21.6.2023 | StopDia

Yhteistyöhön perustuva toimintamalli tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn soteuudistuksen myötä

Kuvassa esitetään Stop Diabetes -toimintamalli, joka sisältää tyypin 2 diabeteksen riskin tunnistamisen, tilannekartoituksen, yksilöllisen elintapaintervention tarpeen mukaan, seurannan sekä vaikutuksen arvioinnin. Tämä johtaa kustannusvaikuttavaan tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn. Ehkäisyssä ovat mukana hyvinvointialueet ja kunnat koordinoidusti yhteistyössä. Lisäksi ehkäisyyn osallistuvat myös muut tahot, kuten järjestöt, työterveyshuolto, hammashuolto ja opiskelijaterveydenhuolto.

Tyypin 2 diabetes huonontaa yksilön elämänlaatua ja aiheuttaa mittavia kustannuksia yhteiskunnalle. Tyypin 2 diabeteksen ehkäisy on mahdollista, mutta edellyttää laajaa yhteistyötä hyvinvointialueiden, kuntien ja muiden yhteiskunnan toimijoiden kesken sekä ehkäisyn hahmottamista investointina, ei kustannuseränä. StopDia-tutkimusryhmä ehdottaa kattavaa toimintamallia tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn. Mallissa on huomioitu eri toimijoiden roolit ja mahdollisuudet kustannusvaikuttavan tyypin 2 diabeteksen ehkäisyn saavuttamiseksi.

Toimintamalli tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn – koordinoitu yhteistyö tarpeen

Aikuisväestöstä jopa 15 % sairastaa tyypin 2 diabetesta, ja lopuista vähintään neljännes on vaarassa sairastua. Tautia voidaan kuitenkin todistetusti ehkäistä elintapaohjauksella, jossa elintavat huomioidaan monipuolisesti ja ihmiset yksilöllisesti. StopDia-hankkeessa kehitettiin tutkittuun tietoon perustuva, kustannusvaikuttava ja digitaalisuutta hyödyntävä toimintamalli perusterveydenhuoltoon tyypin 2 diabeteksen ehkäisemiseksi. Tavoitteena oli lisätä ihmisten tietoisuutta diabeteksen ehkäisymahdollisuuksista ja tarjota heille tarvittavaa tukea terveellisten elintapojen edistämiseksi.

Soteuudistus tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden toteuttaa tyypin 2 diabeteksen ehkäisyä laajasti ja ennen kaikkea koordinoidusti hyvinvointialueiden ja kuntien kesken. StopDia-hankkeessa saadut hyvät opit ja käytännöt on koottu toimintamalliksi, joka on esitetty Kuvassa 1. Muiden toimijoiden, kuten järjestöjen, työpaikkojen, opiskelijaterveydenhuollon, hammashuollon ja apteekkien, panosta tarvitaan myös. Eri toimijoiden tehtäviä on esitetty tarkemmin Kuvassa 2. Kannustamme sekä kuntia että hyvinvointialueita hyödyntämään StopDiabetes-toimintamallia osana lain edellyttämää ennalta ehkäisevää toimintaa.

Kuva 1. Stop Diabetes-toimintamalli kustannusvaikuttavaan tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn

Diabeteksen riskiseulonta avainasemassa ehkäisyssä

Diabeteksen ehkäisyn ensimmäinen askel on diabetesriskin havaitseminen, jotta ehkäisy voidaan kohdentaa kustannusvaikuttavasti erityisesti riskihenkilöihin. Tähän tarkoitukseen sopii mainiosti Suomessa kehitetty Diabetesriskitesti, jonka pääsee täyttämään esimerkiksi Disbetesliiton sivulla. Laajemman terveystarkastuksen pääsee tekemään Omaolo-palvelussa, jossa saa samalla arvion useamman sairauden riskistä.

Digitaalisten työkalujen avulla diabetesriskitesti voidaan integroida näppärästi osaksi kuntien ja hyvinvointialueiden tarjoamia palveluja.

StopDia-hankkeessa sairaanhoitopiirit, kunnat, järjestöt, työpaikat, apteekit ja muut tahot yhdistivät voimansa riskihenkilöiden tavoittamiseksi. Hankkeessa yli 26 000 henkilöä täytti sähköisen riskiseulontalomakkeen, Diabetesriskitestin, mikä korostaa yhteistyön merkitystä diabeteksen riskiseulonnassa.

