Tieteelliset julkaisut eri aloilla
Eri tieteenaloilla on omat perinteensä tavassa julkaista tutkimustyön tulokset. Luonnon- ja lääketieteet sekä tekniikan ala edustavat tapaa, jossa tutkimukset pyritään julkaisemaan kansainvälisinä lehtiartikkeleina. Kansainvälinen julkaiseminen on luontevaa, kun tutkimuksen aiheet ovat universaaleja.
Humanistisilla tieteenaloilla taas perinteiset kirjat sekä kotimaisten kustantajien kautta julkaiseminen ovat tavallisempia kuin aloilla, joilla suositaan artikkelimuotoista julkaisemista. Yhteiskuntatiede on tavoiltaan edellisten alojen väliltä. Yhteiskuntatieteissä myös julkinen keskustelu on tärkeää. Julkista keskustelua käydään mm. lehtien välityksellä ja nykyisin yhä useammin sosiaalisen median lukuisissa kanavissa. Tekniikassa puolestaan on tavallista julkaista patentteja muiden julkaisujen lisäksi.
Tieteenalojen erot ovat jossakin määrin vähentyneet viime vuosina — artikkelityyppinen julkaiseminen on kasvussa kaikilla tieteenaloilla. Samoin siirtyminen kansallisista kielistä englannin kieleen on tullut yhä suositummaksi.
Tieteellisen tiedon julkaisutyypit
Yleisin tapa julkaista tutkimustietoja on artikkeli tieteellisessä lehdessä. Myös kirjat, sarjat ja konferenssijulkaisut ovat keskeisiä julkaisukanavia.
Siirry tästä kuvan saavutettavaan versioon.
Akateeminen opinnäytetyö on tieteellinen esitys, joka osoittaa, miten opiskelija on omaksunut tieteellistä ajattelutapaa ja tieteen käytäntöjä, kuten tiedonhakua, tiedon laadun arviointia, tutkimusmenetelmiä ja tieteellistä viestintää. Tehty opinnäyte ja suoritettu tutkinto myös osaltaan pätevöittävät valmistunutta toimimaan oman alansa asiantuntijana. Jos olet Itä-Suomen yliopiston opiskelija, tarkista opinnäytteesi vaatimukset joko Kamun opintoyhteisöstä tai omalta laitokseltasi.
Kandidaatin tutkielma
Yliopisto-opiskelun ensimmäinen etappi on alempi korkeakoulututkinto eli kandidaatin tutkinto. Sitä varten vaadittava kandidaatin tutkielma on yleensä 5-10 op laajuinen kirjoitelma tai kirjallisuuskatsaus, johon voi liittyä myös pieni kokeellinen osuus. Pituus on yleensä muutamia kymmeniä sivuja ja lähdeviitteitä vähintään 15-20. Tutkielma tehdään yleensä kolmannen opintovuoden aikana. Tutkielmalla on pääsääntöisesti yksi ohjaaja, joka voi toimia myös tarkastajana.
Farmaseutin tutkielma
Farmaseutin tutkinto on alempi korkeakoulututkinto. Farmaseutin tutkielma vastaa muiden alojen kandidaatin tutkielmaa.
Pro gradu -tutkielma
Pro gradu (latinaa: ”arvoa varten”) tai lyhyemmin gradu tehdään ylemmän korkeakoulututkinnon (maisteri tai proviisori) opinnäytteeksi. Gradu on kandidaatin tutkielmaa laajempi, keskimäärin 20-40 op, ja se voi olla rakenteeltaan tieteellisen julkaisun tyyppinen (johdanto, materiaalit ja menetelmät, tulokset, pohdinta). Ohjaajia on 1-3, joista yhden pitää olla oman laitoksen henkilökuntaa.
Diplomityö
Diplomi-insinöörin tutkinto on tekniikan alan ylempi korkeakoulututkinto. Sitä varten vaadittava diplomityö vastaa muiden alojen pro gradu -tutkielmaa.
