“Tarvitsemme sopivia porkkanoita ja keppejä, jotta pedakehitystä voidaan edistää”, sanoi Zagrebin yliopiston SRCE-keskuksen varajohtaja Sandra Kučina Softić kuvatessaan tapoja edistää verkkopedagogiikan kehittämistä eri oppilaitoksissa. Lause kuvasi hyvin yleismaailmallisia haasteita, joita korkea-asteen opettajien tukitoimet kohtaavat.
Tapasin Sandran ja muita pedakehittäjiä moderoimassani paneelikeskustelussa, jossa yritimme löytää yleisiä trendejä ja toimivien käytänteiden esimerkkejä verkko- ja monimuotopedagogiikan kehittämisessä. Kyseinen ”Structured Upskilling for Teachers Facing Ever-Evolving Learning Technologies” -paneelikeskustelu järjestettiin 23.11.2023 Open Education Berlin (OEB) -tapahtumassa. Paneelikeskusteluun osallistui kroatialaisen Sandra Kučina Softićin lisäksi Christina Gitsaki Arabiemiraateista sekä Nynke Kruiderink ja Franca Jonquiere Alankomaista. Kaikkien esitykset liittyivät joko suoraan verkko- ja monimuotopedagogiikan fasilitaattoritehtäviä vastaaviin oppilaitoksen kehittämiseen tai opetuksen tukitoimiin.
Sandra Kučina Softić on toiminut Kroatiassa E-learning -keskuksessa ja auttanut alueella monia opettajia lukuisin verkkokurssein ja tukitoimin. Porkkanoiden ja keppien lisäksi hän korosti esityksessään tuen tarvetta sekä verkkoympäristöissä aloittaville että pitkälle edistyneille opettajille. Hän myös muistutti, että teknologian hankkiminen on yleensä huonoin vaihtoehto kehittää pedagogiikkaa – tyhjät studiot jäävät käyttämättömiksi, ellei ole ihmisiä niitä käyttämään. Softićin viestiin ”Jos sinulla on mahdollisuus hankkia kehittämistyöhön joko teknologiaa tai ihminen, hanki jälkimmäinen” oli kaikkien panelistien helppo yhtyä.
Zayedin yliopiston tutkimuskoordinaattori Christina Gitsaki on kehittänyt Arabiemiraateissa Applen teknologiaa hyödyntävää monen askeleen opetuksen kehityshanketta. Ensivaiheessa opettajille on järjestetty lyhyt tutustumishetki digilaitteiden parissa, minkä jälkeen halukkaat opettajat ovat voineet jatkaa laajempiin koulutuksiin, joista pisin kestää 14 viikkoa sisältäen omaan opetukseen liittyvän tutkimusprojektin. Pieni kastautuminen on helpompi aloittaa pitkäkestoinen koulutus. Seurauksena on laajojen opettajajoukkojen koulutus, jolloin vaikutukset näkyvät yksittäisiä innovaattoreita paremmin. ”Voi, kun tämän mallin olisimme ottaneet myös UEF:n flippaushankkessa, olisimme saaneet mukaan 10% sijasta 80% opetushenkilökunnasta”, oli minun Gitsakille pakko tunnustaa.
Opetus- ja oppimispalveluiden päällikkö Franca Jonquiere hollantilaisesta Delftin teknologisesta yliopistosta on pyrkinyt pitkään yhdenmukaistamaan käytettävää opetusteknologiaa oppilaitoksessaan. Hänen ympäristössään ongelma on enemmänkin digitaalisesti taitavien opettajien ohjaaminen käyttämään tietosuojan osalta turvallisia ohjelmistoja – teknologian opettajissahan on hyvin nopeasti erilaisia menetelmiä hyödyntäviä ja niitä kehittäviä henkilöitä, joilla voi helposti unohtua, että opiskeluun liittyy salassa pidettävää materiaalia, jota ei voida käsitellä ihan kaikilla alustoilla. TUDelftin tukitoimissa on tehty paljon työtä pedatuen sujuvoittamiseksi ja tukisivujen selkeyttämiseksi. Lupasin Jonquierelle, että tutustumme tarkasti heidän virtaviivaisiin yliopisto-opettajan tukisivuihin UEF:n sivuja päivitettäessä.
Nynke Kruiderink toimii kansallisen opetus ja oppimiskeskushankkeen Npuls:n projektipäällikkönä Hollannissa. Hanke jakaa maan korkeakouluille rahoitusta opetuksen kehittämiseen, innovaatioihin, tukeen ja tutkimukseen. Keskitetyllä jakomallilla pyritään takaamaan hyvin erikokoisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tasapuolinen kehittäminen. Nynke valitteli, että Hollanti on innovatiivisuusvertailuissa vasta 10. sijalla, mutta kun hän oli kertonut korkeakoulutukseen tehtävistä panostuksista, oli minun pakko tunnustaa heidän menevän impivaaramaisen Leikkaus-Suomen ohi nopeasti.
Kuvassa vasemmalta: Vesa Paajanen, Sandra Kučina Softić, Franca Jonquiere, Christina Gitsaki ja Nynke Kruiderink.
Yliopistonlehtori Vesa Paajanen, Ympäristö- ja biotieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto