Ennakkojutut plenarypuhujista 2021
Vaikuttavuuden tutkimuksen päivillä vaikuttavuutta lähestytään kriisiviestinnän, teknologian ja suurten muutosten kautta
Vuoden 2021 Vaikuttavuuden tutkimuksen päivillä pääpuhujina (plenary) ovat apulaisprofessori Eric Delmelle (University of North Carolina at Charlotte), kriisitutkija Maarit Pedak, tutkimus- ja arviointiylilääkäri, professori Miia Turpeinen (OYS, Oulun yliopisto) sekä dosentti ja tenure track -tutkija Liina-Kaisa Tynkkynen (Tampereen yliopisto).
Vaikuttavuuden tutkimuksen päivät on monitieteinen keskustelufoorumi hyvinvointiin ja terveyteen liittyvän vaikuttavuuden tutkijoille ja asiantuntijoille sekä jokaiselle, joka kokee tarvitsevansa työssään uusinta tutkimustietoa vaikuttavuudesta.
”Kriisitilanne paljastaa yhteiskunnassa olevat heikkoudet ja vahvuudet ja luo ennen ja jälkeen -tilanteen.”
Kriisitutkija Maarit Pedak, Helsingin yliopisto
Millainen on vaikuttavuuden tutkimuksen tulevaisuus oman tieteenalasi näkökulmasta?
Viestinnän vaikuttavuuden ympärillä käy vilkas keskustelu. Kriisiviestinnän vaikuttavuuden arvioiminen ja pohtiminen on vasta alkamassa ja epäilen, että se tulee olemaan kuuma tutkimusala ja tarjoaa tutkijoille mielenkiintoisia haasteita. Kriisiviestinnän vaikuttavuuden arviointi paljastaa kriisitilanteen erityispiirteitä. Tutkin julkishallinnon kriisejä, jossa pyrimme analysoimaan, miten yhteiskunnan turvallisuuden tunteen saa palautettua. Miten tämä mitataan? Millaisia tavoitteita voidaan asettaa? Kriisitilanteen luonteesta johtuen se ei ole aina kovin suoraviivaista.
Miten mielestäsi vaikuttavuustutkimuksella, -osaamisella ja -tiedolla voitaisiin edistää muutosta kohti kestävää ja hyvinvoivaa Suomea?
Tavoitteet ovat ihan hurjat! Kriisitilanne paljastaa yhteiskunnassa olevat heikkoudet ja vahvuudet ja luo ennen ja jälkeen -tilanteen. Tällä hetkellä elämme globaalia kriisiä, jonka jälkeen emme enää koskaan palaa vanhaan. Tässä tilanteessa viestinnällinen onnistuminen merkitsee sitä, että luottamus yhteiskuntaa kohtaan säilyy, tai voi jopa vahvistua. Se, että hyvällä viestinnällä voi tuottaa kriisin jälkeen vahvemman yhteiskunnan on huikea tavoite. Jos saadaan vaikuttavuus rutiininomaisesti mitattuna, niin sillä on suuri merkitys.
Mistä näkökulmasta lähestyt näitä omassa plenary-puheessasi?
Aion tarjota yleisölle katsauksen siitä, mitä kriisiviestintä on, mitä se tarjoaa ja miten sitä tutkitaan. Vaikuttavuuden mittaamiseen liittyy paljon mielenkiintoisia perusasioita. Kriisitutkimus on käytännönläheinen ala, joka pyrkii kehittämään parempaa yhteiskuntaa. On tärkeää tuoda esille viestinnän merkitys organisaatioiden johtamisessa. Ajattelen, että kriisiviestintä on johtamisen tärkein työväline. Viestinnällisesti vahva organisaatio kykenee tuomaan esille tavoitteensa ja tekonsa tavallisessa arjessa, ja kykenee toimimaan myös kriisitilanteissa. Ongelmana on usein viestinnän väärin ymmärtäminen jonkinlaisena tukitoimintona, kun kriisitilanteessa se on ihan kriisijohtamisen ytimessä.
”With enabling technologies, you can better inform decision makers where to locate more resources, create preventive measures and better design health care systems.”
Associate Professor Eric Delmelle, University of North Carolina at Charlotte
What is the future of impact research like from the perspective of your discipline?
In public health and epidemiology, geographic information systems (GIS) form an important enabling technology. They are particularly useful to quantify and monitor environmental exposure, estimate accessibility to care and identify regions of disparities, and quickly identify clusters of disease (such as for COVID19) among others. Another aspect of GIS is revealing environmental justice problems when we for example investigate access to care in rural areas.
We have recently seen the importance of GIS and mapping techniques in the case of Covid-19. With enabling technologies, you can better inform decision makers where to locate more resources, create preventive measures and better design health care systems. Without geographic information systems this would have been really difficult. One problem however is the training of staff in GIS, the timely sharing of public health data (we saw this with COVID), and standardized case definition (ICD9/ICD10 codes).
How do you think that effectiviness research, know-how and knowledge could contribute to a change towards a more sustainable and well-being society?
One way of making societies more sustainable by using GIS, is evaluating disparities in health. GIS can help to relocate resources more effectively. There are also other sources of technologies that impact the field, such as accessing health care remotely from your computer. We saw this when Covid-19 caused lockdowns and it was suggested to people to meet their doctors and health counselors on-line. This is very useful also to people who live in rural areas! In addition, the increased use of smart phones and smart watches that allows people to track their daily movements, provides more individual data on top of the traditional health data sources, and thus provide more information on the well-being of individuals.
From what point of view do you approach these themes in your own plenary speech?
I’m going to talk about how geographic information systems and mapping have been used in the context of health; for example, environmental exposure and access to care, and tracking infectious diseases. I’ll be giving some real-life examples, also from Finland where I have worked with some colleagues. I will also looks forward and will discuss how all these enabling technologies can advance the field and provide a vision for the future.
”Vaikuttavuuden osalta meidän on myös tarve pyrkiä ymmärtämään entistä paremmin, millaisia kokonaisvaikutuksia erilaisilla valinnoilla on.”
Tenure-track tutkija Liina-Kaisa Tynkkynen, Tampereen yliopisto
Millainen on vaikuttavuuden tutkimuksen tulevaisuus oman tieteenalasi näkökulmasta?
Vaikuttavuustutkimuksen asema on vahvistunut ja vahvistunee myös tulevaisuudessa sote-palveluiden ja -järjestelmien tutkimuksen alueella. Tiedolle on iso tilaus päätöksenteossa ja sote-järjestelmän toiminnassa. Itse toivon, että tulevaisuudessa vaikuttavuuden tutkimuksen kenttä on tieteenalakirjoltaan aikaisempaa moninaisempi ja pystymme yhdistelemään tietoa kustannusvaikuttavista menetelmistä ja siitä, millaisten mekanismien kautta tietoa voidaan tai ei voida hyödyntää politiikkaprosesseissa ja järjestelmän eri tasoilla. Vaikuttavuuden osalta meidän on myös tarve pyrkiä ymmärtämään entistä paremmin, millaisia kokonaisvaikutuksia erilaisilla valinnoilla on. Sen lisäksi että pyrimme saavuttamaan enemmän terveitä elinvuosia tai hyvinvointia, olisi vaikuttavuustutkimuksessa otettava entistä paremmin huomioon myös ne sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset, joita tehdyillä valinnoilla on.
Miten mielestäsi vaikuttavuustutkimuksella, -osaamisella ja -tiedolla voitaisiin edistää muutosta kohti kestävää ja hyvinvoivaa Suomea?