Kuvassa 2 (alla) on esitetty tarkemmin toimijoita, jotka voivat osallistua diabetesriskin seulontaan. Apteekit ovat osoittautuneet tehokkaaksi, mutta alihyödynnetyksi voimavaraksi diabeteksen ehkäisyssä, kuten StopDia-hanke osoitti.

– Diabetesriskitesti on toimiva väline tyypin 2 diabetesriskin tunnistamiseen, kertoo tutkimuspäällikkö Jaana Lindström. – Sairauden ehkäisy ja aikainen tunnistaminen ovat tärkeitä niin elämänlaadun parantamisen kuin kustannusten hillitsemisen näkökulmasta. Yli 50-vuotiaista joka kolmannella, jolla ei vielä ole diabetesta, on suurentunut diabetesriski. Tarve riskin tunnistamiselle on siis ilmeinen.

Sujuvat palveluketjut tukevat ehkäisyä

Sujuvat, asiakasystävälliset ja rajapinnat ylittävät palveluketjut ovat olennainen osa diabeteksen ehkäisyä. Tehokas diabeteksen ehkäisy edellyttää selkeää polkua riskiseulonnasta palvelujen äärelle, joka on helppo ja selkeä asiakkaalle. Tieto eri palveluista diabeteksen ehkäisyssä on myös oltava helposti saatavilla.

Riskin tunnistamisen jälkeen kohonneessa riskissä olevan tilanne tulee kartoittaa tarkemmin (Kuva 2). Näin voidaan tunnistaa mahdollinen oireeton diabetes, seurata tilanteen kehittymistä ja valita parhaiten sopiva menetelmä elintapojen tukemiseen. Tilannekartoitus onnistuu laboratoriomittauksia lukuun ottamatta esimerkiksi kuntien ja järjestöjen toimintana, mutta yhteistyö vaatii selkeäitä toimintamalleja ja hyvinvointialueen koordinaatiota.

StopDia-hankkeessa diabetesriskitestin perusteella tunnistetut ohjattiin terveyskeskukseen hoitajan vastaanotolle ja verensokerimittaukseen.

– Tutkimuksessa saatujen kokemusten perusteella helposti käytettävät ja saatavilla olleet palvelut kannustivat tutkittavia osallistumaan verensokerimittauksiin, kun taas hankalat järjestelmät, kuten vähäiset soittoajat palveluiden piiriin, vähensivät osallistumista, kertoo hankkeen väitöskirjatutkija Kirsikka Aittola.

Elintapaohjaus vaatii moniammatillisuutta ja palveluiden räätälöintiä

Diabetesriskin perusteella henkilölle on tarjottava tilanteen vaatimaa tukea elintapamuutosten tekemiseksi (Kuva 2). Henkilön todetun diabetesriskin, voimavarojen ja henkilön elämäntilanteen mukaan elintapaohjaukseen tarvitaan erilaisia ja intensiteetiltään eritasoisia vaihtoehtoja.

Kuvassa esitetään Stop Diabetes -toimintamalli tarkemmin, joka sisältää tyypin 2 diabeteksen riskin tunnistamisen, tilannekartoituksen, yksilöllisen elintapaintervention tarpeen mukaan, seurannan sekä vaikutuksen arvioinnin. Kuvassa on lisäksi kerrottu näihin liittyvät tehtävät sekä toimijat, kuten hyvinvointialueet, kunnat ja järjestöt.

Kuva 2. StopDiabetes-toimintamalli, joka sisältää tyypin 2 diabeteksen riskin tunnistamisen, tilannekartoituksen, intervention tarpeen määrittämisen, seurannan sekä arvioinnin. Kuvassa esitetään tarkemmin tehtävät sekä niiden mahdolliset toteuttajat.

StopDia-hankkeessa kehitettiin elintaparyhmäohjausmalli, jossa hyödynnettiin digitaalista Pienet teot -sovellusta pysyvien elintapamuutosten tukemiseksi. Tutkimuksessa havaittiin, että ryhmäohjaus ja digitaalinen sovellus paransivat ruokavalion laatua ja pienensivät vyötärönympärystä. StopDia-elintapaohjausmalli on kuntien ja hyvinvointialueiden vapaasti käytettävissä.

