Sessio 2
Sessio 2: Turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämisen vaikuttavuus
Puheenjohtaja: erikoistutkija Alisa Puustinen, Pelastusopisto
2.1 Kuinka tutkia turvallisuusviestinnän vaikuttavuutta?
Aino Harinen, Hanna Rekola
Taustaa
Pelastustoimen roolin muutosta onnettomuuksiin reagoijasta niiden ehkäisijäksi korostetaan lukuisissa asiakirjoissa ja tutkimuslinjauksissa. Onnettomuuksien ehkäisyyn tähtää myös pelastuslain pelastustointa velvoittava turvallisuusviestintä, jolla tarkoitetaan kansalaisviestintää turvallisuusasioista. Siihen sisältyvät turvallisuusneuvonta, -koulutus, yleisötilaisuudet sekä toimitetun ja oman median kautta välitetyt turvallisuusviestit. Lisäksi turvallisuusviestintää tapahtuu kaikissa pelastuslaitosten asiakaskohtaamisissa.
Viimeisimmät turvallisuusviestinnän tavoitteet on linjattu sisäministeriön johdolla valtakunnallisessa Pelastustoimen onnettomuuksien ehkäisyn toimintaohjelmassa. Tavoitteiden perusteella turvallisuusviestintä voidaan pelkistetysti määritellä hyvää turvallisuuskulttuuria, onnettomuuksien ehkäisyä ja varautumista edistäväksi viestinnäksi. Toiminnan kehittäminen vaatii kuitenkin tavoitteiden saavuttamisen systemaattista arviointia, mikä on todettu toimialalla haastavaksi.
Turvallisuusviestinnän vaikutus- ja vaikuttavuusarviointia on lähestytty toimialalla useista näkökulmista. Viestinnän suoritteita seurataan pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilasto Pronton avulla. Lisäksi tehdään mediaseurantaa, asiakastyytyväisyyskyselyjä ja seurataan mainebarometrien tuloksia. Arviointia on käsitelty hankkeissa ja selvityksissä, mutta toimialalla tiedostetaan, että konkreettiset, mitattavat tavoitteet etenkin pidempikestoisen vaikuttavuuden arvioimiseksi puuttuvat.
Tutkimushankkeen tavoitteet ja menetelmät
Pelastusopistolla 2018-2020 toteutettu Kohti tuloksellisempaa turvallisuusviestintää -hanke toi turvallisuusviestinnän vaikuttavuusarviointiin yhden puheenvuoron lisää. Hankkeen tuloksista on raportoitu laajemmin sen kuudessa osajulkaisussa. Tässä keskitytään hankkeen vaikuttavuustutkimukseen tuottamaan kontribuutioon.
Hankkeen tarkoituksena oli tuottaa haastattelujen, havainnoinnin ja yhteisen kehittämistyön avulla tietoa alakoululaisten ja heidän opettajiensa turvallisuuteen, oppimiseen sekä pelillistämiseen liittyvistä näkemyksistä. Lisäksi haettiin kohderyhmälle sopivia turvallisuusviestintätapoja. Tapaustutkimuksen rajallisuus tunnistettiin, eikä tavoitteena ollut yleispätevän tiedon tuottaminen. Havaintojen perusteella voitiin kuitenkin arvioida, mitä uutta hankkeessa testatut tutkimusmenetelmät voisivat mahdollisesti tarjota turvallisuusviestinnän vaikuttavuusarviointiin.
Tuloksia ja pohdintaa
Vaikutuksia lähestyttiin interventioissa kohderyhmän turvallisuusosaamisen muutosten ja oppimiskokemusten perusteella. Testatuista turvallisuuskasvatusmenetelmistä tehokkain oli monimenetelmällinen opetustapa, joka tehostui pelastustoimen asiantuntijan läsnäololla tilanteessa. Myös yhteiskehittämisen koettiin vaikuttavan oppimiseen positiivisesti.
Aiemmassa tutkimuksessa turvallisuusviestinnän vaikutuksia on tutkittu esimerkiksi arvioimalla muutoksia onnettomuuksien ja vahinkojen määrissä, kotitalouksien omatoimisessa varautumisessa, riskien tunnistamisessa, onnettomuustilanteessa toimimisessa, asiakaskokemuksessa tai näkyvyydessä. Laajempaan vaikuttavuuden arviointiin soveltuvat esimerkiksi Sitrassakin käytetty iooi-menetelmä tai STAKESin soveltama ohjelmateoria-ajattelu, jossa arviointi perustuu oletetuille syy-seurausmalleille, joita haastetaan ja tarkennetaan arviointiprosessin aikana. Parhaimman kuvan toiminnan vaikuttavuudesta saa yhdistelemällä erilaisia näkökulmia ja muuttujia sekä seuraamalla kehityssuuntia pitkäjänteisesti.
