Ennakkomateriaalit

Ennakkomateriaalit

Video on flippauksessa käytetyin ennakkomateriaali, mutta kuten suunnittelun yhteydessä on todettu, voi hyvin käyttää myös muuta materiaalia. Materiaaliksi sopivat esimerkiksi:

  • valokuvat
  • dokumentit
  • videot
    • luentovideot
    • muu videotaltiointi, tiettyä asiaa tai tilannetta havainnollistava videomateriaali
  • äänitallenteet ja musiikkinäytteet
  • podcastit
  • historialliset dokumentit
  • kirjallisuus
    • tenttikirja
    • artikkelit
  • virtuaaliympäristöt (esimerkiksi museoiden virtuaalikokoelmat tai muihin ympäristöihin tutustuminen etänä, Google Earth…)

Tärkeintä on miettiä materiaalia pedagogiselta kannalta ja suhteessa tavoitteisiin ja arviointiin: Mikä havainnollistaa asian parhaiten? Mikäli joku on jo erinomaisia materiaaleja tehnyt, kannattaa selvittää niiden käyttömahdollisuudet. Kaikkea ei siis tarvitse tehdä itse.

Materiaalin jakamisesta ja opintojaksojen verkkoalustoista löytyy lisätietoa Laitteet ja ohjelmistot -sivulta tai Moodlen perusteista.

Pakollinen materiaali VS täydentävä aines

Ennakkomateriaalia tehdessä ja koostaessa on hyvä miettiä jako ydinmateriaaliin ja täydentävään materiaaliin (video: Ydinainesanalyysi ja osaamistavoitteet). Mikä on siis sitä must know-materiaalia, joka opiskelijan tulee ottaa haltuun ennen kontaktiopetusta, ja mikä on niin sanottua nice to know -materiaalia, josta tarvittaessa löytää lisätietoa. Tässä mielessä materiaali pitää miettiä suhteessa opintojakson tavoitteisiin ja arviointiin.

Oman materiaalin tekeminen

Oman luentotyyppisen materiaalin laatiminen ei tarkoita vanhojen luentojen videoimista. Toisin kuin perinteisessä opetuksessa, ei helppoja perusasioita kannata selittää itse, vaan opiskelijat voivat ne opiskella itsekin. Huomio kannattaa kiinnittää oleellisiin ja vaikeisiin asioihin. Käytä apuna tekemääsi ydinainesanalyysia.

Luentovideoissa tulisi pyrkiä ytimekkääseen, tietoiskumaiseen esitykseen. Yhden ydinainesanalyysin teeman voi pilkkoa aiheittain useammaksi videoksi ja mielellään tehdä useampi lyhyt video kuin yksi pitkä. Pilkkomisessa on hyvä ajatella, että tarkoitus on tehdä aihekokonaisuudesta jonkinlainen käsikirjoitus, jossa aihekokonaisuudet muodostavat opintojakson. Aihekokonaisuuksien materiaaleissa löytyy useampia materiaaleja (esim. videot, tekstit jne.). Kunkin aihekokonaisuuden voi avata opiskelijoille esimerkiksi niin sanotulla lyhyellä introvideolla, jolla asia käsiteltävät aiheet ja niiden merkitys käydään läpi.

Flippauksessa on puhuttu ”parin minuutin hittiformaatista”, joka on hyvä pitää vähintään tavoitteena. Meillä flippariopettajien videoiden kestot ovat vaihdelleet parista minuutista noin 20 minuuttiin. Luentomateriaalia tehdessä kannattaa myös muistaa se, että se on pysäytettävissä, kelattavissa ja toistettavissa. Esitystä valmistellessa tulisi kiinnittää huomiota esityksen toisteisuuteen sekä sen karsimiseen. Videoilla esiintymisestä ja opettamisesta löytyy lisätietoa sivulta Esiintyminen videolla.

Materiaalin määrä ja ajankäyttö

Materiaalin työstämiseen on monia vaihtoehtoja ja mielikuvitus ja luovuuskin saattavat päästä valloilleen. Ennakkomateriaalin koostamisessa tulee huomioida opiskelijoiden ajankäyttö. He opiskelevat asian itse, joten materiaalia tulisi tässä mielessä olla kohtuullinen määrä.

Yleinen kysymys on se, kuinka paljon videoita tulisi olla. Yksiselitteistä vastausta ei ole, sillä niin opintojakson laajuus kuin sisältökin vaikuttavat asiaan. Määrän suhteen on kuitenkin hyvä muistaa suuntaviivoina, että osa opiskeltavaksi tarkoitetusta materiaalista voidaan opintojakson sisällön analyysin kautta jakaa välitettävään tietoon (esim. perinteisesti luennoilla opetetut asiat) ja syvennyttävään tietoon eli sellaiseen materiaaliin, joka on haastavaa ja tarvitsee yhteisöllistä oppimista ja/tai opettajan asiantuntemusta asian oppimiseksi sekä soveltamiseksi. Tähän apua voi katsoa Suunnittelu-osion videoista.

Onko asia opiskeltu?

Oppimisen tukena sekä toisaalta kontaktiopetukseen tulemisen edellytyksenä voi käyttää opiskelun ohella  ennen kontaktikertaa palautettavia tehtäviä tai itsekorjaavia testejä. Näiden tehtävien tulisi olla sellaisia, että niihin vastaaminen edellyttää materiaaliin (ei ainoastaan luentodioihin) perehtymistä. Samalla ne toimivat opettajalle palautteena, mitkä asiat ovat olleet haastavia ja pitäisikö kontaktiopetuksessa kiinnittää huomiota johonkin erityiseen asiaan esimerkiksi soveltavien tehtävien avulla. Erilaisilla opiskeluun tarkoitetuilla verkkoalustoilla on käytettävissä analytiikkatyökaluja, joiden avulla voi tarkistaa, ovatko opiskelijat todella katsoneet materiaalin. Se, miten tarkkaa dataa näillä työkaluilla saa, riippuu ympäristöstä.

Opiskeluun voi kannustaa myös esimerkiksi monivalintatehtävien avulla, joita voi sisällyttää vaikka jokaiseen teemaan. Niiden avulla opiskelija voi testata osaamistaan sekä kerrata opittua. Videolla (kesto 5:19) Erkki Pesonen kertoo, miten hän on käyttänyt niitä Moodle-ympäristössä sekä arvointiin, että opiskelijoiden kannustamiseen opiskelussa: