Sessio 4 / 2021

SESSIO 4: Kuntoutuksen vaikuttavuus (osa 1)

Puheenjohtaja: Riitta Seppänen-Järvelä (Kelan tutkimusyksikkö)

Kelan kuntoutuksen hyödyn arviointi tuo esiin vaikutuksia ja kehittämistarpeita

Saija Karinkanta ja Tuomas Reiterä

Kela arvioi järjestämänsä kuntoutuksen tuloksellisuutta säännöllisesti keräämällä tietoa kuntoutuksen hyödyistä asiakkailta, palveluntuottajilta ja rekistereistä. Kuntoutusasiakkaat arvioivat elämänlaatuaan (WHOQoL-Bref), masennusoireitaan (BDI-21) sekä työ- ja toimintakykyään kuntoutuksen alussa ja lopussa. Palveluntuottajat arvioivat mm. kuntoutuksen oikea-aikaisuutta. Lisäksi kuntoutuksen tavoitteiden toteutumista tarkastellaan GASmenetelmän avulla. Rekisteritietoina kerätään mm. asiakkaiden työ- ja opiskelutilanne kuntoutusvuonna sekä sitä edeltävänä ja seuraavana vuosina.

Vuonna 2019 kuntoutuksen päättäneistä analyyseissä on mukana 7362 aikuista kuntoutusasiakasta yhdeksästä eri palveluryhmästä: ammatillinen kuntoutusselvitys (AKSE), työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus (TEAK), KIILA-kuntoutus, Tules-kurssit, työstä poissaolevien Tules-kurssit (Typo-Tules), mielenterveyskurssit, omaishoitajien kurssit, diabetes-kurssit ja harkinnanvarainen moniammatillinen yksilökuntoutus.

Enemmistö kuntoutusasiakkaista oli naisia, ainoastaan AKSE- ja TEAK-kuntouksessa miehiä oli lähes puolet. Eniten iäkkäimpiä asiakkaita oli omaishoitajien ja Typo-Tules-kursseilla, nuorimpia taas AKSE- ja TEAK-kuntoutuksessa. Elämänlaadun koheneminen näkyi erityisesti TEAK- ja KIILA-kuntoutuksessa sekä Tules- ja mielenterveyskursseilla. Masennusoireita kokemattomien osuus lisääntyi kuntoutuksen lopussa kaikissa palvelumuodoissa. Työ- tai opiskelukykynsä hyväksi tai erittäin hyväksi kokeneiden osuus kasvoi TEAK- ja KIILA-kuntoutuksessa sekä mielenterveys- ja Tules-kursseilla. TEAK-kuntoutuksessa ja mielenterveyskursseilla myös työkykynsä huonoksi kokeneiden määrä väheni selkeästi. Niiden osuus, jotka arvioivat melko varmasti työskentelevänsä kahden vuoden päästä koulutustaan ja ammatillista kokemustaan vastaavassa työssä, kasvoi huomattavasti TEAK-kuntoutuksessa. Diabetes-, Tules- ja mielenterveyskursseille osallistuneilla taas työskentelystään epävarmojen osuus väheni mikä näkyi ääripäiden (”melko varmasti” ja ”tuskin”) osuuden kasvuna. Palveluntuottajat arvioivat suurimman osan asiakkaista olleen kuntoutuksessa oikea-aikaisesti ja hyötyneen kuntouksesta. Eniten liian myöhään kuntoutuksessa olleita ja siitä vain välttävästi tai ei ollenkaan hyötyneitä arvioitiin olevan AKSE-kuntoutuksessa. Enemmistöllä asiakkaista kuntoukselle asetetut GAS-tavoitteet joko saavutettiin tai ylitettiin. Asetetun tavoitetason alle jäätiin eniten diabetes-, Tules- ja Typo-Tules-kursseilla. Aineiston analysointia jatketaan tarkastelemalla rekisteritietojen avulla sitä, miten kuntoutuksen koetut hyödyt näkyvät asiakkaiden työ- ja opiskelutilanteessa.

