Kirjat, sarjat ja julkaisuraportit

Tässä osiossa kerrotaan

• miten määritellään kirja, sarja, kokoomateos ja konferenssijulkaisu
• vapaakappaleista, ja miten niitä saa UEF-kirjastossa lukusalikäyttöön

Kirja eli ns. monografia on kasvatustieteellisen tiedon perinteisin julkaisumuoto

Humanistisilla ja yhteiskuntatieteen aloilla kirjat ja kotimaisten kustantajien kautta julkaiseminen ovat tavallisempaa, kuin aloilla, joilla suositaan artikkelimuotoista julkaisemista, kuten luonnon- ja lääketieteessä sekä tekniikassa. Kasvatustieteellisenkin tutkimuksen julkaisemisen painopiste on viime vuosina siirtynyt yhä enemmän kansainväliseen julkaisemiseen sekä julkaisemiseen tieteellisissä lehdissä. Lisäksi alan oppi- ja tutkimuslaitokset, virastot ja laitokset julkaisevat runsaasti tutkimusraportteja, selvityksiä, katsauksia, oppimateriaaleja jne., joita julkaistaan niiden omissa julkaisusarjoissa. Nekin ovat nykyään usein sähköisessä muodossa.

Kirjoista saa vakiintuneen ja yleisesti hyväksytyn kokonaiskuvan ja taustatietoa aiheestaan. Aivan uusin tieto ei niistä kuitenkaan löydy, koska tietokirjan julkaisuprosessi on melko hidas. Muutakin kirjallisuutta toki julkaistaan: esimerkiksi mielipidekirjoja, ja pamfletteja, jotka eivät välttämättä sellaisenaan sovi tutkimuksen lähteiksi, mutta sisältävät merkillepantavaa valtavirran kritiikkiä. Kirjojen määrä vähenee sitä mukaa kuin lehtiartikkeleiden määrä lisääntyy.

Erikseen on muistettava UEF-Primon kautta käytettävät verkkokirjakokoelmat. Kirjojen tiedot linkkeineen löytyvät UEF-Primosta. Kasvatusalan kannalta merkittäviä e-kirjakokoelmia ovat Ebook Central (linkki avautuu uuteen välilehteen) ja EBSCO eBook Collection (linkki avautuu uuteen välilehteen). Ellibs (linkki avautuu uuteen välilehteen) sisältää suomalaisia kirjoja, myös kurssikirjoja.

Kokoomateokset koostuvat artikkelityyppisistä kirjoituksista

Osa kirjoista on ns. kokoomateoksia: ne koostuvat artikkelityypisistä kirjoituksista, joilla jokaisella on oma kirjoittajansa. Kirjoituksilla on jokin yhteinen teema, jonka mukaan ne on koottu yhdeksi kirjaksi. Kokoomateoksella on aina toimittaja, joka ei välttämättä ole kirjoittanut itse mitään, mutta joka on koonnut artikkelit yhteen kirjaksi.

Sarjajulkaisut ovat tavallisia tutkimuslaitoksissa ja korkeakouluissa

Tutkimuslaitokset ja muut julkisorganisaatiot julkistavat työnsä tulokset yleensä julkaisusarjoissa. Esimerkiksi väitöskirjat julkaistaan Suomessa yliopistojen sarjoissa lähes poikkeuksetta. Siksi julkaisusarjat ovat tärkeitä tiedonlähteitä.

Sarjajulkaisu voi olla yksittäinen kirja tai kokoomateos. Sarja ilmestyy tietyllä nimellä ja toistuvina osina aivan kuten lehtikin. Sarjat ja lehdet ovatkin yhteiseltä nimeltään kausijulkaisut.

Yleensä sarjan eri osilla on omat teemansa tai aiheensa, kirjojen ja joskus lehtienkin tapaan. Sarjan osat eivät kuitenkaan ilmesty säännöllisin välein kuten lehtien numerot. Sarjan osa ilmestyy, kun julkaisu on valmis. Osien vuosittainen määrä voi sekin vaihdella.