– Jokaiselle diabetesriskissä olevalle tulisi tarjota koordinoitua tukea elintapamuutoksiin, ottaen huomioon henkilön tarpeet ja toiveet, toteaa StopDia-tutkimuksen johtaja, professori Jussi Pihlajamäki. Korkean riskin henkilöille tulee tarjota riittävän intensiivistä ja pitkäkestoista elintapaohjausta vaikuttavuuden saavuttamiseksi.

– Esimerkiksi ravitsemusterapeutit ovat terveydenhuollon ammattiryhmä, joiden osaamiseen kuuluu elintaparyhmien toteuttaminen ja heitä voitaisi hyödyntää ryhmäohjauksessa entistä enemmän, vinkkaa Kirsikka Aittola. – Ruokavalio-ohjauksen tarvetta voitaisiin seuloa esimerkiksi Ruokavalioindeksin avulla, josta kehitetään parhaillaan digitaalista sovellusta.

Diabetesliiton Hyvinvoinnin polut ja Terveyskylän eri talot tarjoavat hyödyllistä tietoa ja tukea myös diabetesriskissä oleville, mutta kansalaiset eivät välttämättä löydä näitä kaikille avoimia palveluita. Digitaalinen hoitopolku voisi helpottaa ja tehostaa palveluihin ohjaamista ja erilaisten palveluiden yhteensovittamista, mistä hyvinvointialueet voisivat ottaa vastuun.

– Stopdia-hankkeessa huomattiin, että jokaiselle ei sovi samanlainen elintapaohjaus, mutta elintapaohjaukseen sitoutuminen, olipa kyse digisovelluksen käytöstä tai ryhmäohjauksesta, tukee elintapamuutosten tekemistä, sanoo tutkimuksen varajohtaja, professori Timo Lakka.

Heikommassa asemassa olevien, kuten esimerkiksi maahanmuuttajien tarpeiden huomioiminen on myös erittäin tärkeää tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä, sillä diabeteksen yleisyys ja riskitekijät vaihtelevat merkittävästi eri etnisten taustojen välillä. StopDia-hankkeen ohessa kehitettiin Suomessa asuvalle somaliväestölle mukautettu ohjausmalli, jossa riskin tunnistaminen ja elintapaohjaus vietiin kohderyhmälle tuttuun ympäristöön. Tällaista eri väestöryhmille mukautettua diabeteksen ehkäisyä tarvitaan entistä enemmän maahanmuuttajataustaisten henkilöiden määrän lisääntyessä myös Suomessa.

Laadukas arviointi vahvistaa diabeteksen ehkäisyä

Tyypin 2 diabeteksen ehkäisy on tutkitusti kustannusvaikuttavaa toimintaa. Tämä on havaittu myös pitkäkestoisen ja intensiivisen elintapaohjauksen osalta. Osana diabeteksen ehkäisyä on oleellista, että elintapainterventioiden vaikuttavuutta mitataan sekä yksilötasolla että laajemmin. Laadukkaan ja systemaattisen arvioinnin avulla kuntien ja sote-toimijoiden tiedolla johtaminen vahvistuu, palveluja on mahdollista jatkokehittää sekä kohdentaa tehokkaammin.

Diabeteksen ehkäisy edellyttää myös jatkuvaa sitoutumista eri toimijoilta.

Diabeteksen ehkäisyn tueksi, suunniteltavien toimien säästöpotentiaalia voi arvioida StopDia-hankkeessa kehitetyn StopDia-investointilaskurin avulla.

StopDia-tutkimushankkeen toteutuksen rahoitti Suomen Akatemian yhteydessä toimivan strategisen tutkimuksen neuvoston Terveys, hyvinvointi ja elämäntavat -ohjelma, ja sen jatkoanalyysejä ovat rahoittaneet myös Novo Nordisk -säätiö ja Diabetestutkimussäätiö. Perusterveydenhuollossa toteutetun tutkimushankkeen suunnittelivat Itä-Suomen yliopisto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL sekä Teknologian tutkimuskeskus VTT ja se toteutettiin vuosina 2016–2019.