Tieteelliset julkaisut eri aloilla
Eri tieteenaloilla on omat perinteensä tavassa julkaista tutkimustyön tulokset. Perinteisesti luonnontieteet ja lääketieteet sekä tekniikan ala edustavat tapaa, jossa tutkimukset pyritään julkaisemaan kansainvälisinä lehtiartikkeleina. Humanistisilla tieteenaloilla taas perinteiset kirjat sekä kotimaisten kustantajien kautta julkaiseminen on ollut tavallisempaa. Yhteiskuntatiede asettuu edellisten alojen välille. Tekniikassa puolestaan on tavallista julkaista myös patentteja, konferenssijulkaisuja ja raportteja.
Tieteenalojen erot ovat tasoittuneet viime vuosina — artikkelityyppinen julkaiseminen on kasvussa kaikilla tieteenaloilla. Samoin siirtyminen kansallisista kielistä englannin kieleen on tullut yhä suositummaksi. Tieteellisen julkaisemisen lisäksi julkinen keskustelu ja vuorovaikutus yhteiskunnan kanssa on yhä tärkeämmässä roolissa kaikilla tieteenaloilla.
Tieteellisen tiedon julkaisutyypit
Yleisin tapa julkaista tutkimustietoja on artikkeli tieteellisessä lehdessä. Myös kirjat, sarjat ja konferenssijulkaisut ovat keskeisiä julkaisukanavia.
Siirry tästä kuvan saavutettavaan versioon.
Akateeminen opinnäytetyö on tieteellinen esitys, joka osoittaa, miten opiskelija on omaksunut tieteellistä ajattelutapaa ja tieteen käytäntöjä, kuten tiedonhakua, tiedon laadun arviointia, tutkimusmenetelmiä ja tieteellistä viestintää. Tehty opinnäyte ja suoritettu tutkinto myös osaltaan pätevöittävät valmistunutta toimimaan oman alansa asiantuntijana. Jos olet Itä-Suomen yliopiston opiskelija, tarkista opinnäytteesi vaatimukset joko Kamun opintoyhteisöstä tai omalta laitokseltasi. Alla on esitelty yleisimmät opinnäytetyöt.
Kandidaatin tutkielma
Yliopisto-opiskelun ensimmäinen etappi on alempi korkeakoulututkinto eli kandidaatin tutkinto. Sitä varten vaadittava kandidaatin tutkielma on yleensä 5-10 op laajuinen kirjallisuuskatsaus tai muu kirjallinen työ, johon voi liittyä myös pieni kokeellinen osuus. Pituus on yleensä muutamia kymmeniä sivuja ja lähdeviitteitä vähintään 15–20. Tutkielma tehdään yleensä kolmannen opintovuoden aikana.
Pro gradu -tutkielma
Pro gradu tai lyhyemmin gradu tehdään ylemmän korkeakoulututkinnon eli maisterin tutkinnon opinnäytteeksi. Gradu on kandidaatin tutkielmaa laajempi, yleensä 20–40 op, ja se voi olla rakenteeltaan tieteellisen julkaisun tyyppinen (johdanto, aineisto ja menetelmät, tulokset, pohdinta).
Lisensiaatintutkimus
Lisensiaatintutkimus vaaditaan lisensiaatin tutkintoon, joka piti aiemmin suorittaa ennen tohtorin tutkintoa. Lisensiaatin tutkinto on nykyisin harvinainen, koska väitöskirjan tekoon voidaan siirtyä heti ylemmän korkeakoulututkinnon jälkeen.
Väitöskirja
Tohtorin tutkintoa tavoittelevan henkilön pitää laatia väitöskirja. Se poikkeaa ratkaisevalla tavalla kaikista muista opinnäytteistä. Väitöskirja on itsenäinen tutkimus, jossa perehdytään syvällisesti omaan tutkimusalaan ja tuotetaan uutta tietoa. Väitöskirja ei voi olla pelkästään katsaustyyppinen nykyisen tietämyksen yhteenveto, jollaisia alemmat opinnäytteet usein ovat.
Väitöskirjoja on kahta eri tyyppiä. Perinteinen monografiaväitöskirja muistuttaa muodoltaan tavanomaista kirjaa. Monografioita tehdään ennen kaikkea sellaisilla aloilla, joilla tutkimustuloksia ylipäätään julkaistaan kirjamuotoisina. Tällaisia ovat esimerkiksi monet humanistiset oppiaineet. Artikkelivaltaisilla aloilla, kuten lääketieteessä ja luonnontieteissä, suositaan artikkeliväitoskirjoja. Ne koostuvat muutamasta – yleensä vähintään kahdesta – kansainvälisessä vertaisarvioidussa tiedelehdessä julkaistusta artikkelista ja niiden pohjalta tehdystä yhteenvedosta.
