Viikon vinkki 23/2024

Miten UEFin opettaja voi tukea opiskelijaa digitaidoissa?

Digiopettajan taitopakettien täydennykseksi verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattorit Kati Kasanen ja Sanni Pirttilä ovat valmistelleet ”Miten opettaja voi tukea opiskelijaa digitaidoissa” -paketin.

Paketin tarkoitus on ylipäänsä herättää pohtimaan opiskelijan tukemisen kysymyksiä. Kiteytettynä paketin idea on seuraava:

  • opettajan tulee miettiä omia työkaluvalintojaan,
  • valinnoista kannattaa keskustella oman oppiaineen sisällä opiskelijalle mielekkään kokonaisuuden rakentamiseksi,
  • mahdollisten opiskelijalle oudompien työkalujen perehdytykselle tulisi varata opintojaksoilla aikaa (OPS-työssä huomioitavaa),
  • opiskelijoilla on tietty oletettu lähtötaso (DigiStartti), ja opettaja voi ohjata opiskelijoita UEFissa tarjolla olevan digitaitoja tukevan opetuksen äärelle,
  • opiskelijan itseohjautuvuuden tukeminen on digitaitojen tukemisen ytimessä.

Näin Kati ja Sanni hahmottavat asiaa. Millaisia ajatuksia Sinulla herää? Jatketaan keskustelua yhdessä.

Vaakakupissa psykologiopiskelijoiden asiantuntijuus ja opetusjärjestelyt – Mikä opintojamme ohjaa?

Psykologiopiskelijana seuraan huolestuneena opetuskäytänteiden digitalisoitumista ja lähiopetuksen ajoittaista vähäisyyttä. Parhaimmillaan uudet opetusmuodot laajentavat oppimismahdollisuuksia, mutta ne voivat myös vaarantaa ammattitaidon.

Opetuskäytänteistä päätettäessä täytyy kiinnittää erityishuomiota psykologin tutkinnon oppimistavoitteiden ensisijaisuuteen. 

Psykologiasiantuntijuuden ytimessä ovat ihmisyyden psyko-fyysis-sosiaalinen ymmärtäminen sekä kehittyneet ammatilliset vuorovaikutustaidot. Näiden saavuttaminen vaatii opinnoissa aktiivista yhteyttä tiedeyhteisöön sekä riittävää käytännön harjoittelua. Tämän tulisi näkyä läpi tutkinnon säännöllisenä vuorovaikutteisena luento-opetuksena, ammatillisen vuorovaikutuksen opintojaksoina sekä runsaana vertaistyöskentelynä. Kokemukseni ja myös ainejärjestössämme toteuttamamme opintokyselyn mukaan opiskeluarki painottuu kuitenkin liian usein itsenäiseen työskentelyyn. 

Yksin opiskellessamme elämänkokemuksemme värittää ja kaventaa näkökulmaamme psykologiseen teoriatietoon. Sen sijaan vuorovaikutteisessa opetuksessa vertaiskeskustelut avaavat uusia näkökulmia opiskeltavaan aiheeseen ja opettajat auttavat suuntaamaan huomion kurssimateriaalin keskeiseen sisältöön. Lähiopetus kytkee teorian käytäntöön ja antaa parhaan mahdollisuuden kysyä ja keskustella, mikä edistää aiheen syvällistä ymmärrystä. Samat periaatteet pätevät vuorovaikutustaitojen kehittymiseen. Kasvaaksemme päteviksi ihmistyön ammattilaisiksi tarvitsemme meitä kokeneempien asiantuntijoiden aktiivista ohjausta sekä sen rinnalla runsasta käytännön harjoittelua vertaistemme kanssa. 

Opetusteknologian kehittyminen sekä opetusjärjestelyiden monimuotoisuus ovat aikamme keskeisiä koulutuksen edistysaskelia. On kuitenkin huolehdittava, etteivät ne asetu psykologiopiskelijoiden oppimisen tielle. Opetuskäytänteitä päätettäessä ensimmäisenä kriteerinä tulee olla ammattitaidon ja asiantuntijuuden mahdollisimman korkeatasoinen kehittyminen. Opiskelijalle kurssien suoritusvaihtoehdot voivat siksi toisinaan kaventua, mikä on kuitenkin halpa hinta maksettavaksi osaamisestamme. Psykologeina olemme yksi tulevaisuuden yhteiskunnan avainammattiryhmistä. Pidetään siis huoli, että konkreettinen yhteys alamme ytimeen, ihmisyyteen, säilyy opintojemme ehdottomassa keskiössä. 

Kirjoittaja Alisa Tallgren on Itä-Suomen yliopiston psykologian opiskelijoiden ainejärjestö Oidipus ry:n edunvalvontatiimin opintovastaava.

Teksti on julkaistu aiemmin Psykologi-lehden verkkoversiossa 15.2.2023 osoitteessa https://psykologilehti.fi/vaakakupissa-psykologiopiskelijoiden-asiantuntijuus-ja-opetusjarjestelyt/