Pelastustoimessa on potentiaalia turvallisuusviestinnän vaikuttavuuden arvioinnin kehittämiseksi. Siihen tarvitaan kuitenkin yhteistyötä konkreettisessa tavoitteenasettelussa ja yhdenmukaisessa seurannassa sekä kokonaisvaltaisen toimintaympäristön, trendit ja tulevaisuuden muutosvoimat huomioivan lähestymistavan omaksumisessa.
2.2 Asumisturvallisuusriskienhallinnan vaikuttavuuden tehostaminen pelastustoimen ja sosiaali- ja terveydenhoito-sektorin aineistoanalytiikalla
Heidi Huuskonen, Mika Immonen, Jouni Koivuniemi, Kristiina Kapulainen, Jani Kanerva, Esa Kokki
Väestön ikääntyminen, laitoshoitamisen voimakas vähentyminen ja koteihin painottuva hoivapalvelutuotanto lisäävät kotiasuinympäristöriskien ennakoivan hallinnan merkitystä hyvinvoinnin ja turvallisuuden muodostumisessa. Vaikuttavuuden tulokulmasta korostuvat erityisesti pelastustoimen ja sosiaali- ja terveydenhoitosektorin yhteinen kyvykkyys tunnistaa ajoissa turvattomuutta tuottavia riskejä ja tekijöitä sekä hallita niiden muodostumista niin, että riskejä kyetään tehokkaasti madaltamaan tai poistamaan niiden muodostumisen kannalta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Asumisen turvallisuusriskien syyt ja muodostumismekanismit ovat usein monimutkaisia johtuen riskitekijöiden monenvälisistä ja -tasoisista keskinäisriippuvuuksista. Kehityksen luonne edellyttää haastetta vastaavasti monitieteistä tutkimusotetta asumisturvallisuutta ja hyvinvointia heikentävien kehityskulkujen ymmärtämiseksi ja vaikuttavien ennakointimallien tuottamiseksi. Etelä-Karjalan kotona asumisen turvallisuus – eli KAT-toimintamallissa on tuotettu aineistoanalytiikan kautta asumisturvallisuuden kannalta merkittävien riskien tunnistus- ja ennaltaestämiskyvykkyyttä. Kehitetty aineistonalyysimalli perustuu pelastustoimen ja sosiaali- ja terveydenhoitosektorin keskeisten tietoaineistojen tunnistamiseen ja analysointiin asumisriskikehityksen tunnistamiseksi ja hallintatoimenpiteiden tuottamiseksi.
Aineistoanalytiikassa sovellettiin monipuolisesti rikasta tietoaineistoa, mikä voidaan luokitella yksinoikeutella omistettuihin (mm. turvattomuuskokemukseen liittyvä kvantitatiivinen kyselytutkimus), saatavuudeltaan kontrolloituihin (mm. tutkimusluvitetut Eksoten ja Pelastusopiston hallinnassa olevat tietoaineistot) ja avoimiin aineistoihin (mm. ruututietokanta ja rakennusten sijainnit). Tutkimusaineistojen käsittelyssä on hyödynnetty erilaisia tutkimusmenetelmiä sisältäen mm. kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät tilastollisen kyselyaineiston analysointiin ja riskiryhmien tunnistamiseen ja ennakoivan analytiikan soveltaminen pelastustoimen vasteaikaskenaarioiden tutkimiseen.
