Implementaatiotutkimus tukee vaikuttavuutta

Sosiaali- ja terveydenhuollossa painotetaan näyttöön perustuvan työn ja palveluiden vaikuttavuuden tärkeyttä, mutta käytäntö ei usein vastaa puheita. Monia tutkittuja ja vaikuttavaksi todettuja toimintatapoja ei viedä tutkimuksen päättymisen jälkeen pysyvään käytäntöön, jolloin todellista yhteiskunnallista vaikuttavuutta ei saavuteta, sanoo terveyden edistämisen dosentti ja tutkimusjohtaja Pilvikki Absetz Tampereen ja Itä-Suomen yliopistoista.

– Pitkäaikaissairauksien kuten tyypin 2 diabeteksen ja muiden valtimosairauksien ehkäisyyn ja hoitoon on olemassa näyttöön perustuvia, kustannusvaikuttavia interventioita – lisää näyttöä niistä ei välttämättä tarvita. Voisimme tukea sairastumisen riskissä olevien elintapamuutosta sekä jo sairastuneiden parempaa omahoitoa paljon nykyistä tehokkaammin.

Absetz korostaa, että samalla tuotettaisiin lisää terveyttä ja elämänlaatua ja vähennettäisiin yhteiskunnan kustannuksia.

– Toimeenpano sen sijaan takkuaa. Maakunnat ovat menettäneet miljoonien eurojen säästöpotentiaalin, kun tehokkaaksi todettuja ohjelmia ei ole viety laajamittaiseen käyttöön tai ne on lakkautettu kokonaan.

Absetzin mukaan Suomessa tarvitaan implementaatio- eli toimeenpanotutkimusta vaikuttavuuden tueksi. Ei kuitenkaan riitä, että tutkitaan pelkästään toimeenpanon esteitä ja mahdollistavia tekijöitä, vaan niihin on myös pyrittävä vaikuttamaan aktiivisesti interventiotutkimuksen keinoin.

– Tiedetään, että pelkkä tiedon antaminen ei riitä kansalaisten käyttäytymisen muutokseen – miksi oletetaan, että se riittäisi ammattilaisten ja organisaatioiden toiminnan muutokseen?

Vaikuttavuuden päivien luennolla Absetz kertoo, miten implementaatiotutkimusta voidaan hyödyntää niin, että kokeellisessa tutkimuksessa tehonsa osoittaneet ja myös oikeassa elämässä toteutetuissa tutkimushankkeissa vaikuttaviksi osoitetut interventiot siirtyvät pysyvään ja laajamittaiseen käyttöön ja pystyvät näin lunastamaan lupauksensa vaikuttavuuden