Kelan kuntouksen hyödyn arviointi tuo vuosittain näkyväksi eri kuntoutuspalveluista koettuja hyötyjä ja kehittämistarpeita. Lisäksi kuntoutusasiakkaiden työ- ja opiskelutilanteen seuranta laajentaa tarkastelua erityisesti ammatillisen kuntoutuksen kannalta keskeiseen tavoitteeseen: työllistymiseen, työssä jatkamiseen tai opiskeluun. Arviointitieto on tärkeää, jotta kuntoutuspalveluja voidaan kehittää entistä vaikuttavimmiksi.

Kelan kuntoutuksen saatavuuden alueelliset erot – millaisia asioita on alue-erojen taustalla?

Sari Miettinen, Ismo Ukkola ja Jutta Pulkki

Kuntoutuksen saaminen ei ole aina mahdollista yhdenvertaisesti asuinalueesta riippumatta. Kuntoutuksen saatavuuden alueellisiin eroihin vaikuttavat todennäköisesti monet tekijät, jotka voivat liittyä kuntoutujärjestelmään tai asiakkaiden yksilöllisiin tekijöihin. Näistä ei kuitenkaan toistaiseksi ole paljon tutkimusta. Alue-erojen toteamisen lisäksi tarvitaan tutkimusta, jossa avataan erojen taustalla olevia tekijöitä. Näin päästään käsiksi myös kuntoutuksen vaikuttavuuden taustoihin.

Tässä tutkimuksessa tarkastelemme kuntoutuksen saatavuuden alue-eroja ja niiden taustalla olevia asioita järjestelmän näkökulmasta. Tarkasteltavina alueina ovat sairaanhoitopiirit. Kiinnostuksen kohteena ovat kuntoutukseen ohjautumisen vaiheet valituissa Kelan palveluissa, jotka edustavat Kelan ammatillista kuntoutusta, vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta, kuntoutuspsykoterapiaa ja harkinnanvaraista kuntoutusta. Kuntoutukseen ohjautumisen vaiheissa tarkastelemme mm. työnjakoa, yhteistyötä, tiedon riittävyyttä ja toimintamallien käyttöä. Tutkimus on osa laajempaa hanketta, jossa Kelan kuntoutuksen alue-eroja tarkastellaan monimenetelmällisesti.

Aineistona käytämme valtakunnallista kyselyä. Kysely osoitettiin kaikille ammattilaisille, jotka osallistuvat asiakkaiden ohjaamiseen tutkimukseen sisältyviin Kelan kuntoutuspalveluihin. Kyselyyn saatiin kaikkiaan 408 vastausta. Kysely sisältää sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Aineiston analysoimme käyttäen tilastollisia menetelmiä ja laadullista sisällönanalyysia.

Kyselyn tulosten mukaan kuntoutukseen ohjautumisen eri vaiheissa on tunnistettavissa asioita, jotka voivat olla kuntoutuksen saatavuuden alue-erojen taustalla. Ammattilaiset myös kuvasivat avovastauksissa monia tekijöitä, jotka edistävät tai vaikeuttavat ohjautumista Kelan kuntoutukseen. Esityksessä kuvataan meneillään olevan tutkimuksien laadullisia ja määrällisiä tuloksia.

Kelan kuntoutukseen ohjautumisen eri vaiheiden tarkastelu järjestelmän näkökulmasta auttaa ymmärtämään alue-erojen taustalla olevia asioita ja siten ne avaavat kuntoutuksen saatavuuden tematiikkaa aiempaa laajemmin. Tuloksia on mahdollista hyödyntää myös arvioitaessa kuntoutuksen vaikuttavuutta.