Valmistuneen väitöstutkimuksen esitarkastaa vähintään kaksi oman yliopiston ulkopuolista tohtorin tutkinnon omaavaa henkilöä. Esitarkastuksen jälkeen on vuorossa väitöstilaisuus, jossa tutkimus hyväksytään lopullisesti. Vastaväittäjän pitää olla toisen yliopiston professori tai dosentti.
Onko opinnäytetyö julkaisu?
Tekijänoikeuslain 8§ mukaan teos katsotaan julkaistuksi, ”kun sen kappaleita tekijän suostumuksella on saatettu kauppaan tai muutoin levitetty yleisön keskuuteen.” Lisäksi julkaisuilla on yleensä kustantaja tai julkaisija sekä ISBN-tunnus. Vain väitöskirjat täyttävät nämä kriteerit. Niillä on kustantaja (yliopisto) sekä ISBN-tunnus, ja ne ovat useimmiten saatavilla internetistä täysin avoimesti.
Muut opinnäytetyöt on lain näkökulmasta julkistettu. Vaikka työt olisi ”luvallisesti saatettu yleisön saataviin” esimerkiksi oppilaitoksen kirjastossa tai verkossa, ei niillä ole kustantajaa eikä ISBN-tunnusta.
Voiko opinnäytetyötä käyttää tieteellisen kirjoittamisen lähteenä?
Vertaisarvioidut julkaisut ovat lähteinä varteenotettavia. Väitöstutkimuksen tarkastus on vertaisarvioinnin tyyppinen puolueeton prosessi. Tällä perusteella väitöskirjaa voidaan pitää lähteeksi soveltuvana.
Muiden opinnäytteiden tarkastusprosessi ei vastaa vertaisarvioinnin kriteereitä. Väitöskirjaa alemmat opinnäytteet ovat myös luonteeltaan harjoitustöitä. Näistä syistä ei tällaisia opinnäytteitä yleensä suositella käytettävän lähteinä tieteellisessä kirjoittamisessa. Alemmissa opinnäytetöissä pro gradu -tutkielmia voidaan kuitenkin toisinaan käyttää lähteinä. Tarkista oman tieteenalasi käytännöt valitessasi lähteitä esim. omaan opinnäytetyöhösi.
Mistä opinnäytetyöt löytyvät?
Itä-Suomen yliopiston opinnäytteitä voit etsiä eRepo-tietokannasta ja UEF Primo -hakupalvelusta. Kandidaatin tutkielmat eivät ole julkisesti saatavilla.
Muiden yliopistojen opinnäytteitä kannattaa etsiä yliopistojen omista julkaisutietokannoista. Linkit näihin löytyvät yleensä yliopistojen kirjastojen verkkosivuilta.
Kotimaisia väitöskirjoja on saatavilla myös Finna.fi-hakupalvelusta.
Tieteellisen lehden (journal) sisältö jakautuu yksittäisiin artikkeleihin. Artikkeleita on kahta päätyyppiä: alkuperäisartikkeleita ja katsaus- eli review-artikkeleita. Varsinaisten tutkimusartikkelien ja niitä kokoavien katsausartikkelien lisäksi tieteelliset lehdet voivat sisältää myös muita katsauksia, uutisia, kirjeitä ja keskustelua.
Arkikielessä tieteellisiä lehtiä kutsutaan toisinaan sarjoiksi, mikä voi aiheuttaa sekaannuksia (ks. sarjajulkaisut alla). Jotkut tutkijat puhuvat myös ’journaaleista’.
Alkuperäisartikkeli
Alkuperäisartikkeli (original/research paper/article) on lyhyehkö, keskimäärin 7–20 sivun mittainen esitys jostain kyseisen lehden tieteenalaan liittyvästä selkeästi rajatusta ongelmasta. Alkuperäisartikkeli sisältää joko täysin uusia tutkimustuloksia tai vanhojen tulosten uutta tulkintaa.
Pelkästään alkuperäisartikkeleita lukemalla on kuitenkin hankalaa saada yleiskäsitystä laajemmista aiheista ja tietämyksen tasosta tieteenalalla.
Katso esimerkki alkuperäisartikkelista englanninkielisen International Journal for Educational Integrity –lehden verkkosivustolta.
Katsausartikkeli
Katsausartikkelit (review article) auttavat saamaan kokonaiskuvan siitä, missä tieteenalalla ollaan menossa. Katsausartikkeleita laativat tieteenalojen kokeneet asiantuntijat. Katsausartikkelia varten käydään läpi kaikki tärkeimmät kyseiseen aiheeseen liittyvät alkuperäisartikkelit. Alkuperäisartikkeleissa esitetyt tulokset kootaan yhteen ja kirjoitetaan yhtenäiseksi katsausartikkeliksi. Katsaukset ovat yleensä pitkiä, kymmenien sivujen mittaisia, ja niissä on kattavat lähdeluettelot.
