G4H intervention cost-effective compared to group intervention organized by university study psychologists or a seven-week online course intervention or support as usual from societal perspective in post-intervention and in 1- and 3-month follow-ups?

Data and Methods: The study design was quasi-experimental four parallel-arm non-randomized controlled trial called “Interventions for the wellbeing of students at the University of Helsinki” (INSIGHT) -study. Total of 449 students recruited. The G4H intervention (N=89) includes five group meetings during a 7-week period. A Group intervention organized by the study psychologists (N=37) and a seven-week online course intervention (N=117) focusing on wellbeing and study skills. The support as usual group (N=198) was not provided any additional support during the data collection period. We will conduct cost-utility analysis and two cost-effectiveness analyses. The effectiveness outcome in cost-utility analysis was quality-adjusted life-years (QALY) measured with Euro Quality of Life Five-Dimension (EQ-5D-5L) scale. In cost-effectiveness analysis the effectiveness outcomes were the 8-item University of California Los Angeles Loneliness Scale (ULS-8) for loneliness and the Patient Health Questionnaire (PHQ-9) scale for depression. The cost data on the interventions and students’ use of health and social services were collected by questionnaires.

Results and conclusions: An economic evaluation result will be presented as incremental net health benefits and 95 % confidence intervals at the conference in October 2025. The study is funded by Strategic Research Council (SRC) established within The Research Council of Finland (Improving mental wellbeing as a means of increasing inclusion of young people, grant numbers 352700; 352702).

”Kurssi ei ollut ’laihdutuskurssi’ vaan syvälliseen elämäntapamuutokseen tukeva” -Asiakkaiden arvioita ja kokemuksia Muutoksen voima -ryhmäkuntoutuksesta

Anu Kippola-Pääkkönen 1, Anu Kinnunen 1, Annastiina Vesterinen 2, Arto J. Pesola 2

1. Lapin ammattikorkeakoulu
2. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu

Tutkimuksen tarkoitus
Elintapaohjauksen tavoitteena on edistää terveyttä, ehkäistä elintapoihin liittyviä sairauksia ja tukea sairauksien hoitoa tilanteissa, joissa yksilön elintavoilla on merkittävä vaikutus terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämiseen. Elintapamuutos edellyttää aina terveyskäyttäytymisen muutosta, jolla tarkoitetaan yksilön käyttäytymistä ja valintoja terveyteen vaikuttavissa asioissa ja tähdätään pysyviin muutoksiin elämäntavoissa.

Kelan järjestämä Muutoksen voima on uusi ryhmäkuntoutuspalvelu tyypin 1 tai tyypin 2 diabetesta tai uniapneaa sairastaville. Kuntoutus sisältää lähi- ja etätapaamisia ryhmässä sekä yksilötapaamisia kuvapuheluina. Ryhmäkuntoutuksen tavoitteena on tukea asiakkaita elintapamuutoksessa tarjoamalla ohjausta ja tukea myönteisiin muutoksiin esimerkiksi painonhallintaan, liikuntaan, ravitsemukseen, unen laatuun sekä tupakoinnin ja päihteiden käytön vähentämiseen liittyen.

Tässä tutkimuksessa selvitetään Muutoksen voima -ryhmäkuntoutukseen osallistuneiden asiakkaiden odotuksia sekä saamaa tukea elintapamuutokseen. Tutkimus on osa Kelan Elinvoimaa kuntoutuksesta -projektin arviointitutkimusta.

Aineisto ja menetelmät
Tutkimuksen perusjoukkona ovat vuosina 2024–2025 Kelan Muutoksen voima -ryhmäkuntoutukseen osallistuneet asiakkaat. Osallistujilla oli lääkärin diagnosoima tyypin 1 tai tyypin 2 diabetes ja/tai uniapnea. Aineistoa on kerätty kuntoutuksen alussa ja lopussa toteutettavilla sähköisillä kyselyillä sekä fokusryhmähaastatteluilla. Aineistonkeruu on edelleen kesken ja täydentyy syksyllä 2025. Tässä esityksessä kuvataan alustavia tuloksia.

Tulokset
Asiakkaiden odotukset kuntoutuksesta liittyivät ensisijaisesti liikunnan lisäämiseen ja painon pudottamiseen siten, että arjen rutiinit tukisivat terveyttä. Valtaosa asiakkaista ei kokenut tarpeelliseksi muuttaa tupakointi- tai alkoholinkäyttötottumuksiaan. Keskeisiksi muutosta mahdollistaviksi tekijöiksi nousivat asiantuntijatiedon saaminen, asioiden ja tunteiden jakaminen yksilöllisesti sekä ryhmässä, konkreettinen toiminta elintapamuutosten tukemiseksi sekä oma kognitiivinen prosessointi liittyen käyttäytymistottumuksiin. Ryhmämuotoinen kuntoutus ja siinä syntynyt vertaistuki edistivät muutosta, ja vertaistuki jatkui usein myös kuntoutusintervention ulkopuolella, laajentaen sosiaalisen tuen verkostoa asiakkaiden arjessa. Osallistujilla oli vaihtelevia kokemuksia erilaisten välineiden hyödyntämisestä elintapamuutoksen tukena. Kuntoutuksen kehittämisehdotuksia koskevissa avovastauksissa toivottiin erityisesti tarkempia kehon mittauksia.

Johtopäätökset
Alustavien tulosten mukaan asiakkaat ovat saaneet Muutoksen voima -ryhmäkuntoutuksesta tukea myönteiseen elintapamuutokseen. Kuntoutus on tarjonnut keinoja arkeen tähtääviin muutoksiin, ammattilaisten ja vertaisten tukemana tavoitteellisena prosessina. Palvelukuvauksen kehittämisessä ja yksilöllisten arkivaikutusten todentamisessa olisi perusteltua harkita tarkempien kehollisten alku- ja loppumittausten ottamista osaksi interventiota.