Olen jo useiden vuosien ajan hyödyntänyt opetuksessani niin kutsuttua tehostetun kisällioppimisen menetelmää. Tehostetun kisällioppimisen keskiössä on opiskelijan oma, aktiivinen työskentely, johon hän saa yksilöllistä ohjausta. Tätä varten järjestetään ohjaustilaisuuksia, joihin opiskelijat tulevat tekemään tehtäviä yhdessä toistensa kanssa ja kysymään neuvoa asioihin, joita eivät ymmärrä. Ohjaustilaisuuksissa opettajina toimivat ylempien vuosikurssien opiskelijat. Opiskelijat siis opettavat toisiaan, ja tämä vertaisten antama opetus on liitetty systemaattisesti ja kiinteästi kurssin rakenteisiin.
Vertaisopettajatoiminnasta on paljon hyötyä niin oppijalle kuin opettavallekin: avun pyytämiseen toiselta opiskelijalta on matala kynnys, vertaisopettajat oppivat asiasisältöjä sekä vuorovaikutustaitoja ja toiminta lisää yhteisöllisyyttä. Tästä kaikesta voi lukea lisää aiemmasta blogitekstistä. Nyt haluan kuitenkin kääntää huomion vastuuopettajaan. Mitä minä vastuuopettajana saan siitä, että opiskelijat opettavat toisiaan?
Ensinnäkin vastuuopettaja saa kurssilleen lisää laadukasta opetusresurssia. Vertaisopettajien avulla on mahdollista antaa yksilöllistä ohjausta useammalle opiskelijalle kuin mihin yksi opettaja kykenee. Toki vertaisopettajat tarvitsevat tukea ja vastuuopettajan työaikaa menee siihen, että hän tukee vertaisopettajien toimintaa. Tapaan omia vertaisopettajiani viikoittaisissa palavereissa, joissa käsittelemme pedagogiikkaa ja opetettavia sisältöjä. Nämä palaverit ovat tärkeitä, sillä vertaisopettajilla ei välttämättä ole opetuskokemusta ja oppijalähtöinen opetus voi olla heille uutta. Kahden tunnin viikkopalaverin avulla pystyn kuitenkin tuottamaan useita tunteja opetusta kurssini opiskelijoille vertaisopettajien kautta.
Toiseksi vertaisopettajat antavat vastuuopettajalle tietoa siitä, miten oppijoiden opiskelu sujuu. Vertaisopettajat seuraavat lähietäisyydeltä opiskelijoiden työskentelyä ja näkevät, mitkä asiat tuottavat vaikeuksia. Vaikka olen itsekin mukana ohjaamassa ohjaustilaisuuksissa, saan vertaisopettajilta vielä kattavamman kuvan tilanteesta. Joskus jokin yllättävä aihe saattaa olla opiskelijoille hankala tai laatimani tehtävä epäonnistunut. Vertaisopettajien avulla saan tietää asian ja pystyn reagoimaan siihen hyvin nopeasti.
Kolmanneksi vastuuopettaja saa vertaisopettajista ideointiapua kurssin kehittämiseen. Palavereissa vertaisopettajilta tulee usein hyviä ehdotuksia siihen, kuinka tehtävänantoa voi selkiyttää tai kuinka jotakin vaikeaa asiaa voisi lähestyä. Kyselen myös heiltä näkemyksiä kurssin käytännön järjestelyihin ja opetusmenetelmiin. Vertaisopettajilla on minua parempi tuntuma siihen, miten opiskelijat toimivat ja millaisia tarpeita heillä on.
Tästä päästäänkin viimeiseen aiheeseen. Vertaisopettajat antavat vastuuopettajalle työyhteisön. Omien vertaisopettajieni porukka on minulle tärkeä työhyvinvointia lisäävä tekijä. Tapaan heitä säännöllisesti ja saan jutella heidän kanssaan kurssini opetuksesta. Vertaisopettajien kanssa voi heitellä villejäkin opetusideoita, sillä he suhtautuvat opetuksen kehittämiseen ennakkoluulottomasti.
Kaiken kaikkiaan muodostan yhdessä vertaisopettajien kanssa opetustiimin, joka on innokas, idearikas ja motivoitunut tukemaan oppijoita.
Haluaisitko itse kokeilla samaa omalla kurssillasi joko tehostetun kisällioppimisen tai muun vertaisopettamisen muodossa? Olemme paraikaa luomassa vertaisopettajatoiminnan ohjepakettia UEFin rahoittamassa Kaikki ohjaavat -hankkeessa.
Johanna Rämö
Kirjoittaja on yliopistonlehtori, dosentti, Taitava opettaja, joka kehittää ja tutkii matematiikan yliopisto-opetusta. Johanna on kiinnostunut erityisesti oppijakeskeisistä opetusmenetelmistä sekä arvioinnin uudistamisesta. Hän työskentelee fysiikan ja matematiikan laitoksella Itä-Suomen yliopistolla.