Miten viittaan oikein? Lähteiden merkitseminen
Viittaamalla lähteisiin kirjoittaja osoittaa, mitä aikaisempia teorioita, metodeja ja tuloksia hänellä on ollut tiedossaan ja miten hän suhteuttaa omat tuloksensa toisten tulkintoihin. Viitteessä ja lähdeluettelossa annetaan lukijalle riittävät tiedot tunnistaa ja löytää julkaisu, johon kirjoituksessa viitataan. Näin esimerkiksi tutkielman tarkastaja voi tarkistaa esitetyn paikkansapitävyyden. Lisäksi viitteillä annetaan tunnustus sille, jolle tunnustus kuuluu.
Lainaaminen ja viittaaminen ovat välttämättömiä ja tarpeellisia tieteellisessä kirjoittamisessa, plagiointia ei tehdä lainkaan:
- Viittaus = toisen tekijän ajatusten ilmaiseminen omin sanoin
- Lainaus = suorasanainen ote, joka pitää erottaa lainausmerkeillä (”sitaatti”)
- Plagiointi = toisen henkilön työn jäljentäminen ja esittäminen omanaan
Lue myös Tuomas K. Pernun blogikirjoitus: Mitä on plagiointi, ja miksi se on väärin? Huomioita tieto- ja tiedekirjoittamisen etiikasta.
Lähteisiin viittaaminen muodostuu kahdesta osasta: lähdeviitteestä (tekstiviitteestä) ja lähdeluettelosta (kirjallisuusluettelosta)
Tekstin sisällä oleva lähdeviite ohjaa julkaisun lopussa olevaan lähdeluetteloon, jonka tulee sisältää tarkat tiedot käytetyistä lähteistä. Sen avulla lukija halutessaan löytää lähteet. Lähdeluetteloon merkitään kaikki ne lähteet, joihin työssä on viitattu. Lähdeviitteen ja lähdeluettelon tietojen täytyy vastata tarkasti toisiaan, jotta tekstissä mainittu lähde löytyy lähdeluettelosta helposti.
Lähdeviitteiden merkitsemistapa vaihtelee tieteenaloittain, laitoksittain ja julkaisuittain. Kirjoittajan on aina tarkistettava, että lähdeviitteet ja lähdeluettelo noudattavat sen yhteisön tai julkaisun käytänteitä, jolle kirjoitus on aiottu. UEF-kirjaston Lähdeviitteet-verkkosivulta saat tarkemmat ohjeet lähteiden käyttöön ja merkitsemiseen.