Etäkuntoutuksen tutkimuksellinen kehittäminen Kelassa

Tuija Heiskanen, Hanna Rinne, Sari Miettinen ja Anna-Liisa Salminen

Tässä esityksessä kuvataan Kelan etäkuntoutuksen kehittämisen ja tutkimuksen prosessia ensimmäisistä kokeiluista kohti vaikuttavuustutkimusta. Etäkuntoutuksen kehitystyö aloitettiin Kelassa 2000-luvun alkupuolella osana muuta kuntoutuksen kehittämistä. Systemaattiseen kehittämiseen ja tutkimukseen siirryttiin 2015, jolloin toteutettiin selvitys etäkuntoutuksesta kirjallisuuskatsauksilla eri kuntoutusmuotoihin (Salminen, Hiekkala, Stenberg 2016). Etäkuntoutukseen liittyvien käsitteiden määrittely oli keskeinen osa työtä. Tutkimuksen tuloksia hyödynnettiin Etäkuntoutushankkeessa 2016-2019, jossa mukana oli 11 etäkuntoutuspilottia eri puolilla Suomea. Etäkuntoutushankkeen tulosten perustella laadittiin suositukset etäkuntoutuksen käytölle (Salminen & Hiekkala 2019). Kela ohjaa kuntoutuksen järjestämistä palvelukuvauksilla, joiden kehittämisessä on hyödynnetty etäkuntoutussuosituksia sekä aiempien tutkimusten tuloksia. Ensimmäiset etäkuntoutuksen palvelukuvaukset on otettu käyttöön vuoden 2021 aikana.

Esimerkkinä yhdestä kehittämisen vaiheesta esitellään kyselytutkimusta koroepidemian 1. vaiheen vaikutuksista avomuotoisen yksilöterapian toteutumiseen. Kyselytutkimus toteutettiin toukokuussa 2020. Tutkimuksen kohderyhmänä oli fysio-, toiminta-, puheterapeutit sekä psykoterapeutit. Tavoitteena oli selvittää koronaepidemian vaikutuksia etäkuntoutuksen käyttöönottoon, aikomukseen käyttää etäkuntoutusta tulevaisuudessa sekä käyttöönottoon liittyviä haasteita ja toimivuutta. Lisäksi tarkasteltiin ammattiryhmien välisiä eroja etäkuntoutuksen käyttöönotossa. Kyselyn aineisto analysoitiin sekä määrällisin (Stata 14.2. ohjelmistolla) että laadullisin menetelmin. Kyselyyn saatiin 850 vastausta. Kyselyn laadullinen aineiston oli rikas ja kuvasi monipuolisesti etäkuntoutukseen käyttöönottoon liittyneitä haasteita ja toimivina koettuja tekijöitä. Laadullinen aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla lähestymistavalla.

Valtaosa (85%) terapeuteista otti etäkuntoutuksen käyttöön, vaikka monille kyseessä oli uusi toimintamuoto. Terapeutit aikovat käyttää etäkuntoutusta myös tulevaisuudessa. Etäkuntoutuksen toimivien ja haasteellisten tekijöiden kokemukset olivat yksilöllisiä, samoja tekijöitä kuvattiin sekä toimivina että haasteina. Tulosten perusteella psykoterapia vaikuttaisi olevan muita ammattiryhmiä helpommin toteutettavissa etäkuntoutuksena.

Koronaepidemian 1. aalto nopeutti etäkuntoutuksen käyttöönottoa. Suosituksia etäkuntoutuksen käytölle (Salminen & Hiekkala 2019) pystyttiin täydentämään tutkimuksen tulosten perusteella. Uudet päivitetyt suositukset tuovat esille oleelliset tekijät etäkuntoutuksen suunnitteluun, toteutukseen ja tutkimukseen. Tutkimustuloksia hyödynnetään suunniteltaessa etäkuntoutuksen implementaatiotutkimusta sekä vaikuttavuuden tutkimusta vuosille 2022-2025.

Lähteet:

Salminen A, Hiekkala S, Stenberg J. (toim.) Etäkuntoutus. Helsinki: Kela, 2016: 11-18. B2.

