Tieteellinen viittaaminen
Viittaamalla lähteisiin kirjoittaja osoittaa, mitä aikaisempia teorioita, tutkimusmenetelmiä ja tuloksia hänellä on ollut tiedossaan ja miten hän suhteuttaa omat tuloksensa toisten tulkintoihin. Viitteiden ja lähdeluettelon avulla lukija voi tunnistaa ja löytää julkaisut, johon kirjoituksessa viitataan. Näin esimerkiksi tutkielman tarkastaja voi tarkistaa tekstin paikkansapitävyyden. Lisäksi viitteillä annetaan tunnustus sille, jolle tunnustus kuuluu.
Viittaaminen ja lainaaminen
Käytetyt lähteet tulee mainita siten, että viittaukset ja lainaukset ovat selkeästi tunnistettavissa ja löydettävissä myöhemmin. Lähteitä voi käyttää kahdella tavalla:
- Viittaus eli referaatti: Toisen tekijän ajatusten ilmaiseminen omin sanoin
- Lainaus eli sitaatti: Suorasanainen ote toisen tekijän tekstistä; erotetaan omasta tekstistä lainausmerkeillä
Jos lähdettä ei mainita tai toisen henkilön tekemä materiaali esitetään ikään kuin se olisi itse tehtyä, syyllistytään plagiointiin. Plagiointi on kiellettyä, vaikka se ei olisikaan tahallista.
Viittaaminen koostuu kahdesta osasta
Lähteisiin viittaaminen tapahtuu kahdessa osassa:
- Lähdeviitteet: Tekstin sisällä oleva lyhyt viittaus lähteeseen
- Lähdeluettelo: Kirjoituksen lopussa oleva luettelo kaikkien käytettyjen lähteiden tarkoista tiedoista
Lähdeviitteen ja lähdeluettelon tietojen täytyy vastata toisiaan, jotta tekstissä mainittu lähde löytyy listasta helposti. Lähdeviitteiden avulla lukija voi halutessaan löytää lähteet itse.
Viittaustyylit
Lähdeviitteiden merkitsemiseen ja lähdeluettelon laadintaan on olemassa lukuisia, tieteenaloittain vaihtelevia tapoja. Kirjoittajan on tarkistettava, että hänen viittaustapansa noudattaa sen oppiaineen, yhteisön tai julkaisun käytänteitä, jolle kirjoitus on aiottu. Minkä tahansa tavan valitset, on tärkeintä käyttää sitä johdonmukaisesti.
Tarkista oman oppiaineesi antamat kirjallisten töiden ohjeet Kamun opintoyhteisöistä. Niistä löydät tarkemmat ohjeet lähdeviitteiden merkitsemiseen ja lähdeluettelon laatimiseen:
Viittaustavat noudattavat yleensä jotakin seuraavista järjestelmistä:
- Kirjoittaja-vuosilukujärjestelmissä (esimerkiksi Harvard ja APA) tekstin sisällä olevassa lähdeviitteessä ilmoitetaan kirjoittaja ja julkaisuvuosi, ja lähdeluettelo on aakkostettu kirjoittajan mukaan.
- Kirjoittaja-vuosiluku-sivunumerojärjestelmissä (esimerkiksi MLA) lähdeviitteessä ilmoitetaan kirjoittajan ja julkaisuvuoden lisäksi sivunumero.
- Numerointijärjestelmissä (esimerkiksi Vancouver) lähteet numeroidaan viittausjärjestyksessä, lähdeviitteessä ilmoitetaan tämä numero ja lähdeluettelo annetaan numerojärjestyksessä.
- Ala- ja loppuviitejärjestelmissä (esimerkiksi Chicago A) lähteet numeroidaan ja niiden tiedot ilmoitetaan kokonaisuudessaan saman sivun lopussa lähdeluettelon sijaan.
Näihin järjestelmiin perustuvissa tyyleissä on eroja esimerkiksi siinä, lyhennetäänkö kirjoittajien nimet vai kirjoitetaanko ne kokonaan auki, muotoillaanko osa viittauksesta lihavoinnilla tai kursivoinnilla vai ei, ja käytetäänkö lehden nimestä lyhennettä vai koko nimeä. Eroja on myös kielien välillä: kun esimerkiksi kirjoittajia on useita, suomeksi kirjoitetaan ym. ja englanniksi et al.
Ole huolellinen viitteiden käytössä
Lähdeviitteiden kanssa kannattaa olla alusta asti huolellinen. Ota viitetiedot eli bibliografiset tiedot (tekijä, julkaisuvuosi, otsikko jne.) talteen mahdollisimman tarkasti. Suunnittele etukäteen, mihin kirjaat löytämäsi, lukemasi ja käyttämäsi lähteet. Esimerkiksi taulukon avulla viitteitä voi lajitella eri tavoilla.
Kannattaa kirjata ylös myös se, millaisella hakulauseella löysit viitteesi. Tämä on tärkeää etenkin systemaattista kirjallisuuskatsausta tehdessä.
Viitteidenhallintaohjelman avulla voit nopeuttaa ja helpottaa huomattavasti viitteiden pyörittelyä. Jos et halua ottaa käyttöön viitteidenhallintaohjelmaa, kannattaa ainakin hyödyntää tietokantojen Cite-toimintoa. Cite-toiminnon avulla voit muodostaa valitusta artikkelista tai teoksesta tekstimuotoisen viitteen, jonka voit kopioida ja liittää sen tekstimuodossa dokumenttiisi.