Lääketieteen tai hammaslääketieteen syventävien opintojen opinnäyte (”syvärit”)
Nämä ovat pro graduun verrattavia, mutta hieman suppeampia (20 op) opinnäytteitä, jotka vaaditaan lääketieteen tai hammaslääketieteen lisensiaatin tutkintoa varten. Syventävien opintojen opinnäytteen voi tehdä myös tieteellisenä artikkelina, tällöin laajuus on 25 op.
Oikeustieteiden OTM-tutkielma
Oikeustieteen maisterin (OTM) tutkinto on oikeustieteellisen alan ylempi korkeakoulututkinto. OTM-tutkielma vastaa muiden alojen pro gradu -tutkielmaa.
Lisensiaatintutkimus
Lisensiaatintutkimus vaaditaan lisensiaatin tutkintoon, joka piti aiemmin suorittaa ennen tohtorin tutkintoa. Lisensiaatin tutkinto on nykyisin harvinainen, koska väitöskirjan tekoon voidaan siirtyä heti ylemmän korkeakoulututkinnon jälkeen. Lääketieteen tai hammaslääketieteen lisensiaateiksi valmistuvat tekevät lisensiaatintutkimuksen sijaan lääketieteen tai hammaslääketieteen syventävien opintojen opinnäytteen.
Väitöskirja
Tohtorin tutkintoa tavoittelevan henkilön pitää laatia väitöskirja. Se poikkeaa ratkaisevalla tavalla kaikista muista opinnäytteistä. Väitöskirja on itsenäinen tutkimus, jossa perehdytään syvällisesti omaan tutkimusalaan ja tuotetaan uutta tietoa. Väitöskirja ei voi olla pelkästään katsaustyyppinen nykyisen tietämyksen yhteenveto, jollaisia alemmat opinnäytteet usein ovat.
Väitöskirjoja on kahta eri tyyppiä. Perinteinen monografiaväitöskirja muistuttaa muodoltaan tavanomaista kirjaa. Monografioita tehdään ennen kaikkea sellaisilla aloilla, joilla tutkimustuloksia ylipäätään julkaistaan kirjamuotoisina. Tällaisia ovat esimerkiksi monet humanistiset oppiaineet. Artikkelivaltaisilla aloilla, kuten lääketieteessä ja luonnontieteissä, suositaan artikkeliväitoskirjoja (”nippuväitöskirja”). Ne koostuvat muutamasta – yleensä vähintään kahdesta – kansainvälisessä vertaisarvioidussa tiedelehdessä julkaistusta artikkelista ja niiden pohjalta tehdystä yhteenvedosta.
Valmistuneen väitöstutkimuksen esitarkastaa vähintään kaksi oman yliopiston ulkopuolista tohtorin tutkinnon omaavaa henkilöä. Esitarkastuksen jälkeen on vuorossa väitöstilaisuus, jossa tutkimus hyväksytään lopullisesti. Vastaväittäjän pitää olla toisen yliopiston professori tai dosentti eikä hän saa olla työsuhteessa omaan yliopistoon.
Onko opinnäytetyö julkaisu?
Tekijänoikeuslain 8§ mukaan teos katsotaan julkaistuksi, ”kun sen kappaleita tekijän suostumuksella on saatettu kauppaan tai muutoin levitetty yleisön keskuuteen.” Lisäksi julkaisuilla on yleensä kustantaja tai julkaisija sekä ISBN-tunnus. Vain väitöskirjat täyttävät nämä kriteerit. Niillä on kustantaja (yliopisto) sekä ISBN-tunnus, ja ne ovat useimmiten saatavilla internetistä täysin avoimesti.
Muut opinnäytetyöt on lain näkökulmasta julkistettu. Vaikka työt olisi ”luvallisesti saatettu yleisön saataviin” esimerkiksi oppilaitoksen kirjastossa tai internetissä, ei niillä ole kustantajaa eikä ISBN-tunnusta.
Voiko opinnäytetyötä käyttää tieteellisen kirjoittamisen lähteenä?
