Alkutunnelmia
Fasilitaattoritiimin työskentely alkoi heti, kun meidät oli tehtäviimme valittu. Onneksi fasi-kumppanit osoittautuivat sekä kivoiksi että osaaviksi ja tuntui suorastaan voimauttavalta aloittaa yhteistyö. Oppiaine- ja yksikkörajat ylittävän kehittämisyhteistyön käynnistyminen syyslukukauden päätteeksi 2020 haastoi sekä aikataulullisesti että sisällöllisesti – mitä oikein teemme? Miten tämä voi toimia? Kari Korhosen sparraus oli kullanarvoista.
Olimme jo olleet mukana verkko-opetuksen kehittämisessä eri tavoin ja eri näkökulmista, joten riemuitsimme siitä, että saimme käyttää siihen myös hieman työaikaa. Alku meni lähinnä pökerryksissä olemiseen. Rauhallista hengittelyä ja vertaistukea siis tarvittiin, vaikka supervauhdikkaasti ja innolla esittäydyimme yliopiston yksiköissä ja tiedekunnissa verkkovierailuiden myötä. Vastaanotto oli myönteistä.
Samalla Outi Tikkanen jo viimeisteli meille näiden verkkosivujemme rakennetta. Kirjoitimme sisältöjä ja aloimme päivittää sivustoa viikon vinkkien ja blogitekstien sekä muutamien ajankohtaista-lisäysten osalta. Se oli konkreettista tekemistä kaiken reflektoinnin ja käsitteellistämisen rinnalla, kuten myös Yammer- ja Twitter-viestintämme aihetunnisteella #fasilitaattori.
Toimintasuunnitelmaa
Toimintamme alussa meillä ei ollut juuri muita ohjenuoria kuin yliopiston strateginen ohjelma, “Ajantasaista ja uusiutuvaa oppimista”. Sen pohjalta ja arjen työn kautta sekä reflektoinnin, taustatutkimuksen ja tiiviiden keskusteluiden pohjalta saimme keväällä 2021 täsmennetyksi toimintasuunnitelmamme.
Vapaat kädet ja yhteinen suunnittelu toisten fasilitaattorien, eri alojen kollegojen, kanssa on ollut työn parasta antia. Tämä yhteinen suunnittelu on osoittanut, miten fasilitaattoriporukassamme on paljon jaettua ja yhteistä, mutta miten meillä on erilaisista taustoista ja tieteenaloista johtuen omat kulmamme katsoa, painottaa ja alleviivata – ja miten moniäänisyydellä todella on merkitystä, sen yhteen pakettiin saamisen haasteesta huolimatta.
Yhteistyöverkostot
Yhteistyöverkostojen tunnistaminen ja luominen oli käsillä heti lukuisien palaverien kautta.
Keskeinen osa fasilitaattoritoimintaa on ollut hahmottaa, millaista erilaista osaamista ja opetusta tukevia tahoja on tarjolla yliopistossamme, ja miten nämä tahot jäsentyvät ja ovat itse kunkin opettajan tavoitettavissa ja löydettävissä. Meillä on valtava asiantuntijoiden ja tiedon määrä ulottuvillamme ja käytettävissämme! Olemme toiminnallamme mielestämme tukeneet yhteistyöverkostojen vahvistumista ja näkyväksi tekemistä sekä löydettävyyttä palvelujen käyttäjien näkökulmasta.
Konkreettinen esimerkki yhteistyöverkoston toiminnasta on tiistainen tapaamisemme koulutuspalveluiden ja e-oppimisen tukipalveluiden osaavien ihmisten kanssa Fasivartti-palaverin merkeissä. Kerromme kuulumisia omista yksiköistämme, nostamme esiin opettajien askarrutuksia ja pohdimme yhdessä, millaisia koulutuksia tarvitaan tai on pyydetty (ja sitten niitä järjestetään), mitä olemassa olevan aineiston ja osaamisen nostoja ajankohtaisesti tarvitaan, minkälaisia ohjelmisto- ja laitteistotarpeita on noussut esiin tai mitä lisenssejä on tiedusteltu.
Koulutuspalvelut ja e-oppimisen tukipalvelut vastaavasti informoivat ajankohtaisista kuulumisistaan ja jaamme tätä saamaamme tietoa edelleen omilla kanavillamme, kuten verkkosivuillamme ja Yammerissa.