Se, että ymmärrämme entistä paremmin erilaisten interventioiden, hoitojen tai politiikkatoimien vaikutuksia auttaa parhaassa tapauksessa siinä, että pystymme kohdentamaan niukkoja resursseja kohteisiin, joissa ne tuottavat mahdollisimman suurta terveys- ja hyvinvointihyötyä yksilöille, potilasryhmille tai väestölle. Ei kuitenkaan riitä, että osaamme osoittaa mitkä toimet tepsivät. On myös oltava ymmärrystä siitä, miten näitä toimia voitaisiin tehokkaammin toimeenpanna. Tässä mielessä korostankin sitä, että tarvitsemme monipuolista osaamista vaikuttavuustutkimuksen kentälle aina talous-, data- ja lääketieteistä, politiikan, hallinnon ja psykologian tutkimukseen. Tutkijoilla ja asiantuntijoilla on myös tärkeä rooli siinä, että tutkittua tietoa pyritään tuomaan niin päätöksentekijöiden kuin kansalaisten tietoon.
Mistä näkökulmasta lähestyt näitä omassa plenary-puheessasi?
Oma plenaryni käsittelee terveysjärjestelmien resilienssiä ja sen mekanismeja. Puheenvuoro liittyy siis siihen, miten terveysjärjestelmät voivat säilyttää toimintakykyään isoissa muutoksissa tai äkillisten shokkien kohdatessa. Tutkimme Suomen Akatemian rahoittamassa RECPHEALS-hankkeessa suomalaisen terveydenhuollon kriisivarautumista ja muutosjoustavuutta, josta nostan esimerkkejä puheenvuorooni ennen kaikkea COVID-19-pandemiasta saamiemme oppien pohjalta. Pohdin vaikuttavuustematiikkaa isojen muutosten kontekstissa.
”Kustannusvaikuttavuuden ja laadun toivoisin olevan elementti, joka ohjaa toimintaa nykyisten jäykkien rakenteiden ja rahoituskanavien sijaan. ”
Tutkimus- ja arviointiylilääkäri Miia Turpeinen, OYS/Oulun yliopisto
Millainen on vaikuttavuuden tutkimuksen tulevaisuus oman tieteenalasi näkökulmasta?
Lääketieteen ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän näkökulmasta uskon vaikuttavuuden tutkimuksen olevan tulevaisuudessa kiinteä osa sote-sektorin arjen toimintaa ja kehittämistä sekä toiminnan ohjaamista. Kansainvälisissä kyselyissä lääkärit ovat arvioineet tarpeettomien hoitojen osuudeksi noin viidenneksen kaikista hoitokäytännöistä, joten priorisointikeskustelun rinnalle tarvitaan tietoon perustuvaa päätöksentekoa järjestelmän uudistamiseksi ja resurssien kohdentamiseksi. Kustannusvaikuttavuuden ja laadun toivoisin olevan elementti, joka ohjaa toimintaa nykyisten jäykkien rakenteiden ja rahoituskanavien sijaan.
Miten mielestäsi vaikuttavuustutkimuksella, -osaamisella ja -tiedolla voitaisiin edistää muutosta kohti kestävää ja hyvinvoivaa Suomea?
Hyvinvointijärjestelmä on erityisesti terveydenhuollon osalta kohtaamassa suuria muutoksia lähitulevaisuudessa. Myös paineet ja muutoksen ajurit ovat voimakkaita. Vaikuttavuuden ympärille muodostetuilla toimilla on mahdollista tuoda yhteen monialaisesti osaamista ja ammattitaitoa, joilla järjestelmän kestävyyttä voidaan parantaa ja hyvinvointia tuottaa järkevästi ja nykyistä paremmin. Vaikuttavuustutkimuksen kautta esimerkiksi terveydenhuollon osalta keskeisiä teemoja voi lähestyä moniulotteisemmin ja uusia näkökohtia hyödyntäen.
Mistä näkökulmasta lähestyt näitä omassa plenary-puheessasi?
Keskityn puheenvuorossani erityisesti deimplementointiin eli vaikuttavuudeltaan vähäistä hyötyä tuottavien terveydenhuollon menetelmien käytöstä poistamiseen. Kerron myös Suomen Akatemian STN-tutkimushankkeestamme (PROSHADE), jossa selvitämme vältettävien käytäntöjen vähentämistä terveydenhuollon yksiköissä ja potilaan hoitopäätöksissä.