Sessio 1

Sessio 1: Vaikuttavuuden mittaaminen ja tutkimusasetelmat

Puheenjohtaja: yliopistotutkija Antti-Jussi Kouvo, Itä-Suomen yliopisto

1.1 Järjestölähtöisen verkkokurssitoiminnan kustannushyödyt

Sari Koski

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus
Diabetesliitolla on verkkokursseja eri elämäntilanteisiin ja erilaisille asiakkaille, omatoimikursseja terveyden edistämisen tueksi ja terveydenhuollon ammattilaisten ohjaamia kursseja sairastuneille omahoidon tueksi. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää tällaisen järjestölähtöisen verkkokurssitoiminnan kustannushyötyjä.

Tutkimuskysymykset
1. Miten verkkokurssien kustannushyötyjä on mahdollista tarkastella?
2. Mikä yksittäisen verkkokurssin kustannushyöty on yksittäiselle osallistujalle?

Aineisto ja menetelmät
Järjestölähtöisen toiminnan tuottamat vaikutukset eivät aina ole helposti mitattavia, eivätkä yhteismitallisia. Siksi valitsimme laskentamenetelmäksi arvioivan SROI menetelmän (Social Return On Investment). Siinä mitataan jo toteutunutta toimintaa ja sen avulla on mahdollista arvioida sekä yksilölle että yhteiskunnalle koitunutta kustannushyötyä. SROI-menetelmässä lasketaan lukuarvo, joka on projektin tuottamien rahamääräisten hyötyjen ja investointien suhde. Suhteen lisäksi SROI luvun lisäksi merkityksellistä on myös se mitä tehdään ja miten se tehdään.
SROI laskennan aluksi pitää kartoittaa kustannusvaikuttavuustekijät ja prosessi ja varmistaa että vaikuttavuusketju toimii. Sen jälkeen muodostimme tulosindikaattorit. Aineiston keruuta varten Diabetesliiton verkkokurssien osallistujille tehdään alkukysely ennen verkkokurssia, loppukyselyt verkkokurssin lopuksi sekä seurantakyselyt puolen vuoden jälkeen verkkokurssista. Näin pystytään arvioimaan sekä verkkokurssin välittömät hyödyt, että myös vaikuttavuus osallistujan arkeen pidemmällä ajanjaksolla.
SROI laskennan aineisto siis kertyy jokaiselta kurssilta. Se myös kerryttää suurempaa aineistopohjaa, jolloin yksittäisen kurssin kustannusvaikuttavuus tarkentuu pikkuhiljaa. Mittaustuloksia joutuu myös arvottamaan rahallisesti, osittain korvikemuuttujien avulla. On määriteltävä, minkälainen rahallinen arvo on osallistujan painonlaskulla tai hyvinvoinnin lisääntymisellä. Näiden jälkeen laskeminen on vain matematiikkaa.

Tutkimuksen tulokset
SROI menetelmä sopii hyvin järjestölähtöisen verkkokurssitoiminnan kustannushyötyjen tarkastelun. Diabetesliitto on laskenut SROI menetelmän avulla kustannushyötyä jo usealta verkkokurssilta. Esimerkiksi Tyyppi 2 tutuksi verkkokurssin SROI luku on 4,08, mikä tarkoittaa sitä, että jokainen euro, jonka laitamme tuottaa osallistujalle keskimäärin 4 euron verran terveyshyötyä, osalle selvästi enemmän, osalle taas vähemmän. Yksittäistä lukuarvoa tärkeämpää on kuitenkin se havainto, että lyhyelläkin (3-5 viikon) verkkointerventiolla on mahdollista saavuttaa merkittäviä kustannushyötyjä yksittäiselle osallistujalle. Lisäksi niiden yhteiskunnallinen vaikuttavuus kertautuu vielä monin kerroin suuremmaksi.