Konkreettista toimintaa on ollut lisäksi erilaisten koulutustapahtumien, esimerkiksi Oppimisen ja osaamisen arviointiklinikoiden toteuttaminen keväällä 2021. Arviointiklinikat järjestetään uudelleen keväällä 2022, tervetuloa mukaan! Uutuutena tänä keväänä niiden rinnalla myös palauteklinikat.
Työpajamme Oppimisympäristöseminaariin 2021 oli ikään kuin konkreettinen puolivuotisraporttimme performanssin muodossa. Aikamme haimme tulokulmaa, kunnes keksimme hahmot: Hilma Himohybridin, Lasse Liitutaulumiehen ja Tiina Toivottoman. Toisin sanoen sovelsimme draamapedagogiikan metodeja, roolityötä ja etäännyttämistä.
Yliampuvien hahmojen kautta pääsimme keskustelemaan kipeistäkin digipedagogiikan arkihaasteista: siitä, kuinka toiset tuntuvat viilettävän eturintamassa ja puhuvat käsittämätöntä “digiä”, kun taas toiset vastustavat kaikkea digitaalista ihan periaatteesta ja kolmannet meinaavat uupua ihan kokonaan. Tussitaikurit kuvitti hahmot ja työpajojen keskustelut osuvasti.
Kuvitteellisten ja kärjistettyjen opettajahahmojen kokemuksissa oli totta toinen puoli. Hahmojen rakentelussa oli ilmeistä, että monenlaisia tunteita ja kokemuksia oli itse kukin meistä myös omassa työssään ja omissa nahoissaan kokenut – yhtäältä superhyperinnostusta ja kokeilunhalua, toisaalta perinteistä ja säännöistä kiinnipitämistä, joskus väsymystä ja toivottomuuttakin. Nämä kaikki ovat epäilemättä monen yliopistolaisen työssä läsnä, erityisesti näin korona-aikana.
Digiopettajan starttipaketin lanseeraus 1/2022
Esiin nousi tarve opettajan työkalupakista. Sitä kaivattiin sekä vasta taloon tulleille että niille, joille etäopetus on uutta. Tarvetta oli siis yksinkertaiselle, helposti omaksuttavalle sivustolle, jolla esiteltäisiin verkko-opetuksen välineitä ja ideoita ja ehdotettaisiin, mihin ja miksi niitä käytetään.
Aloimme kehittää tällaista pakettia eurooppalaisen DigCompEdu-viitekehyksen pohjalta. Oma suomenkielinen versiomme DigCompEdun taitotasoasteikosta piti tietysti ensin saada valmiiksi. Muiden yliopistojen ja korkeakoulujen “benchmarkkaamiseen” eli vertailuanalyysiin sekä viitekehyksen rakentamiseen kului myös paljon aikaa. Ei selvästikään olla määritelmällisesti helppojen eikä yksiselitteisten asioiden äärellä.
Ulla Ritvasen tomeran koordinointityön ansiosta paketin ensimmäistä versiota päästiin esittelemään vuodenvaihteessa 2021–22. Paketissa esitellään vasta ensimmäinen osaamistaso, Perehtyjä. Aineistoa kehitetään edelleen seuraaville osaamistasoille vuoden 2022 aikana (Syventyjä, Asiantuntija, Innovaattori). Otamme mielellämme palautetta ja ideoita vastaan.
Tutkimusyhteistyö DigSin (Learning in Digitalized Society) kanssa ja Pedagogiset minät
Fasilitaattoritoiminnan tulee ajatuksemme mukaisesti perustua tutkimukseen ja edistää tutkimusperustaisuutta opetustyössä ja verkko- ja monimuotopedagogisissa valinnoissa. Käytössä oleva puolikas työaika asettaa omat rajoituksensa tutkimuksen toteuttamiseen, mutta näkymiä tutkimukseen on jo syntynyt.
DigS-tutkimusryhmän kanssa olemme suunnittelemassa ja toteuttamassa Pedagogiset minät -webinaarisarjaa. Opettajan ammatillista kehittymistä tukeva avoin webinaarisarja ja uefilaisille tarkoitetut klinikat jatkuvat kevätlukukauden 2022 .
