Viime viikolla kohtasimme UEFin Oppimisympäristöseminaarissa, juhlavuoden tapahtuman merkeissä. Tulemme käsittelemään seminaarin antia blogikirjoituksissa ja viikon vinkeissä mahdollisesti tuonnempanakin, mutta mikäli haluat tutustua seminaarin verkkosivuihin pääluentoja koskevine diaesityksineen, klikkaa tästä! Seminaarin verkkosivulla on esillä myös professori emerita Päivi Atjosen seminaarin jälkeen laatima tallenne arvioinnin kysymyksistä. Tallenne tukee meneillään olevaa OPS-työtä!
Verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattorit jatkavat tehtävässään syyslukukauden loppuun 2024. Ollaan siis vielä syksyn aikana yhteydessä – ollaan tukena toinen toisillemme!
UEFissa järjestettiin 22.2.2024 erinomainen opiskeluhyvinvoinnin ja ohjauksen teemapäivä. Siitä löytyy myös tallenne.
Erityisen hyvää oli se, että osallistujia oli runsaasti ja päivän ohjelma osoittautui ajankohtaiseksi ja erinomaiseksi kokonaisuudeksi. Myös ilmapiiri oli lämmin ja kaikella tavoin hyvin yhteisöllinen. Jäi sellainen tunne, että olemme yhteisönä päässeet monella tasolla eteenpäin.
Introna teemapäivään johdatteli dos. Liisa Postareff meitä esityksellään pedagogisesta hyvinvoinnista, mikä nähdään koko korkeakouluyhteisön hyvinvointina. Nyt onkin hyvä hetki pysähtyä miettimään, miksi hyvinvointiin tulee kiinnittää huomiota korkeakoulukontekstissa.
Pedagoginen hyvinvointi rakentuu vuorovaikutuksessa opetukseen ja oppimiseen ja niiden kehittämiseen kytkeytyvissä tilanteissa. Sitä rakentavat niin opettajat, opiskelijat, tukihenkilöstö, johto kuin ylipäätänsäkin kaikki korkeakouluyhteisössä toimivat henkilöt. Siis me kaikki. Pedagogisen hyvinvoinnin rakentuminen edellyttää pedagogista tietoisuutta: ymmärrystä opetuksesta, oppimisesta, hyvinvoinnista sekä niiden välisestä yhteydestä.
Yhtäältä opettajien työ on vaativaa ja stressin kokemukset opettajilla ovat yleisiä. Työn vaatimukset kasvavat jatkuvasti, mutta lisääntyvätkö resurssit vastaavasti? Hyvinvoinnin ja opetuksen laadun on nähty olevan yhteydessä toisiinsa. Toisaalta myös opiskelijoiden uupumus on lisääntynyt ja uupumusriski ym. hyvinvoinnin haasteet ovat yhteydessä alhaisempaan suoriutumiseen opinnoissa sekä hidastuneeseen opiskelutahtiin. Opettajien hyvinvointi heijastuu opiskelijoihin ja heidän oppimiseensa.
Teemapäivässä kuultiin myös Kaikki ohjaavat -hankkeessa rahoitusta saaneiden hankkeiden esittelyjä. Olikin todella mielenkiintoista kuulla niin erilaisissa konteksteissa edistetyistä hyvistä käytänteistä ja oppiainerajat ylittävästä yhteistyöstä. On myös hyvä hetki havaita Kaikki ohjaavat -hankkeen osoittaneen, kuinka voimme kehittää asioita oppimalla myös muilta.
Myös esitys oletetusta opiskelijasta oli sangen kiintoisa. On tutkitusti varmaa, että UEFin oletettu opiskelija edustaa heterogeenisyyttä erilaisine tarpeineen ja elämäntilanteineen. Tämä onkin haaste ja hyvä hetki pysähtyä tarkastelemaan tulevaa opetussuunnitelmakautta, pedagogisen hyvinvoinnin ulottuvuuksia sekä UEFin strategisia linjauksia opiskelijakeskeisyydestä ja opiskeluhyvinvoinnin edistämisestä.
Osaamisperustaista opetussuunnitelmaa voidaan pitää opintojen etenemisen ja hyvinvoinnin perustana. Opiskelukyky on opiskelijan työkykyä ja se on kokonaisuus, jossa monet eri osatekijät vaikuttavat toisiinsa. Omat voimavarat, opiskelutaidot, opetus ja ohjaus ja opiskeluympäristöstä saatu tuki vaikuttavat merkittävästi siihen, kuinka opiskelija pystyy suoriutumaan opinnoista. Opiskelukyky syntyy ja kehittyy opiskelijan ja oppimisympäristön dynaamisessa vuorovaikutuksessa.
Vuonna 2022 päivitetty opiskelukykymalli pohjautuu Kristina Kuntun julkaisemaan malliin (2006).
Opetussuunnitelmien näkökulmasta on hyvä pohtia, millaisille opiskelijoille opetussuunnitelmamme ja opetusjärjestelyt on rakennettu. Onko suunniteltaviin opintoihin liittyen tiedossa opiskelijaryhmien erityisiä tarpeita? Mahdollistavatko opintojakson osaamistavoitteet useampia vaihtoehtoisia suoritustapoja? Voidaanko tiettyä kohderyhmää ajatellen suunnitellulla suoritusvaihtoehdolla tukea myös muita joustavuudesta hyötyviä ryhmiä (esim. huippu-urheilevat opiskelijat)? Vähentäisivätkö moninaisemmat suoritustavat yksilöllisten opintojärjestelyjen määrää, kun vaihtoehdot olisivat etukäteen ja läpinäkyvästi ilmoitettu jo suunnitelmatasolla?
Miten vahvistaisimme opiskelijoiden ohjauksen ja opetussuunnitelmien välistä suhdetta niin, että asia ei jäisi yksittäisen opettajan vastuulle ja kuinka saisimme mukaan koko pedagogisen yhteisömme edistämään yhteistyössä asiaa niin opiskelijoiden kuin henkilökunnankin näkökulmasta? Kokonaisuudesta olisi hyvä keskustella yhdessä. Hyvä hetki siihen on mm. UEFin Opsinaarissa 12.3.