Aineistoanalytiikan yhtenä tuloksena muodostui turvallisuuden ennakointipolun määrittely (kuva 1), joka ilmentää asumisturvallisuuden riskikehityksessä sitä, kuinka erityyppiset haitalliset tapahtumaketjut sijoittuvat aikajanalle suhteessa niiden esiintyvyyteen. Tarkastelun kautta haettiin perusteita onnettomuuksien ennakoinnin ja ehkäisyn palvelutuotannon vaikuttavuuden kehittämiselle. Kehittämistoimenpiteiden optimoitu ajallinen ja sisällöllinen kohdentaminen vaikuttavat merkittävästi niiden tuloksellisuuteen lyhyellä sekä vaikuttavuuteen pidemmällä aikavälillä. Lisäksi toimenpiteiden kehittämisessä on oleellista huomioida niiden kustannusvaikuttavuus ja ensisijainen pyrkimys kustannusten muodostusten osalta riskien mahdollisimman varhaiseen tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn haitalliseen kehitykseen vaikuttavien interventioiden kautta. Tutkimus tukee sisäministeriön tavoitteita yhteiskunnallisten riskien ilmiölähtöisestä tarkastelusta ja vaikuttavan kyvykkyyden kehittämisestä niiden ennakointiin ja ehkäisyyn mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
2.3 Hankkeiden vaikuttavuus sosiaali- ja terveydenhuollossa – Case pelastuslain ilmoitusvelvollisuus
Tarja Ojala, Kari Telaranta
Vuonna 2011 voimaan tulleen pelastuslain 42 §:n mukaan viranomaisilla on ilmoitusvelvollisuus pelastuslaitokselle, jos havaitaan ilmeinen palovaara tai muu onnettomuusriski. Pelastuslain ja sen sisältämän ilmoitusvelvollisuuden jalkauttamiseksi ja asiakasturvallisuuden edistämiseksi on sosiaali- ja terveystoimessa sekä pelastustoimessa tehty useita hankkeita. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden asumisen paloturvallisuutta arvioineet STEP-hankkeet, Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen KAT-hankkeet sekä Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston ilmoituskäytänteiden yhtenäistämiseen tähdännyt hanke. Lisäksi useat pelastuslaitokset ovat omalla alueellaan tehneet yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa turvallisuusosaamisen ja yhteistyön edistämiseksi. Samalla on tiedotettu ilmoitusvelvollisuudesta.
Toimenpiteiden yhteisvaikuttavuudesta saa viitteitä tutkimusten kautta: STEP-hankkeissa kerättiin tietoa erityisryhmien asumisen turvallisuustilanteesta ja kysyttiin pelastuslain ilmoitusvelvollisuuden tuntemisesta. Ensimmäinen kysely kohdistettiin Helsingissä toimiville hoivapalvelujen tarjoajille vuonna 2012. Vuonna 2013 kohteena oli muu Suomi ja vuonna 2015 sosiaali- ja terveystoimen toiminnanharjoittajat koko maassa. Tutkimusraportit tarjoavat tietoa ilmoitusvelvollisuutta koskevan tietoisuuden jalkautumista organisaatiotasolla. Lisäksi pelastuslain mukaisen ilmoitusvelvollisuuden tunnettuutta ja käyttöä on kysytty Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön ja Suomen lähi- ja perushoitajaliiton (SuPer) yhteistyössä SuPerin jäsenkunnalle vuonna 2019 tehdyssä kyselyssä. Aineisto mahdollistaa ilmoitusvelvollisuutta koskevan tietoisuuden arvioinnin asiakaspinnassa hoivatyötä tekevien keskuudessa, yksilötasolla.
STEP-tulokset osoittavat selkeää, joskin epätasaista tietoisuuden kasvua organisaatiotasolla. SuPerin kysely osoittaa tiedon ja opastuksen merkittävän puutteen mikrotasolla. Vaikuttavuuden mittarina käytetty tietoisuus ilmoitusvelvollisuudesta siis vaihtelee organisaatioiden eri tasoilla. Toisaalta toimenpiteiden konkreettinen vaikuttavuus jää vielä avoimeksi.
Pelastuslain mukaisen ilmoitusvelvollisuuden jalkautuminen on mielenkiintoinen arviointikohde vaikuttavuustutkimuksen näkökulmasta. Ilmoitusvelvollisuus on säädetty sisäministeriön hallinnonalalla valmistellussa laissa, mutta se asettaa vaatimuksia myös sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan toimijoille. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon puolella on hallinnonalan omassa lainsäädännössä useita vastaavia ilmoitusvelvollisuussäädöksiä.
Ilmoitusvelvollisuutta koskevan tietoisuuden arviointi on perusteltua, koska paloturvallisuushankkeiden rahoitus edellyttää vaikuttavuuden arviointia hankehakemuksen yhteydessä. Tutkimusten tulokset antavat mahdollisuuden arvioida hankkeiden vaikuttavuutta tietoisuuden osalta mezo- ja mahdollisesti yksilötasolla, joskaan ei yhteiskuntatasolla. Tietoa voidaan hyödyntää lainsäädännön implementoinnissa, sekä hallinnonalat ylittävässä toiminnassa ja yhteistyössä.