Johtopäätökset
SROI menetelmä sopii hyvin verkkokurssien kustannushyötyjen laskentaan. Laskennan haastavin vaihe on mittaustulosten (ihmiselle koituneiden vaikutusten) rahamääräistäminen, eli rahallinen arvottaminen. Osa mittareista on suoraan rahaperusteisia (kuten terveyspalvelujen käyttö) ja niiden laskeminen on helppoa. Osa mittareista ei kuitenkaan ole rahaperusteisia, joten silloin joudutaan miettimään, mikä on niille sopiva korvikemuuttuja, joka voidaan suoraan rahamääräistää.

1.2 Vaikuttavuutta kollektiivisen vaikutusten arviointimallin avulla

Anna-Aurora Kork

Terveystieteellisen tutkimuksen vaikuttavuuden arvioinnissa keskitytään helposti vain akateemisiin mittareihin, mikä voi kaventaa käsitystä arviointikriteerien moniarvoisuudesta ja tutkimustulosten vaikutusalueista. Jotta kaikkien tutkimusprosessissa mukana olevien toimijoiden tarpeet tulisi huomioitua, tutkimushankkeen johtaminen edellyttää erilaisten (kilpailevien) intressien yhteensovittamista. Tueksi tarvitaan uudenlaisia arviointityökaluja, jotka ottavat paremmin huomioon terveystieteellisen tutkimuksen vaikutusten moniulotteisuuden ja eri sidosryhmien näkökulmat.

MULTI-ACT hankkeessa (EU Horizon 2020) on kehitetty kollektiivisen vaikutusten arviointimalli (Collective Research Impact Framework), jonka tarkoituksena on nostaa esiin potilasnäkökulma ja helpottaa eri sidosryhmien yhteistyötä terveystutkimuksen ja innovaatioiden vaikutusten arvioinnissa.

Vastuullisen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan (RRI: Responsible Research and Innovation) kehittämisagendan mukaisesti kollektiivinen vaikutusten arviointimalli perustuu seuraaville periaatteille: 1) potilaiden osallistuminen tutkimusprosessiin ja sen hallintaan, 2) kollektiivisuutta ja monitoimijuutta tukeva hankkeen johtaminen ja 3) tutkimustulosten ja vaikutusten moniulotteinen mittaaminen: vastuullinen ja vaikuttava tutkimus arvioi vaikutuksia ihmisiin ja yhteiskuntaan. Tutkimushankkeiden johtamisen ja arvioinnin tueksi MULTI-ACT on luonut ohjeet potilaiden osallisuuden edistämiseksi, hallintomallin sidosryhmien tarpeiden ja yhteisen tavoitteen kartoittamiseksi sekä mittariston eri vaikutusten ja sopivien mittareiden tunnistamiseksi.

Kollektiivista vaikutusten arviointimallia voivat hyödyntää tutkimusorganisaatiot ja tutkimuksen rahoittajat. Mallin toivotaan helpottavan useista sidosryhmistä koostuvien konsortioiden yhteistyötä, kollektiivista päätöksentekoa sekä monitieteellisyyttä korostavien rahoitusohjelmien ja arviointimenetelmien kehittämistä. Kollektiivinen vaikutusten arviointimalli kokoaa yhteen arviointikriteereitä, periaatteita ja parhaita käytäntöjä, joilla varmistetaan osallistava hallinto, sidosryhmien osallistuminen sekä yhteisvastuullinen toiminta (co-accountability). Tämä tarkoittaa, että vaikka terveydenhuollon eri toimijoilla (kuten potilasjärjestöt, palveluntuottajat, lääketeollisuus, tutkimuslaitokset ja rahoittajat, poliittiset päättäjät) on erilaisia näkökantoja, heitä yhdistää yhteinen päämäärä toimia potilaan parhaaksi. Siksi potilaiden osallistuminen ja tarpeet on tuotava tutkimustulosten arvioinnin ytimeen. Arviointikehikko koostuu viidestä vaikuttavuuden ulottuvuudesta: potilasnäkökulma, tutkimuksen laatu, organisatorinen missio, taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset.

