Miten viittaan oikein? Lähteiden merkitseminen

Viittaamalla lähteisiin kirjoittaja osoittaa, mitä aiempia teorioita, metodeja ja tuloksia hänellä on ollut tiedossaan ja miten hän suhteuttaa omat tuloksensa toisten tulkintoihin. Viitteessä ja lähdeluettelossa annetaan lukijalle riittävät tiedot tunnistaa ja löytää julkaisu, johon kirjoituksessa viitataan. Näin esim. tutkielman tarkastaja voi tarkistaa esitetyn paikkansapitävyyden. Lisäksi viitteillä annetaan tunnustus sille, jolle tunnustus kuuluu.

Lainaaminen ja viittaaminen ovat välttämättömiä ja tarpeellisia tieteellisessä kirjoittamisessa. Käytetyt lähteet mainitaan niin, että lainaukset ja viittaukset ovat selkeästi tunnistettavissa ja löydettävissä myöhemmin. Jos lähdettä ei mainita, ja lainaus tai laajempi toisen henkilön tekemä materiaali esitetään ikään kuin se olisi itse tehtyä, syyllistytään plagiointiin, vaikka se ei olisikaan tahallista.

• Viittaus = toisen tekijän ajatusten ilmaiseminen omin sanoin
• Lainaus = suorasanainen ote, joka pitää erottaa lainausmerkeillä (”sitaatti”)
• Plagiointi = ”toisen henkilön työn jäljentäminen ja esittäminen omanaan, henkisen omaisuuden varastaminen” (lähde: Nurmi T.: Suomen kielen sanakirja, Jyväskylä: Gummerus, 1992).

Lähteisiin viittaaminen muodostuu kahdesta osasta

Lähdeviitteet muodostuvat kahdesta osasta:

• lähdeviitteestä (tekstiviitteestä)
• lähdeluettelosta (kirjallisuusluettelosta)

Lähdeviite ohjaa julkaisun lopussa olevaan lähdeluetteloon, jonka tulee sisältää tarkat tiedot käytetyistä lähteistä. Sen avulla lukija halutessaan löytää lähteet. Lähdeluetteloon merkitään kaikki ne lähteet, joihin työssä on viitattu. Lähdeviitteen ja lähdeluettelon tietojen täytyy vastata tarkasti toisiaan, jotta tekstissä mainittu lähde löytyy lähdeluettelosta helposti.

Lähdeviitteiden merkitsemistapa vaihtelee tieteenaloittain, laitoksittain ja julkaisuittain. Kirjoittajan on aina tarkistettava, että lähdeviitteet ja lähdeluettelo noudattavat sen yhteisön tai julkaisun käytänteitä, jolle kirjoitus on aiottu. Ohjeistusta voi tarkistaa omasta oppiaineesta tai esimerkiksi työn ohjaajalta.

UEF-kirjaston Lähdeviitteet-verkkosivulta (linkki avautuu uuteen välilehteen) löydät lisätietoa ja linkkejä viittaamisesta. Sivulla on tietoa myös lähdeviitteiden hallintaohjelmista. Esimerkiksi Zotero tai Mendeley ovat ohjelmia, joiden avulla voit tallentaa viitteitä ja hakutuloksia suoraan eri tietokannoista. Ohjelmien avulla lisäät helposti tallennettuja viitteitä omaan tekstiisi kirjoitustyön aikana.

UEF:n Kasvatustieteiden ja psykologian osaston opintoyhteisön sivuilla on professori Päivi Atjosen koostama Akateemisen tutkielman raportointiopas erityisesti kasvatustieteellisen alan opiskelijoita varten (Atjonen, Akateemisen tutkielman raportointiopas erityisesti kasvatustieteellisen alan opiskelijoita varten. Itä-Suomen yliopisto, filosofinen tiedekunta, uudistettu 5. versio. Otettu käyttöön 1.9.2021. Linkki avautuu uuteen välilehteen). Se sisältää tietoa myös mm.  referoinnista, plagioinnista ja lähdeviitteiden merkitsemisestä.

Mistä löydän käytännön ohjeita?

Oppiaineilla voi olla vaihtelevia käytäntöjä. Käytännöt vaihtelevat myös julkaisuittain. Julkaisuilla voi olla omat ohjeensa lähteiden merkitsemiseen. Melko yleinen kasvatustieteissä on APA-tyyli (Apa 7th – American Psychological association), jota noudattaa mm. Kasvatus-lehti.

Jos mietit, kuinka viittaisit esimerkiksi artikkeliin, e-kirjaan tai verkkosivuun, löydät ohjeita esimerkkeineen UEF-kirjaston sivulta Viitetiedot ja viittaaminen (avautuu uuteen välilehteen).