Salminen A-L & Hiekkala S. (toim.) 2019. Kokemuksia etäkuntoutuksesta. Kelan etäkuntoutushankkeen tuloksia. Kelan tutkimus.

Kela seuraa nuorten pääsyä ammatilliseen kuntoutukseen ja tutkii muutosten vaikutuksia

Karoliina Koskenvuo ja Ismo Ukkola

Kelalla on lakisääteinen velvollisuus kehittää kuntoutusta ja tehdä etuusjärjestelmien sekä oman toimintansa kehittämistä tukevaa tutkimusta. Nuorten kuntoutusmahdollisuuksien edistämiseksi on tehty lakimuutoksia, kuten vuonna 1999 voimaan tullut laki nuoren kuntoutusrahasta ja vuoden 2014 ammatillisen kuntoutuksen lakimuutos, jossa opiskelukyvyn heikkeneminen ja kokonaistilanteen huomioiminen lisättiin myöntöedellytyksiin.

Lakimuutosten ja palveluiden kehittämisen myötä yhä useampi nuori on myös päässyt ammatilliseen kuntoutukseen ja mm. nuoren kuntoutusrahan saajien määrä on kaksinkertaistunut 2010-luvulla (Kokkonen ja Koskenvuo 2015; Partio 2019). Nuorten pääsyä ammatilliseen kuntoutukseen helpotettiin vuoden 2019 alusta voimaan tulleella lakimuutoksella. Lakimuutoksen taustalla oli mm. huoli kehityksestä nuorten sairausperusteisissa etuuksissa – mielenterveyden häiriöt vievät yhä useamman nuoren pois työelämästä (Koskenvuo ym. 2019).

Vuoden 2019 alusta voimaan tulleen lakimuutoksen myötä nuoren ammatillista kuntoutusta on voitu järjestää 16‒29-vuotiaalle henkilölle, jonka toimintakyky on olennaisesti heikentynyt ja jolla on kuntoutuksen tarve. Sairaus- tai vammadiagnoosia ei edellytetä. Kuntoutuksen tulee olla tarkoituksenmukaista toimintakyvyn, elämänhallinnan sekä opiskelu- tai työllistymisvalmiuksien tukemiseksi tai edistämiseksi. Nuoren ammatillisen kuntoutuksen palveluita ovat NUOTTI-valmennus, ammatillinen kuntoutusselvitys, työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus (TEAK) ja koulutuskokeilu (https://www.kela.fi/nuoren-ammatillinen-kuntoutus).

Muutosten tavoitteina oli, että opiskelun ja työelämän ulkopuolella tai muutoin syrjäytymisvaarassa olevat nuoret pääsevät entistä joustavammin Kelan ammatilliseen kuntoutukseen ja siten etenemään opiskelu- ja työllistymispolulla. Kela seuraa nuorten pääsyä ammatilliseen kuntoutukseen ja tutkii muutosten vaikutuksia. Kelassa on käynnistynyt rekisteritietoihin perustuva seurantatutkimus nuoren ammatillisen kuntoutuksen palveluita ja kuntoutusrahaa saaneiden siirtymistä eri toimeentuloetuuksille ja etenemisestä opiskelu- ja työllistymispoluilla.

Kelan Muutos II -hankkeessa tutkitaan yhtä nuoren ammatillisen kuntoutuksen palvelua, NUOTTI-valmennusta. Hämeen ammattikorkeakoulun toteuttamassa monimenetelmällisessä ja -näkökulmaisessa tutkimuksessa tarkastellaan uusia tapoja ohjautua ja hakea kuntoutukseen ilman sairaus- tai vammadiagnoosia, suullista hakemista ja NUOTTI-valmennuksen toimivuutta (ks. https://www.hamk.fi/projektit/nuotti-valmennuksen-toteutuminen-tutkimus/#perustiedot). Kelan tutkimus toteuttaa osatutkimuksen, jossa tutkitaan NUOTTI-valmennuksen haku- ja päätöksentekoprosessia Kelan ratkaisutyön näkökulmasta.