Toiminnan vaikuttavuutta on mahdollista arvioida eri kriteerien ja lähtökohtien valossa. Näkökulmien yhteensovittaminen edellyttää rakentavaa dialogia ja sitä tukevaa prosessinhallintaa. Kollektiivisen arviointiosaamisen vahvistaminen vaatii ajattelutavan muutosta: moniäänisyyttä ja tietämyksen yhteiskehittelyä (co-creation). Kehittävä arviointiote ja ratkaistavien ongelmien kompleksisuuden hyväksyminen edellyttää luovia ja kokeilevia arviointiasetelmia (ks. Uusikylä 2019), jotka tukevat kaikkien toimijoiden yhteistä päämäärää ja oppimista.

1.3 Poliisin liikennevalvonnan vaikuttavuuden arviointi liikenneturvallisuuden kokonaisuudessa

Mika Sutela

Poliisilain (872/2011) 1 luvun 1 §:n mukaisesti poliisi turvaa oikeus- ja yhteiskuntajärjestystä, suojaa kansallista turvallisuutta, ylläpitää yleisen järjestystä ja turvallisuutta sekä ennalta estää, paljastaa, selvittää ja saattaa syyteharkintaan rikoksia. Myös liikenneturvallisuudesta huolehtiminen on osa tätä työtä.

Liikennevalvonta on osa poliisin yleistä liikenneturvallisuustyötä. Liikenneturvallisuus on monen tekijän summa. Tieliikenteessä poliisin valvonnalla on ensiarvoinen merkitys sekä liikenneonnettomuuksien että liikennerikosten ehkäisyssä. Tieliikenteessä sääntöjä rikkovat vaarantavat sekä oman että toisten hengen ja terveyden. Liikenteen turvallisuutta uhkaavien rikosten ja rikkomusten valvonta on poliisin ydintehtäviä. Valvonnalla tuetaan myös suurta joukkoa tavallisia kuljettajia, jotta he noudattavat liikenteen sääntöjä turvallisuuden varmis-tamiseksi. Poliisilla on siis liikenteessä varsin laaja valvontatehtävä. Poliisi valvoo ihmisiä, ajoneuvoja ja toimintaa. Kuljettajan ajokyvyn valvontaan liittyvät vireystila, alkoholi, huu-meet, lääkkeet ja ajoterveys.

Poliisitoiminnan, liikenneturvallisuustyö mukaan lukien, tulee perustua tietojohtoisuuteen eli sen on oltava suunniteltua, resurssoitua ja johdettua toimintaa. Poliisitoiminnan ja sen ke-hittämisen tulisi perustua nykyistä enemmän tutkittuun tietoon. Erittäin tärkeä osa tietojoh-toista poliisitoimintaa on kyky hyödyntää analysoitua tietoa toiminnan suuntaamisessa ja rikollisuuden torjunnassa. Liikennevalvonnan tulee perustua relevanttiin tietämykseen ja lii-kennekäyttäytymisen seurantatietoihin sekä kansalaisten poliisin liikennevalvontaa koske-viin odotuksiin.

Esityksen tavoitteena on herättää keskustelua poliisin liikennevalvonnan vaikuttavuudesta, erityisesti sen mittaamisesta. Tällä hetkellä poliisin liikennevalvonnan vaikuttavuusarviointi on hyvin alkuvaiheessa. Kehitystyön alla olevan vaikuttavuusarvioinnin tavoitteena on muo-dostaa Poliisihallituksen yhteinen näkemys liikenteen tulosseurannan tuloksista. Yleinen lii-kenneturvallisuus, raskas liikenne, rattijuopumukset ovat tällä hetkellä vaikuttavuusarvioin-nin osatekijöitä. Näiden osalta huomioon otetaan liikenneonnettomuudet, liikennerikokset, valvontasuoritteet ja valvonnan työaika.

