Julkaisun luotettavuuden ja tieteellisen tason arviointi

Verkkolähteistä arvioidaan esitettyä tietoa ja julkaisijaa 

Internet-haku tuottaa hakutuloksia laidasta laitaan. Monetkaan niistä eivät ole tieteellisesti luotettavaa aineistoa, vaikka ensi näkemältä näyttäisivätkin siltä.

Luotettavuutta arvioitaessa tärkeintä on selvittää:

• Tekijä tai tekijät: onko kirjoittaja alallaan arvostettu tutkija tai tekstin tuottanut yhteisö tieteellisesti tasokkaana pidetty?
• Julkaisija: mikä on tekijän taustaorganisaatio, mikä on julkaisukanavan kuten lehden tieteellinen taso?
• Julkaisutyyppi: onko kyseessä tieteellisessä lehdessä julkaistu artikkeli tai tieteellisen kustantamon julkaisema monografia tai kokoomateos?

Luotettavia internet-lähteitä ovat tunnetut asiantuntijaorganisaatiot, alalla maineikkaat ja luottamusta nauttivat instituutit tai yritykset ja tieteellisen asiantuntijatarkastuksen (ks. Kirjastosanasto: vertaisarviointi) läpikäyneet aineistot, kuten tieteelliset verkkolehdet ja niiden artikkelit.

Opinnäytteitä kuten pro gradu -töitä ja amk-lopputöitä ei yleensä pidetä siteerauskelpoisina lähteinä, lukuun ottamatta lisensiaatintöitä ja väitöskirjoja. Tämä kuitenkin vaihtelee aloittain — oman tieteenalan käytännöt kannattaa varmistaa opinnäytetyön ohjaajalta, tutkimusseminaareista tai erillisistä ohjeista, mikäli sellaisia on saatavana.

Luotettavuus ja objektiivisuus:

• Kuinka luotettavaa ja virheetöntä esitetty informaatio on? Tukeeko muualta löytynyt materiaali (kurssikirjat, lehdet) sitä?
• Onko aineisto toimitettua ja arvioitua? Onko sivulla mainittu lähteitä, joihin esitetty tieto perustuu?
• Mikä on sivun julkaisemisen motivaatio? (Kaupalliset, ideologiset tms. vaikutteet)
• Onko informaatio puolueetonta vai vaikuttamaan pyrkivää propagandaa?

Ajantasaisuus ja pysyvyys:

• Onko julkaisun sisältö ajantasaista?
• Löytyykö aineistosta julkaisupäivämäärää tai viimeistä päivityspäivämäärää?
• Onko www-palvelun aineisto pysyvää vai muuttuvaa?
• Toimivatko sivulla olevat linkit?

Lehtien ja lehtiartikkelien arvioinnissa kiinnitetään huomiota vertaisarviointiin

Tiedon lehtien vertaisarvioinnista voi tarkistaa:

• lehden omalta (julkaisijan) kotisivulta / lehdestä itsestään — tarjolla on tosin runsaasti huijarilehtiä, joiden kotisivuilla annetaan väärää tai harhaanjohtavaa tietoa
• joissakin tietokannoissa mainitaan, onko lehti ”peer reviewed” tai “refereed”
• tietokannoissa on mahdollista rajata hakua vain tieteellisiin lehtiin
• onko lehdellä Impact Factor -tunnusluku (ks. Kirjastosanasto: Impact Factor) — lisätietoa Impact Factorista ja Journal Citation Reports:ta löytyy esimerkiksi UEF-kirjaston Tutkimuksen arviointi -verkkosivuilta

Julkaisufoorumi (JUFO) on kaikki tieteenalat kattava tasoluokitus erityyppisille julkaisukanaville (tieteellisille lehdille, konferensseille ja kirjakustantajille). Luokituksessa on kolme tasoa. Jo taso 1 täyttää vertaisarviointi- / tieteellisyyskriteerin. Lehtiä rankataan myös artikkeleiden viittausmäärien mukaan (impact factors). Tutustu Julkaisufoorumin julkaisukanavahakuun.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että tieteellisissä lehdissä julkaistaan myös artikkeleita, joita ei ole vertaisarvioitu. Näitä ovat esim. pääkirjoitukset, uutiset, kirja-arvostelut ja artikkeleita kommentoivat kirjoitukset.

Kirjojen arvioinnissa tarkastellaan useita osa-alueita

Kirjojen laaduntarkkailu on kustantajien, kustannustoimittajien ja näiden käyttämien asiantuntijoiden vastuulla. Julkaisufoorumista voit hakea myös kustantajan/julkaisijan tieteellisyyttä. Tieteellisiä kustantajia ovat mm. tieteelliset kaupalliset kustantajat, yliopistot, kotimaiset ja ulkomaiset tieteelliset seurat ja tietyt tutkimuslaitokset.

Useilla aloilla julkaistaan paljon myös alan ammattilaisille, yrityksille ja viranomaisille. Julkaisut eivät useinkaan täytä tieteellisyyden kriteereitä. Ministeriöt, kunnat sekä erilaiset järjestöt, seurat ja liitot julkaisevat selvitys- tai raporttityyppistä kirjallisuutta ja myös ammattilehdissä julkaistaan artikkeleita.

Yleensä neuvotaan suhtautumaan kriittisesti ammattilehtiin ja järjestöjen julkaisuihin, sanomalehtiin, hallinnon selvityksiin, pro gradu -töihin ja amk-opinnäytetöihin ja kirjallisuuteen, jossa ei ole laadukasta sisällysluetteloa.