Avainsanat: implementointi, vaikuttavuus, ilmoitusvelvollisuus, pelastuslaki
2.4 Turvallisuusosaamisen vaikuttavuus yliopistokontekstissa
Brita Somerkoski, Eila Lindfors, Anna Lundberg
Turvallisuutta pidetään hyvinvoivan koulun peruslähtökohtana ja fundamentaalisena oikeutena. Tutkimme opettajankoulutukseen liittyvän hankkeen vaikuttavuutta toimijoiden lähtökohdista. Oppimisympäristöillä tarkoitetaan tiloja, paikkoja, yhteisöjä ja toimintakäytäntöjä, joissa oppiminen tapahtuu ja jotka muodostuvat opiskelussa käytettävien välineiden, palvelujen ja materiaalien kokonaisuudesta. Oppimisympäristöt kuvaavat siis opettamisen tapoja, tiloja, menetelmiä ja muotoja. Tutkimuskirjallisuudessa oppimisympäristöjä on tapana jakaa fyysisten, psyykkisten, sosiaalisten ja pedagogisten ulottuvuuksien näkökulmista.
Turvallisuuskasvatuksen kontekstissa opettajankoulutuksella on kaksijakoinen tehtävä. Opiskelijan tulisi opinnoissaan omaksua riittävät tiedot ja taidot siihen, että hän kykenee edistämään turvallisuuskulttuuria vastuullisena toimijana sekä opiskelu- että työpaikallaan ja toiseksi, että opiskelijalla tulisi valmistuttuaan olla riittävä kompetenssi opettaa oppilailleen turvallisuusasioita (POPS 2014).
Tutkimuksessa kuvataan opettajankoulutusta oppimisympäristönä. Yliopisto on oppimisympäristönä avoin ja monialainen. Fyysisen oppimisympäristön turvallisuushaasteet liittyvät esimerkiksi sähkön käyttöön ja hallitsemattomiiin ihmisvirtoihin sekä avoimiin opiskelu- ja työtiloihin.
Vaikka kokonaisuudessaan oppilaitoksia pidetään Suomessa turvallisena työskentely- ja opiskeluympäristönä, yliopistoympäristöstä voidaan tunnistaa useita turvallisuushaasteita ja riskejä. Aiempien tutkimusten perusteella tiedämme, että erityisesti yliopistossa fyysinen ja rakenteellinen ympäristö on voimakkaasti siiloutunut; tiloja käyttävät opiskelijat sekä opetus- ja hallintohenkilökunta eivät tunnista yliopiston rakenteellisiin tekijöihin liittyviä turvallisuusuhkia riittävästi. Tämä ilmenee esimerkiksi siten, että rakenteellisen turvallisuuden ylläpitämisen katsotaan kuuluvan kiinteistönhoidon ja teknisen henkilöstön vastuulle. Käyttäjät eivät tunnista rakennusta ja sen turvallisuuslähtökohtia alueeksi, jonka turvallisuudesta tulisi aktiivisesti huolehtia. Esimerkkinä tällaisesta toiminnasta on opetukseen kuuluvien välineiden varastointi poistumisteille tai vaarallisten jatkojohtoyhdistelmien käyttö sähkölaitteissa.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata yliopiston oppimisympäristöön sijoittuvaa hanketta ja sen implementointia vaikuttavuuden näkökulmasta. Tutkimuksen empiirisenä aineistona on teemahaastattelut, jotka on tehty neljän yliopiston ja viiden pelastuslaitoksen edustajille. Tutkimus vastaa tutkimuskysymykseen: Millaisia fyysiseen ja sosiaaliseen oppimisympäristöön liittyviä haasteita yliopistossa esiintyy turvallisuuden edistämisen kannalta? Miten turvallisuuteen liittyvän hankkeen implementointi on onnistunut yliopistokontekstissa? Tutkimustuloksissa kuvataan Opeturva II -hankkeessa saatuja tuloksia neljällä yliopistokampuksella. Tutkimuksen empiirinen osa on abstraktia kirjoitettaessa toteuttamisvaiheessa ja lopulliset tulokset saadaan syksyyn 2020 mennessä.