Systemaattinen katsaus (systematic review) on kyseessä silloin, kun alkuperäisartikkelien haku tehdään erityisen kattavasti ja järjestelmällisesti. Alkuperäisartikkeleissa esiteltyjä tuloksia voidaan myös analysoida uudestaan yhtenä joukkona, eli tehdään meta-analyysi. Vertaisarvioitu systemaattinen katsaus meta-analyyseineen tarjoaa luotettavinta tutkimukseen perustuvaa näyttöä.
Katsausartikkeleita julkaistaan sekä tavanomaisissa tieteellisissä lehdissä että erityisissä katsaussarjoissa. Annual Reviews on yksi tunnetuimmista katsaussarjoista. Annual Reviews löytyy esimerkiksi UEF-Primosta.
Kirja eli monografia kirjoitetaan yleensä siinä vaiheessa, kun aihetta on tutkittu runsaasti ja tutkijoiden tietämys aiheesta on yleisesti hyväksyttyä ja vakiintunutta. Kirjan julkaiseminen vie aikaa, ja kirjatiedoilta yleensä myös odotetaan pysyvyyttä.
Kirjat voidaan jakaa tekijän tai tekijöiden itsensä kirjoittamiin (authored) tai toimitettuihin (edited) kirjoihin. Jako perustuu siihen, miten kirjassa oleva tietosisältö on tuotettu: tekijä voi kirjoittaa koko sisällön itse tai koostaa kirjan laajemman kirjoittajajoukon tuotannosta. Tällaiset toimitetut kirjat ovat usein kokoomateoksia, joissa on useita itsenäisiä eri tekijöiden kirjoittamia artikkeleita. Toimittaja on sitten koonnut nämä artikkelit kirjan lukujen kaltaiseksi kokonaisuudeksi yhden otsikon alle.
Kirjojen lukeminen ja niiden tietosisällön omaksuminen kuuluu edelleen yliopisto-opiskeluun. Tieteenalojen välillä on kuitenkin eroja siinä, millaista tietoa kirjoista etsitään ja miten kirjoja käytetään vaikkapa osana tutkimusta.
Tutkimuslaitokset ja muut julkisorganisaatiot julkistavat työnsä tulokset yleensä julkaisusarjoissa. Esimerkiksi väitöskirjat julkaistaan Suomessa yliopistojen sarjoissa lähes poikkeuksetta. Siksi julkaisusarjat ovat tärkeitä tiedonlähteitä.
Sarjajulkaisu voi olla yksittäinen kirja tai kokoomateos. Sarja ilmestyy tietyllä nimellä ja toistuvina osina aivan kuten lehtikin. Sarjat ja lehdet ovatkin yhteiseltä nimeltään kausijulkaisut.
Yleensä sarjan eri osilla on omat teemansa. Sarjan osat eivät kuitenkaan ilmesty säännöllisin välein kuten lehtien numerot. Sarjan osa ilmestyy, kun julkaisu on valmis. Osien vuosittainen määrä voi sekin vaihdella.
Kaikkein ”tieteellisimmät” uudet tulokset julkaistaan nykyisin mieluiten artikkelina vertaisarvioiduissa lehdissä, mutta sarjajulkaisujen kautta välitetään edelleenkin runsaasti raportti-, selvitys- ja tapaustutkimustyyppistä tietoa.
Vaikka sarjajulkaisu ei useinkaan ole vertaisarvioitu teos, se voi silti sopia lähteeksi. Vertaisarvioimattomien sarjajulkaisujen soveltuminen tutkielman tai opinnäytteen lähteeksi riippuu tieteenalan käytännöistä ja siitä, kuinka tutkielman tekijä tulkitsee ja käyttää lähdettä omassa työssään.
Sarjajulkaisuja löydät muun muassa organisaatioiden omista verkkojulkaisujärjestelmistä. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston sarjajulkaisut löytyvät eRepo-tietokannasta.
Myös hakukoneiden tuloksiin voi tarttua sarjajulkaisuja.
Uusia tutkimustuloksia esitellään aluksi tieteellisissä konferensseissa. Konferenssissa pidetyt esitelmät tai niiden lyhennelmät sekä mahdollisesti posterit voidaan koota konferenssijulkaisun muotoon. Tämä pyritään tekemään mahdollisimman nopeasti, usein jopa ennen konferenssin alkua.
Kansainvälisten konferenssien julkaisut tunnistaa usein siitä, että niiden nimessä esiintyy sana “proceedings”. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että joskus sana proceedings voi esiintyä myös “tavallisen” lehden nimessä.