Kaikkein ”tieteellisimmät” uudet tulokset julkaistaan nykyisin mieluiten artikkelina vertaisarvioiduissa lehdissä, mutta sarjajulkaisujen kautta välitetään edelleenkin runsaasti raportti-, selvitys- ja tapaustutkimustyyppistä tietoa.

Vaikka sarjajulkaisu ei useinkaan ole vertaisarvioitu teos, se voi silti sopia lähteeksi. Vertaisarvioimattomien sarjajulkaisujen soveltuminen tutkielman tai opinnäytteen lähteeksi riippuu kuitenkin tieteenalan käytännöistä ja siitä, kuinka tutkielman tekijä tulkitsee ja käyttää lähdettä omassa työssään.

Viime vuosina paljon sarjajulkaisuja on siirtynyt vain verkossa julkaistaviksi, mikä on heikentänyt niiden löytyvyyttä esim. kirjastotietokannoista. Sarjoja löytää paremmin eri organisaatioiden omista verkkojulkaisujärjestelmistä. Hakukoneiden tuloksiin voi myös tarttua sarjajulkaisuja.

Konferenssijulkaisuissa esitellään uusimpia tutkimustuloksia

Uusia tutkimustuloksia esitellään aluksi tieteellisissä kokouksissa. Kokouksessa pidetyt esitelmät tai niiden lyhennelmät sekä mahdollisesti posterit kootaan yleensä kokousjulkaisun muotoon. Tämä pyritään tekemään mahdollisimman nopeasti, usein jopa ennen kokouksen alkua.

Kansainvälisten kokousten julkaisut tunnistaa usein siitä, että niiden nimessä esiintyy sana “proceedings”. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että joskus sana proceedings voi esiintyä myös “tavallisen” lehden nimessä.

Vapaakappaleita voi käyttää kirjaston tiloissa

Itä-Suomen yliopisto on yksi Suomen kuudesta ns. vapaakappalekirjastosta. Vapaakappalelakiin (Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä 1433/2007, linkki avautuu uuteen välilehteen) perustuen Itä-Suomen yliopiston kirjasto on saanut kotimaisen aineiston vuodesta 1981 lähtien. Kokoelmaan kuuluu kirjoja, lehtiä ja karttoja. Aineistot ovat pyynnöstä saatavilla lukusalikäyttöön kaikkiin Itä-Suomen yliopiston kampuskirjastoihin.

Vapaakappalekokoelma on lakisääteisesti karttuva kotimaisten painettujen ja sähköisten aineistojen kokoelma (Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä 1433/2007, linkki avautuu uuteen välilehteen). Se sisältää Suomessa julkaistuja kirjoja, lehtiä, nuotteja ja karttoja, verkkosivuja, tv- ja radio-ohjelmia sekä pelejä, äänitteitä ja tallenteita. Vapaakappaleita voivat käyttää kirjaston tiloissa kaikki tietoa tarvitsevat. Aineistoa ei saa kotilainaksi.

Kirjasto on saanut painetun kotimaisen aineiston vuodesta 1981 lähtien. Vapaakappalekokoelman tiedot  näkyvät UEF-Primossa osittain vuodesta 2008 alkaen. Tietoja kotimaisista aineistoista voi hakea myös Kansalliskirjaston tietokannasta (linkki avautuu uuteen välilehteen). Linkissä on valmiina rajaus kansalliskokoelma Fennicaan).

Maksuttoman pyynnön voit tehdä UEF-Primon kautta (kirjaudu omiin tietoihisi, niin saat varauslinkin näkyviin) tai sähköisellä lomakkeella (linkki avautuu uuteen välilehteen). Saat ilmoituksen, kun aineisto on käytettävissä.

Digitaalinen aineisto on käytettävissä kirjaston vapaakappaletyöasemilla. Lisätietoja vapaakappalekokoelmasta ja sen käytöstä löydät UEF-kirjaston verkkosivuilta (linkki avautuu uuteen välilehteen).