Vertaisarvioidut julkaisut ovat lähteinä varteenotettavia. Väitöstutkimuksen tarkastus on vertaisarvioinnin tyyppinen puolueeton prosessi. Tällä perusteella väitöskirjaa voidaan pitää lähteeksi soveltuvana.
Muiden opinnäytteiden tarkastusprosessi ei vastaa vertaisarvioinnin kriteereitä. Väitöskirjaa alemmat opinnäytteet ovat myös luonteeltaan harjoitustöitä. Näistä syistä ei tällaisia opinnäytteitä yleensä suositella käytettävän lähteinä tieteellisessä kirjoittamisessa.
Mistä opinnäytetyöt löytyvät?
Itä-Suomen yliopiston opinnäytteitä voit etsiä eRepo-tietokannasta ja UEF Primo -hakupalvelusta. Kandidaatin ja farmaseutin tutkielmat eivät ole julkisesti saatavilla.
Muiden yliopistojen opinnäytteitä kannattaa etsiä yliopistojen omista julkaisutietokannoista. Linkit näihin löytyvät yleensä yliopistojen kirjastojen internet-sivuilta.
Kotimaisia väitöskirjoja on saatavilla myös Finna.fi-hakupalvelusta.
Tieteellisen lehden (journal) sisältö jakautuu yksittäisiin artikkeleihin. Artikkeleita on kahta päätyyppiä: alkuperäisartikkeleita ja katsaus- eli review-artikkeleita. Varsinaisten tutkimusartikkelien ja niitä kokoavien katsausartikkelien lisäksi tieteelliset lehdet voivat sisältää myös muita katsauksia, uutisia, kirjeitä ja keskustelua.
Arkikielessä tieteellisiä lehtiä kutsutaan usein sarjoiksi, mikä voi aiheuttaa sekaannuksia (ks. sarjajulkaisut alla). Jotkut tutkijat puhuvat myös ’journaaleista’.
Alkuperäisartikkeli
Alkuperäisartikkeli (original/research paper/article) on lyhyehkö, keskimäärin 7–20 sivun mittainen esitys jostain kyseisen lehden tieteenalaan liittyvästä selkeästi rajatusta ongelmasta. Alkuperäisartikkeli sisältää joko täysin uusia tutkimustuloksia tai vanhojen tulosten uutta tulkintaa.
Pelkästään alkuperäisartikkeleita lukemalla on kuitenkin hankalaa saada yleiskäsitystä laajemmista aiheista ja tietämyksen tasosta tieteenalalla.
Katso esimerkki alkuperäisartikkelista englanninkielisen International Journal for Educational Integrity –lehden verkkosivustolta.
Katsausartikkeli
Katsausartikkelit (review article) auttavat saamaan kokonaiskuvan siitä, missä tieteenalalla ollaan menossa. Katsausartikkeleita laativat tieteenalojen kokeneet asiantuntijat. Katsausartikkelia varten käydään läpi kaikki tärkeimmät kyseiseen aiheeseen liittyvät alkuperäisartikkelit. Alkuperäisartikkeleissa esitetyt tulokset kootaan yhteen ja kirjoitetaan yhtenäiseksi katsausartikkeliksi. Katsaukset ovat yleensä pitkiä, kymmenien sivujen mittaisia, ja niissä on kattavat lähdeluettelot.
Systemaattinen katsaus (systematic review) on kyseessä silloin, kun alkuperäisartikkelien haku tehdään erityisen kattavasti ja järjestelmällisesti. Alkuperäisartikkeleissa esiteltyjä tuloksia voidaan myös analysoida uudestaan yhtenä joukkona, eli tehdään meta-analyysi. Vertaisarvioitu systemaattinen katsaus meta-analyyseineen tarjoaa luotettavinta tutkimukseen perustuvaa näyttöä.
Katsausartikkeleita julkaistaan sekä tavanomaisissa tieteellisissä lehdissä että erityisissä katsaussarjoissa. Annual Reviews on yksi tunnetuimmista katsaussarjoista. Annual Reviews löytyy esimerkiksi UEF-Primosta.
Kirja eli monografia kirjoitetaan yleensä siinä vaiheessa, kun aihetta on tutkittu runsaasti ja tutkijoiden tietämys aiheesta on yleisesti hyväksyttyä ja vakiintunutta. Kirjan julkaiseminen vie aikaa, ja kirjatiedoilta yleensä myös odotetaan pysyvyyttä.
Kirjat voidaan jakaa tekijän tai tekijöiden itsensä kirjoittamiin (authored) tai toimitettuihin (edited) kirjoihin. Jako perustuu siihen, miten kirjassa oleva tietosisältö on tuotettu: tekijä voi kirjoittaa koko sisällön itse tai koostaa kirjan laajemman kirjoittajajoukon tuotannosta. Tällaiset toimitetut kirjat ovat usein kokoomateoksia, joissa on useita itsenäisiä eri tekijöiden kirjoittamia artikkeleita. Toimittaja on sitten koonnut nämä artikkelit kirjan lukujen kaltaiseksi kokonaisuudeksi yhden otsikon alle.
Kirjojen lukeminen ja niiden tietosisällön omaksuminen kuuluu edelleen yliopisto-opiskeluun. Tieteenalojen välillä on kuitenkin eroja siinä, millaista tietoa kirjoista etsitään ja miten kirjoja käytetään vaikkapa osana tutkimusta.
Tutkimuslaitokset ja muut julkisorganisaatiot julkistavat työnsä tulokset yleensä julkaisusarjoissa. Esimerkiksi väitöskirjat julkaistaan Suomessa yliopistojen sarjoissa lähes poikkeuksetta. Siksi julkaisusarjat ovat tärkeitä tiedonlähteitä.
Sarjajulkaisu voi olla yksittäinen kirja tai kokoomateos. Sarja ilmestyy tietyllä nimellä ja toistuvina osina aivan kuten lehtikin. Sarjat ja lehdet ovatkin yhteiseltä nimeltään kausijulkaisut.
Yleensä sarjan eri osilla on omat teemansa tai aiheensa, kirjojen ja joskus lehtienkin tapaan. Sarjan osat eivät kuitenkaan ilmesty säännöllisin välein kuten lehtien numerot. Sarjan osa ilmestyy, kun julkaisu on valmis. Osien vuosittainen määrä voi sekin vaihdella.
Kaikkein ”tieteellisimmät” uudet tulokset julkaistaan nykyisin mieluiten artikkelina vertaisarvioiduissa lehdissä, mutta sarjajulkaisujen kautta välitetään edelleenkin runsaasti raportti-, selvitys- ja tapaustutkimustyyppistä tietoa.
Vaikka sarjajulkaisu ei useinkaan ole vertaisarvioitu teos, se voi silti sopia lähteeksi. Vertaisarvioimattomien sarjajulkaisujen soveltuminen tutkielman tai opinnäytteen lähteeksi riippuu kuitenkin tieteenalan käytännöistä ja siitä, kuinka tutkielman tekijä tulkitsee ja käyttää lähdettä omassa työssään.
Viime vuosina paljon sarjajulkaisuja on siirtynyt vain verkossa julkaistaviksi, mikä on heikentänyt niiden löytyvyyttä esim. kirjastotietokannoista. Sarjoja löytää paremmin eri organisaatioiden omista verkkojulkaisujärjestelmistä. Hakukoneiden tuloksiin voi myös tarttua sarjajulkaisuja.
Uusia tutkimustuloksia esitellään aluksi tieteellisissä kokouksissa. Kokouksessa pidetyt esitelmät tai niiden lyhennelmät sekä mahdollisesti posterit kootaan yleensä kokousjulkaisun muotoon. Tämä pyritään tekemään mahdollisimman nopeasti, usein jopa ennen kokouksen alkua.
Kansainvälisten kokousten julkaisut tunnistaa usein siitä, että niiden nimessä esiintyy sana “proceedings”. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että joskus sana proceedings voi esiintyä myös “tavallisen” lehden nimessä.