Pedagogiset minät -webinaarisarja alkoi joulukuussa, ja aloituswebinaariin kutsuimme kolme kansainvälisesti tunnettua puhujavierasta pohtimaan kanssamme oppimista ja opettajuutta otsikolla Hybrid Pedagogical Selves, hybridipaineiden myötä. Näkökulmat, joita he toivat esiin, perustuvat kriittiseen pedagogiikkaan, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen sekä tasavertaiseen ja myötätuntoiseen kokonaisvaltaiseen ihmisyyteen.
Sean Michael Morris, Lucy Rai ja Laura L. Summers käsittelivät monia haasteita, kuten opettajan ammatti-identiteetin muutosta, digisyrjäytymistä ja digihäpeää, hybridiopetuksen monitulkintaisuutta ja koettua painetta toteuttaa hybridiopetusta jollakin tietyllä tavalla, huolta opiskelijoista ja huolta yhteisöllisyyden menettämisestä. Tallenne on palasteltu ja tekstitetty – suosittelemme lämpimästi Morrisin esitelmäosuuden katsomista. Se saattaa jopa innoittaa katsomaan koko kahden tunnin setin syvällisine keskusteluineen, joka oli virkistävän voimauttavaa.
Lopuksi eli jatkoksi
Helena: On tutkimuksinkin todennettu, että kahden vuoden korona-aika on polarisoinut sekä yhteiskuntaa että työyhteisöjä digitalisaation kysymyksissä. “Hilma Himohybridit” loikkivat kehityksen etujoukoissa ja samaan aikaan “Lasse Liitutaulumiehet” eivät edes halua kuulla sanaa digi. Eriarvoistuminen koskee myös opiskelijoita.
Piia: Pahimmassa tapauksessa koetaan ulkopuolisuutta ja yksinäisyyttä, kun tavallinen, arkiviestintä on vaihtanut muotoaan. Monille opettajille digielämän haltuunotosta on tullut varsin kovaa taistelua. Apua ei välttämättä uskalleta pyytää ja arjesta on tullut selviytymistä.
Kati: Fasilitaattoreina olemme useasti törmänneet vastakkainasetteluihin: etäopetus paha, lähiopetus hyvä. Hybridi hirvitys. Olemme kuitenkin varsin vakuuttuneita siitä, että paljon riippuu pedagogiikasta. Luokkaopetus voi olla hengetöntä ja vieraannuttavaa ja etäopetus inspiroivaa ja sitouttavaa. Hybridikin hoitunee, jos sitä saa tehdä työparityönä.
Vesa: Kokeellisena ja hands-on menetelmiin painottuvana tiedekuntani opetus on ollut pandemian aikana moneen kertaan hätää kärsimässä. Opetuksia on saatu järjestettyä lyhyelläkin varoitusajalla turvallisesti, mutta usein se on samalla vienyt huomattavasti opettajien työaikaa. Tämän vuoksi useampaan kertaan pandemian aikana olemme juosseet tulipalosta toiseen ja pyrkineet selvittämään yhden opiskeluviikon kerrallaan. Tämä puolestaan on vaikeuttanut suunnitelmallista opinto-ohjelman suunnittelutyötä.
Piia: Kun opetusratkaisuja mietitään jatkossa, tärkeää ei ole se, haluaako opettaja opettaa etänä vai luokassa, salissa tai auditoriossa, tai haluaako opiskelija opiskella etänä vai lähinä, vaan se, miten parhaiten saavutetaan osaamistavoitteet. Pedagogisen käsikirjoituksen ja sujuvan oppimisprosessin merkitys korostuu.
Kati: Parhaimmat ratkaisut tehdään siis pedagogisin perustein.
Susanna: Meillä, siis koko korkeakoulukontekstilla, on nyt käsillä eeppinen opetusmuotoilun haaste, kuten Viikon vinkissä 2/2022 lainasin Big Questions Institutea. Tähän haasteeseen voi jokainen saada apua Digiopettajan starttipaketistakin. Ennen kaikkea me kaikki saamme tukea toinen toisiltamme ja käymästämme ajatustenvaihdosta. Jatketaan sitä!
Terveisin
UEF verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattorit Helena Kantanen, Kati Kasanen, Susanna Kohonen, Vesa Paajanen ja Piia Siitonen