Työttömien palveluiden käytön yhteys työllistymiseen

Hanna Rinne ja Jenni Blomgren

Työttömälle on tarjolla monenlaisia palveluita työllistymisen tueksi. Työllistymiseen ja työkyvyn ylläpitämiseen voi saada tukea mm. työvoimaviranomaisten työvoimapalveluista, Kelan tai työeläkelaitosten kuntoutuksesta, kuntouttavasta työtoiminnasta sekä terveys- ja sosiaalipalveluista. Toimijoiden suuresta määrästä johtuen järjestelmä on monimutkainen ja hajanainen eikä aina ole selvää, minkä toimijan vastuulle työttömän kokonaistilanteen hoitaminen kuuluisi. Järjestelmässä voi olla päällekkäisyyttä mutta myös väliinputoajia. Ei ole myöskään selvää, miten palvelut tosiasiassa auttavat työtöntä työllistymään.

Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella työttömäksi jääneiden eri palveluiden käyttöä ja käytön yhteyttä myöhempään työmarkkina-asemaan. Millaisia palveluita tai palveluiden yhdistelmiä työttömäksi jääneet käyttävät? Miten näiden palveluiden käyttö on yhteydessä siihen, työllistyykö työtön vai pitkittyykö työttömyys?

Aineistona tutkimuksessa on laaja yksilötasoinen rekisteriaineisto kaikista oululaisista vuosilta 2013–2018. Aineistoon on liitetty tietoja etuuksien ja palveluiden käytöstä mm. TEM:n, Kelan, ETK:n ja Oulun kaupungin rekistereistä sekä THL:n Hilmosta ja Avohilmosta. Tässä tutkimuksessa tutkimusväestön muodostavat vuonna 2014 Oulussa asuneet, ko. vuoden aikana työttömäksi jääneet 18–64-vuotiaat, joiden palveluihin osallistumista ja myöhempää työmarkkina-asemaa seurataan vuoteen 2018 saakka. Tarkasteltavia palveluita ovat työvoimapalvelut, Kelan kuntoutus, työeläkekuntoutus, kuntouttava työtoiminta ja muut Oulun kaupungin sosiaalipalvelut sekä eri sektoreiden järjestämät terveyspalvelut. Yksilön taustatekijöistä tutkimuksessa huomioidaan ikä, sukupuoli, koulutus ja sairastavuus. Menetelmänä käytetään kuvailevia ristiintaulukointeja sekä tilastollisia monimuuttujamenetelmiä.

Alustavien tulosten mukaan 25 prosenttia työttömäksi jääneistä osallistui työvoimapalveluihin (työvoimakoulutus ja -valmennus, työ- tai koulutuskokeilu, työllistämiset) 12 kuukauden aikana työttömyyden alkamisesta. Kelan kuntoutukseen osallistui 3,5 prosenttia ja työeläkekuntoutukseen 0,7 prosenttia. Kuntouttavaan työtoimintaan osallistui 2,4 prosenttia ja kunnan muita sosiaalipalveluita sai 0,6 prosenttia. 70 prosenttia työttömäksi jääneistä ei osallistunut mihinkään yllä mainituista palveluista. Palveluita käyttäneistä 93 prosenttia käytti vain yhden yllä mainitun sektorin palveluita. Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa selvitetään, oliko palveluiden käyttö yhteydessä työllistymiseen tai työttömänä pysymiseen.

Tulosten avulla saadaan aiempaa parempi kokonaiskuva eri sektoreiden sosiaali-, terveys- ja työvoimapalveluiden käytöstä työttömäksi jäämisen jälkeen. Lisäksi tutkimus tuottaa arvion siitä, millainen yhteys työttömien palveluilla tosiasiassa on työllistymiseen ja työttömänä pysymiseen.