1.4 Näyttöön perustuvaa tietoa painehaavan ehkäisyyn – kansallisen suosituksen päivitys

Ulla-Mari Kinnunen, Maarit Ahtiala, Leena Berg, Nina Hynninen, Ansa Iivanainen, Salla Seppänen, Tarja Tervo-Heikkinen

Painehaavat ovat kudosvaurioita, joita tutkimusten mukaan esiintyy 5–25 %:lla eri-ikäisiä potilaita akuutti- ja pitkäaikaishoidossa sekä avoterveydenhuollossa riippumatta potilaan diagnoosista. Suomessa painehaavoja arvioidaan syntyvän vuosittain 55 000–85 000 potilaalle yksi tai useampi. Näiden aiheuttamat suorat kustannukset ovat noin 500 milj. €, mikä on 2–3 % terveydenhuollon kuluista. Painehaavojen ehkäisy on huomattavasti halvempaa kuin niiden hoito, jonka vuoksi niiden ehkäisyyn tulee panostaa. Useimmiten painehaavat ovat ennaltaehkäistävissä sopivilla interventioilla ja niiden ehkäisy kuuluu hoitoketjun jokaiseen vaiheeseen.

Työryhmän tarkoituksena on päivittää työryhmän aiempi Painehaavan ehkäisy ja tunnistaminen aikuispotilaan hoitotyössä (2015) -suositus. Hoitosuosituksen tarkoituksena on tarjota kriittisesti arvioituihin tutkimuksiin ja asiantuntijalausuntoihin perustuva näyttö, jonka avulla voidaan tunnistaa painehaavariskissä olevat potilaat sekä vaikuttavat painehaavan ehkäisymenetelmät. Tuolloin painehaavojen ehkäisytoiminta on vaikuttavaa ja turvallista potilaalle sekä kustannusvaikuttavaa potilaan ja yhteiskunnan kannalta.

Hoitosuosituksen laadinta käynnistyy perehtymällä kansainväliseen suositukseen (EPUAP/NPIAP/PPPIA 2019). Arvi-oinnissa on huomioitava suosituksen sisällön kattavuus suhteessa nyt tehtävään suositukseen ja sen tavoitteeseen. Suosi-tus arvioidaan AGREE II-työkalulla. Lisäksi tähän päivitettävänä olevaan hoitosuositukseen on tehty tietokantahaku ajalla 1.9.2018–31.3.2020. Aineiston laadun arviointi ja analyysi tehdään hyödyntäen Hoitotyön tutkimussäätiön Hoitosuositus-ten laadinta – käsikirja suositusryhmille (2020) -julkaisua sekä Joanna Briggs Instituutin (JBI) ohjeita. Tiedonhaut tehdään CINAHL, Cochrane, JBI, Ohtanen, PubMed, Scopus ja Web of Science -tietokantoihin. Tiedonhakuun liittyvät asiasanat määritetään PICoa, PICOa ja PCC:tä hyödyntäen. Hoitosuositukseen otetaan mukaan alkuperäistutkimukset ja asiantunti-jalausunnot, joiden metodinen laatu arvioidaan riittävän hyväksi hyödyntämällä JBI:n kriittisen arvioinnin tarkistuslistoja eri tutkimusasetelmille ja jotka liittyvät aikuispotilaan painehaavan ehkäisyyn ja riskin tunnistamiseen. Työryhmän jäse-net uuttavat ja taulukoivat laadunarvioinnin perusteella hyväksyttyjen tutkimusten sellaiset tulokset, jotka vastaavat laa-dittavana olevan hoitosuosituksen tutkimuskysymykseen.

Työsuunnitelman mukaisesti suosituksen päivitys on valmis vuoden 2021 lopussa. Lokakuussa 2020 on esitettävänä työn sen hetkinen tilanne. Osa työryhmän jäsenistä on suorittanut JBI:n Comprehensive Systematic Review –koulutuksen, osalla on vahva haavanhoidon asiantuntemus.

Avainsanat: Painehaava, ehkäisy, riskinarviointi, tunnistaminen, näyttöön perustuva toiminta